Se ei lähde edes kulumalla

”Mies voi lähteä Proakatemialta, mutta Proakatemia ei lähde miehestä”. Näin totesi eräs Proakatemialta valmistunut alumni, ja osui tässä naulan kantaan. On aika kuvaavaa, että kaikille Proakatemialta valmistuneille tänä vuonna tehdystä kyselystä ilmeni, että peräti 99 % vastanneista suosittelisi Proakatemian koulutusta muille. Koulutus on vaativa, mutta juuri siksi se antaa työelämään ja yrittäjyyteen siirtymiseen sellaisia valmiuksia, joita vain harva koulutusohjelma pystyy antamaan.

Miten perustelen tätä? Miten ne valmiudet kehittyvät? Ja mitä ne valmiudet ovat? Tässä muutama näkökulma:

1. Olen itse työskennellyt viimeiset viisi vuotta yrittäjänä, ja tehnyt lukuisten yritysten ja organisaatioiden kanssa yhteistyötä liiketoiminnan ja strategioiden kehittämisen saralla. Olen yrittäjänä levittänyt juurikin Proakatemialla käytössä olevia innovatiivisia kehittämismenetelmiä ja toimintamalleja yrityksiin, ja kysyntää on riittänyt. Tiedoksesi: nämä mallit tulevat tutuksi kaikille Proakatemialla opiskeleville jo opiskeluaikana.

2. Opiskelijat tekevät koko opintojensa ajan projekteja oikeiden asiakkaiden kanssa. Joku viisas on todennut, että ”aiemmin valta oli niillä, joilla oli tieto, nyt valta on niillä, joilla on verkostot.” Proakatemialainen luo työelämäverkostoaan jo opiskelujensa aikana, ja se myös kantaa valmistumisesta eteenpäin.

3. Olen törmännyt aina satunnaisesti tyyppeihin, jotka ovat palkanneet akatemialaisia, ja kysynyt heidän mielipidettään akatemialaisten osaamisesta ja työelämävalmiuksista. Vastaukset ovat olleet poikkeuksetta myönteisiä. ”On kyllä tosi vaikea ymmärtää, että miten juuri valmistunut voi olla niin rohkea ja niin valmis”, totesi suuren tamperelaisen kasvuyrityksen johtaja, kun hän palkkasi muutama vuosi sitten markkinointipäälliköksi juuri Proakatemialta valmistuneen. Hän on muuten edelleen firmassa töissä.

4. Olen jutellut monien Proakatemialta valmistuneiden yrittäjien kanssa, ja he ovat kaikki järjestään rohkeita, realistisia ja sitkeitä sekä äärimmäisen oppimishaluisia. Vain oppimalla voi kehittyä, ja sen he oppivat jo opiskeluaikanaan. He oppivat myös sen, että tiimillä on merkitystä. Yksin asioita on vaikea saada maaliin, mutta oikealla osaamisella ja toistensa osaamista täydentävälle tiimille kaikki on mahdollista.

5. Kun teet niin opit. Vain tekemällä oppii, tai opettamalla muille. Tämän tietää jokainen opettaja, mutta käytäntö on korkeakoulumaailmassa vielä valitettavan toisenlainen. Proakatemialla oikeasti tehdään.

Olen nyt palannut juurilleni Proakatemialle valmentamaan seuraavia huipputyyppejä työelämään. Proakatemialaiset löytävät paikkansa, josta näyttönä ovat ne kymmenet yritystään pyörittävät yrittäjät tai sadat erilaisissa kehittämis-, asiantuntija- ja johtotehtävissä työskentelevät alumnimme maailmalla. He ovat myös upea verkosto, joka pyyteettömästi tukee, auttaa ja sparraa Proakatemialla opiskelevia, on kyse sitten opinnäytetyöstä, markkinoinnin ja myynnin kehittämisestä tai omien yrittäjätarinoiden jakamisesta. Kerran proakatemialainen, aina proakatemialainen.

Tiina Lindberg

Oppeja Thaimaasta

Lähdin Thaimaan Krabille tammikuussa ja vietin siellä 2 kuukautta työskennellen matkaoppaana eräässä matkailuyrityksessä. Käytännössä toimin oppaana luksus ”longtailboatissa” jossa kiertelimme asiakkaiden kanssa Ao Nangin edustan saaria, snorklasimme, kajakoimme, grillasimme ja kalastimme. Työ oli todella mieluista ja siinä oppi myös asiakaspalvelua sekä eri sai uutta näkemystä eri kulttuureista.

