Kuukauden essee: Ei kehnoille pomoille

Kehnot pomot ympärilläni on kolmas kirja Thomas Eriksonin väriluokituskirjoista, jotka pohjautuvat DISA-malliin. Kyseinen kirja kertoo, minkälainen näkökulma DISA-mallilla on työelämässä, niin johtajan kuin työntekijän näkökulmasta. Tässä esseessä en käsittele tarkemmin, minkälaisia piirteitä mikäkin värityyppi edustaa. Sen sijaan keskityn, mitä oppeja sain kirjasta johtamiseen.

 

Voimme kokea todella hankalaksi joskus työskentelyn työpaikalla joko työkaverin tai pomon kanssa. Erilaiset persoonat voivat aiheuttaa meissä kummastusta sekä hämmennystä. Parhaiten ymmärrämme yleensä henkilöitä, jotka ovat samankaltaisia kuin itse olemme. Jos henkilö toimii ja kommunikoi vastakkaisella tavalla kuin me itse, on meidän hankala yksinkertaisesta ymmärtää häntä. Tällaiset toistuvat tilanteet voivat johtaa ärsytykseen ja myöhemmin jopa työpaikan ilmapiirin laskuun. Erikson antaa näihin tilanteisiin kirjassa ratkaisuja. Hän kertoo jokaisen värin piirteistä, mikä yleensä tietyissä väreissä ärsyttää ja miten oikeasti nämä henkilöt toimivat. Hän myös kertoo minkälaisia ongelmia voi ilmetä tiettyjen värien yhteistyöskentelystä.

 

”Esimieheltä on sinisilmäistä ja joskus suorastaan tyhmää olla käsittelemättä työntekijöidensä eroavaisuuksia. Se kuuluu keskeisesti johtamiseen. ” (Erikson 2018, 151) Näin Erikson ilmaisee erilaisuuksien ymmärtämisen tärkeyden toiminta- ja viestintätavoissa etenkin johtajan näkökulmasta. Jos haluaa olla tehokas viestijä, on ymmärrettävä laajasti mistä ihmisten persoonallisuudet koostuvat.

 

Uskon vahvasti ajatukseen, että ihmisen täytyy ensiksi tuntea itsensä hyvin, jonka kautta hän pystyy ymmärtämään myös muita. Eriksonin mukaan hyvin itsensä tuntevat pomot pärjäävät paremmin, viestivät paremmin ja näiden kautta he ansaitsevat työntekijöiden luottamuksen helpommin. Tämän takia johtajan itsetuntemuksella on suuresti väliä. Ei riitä, että tietää millaisia työntekijät ovat toiminta- ja viestintätavoiltaan. Ensisijaisesti on tunnettava itsensä ja omat tavat. Siitä on hyvä aloittaa rakentaa ihmistuntemusta.

Itsetuntemus vaikuttaa myös moniin muihin tekijöihin työpaikalla. Esimerkiksi stressinsietokykyyn. Erilaiset persoonallisuudet käyttäytyvät eri tavalla stressitilanteissa. Luonnollisesti johtajan on ensisijaisesti hyvä tunnistaa oma stressikäyttäytyminen, mutta tämän lisäksi on tärkeää huomioida muiden persoonallisuuksien stressikäyttäytyminen, jotta pystyy ymmärtämään paremmin työntekijöitä ja mahdollisesti myös auttamaan heitä.

 

Työnantajana on tärkeää tunnistaa ratkaiseva tekijä työntekijöiden työpanoksessa, joka on motivaatio. Erikson kirjoittaa, että: ”Ihmisen motivaationa toimii pohjimmiltaan se, mille hänen sydämensä sykkii.” (Erikson 2018, 113) Motivaatio antaa energiaa ja se saa suoriutumaan paremmin. Motivaation tärkeyden perusteella Erikson kertookin, miksi työnantajan kannattaisi paneutua työhaastattelussa hakijan motivaatiotekijöihin kokemuksen ja osaamisen sijaan. Hän kertoo, että motivaation ja käyttäytymisen pitäisi olla ensisijalla haastattelussa, koska jos hakijalta puuttuu osaamista, sen voi hänelle opettaa kurssien muodossa tai muut osaavat työntekijät voivat auttaa. Mutta jos hakijan motivaatio tai arvot ovat täysin vastakkaisia oman tai organisaation kanssa, sitä ei voi korjata millään vaan se aiheuttaa hankaluuksia.

