Tässä hetkessä, juon kahvia

Tässä hetkessä, juon kahvia

Olen aiemminkin kirjoittanut hengityksestä ja läsnäolosta. Ne ovat asioita, mitkä ovat tällä hetkellä pinnalla ja trendikkäitäkin avainsanoja niin työ- kuin vapaa-ajan elämässäkin. Tällä kertaa, kun kahvikupin ääressä selasin vanhoja lehtiä ja leikkasin sivuja muita tarkoituksia varten, niin repäisin myös yhden sivun eri kasaan.

Siinä lukee isoin kirjaimin hiljentyminen avaa mielen.

Meditaatio on läsnäoloa tässä hetkessä ja tietoiseksi tulemista.

Vaikka nämä sanat – meditaatio, läsnäolo, hengitys ovat yhä enemmän pinnalla, niin ymmärrämmekö niiden merkityksen? Tässä revityssä sivussa sanotaan se jotenkin helposti – kun juon kahvia, juon kahvia. Kun kävelen, niin todella vain kävelen.

Syyllistyn itsekin usein siihen, että yritän tehdä monta asiaa kerralla. Kun kaikista tehokkainta, viisainta ja sitä kuuluisaa, merkityksellistä läsnäoloa edistävää olisi keskittyä yhteen asiaan kerralla, tehdä yksi asia kerralla. Juoda kahvi rauhassa, ei maksaa laskua, vastata puhelimeen ja laittaa tiskikonetta päälle samaan aikaan. Juoda vain kahvia.

Meditaatio lievittää stressiä, ahdistusta, helpottaa kipuja ja vähentää levottomuutta. Se ei ole taikatemppuja tai mitään ihmeellistä huuhaata. Se voi olla kahvin juomista ja keskittymistä siihen hetkeen. Se voi olla myös jatkuvaa – meditointia ryhmässä, joogassa, kotona tai miten se jokaiselle tuntuukaan mielekkäältä. Sitä kannattaa kokeilla ja nauttia pienistä muutoksista ja oivalluksista.

Itse aloitin tammikuun alussa joogan alkeet, jossa huomasin, että keskitymme fyysisten harjoitusten lisäksi juurikin hengitykseen, rentoutukseen ja joissain joogalajeissa ja osissa myös meditaatioon. Olen inspiroitunut. Niin. Voisiko olla mahdollista saavuttaa ulkoisista asioista riippumaton onnellisuus tietoisella läsnäololla?

Yhteistyö Wihurin Metro-tukun kanssa jatkuu!

Yhteistyö Wihurin Metro-tukun kanssa jatkuu!

Yli sadan vuoden aikana pienestä perheyrityksestä, Wihurista, on kasvanut neljällä eri toimialalla toimiva kansainvälinen monialakonserni, joka työllistää yli 5000 oman alansa ammattilaista. Vaikka yhtiö on kasvanut huimasti ja toimintaa on nykyään sekä koko Suomessa, että yhteensä noin 30 eri maassa, se on edelleen perheyhtiö.

Wihuri Oy Aarnio Metro-tukku on ollut merkittävä vaikuttaja yritysmaailmassa jo pitkään. Wihurin Metro-tukku on tätä nykyä yksi Suomen suurimmista päivittäistavaratuotteiden tukkukaupoista.

Wihurin Metro-tukun valikoimaan kuuluu lähes 25 000 eri tuotetta: elintarvikkeita, pakasteita, alkoholituotteita sekä päivittäisiä käyttötavaroita. Metro-tukku tarjoaa maanlaajuista tukku- ja toimitusmyyntiä, ja sillä on yli 20 pikatukkua ympäri Suomea. Metro-tukku toimii myös verkossa e-Metro -palvelussa, jota kuka tahansa voi selata ja josta asiakkaat voivat tilata tuotteita.

Metro-tukku oli antamassa omaa toimeksiantoaan Proakatemialta valmistuvien opiskelijoiden 24 tunnin loppunäyttötapahtumaan vuonna 2018 jo toista kertaa. Edeltävänä vuonna toimeksiantoa lähti ratkaisemaan Proakatemialta valmistumassa ollut tiimi Efekti. Toimeksiantaja oli erittäin tyytyväinen tiimin lyhyessä ajassa tuottamaan viimeisen päälle mietittyyn ja selkeään ratkaisuun. Tästä poikikin yhteistyökuvio Proakatemian ja Metro-tukun välille vuodelle 2018.

Tuottoisalle yhteystyölle sopivana jatkumona saimmekin kunnian toivottaa myös vuonna 2018 Metro-tukun yhdeksi 24H loppunäytön toimeksiantajista. Toimeksiannon sai ratkaistavakseen tiimeistä Total. Heidän tuli tunnistaa Metro-tukun tavoite helpottaa omien työntekijöidensä arkea sekä toimittajien näkökulmasta parantaa palvelukokonaisuutta ja -kokemusta tiedonkulkua parantamalla.

Tämä toimikin pohjana Totalin ratkaisulle. Ratkaisu oli sekä luova, että selkeästi rakenneltu. Total esitti ratkaisunsa loistavasti ja myös sitä tukenut raportti sai kiitosta. Lisäksi Totalin ratkaisuun kuului ideapankki, jossa oli pitkä lista erilaisia 24H:n aikana esiin tulleita ideoita. Myös tänä vuonna tiimin tuottama ratkaisu vastasi toimeksiantajan odotuksia ja Total ansaitsi kiitettävän arvosanan. Metro-tukku sai tapahtuman ja tiimin kautta paljon konkreettista ja toteuttamiskelpoista.

