24 h promisia ja Liisa

Liisan matka valmentajana – “Proakatemia ei ikinä lähde ihmisestä”

Proakatemia ei toimisi ilman valmentajia, ja nyt tahdomme nostaa heistä yhden esille! Valmentajien upea joukko on Proakatemian tiimeille iso tuki yhteisellä matkalla ja emme tarpeeksi tästä suuresta työstä kiitä. Ensimmäistä kertaa Proakatemian historiassa valmentaja on jäämässä eläkkeelle ja tahdomme nyt osoittaa suuret kiitokset hänelle yhteisten muistojen kautta! 

Liisa Heinonen on toiminut Proakatemian valmentajana huikeat 10,5 vuotta. Nyt tie Proakatemialla tulee päätökseen, kun eläkepäivät odottavat ja on aika muistella tätä muistorikasta ja antoisaa matkaa yhdessä. Tässä artikkelissa pääsetkin lukemaan Liisan omia kokemuksia valmentajamatkastaan Proakatemialla, sekä muiden valmentajien ja Liisan valmentaman tiimin muistoja ja kokemuksia Liisasta! 

Näin Liisa kommentoi omaa Proakatemia matkaansa: 

Mahtava aika akatemialla! Täällä opiskelijat oppivat yhdessä yrittämällä ja me valmentajat olemme tukemassa heitä tässä. Työ on ollut todella vaihtelevaa ja monipuolista ja ehdoton rikkaus on ollut toisaalta aivan mahtava työyhteisö eli valmentajien tiimi ja toisaalta työskentely yrittäjähenkisten, aktiivisten ja motivoituneiden nuorten kanssa. Jokainen päivä on ollut erilainen ja joka päivä on saanut oppia uutta. Nyt kun korona-aika on lopettanut matkustamisen, olen herännyt huomaamaan myös sen, kuinka kansainvälistä työni on ollut. Kuluneisiin vuosiin on mahtunut ikimuistoisia matkoja, kiinnostavia kansainvälisiä tapahtumia ja ihania vierasryhmiä. 

Keskeistä on itselleni ollut usko tähän malliin eli siihen, että asiat opitaan parhaiten, kun päästään tekemään niitä oikeasti käytännössä ja kerätään aitoa palautetta asiakkailta ja kollegoilta. Hienoa on ollut myös jatkuva kehittäminen ja aina parempien toimintamallien ja -tapojen etsiminen. Olen ollut myös etuoikeutettu, kun olen saanut olla valmentamassa näitä uudenlaisen oppimisen ajatuksia myös monille opettajaryhmille sekä Tunin sisällä että ulkopuolella.

Jäädessäni nyt vuoden vaihteessa eläkkeelle haluan kiittää kaikkia entisiä ja nykyisiä opiskelijoita, valmentajakollegoita, yhteistyökumppaneita ja kaikkia muita, joiden kanssa olen saanut työskennellä näiden vuosien aikana. Varmaan minun kohdallani pätee sama kuin valmistuvien opiskelijoidenkin – ihminen voi lähteä Proakatemialta, mutta Proakatemia ei koskaan lähde ihmisestä.

Proakatemian valmentajat kertovat Liisasta näin:

” Tapasimme ensimmäisen kerran TAMKin valmentajavalmennuksissa, jota olit vetämässä. Ne valmentajavalmennukset ovat merkittävin syy siihen, että uskaltauduin hakeutumaan Proakatemialle valmentajaksi. Saan nyt tehdä unelmaduunia unelmayhteisössä. Kiitos siitä! Vaikka yhteinen taipaleemme jäi lyhyeksi, jään ihailemaan viisauttasi ja tyyneyttäsi ”

-Mikael Lindell

” Liisa on kollegana henkilö, jolta on aina löytynyt aikaa auttaa. Hän kääntyy kohti, eleillään ilmaisee olevansa läsnä – ei tässä ole kiire minnekään, kerro vaan, minua kiinnostaa. Hän ei hätiköi kommenteissaan tai kysymyksissään vaan huokaisee ensin, katsoo kattoon, palaa sitten katsekontaktiin ja ryhtyy auttamaan tilanteen vaatimalla tavalla. 

Liisalla on asiat ns. järjestyksessä. Valmennuksilla on struktuuri, ja dokumentit löytyvät. Hänen järjestelmällisyytensä on pelastanut akatemian monesta pinteestä, kun esimerkiksi puuttuvaa tietoa on alettu metsästää jostain.

Kun Liisa nauraa, hänen kasvonsa syttyvät kauttaaltaan ja ilo läpäisee koko ihmisen. Hän on hyvä tarinankertoja ja jakaa mielenkiintoisella tavalla kaikenlaisia kokemuksia, olivat ne sitten tomaattien viljelyyn, meille kaikille tutuksi tulleen mökin remontteihin, sen laituriin tai joutseniin, veden kielelle nostattaviin gourmet-kokemuksiin tai valmentamiseen liittyviä asioita. Hätiköimättömänä puurtajana Liisa on antanut arvokkaan panoksen yhteisölle. Kiitos.”


– Hanna Saraketo

” Minulle Liisa on ollut kollegana omalla esimerkillään johtaja todella monessa asiassa: Mielenrauhan säilyttämisessä, opiskelijoista ja heidän kasvustaan innostumisessa, välittämisessä, ahkeruudessa, ammattimaisuudessa, joka näkyy myös hänen valmentamissaan tiimeissä, sekä ennen kaikkea tekemällä oppimisen kautta kerrytetyssä viisaudessa. 

Aloitin Liisan kanssa Proakatemian valmentajana samaan aikaan syksyllä 2010 ja minulla on ollut ilo ja kunnia kasvaa hänen kanssaan valmentajana ja ihmisenä ja oppia hänen käytännöllisestä viisaudestaan ja ammattimaisuudestaan. Liisan valmentamat tiimit on helppo tunnistaa draivista asiantuntijuuden kartuttamiseen ja ammattimaisesta työotteesta ja sama ote näyttää jatkuvan myös valmistumisen jälkeen. Olen erittäin kiitollinen kaikesta Liisan kanssa tekemästäni yhteistyöstä ja keskusteluista, joissa olen saanut kasvaa hänen kanssaan nuorempana valmentajana. Koska ihmisellä ei voi olla liikaa viisautta ympärillään, toivon näiden keskustelujen jatkuvan jatkossakin. ”

-Timo Nevalainen

” Liisa on meijän Äiti Amma Teresa, jonka lämpö aaltoilee kauas ja kärsivällisyys on ihhailtavaa. Hiljainen tarkkailija osallistuu olemalla läsnä ja lausumalla kokoavia, tarkkanäköisiä ja analyyttisiä arvioita, mielipiteitä ja kehitysehotuksia. Hänellä on ehtymätön tietopankki oppareiden ohjaamiseen, tiimioppimiseen ja valmentajien valmentamiseen liittyen. Äkkiseltään voisi luulla, että Liisa ei pahemmin hermostu. Jos ja kun kuulet Lissun päästävän pahan sanan, ole varuillasi. Hän on aina valmis kuuntelemaan ja auttamaan, eikä epäröi pyytää itsekään apua. Yhteistyö Liisan kanssa on ollut luonnikasta, sujuvaa ja turvallista. Liisa on eläkeläispäivänsä ansainnut, ja toivottavasti pääsee niistä nauttimaan Italian auringossa golfaten ja hyvästä viinistä ja ruuasta nautiskellen.”

