Opinnäytetöiden helmiä: Älylaitekoulutuksen tuotteistaminen

Myös Proakatemialla opiskelijoiden viimeisiä tuotoksia ennen valmistumista on opinnäytetyö. Nyt alkuvuodesta esittelemme viime jouluna valmistuneiden opiskelijoiden opinnäytetöitä.


Alumni täällä moro! Nyt kun nuoremmat opiskelijatkin alkavat aloittelemaan opinnäytetyöprosessejaan, ajattelin kertoa hieman omasta opparistani. Opinnäytetyöni Älylaitekoulutuksen tuotteistaminen – Kohderyhmänä ikääntyneet poikkeaa tavanomaisesta kahdella tapaa: se on kirjoitettu yhdessä opiskelijakollegani Ella Oran kanssa, ja siinä toimi toimeksiantajana me itse.

Idea opinnäytetyön aiheesta lähti, kun olimme suunnittelemassa älylaitekoulutusta Tampereen Kauppaseuran jäsenille. Proakatemia mahdollisti meille sen, että pystyimme tekemään opinnäytetyömme omasta projektistamme ja käyttämään siihen kuluvan ajan hyödyksemme. Koska meitä oli kaksi opinnäytetyöntekijää, oli selvää että työn laajuus on suurempi ja asioihin paneudutaan syvemmällä tasolla.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli älylaitekoulutuksen prototypointi, testaaminen sekä tuotteistaminen. Sen runkona toimi palvelumuotoilun prosessi, ja koulutuksen kehityksessä käytettiin monipuolisesti palvelumuotoilun työkaluja. Prototypointi lähti liikkeelle ikääntyneiden oppimiseen tutustumisella ja kouluttamisen teorialla. Näiden tietojen päälle oli hyvä lähteä rakentamaan palvelua. Palvelumuotoilun yksi keskeisimpiä käsitteitä on asiakasymmärrys, johon paneuduimme ahkerasti mm. kyselytutkimuksen kautta ja Kauppaseuran toiminnanjohtajan kanssa keskustelemalla.

Prototyypistä muodostui kuuden viikon kurssi, jonka aikana osallistujille opetettiin perusteita viestintäsovelluksista, pilvipalveluista, mobiilipankista, somesta, tietoturvasta, yksityisyydestä ja Youtubesta. Se testattiin Tampereen Kauppaseuralla kevään 2017 aikana, jonka jälkeen palasimme suunnittelupöydän ääreen ja veimme koulutusta eteenpäin konseptoinnin menetelmin. Olimme keränneet prototyypistä palautetta kyselylomakkeella, havainnoimalla ja tarkastelemalla osallistujien oppimiskäyrää. Palautteen pohjalta koulutuksen eri osa-alueita paranneltiin ja saatiin luotua kehitetty palvelu.

Olen tyytyväinen opinnäytetyöprosessin kulkuun ja siihen mitä saimme aikaan. Yhteistyömme sujui hyvin, sillä vaikka persoonat välillä kolisivatkin, olimme tottuneet tekemään projekteja yhdessä ja meillä oli hyvin samanlaiset työskentelytavat. Opin opinnäytetyöprosessin myllerryksessä palvelumuotoilun periaatteet, joita voin hyödyntää nyt työelämään astuessani. Arvolupaus ja asiakaslähtöisyys ovat elementtejä, joista en tule jatkossa luopumaan ja joista haluan oppia vieläkin lisää.

Mikäli opinnäytetyö herätti kiinnostuksesi, klikkaa tästä ja löydät työmme kokonaisuudessaan!

 

ÄLYLAITEKOULUTUS

Proakatemian arvot perustana tulevaisuuden menestykselle

Olen viimeisen vuoden aikana saanut huikean mahdollisuuden olla mukana Proakatemian kansainvälisyystoiminnassa. Tätä kautta olen pohtinut paljon vierailijoiden kanssa sitä, mihin meidän konseptimme ylipäätään perustuu. Melkeinpä jokaisen kanssa on esille noussut suurimpana asiana Proakatemian arvot.

Olen itsekin siinä samalla tajunnut, kuinka mahtava arvopolku meillä on ja miten tiimit näitä arvoja seuraamalla voivat parhaimmillaan kehittyä huipputiimeiksi. Halusinkin tässä esseessä avata arvopolkuamme uusille pinkuille, eli tänä vuonna Proakatemialla opintonsa aloittaneille opiskelijoille, sekä myös mahdollisesti tuleville esipinkuille. Nämä arvot kun jokainen tiimi pitää mielessään, tulee Proakatemia taival olemaan varmasti menestyksekäs. Kaikkienhan Proakatemialla tulisi tietää meidän arvot, mutta niille jotka eivät niitä vielä tiedä, tässä vielä kertauksena: Luottamus -> Rohkeus -> Teot -> Oppiminen -> Menestys.

Luottamus on arvoista ensimmäinen ja kaiken toiminnan kivijalka. Proakatemian alussa luottamusta rakennetaan erilaisilla tapahtumilla kuten kastajaisilla sekä mökkipajalla. Mökkipajassa jokainen tiimi käy läpi henkilökohtaiset oppimissopimukset, joissa kerrotaan siitä mitä on tehnyt ennen Proakatemiaa, mitä haluaa tulevaisuudessa täällä vielä tehdä ja miten sinne pääsee. Ensimmäisessä oppimissopimuksessa on erityisen tärkeää, että jokainen kertoo tiimilleen rehellisesti menneisyydestään ja myös sellaisia arkaluontosia asioita, joita ei välttämättä kerrota kaikille. Jokainen muu tiimin jäsen kuuntelee ja kunnioittaa toisen puheenvuoroa ja mökkipajassa puhutuista asioista ei kerrota ulospäin kenellekään muulle. Tämä on ensimmäinen askel siihen, että tiimissä kaikki luottavat toisiinsa. Tämän jälkeen päästäänkin toiseen arvoon eli rohkeuteen.

Mitä on rohkeus? Omasta mielestäni rohkeus on sitä, että uskaltaa toteuttaa asioita omista peloista huolimatta. Kun luotat omaan tiimiisi uskallat tehdä asioita, joita et välttämättä yksin lähtisi tekemään. Proakatemialla rohkeus näkyy siinä, että uskalletaan lähteä tekemään projekteja, joissa myös riski epäonnistua on mukana. Tästä erittäin hyvänä esimerkkinä on Eventan poikien virtuaalielämysliike Portaali. Iso hatun nosto heille siitä, kuinka he uskalsivat lähteä kokeilemaan jotain sellaista, mitä ei aikaisemmin Tampereella ole vielä tehty. Tässäkin heidän takanaan on koko tiimin tuki, joka tuo heille turvaa ja apuja, mikäli sellaisia tarvitaan.

