Kuukauden alumni: Miia Maijala

Kuukauden alumni -sarjassamme kolmas tänä vuonna on Miia Maijala, 33v, vuonna 2014 Versio-tiimistä valmistunut. Mitä Miia puuhailee nyt?

Mitä Miia puuhailet nykyään?

Kuukauden alumniOlen oululainen yrittäjä omassa yhden naisen yrityksessäni Mozaik Minds Oy:ssä. Pääasiallinen työyhteisöni ja henkinen kotini on Filosofian Akatemia, joka on Helsingissä päämajaa pitävä tutkimus- konsultointi- ja valmennusyritys. Tällä
hetkellä noin 80% työajastani käytän suomalaisen työelämän mullistamiseen valmentaen Filosofian Akatemialla yritysjohtoa ja esimiehiä tulevaisuuden työn taitoihin, kuten sisäisen motivaation johtamiseen ja itseohjautuvuuteen. Loput 20% ajastani käytän opiskeluihini ratkaisukeskeiseksi työnohjaaja-valmentajaksi Oulun Yliopistolla. Teen myös yksilö- ja ryhmätyönohjausta, esimerkiksi yrittäjien mentorointia Intotalon yrittäjävalmennuksissa. Verkostot ovat edelleen laajat ja pieni tarttumapinta akatemiamaailmaan tulee mm. tällä hetkellä Art of Hosting -fasilitointikoulutuksen järjestämisestä yhdessä parin Tiimiakatemia-alumnin kanssa.

Mitä osaamista sinulta vaaditaan? Miten omaa osaamista on tullut kehitettyä tässä matkan varrella?

Sekä valmentajan että työnohjaajan työssä tulee olla tietoinen ja kiinnostunut työelämästä ilmiötasolla; seurata trendejä, yhteiskunnan muutoksia, tuoreinta tutkimusta ja alan kirjallisuutta. Yksi tärkeimpiä taitoja on osata olla aidosti läsnä, kuunnella ja kysyä oikeita kysymyksiä. Viitekehyksinä positiivisen psykologian ja ratkaisukeskeisyyden ajattelutavat tuntuvat omilta ja luontevilta. Molemmissa työrooleissa on olennaista pystyä työntämään oma ego ja pätemisen tarve taustalle, jotta voi aidosti auttaa ja mahdollistaa toisen kehittymistä. Työssäni vaaditaan toki myös mm. projektinhallintataitoja, itsensä johtamista, priorisointia, tiimityöskentelyä. On pystyttävä joustamaan ja oppimaan uutta jatkuvasti. Fasilitointi-, ryhmätyöskentely- ja dialogitaidot ovat tärkeitä. Teen myös somemarkkinointia, suunnittelen tapahtumia, teen tarjouksia ja myyntikäyntejä. Olen valmistunut Tiimimestareista tiimivalmentajaksi, käynyt näyttötutkintomestarikoulutuksen ja nyt käynnissä oleva työnohjaajakoulutus kestää 2,5 vuotta. Luen jatkuvasti alan kirjallisuutta ja artikkeleita.

Miltä akatemian jälkeinen elämä tuntui, kuinka pääsi mukaan työelämään? 

Minun Akatemiapolkuni ei ollut se tavanomaisin. Samaan aikaan, kun aloitin Akatemiaopinnot, sain tietää olevani raskaana. Sain kaksi lasta Akatemia-aikana sekä juuri ennen toisen lapsen syntymää muutin takaisin kotipaikkakunnalleni Ouluun. Olin tekemässä viimeistä 24h innovointia 5-viikkoisen vauvan kanssa 😉 Työmahdollisuuksien suhteen en olisi malttanut aivan vielä lähteä Tampereelta. Kuitenkin tiedostin, että jotta voin toteuttaa itseäni pienten lasten kanssa yrittäjänä, tukiverkot ovat supertärkeät ja muutimme takaisin 10 vuoden poissaolon jälkeen. Oulussa aloitin verkostojen rakentamisen alusta jo äitiysvapaalla tutustumalla paikalliseen yrittäjyyden oppimisen ekosysteemiin. Aloitin vapaaehtoisena järjestämällä startup-tapahtumia ja pikkuhiljaa aloin saada laskutettavaa työtä. Minulla oli vahva matkailualan tausta ohjelmapalvelupuolelta ja päädyin tuottamaan mm. Polar Bear Pitchingiä, Lumo-valofestivaalia, yritystapahtumia ja olin myös osakkaana myyntiseminaareja järjestävässä yrityksessä. Samaan aikaan kasvatin valmennuspuolta eli mm. valmensin tiimivalmentajia Tiimiakatemia Globalin kanssa sekä ohjasin yritysjohtamisen erikoisammattitutkinnon tekijöitä Intotalon valmennuksissa.

Olen ennakkoluulottomasti tehnyt viime vuosien varrella hyvin erilaisia töitä hyvin erilaisten toimijoiden kanssa. Olen työskennellyt yrittäjänä, freelancerina, laskutusosuuskunnan kautta, osakkaana, verkoston jäsenenä yhteistyökumppaneinani yritysten lisäksi mm. Oulun kaupunki, non-profit organisaatioita ja oppilaitoskenttää. Akatemia-aikana ja sen jälkeen olin intohimoisen kiinnostunut yrittäjyyskasvatusasioista ja tiimivalmennuksesta oppilaitospuolella. Olen tehnyt paljon töitä pienyrittäjien ja startup-yrittäjien kanssa ja nykyään taas enemmän isojen yritysten ja organisaatioiden kanssa. Olen tukenut Oulun ammattikorkeakoulun Terwa-akatemian syntymistä olemalla mukana sen suunnittelussa, opiskelijahaussa, ohjausryhmässä ja valmentamalla sen valmentajia.

Mikä on paras muistosi Proakatemialta?

Paljon yksittäisiä onnistumisen kokemuksia; puhujareissu Manchesteriin osuustoimijoiden konferenssiin, eka iso koko tiimin yhteinen Reino&Aino proggis, luovien yrittäjien yhteisön valmentaminen, yrittäjyyskasvatusseminaarin järjestäminen, oman tiimin antama tunnustus hyvästä työstä. Ehkä isoimpana kolahduksena ahaa-elämys siitä, että näinkin voi oppia ja kuinka nerokas konsepti tämä onkaan. Olin etsinyt omaa uutta suuntaa työelämässä ja kokenut monenlaista, ja koin akatemia-ajan todella vahvasti omaksi jutukseni ihan alusta asti. Nautin tiimioppimisesta ja Proakatemian tarjoamista mahdollisuuksista. Ja ne ihmiset ja se yhteisöhän oli ihan ainutlaatuinen <3

Miltä proakatemialaisuus sinusta tuntuu tänä päivänä?

Olen superylpeä siitä, että olen opiskellut Proakatemialla. En olisi osannut arvata, kuinka päivittäin olen hyötynyt siellä oppimistani taidoista. Kuinka valmennan yritys- ja koulumaailmaa niihin samoihin lainalaisuuksiin, mihin kasvamme akatemialla ns. itsestäänselvyyksinä. Olen kokenut jotain, mistä moni vain haaveilee tai minkä olemassaoloa moni ei pysty edes kuvittelemaan. Olen myös hurjan kiitollinen Proakatemian valmentajaheimosta, jolla on iso paikka sydämessäni edelleen. Opinnot siellä avasivat silmäni aivan uudenlaiselle uralle ja tajusin, että oppivien organisaatioiden kehittäminen on todellakin minun juttuni.

