Ikimuistoinen loppuhuipentuma

Marraskuussa 2015 koitti Incoren kauan odottama hetki – reissu Brasiliaan! Kyseessä oli Final Camp, joka on jokaisen proakatemialaisen opintoihin kuuluva kansainvälinen osio. Se tehdään koko tiimin voimin juuri ennen valmistumista, ja koska Final Campin tulee sisältää kansainvälisyyttä, on kyseessä usein ulkomailla tehtävä projekti. Olimme Incoressa päättäneet jo hyvissä ajoin suunnata Etelä-Amerikkaan, ja keväällä 2015 suunnitelmat tarkentuivat kahteen Brasiliassa tehtävään projektiin.

Pitkien järjestelyjen jälkeen pääsimme vihdoin reissuun, ja se tuntui epätodelliselta. Oliko meillä oikeasti ennen valmistumista edessä enää kolme viikkoa Brasiliassa? Uskottava se oli viimeistään siinä vaiheessa, kun pääsimme Rion kautta Salvadorin hiekkarannalle.

Salvadorissa koitti reissun ensimmäinen projekti, Rails Girls. Rails Girls on Suomessa syntynyt yhteisö, joka järjestää naisille suunnattuja, tekniikan ja koodaamisen ymmärtämistä edistäviä ilmaistapahtumia. Rails Girlsissä tehtävänämme oli opastaa osallistujia ja auttaa paikallisia järjestäjiä juoksevien asioiden hoitamisessa. Vaikka kielimuuri tuntui välillä hankalalta, oli palkitsevaa päästä auttamaan upean tapahtuman järjestämisessä! 

4_Proakatemia_Brasilia

Kuva: Viivi Ahola

Rails Girlsin ja ihanaan Salvadorin kaupunkiin tutustumisen jälkeen vuorossa oli Vitória -rannikkokaupunki Salvadorin ja Rio de Janeiron välissä. Vitórian lentokentällä meitä vastassa oli iso joukko paikallisia opiskelijoita, jotka toimivat meidän ja englantia puhumattomien opiskelijoiden välisinä tulkkeina viikonloppuna järjestetyssä innovointitapahtumassa. Vitórian innovointitapahtuma järjestettiin paikallisella yliopistolla. Osallistujina oli joukko opiskelijoita ja opettajia, joiden tehtävänä oli kehittää yhteiskuntaa auttavia tuotteita tai palveluita eteenpäin. Saimme kunnian toimia osallistujien sparraajina.

3_Proakatemia_Brasilia  5_Proakatemia_Brasilia

Tutustuimme meitä kentällä vastassa olleisiin ihaniin opiskelijoihin paremmin Vitóriassa vietetyn viikon aikana, jolloin he näyttivät meille kotikaupunkiaan ja olivat meille korvaamattomana apuna sekä tapahtumassa, että sen ulkopuolella. Heidän kanssaan pääsimme muun muassa kiipeämään Morro do Moreno -nimiselle vuorelle ja käymään kaupungin historiallisessa keskustassa.

Jätettyämme hyvästit uusille brasilialaisille ystävillemme, lensimme Rio de Janeiroon, josta osa incorelaisista otti paluulennon Suomeen. Suurin osa porukastamme jäi kuitenkin vielä Rioon viettämään hyvin ansaittua lomaa ennen koleaan Suomeen paluuta. Viiden päivän aikana ehdimme nauttia auringosta hotellin kattouima-altaalla, vierailla lähes 400 metriä korkealla Sokeritoppavuorella, ottaa selfieitä Jeesus-patsaan kanssa, piipahtaa kuuluisalla Copacabanan rannalla ja tehdä paljon muuta!

Kuva: Oona Räty

Vaikka jokaisen reissu oli hieman erilainen henkilöstä riippuen, on se varmaa, että jokainen meistä pääsi nauttimaan Proakatemia-ajan hedelmistä aurinkoisessa Brasiliassa, ja viettämään lomaa opinnäytetöiden valmistumisen päätteeksi ennen työnhaun alkamista.

8_Proakatemia_Brasilia  9_Proakatemia_Brasilia

 

Venla Kekäläinen

Incore
Kuvat: Venla Kekäläinen, ellei kuvaaja erikseen mainittu.

Mikä ihmeen Eventa?

Olemme viime vuoden puolella blogissamme esitelleet jo ensimmäisen hyvinvointialan erikoistiimiemme toimintaa ja käytäntöjä, joten nyt on vuoro esitellä toinen erikoinen tiimimme: matkailutiimi Eventa Creative.

Matkailutiimi perustettiin Proakatemialle ainakin jokseenkin korvaamaan TAMKilta ja lähes koko Suomesta lopetettua korkeakoulutasoista matkailualaa. Matkailu on kasvava ala ihmisten kaukokaipuun kasvaessa ja matkustamisen helppoutuessa entisestään. Proakatemialla nähtiin suuri potentiaali uudenlaisen tiimin kokeilussa.

Matkailutiimissä poikkeuksista suurin verrattuna muihin tiimeihin on se, että matkailutiimi jatkuu. Tavalliset osuuskunnat ovat pystyssä 2,5 vuotta, jonka jälkeen se ajetaan alas tiimin valmistuessa, elleivät vastavalmistuneet yrittäjät tai osa heistä sitä halua lähteä jatkamaan. Matkailutiimiin valittiin ensimmäisenä vuonna eli syksyllä 2014 vähemmän jäseniä, joka mahdollisti sen, että uusia osakkaita voitiin lisätä seuraavana vuonna. Eventan koko siis karttuu ja jäsenistö muuttuu vuosi vuodelta, eikä toiminta lakkaa laisinkaan; ainakaan, mikäli tämä uusi kokeilu mielletään toimivaksi. Tällä hetkellä tiimissä on 21 matkailusta kiinnostunutta osakasta, ja olemme kokeneet muutoksen haasteista huolimatta onnistuneeksi. Ensi vuonna tiimiin tulee uudet noin 10 opiskelijaa, jolloin syksyn ajan, ennen syksyllä 2014 aloittaneiden valmistumista tiimissä on poikkeukselliset 30 jäsentä. Siinä riittää sopeutumista, ja aika näyttää, kuinka tämä toimii.

Matkailutiimi toimii muutoin aivan samalla tavalla kuin muutkin Proakatemian tavalliset tiimit, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Tiimiläiset suorittavat 10 pakollista opintopistettä turismin opintoja. Toinen kurssi on pakollinen turismin peruskurssi, ja toisen saa valita itse omien mieltymysten mukaan. Esimerkiksi tänä vuonna kaksi tiimiläistä on suorittanut pakollisen kurssin lisäksi kaksi viikkoa kestävän intensiivikurssin Namibiassa Afrikan auringon alla. Vaihtoehtoja siis on. Matkailu painottuu myös projektien luonteessa. Tiimi tekee yhtälailla tavallisia projekteja kuten nettisivuja ja tapahtumia kuin muutkin, mutta matkailutiimin on tarkoitus luoda projekteja, joiden pääpaino on joko kansainvälisyydessä tai muussa matkailussa vaikkapa sitten täällä Tampereella. Tämän vuotinen, uusiutunut tiimi on aloittamassa ulkomaille suuntautuvia projekteja, jotka jatkuvat myös nykyisten jäsenten valmistuttua. Projekteilla on mahdollisuus kasvaa siis niin laajalle, kuin tiimi on niitä valmis viemään. Tämä luo myös hyvää pohjaa myöhemmin aloittaville eventalaisille, jotka pääsevät heti käsiksi maailmanlaajuisiin projekteihin.

