Proakatemialla hyvä kiertää

Aloitin tiimiyrittäjyysopinnot Proakatemialla tänä syksynä. Muutos suuresta koululaitoksesta tiiviiseen ja visuaalisesti kauniiseen oppimisympäristöön oli suuri. Varsinkin aluksi koin olevani todella hukassa uusien asioiden kanssa, tuntemattomien ihmisten keskellä. Erityisesti kaikki Proakatemian lempinimet erilaisille asioille olivat aivan hepreaa.

Aluksi hieman jopa hävetti mennä kysymään muilta apua, sillä tiedän väen olevan kiireistä. On kuitenkin uskallettava ottaa askel toisen suuntaan ja avata suu. Ei kannata pohtia asiaa puhki vain yksin toimistossaan!

Olenkin useasti mennyt Proakatemialla kysymään apua minulle ennestään tuntemattomalta henkilöltä. Hän on lopettanut työnsä ja kertonut, että kysymyksille on aina aikaa. Vastaus ei tule vain olan yli huikkaamalla, vaan oikeasti käännytään kuuntelemaan toista ihmistä. Lopuksi vielä pyydetään rohkeasti kysymään lisää ja kerrotaan, ettei tyhmiä kysymyksiä ole!

Täällä yhteisössä lähtökohtana on, että autettava auttaa. Koska vanhoja tiimiläisiä on autettu alkuun, niin hekin haluavat auttaa meitä uusia. Oletuksena on, että mekin sitten tulemme auttamaan seuraavia mahdollisimman paljon. Ei kannata pitää omia viisauksia vain itsellään, vaan opit ja kopit jaetaan. Itse ainakin odotan kovasti, että saan jakaa tietoni sitten seuraaville tiimeille!

Toki tärkeää on oppimisen prosessi – vastausta ei pidä antaa suoraan. Siten se ei estä ajatuksen luovuutta ja oppimista kokemuksen kautta. Oikeastaan suorien vastauksien sijaan annetaankin neuvoja ja jaetaan omia kokemuksia, joista voi ottaa suuntaa.

Proakatemialla on omia kanavia, joissa on sekä nykyisiä että jo valmistuneita akatemialaisia. Muistan jo kesällä ihmetelleeni, kuinka nopeasti sieltä saa vastauksen esitettyyn kysymykseen. Proakatemia on ihana yhteisö, jossa toisia autetaan pyyteettömästi.

”Sillä jokainen, joka apua saa, sitä joskus tajuu myös antaa…” -Pave Maijanen

 

Heli Hekkanen

Mikä ihmeen Eventa?

Olemme viime vuoden puolella blogissamme esitelleet jo ensimmäisen hyvinvointialan erikoistiimiemme toimintaa ja käytäntöjä, joten nyt on vuoro esitellä toinen erikoinen tiimimme: matkailutiimi Eventa Creative.

Matkailutiimi perustettiin Proakatemialle ainakin jokseenkin korvaamaan TAMKilta ja lähes koko Suomesta lopetettua korkeakoulutasoista matkailualaa. Matkailu on kasvava ala ihmisten kaukokaipuun kasvaessa ja matkustamisen helppoutuessa entisestään. Proakatemialla nähtiin suuri potentiaali uudenlaisen tiimin kokeilussa.

Matkailutiimissä poikkeuksista suurin verrattuna muihin tiimeihin on se, että matkailutiimi jatkuu. Tavalliset osuuskunnat ovat pystyssä 2,5 vuotta, jonka jälkeen se ajetaan alas tiimin valmistuessa, elleivät vastavalmistuneet yrittäjät tai osa heistä sitä halua lähteä jatkamaan. Matkailutiimiin valittiin ensimmäisenä vuonna eli syksyllä 2014 vähemmän jäseniä, joka mahdollisti sen, että uusia osakkaita voitiin lisätä seuraavana vuonna. Eventan koko siis karttuu ja jäsenistö muuttuu vuosi vuodelta, eikä toiminta lakkaa laisinkaan; ainakaan, mikäli tämä uusi kokeilu mielletään toimivaksi. Tällä hetkellä tiimissä on 21 matkailusta kiinnostunutta osakasta, ja olemme kokeneet muutoksen haasteista huolimatta onnistuneeksi. Ensi vuonna tiimiin tulee uudet noin 10 opiskelijaa, jolloin syksyn ajan, ennen syksyllä 2014 aloittaneiden valmistumista tiimissä on poikkeukselliset 30 jäsentä. Siinä riittää sopeutumista, ja aika näyttää, kuinka tämä toimii.

Matkailutiimi toimii muutoin aivan samalla tavalla kuin muutkin Proakatemian tavalliset tiimit, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Tiimiläiset suorittavat 10 pakollista opintopistettä turismin opintoja. Toinen kurssi on pakollinen turismin peruskurssi, ja toisen saa valita itse omien mieltymysten mukaan. Esimerkiksi tänä vuonna kaksi tiimiläistä on suorittanut pakollisen kurssin lisäksi kaksi viikkoa kestävän intensiivikurssin Namibiassa Afrikan auringon alla. Vaihtoehtoja siis on. Matkailu painottuu myös projektien luonteessa. Tiimi tekee yhtälailla tavallisia projekteja kuten nettisivuja ja tapahtumia kuin muutkin, mutta matkailutiimin on tarkoitus luoda projekteja, joiden pääpaino on joko kansainvälisyydessä tai muussa matkailussa vaikkapa sitten täällä Tampereella. Tämän vuotinen, uusiutunut tiimi on aloittamassa ulkomaille suuntautuvia projekteja, jotka jatkuvat myös nykyisten jäsenten valmistuttua. Projekteilla on mahdollisuus kasvaa siis niin laajalle, kuin tiimi on niitä valmis viemään. Tämä luo myös hyvää pohjaa myöhemmin aloittaville eventalaisille, jotka pääsevät heti käsiksi maailmanlaajuisiin projekteihin.

Koska matkailu on tiimissä lähellä jäsenten sydäntä, haluaa todella moni myös käyttää hyödykseen koulun tarjoaman mahdollisuuden vaihto-opiskeluun ulkomailla. Yksi osakkaamme on nyt Itävallassa, ja tulevana keväänä kokoonpanomme pienenee lähes puoleen, kun innokkaat matkailijat suuntaavat kouluihin eri puolille maailmaa. Kuten arvata saattaa, yrittäjyysopiskelijat eivät osaa vaihtoaikaakaan jättää käyttämättä hyödykseen, vaan projekteja pyritään löytämään myös tutuksi tulevasta vaihtokohteesta. Kaikki mahdolliset verkostot hyötykäyttöön!