-Tanja Verho

” Liisa on lämminsydäminen mestarivalmentaja, joka teki minuun vaikutuksen jo useampi vuosi sitten, kun tutustuin häneen tiimivalmentajakoulutuksessa. Liisa oli valmentajana ja minä valmennuksen osallistujana. Liisa käynnisti minussa “kaipuun merelle” eli sytytti kipinän valmentajuutta kohtaan!

Tänä syksynä olen todennut, että Liisalla on ollut aina aikaa sparrailla ja mentoroida uutta kollegaansa! Tiedän, että Liisalla on ollut paljon töitä syksyn aikana, mutta silti hän ei ole antanut tämän vaikuttaa näihin tilanteisiin. Hänen kanssaan on ollut aina tunne, että aikaa on ja ehdimme hyvin syventyä keskusteltaviin aiheisiin. 

Lisäksi Liisan kanssa on ollut todella mukava tehdä yhdessä töitä. Yhteiset tiimivalmentajakoulutus -kokemukset ovat jääneet hyvin positiivisina muistoina mieleeni. Suuri kiitos Liisalle kaikesta, mitä olet antanut minulle!

Nautinnollisia eläkepäiviä mestarivalmentajalle! ”

-Tutta Tanttari

Liisan valmennettava tiimi, Promisia kommentoi valmentajaansa näillä sanoilla: 

 ”Liisa on aina läsnä ja kuuntelee tarkasti. Vaikka hän ei paljoa puhele, on hänen sanansa painava silloin, kun tilanne sitä vaatii. Liisassa asuu paitsi rautainen ammattilainen, myös herttainen ja lempeä ihminen. Hänen myhäilynsä paljastaa tilanteessa kuin tilanteessa, jos opiskelijat ovat onnistuneet tehtävissään. Toisaalta markkinointia opettaessaan Liisan on kerrottu todenneen ”Mulla ei oo niille mitään opetettavaa, mä vaan pidän näitä tunteja”. Sellainen Liisa on. Hän tulee paikalle ja isoja juttuja alkaa tapahtua. Promisiakin sai 24h:sta kaksi vitosta, vaikka Liisa totesi haasteeseen valmistautuessa tiimiläisilleen, että ”ei hän varmaan koskaan ole nähnyt mitään sääntöjä”. Pajatilanteissa Liisa ei useinkaan sano mitään ja hänpä saattaa toisinaan jättää ennakkotehtävänkin tekemättä, koska ”ajatteli muuta”, kuten hän itse kerran lausahti. Esimerkiksi kehityskeskusteluissa hän antaa sitten todella teräviä neuvoja ja kysyy oikeita kysymyksiä. Liisa on tehnyt pitkän ja ansiokkaan valmentajauran – nyt on ansaittujen eläkepäivien aika. ”

Koko Proakatemia tahtoo kiittää Liisaa näistä yhteisistä vuosista ja toivottaa antoisia eläkepäiviä, sekä ihanaa joulun odotusta!

Kuva: Johannes Mäkinen

20191012_KonstaLinkola_0960

Hengitä ja lepää (epä)varmuudessa

Hirveästi paljon on taas vettä virrannut Tammerkoskessa, vaikka korona tuli ja vei meidät koteihimme olemaan etäisesti yhteyksissä. Maailmalta tulvii hurjia lukuja altistumisesta, tartunnoista ja kuolemista. Lempäälässä uutiset tuntuvat kovin kaukaisilta. Pirkanmaan tartuntalukema tälle päivää oli 13 (15.11.2020 klo 14.49). 

Tauti ei meillä pahemmin näy, eikä toivottavasti tule näkymäänkään. Se, mitä korona on tuonut tullessaan, on epävarmuus. Mitään ei voi oikein suunnitella, kun ei tiedä, mitä tapahtuu. Tai jos suunnitellaan, jollain välähtää koronavilkku ja kaikki menee uusiksi, siirtyy tai peruuntuu. Melkoista on, hataraa ja hapuilua, tämä oleminen. 

Epävarmuus ajaa helposti varovaisuuteen ja eimihinkään-tilaan. Ei pysty tarttumaan mihinkään, ei pysty tekemään mitään, ei kannata aloittaa mitään… You name it. Samaan aikaan karavaani kulkee ja koronakoirat haukkuvat. Maailma ei pysähdy ja asiat etenevät – Amerikkaankin valittiin uusi presidentti, joka ei onneksi ole Trumppi. Meillä on siis toivoa.

Kuuntelin Ilona Rauhalan ja Ira Langen podcastin epävarmuudessa lepäämisestä. He käsittelivät pelkoja ja avoinna olemista osana johtajuutta ja ihmisyyttä. Keskustelu soljui asioissa, jotka estävät vuorovaikutuksen ja yhdessä kehittymisen, asioiden käsittelyn rakentavasti. Keskeinen elementti teemassa oli epävarmuudessa lepääminen. Usein keskitytään siihen, kuinka paljon siedetään epävarmuutta ja pelkoja. 

Naiset käänsivät ajattelun päälaelleen; mitä jos lepäisitkin epävarmuudessa? Tietämättömyydessä, siinä ettei ratkaisuja vielä ole, ihmisenä olemisen vaikeudessa tai helppoudessa? Ei tarvitse sietää ja pinnistellä, kun voi levätä tilassa, jossa mikään ei ole varmaa ja kaikki on mahdollista. Ulkoiset haasteet ovat helpommin hallittavissa, kun sisällä on lepotila. Ja tiedätkö; innostus voi syntyä, kun uskallat olla epävarmuudessa. 

Sisäinen lepotila epävarmuuden keskellä antaa meille mahdollisuuden olla läsnä ja kohdata toinen ihminen. Rauhala ja Lange tiivistävät ajatuksen niin, että kohtaamalla toisen avoimesti voimme rakentaa kyvykkyyttä toisissa ihmisissä. Innostua. Ja levätä hetkessä, epävarmassakin sellaisessa – oli se tovi tiimin kanssa pajassa, viikkopalaverissa tai kumppanin kanssa keittiön pöydän ääressä.