Kolmas ja neljäs arvo ovat teot ja oppiminen, ja ne liittyvät suuresti yhteen. Proakatemialla halutaan, että tiimiyrittäjät eivät ainoastaan suunnittele asioita, vaan että niitä omia suunnitelmia ja unelmia aletaan toteuttaa. Kun asioita alkaa oikeasti tehdä, niin matkalle osuu varmasti myös paljon virheitä ja vastoinkäymisiä, mutta myös onnistumisia. Näistä kaikista kokemuksista opitaan, ja paljon enemmän kuin miettimällä tai lukemalla kirjoista miten asiat tulisi tehdä.

Kun virheistä ja onnistumisista opitaan, on varma, että tulevaisuudessa tulee menetystä. Tämän takia menestys on arvopolussa viimeisenä. Proakatemialta valmistuneiden tuloksetkin sen osoittavat, että tämä polku toimii, kun sitä uskaltaa seurata.

Tässä vielä tiivistettynä arvopolku: Kun luotat tiimiisi jäseniin, uskallat tehdä ja kokeilla asioita. Kun teet asioita, opit virheistä ja onnistumisista. Kun opit näistä tekemistäsi asioista, tulet tulevaisuudessa menestymään. Yksinkertaista, mutta totta.

Unelmista totta

Sanotaan, että Proakatemia on unelmien koulu. Tämänhän voi käsittää hyvinkin monella tapaa, mutta ainakin yhden omista unelmistani pääsin toteuttamaan juuri Proakatemian ansiosta, kun kv-tiimimme matkasi Brasilian Sao Pauloon sekä Rio de Janeiroon. Matka oli myös Proakatemian mittapuulla historiallinen, sillä tämä oli ensimmäinen kerta, kun kv-tiimi matkustaa solmimaan kansainvälisiä suhteita Euroopan ulkopuolelle! Pelkästään lomailusta ei siis todellakaan ollut kyse vaan matkan aikana kävimme esittelemässä Proakatemiaa ja tiimioppimista neljässä eri yliopistossa sekä yhdessä yrityksessä.

Rio

Alkuun haluan kertoa hiukan tämän reissun taustoja. Proakatemian kv-tiimillähän on aina ollut tarkoituksena edistää Proakatemian tunnettavuutta kansainvälisesti ja tänä vuonna raudanluja päällikkömme Jane päätti jo lukuvuoden alussa, että matkamme kohdistuisi Euroopan ulkopuolelle. Viime vuoden lokakuussa Proakatemialla oli vierailemassa kolmen päivän ajan ryhmä brasilialaisia opettajia ja oppilaita professori Antonion johdolla. Pidimme kv-tiimin kanssa heille kolmen päivän ajan ohjelmaa ja tutustuimme henkilökohtaisestikin heihin hyvin, sillä vietimme heidän kanssaan aikaa myös iltaisin. Brasilialaiset ihastuivat Proakatemiaan ja olivat tyytyväisiä meidän vieraanvaraisuuteemme, joten he kutsuivat meidät vastavuoroisesti käymään heidän kotikaupungissaan Sao Paulossa. Siitä lähtikin sitten ajatus, että teemme tämän vuoden matkamme Sao Pauloon ja siinä sivussa käymme tietenkin myös Rio de Janeirossa.

Ennen matkaa teimme paljon selvittely työtä ja sovimme tapaamisia paikallisten yliopistojen kanssa. Olihan matkan päätarkoitus kuitenkin viedä Proakatemian tietoisuutta eteenpäin. Matkaan lähdimme 11.4 kuuden hengen porukalla, johon kuuluivat Hanna (Eventa), Henriikka (Massive), Jane ja Anna (Ote), Aleksi (Total) ja kv-tiimin valmentajan roolissa Sotku. Muut Kv- tiimin jäsenet joutuivat erinäisistä syistä jäämään Suomeen, mikä oli sinänsä harmi, sillä onhan koko vuoden kv-tiimin menestys ollut myös heidän ansiotaan.

Sao Pauloon lennot kestivät yhteensä noin 16 tuntia välilaskujen kanssa ja paikanpäälle saavuimme 12.4 klo 04:50 paikallista aikaa. Ensimmäinen päivä oli heti melko rankka, sillä olimme sopineet tapaamiset paikalliseen design yritykseen Mais Packingiin klo 12 sekä Mackenzien yliopistoon klo 19. Mais Packing yritys oli kiinnostunut kaverijohtamisesta, joten pidimme heille siitä workshopin ja tutustuimme samalla yrityksen työntekijöihin. Tämän jälkeen suuntasimme Mackenzie yliopistolle, sillä tuossa 11 miljoonan asukkaan kaupungissa 10 kilometrin matkaankin saattoi ruuhkien takia kulua 2 tuntia. Mackenzie yliopistolla tapasimme Antonion, joka halusi, että pidämme hänen oppilailleen workshopin visuaalisesta ajattelusta, joten näin myös teimme.

Mackenzie University

Seuraavana päivänä vuorossa oli jälleen kaksi tapaamista Anhembi Morumbi sekä Senac yliopistoissa. Anhembi Morumbi yliopistossa tapasimme opettajan Roberta Sogayarin, joka on kiinnostunut tiimioppimismallista ja myös pitänyt tähän malliin perustuvaa kurssia omassa yliopistossaan. Hänen kanssaan keskustelimme muun muassa siitä, että mitä jos Proakatemia sijaitsisi joskus myös Sao Paulon kaupungissa.. Se jäänee nähtäväksi tulevaisuudessa. Tämän jälkeen suuntasimme Senac yliopistoon, jonka opiskelupiirissä opiskelee 3,5 miljoonaa opiskelijaa ympäri Brasilian. Siellä tapasimme miehet nimeltä Clovis sekä Leandro, jotka molemmat olivat hyvin kiinnostuneita tiimioppimisesta ja mahdollisesta yhteistyöstä Proakatemian kanssa. Senacissa toteutettiin jo monia kursseja tiimioppimis –tyylillä, sillä Clovis oli joskus käynyt tiimimestarit koulutuksen ja tuonut sieltä oppeja tähän yliopistoon. Tutustuimme yliopistolla myös erilaisiin osastoihin. Mielenkiintoisin niistä oli IOS kurssi, jossa oppilaat kehittivät Applelle erilaisia uusia appeja ja Apple puolestaan kustansi jokaiselle upouudet laitteet ja maksoivat heidän keksinnöistään.

Kaksi ensimmäistä päivää olivat melko kiireisiä, joten pari viimeistä päivää Sao Paulossa menivät paikallisten opastuksella erilaisia nähtävyyksiä kierrellessä. Toki myös iltaisin kävimme hiukan katsomassa brasilialaista yöelämää ja täytyy sanoa, etteivät hävinneet suomen naiset tanssitaidoissa kyllä yhtään paikallisille naisille.