kansiEnsimmäinen haaste veneellä työskennellessä oli oppia kommunikoimaan veneen kahden miehistön jäsenen kanssa, sillä heistä toinen ei puhunut sanaakaan englantia ja toinen osasi tavata vain muutaman sanan. Tein työnantajani kanssa pienen muistilistan itselleni, jossa minulla oli käännettynä veneellä tarvittavaa perus-sanastoa, jonka avulla opin pikkuhiljaa välttämättömät sanat ja käsimerkit. Usein pitkän päivän jälkeen kun lähdimme palaamaan kotisatamaan sekä asiakkaat että toinen miehistön jäsen väsähti. Huomasin tällöin, että ainoastaan thaimaalainen veneen miehistön jäsen hymyilee nukkuessaan. Mieleeni palaa yhä uudelleen eräs belgialainen pariskunta, joka hymyili ja nautti jatkuvasti veneellä ollessaan, mutta kun he nukahtivat kumpikaan ei hymyillyt. Pohdin pitkään mistä tämä ero johtuu ja tulin siihen tulokseen että se johtuu stressitömästä ja askeettisesta elämäntavasta lähes jatkuvaa aurinkoisuutta unohtamatta.

Opin thaimaalaista myös sen että suurin osa heistä oli tai ainakin esitti ystävällistä tilanteessa kuin tilanteessa ja yritti parhaansa mukaan neuvoa vaikkapa tietä johonkin. Esimerkiksi kerran asioidessani vakio banaanikauppiaallani kauppias (kauppa oli heidän talonsa edessä oleva pöytä) huomasi jalassani olleet vapaaottelu shortsit ja kutsui minut sisälle katsomaan thainyrkkeilyä. Siinä me katsoimme hetken ajan todella vanhasta telkkarista thainyrkkeilyä ilman että kumpikaan ymmärsi toisen kielestä sanaakaan.

Minä en ollut luonnollisestikkaan vakituinen työntekijä yrityksessä jossa työskentelin, joten minulle annettiin ”vaikeimmat” asiakasryhmät. Suurin osa asiakkaistani oli kiinalaisia tai malesialaisia perheitä, joissa oli pieniä lapsia. Aluksi kauhistuin sitä että joudun työskentelemään näiden ”vaikeiden” ihmisten kanssa, mutta huomasin pian että kiinalaiset ja malesialaiset olivat kaikkein ystävällisimpiä ja huomaavaisimpia asiakkaita. Kiinalaiset eivät puhuneet paljoakaan englantia, mutta he olivat hyvin avuliaita esimerkiksi grillatessa ja vaikkapa kanoottien nostamisessa veneen katolle säilytykseen.

asiakas nuori

Oletin että malesialaiset asiakkaat olisivat ylimielisiä ja kielitaidottomia, mutta en tavannut Thaimaassa ollessani yhtäkään malesialaista joka ei puhuisi englantia. Päinvastoin pienet lapsetkin puhuivat keskenään englantia. Malesialaiset olivat myös todella mukavia ja huomioonottavia asiakkaita. Puhuin työnantajani kanssa aiheesta ja selvisikin että päinvastoin kuin olin luullut minulle nimenomaan annettiin pääasiassa kiinalaisia ja malesialaisia asiakkaita sillä he olivat niin helppoja ”huolehdittavia.”

Tutustuin Krabilla moniin thaimaalaisiin ja ulkomaalaisiin yrittäjiin. Yllättävän moni Aasian ulkopuolelta tullut yrittäjä sanoi että ei aikoisi enää palata kotimaahansa vaan jäisi pysyvästi Thaimaahan. Aina kysyessäni syytä tälle tuli vastaukseksi sää (yllätys), byrokratian helppous/vähyys sekä iloiset ihmiset. Eräs ruotsalainen hotelliyrittäjä kertoi kuinka Thaimaassa pystyi olemaan lähempänä luontoa ja elämään maanläheisemmin. Panin merkille että ruotsalainen ystäväni hymyili aina kun ajoimme skoottereillamme ja kerroin hänelle että olen huomannut venemiesteni hymyilevän nukkuessaan. Totesimme yhdessä että koska hän oli viettänyt niin monta vuotta Thaimaassa oli hän jo ”thaimaalaistunut” hieman.

Vaikka Thaimaalaiset vaikuttivat onnellisilta ja positiivisilta huomasin että he eivät uskaltaneet tehdä normeistaan poikkeavia asioita. Esimerkiksi kun veneestä jossa työskentelin oli eräs istuinlauta puoliksi irti kysyin miksi sitä ei kiinnitetä. Vastaukseksi sain tulkin (työnantajani) välityksellä sen että koska kumpikaan venemiehistä ei ollut koskaan tehnyt ”rakennustöitä” he eivät voisi/uskaltaisi sitä tehdä. Työnantajani kertoi että hän oli ottanu lapsensa pois thaimaalaisesta koulusta kalliiseen yksityisopetukseen, sillä hän koki että koulu ei opeta kriittistä ajattelua, vaan siellä on olemassa pelkkä oikea ja väärä asiassa kuin asiassa. Koulussa myös rangaistaan fyysisesti virheistä ja siitä jos on erimieltä ”oikean” vastauksen kanssa. Ehkäpä passivoivan koulusysteemin vuoksi niin useat yrittäjät ovat Thaimaassa ulkomaalaisia.