 

Työnantajan näkökulmasta opin myös, ettei työntekijän laiskuus tai saamattomuus aina johdu vain hänestä tai siitä, että hän olisi yksinkertaisesti laiska ja saamaton. Syitä voi olla muita, jotka ovat korjattavissa, jos ne vain huomataan ajoissa. Esimerkiksi vika voi olla johtajassa. Johtaja ei välttämättä osaa johtaa oikealla tavalla kyseistä työntekijää.

Mieleenpainuvin esimerkki tällaisesta tapauksesta oli miehestä, joka oli pyytänyt apua kirjan kirjoittajalta, Eriksonilta. Kyseinen mies toimi jonkinlaisessa vastuutehtävässä yrityksessä. Hänen työpäivänsä olivat aivan liian pitkiä. Koko päivän hän auttoi muita työntekijöitä ja teki hommia, jotka eivät oikeastaan kuuluneet edes hänelle. Vasta muiden lähtiessä kotiin työpäivän päätyttyä, hän pääsi oikean työnsä kimppuun. Hän kertoi, kuinka häntä erityisesti ärsytti eräs työntekijä nimeltä Kenneth. Kenneth oli kuulemma täysin saamaton ja haahuili ympäriinsä ja lopulta mies aina päätyi tekemään hänen työnsä. Erikson sitten kysyi, että tietääkö Kenneth hänen viisi tärkeintä työtehtäväänsä. Mies naureskeli ja sanoi, ettei varmasti tiedä. Sitten Erikson kysyi mieheltä tietääkö hän, mitkä ovat Kennethin viisi tärkeintä työtehtävää, eikä mies osannut vastata. Kuinka huonosti työnsä hoitava Kenneth voisi tehdä hyvin työnsä, kun oma pomo ei edes tiedä, mikä on oikeastaan hänen työnkuvauksensa?

Tämän jälkeen mies kirjoitti Kennethille paperille ylös hänen tärkeimmät työtehtävänsä, jotta se olisi Kennethille mahdollisimman selvää. Myöskin tämä auttaa, jos töitä on paljon ja työntekijän tulee osata valita, mitkä ovat kaikista tärkeimmät asiat hoitaa ensisijaisesti. Kun Erikson neuvoi miestä, hän arveli, että Kenneth on sellainen työntekijä, joka tarvitsee suoraa ja selkeää ohjeistusta. Tiettyjä värejä taas sellainen voisi vihastuttaa.

 

”Johtajan tärkein taito on osata kommunikoida työntekijöidensä kanssa. Saada viesti perille, olipa se mikä tahansa.” (Erikson 2018, 31)

Viestintä on kaiken A ja O. Työnantajan tehtävä on ottaa selville millä tavoin kannattaa kommunikoida erilaisille työntekijöille. Valitettavaa on, että samanlaisella tavalla viesti ei mene perille aivan jokaiselle. Mietin myös, että ellei tiedä kuinka lähestyä työntekijää tai kuinka esimerkiksi hänen unohtumattomat työtehtävät saisi hoidetuksi, voi asiasta kysyä työntekijältä suoraan mutta kohteliaasti. Jos nyt kyseessä on esimerkiksi tapaus, että työntekijä unohtelee asioita, jotka on neuvottu monta kertaa. Voi työnantaja kysyä: ” Mitä voisimme tehdä, että sinä muistaisit tulevaisuudessa? Minkälaista muutosta sinä kaipaisit, jotta asia etenee?” Silloin työntekijä saa rauhassa miettiä eikä vastausta anneta hänelle valmiiksi.