Rio yöllä

Rio de Janeirossa oli sitten tarkoitus ottaa hiukan rennommin, mutta sinnekin olimme silti sopineet yhden tapaamisen COPPEAD yliopistoon. Tässä yliopistossa pääsimme tutustumaan heidän kansainväliseen maisteriohjelmaansa sekä oppilaisiin, joita oli 10 eri maasta. Tällä reissulla heräsi varsinkin kohta valmistuvien Annan ja Janen silmissä ajatus siitä, että josko tulevaisuuden maisteriopintojen yliopisto olisikin Rio de Janeiron lämmössä. Paikalliset oppilaat olivat myöskin todella mukavia ja he veivätkin meidät tutustumaan viimeisenä iltana paikallisten nuorten yöelämään. Muuten Rion ohjelma koostui upeaan kaupunkiin tutustuessa. Kävimme päivien aikana muun muassa Jeesus- patsaalla, sokeritoppa vuorella, Santa teresan rappusilla, jalkapallo pelissä sekä Rion isoimmassa favelassa Rocinhassa. Päivien aikana myös Ipaneman ja Cobacabanan kuuluisat rannat tulivat tutuiksi.

Päällimmäisenä matkasta jäi mieleeni paikallisten mahtava vieraanvaraisuus, käsittämätön ihmispaljous, kontaktit ja ystävät tulevaisuutta varten, upeat maisemat ja tietenkin näin miehen näkökulmasta kauniit naiset ja caipirinha drinkit, joita naisten epävirallisten laskujen mukaan join matkan aikana 23 kappaletta. Matkalla opin myös arvostamaan oman maamme turvallisuutta, puhtautta ja tasa-arvoisuutta. Matka lähensi myös kv-tiimimme jäseniä ja kaikki ovat varmasti samaa mieltä kanssani siitä, että tämä ei jäänyt viimeiseksi matkaksi Brasiliaan.

Mitä Proakatemialla muka oppii?

Proakatemialla meillä ei ole luentoja, opettajia, saati tenttejä. Sen sijaan me teemme projekteja oman mielenkiinnon mukaan, opettajan roolin on korvannut valmentaja ja tiiminäytöt ovat oppimismallimme tenttejä. Voisi kuvitella, että tällaisen oppimismallin hyödyntäminen olisi täysi farssi. Monet kysyvätkin minulta, että kuinka meitä sitten arvioidaan tai mitä hyötyä tästä koulutuksesta on, jos emme saa mistään numeroita. Itse asiassa kyllä meitä arvioidaan, mutta sitä ei tee valmentajat, vaan toiset yritykset ja toimeksiantajat. Ja parhaimmat saa siitä vielä rahaa tai uusia projekteja. Meitä harvemmin arvioidaan myöskään yksilöinä, sillä olemmehan me tiimiyrittäjiä. Sitä paitsi, kuka työelämässä muutenkaan antaa työsuorituksista numeroita?

 

Ulkopuolisen korviin Proakatemia voi kuulostaa joltain huru-ukkojen lahkolta ja höpöhöpö-akatemialta, jossa yrittäjiksi itseään kutsuvat opiskelijat luulevat tekevänsä töitä. Eihän siellä edes opeteta mitään. Mielestäni tämä ei kuitenkaan kovin huono koulu voi olla, sillä 99 % valmistuneista suosittelisi Proakatemiaa muillekin. Itse ainakin koen oppineeni kahdeksan kuukauden aikana, jonka olen Akatemialla viettänyt, enemmän kuin koko ensimmäisenä vuotena yhteensä. Varsinkin tiiminäytöt ovat oppimisen paikkoja. Valehtelematta voin väittää, että jokainen, joka tiiminäyttöihin osallistuu, oppii valtavasti tiimistään ja tiimityöskentelystä.

 

Tiiminäytöt, joihin myös 26.4. järjestetty tiimidiilikin kuuluu, ovat sanansa mukaisesti tiimissä tehtäviä näyttöjä siitä, mitä olemme oppineet. Ne on kuitenkin ovelasti naamioitu kilpailuiksi, sillä suurin osa Proakatemialla opiskelevista ovat kilpailuhenkisiä. Kilpailullinen asetelma saa meidät tiiminä tekemään enemmän kuin kaikkemme voiton eteen. Tiimidiili oli tänä vuonna yksi päiväinen. Päivässä tiimien piti suunnitella kiinalaisille turisteille matkailupalveluita. Kukaan muu kuin tiimi ja sen projektipäällikkö ei päätä, millä tavalla vastaamme tehtävän antoon. Tuomarit arvostelevat lopputuloksen vain sen toteutettavuuden, skaalautuvuuden ja asiakasymmärryksen kannoilta. Lisäpisteitä saa, jos lopputulos tuottaa liikevaihtoa omalle tiimille. Kaikki muu oli tiimin päätettävissä.

 

Niinpä lähdimmekin tiimini Totalin, kanssa vastaamaan kiinalaismatkaajien kasvavaan terveysturismiin. Suunnittelimme neljän päivän terveysloman, johon kuului erilaisia terveyttä edistäviä suomalaisia luonnonkeinoja, kuten saunomista, kuppausta sekä itse kerätyistä metsänantimista tehtäviä ruokia. Myös Suomen puhdas ilma ja raikas vesi houkuttelevat kiinalaisia Suomeen, sillä ne ovat asioita, joita Kiinassa ei ole. Korostimmekin näitä ominaisuuksia palvelussamme. Sloganiksemme muodostui: Fresh life with natural resources. Koko palvelupaketin nimi on Breathe Finland, mikä tarkoittaa sekä elämystä Suomessa että suomalaisen puhtaan ilman hengittämistä.

 

Päivän aikana opimme niin kiinalaisesta kulttuurista kuin toisistammekin. Välillä oli niitä hetkiä, kun huudettiin, raivottiin ja suututtiin toisillemme, mutta hetken päästä olimme kaikki taas yhtä, loistavasti toimivaa tiimiä. Lopuksi tietenkin jännitimme yhdessä ja juhlimme onnistumistamme. Se on sitä tiimihenkeä aidoimmillaan, ja syy, miksi opiskelu Proakatemialla on niin mahtavaa. Kaikki kuohunta ja siitä yli pääseminen vain vahvistaa tiimiä ja loppujen lopuksi tekee siitä huipun – timantithan tunnetusti syntyvät kovan paineen alla.