Suunnitelmat vuoden 2019 24H-loppunäyttötapahtumaa varten on jo aloitettu, mutta nähtäväksi jää, miten pitkälle yhteistyö Proakatemian ja Wihurin Metro-tukun kanssa vielä etenee! Näemmekö Wihurin  Metro-tukkua vielä Proakatemian Stagella marraskuussa 2019? Se selviää vain tulemalla paikalle vajaan vuoden kuluttua!

Vincit 24h haasteessa

Tänä vuonna halusimme valmistuvien opiskelijoiden loppunäyttökokeeseen mukaan jonkun räväkän yrityksen, jolta voisimme saada mielenkiintoisen ja ehkä hieman erilaisenkin toimeksiannon. Ajattelimme Vincitiä mukaan tapahtumaan jo vuonna 2017, mutta tänä vuonna onnistuimme asiassa. Vincitin tuntuvat tietävän kaikki. Olikin hienoa saada tällainen kaikkien tuntema yritys toimeksiantajaksi.

Vincit on teknologiayritys, jossa tehdään ohjelmistokehitystä ja palvelumuotoilua. Yritys on tunnettu rennosta ja luovasta kulttuuristaan ja se onkin palkittu muun muassa Euroopan parhaaksi työpaikaksi vuonna 2016 ja kolme kertaa myös Suomen parhaaksi. Vincitin Wikipedia -sivuilta löytyy huima lista erilaisista voitetuista palkinnoista.

Vincitin kulttuuriin kuuluu työssä oppimisen ja kehittymisen mahdollistaminen. Haasteena tässä on ajanpuute. Tyypillisesti kaikkein parhaimmat asiantuntijat ovat myös kaikkein kiireisimpiä ja juuri heidän osaamista haluttaisiin jakaa yrityksen sisällä.  Lisäksi oppien jakaminen yrityksen sisällä ei ole helppoa, kun henkilöstömäärä on 450 ja työntekijät Vincitin toimistoilla ovat ympäri maailmaa. Tilanne oli aivan erilainen silloin, kun kaikki työntekijät mahtuivat saman pöydän ääreen.

 

Toimeksiantona Vincitillä olikin siis se, minkälaiset toimintatavat mahdollistaisivat tarkoituksenmukaisen oppimisen. Toimeksiannossa korostettiin, että Vincit tykkää tehdä asiat omalla tavallaan, joten ratkaisun ei tarvitsisi olla perinteinen. Pohjustuksena toimeksiannolle tuotiin esiin Vincitillä jo nyt käytössä olevat mahdollisuudet oppimiseen. Heillä olikin jo tehty paljon, mm. perustettu yrityksen sisäinen koulutusorganisaatio ja otettu useita erilaisia työkaluja käyttöön.

Mehän käytämme Proakatemialla oppimiseen tiimioppimisen mallia ja näin ollen emme itsekään opiskele kovin perinteisellä tavalla. Tässä mielessä toimeksianto oli hyvin kiinnostava ja osuva juuri meidän opiskelijoillemme. Tämän haastavan tehtävän sai ratkaistavaksi Eventa Creative osk.

Eventan ratkaisu keskittyi osaamisen jakamisen mahdollistaviin toimintatapoihin. He ideoivat viisi erilaista toimintatapaa projektien aikaiseen oppimiseen. Osa näistä esitetyistä toimintatavoista muistuttikin Proakatemialla jo kahdenkymmenen vuoden ajan hyväksi koettuja keinoja. 24 tunnin aikana Eventa puristi kasaan kyselytutkimuksen Vincitin työntekijöille, raportin ja esityksen.

Toimeksiantaja oli tyytyväinen siihen, että Eventan kehittämät toimintatavat olivat keskenään hyvin erilaisia ja kekseliäitä, juuri kuten Vincit oli toivonutkin. Kaikki ratkaisut olivat sellaisia, joita Vincit voi alkaa kokeilla. Toisaalta osa ehdotetuista ratkaisuista vaativat kuitenkin ajankäyttöä ja ajan puute oli nimenomaan ydinongelmana. Lisäksi ratkaisut olisivat voineet olla vielä villimpiä ja erikoisempia. Tämä tuokin hienosti esiin Vincitin omalaatuisuuden ja erityisyyden rohkeana yrityksenä.

Saimme olla tänäkin vuonna ylpeitä siitä draivista ja innosta, jolla tämäkin toimeksianto vietiin loppuun. 24H on melkoinen puristus tiimeiltä, mutta yllättävien toimeksiantojen, innovatiivisten tiimien ja koko yhteisön voimin siitä saadaan vuosi vuodelta rakennettua upea tapahtuma.

Kuvat: Jani Bieck

International team’s November

Our November started with six Lithuanians guests. They were a group of teachers and students. They wanted to know our way of learning. One of their tasks was an innovation project with some of our students. The assignment was to organize event for a local restaurant.

 

We also had teachers and coaches from The Netherlands to visit us. Some of them were already coaches but all of them will become a coach. They came here to get to know more about our methods for coaching. We had training sessions with them about subjects: teaching vs coaching and tools behind Proakatemia. Both training sessions had few Proakatemia students also participating. They were really interested to hear what we students think about coaching and the methods here.

 

We had a group of people from different countries visiting us too. They were here one day so we told them about Proakatemia and they heard about our projects.

 

A group of about twenty Brazilians were visiting Proakatemia during the 24H challenge.  In the morning they came to watch graduate’s presentations. They were impressed how elegant and beautiful the event was. Even though they couldn’t understand anything they were able to feel the great atmosphere.