Mitä on ikävä Akatemialta?

Yhteishenkeä. Toisten tukemista. Valmista verkostoa. Samanhenkisiä ihmisiä. Pajoja. Kokeilemisen, seikkailun ja oppimisen pelikenttää.

Mikä oli tärkein oppi tai koppi Akatemialta, joka on jäänyt käteen?

Proakatemian arvojen kautta tuli jo alussa tutuksi se, että luottamuksen rakentuminen on huipputiimin työskentelyn elinehto. Sisäisen motivaation johtamisen viitekehyksessä se liittyy psykologiseen turvaan ja on minkä tahansa hyvin toimivan organisaation edellytys. Myös ”luota prosessiin” on edelleen ajankohtainen. Kokemusperäinen tieto tiimioppimisesta, tiimiyrittäjyydestä ja itseohjautuvuudesta antaa etulyöntiaseman, kun vie näitä asioita ”akatemian ulkopuoliseen maailmaan” eli tosielämään ;). 12- ja 24h innovoinneista oppi myös paljon.

miia_maijala_06

Kuva: Olli Luoma-aho / Feeniks Visual

Minkälaisia terveisiä haluaisit lähettää nykyisille proakatemialaisille?

Proakatemiaopinnot eivät sovi kaikille. Siellä täytyy sietää epävarmuutta ja asioiden ensimmäistä kertaa tekemistä, koska siellä opitaan yrittäjyyttä. Tiimioppimisessa on todella tärkeää heittäytyä, antaa muille itsestään, sitoutua tiimin toimintaan ja tuoda oma osaaminen tiimin käyttöön. Toisinaan Proakatemialle päätyy yksinsuorittajia, jotka ajattelevat, että voivat vain ”ottaa” muilta, mutta se ei toimi eikä ole reilua. Proakatemialla oppii aidosti työelämätaitoja, kuten myyntiä, palautteen antamista ja vastaanottamista ja reflektointia. Projektejaan ei kannata valikoida liikaa vaan alusta asti tehdä ja kokeilla ennakkoluulottomasti kaikkea mahdollista. Esimerkiksi itse menin opiskeluaikoina Art of Hosting -koulutukseen tietämättä siitä lähes mitään ja nyt järjestän sellaisia itse. Ei haittaa, vaikkei tiedä mikä kiinnostaa tai mitä haluaa ”isona” tehdä. Pikku hiljaa huomaa, mistä tykkää, mistä ei, ja pystyy koko ajan tuunaamaan omaa oppimistaan haluamaansa suuntaan, juuri oman näköiseksi ammattitaidoksi. Missään koulussa ei opi tuntemaan itseään niin hyvin kuin Proakatemialla, ja se on yksi tärkeimpiä oppeja mitä voi saada.

 

Kiitos Miia! 

Yhteystiedot:

Miia Maijala
maijalamiia@gmail.com

 

Kouluja Lampaille

Proakatemia on vaikeeta mieltää korkeakouluksi. Meillä ei oo tenttejä tai luentoja. Ei opettajia, professoreita saatikka arvosanoja. Täällä ei määritellä mitä kursseja täytyy olla käytynä, jotta saat tutkintosi suoritettua. Eikä meillä niitä kurssejakaan sen puolesta ole. Siitä huolimatta tästä yhteisöstä valmistuu ihmisiä, jotka toimivat omien alojensa huipputehtävissä. Missä tahansa muualla tällainen vapaus kuulostaa absurdilta horinalta, joka ei johda mihinkään mutta meillä se on arkipäivää.

Oon saanut läpi opiskeluni paljon närää aikaseksi ryhmätöissä. Monelle korkeakoulussa tärkein asia on arvosana. Sillä ei ole väljä, ymmärsitkö oppimaasi asiaa, kunhan osaat toistaa sen. Eikä se ole opiskelijoiden syy. He ovat oppineet ja heille opetetaan, että millään muulla ei ole väljä kuin arvosanalla. Miksi ruveta kokeilemaan jotain uutta, epämiellyttävää ja vaikeaa, kun joku on jo aurannut polun jota kulkea. Ja jos vahingossakaan kokeilet ja epäonnistut, muistuttaa sinua siitä arvosanasi.

Kun aloitin elokuussa Proakatemialla yksi ensimmäisistä projekteista, johon sotkeuduin, oli Sieniboxi. Projekti johon en aikonut tikullakaan koskea. Tai näin ainakin ilmoitin Sieniboxin perustajille. Tuotteen kyseenalainen maine ja lähes mahdottomalta näyttävä myynti houkuttelivat kuitenkin liikaa.

Alussa käytiin tapamaassa paria jälleenmyyjää, joista toinen ei halunnut jatkaa tuotteen myyntiä, sillä eivät kokeneet sitä tuotetta toimivaksi. Toisella oli myyty 1 tuote 6kk aikana, joka tuli reklamaation kera takaisin. Täys farssi.

Markkinointi oli yhtä hakuammuntaa ja myyntiä tuli joillekin hassuille tutuille. Tehtiin jopa muutama prototyyppi uudelle tuotteelle, jälleenmyyjien ohjeilla. Ja ne vasta pommeja olikin. Koko projekti olisi arvosanoina näyttänyt 0 marraskuun loppuun asti. Epäonnistumista toinen toisen perään. Jälkeen päin mietittynä tässä vaiheessa taidettiin saavuttaa paskojen ideoiden lakipiste.

Päätimme edelleen olla luovuttamatta ja lähteä kokeilemaan Facebookin ja Instagramin maksullista markkinointia. Tietotaitomme tästä perustui n.5min googlettamiseen.

Myimme verkkokaupasta viikossa enemmän kuin verkkokaupan koko vuoden myynti yhteensä oli ollut.

Toissa viikolla muuten kuvattiin Sieniboxin mainosmateriaalia, jossa keikistelen S-koon tuubihame päällä. En millään malta odottaa miten meidän asiakkaat ottaa sen vastaan. Varsinkin kun olemme kohtuullisen hyvin selvillä tuotteen käyttäjistä. Voin paljastaa, että kaikki data kertoo meille tämän projektin myynnin loppuvan tähän. Mutta kuka tietää, ennen kuin kokeilee.

Ne lampaat? Tarhassa tehdään niin kuin käsketään. Peruskoulussa tehdään niin kuin käsketään. Toisella asteella tehdään niin kuin käsketään ja korkeakoulussa tehdään niin kuin käsketään. Pian huomaat, että koko yhteiskunta on yksi lampaiden laidunmaa.

Proakatemialla saat ite päättää ootko lammas, paimen vai yksisarvinen. Ei ole ketään sanomassa miten ja mitä opiskelet.

Kasvun asenne auttaa menestymään

Elämästä erityisen elämisen arvoista tekee eteenpäin menemisen mahdollisuus. Se on useimpien mielestä arvokkaampi valinta kuin paikallaan pysyminen, puhumattakaan taaksepäin menemisen vaihtoehdosta. Oppiminen itsessään ja jossakin asiassa paremmaksi tuleminen tuottaa mielihyvää, jota emme muualta saa.

