10665843_10152749000717806_3510613113719684045_n

Hyvinvointialan tiimi Innote – mikä se on?

Moni on ollut kiinnostunut kuulemaan, mitä me hyvinvointitiiminä oikeastaan teemme, minkälaista meidän Proakatemia-opiskelumme on ja millaisia projekteja teemme. No – minäpä yritän kertoa.

10665843_10152749000717806_3510613113719684045_nOlemme pilottihanke. Tiimissämme on tällä hetkellä yhdeksän fysioterapiaopiskelijaa ja kolme sosionomiopiskelijaa. Kovinkaan moni asia ei ollut selvä kun polkumme Proakatemiassa alkoi. Kaikki koulutuksiemme opettajat eivät ole olleet koko haastavan hankkeen kannalla, ja tämä on vaikeuttanut siirtymistä pois normaaliopetuksesta. Syksyllä teimme osan opinnoista ihan normaaliryhmän mukana ja päällekkäisyyksiä syntyi. Paljon on sitä ammattiosaamista, eli substanssiosaamista johon on saatava tieto ja taito, eikä vielä ole näyttöä, että toisellakin tavalla voisi oppia. Proakatemiaopiskeluun kun ei olla tehty vielä omaa opetussuunnitelmaa. Haaste meille on nopealla aikajänteellä löytää omaa ammattiosaamistamme ja oppimistavoitteitamme vastaavia projekteja, joista joku olisi valmis maksamaan. Esimerkiksi sosiaalialalla olisi vaikka kuinka paljon tekemistä lasten, nuorten, perheiden, vanhusten ja vammaisten hyvinvoinnin,  jaksamisen ja osallisuuden parantamiseksi, mutta kuka maksaa laskun? Se ei ole meille ihan vielä auennut.

Siispä teemme osan projekteista hyvin pienellä rahalla, tai ilmaiseksi. Tiedän – ei kovin hyvää bisnestä. Jostain on kuitenkin aloitettava, toimintamalleja kehitettävä ja verkostoja luotava.

Varsinkin sosiaalipuolella tyypillisimmät työllistäjätahot ovat kuntasektori ja järjestökenttä, joilla kummallakaan ei ole tällä hetkellä varoja maksaa mistään ylimääräisestä. Sosionomiopiskelijoina kysymmekin itseltämme: haluammeko lähteä markkinoimaan esimerkiksi tykypäiviä, joista jotain voisi laskuttaa vai auttaa niitä sosiaalisen tuen tarvitsijoita, joiden auttamiseen meidät on koulutettu?

IMG_3402Yksi hanke, jonka saimme hyvin palauttein loppuun, ja jota nyt jatkojalostamme eteenpäin myytäväksi, on ”Sosiaalinen kuntosali yli 55-vuotiaille”. Ajatus on olla kehittämässä kuntosalien tarjontaa eläköityville ja jo eläkkeellä oleville sellaiseksi, että salilta voi löytää myös sosiaalisen kohtaamisen paikan. Tämän myötä on oletettavaa, että asiakkaat sitoutuvat toimintaan paremmin ohjelman ollessa monipuolisesti ja vaihtelevasti suunniteltu. Olemme rakentaneet toiminnan ryhdittämiseksi vuosiympyrän, jossa teema vaihtuu kuukausittain. Kuukauden alussa teemasta keskustellaan ja kuntosaliohjelma vaihtuu. Mallissa tulee vähän kuin huomaamatta huomioitua kaikki hyvän kunnon ylläpitämiseen tarvittavat osa-alueet.

Syksyllä toteutimme Itä-Suomen yliopiston laajaan huono-osaisuustutkimukseen liittyvän osuuden Nervin terveyspisteessä huumeiden käyttäjien parissa. Toteutimme haastattelut ja osallistuimme tuloksien koodaamiseen ja raportointiin. Pisteet tilastotieteisiin napsahti mukavasti oikean projektin myötä Winha-järjestelmään. Rahaakin saimme.