 

Tästä löydät vielä linkin Eventan omaan blogiin, johon sekä originelli että uutukainen ovat kirjoittaneet omia kokemuksiaan mielenkiintoisesta, ennen näkemättömästä seikkailusta.

 

Jonna Lipponen

Eventa Creative

Kuukauden alumni: Hanne Rasila

Kuukauden alumniKuukauden Alumni on uusi kuukausittain ilmestyvä blogisarja Proakatemian blogissa. Sarjassa esitellään Akatemialta valmistuneita menestyneitä Alumneja ja tallennetaan heidän tarinansa Proakatemian yhteisölle. Nämä tarinat auttavat ymmärtämään minkälaisen matkan proakatemialainen kulkee 2,5 vuoden aikana.

Toisena haastateltavana on Hanne Rasila. Hän on vuonna 2009 Ideareaktorista valmistunut tamperelainen. Hän toimii nykyisin yrittäjänä Encore Digital Marketing Oy:ssä. Lisäksi hän on kummi uusille Proakatemialaisille ja mukana alumniyhdistyksen, Proakatemian Ystävien toiminnassa.

Mitä teet nykyisin?

Olen toimitusjohtajana ja yrittäjänä Encore Digital Marketing Oy:ssä. Vastaan meillä asiakassuhteista, myynnistä ja muista yrityksen arkeen liittyvistä asioista.

Minkälaista osaamista työsi vaatii? Entä miten pidät yllä osaamistasi?

Työni vaatii monipuolista ymmärrystä myynnistä, markkinoinnista ja viestinnästä. Markkinointiviestinnän tärkein tehtävä on tukea asiakasyrityksemme myyntiä. Lisäksi työni vaatii osaamista ja ymmärrystä eri kanavista, kuten sosiaalisesta mediasta. Nykyaikaisella markkinointiviestintätoimistolla täytyy myös olla riittävä osaaminen eri teknologioista ja työkaluista.

Kaikkea ei voi eikä pidä osata itse, siksi on tärkeä löytää yrittäjänä ympärilleen oikeat ihmiset ja tiedostaa, mikä osaaminen on itselle olennaista oman työnkuvan kannalta. Jatkuva oppinen ja itsensä kehittäminen on tärkeää, etenkin meidän alati muuttuvalla toimialallamme.

Mitä teit Proakatemialta valmistuttuasi?Hanne Rasila

Perustimme videoviestintätoimiston Markus Malvisalon ja Ville Nikusen kanssa heti valmistumisen jälkeen. Visual Works on edelleen olemassa ja voi hyvin! En usko, että olisimme koskaan lähteneet yrittäjiksi, jos emme olisi opiskelleet Proakatemialla.

Mitä olet tehnyt tässä välissä?

Joulukuussa 2012 jäin äitiyslomalle, ja koin, että videoviestintätoimistossa yrittäjänä oleminen oli antanut minulle tärkeimmät oppinsa ja halusin tehdä jotakin uutta. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla ei ollut tarkkaa ajatusta tai suuntaa siitä, minne olin menossa. Äitiyslomalla keskityin vauvaan ja rakkaaseen harrastukseeni ratsastukseen. Pieni hengähdystauko teki minulle todella hyvää! Tauon aikana opin katsomaan itseäni hieman ulkopuolelta. Kiireen keskellä on aina riski, että omalle tekemiselleen sokeutuu.

Äitiysloman loppupuolella sain mielenkiintoisia työtarjouksia. Myynti, markkinointi ja viestintä ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Äitiysloman jälkeen aloitin asiakasvastaavana markkinointiviestintätoimistossa. Oikea aika, oikeat ihmiset ja oivallus saivat minut tarttumaan hetkeen ja perustamaan Encoren. Encore on perustettu palvelemaan yrityksiä syvällisellä ymmärryksellä perinteisestä markkinointiviestinnästä ja sen uudesta, digitaalisesta ulottuvuudesta.

Mikä on paras muistosi Akatemialta?

On vaikea löytää yhtä tärkeintä muistoa, sillä minulla on Akatemialta paljon lämpimiä muistoja, jotka liittyvät vahvasti ihmisiin. Toimin projektipäällikkönä STTK:n Opiskelijaunionin kiertueella. Kiertue kesti koko syksyn ja me kiersimme kaikki yliopistot ja korkeakoulut. Kiertueen tavoitteena oli saada uusia jäseniä Opiskelijaunionille. Onnistuakseen projekti vaati paljon organisointia ja koko Ideareaktorin tiimin resurssit. Projekti oli onnistuminen, ylitimme asiakkaamme asettaman tavoitteen ja lisäksi teimme projektin tiiminä, ensimmäistä kertaa.

Miltä Proakatemialaisuus tuntuu tänä päivänä?

Proakatemia tuntuu kodilta. Olen kummina nykyisille Akatemialaisille ja mukana Proakatemian Ystävät alumniyhdistyksessä. Ideareaktorin ja Visual Worksin välillä ei ollut missään vaiheessa taukoa jäädä miettimään Proakatemian merkitystä. Vasta nyt, vuosia valmistumisen jälkeen huomaan sen, kuinka suuri merkitys Proakatemialla on ollut minun työelämässäni.

Kaikki Proakatemian kopit, opit ja muistot ovat vaikuttaneet vahvasti myös rohkeuteen perustaa Encore Digital Marketing.

Mitä on ikävä Proakatemialta? Mitä taas voisi kehittää?

Minulla on ikävä Proakatemian yhteisöä ja sitä tekemisen tunnelmaa, mikä vilisee käytävillä. Proakatemia on ottanut mielettömän harppauksen ihmisten tietoisuuteen meidän valmistumisemme jälkeen. Vielä enemmän haluaisin nähdä opiskelijoiden ja alumnien välistä yhteistyötä. Olen nimittäin sitä mieltä, että juuri Proakatemian kaltaisilla kouluilla on mahdollisuus synnyttää Suomeen uusia yrityksiä, sitä kautta kasvua ja työpaikkoja. Nämä ovat niitä konkreettisia tekoja, joita kaivataan nyt.

Mikä oli tärkein oppi tai koppi Akatemialta?

