Citycontest maaliviivalla

Kuinka useasti sitä saakaan sähköpostiinsa hylkäysmassakirjeen? ”Pahoittelemme. Tällä kertaa et ole hakemamme henkilö- -” on aina yhtä masentavaa luettavaa. Tällä kertaa sähköpostiin kilahti jotain ihan muuta!

emminblogi

Olimme muutamaa viikkoa aikaisemmin osallistuneet Christan kanssa Cityconin liikeideakilpailuun, jossa pääpalkintona on liiketila omaan käyttöön kolmeksi kuukaudeksi sekä 5000 € käyttörahaa liikeidean edistämiseen. Citycon järjestää tätä opiskelijoille suunnattua kilpailua ensimmäistä kertaa ja toistaiseksi he ovat olleet erittäin tyytyväisiä saamiinsa liiketoimintasuunnitelmiin. Cityconin henkilöstön puheessa vilahteli myös toiveita kilpailun tulevaisuudennäkymistä. Josko tämä olisi se juttu, jota kaikki opiskelijat odottavat innolla niin Suomessa kuin muissakin Cityconin liiketoiminnan maissa? Käy kurkkaamassa tarkemmat tiedot kisasta: http://www.citycontest.fi .

Finalisteille tarkoitettuun tilaisuuteen saapui kuusi porukkaa liikeideoineen. Meille kerrottiin kallisarvoisia vinkkejä Cityconin toiminnasta sekä arviointiperusteista. Saimme myös henkilökohtaista palautetta liiketoimintasuunnitelmistamme. Missä on aukkoja? Mitkä kohdat kaipaavat tarkennusta? Cityconin toimitusjohtaja piti hyvän puheenvuoron loppuasiakkaan merkityksestä. Hollantilainen Marcel neuvoi aloittamaan asiakkaasta. Vastaa ensimmäisenä kysymykseen: kuinka sinä haluat tulla palvelluksi? Marcel kaivoi iPhonen taskustaan: ”Ei tämä ole paras mahdollinen tuote, mutta ei tätä voi olla ostamattakaan.” Liikeidean ei tarvitse olla paras, kunhan asiakas on huomoitu jokaisessa prosessin kohdassa. Tuote itsessään ei vie sinua menestykseen. Älä seuraa Nokian jalanjälkiä.

emminblogi1Nämä jätskimuijat lähtivät kilpiluun Spiron liiketoimintasuunnitelmalla. Spiro on maitojäätelö, joka tarjoaa valinnoistaan tietoiselle asiakkaalle herkutteluelämyksen lisäksi taidetta ja hyvää fiilistä. Asiakkaan seuratessa maito ja lisukkeet jäädytetään näyttävästi jääpannulla jäätelömuotoon. Näin pitchatessamme saimme osaksemme vain kummastuneita katseita – näytimme videon ja katseet kirkastuivat. Jos sinua jäi homma kutkuttelemaan, niin Tampereella päästään ensi kesänä maistelemaan Spiron jäätelöitä. Pääsette herkuttelemaan pop up -kärryllämme Tampereen tapahtumissa ja kilpailun etenemisestä riippuen ehkä myös Koskikeskuksessa.

emminblogi2Oli hauska tavata kilpailun finalistit ja kuulla heidän suunnitelmistaan. Neuvottelupöydän ääressä oli yritteliästä porukkaa kovin erilaisten liikeideoiden kanssa. Toivonkin näkeväni jokaisen kuulemani liikeidean toiminnassa. Sovimme, että teemme tarkastuksen vuoden päästä kaikkien kohdalla – silloin olisi parempi olla hommat jo käynnissä!

Jo tällä hetkellä kilpailusta on poikinut totta kai jalostuneempi liiketoimintasuunnitelma, mutta myös yrittäjähenkisiä kavereita sekä kauppakeskuskontakteja. Tämän kuun lopussa selviää saako tähän listaan lisätä vielä 5000 € ja kesätyöt!

Emmi Kuortti,
Kiivisio

Johtajuus korkeakoulussa opiskeltuna

Perse edellä puuhun

Olen aina ollut kiinnostunut johtamisesta – ihmisten johtamisesta. Tullessani Proakatemialle syksyllä 2013 tiimini Incore valitsi minut ensimmäiseksi tiimin johtajaksi eli business leaderiksi. Proakatemialla kyseinen pesti on yleensä puolivuosittain vaihtuva ja niin myös meillä. En tiennyt mitään johtamisesta teoriassa, mutta intoa kyllä oli. Luontainen johtamistyylini oli esimerkillä johtamista niin tekemisen kuin asenteen puolesta. Panostin viestintään ja tasapainotteluun tiimin ääripäiden keskellä. Tein asioita paljon vaistoni mukaan.

Incore studiokuvauksissa

Incore studiokuvauksissa. Selina kameran toisella puolella säätämässä asetuksia.