Vaikka emme voittaneetkaan tiimidiiliä, olen silti ylpeä tiimistäni. Kuten Cheek laulaa kappaleessaan Äärirajoille “kävi miten kävi, voittajat ei pelkää hävii”, tunsin tiimini voittajaksi, sillä ylitimme itsemme. Toimimme selvästi parhaiten paineen alla ja paransimmekin suoritustamme huomattavasti viimeisen puolen tunnin aikana. Tuomarit antoivat arvosanaksi asteikolla 1-5 numeron 4,08. Kaikki tämä on oppia ja saamme aineksia seuraavaan tiiminäyttöön. Kaikista upeinta on huomata, kuinka tiimi kehittyy näyttöjen välillä. Tämän vuotisen tiimidiilin oppi ei kuitenkaan tähän lopu. Saimme aikaan niin valmiin palvelupaketin, että aiomme viedä projektia eteenpäin mahdollisimman pian. Itse koen oppivani enemmän tällaisella tyylillä kuin tentteihin pänttäämällä. Ja samalla tehdään vielä liikevaihtoa!

 

Kuukauden alumni: Miia Maijala

Kuukauden alumni -sarjassamme kolmas tänä vuonna on Miia Maijala, 33v, vuonna 2014 Versio-tiimistä valmistunut. Mitä Miia puuhailee nyt?

Mitä Miia puuhailet nykyään?

Kuukauden alumniOlen oululainen yrittäjä omassa yhden naisen yrityksessäni Mozaik Minds Oy:ssä. Pääasiallinen työyhteisöni ja henkinen kotini on Filosofian Akatemia, joka on Helsingissä päämajaa pitävä tutkimus- konsultointi- ja valmennusyritys. Tällä
hetkellä noin 80% työajastani käytän suomalaisen työelämän mullistamiseen valmentaen Filosofian Akatemialla yritysjohtoa ja esimiehiä tulevaisuuden työn taitoihin, kuten sisäisen motivaation johtamiseen ja itseohjautuvuuteen. Loput 20% ajastani käytän opiskeluihini ratkaisukeskeiseksi työnohjaaja-valmentajaksi Oulun Yliopistolla. Teen myös yksilö- ja ryhmätyönohjausta, esimerkiksi yrittäjien mentorointia Intotalon yrittäjävalmennuksissa. Verkostot ovat edelleen laajat ja pieni tarttumapinta akatemiamaailmaan tulee mm. tällä hetkellä Art of Hosting -fasilitointikoulutuksen järjestämisestä yhdessä parin Tiimiakatemia-alumnin kanssa.

Mitä osaamista sinulta vaaditaan? Miten omaa osaamista on tullut kehitettyä tässä matkan varrella?

Sekä valmentajan että työnohjaajan työssä tulee olla tietoinen ja kiinnostunut työelämästä ilmiötasolla; seurata trendejä, yhteiskunnan muutoksia, tuoreinta tutkimusta ja alan kirjallisuutta. Yksi tärkeimpiä taitoja on osata olla aidosti läsnä, kuunnella ja kysyä oikeita kysymyksiä. Viitekehyksinä positiivisen psykologian ja ratkaisukeskeisyyden ajattelutavat tuntuvat omilta ja luontevilta. Molemmissa työrooleissa on olennaista pystyä työntämään oma ego ja pätemisen tarve taustalle, jotta voi aidosti auttaa ja mahdollistaa toisen kehittymistä. Työssäni vaaditaan toki myös mm. projektinhallintataitoja, itsensä johtamista, priorisointia, tiimityöskentelyä. On pystyttävä joustamaan ja oppimaan uutta jatkuvasti. Fasilitointi-, ryhmätyöskentely- ja dialogitaidot ovat tärkeitä. Teen myös somemarkkinointia, suunnittelen tapahtumia, teen tarjouksia ja myyntikäyntejä. Olen valmistunut Tiimimestareista tiimivalmentajaksi, käynyt näyttötutkintomestarikoulutuksen ja nyt käynnissä oleva työnohjaajakoulutus kestää 2,5 vuotta. Luen jatkuvasti alan kirjallisuutta ja artikkeleita.

Miltä akatemian jälkeinen elämä tuntui, kuinka pääsi mukaan työelämään? 

Minun Akatemiapolkuni ei ollut se tavanomaisin. Samaan aikaan, kun aloitin Akatemiaopinnot, sain tietää olevani raskaana. Sain kaksi lasta Akatemia-aikana sekä juuri ennen toisen lapsen syntymää muutin takaisin kotipaikkakunnalleni Ouluun. Olin tekemässä viimeistä 24h innovointia 5-viikkoisen vauvan kanssa 😉 Työmahdollisuuksien suhteen en olisi malttanut aivan vielä lähteä Tampereelta. Kuitenkin tiedostin, että jotta voin toteuttaa itseäni pienten lasten kanssa yrittäjänä, tukiverkot ovat supertärkeät ja muutimme takaisin 10 vuoden poissaolon jälkeen. Oulussa aloitin verkostojen rakentamisen alusta jo äitiysvapaalla tutustumalla paikalliseen yrittäjyyden oppimisen ekosysteemiin. Aloitin vapaaehtoisena järjestämällä startup-tapahtumia ja pikkuhiljaa aloin saada laskutettavaa työtä. Minulla oli vahva matkailualan tausta ohjelmapalvelupuolelta ja päädyin tuottamaan mm. Polar Bear Pitchingiä, Lumo-valofestivaalia, yritystapahtumia ja olin myös osakkaana myyntiseminaareja järjestävässä yrityksessä. Samaan aikaan kasvatin valmennuspuolta eli mm. valmensin tiimivalmentajia Tiimiakatemia Globalin kanssa sekä ohjasin yritysjohtamisen erikoisammattitutkinnon tekijöitä Intotalon valmennuksissa.

Olen ennakkoluulottomasti tehnyt viime vuosien varrella hyvin erilaisia töitä hyvin erilaisten toimijoiden kanssa. Olen työskennellyt yrittäjänä, freelancerina, laskutusosuuskunnan kautta, osakkaana, verkoston jäsenenä yhteistyökumppaneinani yritysten lisäksi mm. Oulun kaupunki, non-profit organisaatioita ja oppilaitoskenttää. Akatemia-aikana ja sen jälkeen olin intohimoisen kiinnostunut yrittäjyyskasvatusasioista ja tiimivalmennuksesta oppilaitospuolella. Olen tehnyt paljon töitä pienyrittäjien ja startup-yrittäjien kanssa ja nykyään taas enemmän isojen yritysten ja organisaatioiden kanssa. Olen tukenut Oulun ammattikorkeakoulun Terwa-akatemian syntymistä olemalla mukana sen suunnittelussa, opiskelijahaussa, ohjausryhmässä ja valmentamalla sen valmentajia.

Mikä on paras muistosi Proakatemialta?