Usko itseesi ja omaan tekemiseen, älä pelkää epäonnistumista. Oma idea ei ole ainut oikea vaihtoehto, sillä hyvään lopputulokseen voi olla monta oikeaa ja erilaista tietä. Parhaimmillaan hyvä lopputulos syntyy tiimistä! Luota omaan tiimiisi ja ole avoin muiden ajatuksille.

Mitä terveisiä lähettäisit nykyisille ja tuleville Proakatemialaisille?

Tartu Proakatemian tarjoamiin mahdollisuuksiin, yhtä monipuolisesti tekemistä ei todennäköisesti pääse muualla harjoittelemaan. Proakatemia on mahdollistaja, se tarjoaa juuri niin paljon tai vähän kuin itse päätät. Haluan myös muistuttaa Proakatemialla opiskelevia siitä, että alumnit haluavat kaikin tavoin tukea ja auttaa teitä kaikkia, olkaa yhteydessä alumneihin.

 

Emmi Kurru,

Ote

 

Ideointia Tanskassa

Nordic & Baltic Business Weekiä on järjestetty jo kymmenen vuoden ajan eli vuodesta 2005 lähtien. Tapahtumaan osallistuu opiskelijoita viidestä eri maasta: Suomesta, Norjasta, Tanskasta, Virosta ja Liettuasta, joissa tapahtuma myös vuoron perään järjestetään. Tarkoitus on innovoida yhdessä muiden maiden opiskelijoiden kanssa ratkaisua saatuun toimeksiantoon.

tT5aOradwA8szL-6oT5qdZfh89oAmor1DAQCTAg78F4

Lähdössä Pirkkalan lentökentältä aamukuuden aikoihin.

Viime vuonna NBBW järjestettiin Virroilla Suomessa ja tänä vuonna järjestämisvastuu oli puolestaan Tanskalla ja sijaintina Tampereen niin sanottu kaksoiskaupunki Odense, joka onkin kolmanneksi suurin kaupunki Tanskassa.

Suomen edustus oli tällä kertaa suurin ja meitä lähtikin reissuun kahdeksan hengen poppoo neljästä eri tiimistä. Matka starttasi aamukuudelta Tampereelta ja Odenseen saavuimme noin 7 tunnin matkustamisen jälkeen. Lauantai ja sunnuntai meni kaupunkiin ja porukkaan tutustuttaessa.

Maanantai alkoi maiden esittelyillä, leikkimielisillä harjoituksilla, perehtymällä hyvän esityksen ominaispiirteisiin ja myöhemmin saimme itse toimeksiannon VandCenterSyd vedenpuhdistamolaitokselta. Viiden sekatiimin voimin tartuimme haasteeseen.

SaMrvrah6n5-6YeWhACbEasqthh57p8YzrrV51thVzg,7Z7Vv2gkMF5kcaKwnldARcbhOozoQfaJ58VeGSd3xkc

Syddansk Universitet tarjosi hienot uudet tilat käyttöömme.

Pari päivää toimeksiannon parissa puuhastelun jälkeen oli aika esitysten ja voittajan julkistamisen. Meille oli järjestetty illallinen paikallisessa Snik Snak nimisessä ravintolassa, jossa saimme myös pienet matkamuistot mukaamme.

Pienenä extraohjelmana vietimme vielä viikonlopun Kööpenhaminaan tutustuen. Voin kyllä suositella kyseistä reissua kaikille; oli mahtavaa päästä tutustumaan eri maiden opiskelijoihin ja heidän työskentelytapohinsa. Antoisa viikko kaiken kaikkiaan!

Annika Seppänen,
Eventa Creative

Kuukauden alumni: Esa Nikkilä

Kuukauden Alumni on uusi kuukausittain ilmestyvä blogisarja Proakatemian blogissa.
Sarjassa esitellään Akatemialta valmistuneita menestyneitä Alumneja ja tallennetaan
heidän tarinansa Proakatemian yhteisölle. Nämä tarinat auttavat ymmärtämään
minkälaisen matkan proakatemialainen kulkee 2,5 vuoden aikana.

Kuukauden alumni

Ensimmäisessä blogitekstissä haastatellaan WeDesignista vuonna 2010 valmistunutta Esa Nikkilää. Nikkilä asuu Helsingissä, on 28-vuotias ja hän aloitti Tiketin toimitusjohtajana 5.9.2015.

Mitä teet nykyisin?

Aloitin virallisesti Tiketin toimitusjohtajana pari viikkoa sitten 5.9.2015. Aiemmin olen
toiminut Tiketillä myyntijohtajana syksystä 2012 alkaen. Nyt toimitusjohtajan pestin
myötä toimenkuva on laajentunut entisestään verrattuna myyntijohtajan
töihin. Toimitusjohtajan pestissä täytyy tietää yleisesti enemmän firman asioista, tuntea
koko kokonaisuus ja kaikki osastot. Alun perusteella on jäänyt hyvä fiilis, ja on ollut
hienoa aloittaa uusi pesti.

Minkälaista osaamista työsi vaatii? Miten pidät yllä osaamistasi?

Myyntijohtajana toimiminen on paljon muutakin kuin myyntiä. Se vaatii paljon
sosiaalista pääomaa ja poikkeuksellisen laajoja verkostoja. Erityisesti tällä alalla pitää
pystyä ensiksi myymään itsensä asiakkaalle.

Ala on poikkeuksellinen jo ansaintalogiikkansa puolesta. Siitä olen imenyt oppia
mahdollisimman paljon ja käynyt myös jonkun verran johtamis- ja myyntikoulutuksissa.
Pyrin myös ehtimään lukea mahdollisimman paljon kirjallisuutta sekä tietysti seuraan
alan julkaisuja. Ammatilliset tapahtumat, joissa pyörii tapahtuma-alan ihmisiä, ovat
myös liiketoiminnan ja verkostoitumisen kannalta tärkeitä tilaisuuksia.
Tärkeänä osana on ollut myös oman tiimin luominen. Kysymällä oppii yllättävän paljon.

Ryhmäkuva Tiketin 40-vuotisjuhlista

Ryhmäkuva Tiketin 40-vuotisjuhlista

Mitä teit Proakatemialta valmistuttuasi?

Opparin sain aika lailla valmiiksi 2010 kesällä, ja tein ainoastaan pientä viilailua
syksyllä. Muuta kouluhommaa ei ollut syksyllä, joten sain rauhassa miettiä, mitä alkaa
tehdä. Omaa liikeideaa lähdettiin kehittämään syksyllä. Joulukuussa aloitin TPV:n
järjestämän Särkänniemi cupin projektipäällikkönä.