Meneillään on ”Liikettä koko ikä” –hanke, josta odotamme paljon. Asenteellista muutosta nyt ensin. Haluaisimme myös puuttua lasten ja nuorten ravintotottumuksiin ja järjestää perheleirejä. Useamman toimijan toteuttamassa perhevoimalassa olemme mukana toteuttamassa ohjelmaa tukea tarvitseville vanhemmille ja lapsille kolmen viikon välein kokoontuvassa ryhmässä. Muutamat meistä tekevät harjoittelua vanhusten parissa ja kolme tiimistämme harjoittelee ulkomailla. Fysioterapiapuolella olemme aloittaneet yhteistyön TAYS:n kanssa.

10359519_10203341652441639_1217125482673258939_nHigh Rollereista olette ehkä jo kuulleetkin tai toimistossamme poikenneet ovat sellaisen saattaneet jo nähdä. Meillä on yksinoikeudella Pirkanmaan jälleenmyynti ja joukossamme on rullan käytön kouluttajia. Uutta putkirullassa on nyt se, että siinä on jalat!

Osaamistavoitteemme rakentuvat opintosuunnitelman mukaan ja näitä osaamisalueita meidän tulee projekteihimme ja pajoihimme löytää. Ykköstavoite ei sen takia ole rahan tekeminen. Yrittäjyysmuotoinen ja projektien kautta opiskelu on silti mielekästä ja opettaa paljon enemmän kuin luennoilla istuminen. On vapautta ja vastuuta, ja se jos mikä kasvattaa. Jokaisesta projektista on tehtävä kirjalliset selvitykset, joista käy ilmi mitä ja miten olemme sen kautta oppineet. Sen jälkeen saamme opintopisteet ja ”winhaukset”. Tämä takia olemme nyt esimerkiksi vähentäneet paja–aikoja, koska niistä kertyviä tunteja ei saada mahdutettua mihinkään opintopisteitä kerryttävään opintokokonaisuuteen. Projektorit, proseminaarit, laivaseminaarit sun muut Proakatemian yhteiset tapahtumat täytyy nekin erikseen miettiä, että mihin ne kerryttävät opintopisteitä. Tämä selittää sen, ettemme ole aina ihan heti ja täysillä kaikessa mukana, mikä muilla kuuluu Proakatemia-opiskeluun. Joillakin on myös se tilanne, että opintopisteet tulevat keväällä täyteen. Silti, koska aikamme Proakatemiassa on vain puolitoista vuotta uskoisin, että suurin osa porukasta jatkaa tuon ajan loppuun siinäkin toivossa, että jotain pysyvää saataisiin rakennettua.

Toivomme, että tämä kaikki saa jatkossa selkeämmän muodon ja ihan oman vaihtoehtoisen opintosuunnitelman, jossa on Proakatemiaan kuuluvat tavat ja osallistumisvelvoitteet huomioitu ja pisteytetty jo valmiiksi. Mottomme on laulun sanoin: ”Tää on parasta just nyt”. Olemme vaikeuksista huolimatta täysillä mukana luomassa uutta ja raivaamassa tietä tuleville opiskelijoille vaihtoehtoiseen ja mielekkääseen tapaan opiskella.

Elina Vettenranta, sosionomopiskelija
Innote osk – Hyvinvoinnin Proakatemia

Hiirestä tiikeriksi

Tämä hetki.

wild_lanseeraus_perustaminenArki pyörii omien valintojen ympärillä. Tekeminen keskittyy siihen mitä rakastaa, kun jaksaa silloin tällöin käyttää pari tuntia aamuista paperihommiin. Ei tarvitse herätä vielä seitsemältä, kahdeksan tai yhdeksän riittää aivan hyvin. Pöydän toisella puolella istuu niin hyvä tyyppi, ettei sitä oikein välillä meinaa uskoa todeksi. Hörpätään kahvia ja nauretaan jollekin älyttömyydelle. Ja tehdään töitä – tehdään töitä enemmän kuin koskaan ennen.

Olemme täysipäiväisiä yrittäjiä. Onnellinen fiilis – uskalsimme tehdä sen, eikä päivääkään ole tarvinnut katua. Iltaisin voi olla tyytyväinen itseensä, yhtiökumppaniinsa ja yritykseensä, odottaa innolla jo seuraavaa päivää. Mutkia on tulossa väistämättä matkaan (elämällä on sellainen luonne), ja varmasti kohtaamme myös tienristeyksiä ilman liikennevaloja, mutta mieli on luottavainen. Tulkoon. Me pystymme kääntämään ratista ja jos ei muu auta, niin alamme itse ohjaamaan liikennettä.