Silloin oikeastaan suurimmat opit tulivat lopuksi tiimiltä saadun palautteen kautta. Minulla oli kehitettävää asioiden johtamisessa. Osasin hyvin huomioida hyvin erilaiset persoonat ja näkemykset tiimin sisällä. Huomasin myös että johtajana kannoin aivan turhan suurta taakkaa itselläni, kun olisin voinut paljon enemmän ottaa tiimiä mukaan ja pyytää apua.

Ensimmäiseltä syksyltä tarttui mukaan myös äärimmäisen tärkeä oppi itsensäjohtamisesta. Se on viestinnän ohella yksi johtajan tärkeimmistä taidoista. Johtaminen voi olla todella raskasta ja jos itsensäjohtamisen perusperiaatteet eivät ole kunnossa, ei johtaminen onnistu. Tähän liittyen voin suositella Älykäs itsensäjohtaminen –kirjaa.

Teoriaa kirjallisuuden ja seminaarien kautta

Proakatemialla pääsee loistavasti treenaamaan johtamistaitojaan käytännössä ja hyvin erilaisissa projekteissa erilaisten ihmisten kanssa. Opiskelu ei kuitenkaan jää pelkästään käytännön kokemuksiin. Opintoihin kuuluvat myös kirjallisuus ja seminaarit, jotka voi jokainen valita itse omien tarpeiden mukaan. Itsellä omaan johtamistyyliini on vaikuttanut paljon Zapposin perustajan Tony Hsiehin kirjoittama teos Delivering Happiness – Tuotto, tunne ja tarkoitus. Se näytti, mikä on mahdollista ja loi uskoa erilaiseen johtamiseen. Ensi kesäksi olen suunnitellut suorittavani ainakin osan opinnoistani keskittymällä johtamiseen liittyvään kirjallisuuteen. Erityisesti minua kiehtoo kartoittaa omaa johtamistyyliäni ja pohtia, voinko tehdä tietynlaiset raamit johtamistavalleni. Haluan myös selvittää omat vahvuuteni ja heikkouteni. Heikkouksiani aion miettiä siltä kantilta, että millaisia ihmisiä minun kannattaa etsiä ympärilleni tasapainottamaan minua. Proakatemialla luetaan todella paljon kirjallisuutta. Kirjoista saatuja oppeja jaetaan keskusteluissa, hyödynnetään projekteissa ja kootaan esseepankkiin kaikkien luettavaksi. Koen oppineeni todella paljon myös muiden lukemisesta.

Markkinointi- ja viestintätiimistä Selina Kustula, Juuso Koivuniemi ja Anttoni Lahtinen Proakatemian portailla

Markkinointi- ja viestintätiimistä Selina Kustula, Juuso Koivuniemi ja Anttoni Lahtinen Proakatemian portailla

Uusi haaste ja nyt järkeäkin jo mukana

Tartuin syksyllä 2014 eli toisena Proakatemia-vuotenani jälleen uuteen johtamisen haasteeseen. Otin vastaan vuoden pestin Proakatemian markkinointi- ja viestintätiimin päällikkönä. Asiajohtamisessa oli haasteena kovat tavoitteet yhteishaussa menestymisen kannalta sekä suuri työmäärä. Aikataulutettavia pikkuhommia ja isompia projekteja oli paljon. Lisäksi haastetta piisasi myös ihmistenjohtamisen kannalta. Rekrytoin pienen, mutta todella tehokkaan tiimin, johon kuului yhteensä viisi proakatemialaista. Hommaa ja opittavaa oli todella paljon ja jouduin vaatimaan tiimiltä todella paljon.

Ensimmäisen vuoden aikana olin oppinut jo tarkastelemaan omaa toimintaani kriittisesti ja ajattelemaan johtajuutta suunnitelmallisemmin. Heräsi paljon kysymyksiä: Miten hallitsemme asiakokonaisuuden? Miten viestintä tiimin sisällä pelaa? Miten ehdimme tapaamaan tarpeeksi usein? Miten motivoin tiimiä? Miten luon ilmapiirin, jossa kaikki auttavat toisiaan? Miten tartutan omat korkeat tavoitteeni muihin? Miten opastan sopivasti? Miten oivallutan antamatta valmiita vastauksia? Miten rohkaisen? Hain vastauksia kokemusten, kokeilujen, keskustelujen ja kirjojen pohjalta.

Päätin myös kerätä puolessa välissä vuotta palautetta toiminnastani. Halusin saada enemmän tietoa kuin saisin kysymällä: ”Mikä meni hyvin ja mikä huonosti?” Käytin tunnin verran siihen, että suunnittelin, miten kerään tietoa ja palautetta johtamisen tueksi. Peruskysymysten lisäksi pyysin jokaista laittamaan järjestykseen, mitä pitää tärkeimpänä ja mitä vähiten tärkeimpänä piirteenä sen kaltaisen tiimin johtamisessa. Vaihtoehdot olivat vapaus, ohjaus, motivointi, haastaminen ja vastuu. Pyysin myös antamaan arvosanat asteikolla 1-5, miten olen onnistunut eri osa-alueilla johtajana. Osa-alueita olivat delegointi, viestintä tiimistä ulospäin, suunnitelmallisuus, viestintä tiimin sisällä, tiimin sitouttaminen tavoitteisiin, viestintä tiimin sisällä jne. Vastauksissa korostui erilaisten ihmisten erilaiset tarpeet johdettavina.

