Marraskuun essee: Minkä värinen idiootti näkyy Joharin ikkunasta?

Marraskuun esseen kirjoittajat ovat Veera Hautala ja Maija Laurikkala-Dewes Motivesta.

 

Johdanto

Mitä yhteistä on kahdella punaisella tyypillä sekä hr-tehtävillä? Aivan, emme mekään tiedä. Motiven hr-tiimin vetovastuuseen hyppäsimme kaikkea muuta kuin ihmiskeskeisinä ihmisinä sen periaatteen varassa, että vain epämukavuusalueella voi tapahtua kasvua. Tämä on kahden hr-tiimiläisen soluessee koskien erään hr-tiimin vetämän pajan valmistelua ja ohjaamista. Punaisina pyrimme kertomaan kaiken lyhyesti ja ytimekkäästi, ilman turhia jaaritteluja. Siispä suoraan asiaan (sisältö löytyy tiivistettynä myös täältä – erityisesti, jos olet punainen).

Kesällä 2017 päätimme Motiven uutena hr-tiiminä jatkaa aikaisempien hr-tiimien työtä erilaisten persoonallisuuksiemme yhteensovittamiseksi. Aikaisemmin olimme tehneet persoonallisuustestin Briggs-Myersin mukaan syksyllä 2016 sekä uusineet kevään 2017 aikana jo esipinkkuina tekemämme Belbinin tiimiroolitestin, josta Anton on kirjoittanut lukemisen arvoisen esseen. Kevään aikana kartoitimme myös motivaatiotekijöitämme Reissin teorian mukaan, mistä ovat kirjoittaneet esseitä ainakin yksi jos toinenkinmotivelainen. Nyt valitsimme tiimihengen työstämiseen kyseisiä testejä täydentävän näkökulman eli sen, miten oma ajattelu- ja toimintatapa tuntuu usein vain oikeutetulta ja loogiselta mutta ympärillä muut tuntuvat olevan idiootteja. Ajatuksen paradoksihan piilee siinä, että jos jokainen kokee ympärillään olevan idiootteja, tarkoittaa se samaa kokijan itsensäkin suhteen. Aiheesta on ruotsalainen Thomas Erikson kirjoittanut kirjan nimeltä ”Idiootit ympärilläni – Kuinka ymmärtää muita ja itseään” (Atena 2017). ”Idiootit ympärilläni” oli Motiven pajan aiheena sen jälkeen, kun jokainen motivelainen oli lukenut kirjan.

 

Idiootit ympärilläni eri väreissä

Thomas Erikson on jakanut ihmisten luonteenpiirteet erilaisiin väriryhmiin osoittaakseen, kuinka erilaisia ihmiset ovat ja kuinka eri tavoin he toimivat eri tilanteissa. Tosin erilaisuuksissa on löydettävissä yhteneväisyyksiä, keskenään samanlaisia käyttäytymis- ja reagointitapoja. Keskenään yhtenevät piirteet Erikson on luokitellut neljään eri väriryhmään, joita ovat punainen, keltainen, vihreä ja sininen. Jokaiselle värille on kuvattu tyypillisiä käyttäytymis- ja reagointitapoja sekä sitä, kuinka muut ihmiset näkevät ja kokevat tietyn värisen ihmisen.

Esimerkiksi punainen kokee olevansa tarmokas, energinen, kunnianhimoinen, voimakas, kilpailuhenkinen, suora, nopea, ratkaisukeskeinen, päättäväinen ja määrätietoinen. Punaiselle nämä ovat pelkästään positiivisia asioita ja tärkeitä arvoja, joiden avulla voidaan saavuttaa suuria. Punaisen käyttäytyminen tosin saattaa näyttäytyä muille siten, että punainen on voimakastahtoinen, komenteleva jyrä, joka on kärsimätön, kontrolloiva, omapäinen ja töykeä eikä tippaakaan yhtä kiinnostunut muista ihmisistä kuin asioista. Punainen suuttuu voimakkaasti ja usein – tosin punaisen suuttuessa, kun kuppi niin sanotusti menee nurin, kyse on kuin snapsilasillisesta, joka kaatuu helposti tyhjäksi asti mutta tyhjenee saman tien ja syntynyt vahinko kuivuu nopeasti. Snapsilasin tavoin punaisen suuttumuslasi kaatuu nopeasti ja täysin mutta kaikki haihtuu nopeasti, kuten punaisen suuttumuskin. (Erikson 2017, 32, 87, 242)