Syksyllä 2012 istuimme siinä samassa ringissä muiden poltelaisten kanssa, jännittyneinä siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kuka avaisi suunsa? Emme me ainakaan. Olimme ujoja ja hiljaisia, sivusta seuraajia ja kuuntelijoita. “Kylläpä tuo tyttö puhuu paljon”, “onpa tuolla pojalla luja luonne ja selvää sisältä kumpuavaa vaikutusvaltaa”, “olenkohan liian ujo ja hiljainen tähän joukkoon” taisi pyöriä molempien päässä. Ja kuitenkin – uskoimme oikean paikan löytyneen. Ja olimme oikeassa.

Tiimistä tuli kuin toinen perhe, joka kasvatti rehellisyydellä ja rakkaudella. Opimme avaamaan suumme. Ei mennyt kovinkaan kauaa, että uskalsimme jo väittää vastaan. Sen kaiken mahdollisti tasan yksi asia: luottamus omaan tiimiin. Kasvoi rohkeus uskaltaa aina vähän enemmän, kokeilla vielä vähän pidemmälle. Soittaa ison yrityksen toimitusjohtajalle. Kysyä suoraan, “ostatko?” Luvata asiakkaalle että homma hoituu, me teemme. Ja me teimme. Ja teimme. Ja teimme.

wild_lanseeraus_2Toinen oppi kysytyksi, ammattitaitoiseksi graafikoksi täysin omalla työllään. Toinen loi kaupungin tapahtumakentälle useammankin uuden, kannattavan tapahtuman. Kielitaito vahvistui itsenäisesti ja eri puolilla maailmaa. Markkinointi vei mennessään. Molemmat halusivat luoda jatkuvasti uutta. Tehdä erilailla. Molempia ajoi hiljainen mutta voimakas kunnianhimo, päämääränä oli menestyä.

Ja sama päämäärä meillä on edelleen. Emme löytäneet toisiamme kuin vasta  koulun loppumetreillä, mutta se jos mikä kertoo kasvusta. Taitomme täydensivät toisiaan, ja parin työpäivän jälkeen ei voinut tehdä muuta kuin ihmetellä: miten ihmeessä emme ole tehneet yhdessä jo aiemmin. Mutta nyt teemme, ja se on tärkeintä. WILD Lanseeraus on pian tehnyt pilottinsa ja uudet kampanjat ovat alkamaisillaan. Kaksi naista menee täysillä eteenpäin ja uskoo kaiken olevan mahdollista juuri sillä semisti liian hullulla tavalla, joka luo tähän maailmaan uutta.

Palataan siis asiaan (eli ottakaa yhteyttä) – ja hei, ottakaa villisti, niin voitte ottaa chillisti!

Täydellä sydämellä,
Mandi & Emilia

WILD Lanseeraus / Wild Entertainment Oy

mandi@wildlanseeraus.fi
emilia@wildlanseeraus.fi

Kohti kasvua ja kansainvälisyyttä

Proakatemialla järjestettiin tänään keskustelutilaisuus, jossa puhumassa oli Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri, Lenita Toivakka.

Toivakka toi esille monia tärkeitä teemoja yrittäjyyden ja viennin edistämiseksi. Tärkeää olisi luoda turvallinen ja vakaa ja ennakoitava toimintaympäristö PK-yrittäjälle. Verotuksen tulee olla työntekemiseen ja yrittämiseen kannustavaa. Olisi tärkeää myös helpottaa PK-yrittäjän työntekijän palkkausta – koeaika pidemmäksi ja oppisopimuskoulutusjärjestelmää olisi syytä kehittää.

kuva-2

Suomessa kytee monia PK-yrityksiä, joilla on halua kasvaa ja kansainvälistyä. Tarvitaan vain valtiolta näitä kannustavia ja tukevia toimenpiteitä. Toivakka näkee viennissä suuren mahdollisuuden Suomelle, sillä Nokian menestystarina on viimeisimmistä käänteistä huolimatta jättänyt positiivisen kuvan maailmalla suomalaisten osaamisesta. Tätä tunnettavuutta tulisi hyödyntää paremmin uusien tuotteiden ja innovaatioiden maailmalle viemisessä; monet ulkomailla arvostavat suomalaisia tuotteita ja olisivat valmiita myymään niitä eteenpäin. Vientiä ei tarvitse myöskään nykyään ajatella johonkin tiettyyn maahan suuntautuvaksi, sillä verkkokauppa mahdollistaa koko maailman tavoittamisen kotitoimistosta käsin.