johtajuus_yhteishaku_proakatemia01Samassa kyselyssä valmistelin kehityskeskusteluita. Pidin jokaiselle tiimin jäsenelle 30 minuutin kehityskeskustelun (ei muuten vienyt edes yhtä kokonaista työpäivää). Keskityimme pohtimaan milloin motivaatiota oli kaikista eniten, mikä tappaa motivaation, mitä haluaisi oppia vielä kevään aikana ja minkä tehtävien kautta pääsisi kehittämään itseään. Kävimme myös keskustelua tiimin dynamiikasta ja toiminnasta jatkossa. En ollut koskaan pitänyt kehityskeskustelua ja ensimmäiset kokemukseni olivat äärimmäisen innostavia. Oli hienoa huomata, kuinka tiimin jäsenen kanssa yhdessä asioita pohtimalla sain valtavasti apua omaan johtamiseeni ja loppukevään suunnitteluun. Entisestään vahvistui tunne siitä, että eri ihmiset motivoituvat eri tavoin ja kaipaavat johtajalta erilaisia asioita. Kehityskeskustelu oli myös hieno tilaisuus johtajan ja tiimin jäsenen antaa ja vastaanottaa palautetta ja kiitosta.

Dialogi eli yhdessä ajattelemisen taito

Monesti kuulee proakatemialaisten sanovan, kuinka he yllättyivät, miten paljon voi oppia dialogin kautta. En tiedä, miten normaalissa luentotyylisessä opettamisessa käsiteltäisiin esimerkiksi kehityskeskusteluita, mutta voin kertoa, miten me sen teimme.

Käytämme yhteisesti workshopeista tai dialogiringeistä nimitystä paja. Yksi henkilö tekee alustuksen ja kaikki antavat panoksensa oppimiselle. Markkinointi- ja viestintätiimin kehityskeskusteluista innostuneena lupasin alustaa johtamisen pajan aiheesta Kehityskeskustelut ja palautteen pyytäminen johtajana. Meitä oli koolla noin kuuden hengen ryhmä johtamisesta kiinnostuneita proakatemialaisia. Keskustelun kautta pohdimme millaisia kokemuksia meillä oli kehityskeskusteluista, mitä uutisointia olimme nähneet erilaisista kehityskeskusteluista ja mitä asioita kehityskeskusteluissa kannattaisi käydä. Oppeja mietittiin hyvin käytännönläheisesti, koska useimmilla meistä oli johtamistehtävä käsillä. Samassa tapaamisessa tutkimme myös yhdessä tekemääni palautekyselyä ja etsimme uusia tapoja pyytää palautetta johtajana. Keskustelu päätyi myös syvällisempään pohdintaan palautteen antamisesta ja vastaanottamisesta.

Taivas + helvetti johtamisessa

Välillä johtaminen on todella raskasta. Se vaatii rohkeutta mennä ensimmäisenä ja näyttää esimerkkiä. On tehtävä päätöksiä ja seistävä niiden takana. Johtajan täytyy kestää kyseenalaistusta, moitteita ja kritiikkiä. On kuitenkin uskottava omaan intuitioon. Välillä on herätettävä luottamusta ja vaikutettava ilmapiiriin ja asenteisiin, vaikka oma tunnetila olisi mikä hyvänsä. Johtajan on oltava todella vahva, mutta samalla myös todella herkkä. On tärkeää nähdä, milloin on oltava valmis muuttumaan ja muuttamaan. Samaan aikaan pitäisi osata arvioida, milloin on vain uskottava omaan näkemykseensä. On hallittava viestintä moneen suuntaan, sillä jos johtaminen johonkin kaatuu, se kaatuu viestintään. Välillä johtaminen on aivan kamalaa. Sen tuomat monimutkaiset haasteet valtaavat koko pään ja muu unohtuu.

Kaikesta huolimatta, en tiedä mitään sen parempaa. Kun tiimin jäsenet innostuvat kehittämään itseään, rohkaistuvat tekemään uusia asioita, sitoutuvat yhteiseen tavoitteeseen, oppivat oma-aloitteisuuteen, luottavat yhteisöön ja rohkaistuvat sitä kautta suuriin tekoihin, jotka johtavat koko tiimin menestymiseen. Sitä tunnetta ei voita mikään.

// Proakatemia yhteishaussa omana hakukohteena. Haku käynnissä nyt!