 

Joonatan was hosting them for the rest of the day. He showed them places and told them how we are studying. In the evening we had some fun when we were hosted a ”Finnish evening” for them. First, we of course raised a toast with salty liquorice liquor. We also had Finnish food and drinks for them to taste. During the evening we had a quiz about Finland and Proakatemia. Questions were difficult, but all groups had one Finn helping them. And of course, we danced with them. Hanna taught letkajenkka and after that they wanted to teach us to dance. Rest of the night was fun when we just danced and listened to some Brazilian music.

 

Best regards,

Henna/International Team

Mitä Hurmassa opittiin myyntipäivistä?

Proakatemian jokavuotiset myyntipäivät vietettiin jälleen lokakuun lopulla. Myyntipäivien jännitys piilee siinä, että kaikki kyllä tiedämme jo reilusti etukäteen, että myyntipäivät ovat tulossa, mutta on vielä täysi arvoitus, mitä noiden kolmen päivän aikana tapahtuu. Arvoitukseksi jää itse myyntipäiviin asti mitä tuotteita myydään ja missä, mihin rooliin omassa tiimissä päätyy ja ennen kaikkea tietysti se, mikä tiimi voittaa ja millä rahasummalla!

Tänä vuonna myytäviksi tuotteiksi ja palveluiksi oli valittu taas Proakatemialla kehittyneitä projekteja, eli Pitstop ja Kulttuurikahvila Laikku. Hurmassa koimme Kulttuurikahvila Laikun lahjakorttien ja lounaskorttien myynnin huomattavasti hankalammaksi, kuin Pitstop -lahjakorttien myynnin, joten panostimme Pitstopiin. Hurma myikin Pitstopia eniten koko akatemialla myyntipäivien aikana, vaikka jäimmekin kilpailussa lopulta kolmansiksi.

Uskon, että puhun nyt koko tiimin puolesta, kun sanon, että Hurmassa kuitenkaan myyntipäivien isoimmat opit eivät liittyneet myytäviin tuotteisiin, myyntiargumentteihin, kylmäsoittoihin, ständimyyntiin tai ylipäätään myyntiin. Hurman isoimmat opit liittyivät tiimiin, tiimimme toimintaan sekä siihen, mitä ensi vuoden myyntipäivillä ja muissakin haastavissa tilanteissa tehdään tiiminä paremmin!

Pidimme heti myyntipäivien jälkeisessä pajassa motorolan myyntipäivistä, jossa kaivettiin esille kaikki ne asiat, jotka menivät hyvin, kaikki ne, jotka menivät huonosti sekä kaikki ne, jotka jäivät hampaankoloon. Motorolassa nousi esille muutamia juttuja, jotka liittyivät itse myyntiin: saatiin myyntipäivien järjestäjien puolesta yksi ständipaikka, mutta oman aktiivisuuden ansiosta oltiin lopulta neljässä eri pisteessä pitämässä ständiä, liian pitkät spiikit puhelimessa tai ständillä eivät toimi, vaan asiakas on koukutettava nopeasti ja ensi vuonna pitää panostaa puhelinmyyntiin ja yritysmyyntiin enemmän. Kuitenkin iso osa palautteesta, jota myyntipäivien purku -pajassa kävimme lävitse, koski tiimin toimintaa ja tiimin yksilöiden toimintaa tiimissä.

Hurmassa oli selkeä haaste tiimin jäsenten eriasteinen sitoutuminen myyntipäiviin sekä tiimiin myyntipäivien aikana tai ehkä jopa se, että sitoutumisesta tiimiin viestittiin eri tavoin. Joku toinen oli jättänyt omat treenit ja pelit välistä, koska halusi olla koko myyntipäivien ajan paikalla tukemassa tiimiä, kun taas joku toinen lähti kesken päivän treeneihin, koska koki tarvitsevansa liikuntaa ja palautumista, jotta voi taas seuraavana päivänä olla parhaimmillaan auttamassa tiimiä eteenpäin.

Useampi meistä, minä mukaan lukien, myös valitsi olla pois tiimin yhteisistä hetkistä myyntiajan ulkopuolella myyntiajan sijaan. Ajattelimme, että on tärkeämpää olla paikalla silloin kun myydään ja että jos jostain voi joustaa, se on se yhteinen fiiliskierros, joka käydään illalla päivän päätteeksi tiimin kanssa. Ei se ole niin tärkeää päästä joka ilta kertomaan omia fiiliksiä tai kuuntelemaan muiden. Ei sillä voiteta myyntipäiviä, vaan myymällä voitetaan!

Noiden ajatusten kanssa olimme kuitenkin väärässä ja metsään mentiin. Se, että osa päätti päivänsä aiemmin ja osa palasi vielä akatemialle päättämään päivän yhdessä aiheutti pahaa mieltä meissä jokaisessa: he, jotka lähtivät aiemmin kotiin, potivat syyllisyyttä ja he, jotka vielä jatkoivat pitkää päivää, kokivat olevansa epäreilussa tilanteessa.

Kuten valmentajamme Joonas Koivumaakin myyntipäivien alussa sanoi, myyntipäivien kaksi tärkeintä asiaa ovat tiimi ja kehittyminen. Ei myynti, ei voitto, ei eurot, ei kilpailu. Tiimi ja kehittyminen.