Roisto Oy perustettiin alkukesästä 2011 ja tein puolitoista vuotta töitä Roiston parissa
aktiivisesti. Vuonna 2012 tehtiin Festarikalevala, jossa yhdistyi monia itselle
intohimoisia asioita. Asuin tuolloin Tampereella, mutta projektin kautta sain hyviä
kontakteja Helsingin suuntaan. Sattumusten kautta päädyin työhaastatteluun Tikettiin,
ja ensi kuussa tulee täyteen kolme vuotta tikettiläisenä.

Mikä on paras muistosi Akatemialta?

Parhaat muistot liittyvät siihen ystäväporukkaan ja yhteisöön, jonka kanssa siellä
sain viettää aikaa. Minun Proakatemian ns. ydinporukka asuu nykyisin Helsingissä, ja
heidän kanssaan tulee edelleen pyörittyä viikoittain. Akatemialta on jäänyt elinikäisiä
ystävyyssuhteita.

Mitä on ikävä Proakatemialta? Mitä voisi kehittää?

Ikävä on henkeä, joka siinä hommassa oli. Jengi on innoissaan ja valmiita tekemään.
Oletusarvona on, että kaikki on innoissaan, kun aletaan johonkin. Siinä sivussa oli
välillä myös sinisilmäinen tiettyjä juttuja kohtaan.

Haluaisin Proakatemialle enemmän auktoriteetteja, joilla olisi pitkäaikaista
yrittäjäkokemusta, ja jotka voisivat jakaa tietoa paremmin siitä, millaista on olla Suomessa
yrittäjänä. Asioita pitäisi mielestäni tuoda ylipäätään suoremmin työelämästä. Näin
jälkikäteen korostaisin myös talousjohtamisen opintoja ja valmennusta sellaiseen
terveeseen kustannusajatteluun.

Mikä oli tärkein oppi Akatemialta?

Asioiden luoviminen ja halu oppia, se ettei heitä hanskoja tiskiin vaikka kohtaisikin
hankaluuksia. Muiden kunnioittaminen ja sosiaaliset taidot oppi kanssa Akatemialla.
Tuli myös rakennettua oma hyvä tapa tehdä hommia pilke silmäkulmassa.

Oliko shokki tulla Proakatemialle? Onko huonoja muistoja?

Ei shokkia; ei missään vaiheessa tullut ajatusta että olisi väärä paikka, ja tajusin, että
tämä on oma juttu alusta asti. Hankala paikka oli aloittaa vuonna 2006
ideareaktorilaisten kanssa hommat, ja sitten armeijan takia tuli vuonna 2007 välivuosi. Aloitin
tavallaan alusta ja tulin uuteen tiimiin (WeDesign) puoleksi vuodeksi. Tästäkin selvittiin
kuitenkin ongelmitta.

Terveiset nykyisille akatemialaisille ja Proakatemiaa opiskelupaikkana harkitseville?

Toivon sellaista kriittistä ajattelua, ja ettei jäädä märehtimään juttuja, jotka tuntuvat
hankalilta tai vääriltä. Proakatemialla on todellakin mahdollisuus vaikuttaa asioihin.
Kannattaa painottaa myös teoriapuolta, opetella käyttämään Exceliä sekä valita kirjoja
joista on oikeasti hyötyä.

En voi suositella kaikille. Kannattaa hakea, jos vähänkään kiinnostaa, koska saa
huomattavasti enemmän kokemusta työmaailmasta ja yrittäjyydestä. Pitää kuitenkin
osata tasapainottaa oma elämä, harrastukset ja projektit. Tämä ei ole kaikkien juttu.

 

Matkalla kohti unelmaa

Tulin juuri töistä kotiin ja kello lähenee jo myöhäistä iltaa.
Käytin tarkoituksella sanaa ”töistä” sillä Proakatemialla
opiskelu on ennemminkin todellista työtä kuin opiskelua.
Väsyttää ihan pirusti, jalkoja särkee ja ulkomuoto muistuttaa
enemmän zombia kuin ihmistä, kun raahustan bussipysäkiltä kotiin.

Haukkailen samalla omenaa kun käynnistän läppärini, sillä vielä
pitäisi hoitaa muutama projektiin liittyvä homma ennen kuin pääsen
yöunille. Avaan silti uuden Word-tiedoston ja alan kirjoittaa tätä
tekstiä.

Effiina Jalonen, Annika Virtanen ja Saara Merikallio Kuvaaja: Mikko Pylkkö

Effiina Jalonen, Annika Virtanen ja Saara Merikallio
Kuvaaja: Mikko Pylkkö

Feminaari sai alkunsa kun kyllästyimme käymään tapahtumissa, jotka
olivat joko miesten pönötysseminaareja tai naisille suunnattuja
hömppäiltoja ja yrittäjyyttä käsittelevät seminaarit pyörivät
aina lähes poikkeuksetta huonon taloustilanteen tai muiden haasteiden
ympärillä. Näimme, että tässä on meidän tilaisuutemme ja
päätimme järjestää positiivisen ja inspiroivan seminaaritapahtuman
itse.

Tahdoimme tapahtumaamme puhujiksi henkilöitä, jotka sopivat Feminaarin
teemaan ja joilla on paljon sanottavaa sekä yrittäjyydestä, että
bisneksestä. Saammekin paikan päälle melkoisen kattauksen
menestyneitä suomalaisia naisia:

* Anne Berner (Suomen liikenne- ja viestintäministeri)
* Katja Ståhl (median monitoiminainen ja yrittäjä)
* Ilona Rauhala (psykologiseen valmentamiseen erikoistunut yrittäjä)
* Tiia Vanhatapio (yksi Suomen menestyneimpiä muotisuunnittelijoita)
* Annika Virtanen (yrittäjäopiskelija Proakatemialta)

Tämä on tähän astisen yrittäjäurani isoin projekti sillä
tapahtuman järjestäminen sisältää tuhansia erilaisia liikkuvia
osa-alueita, joita pitää hallita erikseen ja huomioida samaan aikaan
kokonaiskuvaa samalla kun päässä pyörii miljoona eri ajatusta ja
tunneskaala heittelee päivässä monta kertaa laidasta laitaan.

Tällaisessa projektissa on aina omat riskinsä – Mitä jos joku
puhuja peruu tai sairastuu? Saammeko tällä lipun hinnalla
riittävästi osallistujia paikalle? Selviämmekö kustannuksista? Mitä
jos tapahtumapaikka jostain syystä lahoaa?