Selina Kustula,
Incore

Oppeja Thaimaasta

Lähdin Thaimaan Krabille tammikuussa ja vietin siellä 2 kuukautta työskennellen matkaoppaana eräässä matkailuyrityksessä. Käytännössä toimin oppaana luksus ”longtailboatissa” jossa kiertelimme asiakkaiden kanssa Ao Nangin edustan saaria, snorklasimme, kajakoimme, grillasimme ja kalastimme. Työ oli todella mieluista ja siinä oppi myös asiakaspalvelua sekä eri sai uutta näkemystä eri kulttuureista.

kansiEnsimmäinen haaste veneellä työskennellessä oli oppia kommunikoimaan veneen kahden miehistön jäsenen kanssa, sillä heistä toinen ei puhunut sanaakaan englantia ja toinen osasi tavata vain muutaman sanan. Tein työnantajani kanssa pienen muistilistan itselleni, jossa minulla oli käännettynä veneellä tarvittavaa perus-sanastoa, jonka avulla opin pikkuhiljaa välttämättömät sanat ja käsimerkit. Usein pitkän päivän jälkeen kun lähdimme palaamaan kotisatamaan sekä asiakkaat että toinen miehistön jäsen väsähti. Huomasin tällöin, että ainoastaan thaimaalainen veneen miehistön jäsen hymyilee nukkuessaan. Mieleeni palaa yhä uudelleen eräs belgialainen pariskunta, joka hymyili ja nautti jatkuvasti veneellä ollessaan, mutta kun he nukahtivat kumpikaan ei hymyillyt. Pohdin pitkään mistä tämä ero johtuu ja tulin siihen tulokseen että se johtuu stressitömästä ja askeettisesta elämäntavasta lähes jatkuvaa aurinkoisuutta unohtamatta.

Opin thaimaalaista myös sen että suurin osa heistä oli tai ainakin esitti ystävällistä tilanteessa kuin tilanteessa ja yritti parhaansa mukaan neuvoa vaikkapa tietä johonkin. Esimerkiksi kerran asioidessani vakio banaanikauppiaallani kauppias (kauppa oli heidän talonsa edessä oleva pöytä) huomasi jalassani olleet vapaaottelu shortsit ja kutsui minut sisälle katsomaan thainyrkkeilyä. Siinä me katsoimme hetken ajan todella vanhasta telkkarista thainyrkkeilyä ilman että kumpikaan ymmärsi toisen kielestä sanaakaan.

Minä en ollut luonnollisestikkaan vakituinen työntekijä yrityksessä jossa työskentelin, joten minulle annettiin ”vaikeimmat” asiakasryhmät. Suurin osa asiakkaistani oli kiinalaisia tai malesialaisia perheitä, joissa oli pieniä lapsia. Aluksi kauhistuin sitä että joudun työskentelemään näiden ”vaikeiden” ihmisten kanssa, mutta huomasin pian että kiinalaiset ja malesialaiset olivat kaikkein ystävällisimpiä ja huomaavaisimpia asiakkaita. Kiinalaiset eivät puhuneet paljoakaan englantia, mutta he olivat hyvin avuliaita esimerkiksi grillatessa ja vaikkapa kanoottien nostamisessa veneen katolle säilytykseen.

asiakas nuori

Oletin että malesialaiset asiakkaat olisivat ylimielisiä ja kielitaidottomia, mutta en tavannut Thaimaassa ollessani yhtäkään malesialaista joka ei puhuisi englantia. Päinvastoin pienet lapsetkin puhuivat keskenään englantia. Malesialaiset olivat myös todella mukavia ja huomioonottavia asiakkaita. Puhuin työnantajani kanssa aiheesta ja selvisikin että päinvastoin kuin olin luullut minulle nimenomaan annettiin pääasiassa kiinalaisia ja malesialaisia asiakkaita sillä he olivat niin helppoja ”huolehdittavia.”

Tutustuin Krabilla moniin thaimaalaisiin ja ulkomaalaisiin yrittäjiin. Yllättävän moni Aasian ulkopuolelta tullut yrittäjä sanoi että ei aikoisi enää palata kotimaahansa vaan jäisi pysyvästi Thaimaahan. Aina kysyessäni syytä tälle tuli vastaukseksi sää (yllätys), byrokratian helppous/vähyys sekä iloiset ihmiset. Eräs ruotsalainen hotelliyrittäjä kertoi kuinka Thaimaassa pystyi olemaan lähempänä luontoa ja elämään maanläheisemmin. Panin merkille että ruotsalainen ystäväni hymyili aina kun ajoimme skoottereillamme ja kerroin hänelle että olen huomannut venemiesteni hymyilevän nukkuessaan. Totesimme yhdessä että koska hän oli viettänyt niin monta vuotta Thaimaassa oli hän jo ”thaimaalaistunut” hieman.

Vaikka Thaimaalaiset vaikuttivat onnellisilta ja positiivisilta huomasin että he eivät uskaltaneet tehdä normeistaan poikkeavia asioita. Esimerkiksi kun veneestä jossa työskentelin oli eräs istuinlauta puoliksi irti kysyin miksi sitä ei kiinnitetä. Vastaukseksi sain tulkin (työnantajani) välityksellä sen että koska kumpikaan venemiehistä ei ollut koskaan tehnyt ”rakennustöitä” he eivät voisi/uskaltaisi sitä tehdä. Työnantajani kertoi että hän oli ottanu lapsensa pois thaimaalaisesta koulusta kalliiseen yksityisopetukseen, sillä hän koki että koulu ei opeta kriittistä ajattelua, vaan siellä on olemassa pelkkä oikea ja väärä asiassa kuin asiassa. Koulussa myös rangaistaan fyysisesti virheistä ja siitä jos on erimieltä ”oikean” vastauksen kanssa. Ehkäpä passivoivan koulusysteemin vuoksi niin useat yrittäjät ovat Thaimaassa ulkomaalaisia.