Psykologi Carol Dweck on tutkinut yli 30 vuotta älykkyyttä ja hän on tutkimuksissaan osoittanut, että meillä oppijoilla on olemassa kahta eri älykkyyden lajia. Ensimmäistä ryhmää määrittää ajatus, jossa omat ominaisuutemme ovat pääosin pysyviä koko elämämme ajan. Niiden kanssa on opeteltava elämään ja oppiminen tapahtuu olemassa olevien lahjakkuuksien asettamissa raameissa. Tällaista ajattelua hän kutsuu muuttumattomuuden asenteeksi (fixed mindset). Toinen ryhmä ajattelee, etteivät ominaisuudet ole kiveen hakattuja, vaan kaikkia perusominaisuuksia voidaan kehittää ponnistelemalla ja harjoittelemalla. Tällaista asennetta Dweck kutsuu kasvun asenteeksi (growth mindset).

Kumpaan ryhmään sinä samaistut? Tai voitko jopa valita oman asenteesi? Sanotaanhan, että asenne ratkaisee – millainen asenne?

Muuttumattomuuden asenteen omaava ihminen kokee menestyvänsä, kun onnistuu siinä mihin on ryhtynyt. Oli se sitten hyvä arvosana tentistä tai maaliintulo maratonilla. Kasvun asenteen ihminen hyväksyy epäonnistumisen ja tuntee menestystä tehdessään parhaansa, oppiessaan ja kehittyessään. Periksiantamaton ja sitkeä eteenpäin meneminen tarjoaa kasvun asenteen ihmiselle superonnistumisen mahdollisuuden. Mahdollisuuden saavuttaa jotain, mitä ei todennäköisesti itse osaa vielä hahmottaa, mutta joka lopulta on väistämätön seuraus muutoksesta, joka itsessä tapahtuu.

Yrittäjä hyötyy epäilemättä kasvun asenteesta. Yrittäjällä on kyky nähdä mahdottomuuksissa mahdollisuuksia, vaikka pieniäkin, sekä asettaa itsensä tilanteisiin, joissa onnistumista ei voi varmistaa. Hän tarttuu toimeen, vaikka lopputulos on epävarma, koska tietää ponnistelun itsessään olevan vaivan arvoista. Ehkä juuri tämän takia yrittäjä on selvitysten mukaan palkansaajaa onnellisempi työssään ja elämässään.

Merkittävissä onnistumisissa yksin ponnistelu ei riitä. Monimutkaisissa asioissa tarvitaan monenlaisia näkökantoja. Kasvun asenne auttaa kuuntelemaan, antamaan itselleen vuoron vaikuttua toisten näkökannoista. Se synnyttää arvoa tuottavia keskusteluja, oivaltamisen apuja ja merkityksellisiä takaisinkytkentöjä. Onkin kannattavaa hakea omalle edistymiselle suotuisat olosuhteet – oikeat ihmiset ympärille.

Kasvun asenteella kannattaa huolella miettiä mitä haluaa, koska todennäköisyys sen saavuttamisessa on hämmästyttävän korkea. Olennaista on oikean asenteen lisäksi luottaa itseensä, ihmisiin ympärillään ja tietenkin prosessiin.

Kuukauden alumni: Kimmo Kumpulainen

Kuukauden aluKuukauden alumnimni -sarjassamme toinen tänä vuonna on Kimmo Kumpulainen, aikoinaan Proakatemian ensimmäisestä tiimistä valmistunut. Kimmo aloitti opinnot Villivisio tiimissä ja on valmistunut vuonna 2002. Mitä Kimmolle kuuluu nyt?

Mitä nykyään puuhailet?

Olen kahden yrityksen Start Up -yrittäjä. Toinen on SkillzzUp Oy, joka on opettajille tarkoitettu ohjelmisto yksilöllisen oppimisen visualisointiin. Lisäksi olen mukana uunituoreessa Polar Partners -yrityksessä, joka on sitten koulutusvientiyhtiö. Olen siis SkillzzUpin toimitusjohtajana ja Polar Partnersin hallituksen puheenjohtajana.

Minkälaista osaamista nykyinen työsi vaatii?

Minun täytyy tietää ja ymmärtää opetuksesta, opetusteknologiasta ja ohjelmistokehityksestä. Olemme mukana kansainvälisessä bisneksessä, joten kielitaito on tärkeää. Voisin mainita myös sopimusoikeudelliset asiat ja verkoston johtamisen. Myös koulutustaitoja esimerkiksi livenä tai skypellä, mitä teen oikeastaan hyvinkin paljon.

Mitä kaikkea olet ehtinyt puuhailla valmistumisen jälkeen?

Valmistumiseni jälkeen minua pyydettiin pitämään yhtä kurssia mainonnasta kauppaoppilaitokselle. Hiljattain sen jälkeen lähdin Villivisiosta pois ja menin sinne kokopäiväisesti opettamaan. Sitä uraa ehdinkin tehdä käytännössä 14 vuotta, josta pari vuotta toimin koulutuspäällikkönä. Nyt viimeiset pari vuotta olen ollut yrittäjänä.

Miltä tuntui siirtyä ns. oikeaan elämään Proakatemian jälkeen, näin tiiviistä yhteisöstä?

Proakatemialla tottui siihen, että ympärillä on paljon helposti innostuvia ihmisiä, joiden kanssa voi lähteä kokeilemaan erilaisia ideoita. Huomasin valmistumisen jälkeen ettei työelämässä ole niin vahvasti samanhenkisiä ihmisiä samassa paikassa kuin Proakatemialla. Se oli oikeastaan sellainen ensimmäinen herätys.

Mikä on paras muistosi akatemialta?

3681458Kun saatiin ensimmäiset omat tilat Proakatemialle ja muutimme tuohon Itäiselle kadulle. Oman tiimin ja oman firman saaminen oli huikea juttu ja jotain niin erilaista, mitä oli aiemmin kokenut. Itse koin paljon henkistä kasvua ensimmäisten kuukausien aikana, joka oli itselleni tosi iso juttu. Ja yksi parhaista jutuista on se, kun niin moni hyvä yrittäjätyyppi löysi toisensa!

Miltä proakatemialaisuus tuntuu nyt?

Olen huomannut kuinka siitä on ollut itselleni hyötyä taitojen puolesta, kokemuksen puolesta ja verkostoitumisen puolesta. Oon löytänyt monia nykyisiä tai entisiä työkavereita  myös muista Proakatemian tiimeistä. Akatemia-ajoilta minulla on ikävä syvällisiä lannotus-sessioita (toim. Huom. Kimmo tarkoittaa lannotus-sessiolla pajoja), kun on aikaa pohtia jotain asiaa syvällisesti.

Mitkä ovat jääneet tärkeimmiksi opeiksi ja kopeiksi akatemialta?

Ehkä se, että tutustu avoimesti uusiin ihmisiin ja auta kaikkia ketä pystyt niin yleensä saat ansiosi mukaan.
Terveisinä nykyisille akatemialaisille haluan sanoa, että opiskella voi aina ja kannattaakin tehdä aina. Tsemppaan pitään yhteyttä ihmsiin! Ihmiset kuitenkin pyörittää tätä maailmaa.