Miten sitten levätä epävarmuudessa tai edes tässä hetkessä? Moni meistä hengittää pinnallisesti, mikä heikentää läsnäoloa automaattisesti. Pintahengityksen sijaan syvä, tietoinen hengitys auttaa paikantamaan paitsi ajatukset, myös oman olemisensa, juuri tähän hetkeen (Lintukangas 2020). Hengittämällä avaat itsesi olemaan avoin ja läsnä tilanteessa, jossa pelot saattavat kuikuilla olkapään yli ja luoda epävarmuutta. Anna niiden olla ja hengitä. Lepää epävarmuudessa ja pelkojen keskellä, niin me muutkin teemme. Kyllä tämä tästä.

Kirjoittanut: Tanja (Tirri) Verho

Kuva: Konsta Linkola

Promisia (Johannes Mäkinen)

Myyntipäivät 2020

Proakatemian myyntipäivät ovat vuotuinen perinne, jossa Proakatemian ensimmäisen ja toisen vuoden tiimiyritykset kilpailevat tosiaan vastaan siitä kuka tiimi tekee suurimman myynnin kilpailun aikana. Toimeksiantajat määrittelevät tuotteidensa provisiomallin. Kilpailun henkeen kuuluu myös se, että voittaja tiimi vie kaikkien tiimien provisiot. Tänä vuonna myyntipäivät voitti ensimmäisen vuoden tiimiyritys Revena Osk. Myyntiä kolmen päivän aikana Revenalle kertyi 20 116 € sekä koko Proakatemian myyntitulos oli huimat 66054,11€, joka on 10 000€ enemmän, kuin viime vuonna ja samalla Proakatemian kovin myyntitulos.

Kilpailu ajoittuu syksylle ja tänä vuonna se kesti kolme päivää. Viime keväänä Proakatemian uusi valmentaja Toni Lehtimäki käynnisti innovaatiokilpailun, jossa tiimiyrittäjät kilpailivat siitä, kuka saa tuotteensa myyntipäiville myytäväksi.

Myyntipäivien 2020 tuotteiksi valikoitui Carccia, irtokarkkien kotiinkuljetuspalvelu, Kuntoakatemia, hyvinvointi ja kuntovalmennuspalvelut sekä Herkkä Snacks, linssin muotoinen uutuus herkku.

Revenan matka myyntipäivillä

Syksyn starttasimme asettamalla yrityksellemme tavoitteet, joista yksi oli myyntipäivien voitto. Kävimme tiimin kesken dialogia siitä, mitkä ovat seuraavat askeleet, jotta pääsemme tavoitteeseen. Päätimme kasata projektitiimin, joka vastaa myyntipäivien suunnittelusta ja vetämisestä. Projektipäälliköksi myyntipäiville valikoitu Nelly Lähteenmäki, joka kokosi itselleen projektitiimin hyödyntäen Belbinin tiimiroolimalleja. Projektitiimiin lähti mukaan Kukka-Maaria Halme sekä Matilda Tella. Belbinien hyödyntäminen projektitiimin kasauksessa tuotti tulosta ja piankin ensimmäisissä palavereissa projektitiiminä päätimme, että johdamme projektin kulkua yhdessä ja tasavertaisesti.

Aloitimme myyntipäivien suunnittelun sillä, että purimme Revenan tarpeet ja toiveet koskien myyntiä sekä reflektoimme Revenan aiempia kokemuksia myyntikilpailuista. Revenan yksi vahvuuksista on myynti, moni yrityksemme jäsenistä omaakin paljon myyntikokemusta, joten suoranaista myyntikoulutusta emme siis tarvinneet vaan pikemmin ohjausta ja tukea tiimityöskentelyyn. Yhdessä projektitiimin kesken päätimmekin lähteä tavoittelemaan sitä, että kaikilla olisi hauskaa myyntipäivillä.

Kohti voittoa

Mietimme jo etukäteen, miten tulemme voittamaan. Pidimme useita pajoja myyntipäivistä ja saimme apua edellisen vuoden voittaja tiimiltä. Tiesimme, että voitto vaatii paljon myyntiä ja isoja kauppoja, mutta myös hyvän ja kannustavan ilmapiirin. Huonolla fiiliksellä ei päästä huipputiimikokemukseen.

Projektitiimi piti huolen siitä, että tiimiytymiseen panostettiin ennen myyntipäiviä. Tutustuimme myös tarkasti myytäviin tuotteisiin ja niiden myyntivaltteihin. Saimme tiimimme mukaan ensimmäisen vuoden opiskelijoita, joilla ei ole vielä omaa tiimiyritystä. Heidät oli jaettu kilpaileviin tiimeihin tasaamaan tiimien henkilömääriä. Ymmärsimme heti projektitiiminä, että mikäli saamme nämä esipinkut osaksi tiimiämme ja motivoitua myymään, he ovat todella suuri voimavara meille. Siksi myös ensimmäisen vuoden opiskelijat olivat mukana tiimiytymässä sekä pajoissa, joissa tutustuttiin myytäviin tuotteisiin.

Laskimme edellisen vuoden myyntiin pohjaten, kuinka paljon meidän tulisi myydä mitäkin tuotetta, jotta voittaisimme. Teimme siis tarkan tuote- ja päiväkohtaisen budjetin tuolle kolmelle päivälle, ja seurasimme sen etenemistä koko myyntipäivien ajan.

Projektitiiminä teimme yhteisiä suunnitelmia ja ohjenuoria noille kolmelle päivälle, mutta tärkeimmäksi myynnin kannalta osoittautui annettu vapaus. Jokainen toimi myyntipäivien aikana juostavasti ja yksilöille annettiin vapaus tehdä myyntiä itselleen sopivalla tavalla. Tämä lisäsi yksilöiden motivaatiota ja oli varmasti yksi avaimista voittoon.

Voiton huumaa, iloa, naurua ja kyyneleitä

Kun olimme myyneet kolmen päivän ajan aamusta iltaan sekä antaneet kaikkemme kokoonnuimme Väinölinnan aukiolle voittogaalaan. Voittojuhlassa julkistettiin myyntipäivien 2020 voittaja, kunniamaininnat sekä toimeksiantajien omat palkinnot.

Revena voitti toimeksiantajan Herkän palkinnot eniten Herkkää myynyt tiimi, jossa palkintona oli saunailta Hämeenkadun kattohuoneistossa sekä Sanni Turunen Revenasta voitti palkinnon, eniten herkkää myynyt yksilö.