Peter Perttula,
Eventa Creative

10665843_10152749000717806_3510613113719684045_n

Hyvinvointialan tiimi Innote – mikä se on?

Moni on ollut kiinnostunut kuulemaan, mitä me hyvinvointitiiminä oikeastaan teemme, minkälaista meidän Proakatemia-opiskelumme on ja millaisia projekteja teemme. No – minäpä yritän kertoa.

10665843_10152749000717806_3510613113719684045_nOlemme pilottihanke. Tiimissämme on tällä hetkellä yhdeksän fysioterapiaopiskelijaa ja kolme sosionomiopiskelijaa. Kovinkaan moni asia ei ollut selvä kun polkumme Proakatemiassa alkoi. Kaikki koulutuksiemme opettajat eivät ole olleet koko haastavan hankkeen kannalla, ja tämä on vaikeuttanut siirtymistä pois normaaliopetuksesta. Syksyllä teimme osan opinnoista ihan normaaliryhmän mukana ja päällekkäisyyksiä syntyi. Paljon on sitä ammattiosaamista, eli substanssiosaamista johon on saatava tieto ja taito, eikä vielä ole näyttöä, että toisellakin tavalla voisi oppia. Proakatemiaopiskeluun kun ei olla tehty vielä omaa opetussuunnitelmaa. Haaste meille on nopealla aikajänteellä löytää omaa ammattiosaamistamme ja oppimistavoitteitamme vastaavia projekteja, joista joku olisi valmis maksamaan. Esimerkiksi sosiaalialalla olisi vaikka kuinka paljon tekemistä lasten, nuorten, perheiden, vanhusten ja vammaisten hyvinvoinnin,  jaksamisen ja osallisuuden parantamiseksi, mutta kuka maksaa laskun? Se ei ole meille ihan vielä auennut.

Siispä teemme osan projekteista hyvin pienellä rahalla, tai ilmaiseksi. Tiedän – ei kovin hyvää bisnestä. Jostain on kuitenkin aloitettava, toimintamalleja kehitettävä ja verkostoja luotava.

Varsinkin sosiaalipuolella tyypillisimmät työllistäjätahot ovat kuntasektori ja järjestökenttä, joilla kummallakaan ei ole tällä hetkellä varoja maksaa mistään ylimääräisestä. Sosionomiopiskelijoina kysymmekin itseltämme: haluammeko lähteä markkinoimaan esimerkiksi tykypäiviä, joista jotain voisi laskuttaa vai auttaa niitä sosiaalisen tuen tarvitsijoita, joiden auttamiseen meidät on koulutettu?

IMG_3402Yksi hanke, jonka saimme hyvin palauttein loppuun, ja jota nyt jatkojalostamme eteenpäin myytäväksi, on ”Sosiaalinen kuntosali yli 55-vuotiaille”. Ajatus on olla kehittämässä kuntosalien tarjontaa eläköityville ja jo eläkkeellä oleville sellaiseksi, että salilta voi löytää myös sosiaalisen kohtaamisen paikan. Tämän myötä on oletettavaa, että asiakkaat sitoutuvat toimintaan paremmin ohjelman ollessa monipuolisesti ja vaihtelevasti suunniteltu. Olemme rakentaneet toiminnan ryhdittämiseksi vuosiympyrän, jossa teema vaihtuu kuukausittain. Kuukauden alussa teemasta keskustellaan ja kuntosaliohjelma vaihtuu. Mallissa tulee vähän kuin huomaamatta huomioitua kaikki hyvän kunnon ylläpitämiseen tarvittavat osa-alueet.

Syksyllä toteutimme Itä-Suomen yliopiston laajaan huono-osaisuustutkimukseen liittyvän osuuden Nervin terveyspisteessä huumeiden käyttäjien parissa. Toteutimme haastattelut ja osallistuimme tuloksien koodaamiseen ja raportointiin. Pisteet tilastotieteisiin napsahti mukavasti oikean projektin myötä Winha-järjestelmään. Rahaakin saimme.

Meneillään on ”Liikettä koko ikä” –hanke, josta odotamme paljon. Asenteellista muutosta nyt ensin. Haluaisimme myös puuttua lasten ja nuorten ravintotottumuksiin ja järjestää perheleirejä. Useamman toimijan toteuttamassa perhevoimalassa olemme mukana toteuttamassa ohjelmaa tukea tarvitseville vanhemmille ja lapsille kolmen viikon välein kokoontuvassa ryhmässä. Muutamat meistä tekevät harjoittelua vanhusten parissa ja kolme tiimistämme harjoittelee ulkomailla. Fysioterapiapuolella olemme aloittaneet yhteistyön TAYS:n kanssa.