 

Yhteystiedot

Kimmo Kumpulainen
p. 050 530 9028
kimmo.kumpulainen@polarpartners.fi

Minä Brändinä

Aikaisemmin brändi tunnettiin yritysmaailman käsitteenä, asiana jonka parissa työskentelivät siitä kiinnostuneet ammattilaiset, mutta josta ei juurikaan muiden tarvinnut välittää.

Nykyään jo yli 80% alle kaksi vuotiaista omaa digitaalisen jalanjäljen, joten enää ei brändi ole vain yritysmaailman käsite, kaikilla on oma henkilökohtainen brändinsä kiitos sosiaalisen median ja internetin yleisestikin.

Koska kaikilla on nykään oma brändinsä, on ainoa valintasi joko tehdä brändistäsi paras mahdollinen ja hyödyntää sen koko potentiaali, tai jättää sen hyödyt käyttämättä.

Mikäli haluat hyödyntää koko henkilökohtaisen brändisi potentiaalin, ensimmäiseksi kannattaa määritellä oman osaamisesi erikoisalueet.

Oletko taitava myyjä? Osaatko taikoa nettisivuja kuin tyhjästä? Kenties kynä on kohdallasi miekkaa mahtavampi, ja osaat kirjoittaa parhaat tarinat ja esseet?

Oli taitosi mikä tahansa, varmista, että se on sinulle mieleinen. Ei kannata rakentaa omaa brändiä koodaamisen ympärille, jos sinua kiinnostaa enemmän 1800-luvun lopun ragtime-musiikki!

Seuraavaksi kannattaa luoda verkkoprofiilistasi mahdollisimman houkutteleva. Omat nettisivut ovat todella hyödylliset ja sosiaalinen media kannattaa ottaa kunnolla haltuun, sillä sen avulla voit hallita brändiäsi tehokkaasti.

Facebook ja Instagram tilit kannattaa muuttaa yksityisiksi mikäli tavoitteenasi on saavuttaa yritysmaailmassa näkyvyyttä ja et halua henkilökohtaisen elämäsi näkyvän kaikille. Mikäli taas olet perustanut esimerkiksi fitness blogin, on Instagram todella hyödyllinen työkalu sinulle ja se kannattaa pitää julkisena.

Mikäli haluat julkaista kuvia baari-illoista, sukujuhlista ja kaikesta siltä väliltä, kannattaa se tehdä Facebookissa, mutta pitää kohtuus mielessä. Työnhaussa esimerkiksi liialliset kännikuvat saattavat hankaloittaa työpaikan saamista jos ne päätyvät haastattelijan silm

Kun verkkoprofiilisi on kunnossa ja oma osaamisesi kartoitettu, on aika hankkia näkyvyyttä.

Lätäkön takana Ameriikan maailmassa käytetään tähän  hyvin usein guest blogging nimellä kulkevaa tekniikkaa, eli kirjoitetaan vierailevana kirjoittajana jonkun toisen yrityksen tai henkilön blogiin artikkeli.

Ajatuksena on kirjoittaa tunnetumpaan ja enemmän ihmisiä tavoittavaan blogiin, jotta sen tuoma julkisuus ja mahdolliset vierailija määrät ovat mahdollisimman suuria. Vastaavasti blogin omistaja saa ilmaiseksi, tai joidenkin kirjoittajien ja blogien kohdalla korvausta vastaan, hyvän kirjoituksen mahdollisimman pienellä vaivalla.

LinkedInissä kannattaa myös julkaista kirjoituksia, jotka voivat liittyä työelämään tai mihin tahansa muuhun sopivaan aiheeseen. Kummitytön kuvia siellä ei kannata julkaista.

Verkostoituminen on myös erittäin kannattavaa ja suositeltavaa, ja siihen on hyvä panostaa. Mitä suuremman verkoston onnistut rakentamaan, sitä useampia tilaisuuksia ja ovia sinulle voi aueta tulevaisuudessa.

Muista siis että olet myös itse brändi, joten brändää tulevaisuuden suunnitelmistasi totta!

Kuukauden alumni: Erno Syvälahti

Vuoden ensimmäinen alumnimme on Erno Syvälahti. Tänä vuonna 31 vuotta Kuukauden alumnitäyttävä Erno on valmistunut Proakatemialta vuonna 2010 Vastakaiku-tiimin kanssa. Otetaanpa selvää, että mitä Ernolle kuuluu nykyään?

 

Mitä teet tällä hetkellä?

Tällä hetkellä työskentelen yrityksessä nimeltä HappyOrNot. Olen ollut siellä valmistumisestani lähtien, ja oikeastaan jo ennen sitä. Opintojeni loppupuolella tapasin Heikki Väänäsen, joka on yksi yrityksen perustajajäsenistä. HappyOrNot oli silloin vasta alkutaipaleellaan, ja kun teimme sinne Proakatemialta tutkimusta, niin mietin, että tähän yritykseen olisi päästävä jotenkin mukaan. Vuosi oli 2009 ja yrityksellä oli silloin oli käynnissä ensimmäisiä asiakastestejä, mutta kaikki oli vielä uutta ja ilmassa oli paljon kysymysmerkkejä. Opinnäytetyöni ohella tein sinne samalla myös palkatonta myyntityötä.

Mitä teit valmistuttuasi? Miltä akatemian jälkeinen elämä tuntui?

Kun sain opinnäytetyöni valmiiksi, niin sovimme, että jään yrityksen palvelukseen töihin. Varsinaista taukoa ei siis tullut, vaan sain pehmeän laskun suoraan työelämään. Sillä hetkellä olin yrityksen neljäs työntekijä. Tällä hetkellä yritys työllistää noin 50 henkilöä. Siinä on päässyt ruohonjuuritasolta näkemään, että miten yritys kasvaa ja tulos kehittyy. Itse olen päässyt toiminaan erilaisissa rooleissa: Suomimyyntiä ja aluemyyntiä, joiden lisäksi olin vuoden verran myyntijohtajana. Viimeiset pari vuotta olen vastannut Pohjoismaista, Ranskasta ja Lähi-Idästä, jotka ovat meille hyvin merkittäviä markkina-alueita.

Kaiken kaikkiaan myyntisyklit ovat tällä alalla pitkiä ja asiakkainen kalastamiseen voi kulua vuosiakin. Tuotteen pitää olla kunnossa, mutta eritoten myyntipuolen pitää olla kunnossa. Olemme nähneet paljon yrityksiä, joiden tuoteportfolio on aika kehno, mutta ne osaavat tehdä myyntityönsä niin hyvin, että asiakkaat ottavat ne tuotteet.

Mikä on paras muisto Proakatemialta?