Olimme jännittäneet voittoa yhdessä koko perjantain, koska kukaan meistä ei tiennyt miten toiset tiimit ovat myyneet kolmen päivän aikana. Kun myyntipäivien voittajatiimi oltiin julkistamassa, keräännyimme kädet toistemme olkapäillä odottamaan ja kuulimme sanat: “voittajatiimi 2020 on Revena” pakahduimme ilosta, aloimme hyppimään sekä itkimme. Voitto merkitsi Revenalle paljon, sillä kevään myrskyn selättäneenä tunnelma oli käsinkosketeltava ja vihdoin olimme koko tiiminä tehneet yhdessä jotain uskomatonta. Tapahtuma ei ollut ainoastaan merkittävä itse voittamisen vaan myös tiimityön kannalta. Kasvoimme tiiminä ja opimme toisistamme paljon uutta koko projektin aikana. Uutena tiimiyrityksenä tulemme tekemään vielä paljon töitä yhdessä ja vaikeina hetkinä, tämä on se tunne, johon haluamme palata. Vaikka myyntipäivät olivat rankka rutistus, antoi se meille paljon enemmän, mitä osasimme odottaa.

Kirjoittajat: Kukka-Maaria Halme, Matilda Tella, Nelly Lähteenmäki

Kuva: Johannes Mäkinen

somekuvazoomissa

Valmistun tradenomiksi, jonka ammattina on virtuaalifasilitointi – eli mikä?!

Olen virtuaalifasilitaattori, mutta mitä se siis käytännössä tarkoittaa?

Virtuaalifasilitointi on virtuaalisesti eli etänä tapahtuvaa fasilitointia. Perinteinen fasilitointi on ryhmätyöskentelyn suunnittelua, organisointia ja johtamista työskentelyn tavoitteiden saavuttamiseksi. Tällainen fasilitoitava etäryhmätyöskentely voi olla esimerkiksi työpaja, kokous, asiakasraati, koulutus tai luento.

Virtuaalifasilitoinnin ydintä on suunnitella etänä tapahtuva ryhmätyöskentely sellaiseksi, että osallistuminen ja yhdessä työskentely on kaikille mukana oleville helppoa ja miellyttävää – samalla tilaisuuden tavoitteet saavuttaen.

Yksinkertainen esimerkki virtuaalifasilitoinnista on etäluennon virtuaalifasilitointi – se voisi esimerkiksi pääpiirteittäin olla seuraavanlaista:

  1. Kerron opiskelijoille etukäteen, että tällä kertaa ei ollakaan luokkahuoneessa, vaan luento onkin Zoomissa.
  2. Annan opiskelijoille tarkan ohjeistuksen, kuinka osallistuminen Zoomissa omalta tietokoneelta tapahtuu.
  3.  Kutsun ja teknisen ohjeistuksen yhteydessä kerron myös siitä, minkälaista läsnäoloa osallistujilta odotetaan. Esimerkiksi “Luennon ensimmäinen tunti on lähinnä kuuntelua, joten aamupalan syöminen samalla onnistuu, mutta luennon toinen tunti sisältää keskustelevaa ryhmätyöskentelyä, jolloin pidetään mikit & kamerat auki ja tehdään tehtäviä yhdessä.”
  4. Avaan Zoomissa tilaisuuden vartin ennen luennon alkua, jotta opiskelijat ehtivät vielä testailla, että oman tietokoneen tekniikka toimii Zoomissa.
  5. Luento alkaa reippaalla aloituksellani Zoomissa sovittuna kellonaikana.
  6. Luennon aluksi kerron päivän aiheen ja mitä tänään on tavoitteena oppia.
  7. Kysyn tämän jälkeen, onko luennon aiheeseen liittyviä toiveita tai odotuksia, ja pyydän kertomaan näistä chat-viestillä yhteisessä Zoomin chatissä.
  8. Luennon aikana jaan opiskelijat välillä pienryhmiin(=breakout rooms) hetkeksi tekemään yhdessä tehtäviä oman pienen ryhmän kanssa.
  9. Tehtäviä varten jaan chatin kautta jokaiselle ryhmälle linkin omaan valkotauluun, jossa pienryhmätyöskentely tapahtuu. Olen etukäteen tehnyt ryhmille nämä omat valkotaulut ja kirjoittanut valkotauluihin valmiiksi tehtävänannon, jotta luennon aikana voin vain nopeasti kopioi-liitä -klikkauksilla jakaa linkit.
  10. Luennon aikana käytän myös koko ryhmän yhteistä valkotaulua, johon pyydän jokaista kirjoittamaan jotain, mitä uutta on luennon aikana oivaltanut. Tämän jälkeen pyydän jokaista lukemaan Flingan taululta muiden oivallukset ja tykkäämään kaikista oivalluksista omasta mielestään parasta.
  11. Luennon päätteeksi pyydän palautetta Mentimeterin avulla. Mentimeterin kanssa saan palautteen kerättyä ja jaettua osallistujille muutamassa minuutissa ja voin palautteen avulla kehittyä yhä paremmaksi etätilaisuuksien fasilitoinnissa.

Lue lisää virtuaalifasilitoinnista ja käytännön vinkeistä nettisivuiltani www.virtuaalifasilitointi.fi

Proakatemia on TAMKin yrittäjyyden yksikkö, jossa luodaan parempaa maailmaa tiimiyrittäjyyden tarjoamilla keinoilla. Hae Proakatemialle täällä!

Teksti: Maria Eskola

 

 

TIRRI2

Uuden ajan yrittäjät korkean paikan leirillä

Aloitin vuodenvaihteessa Proakatemian uutena ja innokkaana päävalmentajana. Visiomme inspiroi ja sai ajatuksen laukalle – mitä on olla uuden yrittäjyyden esikuva tässä ajassa? 

Sitten tuli korona. Hiipi takavasemmalta ja yllättäen, vaikka kuinka seurasi uutisia ja varautui. Hetkessä olimme keskellä kriisiviestintää ja annoimme ohjeita epävarmassa tilanteessa proakatemialaisille. 

Suomenniemi on ennen näkemättömän voimallisten toimien myötä hiljentynyt hissuttelemaan etänä kaikkea mahdollista. Alkuvuoden kuhina hiipui ensin vierailujen, valmennusten ja projektien peruutusten, sitten THL:n ja hallitusten antamien ohjeistusten myötä. Tilamme ovat olleet viimeiset päivät tyhjillään. 

Sen sijaan sähköiset kanavat rätisevät, kun reilun sadan hengen yhteisö rakentuu uudestaan etävälineiden ehdoilla. ”Kuuluuko? Kuuletko minua?” ”Onko Martta vielä mukana?” ”Laitatko kameran pois päältä, niin ääni kuuluu paremmin?”  

Uudelleenjärjestäytymisen seasta kantautuu erilaisia tunnelmia. Yksi ei oikein tiedä, mitä tekisi. Pystyykö tässä nyt enää mihinkään. Toinen skannaa innoissaan mahdollisuuksia tienata aloittavan tiimiyrityksen kassaan vähän euroja, kolmas tuskailee omaa saamattomuuttaan, vaikka tekemistä riittäisi. Itsensäjohtamisen taitoja testataan kuulemma huolella. 