10359519_10203341652441639_1217125482673258939_nHigh Rollereista olette ehkä jo kuulleetkin tai toimistossamme poikenneet ovat sellaisen saattaneet jo nähdä. Meillä on yksinoikeudella Pirkanmaan jälleenmyynti ja joukossamme on rullan käytön kouluttajia. Uutta putkirullassa on nyt se, että siinä on jalat!

Osaamistavoitteemme rakentuvat opintosuunnitelman mukaan ja näitä osaamisalueita meidän tulee projekteihimme ja pajoihimme löytää. Ykköstavoite ei sen takia ole rahan tekeminen. Yrittäjyysmuotoinen ja projektien kautta opiskelu on silti mielekästä ja opettaa paljon enemmän kuin luennoilla istuminen. On vapautta ja vastuuta, ja se jos mikä kasvattaa. Jokaisesta projektista on tehtävä kirjalliset selvitykset, joista käy ilmi mitä ja miten olemme sen kautta oppineet. Sen jälkeen saamme opintopisteet ja ”winhaukset”. Tämä takia olemme nyt esimerkiksi vähentäneet paja–aikoja, koska niistä kertyviä tunteja ei saada mahdutettua mihinkään opintopisteitä kerryttävään opintokokonaisuuteen. Projektorit, proseminaarit, laivaseminaarit sun muut Proakatemian yhteiset tapahtumat täytyy nekin erikseen miettiä, että mihin ne kerryttävät opintopisteitä. Tämä selittää sen, ettemme ole aina ihan heti ja täysillä kaikessa mukana, mikä muilla kuuluu Proakatemia-opiskeluun. Joillakin on myös se tilanne, että opintopisteet tulevat keväällä täyteen. Silti, koska aikamme Proakatemiassa on vain puolitoista vuotta uskoisin, että suurin osa porukasta jatkaa tuon ajan loppuun siinäkin toivossa, että jotain pysyvää saataisiin rakennettua.

Toivomme, että tämä kaikki saa jatkossa selkeämmän muodon ja ihan oman vaihtoehtoisen opintosuunnitelman, jossa on Proakatemiaan kuuluvat tavat ja osallistumisvelvoitteet huomioitu ja pisteytetty jo valmiiksi. Mottomme on laulun sanoin: ”Tää on parasta just nyt”. Olemme vaikeuksista huolimatta täysillä mukana luomassa uutta ja raivaamassa tietä tuleville opiskelijoille vaihtoehtoiseen ja mielekkääseen tapaan opiskella.

Elina Vettenranta, sosionomopiskelija
Innote osk – Hyvinvoinnin Proakatemia

Viikko Akatemialla

Viikko pärähtää tuttuun tapaan käyntiin matkailutiimimme Eventan viikkopalaverilla maanantaiaamuna Pala Cafessa. Käymme läpi tiimin yhteisiä asioita ja missä mennään projektien suhteen. Palaverin jälkeen kaikki hajaantuvat yleensä omiin puuhiinsa. Itselläni iltapäivä vierähtää sähköposteihin vastaillessa ja juoksevia asioita hoitaessa.

Tiistaiaamun vietän Kuntokadulla ihmetellen venäjän koukeroita. Tunnin jälkeen kipaisemme lounaan kautta akatemialle, jossa meillä on erikoispaja, jota vetää 15 ulkomaalaista valmentajaa akatemian kaltaisista oppimisympäristöistä. Paja on tiimin yhteinen oppimistilaisuus, joita on kaksi kertaa viikossa yleensä neljä tuntia kerrallaan. Tässä pajassa valmentajat pureutuvat kohtaamiimme haasteisiin niin tiiminä, yksilöinä kuin yksittäisissä projekteissakin.

Pajan jälkeen suuntaamme muutaman tiimiläisen kanssa vielä Technopolikselle Suureen kasvuseminaariin, jossa on puhujia pohtimassa eri näkökulmista, minkälaisilla teoilla saataisiin Suomen talous nousuun. Tilaisuus herätti paljon ajatuksia ja oli yllättävän mielenkiintoinen. Paikalla oli muun muassa Anne Berner ja Esa Kaikkonen Metsä Group Oy:stä.

Keskiviikkona osallistun johtamisen soluun. Solu on vähän niin kuin paja, mutta siihen osallistujat ovat kerääntyneet eri tiimeistä yhteen, koska ovat kiinnostuneita tietystä aiheesta ja haluavat saada siitä lisää tietoa. Yhdessä saamme varmasti mielenkiintoista pohdintaa aikaan johtamisesta kutsumalla vierailijoita soluun, lukemalla kirjallisuutta aiheesta ja peilaamalla niistä saamiamme oppeja käytännön tilanteisiin esimerkiksi akatemialla.

