Sä olet mun Cheek

Syksyllä mietin samaa kuin aina ennenkin oppimissopimusta tehdessäni: mikä minusta tulee isona? Minua kiinnostaa brändäys, markkinointi ja tiimijohtaminen. Olen intohimoinen valo- ja videokuvaaja ja erityisesti videotuotanto kiehtoo minua. Innostun luovista aloista ja rakastan käyttää luovuuttani ja tehdä asioita eritavalla kuin muut. Tarvitsen siihen kuitenkin tiimin ympärilleni. Lisäksi yrittäjyys on minulle kuin elämäntapa. Haluan kuitenkin tehdä paljon muutakin kuin näitä asioita. Välillä tuntuu, että kaikilla muilla on selvät tulevaisuuden näkymät ja tavoite, jota kohti pyrkiä. Minua puolestaan kiinnostaa liian moni asia, jotta malttaisin keskittyä yhteen ja luoda siitä itselleni uran. Proakatemia on siitä hyvä paikka, että siellä voin toteuttaa näitä kaikkia intohimojani yhtä aikaa. Mutta entäs sitten kun lähden Proakatemialta?

Oppimissopimusta tehdessäni mietin näitä kaikkia asioita, kunnes yhtäkkiä se pälkähti päähäni: unelma-ammattini. En tiedä missä mieleni sopukoissa se on lymyillyt tämän ajan, sillä en ole ikinä tietoisesti edes ajatellut sitä. Onhan se harvinainen ammatti Suomessa. Se kuitenkin tiivistää kaiken sen, mitä rakastan – ja paljon muuta. Minusta tulee artistimanageri! Kun kerroin sen tiimilleni, hekin valaistuivat. Miksi kukaan ei ollut aiemmin keksinyt sitä, sillä sehän on juuri minun näköinen ammatti! Tiimiläiseni kehottivat tutustumaan naiseen nimeltä Carla Ahonius. Hän manageroi Cheekiä, Chisua sekä Jenni Vartiaista. Carlasta tuli uusi esikuvani.

Luin Radio Novan artikkelin Pääosassa taustalla: Artistimanageri Carla Ahonius (julkaistu 7.11.2015). Se antoi hyvän kuvan, mitä artistimanagerin työ oikeasti on. Ahonius kertoo siinä tekevänsä kaikkea maan ja taivaan väliltä. Joillekin artisteille hän pyörittää firmojen asioita, budjetoi, neuvottelee ja suunnittelee niin markkinointia kuin kiertueitakin. Hän mainitsee pitävänsä tässä alassa siitä, ettei koskaan tiedä mitä tapahtuu. Samaistun tähän täysin.

Suomessa artistimanagerointi on alkutekijöissä, eikä heidän työstään juurikaan puhuta, Ahonius harmittelee. Hän itsekin oli aiemmin sitä mieltä, ettei kotimainen artisti tarvitse manageria, mutta on nyt huomannut, kuinka paljon on pystynyt auttamaan suojattejaan. Olisiko esimerkiksi Cheek saavuttanut samanlaista suosiota ilman Carlaa? Moni ei huomaa managerin ja tiimin merkitystä artistin menestyksen taustalla, mutta harva siihen on yksin pystynyt. Miksi sitten suomalaisilla artisteilla ei olisi tarvetta ammattitaitoiselle managerille?

Suoraa tietä artistimanageriksi ei ole, sillä alalle ei ole Suomessa yhtäkään koulutusta. Musiikkibisneksen ymmärtämisen lisäksi managerin tarvitsee osata juuri niitä asioita, joita itse opiskelen Proakatemialla: yrittäjyyttä ja sen kaikkia osa-alueita, tiimijohtamista, markkinointia, brändäystä… Proakatemia antaa paremmat eväät kohti unelmaani kuin mikään muu koulutus olisi ikinä antanut.

Unelma toteutuu

Helsingin Olympiastadionilla harjoitellaan Cheekin konsertteja. On elokuu 2014, ja keikkoihin on enää muutama päivä.

 

Yhtäkkiä artistin valtaa epäusko. Hänelle tulee tunne, että esiintymispaikka on liian iso. Treenien tauolla Carla Ahonius valaa uskoa Cheekiin.

 

Kun ensimmäinen konsertti Olympiastadionilla alkaa, kaikki sujuu suunnitelmien mukaan. Ahonius seisoo lavan sivussa ja itkee onnesta. Tästä hetkestä hän on unelmoinut vuodesta 1991 lähtien.

 

Ahonius katsoi silloin Madonnan Blond Ambition -kiertueesta kertovaa dokumenttia, jossa laulajan veli auttoi supertähteä vaatteiden vaihdossa lavan alla.