Sen me kyllä ehdottomasti Hurmassa opimme ja kantapään kautta. Tilanteessa kuin tilanteessa, tiimi menee aina kaiken muun edelle. Tiimi on haastavissa tilanteissa tärkein, ei myynti, ei eurot eikä mikään muukaan. Ainoastaan tiimi. Vaikka ajattelimme, että ei myyntipäiviä voiteta ottamalla omaa aikaa tai taukoja myyntiajasta, ei myyntipäiviä kyllä selvästikään voitettu niinkään, että otetaan omaa aikaa tiimin yhteisistä hetkistä.

Joten jatkossa, olipa kyse sitten ensi kevään Mini Sales Daysta, seuraavista myyntipäivistä tai mistä tahansa muusta haasteesta, jonka eteen tiiminä päädymme, mietimme varmasti kahdesti, ennen kuin asetamme jotain muuta tiimin edelle.

Minun alkuni Proakatemialla

Monikaan yrittäjyyden ja tiimijohtamisen koulutusohjelmaan hakeutunut opiskelija ei varmasti alkuun tiedä mihin on ryhtynyt. En oikeastaan tiennyt minäkään. Liiketalouden tradenomiopinnot ovat varmasti monelle tutumpi käsite, mutta mitä liiketalouden opinnot Tampereen ammattikorkeakoulun yrittäjyyden yksikössä Proakatemiassa on, se oli itselle pimeän peitossa.

Proakatemialla onkin aivan omanlaisensa lausahdus ”Luota prosessiin”. Se ei alkuun kertonut paljoakaan, mutta nykyisin tiivistää erittäin hyvin yrittäjyyden ja tiimijohtamisen opiskelijan arkea. Opinnot ovat kuin suuri vuoristorata, välillä mennään vauhdilla eteenpäin ja päätä huumaa. Toisinaan vauhti on tasaisempaa ja odotellaan uutta nousua. Tärkeimpänä kaikesta – olemme kuitenkin koko ajan yhteisellä matkalla. Jokainen omana erilaisena yksilönään, mutta osana suurta yhteisöä.

Ensimmäisen syksyn opinnot Tampereen ammattikorkeakoululla sisälsivät tulevalle yrittäjälle ja liiketalouden osaajalle tärkeitä opintoja. Perehdyimme mm. talousmatematiikkaan, markkinointiin, taloudelliseen ajatteluun, juridiikkaan, innovointiin sekä virkamiesruotsiin.

Proakatemialle kevään alussa siirryttäessä, arki kuitenkin muuttui kertaheitolla. Saman vuosikurssin opiskelijat jaettiin kahteen ryhmään, tarkoituksena muodostua toimivia tiimiyrityksiä. Tiimi ei kuitenkaan synny vain ryhmästä ihmisiä, vaan kyse on työyhteisön synnyttämisestä, joka työskentelee saman tavoitteen saavuttamiseksi. Tiimin syntymiseksi tarvittiin vahvaa sitoutumista ja yhteinen tahtotila saada onnistumisia aikaan yksilösuorittamisen sijaan yhteistyön voimalla. Opiskelijan ja tiimiyrittäjän arki onkin usein todella hetkistä, vaatii tarkkaa suunnittelua sekä aikataulutusta, mutta tarpeeksi kovan tahtotilan omatessa kaikki on mahdollista. Tiimin tuki kovan tahdin keskellä onkin korvaamatonta ja tiimityöskentely on ehdottomasti Proakatemian suurimpia hienouksia.

Proakatemialle siirryttäessä opintopisteitä on suoritettu mm. kirjapisteiden sekä pajojen kautta. Valitsemme itse mielenkiinnon kohteidemme ja tarpeidemme mukaan opintoihimme sopivia kirjoja, joita luemme ja joiden pohjalta kirjoitamme kirjaesseitä. Esseiden avulla pääsemme pohtimaan kirjan herättämiä ajatuksia sekä opetuksia ja kuinka voisimme hyödyntää niitä käytäntöön jatkossa. Kirjapisteet ovat tapa kasvattaa omaa ammatillista osaamista ja kartuttaa yrittäjälle tärkeitä tietotaitoja. Mielestäni se on erittäin hyvä ja toimiva opiskelutapa.

Pajat ovat oppimishetkiä, joiden ideana on opiskella asioita dialogin avulla. Istumme kaksi kertaa viikossa, neljä tuntia tiimin kanssa yhdessä ringissä, teemme muistiinpanoja vihkoihimme ja keskustelemme esim. toimivan tiimin rakenteesta tai kuinka tehdä myyntiä. Valitsemme itse tiimiyrittäjänä toimimisen kannalta tärkeitä aiheita ja valitsemme pajalle vetäjän, joka suunnittelee pajan rakenteen sekä päättää kuuluuko pajaan esim. ennakkotehtäviä. Pajojen hienous on, että keskustelun avulla saamme tuotua jokaiseen aihepiiriin uudenlaisia näkökulmia, pääsemme pureutumaan aihepiiriin syvemmin henkilöiden kokemusten kautta sekä oppimaan dialogin avulla toisiltamme. Olen kokenut pajat todella tärkeänä oppisvälineenä ja silmiä avaavina kokemuksina.

Tiimiyrittäjinä voimme itse päättää, millaista liiketoimintaa haluamme yrityksenä lähteä tekemään ja kuinka etenemme asioissa. Proakatemialla opiskeleminen onkin vaatinut paljon itsensäjohtamisentaitoja, sillä kukaan ei ota puolestasi vastuuta opinnoistasi sekä edistymisestäsi tiimiyrittäjänä. Toimintaan on sitouduttava, että voi kasvaa ja kehittyä tiiminjäsenenä sekä yksilönä ja saavuttaa yhdessä huikeita tuloksia. Yhteistyö onkin avaimena kaikkeen tekemiseen sekä menestymiseen. Proakatemialla on ollut tarjota laajat verkostot taitavia ihmisiä opintojeni sekä yrittäjyyden tueksi, jollaisia ei monesta paikasta löydy. Ihmiset ovat todella valmiita auttamaan uusien asioiden keskellä ja tukemaan toistensa kehittymistä.