Koska matkailu on tiimissä lähellä jäsenten sydäntä, haluaa todella moni myös käyttää hyödykseen koulun tarjoaman mahdollisuuden vaihto-opiskeluun ulkomailla. Yksi osakkaamme on nyt Itävallassa, ja tulevana keväänä kokoonpanomme pienenee lähes puoleen, kun innokkaat matkailijat suuntaavat kouluihin eri puolille maailmaa. Kuten arvata saattaa, yrittäjyysopiskelijat eivät osaa vaihtoaikaakaan jättää käyttämättä hyödykseen, vaan projekteja pyritään löytämään myös tutuksi tulevasta vaihtokohteesta. Kaikki mahdolliset verkostot hyötykäyttöön!

 

Tästä löydät vielä linkin Eventan omaan blogiin, johon sekä originelli että uutukainen ovat kirjoittaneet omia kokemuksiaan mielenkiintoisesta, ennen näkemättömästä seikkailusta.

 

Jonna Lipponen

Eventa Creative

Kuukauden alumni: Esa Nikkilä

Kuukauden Alumni on uusi kuukausittain ilmestyvä blogisarja Proakatemian blogissa.
Sarjassa esitellään Akatemialta valmistuneita menestyneitä Alumneja ja tallennetaan
heidän tarinansa Proakatemian yhteisölle. Nämä tarinat auttavat ymmärtämään
minkälaisen matkan proakatemialainen kulkee 2,5 vuoden aikana.

Kuukauden alumni

Ensimmäisessä blogitekstissä haastatellaan WeDesignista vuonna 2010 valmistunutta Esa Nikkilää. Nikkilä asuu Helsingissä, on 28-vuotias ja hän aloitti Tiketin toimitusjohtajana 5.9.2015.

Mitä teet nykyisin?

Aloitin virallisesti Tiketin toimitusjohtajana pari viikkoa sitten 5.9.2015. Aiemmin olen
toiminut Tiketillä myyntijohtajana syksystä 2012 alkaen. Nyt toimitusjohtajan pestin
myötä toimenkuva on laajentunut entisestään verrattuna myyntijohtajan
töihin. Toimitusjohtajan pestissä täytyy tietää yleisesti enemmän firman asioista, tuntea
koko kokonaisuus ja kaikki osastot. Alun perusteella on jäänyt hyvä fiilis, ja on ollut
hienoa aloittaa uusi pesti.

Minkälaista osaamista työsi vaatii? Miten pidät yllä osaamistasi?

Myyntijohtajana toimiminen on paljon muutakin kuin myyntiä. Se vaatii paljon
sosiaalista pääomaa ja poikkeuksellisen laajoja verkostoja. Erityisesti tällä alalla pitää
pystyä ensiksi myymään itsensä asiakkaalle.

Ala on poikkeuksellinen jo ansaintalogiikkansa puolesta. Siitä olen imenyt oppia
mahdollisimman paljon ja käynyt myös jonkun verran johtamis- ja myyntikoulutuksissa.
Pyrin myös ehtimään lukea mahdollisimman paljon kirjallisuutta sekä tietysti seuraan
alan julkaisuja. Ammatilliset tapahtumat, joissa pyörii tapahtuma-alan ihmisiä, ovat
myös liiketoiminnan ja verkostoitumisen kannalta tärkeitä tilaisuuksia.
Tärkeänä osana on ollut myös oman tiimin luominen. Kysymällä oppii yllättävän paljon.

Ryhmäkuva Tiketin 40-vuotisjuhlista

Ryhmäkuva Tiketin 40-vuotisjuhlista

Mitä teit Proakatemialta valmistuttuasi?

Opparin sain aika lailla valmiiksi 2010 kesällä, ja tein ainoastaan pientä viilailua
syksyllä. Muuta kouluhommaa ei ollut syksyllä, joten sain rauhassa miettiä, mitä alkaa
tehdä. Omaa liikeideaa lähdettiin kehittämään syksyllä. Joulukuussa aloitin TPV:n
järjestämän Särkänniemi cupin projektipäällikkönä.

Roisto Oy perustettiin alkukesästä 2011 ja tein puolitoista vuotta töitä Roiston parissa
aktiivisesti. Vuonna 2012 tehtiin Festarikalevala, jossa yhdistyi monia itselle
intohimoisia asioita. Asuin tuolloin Tampereella, mutta projektin kautta sain hyviä
kontakteja Helsingin suuntaan. Sattumusten kautta päädyin työhaastatteluun Tikettiin,
ja ensi kuussa tulee täyteen kolme vuotta tikettiläisenä.

Mikä on paras muistosi Akatemialta?

Parhaat muistot liittyvät siihen ystäväporukkaan ja yhteisöön, jonka kanssa siellä
sain viettää aikaa. Minun Proakatemian ns. ydinporukka asuu nykyisin Helsingissä, ja
heidän kanssaan tulee edelleen pyörittyä viikoittain. Akatemialta on jäänyt elinikäisiä
ystävyyssuhteita.

Mitä on ikävä Proakatemialta? Mitä voisi kehittää?

Ikävä on henkeä, joka siinä hommassa oli. Jengi on innoissaan ja valmiita tekemään.
Oletusarvona on, että kaikki on innoissaan, kun aletaan johonkin. Siinä sivussa oli
välillä myös sinisilmäinen tiettyjä juttuja kohtaan.

Haluaisin Proakatemialle enemmän auktoriteetteja, joilla olisi pitkäaikaista
yrittäjäkokemusta, ja jotka voisivat jakaa tietoa paremmin siitä, millaista on olla Suomessa
yrittäjänä. Asioita pitäisi mielestäni tuoda ylipäätään suoremmin työelämästä. Näin
jälkikäteen korostaisin myös talousjohtamisen opintoja ja valmennusta sellaiseen
terveeseen kustannusajatteluun.

Mikä oli tärkein oppi Akatemialta?

Asioiden luoviminen ja halu oppia, se ettei heitä hanskoja tiskiin vaikka kohtaisikin
hankaluuksia. Muiden kunnioittaminen ja sosiaaliset taidot oppi kanssa Akatemialla.
Tuli myös rakennettua oma hyvä tapa tehdä hommia pilke silmäkulmassa.

Oliko shokki tulla Proakatemialle? Onko huonoja muistoja?

Ei shokkia; ei missään vaiheessa tullut ajatusta että olisi väärä paikka, ja tajusin, että
tämä on oma juttu alusta asti. Hankala paikka oli aloittaa vuonna 2006
ideareaktorilaisten kanssa hommat, ja sitten armeijan takia tuli vuonna 2007 välivuosi. Aloitin
tavallaan alusta ja tulin uuteen tiimiin (WeDesign) puoleksi vuodeksi. Tästäkin selvittiin
kuitenkin ongelmitta.

Terveiset nykyisille akatemialaisille ja Proakatemiaa opiskelupaikkana harkitseville?