Keltainen taas kokee itsensä ulospäin suuntautuneeksi, positiiviseksi, kekseliääksi, innostavaksi, avoimeksi, joustavaksi, spontaaniksi ja optimistiseksi. Keltaiselle tärkeintä on mukava tunnelma, positiivinen fiilis, muuten mistään ei tule mitään. Toisen väriselle keltaisen käyttäytyminen saattaa näyttäytyä keskittymiskyvyttömyytenä, levottomuutena, liiallisena puhumisena, pinnallisuutena, ehdottomuutena, oikkuiluna sekä itsekeskeisyytenä. Suuttuessaan keltaiset ovat nopeita kuten kaikessa muussakin, loukkaantumiskynnys on matalalla erityisesti silloin, kun kritiikki koskee heitä itseään. Jos punaisen kupin kaatumista kuvaa snapsilasi, keltaisella kyse on maitolasista, johon mahtuu enemmän energiaa ja egoa kuin snapsilasiin. Maitolasin täyttymistä on tosin helppo seurata vierestäkin, keltaisen suuttuminen kyllä näkyy selkeästi lähipiiriin eikä keneltäkään jää huomaamatta, jos keltainen ei ole hyvällä mielellä. Samoin kuin punaisella, suuttumus menee ohi suhteellisen nopeasti – tosin maitolasillisen haihtumiseen kestää hetken pitemmän aikaa. (Erikson 2017, 46, 98-100, 243-244)

Vihreät pitävät itseään luotettavina, ystävällisinä, kärsivällisinä, rauhallisina, huolehtivaisina, lojaaleina ja avuliaina. Vihreät ovat kaikkien kavereita. Ulospäin, muun värisille, vihreä voi kaiken mukavan lisäksi vaikuttaa myös pidättyväiseltä, vaisulta, passiiviselta, latistavalta ja rutiinien kaipuussaan joustamattomalta ja jopa negatiiviselta. Vanhan sanonnan mukaan ”kärsivällisen miehen raivoa on syytä varoa” – samaa pätee vihreään. Vihreä ei kerro kenellekään, mistä kaikesta kerää sisälleen kaikessa hiljaisuudessa suuttumusta, joka kerääntyy kuin suureen tynnyriin. Tynnyri täyttyy pikkuhiljaa mutta kun se täyttyy, tulvii tynnyrillinen suuttumusta yli hurjalla voimalla. Silloin ei ole enää mitään tehtävissä ja jälkien korjaaminen kestää kauan. Vihreä ei siis näytä pientä suuttumustaan mutta silloin harvoin kun suuttuu, on suuttuessaan pitkävihainen, leppymätön ja muistaa vielä pitkän ajan jälkeenkin suuttumuksensa syyt ja tunteet. (Erikson 2017, 58, 106-109, 245)

Siniset puolestaan ovat järjestelmällisiä, loogisia, tarkkoja, perfektionisteja, huolellisia, varovaisia, yksityiskohtaisia ja objektiivisia. Sininen pitää yksityiskohtaisuutta tärkeänä arvona kaikissa yhteyksissä. Muille sinisten käyttäytyminen saattaa näkyä siten, että mitään ei tapahdu ennen kuin sille on järkevä ja looginen selitys ja kaikki asiat tapahtuvat tiukasti ennalta määrätyssä järjestyksessä vasta, kun kaikki on selvää, perusteltua, valmisteltua, tarkistettua ja vielä kerran varmistettua. Siniset vaikuttavat helposti myös etäisiltä vastarannankiiskiltä, jotka jarruttavat toimintaa. Sinisen suuttuminen muistuttaa vihreän tynnyriä, tosin sinisen tynnyri on varustettu paineentasausventtiilillä – millä Erikson kuvaa sinisen usein toistuvaa tyytymättömyyttä. Sininen kertoo herkästi havaitsemistaan puutteista, mikä koetaan muiden taholta jatkuvana valittamisena. Mutta jatkuvan, pienen suuttumisen purkamisen ansiosta sinisen tyytymättömyys ei kasva yhtä suureksi ylivuotavaksi suuttumukseksi kuin vihreällä. Sinisen suuttumus/tyytymättömyys pysyy paineen tasauksen avulla hallinnassa, joskin jatkuvana. (Erikson 2017, 69, 119-124, 247)