Tiimiyrittäjämme ovat ihmetelleet olosuhteita ja viattomasti kysyneet, miten tällaisessa tilanteessa yleensä toimitaan. Ei ole ollut tällaisia olosuhteita. On ollut sotia, lamaa, nousukautta, influenssa-aaltoja, Trumppi ja Euroviisut vuodesta 1956, mutta ei koskaan koronan veroista tilannetta. Kukaan ei tiedä. Tarkkailemme valistuneita arvauksia ja teemme epätäydellisiä päätöksiä, jotta voimme päättää uudestaan, kun tiedämme paremmin. Olemme maailmanlaajuisesti erikoisessa tilanteessa, joka pakottaa meidät arvioimaan toimintaamme monelta eri kantilta. 

Ilmaston kannalta maapallo kiittää. Venetsiassa kanavat ovat kirkastuneet, Kiinassa tornitalot näkyvät savusumun hälvettyä, erilaiset ilmakehämittaukset ovat tuloksiltaan parempia kuin aikoihin. Se on silti kaukainen asia, kun samaan aikaan tillotat alituista korona-uutistulvaa ja kuulet, miten yritys toisensa jälkeen pelkää, ettei selviä. Koronan aiheuttamat kerrannaisvaikutukset ovat vielä arvailujen varassa, kun yritetään pelastaa se, mitä pelastettavissa on. Terveys ja yhteiskunnan kantokyky. Hallitus on linjannut, että yrityksiä autetaan. Yrittäjyyden ja tiimijohtamisen kehdossa pidämme peukut pystyssä, että näin todella on.  

Asioilla on tapana järjestyä, sanotaan. Italiasta alkaneet iltalaulut ovat rantautuneet meillekin. Yhteisöllisyys ja heikommista huolehtiminen ovat tulleet osaksi toimintaamme myös Proakatemialla. Alkukankeuden jälkeen arkemme rakentuu uudelleen, kun sovimme uusista toimintatavoista ja alamme nähdä mahdollisuuksia rajoitusten sijaan. Yksi tiimiyrityksistämme viritteli jo virtuaalisia afterworkeja – kaikkea on kokeiltava.  

Nuoret ja nohevat kysyvät, miten voivat auttaa ympärillä kamppailevia yrityksiä. Proakatemian tiimiyritykset painivat samojen ongelmien kanssa kuin liki kaikki muutkin; projektit peruuntuvat, kassan kestokykyä lasketaan, pohditaan vaihtoehtoisia toimia. Samaan aikaan ne tukevat toisiaan, toistensa projekteja, liiketoimia ja ideoita. Tästä selvitään.  

Yksi osa uuden ajan yrittäjyyttä on luottamus hetkeen, itseen, tiimiin ja tulevaisuuteen. Harjoittelemme sitä koronan tarjoamalla korkean paikan leirillä. Kyse on Proakatemian tärkeimmästä arvosta. Kun luottamus on kunnossa, löytyy rohkeutta kokeilla uusia asioita. Rohkeuden kera edetään tekoihin, joiden myötä oppiminen lisääntyy. Oppiminen synnyttää menestystä.  

Menestyksen määritelmä voisi juuri nyt olla selviytyminen terveinä ja seleväjärkisinä, oli kyse yksilöistä tai yrityksistä. Mehän selviämme. Yhdessä.  

 

Proakatemia on TAMKin yrittäjyyden yksikkö, jossa luodaan parempaa maailmaa tiimiyrittäjyyden tarjoamilla keinoilla. Hae Proakatemialle täällä!

Teksti: Tanja “Tirri” Verho

Kuva: Lotta Lehtikevari

24hnettisivut

Etuovi.com vieraili Proakatemialla

Suomen tunnetuin, kattavin sekä suosituin asunnonvaihtopalvelu ja asumisen kohderyhmämedia Etuovi.com vieraili Proakatemialla vuoden 2019 24H-loppunäyttökokeessa yhtenä kuudesta tapahtuman toimeksiantajasta. 24H-loppunäyttökoe on nimensäkin mukaisesti 24 tunnin innovointihaaste, jossa valmistuvista opiskelijoista koostuvat tiimit miettivät ratkaisuja erilaisten yritysten haasteisiin ja toimeksiantoihin.  

Etuovi.com:n lisäksi vuoden 2019 toimeksiantajiin kuuluivat Wihuri Oy Aarnio Metrotukku, Gronlund Palvelut, Pirkanmaan Yrittäjät, Business Tampere sekä Pohjantähti. Näistä Wihuri Oy Aarnio Metrotukku sekä Business Tampere ovat olleet toimeksiantajina jo parina vuonna peräkkäin (Wihuri Oy Aarnio Metrotukku itseasiassa kolmena vuonna peräkkäin). 24H-loppunäyttötapahtuma onkin usein avaus pitkälle yhteistyölle yritysten ja Proakatemian sekä proakatemialaisten välille, ja toivomme tämän pätevän myös yhteistyöhön Etuovi.com:n kanssa. 

Etuovi.com:n toimeksianto loppukokeessa taitonsa näyttäville valmistuville liittyi uusien, vasta rakenteilla olevien asuinalueiden esittelyyn näiden alueiden potentiaalisille uusille asukkaille. Sijainti ja asuinalue ovatkin yksiä tärkeimmistä kriteereistä uutta kotia etsiville.  

Vanhoista, jo olemassa olevista asuinalueista on helppo saada tietoa, ja niistä on muodostunut erilaisia käsityksiä ihmisten mielikuviin. Meille täällä Tampereella herää heti ajatuksia alueista kuten Pispala tai Hervanta, ja monille myös pääkaupunkiseudun alueet kuten Helsingin Kallio tai Punavuori ovat tuttuja. Mieleen tulee heti kuva siitä, millaisia tyyppejä näillä alueilla asuu, miltä näillä alueilla näyttää ja millaista siellä olisi asua. Mutta miten on uusien, vasta rakenteilla olevien asuinalueiden laita? Miten niistä saisi tietoa? Millaista olisi asua esimerkiksi Espoossa rakenteilla olevassa Finnoossa? 

Proakatemialta viime joulukuussa valmistuneista tiimeistä Projektitoimisto Kajo lähti pohtimaan ratkaisua tähän haasteeseen. Erityisen tärkeää Etuovi.com:n toimeksiannossa oli huomioida, miten esitellään, visualisoidaan ja havainnollistetaan asunnonetsijälle asuinaluetta, jota ei välttämättä vielä ole edes olemassa. Visuaalisen sisällön merkitys on ratkaisevassa osassa mielikuvien luomisessa. 

Tiimi kehittelikin 24 tunnin haasteensa aikana ratkaisun, johon Etuovi.com oli tyytyväinen. He saivat opiskelijoilta hyvin mietityn uuden brändi-idean, muutamia uusia elementtejä sekä jatkojalostusta jo aiheen tiimoilta aiemmin keksittyihin ideoihin ja suunnitelmiin. Lopulta kaikkien jännittäessä arvosanoja 24H-loppunäyttötapahtuman lähestyessä loppuaan, Etuovi.com julkisti antavansa Projektitoimisto Kajolle ansaitun arvosanan 4/5!  