Erno SyvälahtiHankala kysymys, hmm. Sitä kun on jo tällainen vanha tekijä, niin joutuu jo hieman kaivelemaan asioita. Se on varmaankin se, minkä moni muukin meidän tiimiläinen nostaa esille. Olimme viimeisenä vuotenamme opiskelureissulla Pariisissa. Sen reissun aikana sitten se Islannin tuhkapilvi räjähti ja me jäimme sinne Ranskaan jumiin. Siellä sitten totesimme, ettei me voida lähteä paluulennolle, mutta onneksi Veijon rajattomalla luottokortilla saimme pidennettyä hotelliaikaamme. Sen jälkeen rupesimme miettimään kuumeisesti, että miten pääsisimme Pariisista kotiin. Lopulla lähdimme sellaisella todella hienolla luotijunalla, TGV:llä, Ranskan halki pohjoiseen. Muistelisin, että ne junaliput maksoivat enemmän kuin se meidän hotellimajoitus siellä Pariisissa yhteensä. Kun lennot eivät kulje, niin paikkoja on vähän tarjolla ja niiden hinnat ovat myös sitten sen mukaisia. Menimme sitten Saksaan, jossa olimme vähän aikaa, ja muistaakseni tulimme sieltä sitten laivalla takaisin Suomeen. Puolentoista viikon reissu venähti kaikkiaan noin kolmen viikon mittaiseksi. Mutta yhdessä mietimme, että on sitä maailmassa huonompiakin paikkoja kuin olla jumissa kesäisessä Ranskassa.

Miltä Proakatemialaisuus tuntuu nykyään?

Proakatemia alkaa olla itsessään jo sen verran kaukainen asia, ettei se varsinaisesti enää tunnu kovinkaan paljoa. Ympäristö, ihmiset ja asiat muovautuvat vääjäämättä kohti uusi asioita. Proakatemialla ihmiset hakevat vielä kovasti niitä omia polkujaan, ja ehkä juuri se oman polun hakeminen tuntuu tällä hetkellä kaukaiselta. Proakatemia sopii toisille hyvin ja toisille vähemmän hyvin, mutta itse sain valtavasti oppia koko sen matkan ajan – kengännauhabudjetilla konkreettiseen tekemiseen.

Onko jotain sellaista, mitä ikävöit Proakatemian ajalta?

Saman ikäpolven näkeminen on vähentynyt merkittävästi, kun ihmisillä on omat urat, perheet ja niin edelleen. Tavallaan se on väistämätöntä. Sitä näkemistä ikävöin eniten.

Mitä konkreettista hyötyä Proakatemiasta oli  tärkeä koppi tai oppi?

Sitten kun perusasiat ovat juurtuneet, tiimi pystyssä ja tekeminen selvää, niin ei ole enää niin oleellista, että minkälaisia palavereja täällä pidetään. Loppu viimeksi asiakkailta se raha kuitenkin saadaan. Varsinkin aikaisemmin hiottiin tuotteita jopa äärimmilleen, jonka jälkeen ne vasta saatettiin markkinoilla. Sen jälkeen usein huomasi, ettei se tuote ollutkaan yhtään sellainen, mitä asiakkaat haluavat. Koko ajan olisi hyvä miettiä, mitä ikinä tekeekin, että miten saamme siitä rahaa. Se tarkoittaa myyntiä, myyntiä ja vielä kerran myyntiä.

Terveiset nykyisille akatemialaisille ja Proakatemialle hakemista harkitseville?

Proakatemialla ei tarvitse stressata niin paljoa. Jälkeenpäin näen, että ei se ole niin oleellista, että mitä projekteja on tehnyt. Lähinnä projektit ovat olleet liitännäinen siihen, että ketä on päässyt tapaamaan. Hyvä verkostoituminen on ollut avain siihen, että moni on päässyt juuri niihin paikkoihin, joissa vaikuttaa nykyään. Projektit ovat toki tärkeä osa kokonaisuutta, mutta opiskelijamandaatilla on mahdollisuus tutustua yrityksiin ja siellä oleviin ihmisiin varsin matalalla kynnyksellä. Yritykset pääsääntöisesti arvostavat todella paljon opiskelijoita.

 

Riku Mäki

Vuosigaala 2017

Olen käytännössä syntynyt festivaaliaidan toiselle puolen. Tarkempaa selvitystä en ole lähtenyt ihan mielenterveydellisistä syistä tekemään, mutta osaan kuvailla maailman vaikeinta kysymystä seuraavasti: musiikki, ihmiset, yhteisöllisyys, ilo. Muun muassa näitä mä haluan tehdä isona.

Proakatemialle päädyin vahingossa. Tiesin viettämieni välivuosien jälkeen, että haluan olla joskus tuottamassa tapahtumia. Perusjäävinä tamperelaisena kotitonttuna hylkäsinkin kulttuurituottajan opinnot puhtaasti maantieteellisistä syistä. TAMKin liiketalouden opintojen alettua, kävin seuraavan keskustelun erään nimeltä mainitsemattoman Mikael Juntusen kanssa:

– Hae ihmeessä Eetu Proakatemialle. Sopis sun kaltaselle tekijälle.
– Voiko siellä tehdä tapahtumia?
– Voi, ja teet.

Haaste mikä voitettiin

Reilut kaksi vuotta myöhemmin makaan pää kipeänä sängyssäni koleana keskitalven aamuna. Takana on muutama päivä sitten taputeltu, Proakatemian historian toinen Vuosigaala. Ensimmäinen tapahtuma, jonka voin sanoa alusta loppuun itse järjestäneeni. Pää on tällä kertaa kipeä ihan puhtaasta stressin tyhjyydestä, kun viisituntinen ilta ja noin 150-päinen yleisö on jo jäänyt takavasemmalle.

Viikko oli raskas, mutta opettavainen. Fyysiset työtunnit jäivät vielä vuoden 2010 Sonispheren varjoon, mutta henkisesti mentiin astetta suuremmilla kierrosluvuilla. Olin nääs luvannut juontaa yli kolmetuntisen tapahtuman, ja tontti piti kuulemma hoitaa hyvin. Juontokeikkoja takana nolla. Ei se mitään.

Juontaja

Yksi Proakatemian arvoista on rohkeus. En muista miten rohkeus määritellään, mutta yritetään: onnistuin mielestäni erinomaisesti omassa roolissani. Loin tavoitteita, otin vastaan haasteita ja ylitin itseni niissä kaikissa. Arvoja ei tule ajatelleeksi kuin usein vasta jälkikäteen. Yleensä ne kulkevat yhdessä, ja ohjaavat näkymättömästi omaa toimintaa.

Vastasin tapahtumassa myös itselleni tärkeästä asiasta eli musiikista. Kokosin tapahtumaan house bändiksi porukan, joka ei tuntenut entuudestaan toisiaan. Olihan se nyt aika coolia, että joku kutsu sua kaiken sen säädön jälkeen tuottajaksi.

– Parhaiten hoidettu briiffi koskaan.
– Kiitos viä! Oli hianoo soittaa ja tutustua, hiano olla keikalla ku Eetu hoiti kaiken niin särmästi.

Itse kun ajattelin, että tieto pukukoodista tuli liian myöhään ja jakamani infopaketti oli muotoilultaan liian epäselvää. Ei parane miettiä liikaa, sillä pahin vastustaja on piru pääkopassa. Välillä se kivi täytyy vain viskaista silmät kiinni, ja toivoa että ikkunassa helisee.

Kollaasi

Tapahtuman takana toimiva tiimi

Proakatemialla opiskelu on kuin kolikon heittoa hämyisessä kapakassa – useimmiten tässä pelissä vastaan tulee hyviä, joskus taas huonoja asioita. Mutta ne kaikki opettavat ja antaa eväitä tulevaa varten.