 

Sävyjä ja värisekoituksia

Bongasitko itsesi monesta eri ryhmästä? Motiven pajassa nousi alkuun voimakasta kritiikkiä värilokerointia kohtaan, sillä moni koki olevansa toisaalta yhden värinen, toisaalta toisen värinen. Moni koki myös, ettei persoonallisuuksia voi luokitella tiukasti neljään eri lokeroon – vaikka siniselle motivelaiselle lokerointi tuntuikin helpottavalta. Täytyy muistaa, että värit eivät ole mitään absoluuttisia, persoonallisuutta rajaavia totuuksia vaan suurimmalla osalla ihmisistä on piirteitä useammasta eri väristä. Erikson korostaa, että yhdestä ihmisestä löytyy monelle värille tyypillistä käyttäytymistä ja harva meistä edustaa puhtaasti yhtä väriä. Myös erilaiset tilanteet vaikuttavat siihen, millaiset piirteet ihmisessä pääsevät valloilleen vuorovaikutuksessa muiden kanssa tai reaktiona ulkoiseen ärsykkeeseen. Esimerkiksi työelämässä ihminen saattaa näkyä punaisena, mutta vapaa-ajalla ja kotona hänestä tulee esiin keltaisia piirteitä. Stressitilanteessa ihminen voi käyttäytyä itselleen poikkeavasti keltaisen tavoin tai muuttua siniseksi, oli oma väri mikä tahansa. Joskus jollekin tietylle värille tyypillinen käyttäytyminen voi olla jopa ihmisen tietoinen valinta: esimerkiksi, jos jostain syystä haluaa jonkun kanssa pitäytyä nopeassa, tiivistetyssä, asiakeskeisessä vuorovaikutuksessa antamatta omasta persoonallisuudestaan liikaa alttiiksi, voi toinen leimata koko persoonan näiden kohtaamisten perusteella punaiseksi. Tai jos itselleen stressaavaa, painostavaa tunnelmaa keventääkseen ryhtyy täyttämään tilaa kepeällä, pulppuavalla puheella pyrkien tunnelmannostatukseen, saattaa se vaikuttaa ulospäin keltaisemmalta kuin henkilö todellisuudessa onkaan. Sitä, miten sama ihminen voi eri ihmisten silmin näyttää eri väriseltä, voi selittää Joharin ikkunan avulla.

 

Joharin ikkuna

Se, mikä ihmisestä näkyy ulospäin niin tiedostetusti kuin tiedostamatta, on peruste kognitiivisessa psykologiassa 1950-luvulla kehitetylle Joharin ikkunan teorialle. Johari –nimitys tulee keksijöidensä, Joseph Luftin ja Harry Inghamin, etunimien alkukirjaimista. Joharin ikkuna kuvastaa vuorovaikutustilanteita ihmisten välisissä rajapinnoissa, joissa näkyy ja vaikuttaa erilaisia asioita kahteen suuntaan kuin ikkunan läpi. Eri tilanteissa ja eri ihmisten välillä ikkuna on erilainen. Joharin ikkuna on hyvä työkalu, kun halutaan kehittää esimerkiksi itsetuntemusta, vuorovaikutustaitoja, tiimiä ja tiimin sisäistä ymmärrystä ja ryhmädynamiikkaa. (Valmennus Oy Liitos 2013, SelfAwareness 2013)