Paljon yksittäisiä onnistumisen kokemuksia; puhujareissu Manchesteriin osuustoimijoiden konferenssiin, eka iso koko tiimin yhteinen Reino&Aino proggis, luovien yrittäjien yhteisön valmentaminen, yrittäjyyskasvatusseminaarin järjestäminen, oman tiimin antama tunnustus hyvästä työstä. Ehkä isoimpana kolahduksena ahaa-elämys siitä, että näinkin voi oppia ja kuinka nerokas konsepti tämä onkaan. Olin etsinyt omaa uutta suuntaa työelämässä ja kokenut monenlaista, ja koin akatemia-ajan todella vahvasti omaksi jutukseni ihan alusta asti. Nautin tiimioppimisesta ja Proakatemian tarjoamista mahdollisuuksista. Ja ne ihmiset ja se yhteisöhän oli ihan ainutlaatuinen <3

Miltä proakatemialaisuus sinusta tuntuu tänä päivänä?

Olen superylpeä siitä, että olen opiskellut Proakatemialla. En olisi osannut arvata, kuinka päivittäin olen hyötynyt siellä oppimistani taidoista. Kuinka valmennan yritys- ja koulumaailmaa niihin samoihin lainalaisuuksiin, mihin kasvamme akatemialla ns. itsestäänselvyyksinä. Olen kokenut jotain, mistä moni vain haaveilee tai minkä olemassaoloa moni ei pysty edes kuvittelemaan. Olen myös hurjan kiitollinen Proakatemian valmentajaheimosta, jolla on iso paikka sydämessäni edelleen. Opinnot siellä avasivat silmäni aivan uudenlaiselle uralle ja tajusin, että oppivien organisaatioiden kehittäminen on todellakin minun juttuni.

Mitä on ikävä Akatemialta?

Yhteishenkeä. Toisten tukemista. Valmista verkostoa. Samanhenkisiä ihmisiä. Pajoja. Kokeilemisen, seikkailun ja oppimisen pelikenttää.

Mikä oli tärkein oppi tai koppi Akatemialta, joka on jäänyt käteen?

Proakatemian arvojen kautta tuli jo alussa tutuksi se, että luottamuksen rakentuminen on huipputiimin työskentelyn elinehto. Sisäisen motivaation johtamisen viitekehyksessä se liittyy psykologiseen turvaan ja on minkä tahansa hyvin toimivan organisaation edellytys. Myös ”luota prosessiin” on edelleen ajankohtainen. Kokemusperäinen tieto tiimioppimisesta, tiimiyrittäjyydestä ja itseohjautuvuudesta antaa etulyöntiaseman, kun vie näitä asioita ”akatemian ulkopuoliseen maailmaan” eli tosielämään ;). 12- ja 24h innovoinneista oppi myös paljon.

miia_maijala_06

Kuva: Olli Luoma-aho / Feeniks Visual

Minkälaisia terveisiä haluaisit lähettää nykyisille proakatemialaisille?

Proakatemiaopinnot eivät sovi kaikille. Siellä täytyy sietää epävarmuutta ja asioiden ensimmäistä kertaa tekemistä, koska siellä opitaan yrittäjyyttä. Tiimioppimisessa on todella tärkeää heittäytyä, antaa muille itsestään, sitoutua tiimin toimintaan ja tuoda oma osaaminen tiimin käyttöön. Toisinaan Proakatemialle päätyy yksinsuorittajia, jotka ajattelevat, että voivat vain ”ottaa” muilta, mutta se ei toimi eikä ole reilua. Proakatemialla oppii aidosti työelämätaitoja, kuten myyntiä, palautteen antamista ja vastaanottamista ja reflektointia. Projektejaan ei kannata valikoida liikaa vaan alusta asti tehdä ja kokeilla ennakkoluulottomasti kaikkea mahdollista. Esimerkiksi itse menin opiskeluaikoina Art of Hosting -koulutukseen tietämättä siitä lähes mitään ja nyt järjestän sellaisia itse. Ei haittaa, vaikkei tiedä mikä kiinnostaa tai mitä haluaa ”isona” tehdä. Pikku hiljaa huomaa, mistä tykkää, mistä ei, ja pystyy koko ajan tuunaamaan omaa oppimistaan haluamaansa suuntaan, juuri oman näköiseksi ammattitaidoksi. Missään koulussa ei opi tuntemaan itseään niin hyvin kuin Proakatemialla, ja se on yksi tärkeimpiä oppeja mitä voi saada.

 

Kiitos Miia! 

Yhteystiedot:

Miia Maijala
maijalamiia@gmail.com

 

Kouluja Lampaille

Proakatemia on vaikeeta mieltää korkeakouluksi. Meillä ei oo tenttejä tai luentoja. Ei opettajia, professoreita saatikka arvosanoja. Täällä ei määritellä mitä kursseja täytyy olla käytynä, jotta saat tutkintosi suoritettua. Eikä meillä niitä kurssejakaan sen puolesta ole. Siitä huolimatta tästä yhteisöstä valmistuu ihmisiä, jotka toimivat omien alojensa huipputehtävissä. Missä tahansa muualla tällainen vapaus kuulostaa absurdilta horinalta, joka ei johda mihinkään mutta meillä se on arkipäivää.

Oon saanut läpi opiskeluni paljon närää aikaseksi ryhmätöissä. Monelle korkeakoulussa tärkein asia on arvosana. Sillä ei ole väljä, ymmärsitkö oppimaasi asiaa, kunhan osaat toistaa sen. Eikä se ole opiskelijoiden syy. He ovat oppineet ja heille opetetaan, että millään muulla ei ole väljä kuin arvosanalla. Miksi ruveta kokeilemaan jotain uutta, epämiellyttävää ja vaikeaa, kun joku on jo aurannut polun jota kulkea. Ja jos vahingossakaan kokeilet ja epäonnistut, muistuttaa sinua siitä arvosanasi.

Kun aloitin elokuussa Proakatemialla yksi ensimmäisistä projekteista, johon sotkeuduin, oli Sieniboxi. Projekti johon en aikonut tikullakaan koskea. Tai näin ainakin ilmoitin Sieniboxin perustajille. Tuotteen kyseenalainen maine ja lähes mahdottomalta näyttävä myynti houkuttelivat kuitenkin liikaa.

Alussa käytiin tapamaassa paria jälleenmyyjää, joista toinen ei halunnut jatkaa tuotteen myyntiä, sillä eivät kokeneet sitä tuotetta toimivaksi. Toisella oli myyty 1 tuote 6kk aikana, joka tuli reklamaation kera takaisin. Täys farssi.