 

Ahonius ajatteli tuolloin, että noin siistiä työtä hänkin haluaa tehdä.

 

– Toisen konsertin päivänä sanoin Jarelle, että sä olet mun Madonna.

yle.fi (luettu 11.11.2017)

 

Toivon, että jonain päivänä pääsen sanomaan omalle artistilleni ”sä olet mun Cheek.”

Käyntikortit esiin, täältä tulee uudistunut Kick Off!

Proakatemian Kick Off -tapahtuman tarkoituksena on perinteisesti ollut vauhdittaa tiimiyritysten liiketoimintaa sekä kasvattaa tiimiyrittäjien verkostoja. Kick Off on järjestetty keväisin ja syksyisin messutyyppisenä tapahtumana, mutta tällä kertaa päätimme muuttaa konseptia idean kuitenkin säilyessä samana. Tänä syksynä 2017 Kick Off järjestetään 5.12.

Vaikka tapahtuman pääidea onkin kasvattaa liiketoimintaa ja kehittää verkostoja, on taka-ajatuksena  aina ollut myös Proakatemian tunnetuksi tekeminen niin yrityskentässä kuin koko Tampereellakin. Kuten esimerkiksi Myyntipäivät ovat nousujohteisesti osoittaneet, Proakatemialta löytyy valtavasti potentiaalia, mutta sen hyödyntäminen vaatii tunnettuutta, uskoa ja intoa muiltakin kuin meiltä itseltämme. Ja mikäs sen parempi tapa tehdä koulutusyksikköämme tunnetuksi kuin tuoda satoja yrittäjiä kotikentällemme tutustumaan toimintaamme sekä tiimiyrittäjiimme.

Ongelmana tietenkin on, kuinka saamme yrittäjät tulemaan aivan vieraaseen paikkaan tutustumaan kouluun, josta he eivät ole osanneet unelmoidakaan. Projektipäällikkönä keräsin projektitiimin kasaan. Hetken ideoinnin jälkeen oli aika selvää, että kiinnostava puhuja saa yrittäjät liikkeelle ja siitä uusi konsepti lähti muotoutumaan. Haluamme tuoda eri sukupolvien yrittäjät verkostoitumaan toistensa kanssa seminaarin merkeissä. Pian olimme myös samalla aaltopituudella kiinnostavasta puhujasta: Arman Alizad olisi enemmän kuin täydellinen persoona tällaiseen tilaisuuteen!

Poikkeuksena aiempiin tapahtumiin, tällä kertaa myymme lippuja nostaaksemme tapahtuman arvokkuutta sekä taataksemme ilmoittautuneiden osallistumisen. Lipun hinnaksi laskimme 40 € (sis. Alv 10 %) ja siihen sisältyy pääsy tapahtumaan, jossa puhujana on Arman Alizad sekä tapahtuman jälkeinen cocktail-tilaisuus juotavineen ja syötävineen. Liput menevät kuin kuumille kiville jo edullisuutensakin vuoksi, mutta onhan se sanomattakin selvää, ettei Proakatemialta myyntitykkejä puutu.

Cocktail-tilaisuudessa – kuten oikeastaan koko tapahtumassa – proakatemialaiset näyttävät ammattitaitonsa. Pitopalvelun sekä ravintola-alan ammattilaiset ovat tehneet tarjottavat, videotuottajat hoitavat livestriimin, eikä koko tapahtumaa olisi saatu aikaiseksi ilman ammattitaitoista tapahtumatuotantotiimiä. Ottakaa siis käyntikortit esiin, yrittäjät ja yrittäjäopiskelijat! Paikalla on niin timanttisia osaajia, että tätä verkostoitumistilaisuutta ei kannata jättää käyttämättä!

Mitä Proakatemialla muka oppii?

Proakatemialla meillä ei ole luentoja, opettajia, saati tenttejä. Sen sijaan me teemme projekteja oman mielenkiinnon mukaan, opettajan roolin on korvannut valmentaja ja tiiminäytöt ovat oppimismallimme tenttejä. Voisi kuvitella, että tällaisen oppimismallin hyödyntäminen olisi täysi farssi. Monet kysyvätkin minulta, että kuinka meitä sitten arvioidaan tai mitä hyötyä tästä koulutuksesta on, jos emme saa mistään numeroita. Itse asiassa kyllä meitä arvioidaan, mutta sitä ei tee valmentajat, vaan toiset yritykset ja toimeksiantajat. Ja parhaimmat saa siitä vielä rahaa tai uusia projekteja. Meitä harvemmin arvioidaan myöskään yksilöinä, sillä olemmehan me tiimiyrittäjiä. Sitä paitsi, kuka työelämässä muutenkaan antaa työsuorituksista numeroita?