Toivon sellaista kriittistä ajattelua, ja ettei jäädä märehtimään juttuja, jotka tuntuvat
hankalilta tai vääriltä. Proakatemialla on todellakin mahdollisuus vaikuttaa asioihin.
Kannattaa painottaa myös teoriapuolta, opetella käyttämään Exceliä sekä valita kirjoja
joista on oikeasti hyötyä.

En voi suositella kaikille. Kannattaa hakea, jos vähänkään kiinnostaa, koska saa
huomattavasti enemmän kokemusta työmaailmasta ja yrittäjyydestä. Pitää kuitenkin
osata tasapainottaa oma elämä, harrastukset ja projektit. Tämä ei ole kaikkien juttu.

 

3D-printtaus meillä ja muualla

Mitä se on?

Suomalainen peruskuluttaja on verraten vielä suhteellisen tietämätön 3D-tulostamisen maailmasta. Onhan meillä toki täällä pohjolassa kotimaiset tulostinvalmistajat Prenta ja miniFactory, mutta kuka niistä puhuu? Missä ylipäätään voi normaali suomalainen kuluttaja sattumalta törmätä 3D-tulostukseen?

Mamba-logoProjektiryhmämme on nyt parin kuukauden ajan yrittänyt myydä kotimaisiin verrattuna edullisia hollantilaisia Mamba3D-printtereitä pääasiassa puheluilla yrityksille. Näihin puheluihin perustuen rohkenen väittää, että suurin osa tamperelaisista yrityksistä tarvitsee toistaiseksi korkeintaan vain luotettavaa tulostuspalvelua, eikä omalle printterille tunnu löytyvän käyttöä. Tähän varmasti vaikuttaa epävakaa taloudellinen tilanteemme, mutta myös fakta ettei suurin osa yrittäjistä vielä tiedä, mitä kaikkea 3D-tulostimella voi tulostaa, saati miten koko tulostusprosessi toimii.

Wikipedian mukaan 3D-tulostus on virtuaalisen mallin tuotteistamista fyysiseksi esineeksi 3D-tulostimen avulla. Materiaaleina eli filamentteina voidaan käyttää erilaisia muovivalmisteita (PLA, ABS), nylonia tai vaikkapa puukyllästettä. Esimerkiksi juuri Mamba3D-tulostimella voi tulostaa 20cmx20cmx20cm kokoisen tulostusalaan sopivia muovisia varaosia, mallikappaleita tai vaikkapa lelufiguureja. Printteriä voi myös hyödyntää arkipäiväisissä huoltotilanteissa. Esimerkiksi huonekaluihin on kätevää tulostaa pieniä varaosia. Mikäli 3D-mallinnus taipuu, voi osan tehdä täysin mittojen mukaan itse, mutta myös esimerkiksi Thingiversestä ja muilta valmiita 3D-malleja tarjoavilta nettisivustoilta voi tehdä yllättäviäkin löytöjä.

Maailmalla mennään 3D-tulostuksessa jo hurjaa vauhtia.

Tammikuussa kuului Kiinasta melkoinen tarina. Paikallinen yritys nimeltään Winsun kertoi rakentaneensa kokonaisen talon 3D-tulostetuista materiaaleista. Eikä siinä vielä kaikki, sillä jo viime vuoden maaliskuussa yritys väitti tulostaneensa 10 taloa 24 tunnissa printterillä, joka käyttää materiaaleina maarakennus- ja teollisuusjätettä. Tällä tavoin vältytään rakennusjätteeltä 30-60%, voitetaan rakennusajassa 50-70% ja työvoimakustannuksissa 50-80%. Joko heräsi härmäläisen insinöörin kiinnostus?

Helmikuussa suomalainen verkkolehti MPCkin uutisoi kickstarterissa valtavan suosion saaneesta kanadalaisvalmisteisesta piirilevy-printteristä Voltera V-Onesta, joka keräsi kuukaudessa 500 000 dollaria joukkorahoituskampanjallaan ja nimettiin vastikään Popular Sciencen vuoden 2015 kymmenen parhaan keksinnön joukkoon. Vastaavanlaisia printtereitä on toki muuallakin, mutta ei läheskään näin edullisesti. Harvardin yliopiston hiljattain esittelemä laite kustantaa noin 8500 dollaria, kun taas V-Onen voi tilata tällä hetkellä hintaan 2199 $.

Ehkä mielenkiintoisin uutinen kuultiin kuitenkin maaliskuussa, kun Californiassa majaansa pitävä Carbon3D toi yleisölle CLIP-tekniikkaa (Continuous Liquid Interface Production) hyödyntävän tulostimensa, jonka väitetään tulostavan 25-100 kertaa tavallista tulostinta nopeammin! CLIP-tekniikka perustuu kulhossa vaikuttavan materiaalin, hapen ja valon välisten reaktioiden hallintaan. Tällä tavoin vältytään 2D-kerrosten toistoon perustuvalle tekniikalle ominaiselta, kerrosten välisistä eroista johtuvalta, epätarkkuudelta. Kyseistä tekniikkaa hyödyntäen voidaan tulostaa todella vahvoja materiaaleja ja vaihtoehtoisesti materiaaleja, jotka ovat elastisia. Nopeutensa ansiosta printterillä voidaan siis jopa tulostaa esineitä itse-korjaavasta materiaalista. Turhaan ei Carbon3D:n toimitusjohtaja, tohtori Joseph DeSimone, ted.comille pitämässään puheessa toistellut sanaa ‘’game-changing’’.

Myös lähempänä tavallista kuluttajaa tapahtuu.

Tamk-2Kävin itse vastikään Lontoossa tutustumassa Cinter Designin 3D-hubiin, joka samalla vastaa paikallisten printtaushubien keskinäisestä viestinnästä ja aktiviteeteista. He viestivät toisilleen aktiivisesti 3D-tulostukseen liittyvistä tapahtumista ja trendeistä, järjestävät koulutus ja verkostoitumistapahtumia sekä jakavat luomiaan 3D-malleja. Vastaavanlainen yhteistyöverkosto olisi täydellinen kehittämään suomalaista printtauskulttuuria suuntautumaan ulospäin (kohti asiakkaita). Tällä hetkellä melkeinpä ainoa edes samantyyppistä toimintaa näkyvästi järjestävä taho on Tampereen 3D Crush Cafe, joka järjestää 3D-printtauksen peruskursseja tiloissaan noin kuukausittain. Viestintäkanavina Lontoossa toimivat sosiaalisen median pääsivustot sekä 3dhubs.comin foorumi. En näe yhtäkään syytä miksei samankaltainen verkottuminen toimisi Suomessakin.

Joni Parviainen,
Kiivisio

Citycontest maaliviivalla

Kuinka useasti sitä saakaan sähköpostiinsa hylkäysmassakirjeen? ”Pahoittelemme. Tällä kertaa et ole hakemamme henkilö- -” on aina yhtä masentavaa luettavaa. Tällä kertaa sähköpostiin kilahti jotain ihan muuta!

emminblogi

Olimme muutamaa viikkoa aikaisemmin osallistuneet Christan kanssa Cityconin liikeideakilpailuun, jossa pääpalkintona on liiketila omaan käyttöön kolmeksi kuukaudeksi sekä 5000 € käyttörahaa liikeidean edistämiseen. Citycon järjestää tätä opiskelijoille suunnattua kilpailua ensimmäistä kertaa ja toistaiseksi he ovat olleet erittäin tyytyväisiä saamiinsa liiketoimintasuunnitelmiin. Cityconin henkilöstön puheessa vilahteli myös toiveita kilpailun tulevaisuudennäkymistä. Josko tämä olisi se juttu, jota kaikki opiskelijat odottavat innolla niin Suomessa kuin muissakin Cityconin liiketoiminnan maissa? Käy kurkkaamassa tarkemmat tiedot kisasta: http://www.citycontest.fi .