Peter Perttula,
Eventa Creative

Jokaisella on oma tiensä: Tiimioppimisen maastaviejän tarina

Ensimmäisenä vuotena Proakatemialla katsellessa vanhempia menestyviä tiimejä,
sekä ihmisiä niissä tiimeissä tulee usein melko epävarma olo. He näyttävät itsevarmoilta
menestyjiltä ja pieni pelko hiipii puseroon “Onko minusta oikeasti tähän?”. Tämän takia alumnien tarinat ja kokemukset auttavat sekä rohkaisevat meitä ensimmäisen vuoden “pinkkuja” näkemään omaa potentiaalia ja etsimään rohkeammin omaa polkua. Seuraavaksi lyhykäisyydessään tiimioppimisen maastaviejän Maria Ruokosen tarina.

Maria Ruokonen valmistui Extempo osuuskunnasta vuonna 2013. Tämän jälkeen hän on perustanut Less Miserables nimisen osuuskunnan yhdessä Lauri Holjan kanssa ja nyt hän vie Proakatemian opiskelumallia kansainvälisille markkinoille. Mariankin tie yrittäjäksi on ollut sattumien summa. Hänellä oli jo vahva halu kansainvälisyyteen ennen akatemiaa ja hän päätyikin Akatemian ensimmäiseen tiimiin, jolla oli alusta asti määriteltynä teemana kansainvälisyys.

Annamari Könnölä, Lauri Holja, Maria Ruokonen, Nina Widén, Raine Luntta, Matias Koistinen, Akseli Cairns ja Allan Palmroth.

Maailmanympärysmatkalle lähdössä: Annamari Könnölä, Lauri Holja, Maria Ruokonen, Nina Widén, Raine Luntta, Matias Koistinen, Akseli Cairns ja Allan Palmroth.

Koko Extempo-tiimin taivalta leimasi vahva yhtenäisyys ja kunnianhimo. Tiimi jäikin historiaan tiiminä, joka teki Final Campillä, eli Akatemia tiimien perinteisellä viimeisellä yhteisellä reissulla, matkan maailman ympäri. Tiimin 2,5 vuotinen matka ei sujunut ilman ongelmia ja konflikteja. Tiimi perustettiin kahdentoista hengen osuuskuntana, mutta koska tiimiyrittäminen vaatii motivoitunutta asennetta, itsensä johtamiskykyä ja täyttä sitoutumista, päättyi Extempon Proakatemia-aika kahdeksan sitkeimmän jäsenen voimin.

Maria toimi viimeisen puolen vuoden ajan Business leaderina ja hänen haasteenaan oli motivoida tiimiä viimeiseen puristukseen ennen Final Campia. Hänellä oli jo kokemusta aikaisemmin johtamisesta Proakatemian kansainvälisen ryhmän vastaavana, joka huolehtii mm. kansainvälisistä vieraista Akatemialla. Maria kokee johtamisotteensa valmentavana ja hänen tavoitteenaan on haastaa yksilön ylittämään itsensä.

Maria Fidzillä

Maria Fidzillä

Silti hienojen projektien esimerkkinä toimiminen Tampereen Flamenco viikkojen tuottajana ja useiden johtamistehtävien jälkeen Marian polku Proakatemian jälkeen oli vielä epäselvä lähdettäessä Final Campille. Kuitenkin Laurin kanssa löytyi yhteinen mielenkiinto jatkaa kansainvälisyyden polkua. “Final Campillä Tamkin kautta tuli kyselyä, että olisiko kiinnostusta lähteä Barcelonan konferenssiin vetämään esitys”. Tähän Maria ja Lauri tarttuivat saaden arvokasta näkemystä tiimioppimismallin markkina-arvosta. Tämän jälkeen Marian kontaktien kautta löytyi ensimmäinen maksava asiakas Barcelonasta.

Barcelonan konferenssia varten Maria ja Lauri, apunaan TAMKin valmentaja Timo Nevalainen, muotoilivat tiimioppisen akateemista maailmaa kiinnostavaksi malliksi ja tällä tiellä he ovat edelleenkin. Kahden hengen osuuskunnan kunnianhimoisena visiona on, että “kaikilla maailman nuorilla olisi mahdollista valita tämän kaltainen koulutusmuoto”.

Helmikuun alussa Maria lähtee Sloveniaan Maribor nimiseen kaupunkiin, jossa on kiinnostusta perustaa Proakatemian kaltainen tiimioppimisen yksikkö. Hänen mukaansa yrittäjyydessä on hienointa: “Yrittäjät voivat vaikuttaa asioihin. Vaikka ollaan pieniä tekijöitä, niin voidaan olla mukana muutoksessa”. Tässä linkki Less Miserablesin sivuille: http://lessmiserables.com/

Juuso Koivuniemi,
Noste 360°