Yrittäjän on silti pakko olla valmis ottamaan riskejä sillä pelot
saattavat tulla ja mennä ajatuksissa päivän mittaan monta kertaa.

Silti yksi tunne on ylitse muiden: Puhdas onni ja varma luottamus omaan
tiimiin ja tähän projektiin.

Vaikka väsyttää, vaikka välillä ahdistaa ja vaikka vapaa-ajasta
voin tällä hetkellä vain uneksia, olen kiitollinen, että saan olla
juuri tässä ja toteuttaa suurempaa visiotani – parempaa
yrityskultturia Suomessa.

Yrittäjällä on vapaus tehdä mitä haluaa ja jahdata unelmiaan ja se
on mielestäni yrittäjyydessä kaikkein hienointa. Menestymisen
mahdollisuuksia on kaikkialla ja voit saavuttaa
päämäärätietoisuudella ja ahkeruudella kuinka isoja unelmia
tahansa.

Olen kiitollinen Proakatemialle, koska ilman sitä en opiskelijana saisi
näitä kaikkia mahdollisuuksia.

Olen kiitollinen tiimilleni, joka taistelee kanssani samalla intohimolla
ja uskolla loppuun asti.

Lisäksi olen kiitollinen itselleni, että jaksoin raataa ensimmäisen
liiketalouden vuoden pakolliset opinnot hampaat irvessä, jotta
ylipäätään pääsin Proakatemialle.

Olen ollut vasta ensimmäisen vuoden Proakatemialla, mutta meinaa tulla
itku, kun mietin, että tämä on jo puolentoista vuoden päästä ohi.
Proakatemialla kasvetaan henkisesti vahvemmiksi ja näiden kokemusten
ansiosta olen luottavainen tulevaisuuteen ja valmistumista kohtaan. Ei
haittaa, että epäonnistuu, tärkeintä on nousta ylös ja jatkaa
yrittämistä!

Yrittäjyysseminaari Feminaari järjestetään Tampere-talossa perjantaina 18.9.2015 klo 17.00.
Liput ja lisätietoa Feminaarista löytyvät nettisivulta www.feminaari.fi

Teksti on julkaistu aikaisemmin myös Tamkin Blogissa.

Effiina Jalonen,
Noste 360

Voittajan on helppo hymyillä

Kaksi korviin asti ulottuvaa hymyä ja odottava fiilis – voittajan on helppo hymyillä! Tuntuu vieläkin aika uskomattomalta ajatella, että viikko sitten saimme tiedon, että olemme voittaneet kolmen kuukauden ajaksi liiketilat Koskikeskuksesta, minkä päälle vielä 5000 € liiketoimintaa varten. Kyllä vappuna tuli mutusteltua aika paljon muutakin kuin munkkeja ja simaa, kun pääsi jäsentelemään ajatuksia itse luodusta kesätyöpaikasta. Jäätävän hienoa!

spiro2Tätä palkintoa kohti lähdimme maaliskuussa Emmin kanssa, kun osallistuimme Citycontestin liikeideakilpailuun. Osallistuimme kisaan Spiron liikeidealla, jossa tuomme uudenlaisen jäätelökonseptin Aasiasta Suomeen. Olimme tätä ideaa fiilistelleet jo pidempään, joten liiketilan voitto ja pieni pesämunaraha tuli hyvään aikaan, koska tarkoituksena oli pistää oma kioski joka tapauksessa pystyyn. Valmistamme Spiron kylmät herkut juuri sinun silmiesi edessä, eikä muuten livautella sekaan toivomiesi lisukkeiden lisäksi yhtään mitään ylimääräistä. Finaalifiiliksistä ennen kilpailun loppuhuipennusta pääset lukemaan Emmin päivityksestä.

Idea Spiroon syntyi täysin sattumalta. Olimme pyöritelleet ja miettineet erilaisia projekti-ideoita jo jonkin aikaa, eikä oikein mitään miellyttävää ideaa syntynyt. Uutena vuotena 2015 juttelimme niitä näitä erilaisista matkoista, joita lähes maailmanvalloittajan elkein olimme tehneet. Päädyimme juttelemaan fried ice creamista, johon Emmi oli törmännyt Thaimaassa ja minä Vegasissa. Tämähän oli saatava Suomeenkin! Konkreettinen oppi meille oli, etteivät ne parhaimmat ideat väkisin synny.

SAM_4763 (1)Ajatukset ja fiilikset menevät tällä hetkellä melkoista vuoristorataa, mutta kyllä päällimmäisenä niistä on ehdottomasti innostus! Kuinka monelle avautuu näinkin upea mahdollisuus päästä kokeilemaan kunnolla siipiä yrittäjänä omassa liiketilassa omalla liikeidealla? Useita kesätöitä muiden alaisuudessa tehneinä on oman liiketoiminnan suunnittelu ja toteutus huikeaa. Teemmehän töitä koko ajan mukavan bisneksen parissa ja projektissa, joka on täysin lähtöisin omista ideoista. Tästä tulee varmasti yksi ikimuistoisemmista ja makeimmista kesistä, jota muistella pitkään.

Tämä on juttu, mikä jokaisen pitää nähdä ja kokea. Tulkaa kaikki siis kesällä herkuttelemaan ja moikkaamaan meitä Koskikeskukseen! We dare you.

Seuraa meitä:
Facebook: SPIRO
Instagram: @spirofinland”

Se ei lähde edes kulumalla

”Mies voi lähteä Proakatemialta, mutta Proakatemia ei lähde miehestä”. Näin totesi eräs Proakatemialta valmistunut alumni, ja osui tässä naulan kantaan. On aika kuvaavaa, että kaikille Proakatemialta valmistuneille tänä vuonna tehdystä kyselystä ilmeni, että peräti 99 % vastanneista suosittelisi Proakatemian koulutusta muille. Koulutus on vaativa, mutta juuri siksi se antaa työelämään ja yrittäjyyteen siirtymiseen sellaisia valmiuksia, joita vain harva koulutusohjelma pystyy antamaan.

Miten perustelen tätä? Miten ne valmiudet kehittyvät? Ja mitä ne valmiudet ovat? Tässä muutama näkökulma:

1. Olen itse työskennellyt viimeiset viisi vuotta yrittäjänä, ja tehnyt lukuisten yritysten ja organisaatioiden kanssa yhteistyötä liiketoiminnan ja strategioiden kehittämisen saralla. Olen yrittäjänä levittänyt juurikin Proakatemialla käytössä olevia innovatiivisia kehittämismenetelmiä ja toimintamalleja yrityksiin, ja kysyntää on riittänyt. Tiedoksesi: nämä mallit tulevat tutuksi kaikille Proakatemialla opiskeleville jo opiskeluaikana.