Joharin ikkunassa on neljä eri ruutua (kuva 1): 1. avoin, 2. sokea, 3. salattu ja 4. pimeä ruutu. Avoin ruutu tarkoittaa ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa sitä, mitä ihminen itse tietää itsestään ja haluaa näyttää vuorovaikutusikkunan läpi myös muille ja minkä toisetkin näkevät. Sokea ruutu tarkoittaa taas sitä, mikä näkyy ihmisestä muille tämän itsensä asiaa tiedostamatta. Salattu ruutu tarkoittaa niitä salaisa asioita, jotka ihminen itse itsestään tietää ja tuntee mutta haluaa salata ne muilta. Pimeä ruutu puolestaan tarkoittaa sellaisia ihmiseen vaikuttavia asioita, joita ihminen itsekään ei tiedä olevan olemassa. Pimeän ruudun asioita muutkaan eivät tiedä tai tunne. Neljä ruutua muodostavat ikkunakuvion, jossa on kaksi akselia: toisessa suunnassa avoimuus ja toisessa palautteen käsittely. Avoimuuden akselilla ihminen voi valita, paljonko paljastaa itsestään, kuinka avoimesti on vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Valittu taso avoimuudessa sekä palautteen määrässä ja käsittelyssä vaikuttaa eri ikkunaruutujen kokoon toistensa suhteen: avoin ikkuna kasvaa, kun kertoo avoimesti asioistaan ja on oma itsensä. Eri tilanteissa sopiva ikkunoiden keskinäinen koko voi vaihdella. Avoimen ikkunan suuri koko kertoo ilmapiiristä, jossa jokainen uskaltaa jakaa ja kertoa itsestään sekä kysyä palautetta toiminnastaan muilta. (Valmennus Oy Liitos 2013)

 

Kuva 1: Joharin ikkunan malli SelfAwareness (2013) sivuston mukaan. 

 

Käyttäytymisen ymmärtäminen

Jokaisella on varmasti ollut niitä hetkiä, kun ympärillä olevat ihmiset ovat käyttäytyneet suorastaan idioottimaisesti. Et voi käsittää, miten joku laukoo asioita suoraan tai et ymmärrä mistä on kyse, kun asioista keskustellaan kierrellen ja kaarrellen sanomatta mitään suoraan. Tunnistamalla oman ja muiden värin, voi ymmärtää paremmin toisten ihmisten käyttäytymistä. Ymmärtämistä syventää, jos tiedostaa Joharin ikkunan neljä ruutua. Koimme molemmat oppineemme paljon sekä itsestämme että muista, kun luimme tämän kirjan. Näin punaisina ihmisinä ymmärrämme, että asioiden suoraan sanominen ei läheskään aina ole se paras tapa saada viestiä perille. Keskenämme tulemme loistavasti toimeen – kerrankin joku sanoo asiat suoraan, nopeasti ja tehokkaasti! Mutta kirjan ansiosta ymmärrämme, että esimerkiksi vihreää ihmistä saattaa jokin loukkaavaksi koettu ilmaisu jäädä harmittamaan pitkäksikin aikaa, vaikkemme enää itse edes muista mistä on kyse. Sinistä puolestaan voi hirvittää punaisen vauhti ryhtyä toimeen mahdollisimman nopeasti (eli punaisen mielestä tehokkaasti).

”Idiootit ympärillani”-pajassa pääsimme yhdessä purkamaan niitä fiiliksiä, joita kirja oli meissä herättänyt. Pajan alkuun käyty kierros kirjan herättämistä ajatuksista oli melko kaksijakoinen: moni oli pitänyt kirjasta ja saanut oivalluksia omaan toimintaansa parisuhdettaan myöten, kun osalla suhtautuminen kirjaan oli äärimmäisen kriittinen: eihän ihmisiä voi noin karkeasti lokeroida eri väreihin. Kummallisinta oli, miten jokin väri koettiin positiivisemmaksi kuin jokin toinen väri – vaikka kaikissa tyypeissä on niin positiivisia kuin negatiivisiakin piirteitä. Vaatii omaa väriään laajempaa ymmärtämistä nähdä, että oman värityyppinsä mukaiset arvot eivät ole absoluuttisia vaan eri tyyppisillä ihmisillä on erilaiset arvot ja motivaatiotekijät. Kaikki niistä ovat yhtä oikeita, yhtä hyviä, yhtä positiivisia – vain keskenään erilaisia. Niin kuin me ihmisetkin.

Pajan ohjelmaan kuului myös Joharin ikkuna –tehtävä, jossa muut tiimiläiset saivat antaa mielipiteensä kunkin motivelaisen väristä. Joistakin tiimin jäsenistä muiden näkemys oli hyvin yksimielinen, kun jotkut tiimiläiset selvästi näyttäytyvät eri ihmisille eri värisinä. Myös yllätyksiä tuli ilmi: joku piti itseään aivan eri värisenä kuin muut. Näihin eroavaisuuksiin ja niiden syihin pääsee käsiksi pohtimalla Joharin ikkunan ajatusta: mitä haluan kenellekin näyttää? Miksi toimin tilanteissa tavallani ja miltä se muiden silmissä näyttää?