 

Ulkopuolisen korviin Proakatemia voi kuulostaa joltain huru-ukkojen lahkolta ja höpöhöpö-akatemialta, jossa yrittäjiksi itseään kutsuvat opiskelijat luulevat tekevänsä töitä. Eihän siellä edes opeteta mitään. Mielestäni tämä ei kuitenkaan kovin huono koulu voi olla, sillä 99 % valmistuneista suosittelisi Proakatemiaa muillekin. Itse ainakin koen oppineeni kahdeksan kuukauden aikana, jonka olen Akatemialla viettänyt, enemmän kuin koko ensimmäisenä vuotena yhteensä. Varsinkin tiiminäytöt ovat oppimisen paikkoja. Valehtelematta voin väittää, että jokainen, joka tiiminäyttöihin osallistuu, oppii valtavasti tiimistään ja tiimityöskentelystä.

 

Tiiminäytöt, joihin myös 26.4. järjestetty tiimidiilikin kuuluu, ovat sanansa mukaisesti tiimissä tehtäviä näyttöjä siitä, mitä olemme oppineet. Ne on kuitenkin ovelasti naamioitu kilpailuiksi, sillä suurin osa Proakatemialla opiskelevista ovat kilpailuhenkisiä. Kilpailullinen asetelma saa meidät tiiminä tekemään enemmän kuin kaikkemme voiton eteen. Tiimidiili oli tänä vuonna yksi päiväinen. Päivässä tiimien piti suunnitella kiinalaisille turisteille matkailupalveluita. Kukaan muu kuin tiimi ja sen projektipäällikkö ei päätä, millä tavalla vastaamme tehtävän antoon. Tuomarit arvostelevat lopputuloksen vain sen toteutettavuuden, skaalautuvuuden ja asiakasymmärryksen kannoilta. Lisäpisteitä saa, jos lopputulos tuottaa liikevaihtoa omalle tiimille. Kaikki muu oli tiimin päätettävissä.

 

Niinpä lähdimmekin tiimini Totalin, kanssa vastaamaan kiinalaismatkaajien kasvavaan terveysturismiin. Suunnittelimme neljän päivän terveysloman, johon kuului erilaisia terveyttä edistäviä suomalaisia luonnonkeinoja, kuten saunomista, kuppausta sekä itse kerätyistä metsänantimista tehtäviä ruokia. Myös Suomen puhdas ilma ja raikas vesi houkuttelevat kiinalaisia Suomeen, sillä ne ovat asioita, joita Kiinassa ei ole. Korostimmekin näitä ominaisuuksia palvelussamme. Sloganiksemme muodostui: Fresh life with natural resources. Koko palvelupaketin nimi on Breathe Finland, mikä tarkoittaa sekä elämystä Suomessa että suomalaisen puhtaan ilman hengittämistä.

 

Päivän aikana opimme niin kiinalaisesta kulttuurista kuin toisistammekin. Välillä oli niitä hetkiä, kun huudettiin, raivottiin ja suututtiin toisillemme, mutta hetken päästä olimme kaikki taas yhtä, loistavasti toimivaa tiimiä. Lopuksi tietenkin jännitimme yhdessä ja juhlimme onnistumistamme. Se on sitä tiimihenkeä aidoimmillaan, ja syy, miksi opiskelu Proakatemialla on niin mahtavaa. Kaikki kuohunta ja siitä yli pääseminen vain vahvistaa tiimiä ja loppujen lopuksi tekee siitä huipun – timantithan tunnetusti syntyvät kovan paineen alla.

Vaikka emme voittaneetkaan tiimidiiliä, olen silti ylpeä tiimistäni. Kuten Cheek laulaa kappaleessaan Äärirajoille “kävi miten kävi, voittajat ei pelkää hävii”, tunsin tiimini voittajaksi, sillä ylitimme itsemme. Toimimme selvästi parhaiten paineen alla ja paransimmekin suoritustamme huomattavasti viimeisen puolen tunnin aikana. Tuomarit antoivat arvosanaksi asteikolla 1-5 numeron 4,08. Kaikki tämä on oppia ja saamme aineksia seuraavaan tiiminäyttöön. Kaikista upeinta on huomata, kuinka tiimi kehittyy näyttöjen välillä. Tämän vuotisen tiimidiilin oppi ei kuitenkaan tähän lopu. Saimme aikaan niin valmiin palvelupaketin, että aiomme viedä projektia eteenpäin mahdollisimman pian. Itse koen oppivani enemmän tällaisella tyylillä kuin tentteihin pänttäämällä. Ja samalla tehdään vielä liikevaihtoa!