Finalisteille tarkoitettuun tilaisuuteen saapui kuusi porukkaa liikeideoineen. Meille kerrottiin kallisarvoisia vinkkejä Cityconin toiminnasta sekä arviointiperusteista. Saimme myös henkilökohtaista palautetta liiketoimintasuunnitelmistamme. Missä on aukkoja? Mitkä kohdat kaipaavat tarkennusta? Cityconin toimitusjohtaja piti hyvän puheenvuoron loppuasiakkaan merkityksestä. Hollantilainen Marcel neuvoi aloittamaan asiakkaasta. Vastaa ensimmäisenä kysymykseen: kuinka sinä haluat tulla palvelluksi? Marcel kaivoi iPhonen taskustaan: ”Ei tämä ole paras mahdollinen tuote, mutta ei tätä voi olla ostamattakaan.” Liikeidean ei tarvitse olla paras, kunhan asiakas on huomoitu jokaisessa prosessin kohdassa. Tuote itsessään ei vie sinua menestykseen. Älä seuraa Nokian jalanjälkiä.

emminblogi1Nämä jätskimuijat lähtivät kilpiluun Spiron liiketoimintasuunnitelmalla. Spiro on maitojäätelö, joka tarjoaa valinnoistaan tietoiselle asiakkaalle herkutteluelämyksen lisäksi taidetta ja hyvää fiilistä. Asiakkaan seuratessa maito ja lisukkeet jäädytetään näyttävästi jääpannulla jäätelömuotoon. Näin pitchatessamme saimme osaksemme vain kummastuneita katseita – näytimme videon ja katseet kirkastuivat. Jos sinua jäi homma kutkuttelemaan, niin Tampereella päästään ensi kesänä maistelemaan Spiron jäätelöitä. Pääsette herkuttelemaan pop up -kärryllämme Tampereen tapahtumissa ja kilpailun etenemisestä riippuen ehkä myös Koskikeskuksessa.

emminblogi2Oli hauska tavata kilpailun finalistit ja kuulla heidän suunnitelmistaan. Neuvottelupöydän ääressä oli yritteliästä porukkaa kovin erilaisten liikeideoiden kanssa. Toivonkin näkeväni jokaisen kuulemani liikeidean toiminnassa. Sovimme, että teemme tarkastuksen vuoden päästä kaikkien kohdalla – silloin olisi parempi olla hommat jo käynnissä!

Jo tällä hetkellä kilpailusta on poikinut totta kai jalostuneempi liiketoimintasuunnitelma, mutta myös yrittäjähenkisiä kavereita sekä kauppakeskuskontakteja. Tämän kuun lopussa selviää saako tähän listaan lisätä vielä 5000 € ja kesätyöt!

Emmi Kuortti,
Kiivisio

Johtajuus korkeakoulussa opiskeltuna

Perse edellä puuhun

Olen aina ollut kiinnostunut johtamisesta – ihmisten johtamisesta. Tullessani Proakatemialle syksyllä 2013 tiimini Incore valitsi minut ensimmäiseksi tiimin johtajaksi eli business leaderiksi. Proakatemialla kyseinen pesti on yleensä puolivuosittain vaihtuva ja niin myös meillä. En tiennyt mitään johtamisesta teoriassa, mutta intoa kyllä oli. Luontainen johtamistyylini oli esimerkillä johtamista niin tekemisen kuin asenteen puolesta. Panostin viestintään ja tasapainotteluun tiimin ääripäiden keskellä. Tein asioita paljon vaistoni mukaan.

Incore studiokuvauksissa

Incore studiokuvauksissa. Selina kameran toisella puolella säätämässä asetuksia.

Silloin oikeastaan suurimmat opit tulivat lopuksi tiimiltä saadun palautteen kautta. Minulla oli kehitettävää asioiden johtamisessa. Osasin hyvin huomioida hyvin erilaiset persoonat ja näkemykset tiimin sisällä. Huomasin myös että johtajana kannoin aivan turhan suurta taakkaa itselläni, kun olisin voinut paljon enemmän ottaa tiimiä mukaan ja pyytää apua.

Ensimmäiseltä syksyltä tarttui mukaan myös äärimmäisen tärkeä oppi itsensäjohtamisesta. Se on viestinnän ohella yksi johtajan tärkeimmistä taidoista. Johtaminen voi olla todella raskasta ja jos itsensäjohtamisen perusperiaatteet eivät ole kunnossa, ei johtaminen onnistu. Tähän liittyen voin suositella Älykäs itsensäjohtaminen –kirjaa.

Teoriaa kirjallisuuden ja seminaarien kautta

Proakatemialla pääsee loistavasti treenaamaan johtamistaitojaan käytännössä ja hyvin erilaisissa projekteissa erilaisten ihmisten kanssa. Opiskelu ei kuitenkaan jää pelkästään käytännön kokemuksiin. Opintoihin kuuluvat myös kirjallisuus ja seminaarit, jotka voi jokainen valita itse omien tarpeiden mukaan. Itsellä omaan johtamistyyliini on vaikuttanut paljon Zapposin perustajan Tony Hsiehin kirjoittama teos Delivering Happiness – Tuotto, tunne ja tarkoitus. Se näytti, mikä on mahdollista ja loi uskoa erilaiseen johtamiseen. Ensi kesäksi olen suunnitellut suorittavani ainakin osan opinnoistani keskittymällä johtamiseen liittyvään kirjallisuuteen. Erityisesti minua kiehtoo kartoittaa omaa johtamistyyliäni ja pohtia, voinko tehdä tietynlaiset raamit johtamistavalleni. Haluan myös selvittää omat vahvuuteni ja heikkouteni. Heikkouksiani aion miettiä siltä kantilta, että millaisia ihmisiä minun kannattaa etsiä ympärilleni tasapainottamaan minua. Proakatemialla luetaan todella paljon kirjallisuutta. Kirjoista saatuja oppeja jaetaan keskusteluissa, hyödynnetään projekteissa ja kootaan esseepankkiin kaikkien luettavaksi. Koen oppineeni todella paljon myös muiden lukemisesta.

Markkinointi- ja viestintätiimistä Selina Kustula, Juuso Koivuniemi ja Anttoni Lahtinen Proakatemian portailla

Markkinointi- ja viestintätiimistä Selina Kustula, Juuso Koivuniemi ja Anttoni Lahtinen Proakatemian portailla

Uusi haaste ja nyt järkeäkin jo mukana

Tartuin syksyllä 2014 eli toisena Proakatemia-vuotenani jälleen uuteen johtamisen haasteeseen. Otin vastaan vuoden pestin Proakatemian markkinointi- ja viestintätiimin päällikkönä. Asiajohtamisessa oli haasteena kovat tavoitteet yhteishaussa menestymisen kannalta sekä suuri työmäärä. Aikataulutettavia pikkuhommia ja isompia projekteja oli paljon. Lisäksi haastetta piisasi myös ihmistenjohtamisen kannalta. Rekrytoin pienen, mutta todella tehokkaan tiimin, johon kuului yhteensä viisi proakatemialaista. Hommaa ja opittavaa oli todella paljon ja jouduin vaatimaan tiimiltä todella paljon.