Pajassa tehtiin myös pariharjoitteita, joissa vastattiin parin kaikkiin keksittyihin ehdotuksiin ensin pelkästään kieltävästi ja sen jälkeen pelkästään myöntävästi. Reflektiossa tuli esiin, millaisia tuntemuksia jatkuva ideoiden tyrmääminen saa aikaan – tai miten ihminen reagoi minkä tahansa ehdotuksen varauksettomaan myötäilyyn. Harjoittelimme omien mielipiteiden perustelemista toisille. Näiden asioiden läpi käyminen oli hyväksi meidän tiimille, ja koimme olevamme enemmän samalla viivalla kuin aiemmin. Nyt kun asioista on yhdessä puhuttu, pystyy jokainen entistä paremmin sopeuttamaan omaa toimintaansa muihin ja ymmärtämään miksi joku käyttäytyy niin kuin käyttäytyy.

 

Tuleeko toisen käyttäytyä ”oikein” – eli niin kuin minä toimin

Ellei ymmärrä, että toiset ihmiset voivat toimia toisin kuin itse toimii tai että eri ihmiset pitävät eri asioita tärkeinä kuin omat arvot, voi helposti pitää oikeana vain omaa toimintatapaansa. Silloin on vaarana, että yrittää saada toiset toimimaan oman tahtonsa mukaisesti, mikä estää muita käyttämästä omia vahvuuksiaan. Erikson antaa Idiootit ympärilläni -kirjassaan erinomaisen viihdyttäviä esimerkkejä siitä, miten homogeenisen (eli vain yhdestä väristä koostuvien ihmisten) ryhmän toiminta on kaukana optimaalisesta (Erikson 2017, 307-312). Tiimi on paras silloin, kun siinä on toisiaan täydentäviä persoonallisuuksia, mahdollisimman laaja kirjo osaamista sekä taito toimia yhteen. Tätä Merja Mäkisalo-Ropponen (2016) kuvaa kirjassaan ”Kohti yhdessä tekemisen kulttuuria” termillä myönteinen erilaisuus. Mitä enemmän myönteistä erilaisuutta, sitä paremmat tulokset tiimissä on mahdollista saavuttaa. Myönteinen erilaisuus vaatii ymmärrystä sekä sallivuutta toisten erilaisuuden suhteen ja tilaa antaa ihmisten toimia omana itsenään, silti yhdessä.

Yksi Idiootit ympärilläni –kirjan helmiä on siinä, miten tietyn värityypin ihmistä voidaan houkutella ja motivoida toimimaan enemmän toivottuun suuntaan, pois oman värityyppinsä negatiivisimmista piirteistä. (Punaisina olisimme tiivistäneet kirjan pituutta suunnilleen tähän kappaleeseen.) Esimerkiksi punaisellemuut voivat korostaa, miksi huolellisuus on hyväksi ja että tehokkain toiminta saavutetaan sillä, että toimitaan pelkän tehokkuuden sijaan inhimillisesti ja otetaan myös ihmisten tunteet huomioon – siten saavutetaan tiimissä korkein tehokkuuden aste. Punaiselle on hyvä puhua lyhyesti ja suoraan, punainen ei siitä loukkaannu. Keltaista puolestaan voidaan motivoida toimimaan muussakin kuin hilpeässä mielentilassa kertomalla, että muut saavuttavat hyvän fiiliksen sillä, että tylsä rutiinityö tuottaa tulosta – keltaista on hyvä kehua samassa yhteydessä ja aloittaa juttelu aina suurista visioista yksityiskohtien sijaan. Keltaisen loukkaantumisherkkyys on vain hyväksyttävä. Vihreää voi innostaa toimimaan haluttuun suuntaan sillä, että joku muu on ideoinut hyvän idean, jota lähdetään yhdessä toteuttamaan hyvillä mielin – vihreälle on hyvä antaa ennen toimeen ryhtymistä hetki aikaa pureksia asiaa kuunnellen vakuutteluja siitä, että kaikki sujuu hyvin. Turvallisuudentunne on tärkeätä vihreän kanssa. Sinistä motivoidaan toimimaan nopeammin korostamalla aikataulun ja deadlinen merkitystä ja muistuttamalla, että täydellisen ohella on yhtä tärkeää, että työ saadaan valmiiksi. Pidä huoli sinisen kanssa, että osaat perustella kaiken faktoilla perusteellisesti – ja hyväksy sinisen negatiivisuus sekä epäkohdista muistuttaminen. (Erikson 2017, 149-201)