 

Kirjassa käsiteltiin erilaisien henkilöiden yhteensopivuutta työelämässä väriluokituksen perusteella. Johtajuuden näkökulmasta oli todella mielenkiintoista lukea minkälaiset värit sopivat parhaiten yhteen tietyn johtajavärin kanssa. Yleensä samanväriset tai lähekkäin olevat värit ominaisuuksiltaan sopivat parhaiten yhteen. Ja taas toisistaan kauimpana olevat värit sopivat vähiten yhteen, kuten esimerkiksi sininen ja keltainen. Kuitenkin asiassa on kääntöpuoli, koska erilaisuudet parhaimmillaan voivat täydentää toisiaan. Sen tapahtuminen ei ole kuitenkaan aivan yksinkertaista, koska ymmärrys voi täysin puuttua. Taitava johtaja osaa kuitenkin viestiä oikealla tavalla ja käsitellä erilaisia persoonallisuuksia.

 

Minua kiehtoo suuresti erilaiset persoonallisuudet. Kun luen täysin erilaisista persoonallisuuksista kuin mitä itse olen, avautuu minulle jollain tapaa täysin uusi maailma. Täysin erilaiset ajattelu- ja toimintamallit. Haluan toimia hyvänä johtajana ja etenkin ymmärtäväisenä sellaisena. Etenkin haluan olla hyvä viestimään asiani. Haluan pystyä motivoimaan erilaisia persoonallisuuksia työssään enkä ainoastaan niitä, joita itse kykenen ymmärtämään.

Suosittelen aivan jokaista lukemaan kyseisen kirjan. Se oli todella ajattelua avartava. Uskon, että siitä on hyötyä kaikille riippumatta siitä, oletko työntekijä vai työnantaja. Lisäksi molemmat näkökannat käsitellään kirjassa ja mikä sen parempaa, kuin ymmärtää asiat molemmilta kannoilta. Voit myös hyvin lukea kirjan, vaikka et olisi lukenut aiempia kirjoja, kunhan tiedät DISA-mallin pääpiirteittäin.

Alumniesittely: Tuuli-Elina Ruuskanen / Seepramedia

Tällä kertaa esittelemme alumnin, joka on päässyt mukaan show-bisnekseen esiintymisen ja juontokeikkojen muodossa. Kuulostaa upealta, joten annetaanpa Tuuli-Elinan kertoa lisää!

Milloin olet ollut akatemialla, missä tiimissä?

Aloitin opinnot TAMKissa 2006 ja Proakatemialle siirryttiin ensimmäisen vuoden perusopintojen jälkeen eli 2007. Opiskelin tiimissä nimeltä Seepramedia Osk. Valmistuin jouluna 2009.

Pitääkö tiimi edelleen yhteyttä?

Tiimin tytöt pitävät säännöllisesti yhteyttä ja tapaamme porukalla muutaman kerran vuodesa. Nyt tulevien synttärien alla yritetään saada koko tiimi kasaan!

Mitä teet nykyään (yritys, toimiala), miten päädyit sinne, miksi?

Tällä hetkellä omistan yrityksen MAIKKI Crew yhdessä ystäväni Kati Vasellin kanssa. MAIKKI kouluttaa ja välittää ammattijuontajia tapahtumiin. MAIKKI perustettiin siitä syystä, että teimme molemmat tahoillamme juontoja, mutta koimme, että voisimme saada toiminnan kasvamaan paremmin jos yhdistäisimme voimamme.

Esiintyminen on aina kiinnostanut minua ja jo akatemia aikoina pyrin tekemään hommia jossa pääsi olemaan esillä. Ensimmäinen varsinainen juontokeikka oli opiskeluaikana akatemian 10-vuotissynttärit. Vielä sillon en kuitenkaan ajatellut, että voisin juontaa työkseni, vaan ajatus heräsi vasta muutama vuosi valmistumisen jälkeen.