Toivakan alustus herätti keskustelua. Suomessa yrittäjä koetaan usein pahana roistona tai surkeana epäonnistujana. Yleisöstä tulikin hieno ehdotus; lanseerataan yrittäjälle uusi termi: työllistäjä. Tämä on todenmukainen termi jo yksinyrittäjän tapauksessakin ja sillä voitaisiin vaikuttaa positiivisesti yleiseen kuvaan yrittäjistä ja yrittämisestä.
kuva-7

Keskustelussa tuli esille myös Venäjän tilanne – monia suomalaisia yrityksiä pakenee Venäjän markkinoilta, vaikka erityisesti Venäjän kotimarkkinoille suuntautuvilla aloilla voisi olla potentiaalia kasvaa tulevaisuudessa. Venäjälle sijoittamisessa tulee kuitenkin ottaa huomioon oma kantokyky ja viennin haasteet.

Yleisöstä toivottiin myös viennin helpottamista pureutumalla kuljetuskustannuksiin; Postilla on hyvä palvelu, mutta se kaipaisi ehkä kilpailijaa rinnalle, joka pakottaisi parempiin ja toimivimpiin ratkaisuihin. Vientiä helpottaisi myös kaupan vapauttamiseen EU:n ulkopuolelle, esimerkiksi USA:han. Kaupan vapauttamisessa tulisi tietenkin ottaa myös huomioon, että tällöin myös ulkomaisilla yrityksillä olisi vapaa kulku Suomeen ja Suomen markkinoille, siksi sopimuksissa tulisi huolehtia Suomen luonnon suojelemisesta ja pohjoismaisten ympäristöarvojen korostamisesta.kuva-6

Keskustelussa nostettiin myös esille ristiriita nykyisen työmarkkinatilanteen kehittymisestä yhä enemmän freelancer- ja keikkapohjaisiin töihin kuitenkin samalla Suomen tukipolitiikan pohjautuessa ajatukseen, että ihmiset ovat joko kokoaikatyössä tai työttömänä.

Tilaisuus oli ajatuksia herättävä. Jos haluaa yrityksenä kasvaa ja kehittyä, Suomen markkinat ovat loppujen lopuksi liian pienet kaikelle erityisosaamiselle, mitä meiltä löytyy. Meillä ollaan usein epävarmoja maailmalle lähtemisestä, ja pelätään että kielitaito ei riitä – kuitenkin Suomi on maa, jossa opiskellaan hyvin paljon vieraita kieliä ja matkustamme paljon näin pieneksi kansaksi. Paljon on Suomessa parannettavaakin muun muassa lainsäädännössä ja yrittämisen helpottamisessa, mutta pääasiassa kasvuun ja kansainvälistymiseen vaaditaan vain rohkeutta ja asennetta tarttua haasteeseen, tukiverkkostoakin löytyy 2013 perustetusta Team Finlandista. Meillä täällä Proakatemiallakin on siis täydet valmiudet lähteä valloittamaan maailmaa – mukaan vain ripaus asennetta ja itseluottamusta; meillä todella osataan, näytetään se maailmalle!

Tilaisuus järjestettiin yhteistyössä Tampereeen ammattikorkeakoulun ja Eurooppatiedotuksen kanssa.

kuva-4

Joonas Mikkilä Kertomassa Suomen Yrittäjistä. Kuva Teemu Peltola

Laivasemma

Proakatemian vuosikelloon kuuluu kahden päivän seminaarimatka. Kyseinen matka voi sijoittua mihin vain ja se voi käsitellä mitä tahansa aihetta. Reissu on apuvalmentajan suunniteltavana, joten tällä kerralla Laivasemmasta minä olin vastuussa.

Tapana on, että reissusta ei kerrota etukäteen juuri mitään. Päivämäärän julkistamisen jälkeen veikkauksia ja kyselyitä määräänpäästä tuli paljon ja jopa lahjontaa yritettiin tiedon saamiseksi.

