Elokuun 27. Päivänä vuonna 2016 tapahtui jotain historiallista: Motive lähti ensimmäisenä hyvinvointialan tiiminä Proakatemian perinteen mukaiselle Final Campille. Motive on järjestyksessään toinen Proakatemialla toimiva hyvinvointialan tiimiyritys, joka koostuu fysioterapeutti- ja sosionomiopiskelijoista. Final Campin perinteet sen sijaan juontavat juurensa Proakatemialla monen vuoden taakse. Se on kansainvälinen etappi, joka odottaa valmistumisen kynnyksellä olevaa tiimiä ja sen sisällön suunnittelusta vastaa tiimi itse. Final Campin tavoitteena on kannustaa tiimiä viemään omaa osaamistaan esimerkiksi projektien muodossa myös Suomen rajojen ulkopuolelle. Matkakohteeksi Motivelle valikoitui Italia, Toscanan maakunta ja sieltä kaunis ja idyllinen pieni Sinalungan kylä. Projektien hankinta Italiasta osoittautui odotettua hankalammaksi, etenkin kun kukaan tiimistämme ei hallitse italian kielen saloja ja Italian päässä englanninkielen taidossa on monin paikoin toivomisen varaa. Lukemattomien vastauksitta jääneiden yhteydenottojen ja muutamien onnellisten sattumien (sekä kovan työn) jälkeen saimme kuin saimmekin kaksi erilaista projektia sovittua viikon reissumme ajalle.
Reissua edeltävän puolen vuoden aikana tehtiin järjestelyjä niin matkan kuin projektienkin osalta. Yhteyshenkilöitä kontaktoitiin ja projektien sisältöjä pohdittiin. Reissua odotettiin ja jännitettiin. Kun lähtöaamu vihdoin koitti, oli kaikki (suurin piirtein) järjestyksessä ja reissu saattoi alkaa! Pitkän matkustuspäivän ja erityisen jännittävän ja sykettä nostavan Roomasta Toscanaan johtaneen ajomatkan jälkeen saavuimme perille Sinalungaan ja majoituimme huvilallemme myöhään illalla. Seuraava aamu menikin lähinnä tiluksia ja maisemia ihaillessa ja nutellapainotteista aamupalaa nauttiessa. Saimme todeta, että maisemat Toscanassa ovat juuri niin upeita kuin postikorteissa ja idyllisissä maalaisromanttisissa elokuvissa kuvataan.
Huvilan patiolta avautuivat upeat maisemat viiniviljelmineen
Ensimmäinen projektipäivä koitti ja suuntasimme huvilastamme muutaman kilometrin päässä sijaitsevaan pieneen 140 asukkaan kylään, Farnetellaan. Projektin tiimoilta olimme kontaktoineet paikallista kyläyhdistystä ja paikan päällä meitä odottikin Suomen ja Italian lipuin sekä tervetuliaiskyltein koristeltu kyläyhdistyksen talo kyläläisineen. Meidän oli tarkoitus päästä tutustumaan kyläläisiin sekä heidän avullaan paikallisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin ja kuulemaan heidän kokemuksiaan niiden toimivuudesta. Kylän asukkaista suurin osa oli ikääntyneitä ja englanninkielen taitoa ei juuri löytynyt. Meidän onneksemme neljä kylästä jo pois muuttanutta opiskelijaa ilmoittautuivat meille tulkeiksi ja kommunikointi onnistui englannin kielellä. Nuoret esittelivät meille kylää ja kertoivat sen kiehtovasta historiasta. Kierroksen jälkeen keräännyimme jälleen kylätalolle ja oli ihana nähdä, kuinka moni kyläläinen oli saapunut paikalle. Istuimme yhdessä juttelemaan ja vaihtamaan kokemuksia paikallisista sosiaali- ja terveyspalveluista. Eroavaisuuksia Suomen sosiaali- ja terveysjärjestelmään oli paljon ja päällimmäisenä mieleen jäi ikääntyvien henkilöiden kohdalla perheen ja läheisten merkitys. Italiassa ei juurikaan ole palvelutaloja tai vanhainkoteja, vaan ikääntyneitä hoidetaan kotona läheisten ja kotisairaanhoidon voimin. Paikalliset olivat hyvin kiinnostuneita myös meidän sosiaali- ja terveysjärjestelmästämme ja kokemuksia ja ajatuksia vaihdettiin puolin ja toisin. Illan päätteeksi kylätalon terassille kannettiin pöydät ja tuolit ja kokoonnuimme yhdessä syömään illallista kyläläisten kanssa. Kielimuuri ei latistanut tunnelmaan, päinvastoin! Laululla ja naurulla paikattiin yhteisen kielen puuttuminen. Projektipäivä oli kokonaisuudessaan onnistunut ja oli hienoa päästä tutustumaan paikallisiin ja vaihtamaan ajatuksia heidän kanssaan. Puhumattakaan mielettömän hyvästä ruuasta.