Lähteet: 

24H -tapahtuma. 2019. Proakatemia.

Teksti: Kiia Innanmaa

Kuva: Irina Klimova

Tartutko kiinni vai annatko olla?

Auringon valo tuntuu erilaiselta. Puut alkavat heijastella punaisen eri sävyjä ja hengitys huuruuntuu. On syksy. Tuntuu siltä kuin kesästä olisi jo ikuisuus, vaikka ollaan vasta syyskuussa. Näin syksyn tullen on mielestäni hyvä palata kesän muistoihin ja pohtia, mitä silloin tulikaan tehtyä.

Nyt moni proakatemialainen palaa mielessään kesään, ja toteaa “tein projekteja”, “olin töissä” tai “lomailin”. Joku tarvitsee kesän mittaisen tauon Proakatemian arjen keskelle – joku toinen ei selviydy kesästä ilman kunnon verkostoitumisrumbaa, ilman kahviossa käytyjä inspiroivia innovaatiokeskusteluja toinen toistaan mielettömimmistä uutuustuotteista tai ilman jokaviikkoista taistelua siitä, miksi sitä kahvia ei vieläkään ole keitetty.

Kuuluit sitten kumpaan koulukuntaan tahansa (tai vaikka sinne jonnekin välimaastoon), on hyvä muistaa, että kesällä tapahtuu paljon ja mahdollisuuksia tehdä kaikkea edellä mainittua löytyy myös Proakatemian ja myös Suomen “seinien” ulkopuolelta. Opiskelijamme Jimi Iikkanen, Linda Kivialho, Eeva Haapamäki ja Arttu Myllys pääsivät valmentajamme Timo Nevalaisen kanssa kesän alussa testaamaan yhtä mahdollisuutta hypätä Proakatemia- ja Suomi-kuvioiden ulkopuolelle. Porukka osallistui kesäkuussa Viron Ülemistessä Nordplus Study Tour:lle, jossa opiskelijat pääsivät ratkomaan yritysten kohtaamia haasteita ja tarjoamaan ratkaisuja erilaisiin ongelmakohtiin.

Tähän kolmipäiväiseen kansainväliseen mini-hackathoniin osallistui opiskelijoita ja opettajia Suomen lisäksi Virosta, Norjasta, Tanskasta, Latviasta ja Liettuasta. Mini-hackathonin aikana opiskelijatiimit kehittivät yhden päivän aikana ratkaisun virolaisten yritysten kokemiin haasteisiin ja suunnittelivat tavan, jolla idea esiteltäisiin ja pitchattaisiin yrityksille. Tapahtuman aikana opiskelijat saivat haastatella yritysten edustajia ja näin kerätä tietoa ja viedä ratkaisuaan oikeaan suuntaan.

Jimi Iikkanen kertoo, että vaikka työskentelytapa itsessään oli proakatemialaiselle varsin tuttu, oli mielenkiintoista päästä ratkomaan toimeksiantajan antamaa tehtävää aivan uuden tiimin kanssa. Proakatemialla esimerkiksi valmistuvien 24H-haasteen koittaessa saman tiimin kanssa on kuljettu jo monta vuotta ja tehty tiivistä yhteistyötä, joten tehtävään on helpompi valmistautua. Ülemisten mini-hackathonissa opiskelijat jaettiin tiimeihin ensimmäisenä iltana, ja jo seuraavana päivänä piti ryhtyä ratkomaan tehtävää. Jimi kertoo, että tiimin kanssa puhuttiin pikaisesti kunkin vahvuuksista ja hieman ehdittiin tutustua, mutta sitten pitikin jo ryhtyä toimeen.

Kun Jimiltä kysytään, mitä tapahtumasta jäi käteen, hän tuumaa, että mini-hackathon antoi hyviä oppeja omaa tulevaa 24H-haastetta ajatellen. Jimi lisää, että tapahtumassa pääsi harjoittamaan monenlaisia taitoja: verkostoitumista, englannin kieltä, johtamista, pitchaamista ja tiimityöskentelyä. Hän huomauttaa vielä, että loppujen lopuksi tapahtumassa sai harjoittaa juuri niitä taitoja, joita oli mennyt sieltä hakemaan. Jos halusit harjoitella pitchaamista, saatoit tuoda sen esille tiimissäsi, jolloin siihen tarjoutuu ihan varmasti mahdollisuus – ja vielä englanniksi! Jos taas halusit kehittyä johtajana, saatoit pystyä ottamaan tiimissäsi sellaisia tehtäviä, jotka palvelevat tätä tavoitetta.

Kaikki on kiinni sinusta. Vain sinä voit päättää, mitä sinä haluat oppia. Vain sinä päätät, mihin mahdollisuuksiin tartut ja mitkä eivät tunnu hyvältä juuri nyt. Sinä olet puikoissa – ei kukaan muu.

Kuvittele seuraava tilanne: kuulet tosi siistin jutun. Sydän pompahtaa ylimääräisen kerran, silmäsi avautuvat hieman, suupieli kaartuu pieneen hymyyn, aivan kuin selkäsi suoristuisi hiukan. Ajattelet “oispa siistiä” ja tekisi mieli hihkaista “mä voin lähteä!” Teetkö näin? Hihkaisetko vai puristatko suusi tiukasti kiinni? Ettei vaan tule taas lähdettyä mukaan sellaiseen, mihin ei ole aikaa. Tai sellaiseen, mitä ei osaa. Siinähän voi vaikka epäonnistua.

Niin. Ja sitten aina silloin tällöin se “oispa siistiä”-tyyppinen juttu voi poikia entistä siistimpiä juttuja ja aina silloin tällöin, myös niitä onnistumisia.

Proakatemialla mahdollisuuksia tuntuu välillä satelevan ovista ja ikkunoista. Näin syksyn tullen ja lehtien tipahdellessa on hyvä pysähtyä pohtimaan, tartunko minä niihin ohi kiitäviin “oispa siistiä”-juttuihin. Mahdollisuudet ovat kuin niitä syksyisen puun punertavia lehtiä. Joskus ne irtoavat ja lähtevät leijailemaan. Vain sinä päätät, nappaatko ne kiinni.

 

Nordplus Study Tour Viron Ülemistessä järjestettiin 3.-5.6.2019. Lisätietoa tapahtumasta kertoo valmentajamme Timo Nevalainen.

Esa Nikkilä – onnellisuuteen tähtäävä strategia

Haastattelimme Esa Nikkilää, ja selvitimme, millaisia fiiliksiä hänelle jäi yrittäjyyden ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittamisen jälkeen. Esan yritys, All Day Entertainment Oy, on musiikkialan ohjelmatoimisto, joka myy artisteja keikoille erilaisiin tapahtumiin. Proakatemian yamk-tutkintoon haetaan nyt syksyn yhteishaussa 4.-18.9. ja koulutus alkaa tammikuussa 2020. Eiköhän anneta Esan itse kertoa, millainen kokemus yamk-tutkinto oli hänelle!