2. Opiskelijat tekevät koko opintojensa ajan projekteja oikeiden asiakkaiden kanssa. Joku viisas on todennut, että ”aiemmin valta oli niillä, joilla oli tieto, nyt valta on niillä, joilla on verkostot.” Proakatemialainen luo työelämäverkostoaan jo opiskelujensa aikana, ja se myös kantaa valmistumisesta eteenpäin.

3. Olen törmännyt aina satunnaisesti tyyppeihin, jotka ovat palkanneet akatemialaisia, ja kysynyt heidän mielipidettään akatemialaisten osaamisesta ja työelämävalmiuksista. Vastaukset ovat olleet poikkeuksetta myönteisiä. ”On kyllä tosi vaikea ymmärtää, että miten juuri valmistunut voi olla niin rohkea ja niin valmis”, totesi suuren tamperelaisen kasvuyrityksen johtaja, kun hän palkkasi muutama vuosi sitten markkinointipäälliköksi juuri Proakatemialta valmistuneen. Hän on muuten edelleen firmassa töissä.

4. Olen jutellut monien Proakatemialta valmistuneiden yrittäjien kanssa, ja he ovat kaikki järjestään rohkeita, realistisia ja sitkeitä sekä äärimmäisen oppimishaluisia. Vain oppimalla voi kehittyä, ja sen he oppivat jo opiskeluaikanaan. He oppivat myös sen, että tiimillä on merkitystä. Yksin asioita on vaikea saada maaliin, mutta oikealla osaamisella ja toistensa osaamista täydentävälle tiimille kaikki on mahdollista.

5. Kun teet niin opit. Vain tekemällä oppii, tai opettamalla muille. Tämän tietää jokainen opettaja, mutta käytäntö on korkeakoulumaailmassa vielä valitettavan toisenlainen. Proakatemialla oikeasti tehdään.

Olen nyt palannut juurilleni Proakatemialle valmentamaan seuraavia huipputyyppejä työelämään. Proakatemialaiset löytävät paikkansa, josta näyttönä ovat ne kymmenet yritystään pyörittävät yrittäjät tai sadat erilaisissa kehittämis-, asiantuntija- ja johtotehtävissä työskentelevät alumnimme maailmalla. He ovat myös upea verkosto, joka pyyteettömästi tukee, auttaa ja sparraa Proakatemialla opiskelevia, on kyse sitten opinnäytetyöstä, markkinoinnin ja myynnin kehittämisestä tai omien yrittäjätarinoiden jakamisesta. Kerran proakatemialainen, aina proakatemialainen.

Tiina Lindberg

Johtajuus korkeakoulussa opiskeltuna

Perse edellä puuhun

Olen aina ollut kiinnostunut johtamisesta – ihmisten johtamisesta. Tullessani Proakatemialle syksyllä 2013 tiimini Incore valitsi minut ensimmäiseksi tiimin johtajaksi eli business leaderiksi. Proakatemialla kyseinen pesti on yleensä puolivuosittain vaihtuva ja niin myös meillä. En tiennyt mitään johtamisesta teoriassa, mutta intoa kyllä oli. Luontainen johtamistyylini oli esimerkillä johtamista niin tekemisen kuin asenteen puolesta. Panostin viestintään ja tasapainotteluun tiimin ääripäiden keskellä. Tein asioita paljon vaistoni mukaan.

Incore studiokuvauksissa

Incore studiokuvauksissa. Selina kameran toisella puolella säätämässä asetuksia.

Silloin oikeastaan suurimmat opit tulivat lopuksi tiimiltä saadun palautteen kautta. Minulla oli kehitettävää asioiden johtamisessa. Osasin hyvin huomioida hyvin erilaiset persoonat ja näkemykset tiimin sisällä. Huomasin myös että johtajana kannoin aivan turhan suurta taakkaa itselläni, kun olisin voinut paljon enemmän ottaa tiimiä mukaan ja pyytää apua.

Ensimmäiseltä syksyltä tarttui mukaan myös äärimmäisen tärkeä oppi itsensäjohtamisesta. Se on viestinnän ohella yksi johtajan tärkeimmistä taidoista. Johtaminen voi olla todella raskasta ja jos itsensäjohtamisen perusperiaatteet eivät ole kunnossa, ei johtaminen onnistu. Tähän liittyen voin suositella Älykäs itsensäjohtaminen –kirjaa.

Teoriaa kirjallisuuden ja seminaarien kautta

Proakatemialla pääsee loistavasti treenaamaan johtamistaitojaan käytännössä ja hyvin erilaisissa projekteissa erilaisten ihmisten kanssa. Opiskelu ei kuitenkaan jää pelkästään käytännön kokemuksiin. Opintoihin kuuluvat myös kirjallisuus ja seminaarit, jotka voi jokainen valita itse omien tarpeiden mukaan. Itsellä omaan johtamistyyliini on vaikuttanut paljon Zapposin perustajan Tony Hsiehin kirjoittama teos Delivering Happiness – Tuotto, tunne ja tarkoitus. Se näytti, mikä on mahdollista ja loi uskoa erilaiseen johtamiseen. Ensi kesäksi olen suunnitellut suorittavani ainakin osan opinnoistani keskittymällä johtamiseen liittyvään kirjallisuuteen. Erityisesti minua kiehtoo kartoittaa omaa johtamistyyliäni ja pohtia, voinko tehdä tietynlaiset raamit johtamistavalleni. Haluan myös selvittää omat vahvuuteni ja heikkouteni. Heikkouksiani aion miettiä siltä kantilta, että millaisia ihmisiä minun kannattaa etsiä ympärilleni tasapainottamaan minua. Proakatemialla luetaan todella paljon kirjallisuutta. Kirjoista saatuja oppeja jaetaan keskusteluissa, hyödynnetään projekteissa ja kootaan esseepankkiin kaikkien luettavaksi. Koen oppineeni todella paljon myös muiden lukemisesta.