Mielestäni tähän mennessä suurin ja tärkein lahja, minkä Proakatemia on antanut, on ihmiset, joihin on täällä ollessa päässyt tutustumaan. Olen saanut täältä ystäviä, kavereita, työtovereita ja yhtiökumppaneita. Joitain vielä yhdessä ja ainoassa paketissa. Niin kun nuorelle koltiaiselle vuosia sitten sanottiin; älä koskaan unohda, että joku näistä voi olla joskus sun pomosi. Luultavasti ei, mutta toivottavasti kyllä. Talo täynnä tekijöitä!

Tästä johtuen en voi ottaa kunniaa tapahtumasta itselleni – satuin vaan olemaan nopein kirjoittamaan. Mukana Vuosigaalan tuotannossa oli erään valmistuneen opiskelijan sanoin puhdas All Stars -tiimi. On hieno työskennellä ammattilaisten kanssa, mutta vielä hienompaa, kun kyseessä ovat ammattitaitoiset ystävät. Paineet oli ensimmäisestä Vuosigaalasta laitettu aika kovaksi, mutta kuten vuosi sitten edeltäjämmekin jo kirjoitti – lupaukset on tehty lunastettavaksi.

Kiitos Mikko, että kutsuit mukaan ja luotit muhun ja muihin. Muun muassa se tekee susta johtajan, jolle tällaset kotibileet menee kuin vettä vaan. Kiitos Aleksi, Kajsa, Miitu, Annika, Riina, Pinja ja Asko. Ilman teitä meno olisi muistuttanut pelkästään c-luokan stand uppia. Hienoa heittäytymistä ja yhteenpelaamista. Toivottavasti työskennellään jatkossakin yhdessä.

Haluan vielä lopuksi kiittää paikalle rahtautunutta juhlaväkeä, jok’ikistä avustanutta apukättä sekä rytmiryhmää koko tiimin puolesta. Toivomme jälleen parempaa suoritusta ensi vuonna.

Loppukuva

“Asiat on tehty tehtäväksi. Ne vain täytyy aloittaa. Staffipassi kerrallaan kohti unelmia.”

Eetu Ruusukallio
Tuottaja, Vuosigaala 2017
Ote

Menestymisen avaimet

Sain kunnian pitää 20.12.2016 Tampereen ammattikorkeakoulun valmistumisjuhlassa valmistuvan opiskelijan puheenvuoron. Valmistuvia opiskelijoita oli edustettuina useilta eri aloilta. Puheenvuoron tuli olla suunnattu kaikille valmistuville ja siksi valitsin puheeni aiheeksi rohkeuden sekä tulevaisuuden, koska koen, että minulla oli niistä aiheista tärkeää sanottavaa muille valmistuville.

Kaikkiaan TAMKista valmistuu joulukuussa noin 700 opiskelijaa ja siksi myös valmistumisjuhlat pidettiin kahdessa osassa. Proakatemian opiskelijat saivat todistuksensa klo 13.00 alkavassa juhlassa. Juhlassa olivat puhumassa myös Konepajat Oy:n toimitusjohtaja Juhani Lehti sekä TAMKin vararehtori Marja Sutela. Tästä blogitekstistä voit lukea TAMKin valmistumisjuhlassa pitämäni puheen:

“Heillä joilla on unelmia, on myös tulevaisuus” – Eleanor Roosevelt

“Olen Annika Virtanen ja valmistun tänään tradenomiksi Tampereen ammattikorkeakoulusta. Olen opiskellut viimeiset kaksi ja puoli vuotta Proakatemialla, Tamkin yrittäjyyden yksikössä ja minulle on suuri kunnia olla puhumassa teille täällä tänään. Ihan ensin haluaisin kiittää Tampereen ammattikorkeakoulua, sen henkilökuntaa sekä meidän valmistuvien perheitä. Puhun varmasti kaikkien valmistuvien puolesta, kun sanon että te teitte tutkinnon saavuttamisen mahdolliseksi.

Meillä Proakatemialla on viisi arvoa. Ne ovat luottamus, rohkeus, teot, oppiminen ja menestyminen. Uskon että nämä arvot eivät koske vain Proakatemian opiskelijoita, vaan kaikkia meitä opiskelijoita, ellei jopa meitä kaikkia tässä salissa.

Ensimmäinen arvoista on luottamus, jolla on monta merkitystä. Uskon että tärkeintä on luottaa itseensä. Itseluottamus on sitä, että uskoo omiin taitoihinsa ja kykyihinsä ja uskaltaa unelmoida ja uskaltaa asettaa itselleen vaativiakin tavoitteita.

Meidän on myös luotettava toisiimme. Oma opiskeluaikani olisi ollut hyvin erilaista, jos ei ympärilläni olisi ollut ihmisiä tai tiimiä, johon luottaa. Lisäksi on luotettava tulevaisuuteen. On luotettava omiin unelmiin ja siihen, että niiden ei tarvitse jäädä vain unelmiksi vaan niiden saavuttaminen on omasta asenteesta kiinni.

Toinen arvoista on rohkeus. Rohkeus on päätös tehdä asioita pelosta huolimatta. Rohkeus on sitä, että uskaltaa tehdä myös virheitä ja epäonnistua. Rohkeus on kuin lihas, jota harjoittamalla se vahvistuu. Omalta mukavuusalueelta poistuminen ja uusien asioiden kokeileminen vaatii aina rohkeutta mutta, jos haluaa saavuttaa jotain mitä ei vielä ole, on tehtävä jotain mitä ei ole ennen tehnyt.

Kolmantena arvona ovat teot. Me kaikki valmistuvat olemme tehneet tähän mennessä todella paljon töitä, jotta voimme juhlia tänään tutkinnon saamista. Valmistumisen jälkeen osa meistä ehkä jatkaa opiskelua, osa siirtyy työelämään ja osa ei vielä tiedä mitä tulevaisuudessa tekee. Mieluisan työn löytäminen ei ole itsestäänselvyys. Sanotaan, että on suudeltava muutamaa sammakkoa ennen prinssin löytymistä ja sama pätee varmasti työpaikan etsimiseen. On ehkä olemassa onnekkaita, jotka löytävät unelmiensa työn ensi yrittämällä, mutta uskon että useimpien kohdalla sen oikean löytäminen vaatii aikaa, töitä ja tekoja. Älä ole liian vaativa sen suhteen, mihin seuraavan askeleen tulee johtaa. Anna tilaa uusille mahdollisuuksille ja haasta itseäsi.

Neljäs arvo on oppiminen. Kuten äsken mainitsin että olemme tehneet paljon töitä, jotta voimme juhlia valmistumista tänään, mutta sitäkin enemmän olemme varmasti oppineet. Omalla kohdalla isoimmat opit ovat tulleet perus oppituntien ulkopuolelta. Erikseen on tietotaito, joka kuuluu tutkintoon ja erikseen ovat ne muut opit, joita opiskelu on tuonut mukanaan. Itse olen opiskelujen aikana oppinut esimerkiksi tiimin merkityksestä ja rohkeudesta. Vaikka tutkintotodistus monella meistä on samanlainen, lähdemme silti maailmalle yksilöinä tästä koulusta.

Frank Martela kirjassaan Valonöörit varoittaa keskittymästä liikaa asioihin, joissa jo on hyvä. Omaa unelma-ammattia etsiessä ei kannata keskittyä vain siihen mitä on jo oppinut vaan siihen mitä haluaa oppia ja mistä on innostunut. Helposti into oppia uutta vie pidemmälle, kuin vanhan jo opitun tekeminen.