Kaikki alkoi paljastua Torstaina 22.1 klo 7.30 kun kokoonnuimme Vanhan Kirkon bussipysäkille. Hyppäsimme busseihin ja lähdimme ajamaan kohti Espoota ja Urban Milliä. Tänä vuonna seminaariosuuden aiheita olivat yrittäjyys ja omistajanvaihdos. Ennen semiaaria olin antanut ennakkotehtäväksi kirjoittaa pienissä porukoissa essee yrittäjäksi ryhtymisestä. Asian tutkimiseen piti käyttää kirjallisuutta sekä vähintään yhden yrittäjänä toimivan alumnin haastattelua. Aloitimme seminaariosuuden näiden ennakkotehtävien purkamisella ja pääkohtien ja tärkeiden huomioiden esittelyllä toisillemme.

Joonas Mikkilä Kertomassa Suomen Yrittäjistä. Kuva Teemu Peltola

Joonas Mikkilä Kertomassa Suomen Yrittäjistä. Kuva Teemu Peltola.

Lounaan jälkeen lavan otti haltuun Suomen Yrittäjät. Joonas Mikkilä aloitti ensin kertomalla nuorten yrittäjien toiminnasta Suomen Yrittäjissä sekä heidän tarjoamistaan opiskelijapalveluista. Mielenkiintoa herätti myös tulevat eduskutavaalit yrittäjän näkökulmasta. Seuraavaksi oli vuorossa Mika Haavisto. Hänen aiheenaan oli omistajanvaihdokset. Hyvä huomio on se että ajalla 2010-2020 on tulossa myyntiin kymmeniätuhansia yrityksiä nykyisten omistajien eläköitymisen johdosta. Tässä siis myös varsin hyvä keino ryhtyä yrittäjäksi.

Illallinen Tallinnassa. Kuva: Riku Lempinen.

Illallinen Tallinnassa. Kuva Riku Lempinen.

Antoisan ja innostavan iltapäivän jälkeen oli aika suunnata kohti Helsingin länsisatamaa. Siellä nousimme laivaan joka vei meidät Tallinnaan. Tallinnassa majoituimme Hotel Euroopaan ja pääsimme heidän ravintolaansa nauttimaan kolmen ruokalajin illallista.

Seminaarimatkaan kuuluu jokaisena vuonna myös gaala jossa palkitaan menestyneitä akatemialaisia. Vatsojen ollessa täynnä herkullista ruokaa, oli aika aloittaa gaala. Kerran vuodessa proakatemialaiset äänestävät joukostaan eniten Proakatemian arvojen mukaisesti toimineet opiskelijat. Palkinnot jaettiin luottamuksesta, rohkeudesta, teoista, oppimisesta ja menestymisestä. Lisäksi palkittiin myyntimyyrä myyntiin liittyvistä saavutuksista ja kirjapistehattu, jonka sai poikkeuksellisesti neljän henkilön porukka loistavasta soluesseestään. Päävalmentajamme Veijo Hämäläinen palkitsi Hohka -palkinnolla Kosmeettisen, joka on kehittänyt toimintaansa varsin menestyksekkäästi. Illan päätti Proakatemian perinteiden, eli sisäsiittoisuustutkimuksen ja Tömpsyn siirtäminen eteenpäin uusille tekijöille.

Iltaa ja yötä jatkoimme Club Hollywoodissa ja seuraavana päivnä palailimme Helsingin kautta takaisin Tampereelle. Matka oli oikein onnistunut ja nostatti Proakatemialaisten yhteisöllisyyttä.

Sini Kivisalo,
Volumi

Polte goes Brazil

polteProakatemialla jokaisen tiimin opintoihin kuuluu Final Camp, eli jonkinlainen kansainvälinen projekti. Final Campin sisällön saa jokainen tiimi suunnitella itse. Ainoana vaatimuksena on, että sen täytyy sisältää kansainvälistä yhteistyötä. Projektin saa toteuttaa halutessaan Suomessa, mutta useimmiten tiimit tahtovat valmistumisensa kynnyksellä lähteä maailmalle. Alku vuodesta Poltteen Final Camp kohde oli vielä avoin ja suunnittelusta vastuun ottivat Ossi Ojala ja Miika Alanko. Polte antoi pojille vapaat kädet suunnittelun suhteen, joten he tarttuivat toimeen ja alkoivat selvittää mahdollisia kohteita ympäri maailmaa.