Markkinointi oli yhtä hakuammuntaa ja myyntiä tuli joillekin hassuille tutuille. Tehtiin jopa muutama prototyyppi uudelle tuotteelle, jälleenmyyjien ohjeilla. Ja ne vasta pommeja olikin. Koko projekti olisi arvosanoina näyttänyt 0 marraskuun loppuun asti. Epäonnistumista toinen toisen perään. Jälkeen päin mietittynä tässä vaiheessa taidettiin saavuttaa paskojen ideoiden lakipiste.

Päätimme edelleen olla luovuttamatta ja lähteä kokeilemaan Facebookin ja Instagramin maksullista markkinointia. Tietotaitomme tästä perustui n.5min googlettamiseen.

Myimme verkkokaupasta viikossa enemmän kuin verkkokaupan koko vuoden myynti yhteensä oli ollut.

Toissa viikolla muuten kuvattiin Sieniboxin mainosmateriaalia, jossa keikistelen S-koon tuubihame päällä. En millään malta odottaa miten meidän asiakkaat ottaa sen vastaan. Varsinkin kun olemme kohtuullisen hyvin selvillä tuotteen käyttäjistä. Voin paljastaa, että kaikki data kertoo meille tämän projektin myynnin loppuvan tähän. Mutta kuka tietää, ennen kuin kokeilee.

Ne lampaat? Tarhassa tehdään niin kuin käsketään. Peruskoulussa tehdään niin kuin käsketään. Toisella asteella tehdään niin kuin käsketään ja korkeakoulussa tehdään niin kuin käsketään. Pian huomaat, että koko yhteiskunta on yksi lampaiden laidunmaa.

Proakatemialla saat ite päättää ootko lammas, paimen vai yksisarvinen. Ei ole ketään sanomassa miten ja mitä opiskelet.

Kasvun asenne auttaa menestymään

Elämästä erityisen elämisen arvoista tekee eteenpäin menemisen mahdollisuus. Se on useimpien mielestä arvokkaampi valinta kuin paikallaan pysyminen, puhumattakaan taaksepäin menemisen vaihtoehdosta. Oppiminen itsessään ja jossakin asiassa paremmaksi tuleminen tuottaa mielihyvää, jota emme muualta saa.

Psykologi Carol Dweck on tutkinut yli 30 vuotta älykkyyttä ja hän on tutkimuksissaan osoittanut, että meillä oppijoilla on olemassa kahta eri älykkyyden lajia. Ensimmäistä ryhmää määrittää ajatus, jossa omat ominaisuutemme ovat pääosin pysyviä koko elämämme ajan. Niiden kanssa on opeteltava elämään ja oppiminen tapahtuu olemassa olevien lahjakkuuksien asettamissa raameissa. Tällaista ajattelua hän kutsuu muuttumattomuuden asenteeksi (fixed mindset). Toinen ryhmä ajattelee, etteivät ominaisuudet ole kiveen hakattuja, vaan kaikkia perusominaisuuksia voidaan kehittää ponnistelemalla ja harjoittelemalla. Tällaista asennetta Dweck kutsuu kasvun asenteeksi (growth mindset).

Kumpaan ryhmään sinä samaistut? Tai voitko jopa valita oman asenteesi? Sanotaanhan, että asenne ratkaisee – millainen asenne?

Muuttumattomuuden asenteen omaava ihminen kokee menestyvänsä, kun onnistuu siinä mihin on ryhtynyt. Oli se sitten hyvä arvosana tentistä tai maaliintulo maratonilla. Kasvun asenteen ihminen hyväksyy epäonnistumisen ja tuntee menestystä tehdessään parhaansa, oppiessaan ja kehittyessään. Periksiantamaton ja sitkeä eteenpäin meneminen tarjoaa kasvun asenteen ihmiselle superonnistumisen mahdollisuuden. Mahdollisuuden saavuttaa jotain, mitä ei todennäköisesti itse osaa vielä hahmottaa, mutta joka lopulta on väistämätön seuraus muutoksesta, joka itsessä tapahtuu.

Yrittäjä hyötyy epäilemättä kasvun asenteesta. Yrittäjällä on kyky nähdä mahdottomuuksissa mahdollisuuksia, vaikka pieniäkin, sekä asettaa itsensä tilanteisiin, joissa onnistumista ei voi varmistaa. Hän tarttuu toimeen, vaikka lopputulos on epävarma, koska tietää ponnistelun itsessään olevan vaivan arvoista. Ehkä juuri tämän takia yrittäjä on selvitysten mukaan palkansaajaa onnellisempi työssään ja elämässään.

Merkittävissä onnistumisissa yksin ponnistelu ei riitä. Monimutkaisissa asioissa tarvitaan monenlaisia näkökantoja. Kasvun asenne auttaa kuuntelemaan, antamaan itselleen vuoron vaikuttua toisten näkökannoista. Se synnyttää arvoa tuottavia keskusteluja, oivaltamisen apuja ja merkityksellisiä takaisinkytkentöjä. Onkin kannattavaa hakea omalle edistymiselle suotuisat olosuhteet – oikeat ihmiset ympärille.

Kasvun asenteella kannattaa huolella miettiä mitä haluaa, koska todennäköisyys sen saavuttamisessa on hämmästyttävän korkea. Olennaista on oikean asenteen lisäksi luottaa itseensä, ihmisiin ympärillään ja tietenkin prosessiin.

Kuukauden alumni: Kimmo Kumpulainen

Kuukauden aluKuukauden alumnimni -sarjassamme toinen tänä vuonna on Kimmo Kumpulainen, aikoinaan Proakatemian ensimmäisestä tiimistä valmistunut. Kimmo aloitti opinnot Villivisio tiimissä ja on valmistunut vuonna 2002. Mitä Kimmolle kuuluu nyt?

Mitä nykyään puuhailet?

Olen kahden yrityksen Start Up -yrittäjä. Toinen on SkillzzUp Oy, joka on opettajille tarkoitettu ohjelmisto yksilöllisen oppimisen visualisointiin. Lisäksi olen mukana uunituoreessa Polar Partners -yrityksessä, joka on sitten koulutusvientiyhtiö. Olen siis SkillzzUpin toimitusjohtajana ja Polar Partnersin hallituksen puheenjohtajana.

Minkälaista osaamista nykyinen työsi vaatii?

Minun täytyy tietää ja ymmärtää opetuksesta, opetusteknologiasta ja ohjelmistokehityksestä. Olemme mukana kansainvälisessä bisneksessä, joten kielitaito on tärkeää. Voisin mainita myös sopimusoikeudelliset asiat ja verkoston johtamisen. Myös koulutustaitoja esimerkiksi livenä tai skypellä, mitä teen oikeastaan hyvinkin paljon.

Mitä kaikkea olet ehtinyt puuhailla valmistumisen jälkeen?