Farnetellaan tutustumassa paikallisten opiskelijoiden kanssa
Ihania kohtaamisia kyläläisten kanssa
Toisena projektipäivänä suuntasimme muutaman kymmenen kilometrin päässä sijaitsevaan Sienan kaupunkiin, jossa tarkoituksemme oli mennä tutustumaan Vammaiskeskukseen, il Laboratorioon, joka on pyörinyt kaupungissa vapaaehtoisvoimin jo 30 vuotta. Kontakti vammaiskeskukseen löytyi Italiassa asuvan Suomalaisen yhteyshenkilömme kautta; hänen kauttaan otimme yhteyttä Happy Free Bikersin –nimiseen yhdistykseen, jolla on jaosto sekä Suomessa että Italiassa. Happy Free Bikersin italian jaoston jäsenet tekevät vapaaehtoistyötä vammaiskeskuksessa.
Aluksi suuntasimme Sienassa paikallisen yhteyshenkilömme hotellille nauttimaan lounaasta ennen vammaiskeskukselle siirtymistä. Lounaalle seuraamme liittyi erityisopettajaksi opiskeleva italialainen nuori nainen, joka oli suorittanut työharjoittelunsa meillä Suomessa, Hollolan Salpakankaan koulussa. Vaihdoimme ajatuksia Suomen ja Italian koulumalleista erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden kohdalla ja pääsimme kuulemaan hänen kokemuksiaan Suomesta. Lounaan jälkeen olikin aika lähteä kohti vammaiskeskusta.
Vammaiskeskuksen asiakkaat ovat pääasiassa aikuisia, jo koulunsa lopettaneita henkilöitä ja he viettävät keskuksessa iltapäivän erilaisten aktiviteettien parissa. Näytelmien, musikaalien ja erilaisten retkien toteutus kuuluu vammaiskeskuksen arkeen. Keskus tarjoaa asiakkailleen yhdessä tekemistä, kohtaamisia sekä mahdollisuuden päästä näkemään ja kokemaan uutta. Ilmapiiri keskuksessa oli välitön ja lämmin, kaikki touhusivat saman pöydän ympärillä, oli naurua ja höpötystä. Seinät oli vuorattu valokuvilla erilaisista vuosien varrelle mahtuneista esityksistä ja retkistä. Hyvä mieli ja välittäminen huokui koko tilasta. Meidät otettiin lämpimästi vastaan ja pääsimme heti mukaan keskuksen toimintaan. Vietimme aikaa keskuksen asiakkaiden kanssa, askartelimme, leikimme ja lauloimme. Kokemus oli lämmin ja mieleenpainuva ja keskuksen ohjaajien toiminnassa oli paljon sellaista vilpittömyyttä, jota toivoisi näkevän vielä enemmän myös Suomessa.
Vammaiskeskuksen väkeä
Illan päätteeksi meidät kutsuttiin vammaiskeskuksen johtajattaren kotitilalle illalliselle. Kotitila sijaitsi niin ikään Sienassa, Toscanan idyllisellä maaseudulla ja pääsimme nauttimaan mielettömistä, itse tehdyistä ruuista ja kokemaan paikallista kulttuuria aidoimmillaan.