On jännittävää ajatella mitä kaikkea tulemme seuraavan kahden ja puolen vuoden aikana tiimini kanssa vielä kokemaan, sillä vauhti on jo nyt ollut päätä huimaavaa. Olemme jo lyhyessä ajassa menneet suuria harppauksia eteenpäin ja tahdissa mukana pysyäkseen on ollut oltava valmis kehittymään myös yksilönä. Tällä hetkellä koen suurta halua oppia yrittäjyydestä sekä tiimityöskentelystä lisää ja näen, että Proakatemia on itselleni juuri oikea paikka sitä varten.

Opinnäytetöiden helmiä: Älylaitekoulutuksen tuotteistaminen

Myös Proakatemialla opiskelijoiden viimeisiä tuotoksia ennen valmistumista on opinnäytetyö. Nyt alkuvuodesta esittelemme viime jouluna valmistuneiden opiskelijoiden opinnäytetöitä.


Alumni täällä moro! Nyt kun nuoremmat opiskelijatkin alkavat aloittelemaan opinnäytetyöprosessejaan, ajattelin kertoa hieman omasta opparistani. Opinnäytetyöni Älylaitekoulutuksen tuotteistaminen – Kohderyhmänä ikääntyneet poikkeaa tavanomaisesta kahdella tapaa: se on kirjoitettu yhdessä opiskelijakollegani Ella Oran kanssa, ja siinä toimi toimeksiantajana me itse.

Idea opinnäytetyön aiheesta lähti, kun olimme suunnittelemassa älylaitekoulutusta Tampereen Kauppaseuran jäsenille. Proakatemia mahdollisti meille sen, että pystyimme tekemään opinnäytetyömme omasta projektistamme ja käyttämään siihen kuluvan ajan hyödyksemme. Koska meitä oli kaksi opinnäytetyöntekijää, oli selvää että työn laajuus on suurempi ja asioihin paneudutaan syvemmällä tasolla.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli älylaitekoulutuksen prototypointi, testaaminen sekä tuotteistaminen. Sen runkona toimi palvelumuotoilun prosessi, ja koulutuksen kehityksessä käytettiin monipuolisesti palvelumuotoilun työkaluja. Prototypointi lähti liikkeelle ikääntyneiden oppimiseen tutustumisella ja kouluttamisen teorialla. Näiden tietojen päälle oli hyvä lähteä rakentamaan palvelua. Palvelumuotoilun yksi keskeisimpiä käsitteitä on asiakasymmärrys, johon paneuduimme ahkerasti mm. kyselytutkimuksen kautta ja Kauppaseuran toiminnanjohtajan kanssa keskustelemalla.

Prototyypistä muodostui kuuden viikon kurssi, jonka aikana osallistujille opetettiin perusteita viestintäsovelluksista, pilvipalveluista, mobiilipankista, somesta, tietoturvasta, yksityisyydestä ja Youtubesta. Se testattiin Tampereen Kauppaseuralla kevään 2017 aikana, jonka jälkeen palasimme suunnittelupöydän ääreen ja veimme koulutusta eteenpäin konseptoinnin menetelmin. Olimme keränneet prototyypistä palautetta kyselylomakkeella, havainnoimalla ja tarkastelemalla osallistujien oppimiskäyrää. Palautteen pohjalta koulutuksen eri osa-alueita paranneltiin ja saatiin luotua kehitetty palvelu.

Olen tyytyväinen opinnäytetyöprosessin kulkuun ja siihen mitä saimme aikaan. Yhteistyömme sujui hyvin, sillä vaikka persoonat välillä kolisivatkin, olimme tottuneet tekemään projekteja yhdessä ja meillä oli hyvin samanlaiset työskentelytavat. Opin opinnäytetyöprosessin myllerryksessä palvelumuotoilun periaatteet, joita voin hyödyntää nyt työelämään astuessani. Arvolupaus ja asiakaslähtöisyys ovat elementtejä, joista en tule jatkossa luopumaan ja joista haluan oppia vieläkin lisää.

Mikäli opinnäytetyö herätti kiinnostuksesi, klikkaa tästä ja löydät työmme kokonaisuudessaan!

 

ÄLYLAITEKOULUTUS

Proakatemian arvot perustana tulevaisuuden menestykselle

Olen viimeisen vuoden aikana saanut huikean mahdollisuuden olla mukana Proakatemian kansainvälisyystoiminnassa. Tätä kautta olen pohtinut paljon vierailijoiden kanssa sitä, mihin meidän konseptimme ylipäätään perustuu. Melkeinpä jokaisen kanssa on esille noussut suurimpana asiana Proakatemian arvot.

Olen itsekin siinä samalla tajunnut, kuinka mahtava arvopolku meillä on ja miten tiimit näitä arvoja seuraamalla voivat parhaimmillaan kehittyä huipputiimeiksi. Halusinkin tässä esseessä avata arvopolkuamme uusille pinkuille, eli tänä vuonna Proakatemialla opintonsa aloittaneille opiskelijoille, sekä myös mahdollisesti tuleville esipinkuille. Nämä arvot kun jokainen tiimi pitää mielessään, tulee Proakatemia taival olemaan varmasti menestyksekäs. Kaikkienhan Proakatemialla tulisi tietää meidän arvot, mutta niille jotka eivät niitä vielä tiedä, tässä vielä kertauksena: Luottamus -> Rohkeus -> Teot -> Oppiminen -> Menestys.