Niin kuin pajassakin, oppiminen ei ole luentomaista tiedon kaatamista päähän, vaan keskustelua. Dialogin avulla syvennymme asioihin ja opimme jakamalla omia kokemuksiamme ja tietoja sekä kuuntelemalla muita. Pajan tai solun vetäjät vastaavat siitä, että keskustelu pysyy aiheessa ja ohjaavat keskustelua tarvittaessa herättelevillä kysymyksillä.

Solun jälkeen tapaamme Eventan Vilman kanssa erään projektin merkeissä. Edessä on tapaaminen, jossa toivomme saavamme sopimuksen aikaan. Olemme valmistelleet projektia ideoinnilla, pohtimalla hinnoittelua sekä palaveeraamalla asiakkaan kanssa. Projektilla saisimme parhaassa tapauksessa 10 000 euron liikevaihdon Eventalle, joten haluamme ehdottomasti saada sen. Ei ainoastaan rahan, mutta myös oppien ja tulevaisuuden mahdollisuuksien vuoksi.

Tämä viikko on hieman epätavallinen, sillä loppuviikko kuluu yhdessä koko akatemian kanssa laivaseminaarissa. Siihen kuuluu yhteinen seminaari sekä illallinen, jossa jaetaan halutut akatemian arvopalkinnot: luottamus, rohkeus, teot, oppiminen ja menestyminen.

Ajanhallinta on yksi ensimmäisiä asioita, joita opin Proakatemialla. Alussa rästihommat kasaantuivat ja stressasivat, kun niille ei varannut aikaa. Kelasin vain päässäni asioita, joita pitäisi tehdä ja käytin stressaamiseen aivan tolkuttomasti aikaa. Nyt jos minun täytyy tehdä jotain, maalaan kalenteristani aikaa, jolloin keskityn asian tekemiseen. Näin minun ei tarvitse huolehtia siitä, tuleeko asia hoidettua. Kun kalenterin pilkkoo näin osioihin, niin sitä ei tule täytettyä liikaa, koska enempää ei kalenteriin mahdu niin kuin ei päiväänkään yksinkertaisesti saa lisää tunteja.

Tässä vähän tavanomaisempi viikko.

Tässä vähän tavanomaisempi viikko.

Viikko akatemialla on täysin sitä, mitä siitä itselleen tekee. Pitkiä päiviä, jos lähtee kaikkeen mukaan tai sitten tyhjää, jos ei saa aikaiseksi mitään. Olen sitä mieltä, että kaikki mitä menestymiseen tarvitaan, on halu tehdä. Sen jälkeen kaikki riippuu tavoitteista, joita itselleen asettaa ja siitä, onko halua löytää keinoja niiden saavuttamiseen. Ei voi tehdä täysin mitä lystää, koska olemme tiimiyrittäjiä ja on mentävä myös tiimin sekä perustamamme yrityksen ehdoilla. Mutta juuri tiimi ja yritys mahdollistavat sen, että voi myös kehittää itseään eteenpäin. Afrikkalainen sananlasku kiteyttää aika hyvin akatemian oppimisajatuksen: ”If you want to go fast, go alone. If you want to go far, go together.”

Jenni Korhonen,
Eventa Creative

Kaikki menee lopulta paljon paremmin kuin hyvin

Ensimmäinen puoli vuotta Akatemialla on mennyt (yllätys, yllätys) erittäin nopeasti. Viime syksy lähti käyntiin perustamalla tiimitoverien kanssa 17 henkisen Noste 360° osuuskunnan. Aluksi kalenteri näytti pelottavan tyhjältä, ja pelko siitä, olenko sittenkään oikeassa paikassa, alkoi hiipimään mieleen. Paljon oli asioita jotka kiinnostivat, mutta se, miten kiinnostavista asioista saa käytännön projekteja, oli vielä täysin auki.

Vihreä Joulu -tapahtuma Tampere-talossa 13.12.2014

Vihreä Joulu -tapahtuma Tampere-talossa 13.12.2014

Ensimmäinen oma projekti lähti tavallaan vahingossa käyntiin innovoimalla tiimikaveri Sonja Uotilan kanssa ekologisuuteen ja eettisyyteen liittyviä liikeideoita. Kiinnostus tapahtumatuotantoa kohtaan sai liikkeelle idean Vihreästä Joulusta, myyntitapahtumasta ennen joulua, jossa esillä olisivat eettiset ja ympäristön kannalta paremmat vaihtoehdot joululahjoiksi. Yhtäkkiä huomasin olevani projektin projektipäällikkö ja keskellä tapahtumatuotannon kaaosta. Monien läheltä piti katastrofien kautta, tapahtuma meni lopulta mainiosti, ja etenkin projektista saadun opin määrä oli huimaava.

Syksyn aikana voitettiin pelkoja ja monia mörköjä. Projektipäällikön tehtävä, jota aikaisemmin olisin kammoksunut, sai minut kiinnostumaan tehtävästä entistä enemmän. Ja nyt sitä ollaankin seuraavalle kesälle tai syksylle ajoittuvan uuden tapahtuman projektipäällikkö. Myös salainen haave päästä esiintymään ja puhumaan ihmisille sai hieman tuulta alleen.