 

Oman toimintamallin kartoittaminen suoraan hermostosta

Persoonallisuuskartoituksen Briggs-Myersin mukaan, Belbinin tiimiroolitesti sekä värityyppiluokittelukin perustuvat kaikki omaan kognitiiviseen näkemykseen itsestä tai tietoisesti valittuihin vastauksiin. Kun oma ajattelu vaikuttaa vastauksiin, testin tai luokittelun paikkansapitävyys riippuu siitä kuinka rehellinen vastaaja on testissä, kuinka totuudenmukainen kuva vastaajalla on itsestään (huom! Joharin pimeä ikkuna) tai millainen mielentila vastaajalla sattuu olemaan. Epämieluisia ominaisuuksia saattaa tietoisesti tai tiedostamatta hieman lieventää testissä, mikä vaikuttaa tulokseen. Persoonallisuutta voidaan kartoittaa myös sensomotorisen menetelmän avulla suoraan hermostosta, jolloin oma kognitio ei vaikuta tuloksiin.

Kun puhutaan aivojen, aistien ja hermolihasjärjestelmän luontaisesta toiminnasta, puhutaan sensomotoriikasta eli yksilöllisestä tavasta reagoida erilaisiin ärsykkeisiin, tulivat ne ulkoa tai ihmisestä itsestään. Sensomotorisella tavalla reagoida on yhteys persoonallisuuden piirteisiin ja tapoihin käyttäytyä ja toimia. Sensomotoriikka ohjaa myös motorisia toimintoja sekä motivaatiotekijöitä ja henkisiä voimavaroja. Ymmärtämällä yksilön hermoston luontaisen tavan toimia, pystytään yksilön vahvuuksia ja voimavaroja hyödyntämään kokonaisvaltaisemmin. Sensomotoristen testien avulla pystytään selvittämään asettaako yksilö toiminnassaan tiedostamattaan etusijalle hieno- vai karkeamotoriikan, rytmiikan vai kognition. Näitä toimintatapoja kuvataan neljällä kirjainparilla (NF, NT, SF ja ST), lisäksi nämä kirjainparit ilmentyvät jokainen kahdella eri tavalla, jolloin niitä kuvataan kirjaimilla P ja J. Kirjaimet tulevat sanoista: sensor (kokeva tarkkailija), intuitor (aavistava oivaltaja), feeler (ajatteleva), judger (nopeasti mielipiteensä muodostava, suunnittelija) ja perceiver (havaitseva löytäjä). Kirjaimet ovat samat kuin Briggs-Myers kuudentoista persoonallisuuden luokittelussakin, mutta vastaukset saadaan suoraan kehosta ilman oman kognition vaikutusta. Kehosta suoraan määritettynä voi hyvin käydä niin, että esimerkiksi ekstrovertti ihminen paljastuukin todellisuudessa introvertiksi tai punaisesti käyttäytyvä onkin todellisuudessa sininen. Näin sensomotorisen menetelmän avulla on mahdollista saada selville sellaista toimintatapaa tai motivaatiotekijää, joka saattaa olla alun perin Joharin pimeän ruudun takana. (Spinacor: Vahvuuksien löytäminen)

 

Lopuksi

On olemassa kokonainen pakki erilaisia työkaluja, joilla voidaan mallintaa ja tyypitellä ihmisen käyttäytymistä niin vuorovaikutuksessa muihin kuin sisäsyntyisistä tekijöistä käsin. Ulkoa opitut mallit ja ulkokohtaiset ihanteet saavat harvoin ihmisen omia vahvuuksia esiin niin hyvin kuin ihmisestä itsestään lähtevät tekijät. Parhaat voimavarat ovat käytössä silloin, kun ihminen saa toimia omalla vahvuusalueellaan motivoituneena, ymmärtäen muiden toimivan mahdollisesti toisin (silti oikein). Itsetutkiskelua on mahdollista tehdä ilmankin työkaluja mutta miksi jättää apukeinot käyttämättä – entä jos niistä olisikin apua? Olemme tässä esseessä maininneet ainakin Briggs-Myersin 16 persoonallisuustyypin testin, Belbinin tiimiroolianalyysin, Reissin motivaatiotekijät, Eriksonin neljän värityypin teorian sekä sensomotoriseen menetelmään perustuvan profiloinnin. Lisäulottuvuuksia tuo Joharin ikkuna eli se, mitä ihminen itse tiedostaa tai haluaa näyttää itsestään – itsellensä tai muille. Itsensä kehittäminen perustuu itsetuntemukseen ja kaikkea on hyvä peilata tietoon, kehoviesteihin ja muilta saatavaan palautteeseen.