Heti valmistuttuani perustin yhteisöllisen toimitilan Finskulle ja siellä fasilitoin viikottain tilaisuuksia, josta heräsikin ajatus voisinko tehdä juontamista/fasilitointia päätyökseni. Monen mutkan (parin kesäkahvilan ja yrittäjyyskasvatushankkeen projektipäällikkyyden) jälkeen heitimme lopulta 2013 Katin kanssa hynttyyt yhteen ja sillä tiellä ollaan menossa. Parhaillaan muuten makoillaan yhdessä parisängyssä toipuen eilisestä Evento Awardsista…

Miten akatemialta saadut opit näkyvät nykyään liiketoiminnassa?

Eniten Proakatemia näkyy kyvyssä antaa ja ottaa vastaan palautetta. Juontajakoulutuksissa palautteen antaminen on keskeinen asia ja on tärkeä osata antaa se oikein. Ehkä sellainen läpilinjan omaksuttu epäkohtien esiinnosto ja oman mielipiteen esille tuominen, on myös akatemian peruja.

Onnistumisia ja haasteita yrityksen taipaleella?

Yhtä vuoristorataa on koko 5 vuotta ollut, haha! Mutta tässä me luotetaan Minna Canthiin:  “Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää.”

MAIKIN perustamisen jälkeen molemmat saimme tahoillamme 2 lasta peräkkäin, joten MAIKIN ensimmäiset vuoden menivät hiljaisemmin mitä alunperin ajateltiin. Äitiyslomien, lasten ja yritysten yhdistäminen kävi lopulta kuitenkin yllättävän helposti ja molemmat koimme saavamme äitiydestä ja yrittäjyydestä ne parhaimmat puolet.

Nyt ollaan puskettu hommia isommalla temmolla viimeiset 2,5 vuotta ja se alkaa näkyä kivasti liikevaihdon ja keikkamäärän kasvuna. Vakituisia keikkoja olemme myös saaneet hankittua ja 2017 teimmekin Crazy Townin kanssa sopimuksen, että MAIKKI tuottaa joka viikko yhteisömanageripalveluita Tampereella ja Hämeenlinnassa.

Mitä seuraavaksi?

Tavoitteena on kasvattaa tunnettuutta ja keikkamääriä erityisesti pääkaupunkiseudulla. Tarkoituksena on myös laajentaa koulutuksen verkkoon webinaarien ja verkkokurssien muodossa.

Mielenkiintoinen urapolku, niin vain akatemialla monet löytävät oman juttunsa ja uransa rohkeasti vain kokeilemalla erilaisia asioita, niin kuin tässä tapauksessa esiintymistä! Kiitos suuresti haastattelusta Tuuli-Elina Ruuskanen ja parhainta menestystä jatkoon!

www.maikki.fi

www.facebook.com/maikkicrew

www.instagram.com/maikki_crew

Alumniesittely: Miina Kivelä / Menguru

Alumnimaanantaissa on tällä kertaa vuorossa Menguru-tiimistä valmistuneen Miina Kivelän tarina. Miina on alun perin TAMKin tietojenkäsittelypuolen kasvatti, joka siirtyi aikanaan akatemialle perusopinnoista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen Menguru-nimisestä tiimistä ja opiskelin Akatemialla vuosina 2006-2008. Tuolloin Akatemia sijaitsi vielä Finlaysoninkuja viidessä, viidennessä kerroksessa. Myöhemmin valtasimme myös kuudennen kerroksen käyttöön. Seinän takana oli TAMKin TTVO eli taiteen ja viestinnän oppilaitos, joka nykyään pitää majaa Mediapoliksella. Valmentajanamme toimi Veijo. Ihan alun alkaen aloitin TAMKissa syksyllä 2005 tietojenkäsittelyn perusopinnoilla. Huomasin nopeasti, että koodariksi minusta ei ole, mutta tekninen ymmärrys on helpottanut montaa asiaa omalla uralla.

Mengurulaisten kanssa tapaamme perinteisesti 1-2 kertaa vuodessa. Viimeksi treffasimme pikkujoulujen merkeissä marraskuussa, mutta myös kesäjuhlia ja Veijon järjestämiä olympialaisia on ollut useina vuosina. Lisäksi tiimin jäsenille syntyneet lapset yhdistävät ja Mengurun mammat tapaavat välillä myös jälkikasvun kanssa porukalla.