Minä vuonna suoritit ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon? 

Suoritin yamk-tutkintoni vuosina 2017-2018.

Mikä sai sinut hakemaan yamk-opiskelupaikkaa? 

Antti Vuento muistutti keväällä 2017, että nyt olisi taas haku käynnissä – olin joskus vuosia aikaisemmin ilmaissut mielenkiintoni ohjelmaa kohtaan. Ajankohta ei vaan ollut aiemmin itselleni natsannut. Tällä kertaa ajankohta oli suorastaan täydellinen, sillä olin juuri palannut jälleen yrittäjäksi. Sitten kun vielä kaverini Ville Nikunen ja Markus Malvisalo innostuivat hakemaan samaan aikaan niin päätös oli helppo. Halusin ennen kaikkea haastaa ja kehittää itseäni.

Mikä oli yamk-opinnäytetyösi aihe? 

Aihe oli “Onnellisuuteen tähtäävän strategian laatiminen kotimaiselle musiikkialan ohjelmatoimistolle”. Tarkastelin työssäni siis strategiaa, onnellisuuden käsitettä erityisesti työelämässä ja kotimaista musiikkialaa.

Miten yamk-tutkinto auttoi sinua kehittämään omaa liiketoimintaasi? 

Opinnäytteen myötä laadin yrityksellemme strategian seuraavan kolmen vuoden ajalle. Koulun ja opinnäytetyön myötä sain paljon itsevarmuutta omaan yrittäjyyteen – kerrankin tuntui siltä, että saatan jopa tietää jostain jotain! Koulu ohjasi myös tekemään paljon harjoituksia koko työyhteisön kanssa, ja nämä yhteiset pohdinnat tulivat yrityksemme kehityksen kannalta täysin oikeaan aikaan.

Miten yamk-tutkinto auttoi sinua kehittämään itseäsi? 

Kehitys tuntui varsin kokonaisvaltaiselta niin yrittäjänä kuin ihmisenäkin. Koulu ja erityisesti sen viimeinen puoli vuotta, oli varsin rankkaa ja kiireistä aikaa. Oli kuitenkin hienoa nähdä miten omistautunut sitä pystyi olemaan erityisesti opinnäytetyötä kohtaan kaikesta kiireestä huolimatta.

Mikä oli mielestäsi yamk-tutkinnon paras anti? 

Olin erityisen tyytyväinen opinnäytetyöhöni ja siihen, miten konkreettista hyötyä siitä on ollut yrityksellemme. Oli todella mukavaa jakaa ajatuksia omasta ja muiden yrittäjyydestä oikeastaan ensimmäistä kertaa. Ensimmäistä kertaa myös omat vahvuuteni hahmottuivat minulle paremmin. Koulutuksen myötä aloin ymmärtää yhä paremmin, minkä takia olin juuri tässä kyseisessä koulussa, ja tiesin siitä olevan heti konkreettista hyötyä.

 

Lue lisää All Day Entertainment Oy:stä täältä: https://allday.fi/

Lisää syksyn yhteishausta, hakuperusteista ja yrittäjyyden ylemmästä tutkinto-ohjelmasta: https://www.tuni.fi/fi/tule-opiskelemaan/yrittajyyden-ylempi-tutkinto-ohjelma

Alumniesittely: Tuuli-Elina Ruuskanen / Seepramedia

Tällä kertaa esittelemme alumnin, joka on päässyt mukaan show-bisnekseen esiintymisen ja juontokeikkojen muodossa. Kuulostaa upealta, joten annetaanpa Tuuli-Elinan kertoa lisää!

Milloin olet ollut akatemialla, missä tiimissä?

Aloitin opinnot TAMKissa 2006 ja Proakatemialle siirryttiin ensimmäisen vuoden perusopintojen jälkeen eli 2007. Opiskelin tiimissä nimeltä Seepramedia Osk. Valmistuin jouluna 2009.

Pitääkö tiimi edelleen yhteyttä?

Tiimin tytöt pitävät säännöllisesti yhteyttä ja tapaamme porukalla muutaman kerran vuodesa. Nyt tulevien synttärien alla yritetään saada koko tiimi kasaan!

Mitä teet nykyään (yritys, toimiala), miten päädyit sinne, miksi?

Tällä hetkellä omistan yrityksen MAIKKI Crew yhdessä ystäväni Kati Vasellin kanssa. MAIKKI kouluttaa ja välittää ammattijuontajia tapahtumiin. MAIKKI perustettiin siitä syystä, että teimme molemmat tahoillamme juontoja, mutta koimme, että voisimme saada toiminnan kasvamaan paremmin jos yhdistäisimme voimamme.

Esiintyminen on aina kiinnostanut minua ja jo akatemia aikoina pyrin tekemään hommia jossa pääsi olemaan esillä. Ensimmäinen varsinainen juontokeikka oli opiskeluaikana akatemian 10-vuotissynttärit. Vielä sillon en kuitenkaan ajatellut, että voisin juontaa työkseni, vaan ajatus heräsi vasta muutama vuosi valmistumisen jälkeen.

Heti valmistuttuani perustin yhteisöllisen toimitilan Finskulle ja siellä fasilitoin viikottain tilaisuuksia, josta heräsikin ajatus voisinko tehdä juontamista/fasilitointia päätyökseni. Monen mutkan (parin kesäkahvilan ja yrittäjyyskasvatushankkeen projektipäällikkyyden) jälkeen heitimme lopulta 2013 Katin kanssa hynttyyt yhteen ja sillä tiellä ollaan menossa. Parhaillaan muuten makoillaan yhdessä parisängyssä toipuen eilisestä Evento Awardsista…

Miten akatemialta saadut opit näkyvät nykyään liiketoiminnassa?

Eniten Proakatemia näkyy kyvyssä antaa ja ottaa vastaan palautetta. Juontajakoulutuksissa palautteen antaminen on keskeinen asia ja on tärkeä osata antaa se oikein. Ehkä sellainen läpilinjan omaksuttu epäkohtien esiinnosto ja oman mielipiteen esille tuominen, on myös akatemian peruja.

Onnistumisia ja haasteita yrityksen taipaleella?

Yhtä vuoristorataa on koko 5 vuotta ollut, haha! Mutta tässä me luotetaan Minna Canthiin:  “Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää.”

MAIKIN perustamisen jälkeen molemmat saimme tahoillamme 2 lasta peräkkäin, joten MAIKIN ensimmäiset vuoden menivät hiljaisemmin mitä alunperin ajateltiin. Äitiyslomien, lasten ja yritysten yhdistäminen kävi lopulta kuitenkin yllättävän helposti ja molemmat koimme saavamme äitiydestä ja yrittäjyydestä ne parhaimmat puolet.