Markkinointi- ja viestintätiimistä Selina Kustula, Juuso Koivuniemi ja Anttoni Lahtinen Proakatemian portailla

Markkinointi- ja viestintätiimistä Selina Kustula, Juuso Koivuniemi ja Anttoni Lahtinen Proakatemian portailla

Uusi haaste ja nyt järkeäkin jo mukana

Tartuin syksyllä 2014 eli toisena Proakatemia-vuotenani jälleen uuteen johtamisen haasteeseen. Otin vastaan vuoden pestin Proakatemian markkinointi- ja viestintätiimin päällikkönä. Asiajohtamisessa oli haasteena kovat tavoitteet yhteishaussa menestymisen kannalta sekä suuri työmäärä. Aikataulutettavia pikkuhommia ja isompia projekteja oli paljon. Lisäksi haastetta piisasi myös ihmistenjohtamisen kannalta. Rekrytoin pienen, mutta todella tehokkaan tiimin, johon kuului yhteensä viisi proakatemialaista. Hommaa ja opittavaa oli todella paljon ja jouduin vaatimaan tiimiltä todella paljon.

Ensimmäisen vuoden aikana olin oppinut jo tarkastelemaan omaa toimintaani kriittisesti ja ajattelemaan johtajuutta suunnitelmallisemmin. Heräsi paljon kysymyksiä: Miten hallitsemme asiakokonaisuuden? Miten viestintä tiimin sisällä pelaa? Miten ehdimme tapaamaan tarpeeksi usein? Miten motivoin tiimiä? Miten luon ilmapiirin, jossa kaikki auttavat toisiaan? Miten tartutan omat korkeat tavoitteeni muihin? Miten opastan sopivasti? Miten oivallutan antamatta valmiita vastauksia? Miten rohkaisen? Hain vastauksia kokemusten, kokeilujen, keskustelujen ja kirjojen pohjalta.

Päätin myös kerätä puolessa välissä vuotta palautetta toiminnastani. Halusin saada enemmän tietoa kuin saisin kysymällä: ”Mikä meni hyvin ja mikä huonosti?” Käytin tunnin verran siihen, että suunnittelin, miten kerään tietoa ja palautetta johtamisen tueksi. Peruskysymysten lisäksi pyysin jokaista laittamaan järjestykseen, mitä pitää tärkeimpänä ja mitä vähiten tärkeimpänä piirteenä sen kaltaisen tiimin johtamisessa. Vaihtoehdot olivat vapaus, ohjaus, motivointi, haastaminen ja vastuu. Pyysin myös antamaan arvosanat asteikolla 1-5, miten olen onnistunut eri osa-alueilla johtajana. Osa-alueita olivat delegointi, viestintä tiimistä ulospäin, suunnitelmallisuus, viestintä tiimin sisällä, tiimin sitouttaminen tavoitteisiin, viestintä tiimin sisällä jne. Vastauksissa korostui erilaisten ihmisten erilaiset tarpeet johdettavina.

johtajuus_yhteishaku_proakatemia01Samassa kyselyssä valmistelin kehityskeskusteluita. Pidin jokaiselle tiimin jäsenelle 30 minuutin kehityskeskustelun (ei muuten vienyt edes yhtä kokonaista työpäivää). Keskityimme pohtimaan milloin motivaatiota oli kaikista eniten, mikä tappaa motivaation, mitä haluaisi oppia vielä kevään aikana ja minkä tehtävien kautta pääsisi kehittämään itseään. Kävimme myös keskustelua tiimin dynamiikasta ja toiminnasta jatkossa. En ollut koskaan pitänyt kehityskeskustelua ja ensimmäiset kokemukseni olivat äärimmäisen innostavia. Oli hienoa huomata, kuinka tiimin jäsenen kanssa yhdessä asioita pohtimalla sain valtavasti apua omaan johtamiseeni ja loppukevään suunnitteluun. Entisestään vahvistui tunne siitä, että eri ihmiset motivoituvat eri tavoin ja kaipaavat johtajalta erilaisia asioita. Kehityskeskustelu oli myös hieno tilaisuus johtajan ja tiimin jäsenen antaa ja vastaanottaa palautetta ja kiitosta.

Dialogi eli yhdessä ajattelemisen taito

Monesti kuulee proakatemialaisten sanovan, kuinka he yllättyivät, miten paljon voi oppia dialogin kautta. En tiedä, miten normaalissa luentotyylisessä opettamisessa käsiteltäisiin esimerkiksi kehityskeskusteluita, mutta voin kertoa, miten me sen teimme.

Käytämme yhteisesti workshopeista tai dialogiringeistä nimitystä paja. Yksi henkilö tekee alustuksen ja kaikki antavat panoksensa oppimiselle. Markkinointi- ja viestintätiimin kehityskeskusteluista innostuneena lupasin alustaa johtamisen pajan aiheesta Kehityskeskustelut ja palautteen pyytäminen johtajana. Meitä oli koolla noin kuuden hengen ryhmä johtamisesta kiinnostuneita proakatemialaisia. Keskustelun kautta pohdimme millaisia kokemuksia meillä oli kehityskeskusteluista, mitä uutisointia olimme nähneet erilaisista kehityskeskusteluista ja mitä asioita kehityskeskusteluissa kannattaisi käydä. Oppeja mietittiin hyvin käytännönläheisesti, koska useimmilla meistä oli johtamistehtävä käsillä. Samassa tapaamisessa tutkimme myös yhdessä tekemääni palautekyselyä ja etsimme uusia tapoja pyytää palautetta johtajana. Keskustelu päätyi myös syvällisempään pohdintaan palautteen antamisesta ja vastaanottamisesta.

Taivas + helvetti johtamisessa

Välillä johtaminen on todella raskasta. Se vaatii rohkeutta mennä ensimmäisenä ja näyttää esimerkkiä. On tehtävä päätöksiä ja seistävä niiden takana. Johtajan täytyy kestää kyseenalaistusta, moitteita ja kritiikkiä. On kuitenkin uskottava omaan intuitioon. Välillä on herätettävä luottamusta ja vaikutettava ilmapiiriin ja asenteisiin, vaikka oma tunnetila olisi mikä hyvänsä. Johtajan on oltava todella vahva, mutta samalla myös todella herkkä. On tärkeää nähdä, milloin on oltava valmis muuttumaan ja muuttamaan. Samaan aikaan pitäisi osata arvioida, milloin on vain uskottava omaan näkemykseensä. On hallittava viestintä moneen suuntaan, sillä jos johtaminen johonkin kaatuu, se kaatuu viestintään. Välillä johtaminen on aivan kamalaa. Sen tuomat monimutkaiset haasteet valtaavat koko pään ja muu unohtuu.