Pajassa oli puhetta siitä, onko luokittelun jälkeen ”lupa” käyttäytyä huonosti sillä perusteella, että nyt vain sattuu olemaan jonkin värinen – antaako luokittelu (tavalla tai toisella tehty luokittelu) luvan olla sellainen kuin on vaikka siitä olisi haittaa tiimille. Tätä voisi pohtia tiimin itsensä asettamien tavoitteiden valossa. Itsetuntemus ja itsensä johtaminen ovat avainasioita sille, että voi yltää parhaimpaansa minimisuorituksen sijaan. Oma käsitys itsestä ei aina vastaa muiden käsitystä sinusta – sen ymmärtäminen vaatii myös eri toiminta- ja reagointitapojen tuntemusta sekä joharin ikkunaa. Jotta tiimi saavuttaisi myönteisen erilaisuuden ansiosta parhaan mahdollisen tuloksen, on oltava hyväksyntää ja sallivaa suhtautumista, jopa arvostusta erilaisuutta kohtaan. Lupa käyttäytyä huonosti voikin kääntyä haluksi antaa paras mahdollinen versio itsestään tiimille sen sijaan, että pysyy järkähtämättä omien toimintatapojensa rajoissa. Jos toivoo toisen toimivan ”oikein”, on osattava houkutella toinen toimimaan toivomaansa suuntaan, mikä toimii paremmin motivoivalla vuorovaikutuksella kuin tuomitsemalla erilainen tapa toimia kuin itse toimisi. Motivessa olemme pyrkineet siihen, että käytämme tämän viimeisen syksyn Proakatemialla tehokkaasti oppien ja kehittyen vielä tiiminäkin. Pyrkimyksistä on luotu tavoitteet, joihin on sitouduttu. Toisten ja omien persoonallisuuksien tunnistaminen auttaa meitä kasvamaan tiiminä sekä vie meitä lähemmäksi syksyn isointa koitosta eli 24H:ta. Eikä siitä olisi haittaa, vaikka tietoinen työskentely tämän tiimin kesken auttaisi meistä jokaista valmistumisen jälkeenkin tulevissa haasteissa ja tiimeissä.

Kiitos Motive ja 2.0:n Idioottipajan anti! Hr-tiimin punaiset kiittävät. Pajasta saadun palautteen perusteella myös muutkin osallistujat olivat tyytyväisiä.

 


Lähteet :

Erikson, T. Idiootit ympärilläni – Kuinka ymmärtää muita ja itseään. 2017. Atena Kustannus Oy.

Mäkisalo-Ropponen, M. Kohti yhdessä tekemisen kulttuuria. 2016. Helsinki: Draamatyö

SelfAwareness: Understanding the Johari window model. 2013. http://www.selfawareness.org.uk/news/understanding-the-johari-window-model . Luettu 28.10.2017.

Spinacor: Vahvuuksien löytäminen. https://www.spinacor.com/sensopalvelut/vahvuuksien-loytaminen . (Luettu 28.10.2017).

Valmennus Oy Liitos: Joharin ikkuna. 2013. http://www.joharinikkuna.fi/ . Luettu 28.10.2017.

 


 

Proakatemialla opintoihin kuuluu kirjojen lukeminen ja esseiden kirjoittaminen. Kirjojen ja esseiden aihe on vapaa, mutta useimmiten aiheiden valinta tukee opiskelijan omia kiinnostuksen ja ammatillisen kehittymisen kohteita. 

Tänä vuonna Proakatemialla aloitettiin uusi tapa; kuukauden esseen valinta. Edellisen kuukauden esseen kirjoittaja valitsee aina seuraavan kuukauden esseen. Nämä kuukauden esseet julkaistaan joka kuukausi Projektorissa sekä Proakatemian blogissa.