Ensimmäisen vuoden aikana olin oppinut jo tarkastelemaan omaa toimintaani kriittisesti ja ajattelemaan johtajuutta suunnitelmallisemmin. Heräsi paljon kysymyksiä: Miten hallitsemme asiakokonaisuuden? Miten viestintä tiimin sisällä pelaa? Miten ehdimme tapaamaan tarpeeksi usein? Miten motivoin tiimiä? Miten luon ilmapiirin, jossa kaikki auttavat toisiaan? Miten tartutan omat korkeat tavoitteeni muihin? Miten opastan sopivasti? Miten oivallutan antamatta valmiita vastauksia? Miten rohkaisen? Hain vastauksia kokemusten, kokeilujen, keskustelujen ja kirjojen pohjalta.

Päätin myös kerätä puolessa välissä vuotta palautetta toiminnastani. Halusin saada enemmän tietoa kuin saisin kysymällä: ”Mikä meni hyvin ja mikä huonosti?” Käytin tunnin verran siihen, että suunnittelin, miten kerään tietoa ja palautetta johtamisen tueksi. Peruskysymysten lisäksi pyysin jokaista laittamaan järjestykseen, mitä pitää tärkeimpänä ja mitä vähiten tärkeimpänä piirteenä sen kaltaisen tiimin johtamisessa. Vaihtoehdot olivat vapaus, ohjaus, motivointi, haastaminen ja vastuu. Pyysin myös antamaan arvosanat asteikolla 1-5, miten olen onnistunut eri osa-alueilla johtajana. Osa-alueita olivat delegointi, viestintä tiimistä ulospäin, suunnitelmallisuus, viestintä tiimin sisällä, tiimin sitouttaminen tavoitteisiin, viestintä tiimin sisällä jne. Vastauksissa korostui erilaisten ihmisten erilaiset tarpeet johdettavina.

johtajuus_yhteishaku_proakatemia01Samassa kyselyssä valmistelin kehityskeskusteluita. Pidin jokaiselle tiimin jäsenelle 30 minuutin kehityskeskustelun (ei muuten vienyt edes yhtä kokonaista työpäivää). Keskityimme pohtimaan milloin motivaatiota oli kaikista eniten, mikä tappaa motivaation, mitä haluaisi oppia vielä kevään aikana ja minkä tehtävien kautta pääsisi kehittämään itseään. Kävimme myös keskustelua tiimin dynamiikasta ja toiminnasta jatkossa. En ollut koskaan pitänyt kehityskeskustelua ja ensimmäiset kokemukseni olivat äärimmäisen innostavia. Oli hienoa huomata, kuinka tiimin jäsenen kanssa yhdessä asioita pohtimalla sain valtavasti apua omaan johtamiseeni ja loppukevään suunnitteluun. Entisestään vahvistui tunne siitä, että eri ihmiset motivoituvat eri tavoin ja kaipaavat johtajalta erilaisia asioita. Kehityskeskustelu oli myös hieno tilaisuus johtajan ja tiimin jäsenen antaa ja vastaanottaa palautetta ja kiitosta.

Dialogi eli yhdessä ajattelemisen taito

Monesti kuulee proakatemialaisten sanovan, kuinka he yllättyivät, miten paljon voi oppia dialogin kautta. En tiedä, miten normaalissa luentotyylisessä opettamisessa käsiteltäisiin esimerkiksi kehityskeskusteluita, mutta voin kertoa, miten me sen teimme.

Käytämme yhteisesti workshopeista tai dialogiringeistä nimitystä paja. Yksi henkilö tekee alustuksen ja kaikki antavat panoksensa oppimiselle. Markkinointi- ja viestintätiimin kehityskeskusteluista innostuneena lupasin alustaa johtamisen pajan aiheesta Kehityskeskustelut ja palautteen pyytäminen johtajana. Meitä oli koolla noin kuuden hengen ryhmä johtamisesta kiinnostuneita proakatemialaisia. Keskustelun kautta pohdimme millaisia kokemuksia meillä oli kehityskeskusteluista, mitä uutisointia olimme nähneet erilaisista kehityskeskusteluista ja mitä asioita kehityskeskusteluissa kannattaisi käydä. Oppeja mietittiin hyvin käytännönläheisesti, koska useimmilla meistä oli johtamistehtävä käsillä. Samassa tapaamisessa tutkimme myös yhdessä tekemääni palautekyselyä ja etsimme uusia tapoja pyytää palautetta johtajana. Keskustelu päätyi myös syvällisempään pohdintaan palautteen antamisesta ja vastaanottamisesta.

Taivas + helvetti johtamisessa

Välillä johtaminen on todella raskasta. Se vaatii rohkeutta mennä ensimmäisenä ja näyttää esimerkkiä. On tehtävä päätöksiä ja seistävä niiden takana. Johtajan täytyy kestää kyseenalaistusta, moitteita ja kritiikkiä. On kuitenkin uskottava omaan intuitioon. Välillä on herätettävä luottamusta ja vaikutettava ilmapiiriin ja asenteisiin, vaikka oma tunnetila olisi mikä hyvänsä. Johtajan on oltava todella vahva, mutta samalla myös todella herkkä. On tärkeää nähdä, milloin on oltava valmis muuttumaan ja muuttamaan. Samaan aikaan pitäisi osata arvioida, milloin on vain uskottava omaan näkemykseensä. On hallittava viestintä moneen suuntaan, sillä jos johtaminen johonkin kaatuu, se kaatuu viestintään. Välillä johtaminen on aivan kamalaa. Sen tuomat monimutkaiset haasteet valtaavat koko pään ja muu unohtuu.

Kaikesta huolimatta, en tiedä mitään sen parempaa. Kun tiimin jäsenet innostuvat kehittämään itseään, rohkaistuvat tekemään uusia asioita, sitoutuvat yhteiseen tavoitteeseen, oppivat oma-aloitteisuuteen, luottavat yhteisöön ja rohkaistuvat sitä kautta suuriin tekoihin, jotka johtavat koko tiimin menestymiseen. Sitä tunnetta ei voita mikään.

// Proakatemia yhteishaussa omana hakukohteena. Haku käynnissä nyt!