Viimeinen viidestä arvosta on menestyminen. Jokainen ymmärtää menestymisen omalla tavallaan ja menestymisen mittarit ovat jokaisella omanlaiset. Toinen mittaa menestystä tuijottamalla pankkitilin saldoa ja toinen mittaa menestystä verkostojen määrällä. Toiselle menestyminen on matkustelua ja toiselle taas se voi olla tasapainoisten lasten kasvattamista. Menestyminen elämässä ei ole fakta vaan se on tunne. Jokainen itse määrittelee onko menestynyt – kukaan muu ei voi sitä tehdä.

Itse ymmärrän menestymisen niin, että on onnellinen. Onnellisuustutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että ihmissuhteet ovat keskeisimpiä onnellisuuden lähteitä. Ei kannata miettiä siis pelkästään sitä mitä elämässä haluaa tehdä, vaan myös samalla sitä kenen kanssa päivänsä haluaa viettää.

Uskon, että kaikilla meillä täältä tänään valmistuvilla ovat menestymisen avaimet käsissään ja kaikki mahdollisuudet menestyä itselle merkityksellisellä tavalla. Tämä on yhden aikakauden loppu. Tutut ja turvalliset opiskelut jäävät nyt taakse ja jokainen meistä saa itse päättää minkä alku tämä hetki on. Nyt on aika unelmoida isosti ja lähteä rakentamaan haluamaansa tulevaisuutta.

And last I would like to say couple words in english. I want to congratulate all of you who are graduating today. This is a new beginning for all of us and we don’t know what future holds. I think we should all keep in mind these three simple rules of life:

1. If you do not go after what you want, you’ll never have it.
2. If you do not ask, the answer will always be no.
3. If you do not step forward, you will always be in the same place.

Thank you. Kiitos.

noste360

Yrittäminen on sitä, ettei luovuta

Matkani Proakatemialla alkaa lähestyä loppuaan ja samalla on aika tiivistää ajatukset kuluneesta vuodesta. Proakatemialla opitaan tekemällä, mutta myös jakamalla omia oppeja muiden kanssa. Siksi koen suorastaan velvollisuudekseni kertoa yhteisölle vuoden mittaisesta matkastani kuplapalloyrittäjänä.

Kesällä 2015 pääsin mukaan projektiin nimeltä Kuplapallo. Kesätyönäni roudailin siis kuplapalloja ympäri Tamperetta ja kävin vetämässä kuplapallopelejä erilaisille porukoille. Välillä kuplassa höykytettiin polttarisankaria, välillä taas yhteentörmäilyä harrastivat työporukat. Olin aina ollut sitä mieltä, että kesällä pitää tehdä mieluiten fyysistä työtä ja ehdottomasti ulkona, joten kuplapallon peluuttaminen sopi minulle kuin nyrkki silmään.

Alkutalvesta 2016 minulle tarjoutui mahdollisuus ostaa Kuplapalloliiketoiminta. Tiimin tukemana syntyi päätös ottaa haltuun Kuplapallo, joka muuten on Eventan tähänastisista projekteista suurin. Kevään aikana tajusin myös, että tulisin tekemään opinnäytetyöni Kuplapalloon liittyen, sillä aikaa on vain rajallisesti käytettävissä. Opparini tulisi joka tapauksessa viemään jotakin yritystä askeleen eteenpäin, miksi siis ei omaani? Opinnäytetyöni aiheeksi muodostui liiketoiminnan kehittäminen ja kasvu ja sitä voi käydä lueskelemassa Theseuksessa, mikäli jäät kaipaamaan aiheesta lisälukemista.

Nyt minulla on lähes vuosi kuplapalloyrittäjän arkea takana. Vaikka Proakatemialla on kaksi ja puoli vuotta nyt opittu yhdessä yrittämällä, olen alkanut vasta tämän viimeisen vuoden myötä ajatella itseäni yrittäjänä. Kun on ollut pidemmän ajan yksin vastuussa liiketoiminnasta, alkaa valjeta esimerkiksi mitä tarkoitetaan yrittäjän palkalla tai yrittäjän lomilla. Kumpikin ovat pitkälti epävarmoja muuttujia. Yrittäjyys on vaatinut jaksamista ja riskinsietokykyä, mutta toisaalta se on antanut myös vapauksia. Tänä vuonna olen matkustanut enemmän kuin koskaan elämäni aikana! Toisaalta, palkkatyössä lomat ovat lomaa ilman sähköposteja, puheluita ja huolta siitä sujuvatko asiat poissa ollessani. Koen viimeisen vuoden aikana oppineeni hurjasti asioita, jotka koulivat minusta yrittäjän, mutta myös entistä ymmärtäväisemmän työntekijän.

Parasta on, kun projektissa pääsee toteuttamaan itseään. Oli työtehtävä sitten visuaalista toteutuksen tekemistä, kirjoittamista tai asioiden organisointia, olennaisinta on, että saa tuntea itsensä tärkeäksi. Onnistumisen kokemukset ja Flow-tila tekevät työnteosta mahtavaa.

Parasta on, kun projektissa pääsee toteuttamaan itseään. Oli työtehtävä sitten visuaalista toteutuksen tekemistä, kirjoittamista tai asioiden organisointia, olennaisinta on, että saa tuntea itsensä tärkeäksi. Onnistumisen kokemukset ja Flow-tila tekevät työnteosta mahtavaa.

Kuplapalloyrittäjänä olen päässyt johtamaan kaikkia liiketoiminnan osa-alueita itse: taloutta, markkinointia, tuotekehitystä ja asiakaspalvelua. Olen päässyt tekemään katelaskelmia ja budjetteja, olen opetellut hakukoneoptimointia, vastaillut asiakkaiden kyselyihin ja samalla olen ollut toimitusjohtaja, joka pesee iltaisin likaisia pelipaitoja. Moni Proakatemialle hakeva haluaa olla se yrittäjä, joka käärii tuohta yrityksessä, jossa joku muu tekee työt. Väittäisin kuitenkin, että aika harva yrittäjä on päässyt suoraan huipulle tekemättä itse ensin valtavasti likaista duunia. Itse koen, että yrittäjän on pakko olla perillä kaikista osa-alueista, jotta hän osaa hankkia niihin itseään paremman työntekijän. Aluksi on kuitenkin tiedettävä kaikesta kaikki ja opeteltava loput.

Koen, että yrittäminen on jatkuvaa oppimista ja kehittämistä. Oppi tulee itsestään, mutta kehittymisen eteen tarvitsee nähdä vaivaa. Kehittäminen tarkoittaa sitä, että kyseenalaistaa nykyisiä toimintamalleja, kuuntelee asiakkaita ja etsii tapoja palvella asiakkaita tänään paremmin kuin eilen. Kehittäminen on sitä, että pitää silmät ja korvat auki. Keitä asiakkaani ovat? Miksi he eivät päädy ostamaan? Mitä voisin tehdä paremmin?