Valmistumiseni jälkeen minua pyydettiin pitämään yhtä kurssia mainonnasta kauppaoppilaitokselle. Hiljattain sen jälkeen lähdin Villivisiosta pois ja menin sinne kokopäiväisesti opettamaan. Sitä uraa ehdinkin tehdä käytännössä 14 vuotta, josta pari vuotta toimin koulutuspäällikkönä. Nyt viimeiset pari vuotta olen ollut yrittäjänä.

Miltä tuntui siirtyä ns. oikeaan elämään Proakatemian jälkeen, näin tiiviistä yhteisöstä?

Proakatemialla tottui siihen, että ympärillä on paljon helposti innostuvia ihmisiä, joiden kanssa voi lähteä kokeilemaan erilaisia ideoita. Huomasin valmistumisen jälkeen ettei työelämässä ole niin vahvasti samanhenkisiä ihmisiä samassa paikassa kuin Proakatemialla. Se oli oikeastaan sellainen ensimmäinen herätys.

Mikä on paras muistosi akatemialta?

3681458Kun saatiin ensimmäiset omat tilat Proakatemialle ja muutimme tuohon Itäiselle kadulle. Oman tiimin ja oman firman saaminen oli huikea juttu ja jotain niin erilaista, mitä oli aiemmin kokenut. Itse koin paljon henkistä kasvua ensimmäisten kuukausien aikana, joka oli itselleni tosi iso juttu. Ja yksi parhaista jutuista on se, kun niin moni hyvä yrittäjätyyppi löysi toisensa!

Miltä proakatemialaisuus tuntuu nyt?

Olen huomannut kuinka siitä on ollut itselleni hyötyä taitojen puolesta, kokemuksen puolesta ja verkostoitumisen puolesta. Oon löytänyt monia nykyisiä tai entisiä työkavereita  myös muista Proakatemian tiimeistä. Akatemia-ajoilta minulla on ikävä syvällisiä lannotus-sessioita (toim. Huom. Kimmo tarkoittaa lannotus-sessiolla pajoja), kun on aikaa pohtia jotain asiaa syvällisesti.

Mitkä ovat jääneet tärkeimmiksi opeiksi ja kopeiksi akatemialta?

Ehkä se, että tutustu avoimesti uusiin ihmisiin ja auta kaikkia ketä pystyt niin yleensä saat ansiosi mukaan.
Terveisinä nykyisille akatemialaisille haluan sanoa, että opiskella voi aina ja kannattaakin tehdä aina. Tsemppaan pitään yhteyttä ihmsiin! Ihmiset kuitenkin pyörittää tätä maailmaa.

 

Yhteystiedot

Kimmo Kumpulainen
p. 050 530 9028
kimmo.kumpulainen@polarpartners.fi

Minä Brändinä

Aikaisemmin brändi tunnettiin yritysmaailman käsitteenä, asiana jonka parissa työskentelivät siitä kiinnostuneet ammattilaiset, mutta josta ei juurikaan muiden tarvinnut välittää.

Nykyään jo yli 80% alle kaksi vuotiaista omaa digitaalisen jalanjäljen, joten enää ei brändi ole vain yritysmaailman käsite, kaikilla on oma henkilökohtainen brändinsä kiitos sosiaalisen median ja internetin yleisestikin.

Koska kaikilla on nykään oma brändinsä, on ainoa valintasi joko tehdä brändistäsi paras mahdollinen ja hyödyntää sen koko potentiaali, tai jättää sen hyödyt käyttämättä.

Mikäli haluat hyödyntää koko henkilökohtaisen brändisi potentiaalin, ensimmäiseksi kannattaa määritellä oman osaamisesi erikoisalueet.

Oletko taitava myyjä? Osaatko taikoa nettisivuja kuin tyhjästä? Kenties kynä on kohdallasi miekkaa mahtavampi, ja osaat kirjoittaa parhaat tarinat ja esseet?

Oli taitosi mikä tahansa, varmista, että se on sinulle mieleinen. Ei kannata rakentaa omaa brändiä koodaamisen ympärille, jos sinua kiinnostaa enemmän 1800-luvun lopun ragtime-musiikki!

Seuraavaksi kannattaa luoda verkkoprofiilistasi mahdollisimman houkutteleva. Omat nettisivut ovat todella hyödylliset ja sosiaalinen media kannattaa ottaa kunnolla haltuun, sillä sen avulla voit hallita brändiäsi tehokkaasti.

Facebook ja Instagram tilit kannattaa muuttaa yksityisiksi mikäli tavoitteenasi on saavuttaa yritysmaailmassa näkyvyyttä ja et halua henkilökohtaisen elämäsi näkyvän kaikille. Mikäli taas olet perustanut esimerkiksi fitness blogin, on Instagram todella hyödyllinen työkalu sinulle ja se kannattaa pitää julkisena.

Mikäli haluat julkaista kuvia baari-illoista, sukujuhlista ja kaikesta siltä väliltä, kannattaa se tehdä Facebookissa, mutta pitää kohtuus mielessä. Työnhaussa esimerkiksi liialliset kännikuvat saattavat hankaloittaa työpaikan saamista jos ne päätyvät haastattelijan silm

Kun verkkoprofiilisi on kunnossa ja oma osaamisesi kartoitettu, on aika hankkia näkyvyyttä.

Lätäkön takana Ameriikan maailmassa käytetään tähän  hyvin usein guest blogging nimellä kulkevaa tekniikkaa, eli kirjoitetaan vierailevana kirjoittajana jonkun toisen yrityksen tai henkilön blogiin artikkeli.

Ajatuksena on kirjoittaa tunnetumpaan ja enemmän ihmisiä tavoittavaan blogiin, jotta sen tuoma julkisuus ja mahdolliset vierailija määrät ovat mahdollisimman suuria. Vastaavasti blogin omistaja saa ilmaiseksi, tai joidenkin kirjoittajien ja blogien kohdalla korvausta vastaan, hyvän kirjoituksen mahdollisimman pienellä vaivalla.

LinkedInissä kannattaa myös julkaista kirjoituksia, jotka voivat liittyä työelämään tai mihin tahansa muuhun sopivaan aiheeseen. Kummitytön kuvia siellä ei kannata julkaista.

Verkostoituminen on myös erittäin kannattavaa ja suositeltavaa, ja siihen on hyvä panostaa. Mitä suuremman verkoston onnistut rakentamaan, sitä useampia tilaisuuksia ja ovia sinulle voi aueta tulevaisuudessa.

Muista siis että olet myös itse brändi, joten brändää tulevaisuuden suunnitelmistasi totta!