Selina Kustula,
Incore

Oppeja Thaimaasta

Lähdin Thaimaan Krabille tammikuussa ja vietin siellä 2 kuukautta työskennellen matkaoppaana eräässä matkailuyrityksessä. Käytännössä toimin oppaana luksus ”longtailboatissa” jossa kiertelimme asiakkaiden kanssa Ao Nangin edustan saaria, snorklasimme, kajakoimme, grillasimme ja kalastimme. Työ oli todella mieluista ja siinä oppi myös asiakaspalvelua sekä eri sai uutta näkemystä eri kulttuureista.

kansiEnsimmäinen haaste veneellä työskennellessä oli oppia kommunikoimaan veneen kahden miehistön jäsenen kanssa, sillä heistä toinen ei puhunut sanaakaan englantia ja toinen osasi tavata vain muutaman sanan. Tein työnantajani kanssa pienen muistilistan itselleni, jossa minulla oli käännettynä veneellä tarvittavaa perus-sanastoa, jonka avulla opin pikkuhiljaa välttämättömät sanat ja käsimerkit. Usein pitkän päivän jälkeen kun lähdimme palaamaan kotisatamaan sekä asiakkaat että toinen miehistön jäsen väsähti. Huomasin tällöin, että ainoastaan thaimaalainen veneen miehistön jäsen hymyilee nukkuessaan. Mieleeni palaa yhä uudelleen eräs belgialainen pariskunta, joka hymyili ja nautti jatkuvasti veneellä ollessaan, mutta kun he nukahtivat kumpikaan ei hymyillyt. Pohdin pitkään mistä tämä ero johtuu ja tulin siihen tulokseen että se johtuu stressitömästä ja askeettisesta elämäntavasta lähes jatkuvaa aurinkoisuutta unohtamatta.

Opin thaimaalaista myös sen että suurin osa heistä oli tai ainakin esitti ystävällistä tilanteessa kuin tilanteessa ja yritti parhaansa mukaan neuvoa vaikkapa tietä johonkin. Esimerkiksi kerran asioidessani vakio banaanikauppiaallani kauppias (kauppa oli heidän talonsa edessä oleva pöytä) huomasi jalassani olleet vapaaottelu shortsit ja kutsui minut sisälle katsomaan thainyrkkeilyä. Siinä me katsoimme hetken ajan todella vanhasta telkkarista thainyrkkeilyä ilman että kumpikaan ymmärsi toisen kielestä sanaakaan.

Minä en ollut luonnollisestikkaan vakituinen työntekijä yrityksessä jossa työskentelin, joten minulle annettiin ”vaikeimmat” asiakasryhmät. Suurin osa asiakkaistani oli kiinalaisia tai malesialaisia perheitä, joissa oli pieniä lapsia. Aluksi kauhistuin sitä että joudun työskentelemään näiden ”vaikeiden” ihmisten kanssa, mutta huomasin pian että kiinalaiset ja malesialaiset olivat kaikkein ystävällisimpiä ja huomaavaisimpia asiakkaita. Kiinalaiset eivät puhuneet paljoakaan englantia, mutta he olivat hyvin avuliaita esimerkiksi grillatessa ja vaikkapa kanoottien nostamisessa veneen katolle säilytykseen.

asiakas nuori

Oletin että malesialaiset asiakkaat olisivat ylimielisiä ja kielitaidottomia, mutta en tavannut Thaimaassa ollessani yhtäkään malesialaista joka ei puhuisi englantia. Päinvastoin pienet lapsetkin puhuivat keskenään englantia. Malesialaiset olivat myös todella mukavia ja huomioonottavia asiakkaita. Puhuin työnantajani kanssa aiheesta ja selvisikin että päinvastoin kuin olin luullut minulle nimenomaan annettiin pääasiassa kiinalaisia ja malesialaisia asiakkaita sillä he olivat niin helppoja ”huolehdittavia.”

Tutustuin Krabilla moniin thaimaalaisiin ja ulkomaalaisiin yrittäjiin. Yllättävän moni Aasian ulkopuolelta tullut yrittäjä sanoi että ei aikoisi enää palata kotimaahansa vaan jäisi pysyvästi Thaimaahan. Aina kysyessäni syytä tälle tuli vastaukseksi sää (yllätys), byrokratian helppous/vähyys sekä iloiset ihmiset. Eräs ruotsalainen hotelliyrittäjä kertoi kuinka Thaimaassa pystyi olemaan lähempänä luontoa ja elämään maanläheisemmin. Panin merkille että ruotsalainen ystäväni hymyili aina kun ajoimme skoottereillamme ja kerroin hänelle että olen huomannut venemiesteni hymyilevän nukkuessaan. Totesimme yhdessä että koska hän oli viettänyt niin monta vuotta Thaimaassa oli hän jo ”thaimaalaistunut” hieman.

Vaikka Thaimaalaiset vaikuttivat onnellisilta ja positiivisilta huomasin että he eivät uskaltaneet tehdä normeistaan poikkeavia asioita. Esimerkiksi kun veneestä jossa työskentelin oli eräs istuinlauta puoliksi irti kysyin miksi sitä ei kiinnitetä. Vastaukseksi sain tulkin (työnantajani) välityksellä sen että koska kumpikaan venemiehistä ei ollut koskaan tehnyt ”rakennustöitä” he eivät voisi/uskaltaisi sitä tehdä. Työnantajani kertoi että hän oli ottanu lapsensa pois thaimaalaisesta koulusta kalliiseen yksityisopetukseen, sillä hän koki että koulu ei opeta kriittistä ajattelua, vaan siellä on olemassa pelkkä oikea ja väärä asiassa kuin asiassa. Koulussa myös rangaistaan fyysisesti virheistä ja siitä jos on erimieltä ”oikean” vastauksen kanssa. Ehkäpä passivoivan koulusysteemin vuoksi niin useat yrittäjät ovat Thaimaassa ulkomaalaisia.

Peter Perttula,
Eventa Creative

10665843_10152749000717806_3510613113719684045_n

Hyvinvointialan tiimi Innote – mikä se on?

Moni on ollut kiinnostunut kuulemaan, mitä me hyvinvointitiiminä oikeastaan teemme, minkälaista meidän Proakatemia-opiskelumme on ja millaisia projekteja teemme. No – minäpä yritän kertoa.

10665843_10152749000717806_3510613113719684045_nOlemme pilottihanke. Tiimissämme on tällä hetkellä yhdeksän fysioterapiaopiskelijaa ja kolme sosionomiopiskelijaa. Kovinkaan moni asia ei ollut selvä kun polkumme Proakatemiassa alkoi. Kaikki koulutuksiemme opettajat eivät ole olleet koko haastavan hankkeen kannalla, ja tämä on vaikeuttanut siirtymistä pois normaaliopetuksesta. Syksyllä teimme osan opinnoista ihan normaaliryhmän mukana ja päällekkäisyyksiä syntyi. Paljon on sitä ammattiosaamista, eli substanssiosaamista johon on saatava tieto ja taito, eikä vielä ole näyttöä, että toisellakin tavalla voisi oppia. Proakatemiaopiskeluun kun ei olla tehty vielä omaa opetussuunnitelmaa. Haaste meille on nopealla aikajänteellä löytää omaa ammattiosaamistamme ja oppimistavoitteitamme vastaavia projekteja, joista joku olisi valmis maksamaan. Esimerkiksi sosiaalialalla olisi vaikka kuinka paljon tekemistä lasten, nuorten, perheiden, vanhusten ja vammaisten hyvinvoinnin,  jaksamisen ja osallisuuden parantamiseksi, mutta kuka maksaa laskun? Se ei ole meille ihan vielä auennut.

Siispä teemme osan projekteista hyvin pienellä rahalla, tai ilmaiseksi. Tiedän – ei kovin hyvää bisnestä. Jostain on kuitenkin aloitettava, toimintamalleja kehitettävä ja verkostoja luotava.