Nyt ollaan puskettu hommia isommalla temmolla viimeiset 2,5 vuotta ja se alkaa näkyä kivasti liikevaihdon ja keikkamäärän kasvuna. Vakituisia keikkoja olemme myös saaneet hankittua ja 2017 teimmekin Crazy Townin kanssa sopimuksen, että MAIKKI tuottaa joka viikko yhteisömanageripalveluita Tampereella ja Hämeenlinnassa.

Mitä seuraavaksi?

Tavoitteena on kasvattaa tunnettuutta ja keikkamääriä erityisesti pääkaupunkiseudulla. Tarkoituksena on myös laajentaa koulutuksen verkkoon webinaarien ja verkkokurssien muodossa.

Mielenkiintoinen urapolku, niin vain akatemialla monet löytävät oman juttunsa ja uransa rohkeasti vain kokeilemalla erilaisia asioita, niin kuin tässä tapauksessa esiintymistä! Kiitos suuresti haastattelusta Tuuli-Elina Ruuskanen ja parhainta menestystä jatkoon!

www.maikki.fi

www.facebook.com/maikkicrew

www.instagram.com/maikki_crew

Alumniesittely: Miina Kivelä / Menguru

Alumnimaanantaissa on tällä kertaa vuorossa Menguru-tiimistä valmistuneen Miina Kivelän tarina. Miina on alun perin TAMKin tietojenkäsittelypuolen kasvatti, joka siirtyi aikanaan akatemialle perusopinnoista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen Menguru-nimisestä tiimistä ja opiskelin Akatemialla vuosina 2006-2008. Tuolloin Akatemia sijaitsi vielä Finlaysoninkuja viidessä, viidennessä kerroksessa. Myöhemmin valtasimme myös kuudennen kerroksen käyttöön. Seinän takana oli TAMKin TTVO eli taiteen ja viestinnän oppilaitos, joka nykyään pitää majaa Mediapoliksella. Valmentajanamme toimi Veijo. Ihan alun alkaen aloitin TAMKissa syksyllä 2005 tietojenkäsittelyn perusopinnoilla. Huomasin nopeasti, että koodariksi minusta ei ole, mutta tekninen ymmärrys on helpottanut montaa asiaa omalla uralla.

Mengurulaisten kanssa tapaamme perinteisesti 1-2 kertaa vuodessa. Viimeksi treffasimme pikkujoulujen merkeissä marraskuussa, mutta myös kesäjuhlia ja Veijon järjestämiä olympialaisia on ollut useina vuosina. Lisäksi tiimin jäsenille syntyneet lapset yhdistävät ja Mengurun mammat tapaavat välillä myös jälkikasvun kanssa porukalla.

Nykyisin työskentelen TAMKin liiketalouden puolella digimarkkinoinnin lehtorina. Valmistumisen jälkeen toimin useissa eri yrittäjyyskasvatushankkeissa valmentamisen ja markkinoinnin parissa sekä myös muutaman pätkän tuottajana. Neljänä kesänä olen päässyt tekemään töitä myös kesäkahvilaprojekteissa: 2010 ja 2011 valmentajana ja 2014 ja 2015 kesäkahvilayrittäjänä. Opettamisen pariin löysin syksyllä 2012, joten nyt on itse asiassa jo seitsemäs lukuvuoteni. Kiinnostuin valmentamisesta Proakatemian opiskeluiden loppuvaiheessa ja onnekkaiden sattumien ja työtarjouksien kautta päädyin alalle. Sittemmin olen suorittanut töiden ohessa niin ylemmän tutkinnon kuin pedagogisen pätevyydenkin. Olen TAMKin ensimmäinen digimarkkinoinnin lehtori ja viihdyn työssäni mainiosti. Työssäni yhdistyvät kiinnostus sosiaaliseen mediaan, tietojenkäsittelyn ja yrittäjyyden taustani sekä innostava työskentely opiskelijoiden kanssa. Liiketalouden päiväpuolen opiskelijoiden lisäksi vedän Y-kampuksen kursseja ja opetan myös monimuodon ja täydennyskoulutuksen puolella aikuisryhmiä ja olen mukana erilaisissa hankkeissa.

Akatemiatausta näkyy mielestäni vanhvasti omassa opettamisfilosofiassani ja on näin läsnä myös jokapäiväisessä työssäni. Uskon vanhvasti tekemällä oppimiseen, tavoitteiden asettamiseen ja siihen, että jokainen saa/ joutuu/ voi luoda omilla valinnoillaan uraa jo korkeakoulun ensimmäisestä vuodesta alkaen. Koitan tuoda kursseilleni paljon mielenkiintoisia esimerkkejä sekä paikallisia yrittäjävierailijoita. Näiden löydämisessä omasta verkostosta on suuri apu. Akatemialta on jäänyt vanhva luotto prosessiin eli uskallan tarttua erilaisiin haasteisiin niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Uskon siihen, että elämässä ei koskaan ole valmis vaan aina löytyy mahdollisuuksia kehittää itseään ja oppia uutta.

Opettajana haasteellista on ollut ymmärtää numeroarvioinnin tärkeys opiskelijoille. Itse en ole koskaan opiskellut arvosanojen takia vaan innostuksesta oppia ja imeä itseeni hyödyllistä ja kiinnostavaa tietoa ja taitoa. Toivonkin aina, että opiskelijat löytäisivät kursseilta ja opintokokonaisuuksista ne itselle tärkeimmät asiat, joista innostua ja joihin panostaa. Sisäinen motivaatio on tosi tärkeä asia. Hienoimpia hetkiä on kuulla jälkikäteen, että opiskelijan kanssa käyty keskustelu tai vaikka kurssilla tehty projekti on johtanut hänen tulevaisuutensa kannalta tärkeään askeleeseen. Olen myös iloinen siitä, että olen onnistunut pitämään sivutoimisen yrittäjyyden osana elämää. Someprojektit pitävät yllä omaa tuikitärkeää ammattitaitoa ja tuovat myös kursseille hyviä käytännön esimerkkejä.

Seuraava vuosi menee aivan uudenlaisissa merkeissä, koska odotamme huhti-toukokuun vaihteessa perheenlisäystä! Tuntuu mukavalta kymmenen tiiviin työelämävuoden jälkeen tehdä vaihteeksi jotain ihan muuta. Blogin ja somekanavien päivittäminen kyllä varmasti jatkuu mammalomallakin tuttuun tahtiin ja kuka tietää, mitä uusia ideoita vauvavuoden herää!

Miinan touhuja voi seurata somessa hänen omissa kanavissaan:

https://www.linkedin.com/in/miinakivela

https://www.instagram.com/miinakivela/

http://www.onnellisuudenvuosi.fi/