Illallista paikalliseen tapaan
Sienan projekti poiki meille Motiven fysioterapeuttiopiskelijoille vielä paikanpäällä yhden tutustumiskäynnin; pääsimme seuraavana päivänä opastetulle kierrokselle paikalliseen kuntoutukseen painottuvaan kylpylään. Kylpylän reumatologi esitteli kylpylää ja kertoi tarjottavista hoidoista ja palveluista sekä erilaisista kylpylän altaista ja niiden kuntouttavista vaikutuksista. Pääsimme testaamaan veden kuntouttavaa vaikutusta itse ja pulahtamaan altaisiin, rentouttava vaikutus todettiin käytännössä!
Konseptina Final Camp mieletön, myös näin hyvinvointialan opiskelijan näkökulmasta. Se rohkaisee opiskelijoita kansainvälisille vesille, avaa uusia ovia ja etenkin mahdollistaa kosketuksen sellaisiin kokemuksiin, joihin muuten ei turistireissuilla ole mahdollisuutta. Omaan ammattiin ja sen toimintaympäristöön tutustuminen sekä keskusteleminen toisen kulttuurin edustajan kanssa on silmiä avaavaa ja antaa omaan työhön uusia näkökulmia. Pääsimme omalla Final Campillamme näkemään ja kokemaan Italian kulttuuria hyvin autenttisessa ympäristössä, ei ainoastaan turistin näkökulmasta. Kielimuurikaan ei näyttänyt paikallisia haittaavan, vaan monet juttelivat meille hyväntuulisina italiaksi, vaikka ilmeemme muistuttivat varmasti enemmän tai vähemmän kysymysmerkkejä. Eräs valveutunut tiimiläisemme oli kuitenkin jo ennen reissua opiskellut youtuben ihmeellisestä maailmasta italian kielen alkeita, joka osoittautui kullanarvoiseksi taidoksi. Myös me muut tiimiläiset pääsimme käytännössä niitä opiskelemaan ja ”Non capisco” oli fraasi, jota jokainen pääsi käyttämään viikon aikana.
Motiven Final Camp oli kokonaisuudessaan onnistunut ja ihana päätös vuoden kestäneelle rutistukselle. Projektien lomassa ehdimme onneksi hieman lomaillakin. Vielä kuitenkin painetaan viimeiset kuukaudet hommia ennen uuden, valmistumisen jälkeisen seikkailun alkamista!
Aurinkoa altaalla Motiven tapaan
Arrivederci,
Sanni, Motive
Miltä tuntuu 1,5 vuoden aikana perustaa yritys, kasvattaa sen liikevaihto useisiin miljooniin ja siinä samassa vielä myydäkin tämä firma? Entä mitä eväitä Proakatemia antoi tähän kaikkeen? Kysymyksiin vastaa vuonna 2013 Hype-osuuskunnasta valmistunut Mika Kuusisto.
reissua varten ja juuri ennen valmistumistamme lähdimme Amsterdamiin, Barcelonaan ja Mauritiukselle. Kuvasimme matkalla dokumenttia, jossa fiilistelimme eri maiden nuorten yrittäjien näkökulmia ja ajatuksia yrittäjyydestä.
vuoden syksyllä, kun mietimme, miten voisimme
uulleet projektista nimeltään Footpool Finland. Toinen
avata silmiäni yrittäjyydestä. Olen projektin myötä oppinut
Kun konsepti alkoi näin ollen hahmottua, oli aikamarkkinoida ja saada paikalle todellista katu-uskottavuutta. Sosiaalinen media otettiin haltuun, ja erilaiset mediat lehdistä radiokanaviin kertoivat puiston avaamisesta. Samalla toki tarvitsi myös käytännön asiat saada kuntoon kahvilakalustoa ja tarjottavia myöten. Linjan tuli mukailla kaupungilta tuttuja vihreitä arvoja, joten melkein kaikki irtaimisto hankittiin käytettynä, lukuun ottamatta investointeja kahvilan kiinteään kalustoon.