Luottamus on arvoista ensimmäinen ja kaiken toiminnan kivijalka. Proakatemian alussa luottamusta rakennetaan erilaisilla tapahtumilla kuten kastajaisilla sekä mökkipajalla. Mökkipajassa jokainen tiimi käy läpi henkilökohtaiset oppimissopimukset, joissa kerrotaan siitä mitä on tehnyt ennen Proakatemiaa, mitä haluaa tulevaisuudessa täällä vielä tehdä ja miten sinne pääsee. Ensimmäisessä oppimissopimuksessa on erityisen tärkeää, että jokainen kertoo tiimilleen rehellisesti menneisyydestään ja myös sellaisia arkaluontosia asioita, joita ei välttämättä kerrota kaikille. Jokainen muu tiimin jäsen kuuntelee ja kunnioittaa toisen puheenvuoroa ja mökkipajassa puhutuista asioista ei kerrota ulospäin kenellekään muulle. Tämä on ensimmäinen askel siihen, että tiimissä kaikki luottavat toisiinsa. Tämän jälkeen päästäänkin toiseen arvoon eli rohkeuteen.

Mitä on rohkeus? Omasta mielestäni rohkeus on sitä, että uskaltaa toteuttaa asioita omista peloista huolimatta. Kun luotat omaan tiimiisi uskallat tehdä asioita, joita et välttämättä yksin lähtisi tekemään. Proakatemialla rohkeus näkyy siinä, että uskalletaan lähteä tekemään projekteja, joissa myös riski epäonnistua on mukana. Tästä erittäin hyvänä esimerkkinä on Eventan poikien virtuaalielämysliike Portaali. Iso hatun nosto heille siitä, kuinka he uskalsivat lähteä kokeilemaan jotain sellaista, mitä ei aikaisemmin Tampereella ole vielä tehty. Tässäkin heidän takanaan on koko tiimin tuki, joka tuo heille turvaa ja apuja, mikäli sellaisia tarvitaan.

Kolmas ja neljäs arvo ovat teot ja oppiminen, ja ne liittyvät suuresti yhteen. Proakatemialla halutaan, että tiimiyrittäjät eivät ainoastaan suunnittele asioita, vaan että niitä omia suunnitelmia ja unelmia aletaan toteuttaa. Kun asioita alkaa oikeasti tehdä, niin matkalle osuu varmasti myös paljon virheitä ja vastoinkäymisiä, mutta myös onnistumisia. Näistä kaikista kokemuksista opitaan, ja paljon enemmän kuin miettimällä tai lukemalla kirjoista miten asiat tulisi tehdä.

Kun virheistä ja onnistumisista opitaan, on varma, että tulevaisuudessa tulee menetystä. Tämän takia menestys on arvopolussa viimeisenä. Proakatemialta valmistuneiden tuloksetkin sen osoittavat, että tämä polku toimii, kun sitä uskaltaa seurata.

Tässä vielä tiivistettynä arvopolku: Kun luotat tiimiisi jäseniin, uskallat tehdä ja kokeilla asioita. Kun teet asioita, opit virheistä ja onnistumisista. Kun opit näistä tekemistäsi asioista, tulet tulevaisuudessa menestymään. Yksinkertaista, mutta totta.

Unelmista totta

Sanotaan, että Proakatemia on unelmien koulu. Tämänhän voi käsittää hyvinkin monella tapaa, mutta ainakin yhden omista unelmistani pääsin toteuttamaan juuri Proakatemian ansiosta, kun kv-tiimimme matkasi Brasilian Sao Pauloon sekä Rio de Janeiroon. Matka oli myös Proakatemian mittapuulla historiallinen, sillä tämä oli ensimmäinen kerta, kun kv-tiimi matkustaa solmimaan kansainvälisiä suhteita Euroopan ulkopuolelle! Pelkästään lomailusta ei siis todellakaan ollut kyse vaan matkan aikana kävimme esittelemässä Proakatemiaa ja tiimioppimista neljässä eri yliopistossa sekä yhdessä yrityksessä.

Rio

Alkuun haluan kertoa hiukan tämän reissun taustoja. Proakatemian kv-tiimillähän on aina ollut tarkoituksena edistää Proakatemian tunnettavuutta kansainvälisesti ja tänä vuonna raudanluja päällikkömme Jane päätti jo lukuvuoden alussa, että matkamme kohdistuisi Euroopan ulkopuolelle. Viime vuoden lokakuussa Proakatemialla oli vierailemassa kolmen päivän ajan ryhmä brasilialaisia opettajia ja oppilaita professori Antonion johdolla. Pidimme kv-tiimin kanssa heille kolmen päivän ajan ohjelmaa ja tutustuimme henkilökohtaisestikin heihin hyvin, sillä vietimme heidän kanssaan aikaa myös iltaisin. Brasilialaiset ihastuivat Proakatemiaan ja olivat tyytyväisiä meidän vieraanvaraisuuteemme, joten he kutsuivat meidät vastavuoroisesti käymään heidän kotikaupungissaan Sao Paulossa. Siitä lähtikin sitten ajatus, että teemme tämän vuoden matkamme Sao Pauloon ja siinä sivussa käymme tietenkin myös Rio de Janeirossa.