Varsinkin sosiaalipuolella tyypillisimmät työllistäjätahot ovat kuntasektori ja järjestökenttä, joilla kummallakaan ei ole tällä hetkellä varoja maksaa mistään ylimääräisestä. Sosionomiopiskelijoina kysymmekin itseltämme: haluammeko lähteä markkinoimaan esimerkiksi tykypäiviä, joista jotain voisi laskuttaa vai auttaa niitä sosiaalisen tuen tarvitsijoita, joiden auttamiseen meidät on koulutettu?

IMG_3402Yksi hanke, jonka saimme hyvin palauttein loppuun, ja jota nyt jatkojalostamme eteenpäin myytäväksi, on ”Sosiaalinen kuntosali yli 55-vuotiaille”. Ajatus on olla kehittämässä kuntosalien tarjontaa eläköityville ja jo eläkkeellä oleville sellaiseksi, että salilta voi löytää myös sosiaalisen kohtaamisen paikan. Tämän myötä on oletettavaa, että asiakkaat sitoutuvat toimintaan paremmin ohjelman ollessa monipuolisesti ja vaihtelevasti suunniteltu. Olemme rakentaneet toiminnan ryhdittämiseksi vuosiympyrän, jossa teema vaihtuu kuukausittain. Kuukauden alussa teemasta keskustellaan ja kuntosaliohjelma vaihtuu. Mallissa tulee vähän kuin huomaamatta huomioitua kaikki hyvän kunnon ylläpitämiseen tarvittavat osa-alueet.

Syksyllä toteutimme Itä-Suomen yliopiston laajaan huono-osaisuustutkimukseen liittyvän osuuden Nervin terveyspisteessä huumeiden käyttäjien parissa. Toteutimme haastattelut ja osallistuimme tuloksien koodaamiseen ja raportointiin. Pisteet tilastotieteisiin napsahti mukavasti oikean projektin myötä Winha-järjestelmään. Rahaakin saimme.

Meneillään on ”Liikettä koko ikä” –hanke, josta odotamme paljon. Asenteellista muutosta nyt ensin. Haluaisimme myös puuttua lasten ja nuorten ravintotottumuksiin ja järjestää perheleirejä. Useamman toimijan toteuttamassa perhevoimalassa olemme mukana toteuttamassa ohjelmaa tukea tarvitseville vanhemmille ja lapsille kolmen viikon välein kokoontuvassa ryhmässä. Muutamat meistä tekevät harjoittelua vanhusten parissa ja kolme tiimistämme harjoittelee ulkomailla. Fysioterapiapuolella olemme aloittaneet yhteistyön TAYS:n kanssa.

10359519_10203341652441639_1217125482673258939_nHigh Rollereista olette ehkä jo kuulleetkin tai toimistossamme poikenneet ovat sellaisen saattaneet jo nähdä. Meillä on yksinoikeudella Pirkanmaan jälleenmyynti ja joukossamme on rullan käytön kouluttajia. Uutta putkirullassa on nyt se, että siinä on jalat!

Osaamistavoitteemme rakentuvat opintosuunnitelman mukaan ja näitä osaamisalueita meidän tulee projekteihimme ja pajoihimme löytää. Ykköstavoite ei sen takia ole rahan tekeminen. Yrittäjyysmuotoinen ja projektien kautta opiskelu on silti mielekästä ja opettaa paljon enemmän kuin luennoilla istuminen. On vapautta ja vastuuta, ja se jos mikä kasvattaa. Jokaisesta projektista on tehtävä kirjalliset selvitykset, joista käy ilmi mitä ja miten olemme sen kautta oppineet. Sen jälkeen saamme opintopisteet ja ”winhaukset”. Tämä takia olemme nyt esimerkiksi vähentäneet paja–aikoja, koska niistä kertyviä tunteja ei saada mahdutettua mihinkään opintopisteitä kerryttävään opintokokonaisuuteen. Projektorit, proseminaarit, laivaseminaarit sun muut Proakatemian yhteiset tapahtumat täytyy nekin erikseen miettiä, että mihin ne kerryttävät opintopisteitä. Tämä selittää sen, ettemme ole aina ihan heti ja täysillä kaikessa mukana, mikä muilla kuuluu Proakatemia-opiskeluun. Joillakin on myös se tilanne, että opintopisteet tulevat keväällä täyteen. Silti, koska aikamme Proakatemiassa on vain puolitoista vuotta uskoisin, että suurin osa porukasta jatkaa tuon ajan loppuun siinäkin toivossa, että jotain pysyvää saataisiin rakennettua.

Toivomme, että tämä kaikki saa jatkossa selkeämmän muodon ja ihan oman vaihtoehtoisen opintosuunnitelman, jossa on Proakatemiaan kuuluvat tavat ja osallistumisvelvoitteet huomioitu ja pisteytetty jo valmiiksi. Mottomme on laulun sanoin: ”Tää on parasta just nyt”. Olemme vaikeuksista huolimatta täysillä mukana luomassa uutta ja raivaamassa tietä tuleville opiskelijoille vaihtoehtoiseen ja mielekkääseen tapaan opiskella.

Elina Vettenranta, sosionomopiskelija
Innote osk – Hyvinvoinnin Proakatemia

Viikko Akatemialla

Viikko pärähtää tuttuun tapaan käyntiin matkailutiimimme Eventan viikkopalaverilla maanantaiaamuna Pala Cafessa. Käymme läpi tiimin yhteisiä asioita ja missä mennään projektien suhteen. Palaverin jälkeen kaikki hajaantuvat yleensä omiin puuhiinsa. Itselläni iltapäivä vierähtää sähköposteihin vastaillessa ja juoksevia asioita hoitaessa.

Tiistaiaamun vietän Kuntokadulla ihmetellen venäjän koukeroita. Tunnin jälkeen kipaisemme lounaan kautta akatemialle, jossa meillä on erikoispaja, jota vetää 15 ulkomaalaista valmentajaa akatemian kaltaisista oppimisympäristöistä. Paja on tiimin yhteinen oppimistilaisuus, joita on kaksi kertaa viikossa yleensä neljä tuntia kerrallaan. Tässä pajassa valmentajat pureutuvat kohtaamiimme haasteisiin niin tiiminä, yksilöinä kuin yksittäisissä projekteissakin.

Pajan jälkeen suuntaamme muutaman tiimiläisen kanssa vielä Technopolikselle Suureen kasvuseminaariin, jossa on puhujia pohtimassa eri näkökulmista, minkälaisilla teoilla saataisiin Suomen talous nousuun. Tilaisuus herätti paljon ajatuksia ja oli yllättävän mielenkiintoinen. Paikalla oli muun muassa Anne Berner ja Esa Kaikkonen Metsä Group Oy:stä.

Keskiviikkona osallistun johtamisen soluun. Solu on vähän niin kuin paja, mutta siihen osallistujat ovat kerääntyneet eri tiimeistä yhteen, koska ovat kiinnostuneita tietystä aiheesta ja haluavat saada siitä lisää tietoa. Yhdessä saamme varmasti mielenkiintoista pohdintaa aikaan johtamisesta kutsumalla vierailijoita soluun, lukemalla kirjallisuutta aiheesta ja peilaamalla niistä saamiamme oppeja käytännön tilanteisiin esimerkiksi akatemialla.