Yrittäjyys on saanut minut katselemaan myös muita yrityksiä uusin silmin. Liian moni yritys on jämähtänyt paikoilleen. He tekevät asiat kuten ne on aina tehty ja pärjäävät jotenkuten päivästä toiseen. Yrittäjät valittelevat huonoja aikoja ja pistävät kukkaron nyörit umpisolmuun. Karmivaltahan se tuntuu investoida silloin, kun tulovirrat kuihtuvat, mutta todellisuudessa huonoina aikoina pitäisi taistella eikä nääntyä. Yrittäjyys on sitä, että valitsee yrittämisen luovuttamisen sijaan.

Yrityksen kehittäminen on pieniä asioita yrittäjän arjessa. Kuplapallon tapauksessa se tarkoitti asiakaskyselyitä, asiakaspolun tutkimista, sosiaalisen median markkinointia ja nettisivujen uudistamista. Pieniä askelia, joilla viedään toimintaa eteenpäin. Ja samalla etsitään niitä isoja harppauksia, joilla voidaan viedä liiketoiminta seuraavalle tasolle. Iso harppaus voi olla esimerkiksi uusi tuote, palvelu tai toimiala. Mikä on se markkina tai kilpailuetu, jolla yritys pysyy askeleen edellä kilpailijoitaan? Kaikkein tärkeintä yrityksen kehittämisessä on kuitenkin yrittäjän halu viedä yritystä eteenpäin. Ja kun löytyy halua, löytyy myös tapoja viedä liiketoiminta seuraavalle tasolle.

Yrittäjyys ja opinnot, kuplapallo ja opinnäytetyö, käytäntö ja teoria ovat kulkeneet tämän viimeisen vuoden ajan tiiviisti käsi kädessä. Olen päässyt tekemällä oppimisen ytimeen: luottanut prosessiin, mennyt mukavuusalueeni ulkopuolelle sekä saanut oppeja ja koppeja (nämä kliseet voin nyt lopullisesti poistaa sanavarastostani). Koen, että sain Proakatemialta enemmän kuin uskalsin koskaan ajatellakaan, ja toivon yhtä antoisia kokemuksia kaikille uusille ja jatkaville tiimiyrittäjille.

Vilma Linna, Eventa Creative Osk

Hyvinvointialan tiimiläisenä Proakatemialla

Istuimme Y-kampuksen stagella tammikuussa 2015, koska lukujärjestykseen oli merkitty joku Kick off-tilaisuus. Menimme paikalle hieman epäröiden ja ihmetellen. Lavalla oli innokas Innote hehkuttamassa uudenlaista opintopolkua. Aluksi ajatus yrittäjyydestä hirvitti, mutta edellinen hyvinvointialan tiimi rohkaisi hakemaan Proakatemialle. Vaikka ensin olimme epäluuloisia ja lähes täysin tietämättömiä Proakatemiasta ja hyvinvointialan tiimistä, heti tilaisuuden jälkeen olimme valmiita hakemaan tällaiseen opiskelumuotoon. Ajatus itselle mieluisten projektien toteuttamisesta houkutti enemmän kuin luennoilla istuminen.

Syksyllä 2015 sitten aloitimme opinnot Proakatemialla uusissa, hienoissa tiloissa. Perustimme 16 hengen voimin osuuskunta Motiven. Tiimimme koostuu sosionomi- ja fysioterapeuttiopiskelijoista. Olemme toinen hyvinvointialan tiimi Proakatemian historiassa, joten tämä on koko Proakatemian yhteisölle melkoisen uusi juttu. Ensimmäinen hyvinvointialan tiimi on ollut ”tien raivaaja”, joiden jalan jäljissä me jatkamme toisena pilottiryhmänä.

Ensimmäinen syksy vierähti yritystä perustaessa, Tamkilla lasten ja nuorten fysioterapia- jakson harjoitustunneilla, viiden viikon harjoittelussa, pajoissa Proakatemialla, opinnäytetyön suunnittelussa sekä projektien ja kirjapisteiden parissa. Jokainen tiimiläinen sai konkreettisesti tutustua siihen, mitä on ajankäytön hallinta ja stressin sietokyky. Syksyn aikana sanonta ”kun toiselle kumartaa, niin toiselle pyllistää” kävi toteen. Kun oli harjoittelussa, oli tunne, että pitäisi olla projektien parissa ja kun taas oli pajassa, oli tunne, että pitäisi olla harjoittelussa. Illat täyttyivät kirjapisteiden ja harjoitteluraportin näpyttelystä, joten vapaa-aika ja sosiaalinen elämä jäivät lähes olemattomaksi. Vaikka työtä oli enemmän kuin tarpeeksi, ensimmäinen puolivuosi Proakatemialla oli opettavaisin koko opiskelu-uramme aikana.

Terveyden- ja hyvinvointialan opiskelijana olemme joutuneet yritysasioissa painimaan moraalikysymysten äärellä. Etenkin aluksi projektien hinnoittelussa mietimme liikaa, paljonko asiakkailta voidaan ”pyytää” rahaa palveluistamme. Hinnoittelu olikin yksi yrittämisen haasteista, johon meillä ei ollut entuudestaan pohjaa peruskoulutuksesta. Syksyn jälkeen heräsimme siihen todellisuuteen, että rahaa olisi tehtävä, jotta yritys pyörisi. Rahalliset paineet ohjasivat meitä myös järkevämpään hinnoitteluun. Syksyn aikana olimme myös kantapään kautta oppineet, miten päivät järjestellään niin, että niistä selvitään vähemmällä stressillä. Jouduimme puntaroimaan, miten yhdistämme ammatilliset harjoittelut ja rahan tienaamisen. Hyvinvointialalla harjoittelujen rahapolitiikka on valitettavasti edelleen nurinkurinen: koulu maksaa harjoittelupäivistämme työelämäyhteistyökumppaneilleen. Palkallisen harjoittelupaikan saaminen on siis hyvinvointialalla äärimmäisen vaikeaa. Siksi olemme käyneet pohdintoja siitä, onko tärkeintä kartuttaa oman alan ammattitaitoa esimerkiksi harjoittelun muodossa vai kerätä rahaa vähemmän oman alan projektien muodossa.

Toki olemme tehneet myös oman alan projekteja, kuten työhyvinvointi- ja vesiliikuntaryhmienohjausta, mutta fysioterapiaa fysioterapianimikkeellä emme voi toteuttaa ennen virallista ammattitutkintoa. Vaikka kaikki projektit eivät ole liittyneet suoranaisesti omaan alaamme, ei ole kuitenkaan yhtään projektia, joka ei olisi tuonut tärkeää osaamista.

Mitä Proakatemia on meille kokonaisuudessaan antanut? Rutkasti myynti- ja markkinointikokemusta, luottamusta omaan osaamiseen, yrittäjämäistä asennetta, valmiuksia työelämään, laajat verkostot, työelämän yhteistyökumppaneita, oppia tiimityöskentelyyn, epävarmuuden sietokykyä sekä rohkeutta mennä epämukavuusalueelle. Vaikka Proakatemiassa opiskeluaika on meillä lyhyt, vain 1,5 vuotta, näillä eväillä on turvallista siirtyä työelämään ja jättää Motive uusien hyvinvointialan tiimiläisten osaaviin käsiin.

 

Talvisin terveisin pian valmistuvat fysioterapeuttiopiskelijat
Linnea Koistinen & Suvi Tuomisto
Motive 16 Osk