Ennen matkaa teimme paljon selvittely työtä ja sovimme tapaamisia paikallisten yliopistojen kanssa. Olihan matkan päätarkoitus kuitenkin viedä Proakatemian tietoisuutta eteenpäin. Matkaan lähdimme 11.4 kuuden hengen porukalla, johon kuuluivat Hanna (Eventa), Henriikka (Massive), Jane ja Anna (Ote), Aleksi (Total) ja kv-tiimin valmentajan roolissa Sotku. Muut Kv- tiimin jäsenet joutuivat erinäisistä syistä jäämään Suomeen, mikä oli sinänsä harmi, sillä onhan koko vuoden kv-tiimin menestys ollut myös heidän ansiotaan.

Sao Pauloon lennot kestivät yhteensä noin 16 tuntia välilaskujen kanssa ja paikanpäälle saavuimme 12.4 klo 04:50 paikallista aikaa. Ensimmäinen päivä oli heti melko rankka, sillä olimme sopineet tapaamiset paikalliseen design yritykseen Mais Packingiin klo 12 sekä Mackenzien yliopistoon klo 19. Mais Packing yritys oli kiinnostunut kaverijohtamisesta, joten pidimme heille siitä workshopin ja tutustuimme samalla yrityksen työntekijöihin. Tämän jälkeen suuntasimme Mackenzie yliopistolle, sillä tuossa 11 miljoonan asukkaan kaupungissa 10 kilometrin matkaankin saattoi ruuhkien takia kulua 2 tuntia. Mackenzie yliopistolla tapasimme Antonion, joka halusi, että pidämme hänen oppilailleen workshopin visuaalisesta ajattelusta, joten näin myös teimme.

Mackenzie University

Seuraavana päivänä vuorossa oli jälleen kaksi tapaamista Anhembi Morumbi sekä Senac yliopistoissa. Anhembi Morumbi yliopistossa tapasimme opettajan Roberta Sogayarin, joka on kiinnostunut tiimioppimismallista ja myös pitänyt tähän malliin perustuvaa kurssia omassa yliopistossaan. Hänen kanssaan keskustelimme muun muassa siitä, että mitä jos Proakatemia sijaitsisi joskus myös Sao Paulon kaupungissa.. Se jäänee nähtäväksi tulevaisuudessa. Tämän jälkeen suuntasimme Senac yliopistoon, jonka opiskelupiirissä opiskelee 3,5 miljoonaa opiskelijaa ympäri Brasilian. Siellä tapasimme miehet nimeltä Clovis sekä Leandro, jotka molemmat olivat hyvin kiinnostuneita tiimioppimisesta ja mahdollisesta yhteistyöstä Proakatemian kanssa. Senacissa toteutettiin jo monia kursseja tiimioppimis –tyylillä, sillä Clovis oli joskus käynyt tiimimestarit koulutuksen ja tuonut sieltä oppeja tähän yliopistoon. Tutustuimme yliopistolla myös erilaisiin osastoihin. Mielenkiintoisin niistä oli IOS kurssi, jossa oppilaat kehittivät Applelle erilaisia uusia appeja ja Apple puolestaan kustansi jokaiselle upouudet laitteet ja maksoivat heidän keksinnöistään.

Kaksi ensimmäistä päivää olivat melko kiireisiä, joten pari viimeistä päivää Sao Paulossa menivät paikallisten opastuksella erilaisia nähtävyyksiä kierrellessä. Toki myös iltaisin kävimme hiukan katsomassa brasilialaista yöelämää ja täytyy sanoa, etteivät hävinneet suomen naiset tanssitaidoissa kyllä yhtään paikallisille naisille.

Rio yöllä

Rio de Janeirossa oli sitten tarkoitus ottaa hiukan rennommin, mutta sinnekin olimme silti sopineet yhden tapaamisen COPPEAD yliopistoon. Tässä yliopistossa pääsimme tutustumaan heidän kansainväliseen maisteriohjelmaansa sekä oppilaisiin, joita oli 10 eri maasta. Tällä reissulla heräsi varsinkin kohta valmistuvien Annan ja Janen silmissä ajatus siitä, että josko tulevaisuuden maisteriopintojen yliopisto olisikin Rio de Janeiron lämmössä. Paikalliset oppilaat olivat myöskin todella mukavia ja he veivätkin meidät tutustumaan viimeisenä iltana paikallisten nuorten yöelämään. Muuten Rion ohjelma koostui upeaan kaupunkiin tutustuessa. Kävimme päivien aikana muun muassa Jeesus- patsaalla, sokeritoppa vuorella, Santa teresan rappusilla, jalkapallo pelissä sekä Rion isoimmassa favelassa Rocinhassa. Päivien aikana myös Ipaneman ja Cobacabanan kuuluisat rannat tulivat tutuiksi.

Päällimmäisenä matkasta jäi mieleeni paikallisten mahtava vieraanvaraisuus, käsittämätön ihmispaljous, kontaktit ja ystävät tulevaisuutta varten, upeat maisemat ja tietenkin näin miehen näkökulmasta kauniit naiset ja caipirinha drinkit, joita naisten epävirallisten laskujen mukaan join matkan aikana 23 kappaletta. Matkalla opin myös arvostamaan oman maamme turvallisuutta, puhtautta ja tasa-arvoisuutta. Matka lähensi myös kv-tiimimme jäseniä ja kaikki ovat varmasti samaa mieltä kanssani siitä, että tämä ei jäänyt viimeiseksi matkaksi Brasiliaan.

Mitä Proakatemialla muka oppii?