Nykyisin työskentelen TAMKin liiketalouden puolella digimarkkinoinnin lehtorina. Valmistumisen jälkeen toimin useissa eri yrittäjyyskasvatushankkeissa valmentamisen ja markkinoinnin parissa sekä myös muutaman pätkän tuottajana. Neljänä kesänä olen päässyt tekemään töitä myös kesäkahvilaprojekteissa: 2010 ja 2011 valmentajana ja 2014 ja 2015 kesäkahvilayrittäjänä. Opettamisen pariin löysin syksyllä 2012, joten nyt on itse asiassa jo seitsemäs lukuvuoteni. Kiinnostuin valmentamisesta Proakatemian opiskeluiden loppuvaiheessa ja onnekkaiden sattumien ja työtarjouksien kautta päädyin alalle. Sittemmin olen suorittanut töiden ohessa niin ylemmän tutkinnon kuin pedagogisen pätevyydenkin. Olen TAMKin ensimmäinen digimarkkinoinnin lehtori ja viihdyn työssäni mainiosti. Työssäni yhdistyvät kiinnostus sosiaaliseen mediaan, tietojenkäsittelyn ja yrittäjyyden taustani sekä innostava työskentely opiskelijoiden kanssa. Liiketalouden päiväpuolen opiskelijoiden lisäksi vedän Y-kampuksen kursseja ja opetan myös monimuodon ja täydennyskoulutuksen puolella aikuisryhmiä ja olen mukana erilaisissa hankkeissa.

Akatemiatausta näkyy mielestäni vanhvasti omassa opettamisfilosofiassani ja on näin läsnä myös jokapäiväisessä työssäni. Uskon vanhvasti tekemällä oppimiseen, tavoitteiden asettamiseen ja siihen, että jokainen saa/ joutuu/ voi luoda omilla valinnoillaan uraa jo korkeakoulun ensimmäisestä vuodesta alkaen. Koitan tuoda kursseilleni paljon mielenkiintoisia esimerkkejä sekä paikallisia yrittäjävierailijoita. Näiden löydämisessä omasta verkostosta on suuri apu. Akatemialta on jäänyt vanhva luotto prosessiin eli uskallan tarttua erilaisiin haasteisiin niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Uskon siihen, että elämässä ei koskaan ole valmis vaan aina löytyy mahdollisuuksia kehittää itseään ja oppia uutta.

Opettajana haasteellista on ollut ymmärtää numeroarvioinnin tärkeys opiskelijoille. Itse en ole koskaan opiskellut arvosanojen takia vaan innostuksesta oppia ja imeä itseeni hyödyllistä ja kiinnostavaa tietoa ja taitoa. Toivonkin aina, että opiskelijat löytäisivät kursseilta ja opintokokonaisuuksista ne itselle tärkeimmät asiat, joista innostua ja joihin panostaa. Sisäinen motivaatio on tosi tärkeä asia. Hienoimpia hetkiä on kuulla jälkikäteen, että opiskelijan kanssa käyty keskustelu tai vaikka kurssilla tehty projekti on johtanut hänen tulevaisuutensa kannalta tärkeään askeleeseen. Olen myös iloinen siitä, että olen onnistunut pitämään sivutoimisen yrittäjyyden osana elämää. Someprojektit pitävät yllä omaa tuikitärkeää ammattitaitoa ja tuovat myös kursseille hyviä käytännön esimerkkejä.

Seuraava vuosi menee aivan uudenlaisissa merkeissä, koska odotamme huhti-toukokuun vaihteessa perheenlisäystä! Tuntuu mukavalta kymmenen tiiviin työelämävuoden jälkeen tehdä vaihteeksi jotain ihan muuta. Blogin ja somekanavien päivittäminen kyllä varmasti jatkuu mammalomallakin tuttuun tahtiin ja kuka tietää, mitä uusia ideoita vauvavuoden herää!

Miinan touhuja voi seurata somessa hänen omissa kanavissaan:

https://www.linkedin.com/in/miinakivela

https://www.instagram.com/miinakivela/

http://www.onnellisuudenvuosi.fi/