Pienen metsästyksen jälkeen pojat löysivät potentiaalisen matkakohteen TAMKin kontaktien kautta ja he päättivätkin aika pikaisesti, että Polte lähtee Brasilian Sao Pauloon tekemään yhteistyötä paikallisen koulun, Rio Brancon kanssa. Siitä alkoi keväästä asti kestänyt sähköpostien vaihdanta Brasilian suuntaan ja poltelaisten mieliin iskostui yksi lause hyvin vahvasti: Polte goes Brazil.

Reissu tuntui keväällä vielä erittäin kaukaiselta, mutta syksyn edetessä alkoi jokaiselle konkretisoitua, että olemme oikeasti lähdössä koko tiimin voimin toiselle puolelle maailmaa. Syksyn aikana Proakatemialla vieraili paljon brasilialaisia, jotka pelottelivat maan olevan erittäin vaarallinen. He olivat etenkin huolissaan siitä, kuinka paljon huomiota herätämme vaaleutemme takia. Olimme saaneet monelta taholta kuulla, että rikollisuus kukoistaa Brasiliassa maan suurien tuloerojen takia ja viimeistään siinä vaiheessa moni meistä tytöistä alkoi jännittää, että mihin sitä oikein on tullut lupauduttua. Siitä huolimatta jokainen odotti matkaa innolla.

saopauloLopulta lähtöpäivä koitti. Olimme edellisenä päivänä suoriutuneet kunnialla valmistuvien tiimien loppunäytöstä, eli 24H:sta, joka oli pituutensa takia aika rankka kokemus. Univaje saattoi vaikuttaa siihen, että tunnelma bussissa kohti lentokenttää oli vähintäänkin levoton. Matka sujui hyvin ja pääsimme pitkien lentojen jälkeen lopulta Sao Pauloon. Lentokentällä meitä odotti Rio Brancon professori sekä kaksi kuljettajaa autoineen. Olimme saman tien erittäin otettuja siitä, kuinka vieraanvaraisia ihmiset Brasiliassa ovat. Saimme myös Rio Brancon opiskelijan kierrättämään meitä nähtävyyksillä yhtenä päivänä.

Mitä Final Campilla tehtiin?

Rio Branco oli kontaktoinut meille omista verkostoistaan viisi yritystä, joille saimme tehdä toimeksiantoja. Olimme saaneet lyhyet kuvaukset toimeksiannoista jo etukäteen, mutta yritysten nettisivujen ollessa portugalinkieliset, valmistautumisemme toimeksiantoihin jäi aika suppeaksi. Saimme koululta IB -opiskelijoita toimeksiantojemme avuksi, mikä osoittautui lopulta erittäin suureksi rikkaudeksi. Oli hämmästyttävää huomata, kuinka vähän brasilialaiset osasivat englantia. Meidän tiimimme kommunikointi toimeksiantajien kanssa jouduttiin hoitamaan täysin IB -opiskelijoiden tulkkauksella, sillä yrityksestä kukaan ei puhunut englantia. Löysimme kuitenkin yhteisen sävelen nopeasti ja pääsimme työn touhuun.

Jokaisella yrityksellä oli tietenkin omat aikataulunsa, jotka myös muuttuivat moneen otteeseen viikon aikana. Olemme itse suomalaisina tottuneet aikatauluissa pysymiseen, mutta Brasiliassa olimme täysin maassa maan tavalla. Nimesimme heidän tapansa toimia mañana-meiningiksi, sillä koskaan ei ollut kiire mihinkään. Se ei meitä haitannut, sillä kerkesimme tutustumaan ihmisiin hyvin ja kaikki osoittivat meitä kohtaan myös erittäin suurta mielenkiintoa.

riobrancoSuurin koppi, josta me suomalaiset voisimme ottaa enemmän mallia, oli brasilialaisten asennoituminen muutoksiin. Mikään ei tuntunut olevan kenellekään ongelma, vaikka suunnitelmat muuttuivat jatkuvasti. Meidänkin pojat joutuivat hieman yllätettyinä paikallistelevision haastatteluun, joka alkujännityksestä huolimatta sujui mallikkaasti. Kukaan ei tuntunut stressaavan mistään, vaan kaiken annettiin mennä omalla painollaan ja asenne iskostui myös meihin nopeasti. Tämä oli mielestäni ehdottomasti yksi Brasilian kulttuurin suurimmista rikkauksista.