Niin kuin pajassakin, oppiminen ei ole luentomaista tiedon kaatamista päähän, vaan keskustelua. Dialogin avulla syvennymme asioihin ja opimme jakamalla omia kokemuksiamme ja tietoja sekä kuuntelemalla muita. Pajan tai solun vetäjät vastaavat siitä, että keskustelu pysyy aiheessa ja ohjaavat keskustelua tarvittaessa herättelevillä kysymyksillä.

Solun jälkeen tapaamme Eventan Vilman kanssa erään projektin merkeissä. Edessä on tapaaminen, jossa toivomme saavamme sopimuksen aikaan. Olemme valmistelleet projektia ideoinnilla, pohtimalla hinnoittelua sekä palaveeraamalla asiakkaan kanssa. Projektilla saisimme parhaassa tapauksessa 10 000 euron liikevaihdon Eventalle, joten haluamme ehdottomasti saada sen. Ei ainoastaan rahan, mutta myös oppien ja tulevaisuuden mahdollisuuksien vuoksi.

Tämä viikko on hieman epätavallinen, sillä loppuviikko kuluu yhdessä koko akatemian kanssa laivaseminaarissa. Siihen kuuluu yhteinen seminaari sekä illallinen, jossa jaetaan halutut akatemian arvopalkinnot: luottamus, rohkeus, teot, oppiminen ja menestyminen.

Ajanhallinta on yksi ensimmäisiä asioita, joita opin Proakatemialla. Alussa rästihommat kasaantuivat ja stressasivat, kun niille ei varannut aikaa. Kelasin vain päässäni asioita, joita pitäisi tehdä ja käytin stressaamiseen aivan tolkuttomasti aikaa. Nyt jos minun täytyy tehdä jotain, maalaan kalenteristani aikaa, jolloin keskityn asian tekemiseen. Näin minun ei tarvitse huolehtia siitä, tuleeko asia hoidettua. Kun kalenterin pilkkoo näin osioihin, niin sitä ei tule täytettyä liikaa, koska enempää ei kalenteriin mahdu niin kuin ei päiväänkään yksinkertaisesti saa lisää tunteja.

Tässä vähän tavanomaisempi viikko.

Tässä vähän tavanomaisempi viikko.

Viikko akatemialla on täysin sitä, mitä siitä itselleen tekee. Pitkiä päiviä, jos lähtee kaikkeen mukaan tai sitten tyhjää, jos ei saa aikaiseksi mitään. Olen sitä mieltä, että kaikki mitä menestymiseen tarvitaan, on halu tehdä. Sen jälkeen kaikki riippuu tavoitteista, joita itselleen asettaa ja siitä, onko halua löytää keinoja niiden saavuttamiseen. Ei voi tehdä täysin mitä lystää, koska olemme tiimiyrittäjiä ja on mentävä myös tiimin sekä perustamamme yrityksen ehdoilla. Mutta juuri tiimi ja yritys mahdollistavat sen, että voi myös kehittää itseään eteenpäin. Afrikkalainen sananlasku kiteyttää aika hyvin akatemian oppimisajatuksen: ”If you want to go fast, go alone. If you want to go far, go together.”

Jenni Korhonen,
Eventa Creative

Kaikki menee lopulta paljon paremmin kuin hyvin

Ensimmäinen puoli vuotta Akatemialla on mennyt (yllätys, yllätys) erittäin nopeasti. Viime syksy lähti käyntiin perustamalla tiimitoverien kanssa 17 henkisen Noste 360° osuuskunnan. Aluksi kalenteri näytti pelottavan tyhjältä, ja pelko siitä, olenko sittenkään oikeassa paikassa, alkoi hiipimään mieleen. Paljon oli asioita jotka kiinnostivat, mutta se, miten kiinnostavista asioista saa käytännön projekteja, oli vielä täysin auki.

Vihreä Joulu -tapahtuma Tampere-talossa 13.12.2014

Vihreä Joulu -tapahtuma Tampere-talossa 13.12.2014

Ensimmäinen oma projekti lähti tavallaan vahingossa käyntiin innovoimalla tiimikaveri Sonja Uotilan kanssa ekologisuuteen ja eettisyyteen liittyviä liikeideoita. Kiinnostus tapahtumatuotantoa kohtaan sai liikkeelle idean Vihreästä Joulusta, myyntitapahtumasta ennen joulua, jossa esillä olisivat eettiset ja ympäristön kannalta paremmat vaihtoehdot joululahjoiksi. Yhtäkkiä huomasin olevani projektin projektipäällikkö ja keskellä tapahtumatuotannon kaaosta. Monien läheltä piti katastrofien kautta, tapahtuma meni lopulta mainiosti, ja etenkin projektista saadun opin määrä oli huimaava.

Syksyn aikana voitettiin pelkoja ja monia mörköjä. Projektipäällikön tehtävä, jota aikaisemmin olisin kammoksunut, sai minut kiinnostumaan tehtävästä entistä enemmän. Ja nyt sitä ollaankin seuraavalle kesälle tai syksylle ajoittuvan uuden tapahtuman projektipäällikkö. Myös salainen haave päästä esiintymään ja puhumaan ihmisille sai hieman tuulta alleen.

Paljon on itsestä kiinni, miten paljon Akatemiasta saa irti. Rehellisesti sanottuna olisin voinut tehdä paljon enemmän ensimmäisen puolen vuoden aikana, mutta tämä on jo hyvä alku. Yksi tavoitteistani onkin päästä pois ”olisi pitänyt” ja ”olisin voinut” -ajattelusta, ja tarttua kaikkiin tilaisuuksiin niiden tullessa vastaan.

Monin tavoin Akatemia-aika on ollut sitä mitä odottikin. Oma vastuu opiskelujen etenemisestä on suuri ja omia pelkoja pitää kohdata. Jotkut asiat ovat silti tulleet yllätyksenä. Suurimpana niistä Proakatemian yhteisöllisyys. Pohdit ääneen jotain ongelmaa toimistossa ja nurkan takaa joku huikkaa siihen vastauksen. Myös lukemattomat yhteiset tilaisuudet, kuten Proakatemian syntymäpäivät ja viimeisempänä laivaseminaarimatka Tallinnaan ajavat yhteisöllisyyttä eteenpäin.

Kiinnostus yrittäjyyteen ja etenkin halu saada itsestään enemmän irti ajoi hakemaan Akatemialle. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että Akatemia oli juuri oikea valinta minulle. Olen jo päässyt toteuttamaan joitain pienempiä unelmiani ja saanut huomattavasti enemmän luottamusta itseeni ja omiin kykyihini.

Minulla on suuret odotukset keväälle, sekä loppu Akatemia-ajalle. Paljon olen jo tähän mennessä oppinut, mutta paljon on vielä kehitettävää. Suurin oppi tähän mennessä on se, että lähtemällä rohkeasti toteuttamaan ideoita ja omia unelmiaan pääsee jo pitkälle. Vaikka asiat eivät aina mene niin kuin odottaa ja suunnittelee, niin kaikki menee lopulta paljon paremmin kuin hyvin, kun vaan lähtee tekemään.

Leena Korteniemi,
Noste 360°