Kaikesta huolimatta, en tiedä mitään sen parempaa. Kun tiimin jäsenet innostuvat kehittämään itseään, rohkaistuvat tekemään uusia asioita, sitoutuvat yhteiseen tavoitteeseen, oppivat oma-aloitteisuuteen, luottavat yhteisöön ja rohkaistuvat sitä kautta suuriin tekoihin, jotka johtavat koko tiimin menestymiseen. Sitä tunnetta ei voita mikään.

// Proakatemia yhteishaussa omana hakukohteena. Haku käynnissä nyt!

Selina Kustula,
Incore

Oppeja Thaimaasta

Lähdin Thaimaan Krabille tammikuussa ja vietin siellä 2 kuukautta työskennellen matkaoppaana eräässä matkailuyrityksessä. Käytännössä toimin oppaana luksus ”longtailboatissa” jossa kiertelimme asiakkaiden kanssa Ao Nangin edustan saaria, snorklasimme, kajakoimme, grillasimme ja kalastimme. Työ oli todella mieluista ja siinä oppi myös asiakaspalvelua sekä eri sai uutta näkemystä eri kulttuureista.

kansiEnsimmäinen haaste veneellä työskennellessä oli oppia kommunikoimaan veneen kahden miehistön jäsenen kanssa, sillä heistä toinen ei puhunut sanaakaan englantia ja toinen osasi tavata vain muutaman sanan. Tein työnantajani kanssa pienen muistilistan itselleni, jossa minulla oli käännettynä veneellä tarvittavaa perus-sanastoa, jonka avulla opin pikkuhiljaa välttämättömät sanat ja käsimerkit. Usein pitkän päivän jälkeen kun lähdimme palaamaan kotisatamaan sekä asiakkaat että toinen miehistön jäsen väsähti. Huomasin tällöin, että ainoastaan thaimaalainen veneen miehistön jäsen hymyilee nukkuessaan. Mieleeni palaa yhä uudelleen eräs belgialainen pariskunta, joka hymyili ja nautti jatkuvasti veneellä ollessaan, mutta kun he nukahtivat kumpikaan ei hymyillyt. Pohdin pitkään mistä tämä ero johtuu ja tulin siihen tulokseen että se johtuu stressitömästä ja askeettisesta elämäntavasta lähes jatkuvaa aurinkoisuutta unohtamatta.

Opin thaimaalaista myös sen että suurin osa heistä oli tai ainakin esitti ystävällistä tilanteessa kuin tilanteessa ja yritti parhaansa mukaan neuvoa vaikkapa tietä johonkin. Esimerkiksi kerran asioidessani vakio banaanikauppiaallani kauppias (kauppa oli heidän talonsa edessä oleva pöytä) huomasi jalassani olleet vapaaottelu shortsit ja kutsui minut sisälle katsomaan thainyrkkeilyä. Siinä me katsoimme hetken ajan todella vanhasta telkkarista thainyrkkeilyä ilman että kumpikaan ymmärsi toisen kielestä sanaakaan.

Minä en ollut luonnollisestikkaan vakituinen työntekijä yrityksessä jossa työskentelin, joten minulle annettiin ”vaikeimmat” asiakasryhmät. Suurin osa asiakkaistani oli kiinalaisia tai malesialaisia perheitä, joissa oli pieniä lapsia. Aluksi kauhistuin sitä että joudun työskentelemään näiden ”vaikeiden” ihmisten kanssa, mutta huomasin pian että kiinalaiset ja malesialaiset olivat kaikkein ystävällisimpiä ja huomaavaisimpia asiakkaita. Kiinalaiset eivät puhuneet paljoakaan englantia, mutta he olivat hyvin avuliaita esimerkiksi grillatessa ja vaikkapa kanoottien nostamisessa veneen katolle säilytykseen.

asiakas nuori

Oletin että malesialaiset asiakkaat olisivat ylimielisiä ja kielitaidottomia, mutta en tavannut Thaimaassa ollessani yhtäkään malesialaista joka ei puhuisi englantia. Päinvastoin pienet lapsetkin puhuivat keskenään englantia. Malesialaiset olivat myös todella mukavia ja huomioonottavia asiakkaita. Puhuin työnantajani kanssa aiheesta ja selvisikin että päinvastoin kuin olin luullut minulle nimenomaan annettiin pääasiassa kiinalaisia ja malesialaisia asiakkaita sillä he olivat niin helppoja ”huolehdittavia.”

Tutustuin Krabilla moniin thaimaalaisiin ja ulkomaalaisiin yrittäjiin. Yllättävän moni Aasian ulkopuolelta tullut yrittäjä sanoi että ei aikoisi enää palata kotimaahansa vaan jäisi pysyvästi Thaimaahan. Aina kysyessäni syytä tälle tuli vastaukseksi sää (yllätys), byrokratian helppous/vähyys sekä iloiset ihmiset. Eräs ruotsalainen hotelliyrittäjä kertoi kuinka Thaimaassa pystyi olemaan lähempänä luontoa ja elämään maanläheisemmin. Panin merkille että ruotsalainen ystäväni hymyili aina kun ajoimme skoottereillamme ja kerroin hänelle että olen huomannut venemiesteni hymyilevän nukkuessaan. Totesimme yhdessä että koska hän oli viettänyt niin monta vuotta Thaimaassa oli hän jo ”thaimaalaistunut” hieman.

Vaikka Thaimaalaiset vaikuttivat onnellisilta ja positiivisilta huomasin että he eivät uskaltaneet tehdä normeistaan poikkeavia asioita. Esimerkiksi kun veneestä jossa työskentelin oli eräs istuinlauta puoliksi irti kysyin miksi sitä ei kiinnitetä. Vastaukseksi sain tulkin (työnantajani) välityksellä sen että koska kumpikaan venemiehistä ei ollut koskaan tehnyt ”rakennustöitä” he eivät voisi/uskaltaisi sitä tehdä. Työnantajani kertoi että hän oli ottanu lapsensa pois thaimaalaisesta koulusta kalliiseen yksityisopetukseen, sillä hän koki että koulu ei opeta kriittistä ajattelua, vaan siellä on olemassa pelkkä oikea ja väärä asiassa kuin asiassa. Koulussa myös rangaistaan fyysisesti virheistä ja siitä jos on erimieltä ”oikean” vastauksen kanssa. Ehkäpä passivoivan koulusysteemin vuoksi niin useat yrittäjät ovat Thaimaassa ulkomaalaisia.

Peter Perttula,
Eventa Creative