Kuukauden alumni: Erno Syvälahti

Vuoden ensimmäinen alumnimme on Erno Syvälahti. Tänä vuonna 31 vuotta Kuukauden alumnitäyttävä Erno on valmistunut Proakatemialta vuonna 2010 Vastakaiku-tiimin kanssa. Otetaanpa selvää, että mitä Ernolle kuuluu nykyään?

 

Mitä teet tällä hetkellä?

Tällä hetkellä työskentelen yrityksessä nimeltä HappyOrNot. Olen ollut siellä valmistumisestani lähtien, ja oikeastaan jo ennen sitä. Opintojeni loppupuolella tapasin Heikki Väänäsen, joka on yksi yrityksen perustajajäsenistä. HappyOrNot oli silloin vasta alkutaipaleellaan, ja kun teimme sinne Proakatemialta tutkimusta, niin mietin, että tähän yritykseen olisi päästävä jotenkin mukaan. Vuosi oli 2009 ja yrityksellä oli silloin oli käynnissä ensimmäisiä asiakastestejä, mutta kaikki oli vielä uutta ja ilmassa oli paljon kysymysmerkkejä. Opinnäytetyöni ohella tein sinne samalla myös palkatonta myyntityötä.

Mitä teit valmistuttuasi? Miltä akatemian jälkeinen elämä tuntui?

Kun sain opinnäytetyöni valmiiksi, niin sovimme, että jään yrityksen palvelukseen töihin. Varsinaista taukoa ei siis tullut, vaan sain pehmeän laskun suoraan työelämään. Sillä hetkellä olin yrityksen neljäs työntekijä. Tällä hetkellä yritys työllistää noin 50 henkilöä. Siinä on päässyt ruohonjuuritasolta näkemään, että miten yritys kasvaa ja tulos kehittyy. Itse olen päässyt toiminaan erilaisissa rooleissa: Suomimyyntiä ja aluemyyntiä, joiden lisäksi olin vuoden verran myyntijohtajana. Viimeiset pari vuotta olen vastannut Pohjoismaista, Ranskasta ja Lähi-Idästä, jotka ovat meille hyvin merkittäviä markkina-alueita.

Kaiken kaikkiaan myyntisyklit ovat tällä alalla pitkiä ja asiakkainen kalastamiseen voi kulua vuosiakin. Tuotteen pitää olla kunnossa, mutta eritoten myyntipuolen pitää olla kunnossa. Olemme nähneet paljon yrityksiä, joiden tuoteportfolio on aika kehno, mutta ne osaavat tehdä myyntityönsä niin hyvin, että asiakkaat ottavat ne tuotteet.

Mikä on paras muisto Proakatemialta?

Erno SyvälahtiHankala kysymys, hmm. Sitä kun on jo tällainen vanha tekijä, niin joutuu jo hieman kaivelemaan asioita. Se on varmaankin se, minkä moni muukin meidän tiimiläinen nostaa esille. Olimme viimeisenä vuotenamme opiskelureissulla Pariisissa. Sen reissun aikana sitten se Islannin tuhkapilvi räjähti ja me jäimme sinne Ranskaan jumiin. Siellä sitten totesimme, ettei me voida lähteä paluulennolle, mutta onneksi Veijon rajattomalla luottokortilla saimme pidennettyä hotelliaikaamme. Sen jälkeen rupesimme miettimään kuumeisesti, että miten pääsisimme Pariisista kotiin. Lopulla lähdimme sellaisella todella hienolla luotijunalla, TGV:llä, Ranskan halki pohjoiseen. Muistelisin, että ne junaliput maksoivat enemmän kuin se meidän hotellimajoitus siellä Pariisissa yhteensä. Kun lennot eivät kulje, niin paikkoja on vähän tarjolla ja niiden hinnat ovat myös sitten sen mukaisia. Menimme sitten Saksaan, jossa olimme vähän aikaa, ja muistaakseni tulimme sieltä sitten laivalla takaisin Suomeen. Puolentoista viikon reissu venähti kaikkiaan noin kolmen viikon mittaiseksi. Mutta yhdessä mietimme, että on sitä maailmassa huonompiakin paikkoja kuin olla jumissa kesäisessä Ranskassa.

Miltä Proakatemialaisuus tuntuu nykyään?

Proakatemia alkaa olla itsessään jo sen verran kaukainen asia, ettei se varsinaisesti enää tunnu kovinkaan paljoa. Ympäristö, ihmiset ja asiat muovautuvat vääjäämättä kohti uusi asioita. Proakatemialla ihmiset hakevat vielä kovasti niitä omia polkujaan, ja ehkä juuri se oman polun hakeminen tuntuu tällä hetkellä kaukaiselta. Proakatemia sopii toisille hyvin ja toisille vähemmän hyvin, mutta itse sain valtavasti oppia koko sen matkan ajan – kengännauhabudjetilla konkreettiseen tekemiseen.

Onko jotain sellaista, mitä ikävöit Proakatemian ajalta?

Saman ikäpolven näkeminen on vähentynyt merkittävästi, kun ihmisillä on omat urat, perheet ja niin edelleen. Tavallaan se on väistämätöntä. Sitä näkemistä ikävöin eniten.

Mitä konkreettista hyötyä Proakatemiasta oli  tärkeä koppi tai oppi?

Sitten kun perusasiat ovat juurtuneet, tiimi pystyssä ja tekeminen selvää, niin ei ole enää niin oleellista, että minkälaisia palavereja täällä pidetään. Loppu viimeksi asiakkailta se raha kuitenkin saadaan. Varsinkin aikaisemmin hiottiin tuotteita jopa äärimmilleen, jonka jälkeen ne vasta saatettiin markkinoilla. Sen jälkeen usein huomasi, ettei se tuote ollutkaan yhtään sellainen, mitä asiakkaat haluavat. Koko ajan olisi hyvä miettiä, mitä ikinä tekeekin, että miten saamme siitä rahaa. Se tarkoittaa myyntiä, myyntiä ja vielä kerran myyntiä.

Terveiset nykyisille akatemialaisille ja Proakatemialle hakemista harkitseville?

Proakatemialla ei tarvitse stressata niin paljoa. Jälkeenpäin näen, että ei se ole niin oleellista, että mitä projekteja on tehnyt. Lähinnä projektit ovat olleet liitännäinen siihen, että ketä on päässyt tapaamaan. Hyvä verkostoituminen on ollut avain siihen, että moni on päässyt juuri niihin paikkoihin, joissa vaikuttaa nykyään. Projektit ovat toki tärkeä osa kokonaisuutta, mutta opiskelijamandaatilla on mahdollisuus tutustua yrityksiin ja siellä oleviin ihmisiin varsin matalalla kynnyksellä. Yritykset pääsääntöisesti arvostavat todella paljon opiskelijoita.

 

Riku Mäki