Toimeksiantajat olivat erittäin tyytyväisiä tuotoksiimme ja tuntuivat etenkin tykkäävän sellaisista ideoista, jotka pystyimme perustelemaan Suomessa toimiviksi. Monet vaikuttivat ihailevan Suomea ja meidän tapaamme toimia täällä, joten uskomme, että rikastutimme heidän mieliään paljonkin vierailullamme. Viikko Sao Paulossa oli meidän pääsääntöinen Final Camp osuutemme, jonka jälkeen siirryimme vielä viikoksi Rio de Janeiroon innovoimaan tiimimme tulevaisuutta valmistumisen jälkeen, etsimään uusia business ideoita tuotavaksi Suomeen sekä hieman myös nauttimaan olostamme lämpimän auringon alla.

Jonna Hurmansalo,
Projektitoimisto Polte

Luova Berliini

[lead]Proakatemian markkinointiviestintätiimi käväisi retkellä Berliinissä toukokuun alussa. Tutustuimme berliiniläiseen kulttuuriin sekä tapasimme mielenkiintoisia henkilöitä.[/lead]

Heti ensimmäisenä päivänä tapasimme Anne Ruokamon, joka on perustanut Berliiniin oman yrityksen, Frau Ruokamon. Häneltä saimme paljon tietoa muun muassa kulttuurieroista ja yrityksen perustamisen haasteista. Hän kertoi meille myös muita bisneskulttuuriin liittyviä faktoja. Saksassa se on paljon muodollisempaa kuin Suomessa. Saksassa teititellään lähes poikkeuksetta ja hierarkiasta ei lipsuta yhtä herkästi kuin Suomessa. Siellä työtuntimäärät ovat todella huimia, esimerkiksi media-alalla 60 tuntia voi olla normaali työaika viikossa.

Berlin

Vierailimme myös tuoreessa berliiniläisessä yrityksessä nimeltä intraprenör. Siellä toiminta oli mielestäni kuin suoraan Proakatemialta. He ovat pyrkineet luomaan mukavat ja innovatiiviset puitteet työntekoon. Mielenkiintoista oli mielestäni heidän aamurutiinit. Aamulla 5 minuutin palaveri, palaverin pituudesta piti huolen kello joka pirahti soimaan viiden minuutin kohdalla ja kaikki lähtivät kävelemään omiin työpisteisiinsä. Sen jälkeen oli kaksi tuntia hiljaista työskentelyaikaa, jolloin jokainen hoiti omat hiljaiset hommat pois alta muun muassa sähköposteihin vastailun. Sen jälkeen aloitettiin vasta ns. normaali työnteko. Kuusihenkinen nuorista yrittäjistä koostuva konsulttiyritys oli kyllä mielenkiintoinen ja mukava vierailukohde.

Kävimme myös muun muassa Linkolla, joka on suomalainen start up, joka on luonut automatisoidun CRM-työkalun. Tapasimme myös Nokia HERE:n sosiaalisen median vastaavaa Jere Suikkilaa. Tapaamisilla saimme paljon vinkkejä kansainväliseen yrittäjyyteen sekä sosiaalisessa mediassa toimimiseen.

Berlin

Viikkoomme mahtui myös erilaisten nähtävyyksien tutkiskelua, tutustumista Berliiniläiseen ruoka- ja juomakulttuuriin sekä tietenkin myös hieman shoppailua. Metroilla kulkeminen tuli myös hyvin tutuksi. Ihastelimme moneen otteeseen sitä, kun joutui odottamaan enintään kolme minuuttia metroa. Ei siis tarvinnut tuskastella, jos myöhästyi aiemmasta kyydistä.

Berlin

Mukana retkellä olivat Selina Karjalainen, Ida Hanhiniemi, Viivi Ahola, Sini Kivisalo, Jonna Hurmansalo, Teemu Lipponen, Teppo Tieranta ja valmentaja Liisa Heinonen.