Proakatemialla meillä ei ole luentoja, opettajia, saati tenttejä. Sen sijaan me teemme projekteja oman mielenkiinnon mukaan, opettajan roolin on korvannut valmentaja ja tiiminäytöt ovat oppimismallimme tenttejä. Voisi kuvitella, että tällaisen oppimismallin hyödyntäminen olisi täysi farssi. Monet kysyvätkin minulta, että kuinka meitä sitten arvioidaan tai mitä hyötyä tästä koulutuksesta on, jos emme saa mistään numeroita. Itse asiassa kyllä meitä arvioidaan, mutta sitä ei tee valmentajat, vaan toiset yritykset ja toimeksiantajat. Ja parhaimmat saa siitä vielä rahaa tai uusia projekteja. Meitä harvemmin arvioidaan myöskään yksilöinä, sillä olemmehan me tiimiyrittäjiä. Sitä paitsi, kuka työelämässä muutenkaan antaa työsuorituksista numeroita?

 

Ulkopuolisen korviin Proakatemia voi kuulostaa joltain huru-ukkojen lahkolta ja höpöhöpö-akatemialta, jossa yrittäjiksi itseään kutsuvat opiskelijat luulevat tekevänsä töitä. Eihän siellä edes opeteta mitään. Mielestäni tämä ei kuitenkaan kovin huono koulu voi olla, sillä 99 % valmistuneista suosittelisi Proakatemiaa muillekin. Itse ainakin koen oppineeni kahdeksan kuukauden aikana, jonka olen Akatemialla viettänyt, enemmän kuin koko ensimmäisenä vuotena yhteensä. Varsinkin tiiminäytöt ovat oppimisen paikkoja. Valehtelematta voin väittää, että jokainen, joka tiiminäyttöihin osallistuu, oppii valtavasti tiimistään ja tiimityöskentelystä.

 

Tiiminäytöt, joihin myös 26.4. järjestetty tiimidiilikin kuuluu, ovat sanansa mukaisesti tiimissä tehtäviä näyttöjä siitä, mitä olemme oppineet. Ne on kuitenkin ovelasti naamioitu kilpailuiksi, sillä suurin osa Proakatemialla opiskelevista ovat kilpailuhenkisiä. Kilpailullinen asetelma saa meidät tiiminä tekemään enemmän kuin kaikkemme voiton eteen. Tiimidiili oli tänä vuonna yksi päiväinen. Päivässä tiimien piti suunnitella kiinalaisille turisteille matkailupalveluita. Kukaan muu kuin tiimi ja sen projektipäällikkö ei päätä, millä tavalla vastaamme tehtävän antoon. Tuomarit arvostelevat lopputuloksen vain sen toteutettavuuden, skaalautuvuuden ja asiakasymmärryksen kannoilta. Lisäpisteitä saa, jos lopputulos tuottaa liikevaihtoa omalle tiimille. Kaikki muu oli tiimin päätettävissä.

 

Niinpä lähdimmekin tiimini Totalin, kanssa vastaamaan kiinalaismatkaajien kasvavaan terveysturismiin. Suunnittelimme neljän päivän terveysloman, johon kuului erilaisia terveyttä edistäviä suomalaisia luonnonkeinoja, kuten saunomista, kuppausta sekä itse kerätyistä metsänantimista tehtäviä ruokia. Myös Suomen puhdas ilma ja raikas vesi houkuttelevat kiinalaisia Suomeen, sillä ne ovat asioita, joita Kiinassa ei ole. Korostimmekin näitä ominaisuuksia palvelussamme. Sloganiksemme muodostui: Fresh life with natural resources. Koko palvelupaketin nimi on Breathe Finland, mikä tarkoittaa sekä elämystä Suomessa että suomalaisen puhtaan ilman hengittämistä.

 

Päivän aikana opimme niin kiinalaisesta kulttuurista kuin toisistammekin. Välillä oli niitä hetkiä, kun huudettiin, raivottiin ja suututtiin toisillemme, mutta hetken päästä olimme kaikki taas yhtä, loistavasti toimivaa tiimiä. Lopuksi tietenkin jännitimme yhdessä ja juhlimme onnistumistamme. Se on sitä tiimihenkeä aidoimmillaan, ja syy, miksi opiskelu Proakatemialla on niin mahtavaa. Kaikki kuohunta ja siitä yli pääseminen vain vahvistaa tiimiä ja loppujen lopuksi tekee siitä huipun – timantithan tunnetusti syntyvät kovan paineen alla.

Vaikka emme voittaneetkaan tiimidiiliä, olen silti ylpeä tiimistäni. Kuten Cheek laulaa kappaleessaan Äärirajoille “kävi miten kävi, voittajat ei pelkää hävii”, tunsin tiimini voittajaksi, sillä ylitimme itsemme. Toimimme selvästi parhaiten paineen alla ja paransimmekin suoritustamme huomattavasti viimeisen puolen tunnin aikana. Tuomarit antoivat arvosanaksi asteikolla 1-5 numeron 4,08. Kaikki tämä on oppia ja saamme aineksia seuraavaan tiiminäyttöön. Kaikista upeinta on huomata, kuinka tiimi kehittyy näyttöjen välillä. Tämän vuotisen tiimidiilin oppi ei kuitenkaan tähän lopu. Saimme aikaan niin valmiin palvelupaketin, että aiomme viedä projektia eteenpäin mahdollisimman pian. Itse koen oppivani enemmän tällaisella tyylillä kuin tentteihin pänttäämällä. Ja samalla tehdään vielä liikevaihtoa!