Paljon on itsestä kiinni, miten paljon Akatemiasta saa irti. Rehellisesti sanottuna olisin voinut tehdä paljon enemmän ensimmäisen puolen vuoden aikana, mutta tämä on jo hyvä alku. Yksi tavoitteistani onkin päästä pois ”olisi pitänyt” ja ”olisin voinut” -ajattelusta, ja tarttua kaikkiin tilaisuuksiin niiden tullessa vastaan.

Monin tavoin Akatemia-aika on ollut sitä mitä odottikin. Oma vastuu opiskelujen etenemisestä on suuri ja omia pelkoja pitää kohdata. Jotkut asiat ovat silti tulleet yllätyksenä. Suurimpana niistä Proakatemian yhteisöllisyys. Pohdit ääneen jotain ongelmaa toimistossa ja nurkan takaa joku huikkaa siihen vastauksen. Myös lukemattomat yhteiset tilaisuudet, kuten Proakatemian syntymäpäivät ja viimeisempänä laivaseminaarimatka Tallinnaan ajavat yhteisöllisyyttä eteenpäin.

Kiinnostus yrittäjyyteen ja etenkin halu saada itsestään enemmän irti ajoi hakemaan Akatemialle. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että Akatemia oli juuri oikea valinta minulle. Olen jo päässyt toteuttamaan joitain pienempiä unelmiani ja saanut huomattavasti enemmän luottamusta itseeni ja omiin kykyihini.

Minulla on suuret odotukset keväälle, sekä loppu Akatemia-ajalle. Paljon olen jo tähän mennessä oppinut, mutta paljon on vielä kehitettävää. Suurin oppi tähän mennessä on se, että lähtemällä rohkeasti toteuttamaan ideoita ja omia unelmiaan pääsee jo pitkälle. Vaikka asiat eivät aina mene niin kuin odottaa ja suunnittelee, niin kaikki menee lopulta paljon paremmin kuin hyvin, kun vaan lähtee tekemään.

Leena Korteniemi,
Noste 360°

Luova Berliini

[lead]Proakatemian markkinointiviestintätiimi käväisi retkellä Berliinissä toukokuun alussa. Tutustuimme berliiniläiseen kulttuuriin sekä tapasimme mielenkiintoisia henkilöitä.[/lead]

Heti ensimmäisenä päivänä tapasimme Anne Ruokamon, joka on perustanut Berliiniin oman yrityksen, Frau Ruokamon. Häneltä saimme paljon tietoa muun muassa kulttuurieroista ja yrityksen perustamisen haasteista. Hän kertoi meille myös muita bisneskulttuuriin liittyviä faktoja. Saksassa se on paljon muodollisempaa kuin Suomessa. Saksassa teititellään lähes poikkeuksetta ja hierarkiasta ei lipsuta yhtä herkästi kuin Suomessa. Siellä työtuntimäärät ovat todella huimia, esimerkiksi media-alalla 60 tuntia voi olla normaali työaika viikossa.

Berlin

Vierailimme myös tuoreessa berliiniläisessä yrityksessä nimeltä intraprenör. Siellä toiminta oli mielestäni kuin suoraan Proakatemialta. He ovat pyrkineet luomaan mukavat ja innovatiiviset puitteet työntekoon. Mielenkiintoista oli mielestäni heidän aamurutiinit. Aamulla 5 minuutin palaveri, palaverin pituudesta piti huolen kello joka pirahti soimaan viiden minuutin kohdalla ja kaikki lähtivät kävelemään omiin työpisteisiinsä. Sen jälkeen oli kaksi tuntia hiljaista työskentelyaikaa, jolloin jokainen hoiti omat hiljaiset hommat pois alta muun muassa sähköposteihin vastailun. Sen jälkeen aloitettiin vasta ns. normaali työnteko. Kuusihenkinen nuorista yrittäjistä koostuva konsulttiyritys oli kyllä mielenkiintoinen ja mukava vierailukohde.

Kävimme myös muun muassa Linkolla, joka on suomalainen start up, joka on luonut automatisoidun CRM-työkalun. Tapasimme myös Nokia HERE:n sosiaalisen median vastaavaa Jere Suikkilaa. Tapaamisilla saimme paljon vinkkejä kansainväliseen yrittäjyyteen sekä sosiaalisessa mediassa toimimiseen.

Berlin

Viikkoomme mahtui myös erilaisten nähtävyyksien tutkiskelua, tutustumista Berliiniläiseen ruoka- ja juomakulttuuriin sekä tietenkin myös hieman shoppailua. Metroilla kulkeminen tuli myös hyvin tutuksi. Ihastelimme moneen otteeseen sitä, kun joutui odottamaan enintään kolme minuuttia metroa. Ei siis tarvinnut tuskastella, jos myöhästyi aiemmasta kyydistä.

Berlin

Mukana retkellä olivat Selina Karjalainen, Ida Hanhiniemi, Viivi Ahola, Sini Kivisalo, Jonna Hurmansalo, Teemu Lipponen, Teppo Tieranta ja valmentaja Liisa Heinonen.