Oppeja Thaimaasta

Lähdin Thaimaan Krabille tammikuussa ja vietin siellä 2 kuukautta työskennellen matkaoppaana eräässä matkailuyrityksessä. Käytännössä toimin oppaana luksus ”longtailboatissa” jossa kiertelimme asiakkaiden kanssa Ao Nangin edustan saaria, snorklasimme, kajakoimme, grillasimme ja kalastimme. Työ oli todella mieluista ja siinä oppi myös asiakaspalvelua sekä eri sai uutta näkemystä eri kulttuureista.

kansiEnsimmäinen haaste veneellä työskennellessä oli oppia kommunikoimaan veneen kahden miehistön jäsenen kanssa, sillä heistä toinen ei puhunut sanaakaan englantia ja toinen osasi tavata vain muutaman sanan. Tein työnantajani kanssa pienen muistilistan itselleni, jossa minulla oli käännettynä veneellä tarvittavaa perus-sanastoa, jonka avulla opin pikkuhiljaa välttämättömät sanat ja käsimerkit. Usein pitkän päivän jälkeen kun lähdimme palaamaan kotisatamaan sekä asiakkaat että toinen miehistön jäsen väsähti. Huomasin tällöin, että ainoastaan thaimaalainen veneen miehistön jäsen hymyilee nukkuessaan. Mieleeni palaa yhä uudelleen eräs belgialainen pariskunta, joka hymyili ja nautti jatkuvasti veneellä ollessaan, mutta kun he nukahtivat kumpikaan ei hymyillyt. Pohdin pitkään mistä tämä ero johtuu ja tulin siihen tulokseen että se johtuu stressitömästä ja askeettisesta elämäntavasta lähes jatkuvaa aurinkoisuutta unohtamatta.

Opin thaimaalaista myös sen että suurin osa heistä oli tai ainakin esitti ystävällistä tilanteessa kuin tilanteessa ja yritti parhaansa mukaan neuvoa vaikkapa tietä johonkin. Esimerkiksi kerran asioidessani vakio banaanikauppiaallani kauppias (kauppa oli heidän talonsa edessä oleva pöytä) huomasi jalassani olleet vapaaottelu shortsit ja kutsui minut sisälle katsomaan thainyrkkeilyä. Siinä me katsoimme hetken ajan todella vanhasta telkkarista thainyrkkeilyä ilman että kumpikaan ymmärsi toisen kielestä sanaakaan.

Minä en ollut luonnollisestikkaan vakituinen työntekijä yrityksessä jossa työskentelin, joten minulle annettiin ”vaikeimmat” asiakasryhmät. Suurin osa asiakkaistani oli kiinalaisia tai malesialaisia perheitä, joissa oli pieniä lapsia. Aluksi kauhistuin sitä että joudun työskentelemään näiden ”vaikeiden” ihmisten kanssa, mutta huomasin pian että kiinalaiset ja malesialaiset olivat kaikkein ystävällisimpiä ja huomaavaisimpia asiakkaita. Kiinalaiset eivät puhuneet paljoakaan englantia, mutta he olivat hyvin avuliaita esimerkiksi grillatessa ja vaikkapa kanoottien nostamisessa veneen katolle säilytykseen.

asiakas nuori

Oletin että malesialaiset asiakkaat olisivat ylimielisiä ja kielitaidottomia, mutta en tavannut Thaimaassa ollessani yhtäkään malesialaista joka ei puhuisi englantia. Päinvastoin pienet lapsetkin puhuivat keskenään englantia. Malesialaiset olivat myös todella mukavia ja huomioonottavia asiakkaita. Puhuin työnantajani kanssa aiheesta ja selvisikin että päinvastoin kuin olin luullut minulle nimenomaan annettiin pääasiassa kiinalaisia ja malesialaisia asiakkaita sillä he olivat niin helppoja ”huolehdittavia.”

Tutustuin Krabilla moniin thaimaalaisiin ja ulkomaalaisiin yrittäjiin. Yllättävän moni Aasian ulkopuolelta tullut yrittäjä sanoi että ei aikoisi enää palata kotimaahansa vaan jäisi pysyvästi Thaimaahan. Aina kysyessäni syytä tälle tuli vastaukseksi sää (yllätys), byrokratian helppous/vähyys sekä iloiset ihmiset. Eräs ruotsalainen hotelliyrittäjä kertoi kuinka Thaimaassa pystyi olemaan lähempänä luontoa ja elämään maanläheisemmin. Panin merkille että ruotsalainen ystäväni hymyili aina kun ajoimme skoottereillamme ja kerroin hänelle että olen huomannut venemiesteni hymyilevän nukkuessaan. Totesimme yhdessä että koska hän oli viettänyt niin monta vuotta Thaimaassa oli hän jo ”thaimaalaistunut” hieman.

Vaikka Thaimaalaiset vaikuttivat onnellisilta ja positiivisilta huomasin että he eivät uskaltaneet tehdä normeistaan poikkeavia asioita. Esimerkiksi kun veneestä jossa työskentelin oli eräs istuinlauta puoliksi irti kysyin miksi sitä ei kiinnitetä. Vastaukseksi sain tulkin (työnantajani) välityksellä sen että koska kumpikaan venemiehistä ei ollut koskaan tehnyt ”rakennustöitä” he eivät voisi/uskaltaisi sitä tehdä. Työnantajani kertoi että hän oli ottanu lapsensa pois thaimaalaisesta koulusta kalliiseen yksityisopetukseen, sillä hän koki että koulu ei opeta kriittistä ajattelua, vaan siellä on olemassa pelkkä oikea ja väärä asiassa kuin asiassa. Koulussa myös rangaistaan fyysisesti virheistä ja siitä jos on erimieltä ”oikean” vastauksen kanssa. Ehkäpä passivoivan koulusysteemin vuoksi niin useat yrittäjät ovat Thaimaassa ulkomaalaisia.

Peter Perttula,
Eventa Creative

10665843_10152749000717806_3510613113719684045_n

Hyvinvointialan tiimi Innote – mikä se on?

Moni on ollut kiinnostunut kuulemaan, mitä me hyvinvointitiiminä oikeastaan teemme, minkälaista meidän Proakatemia-opiskelumme on ja millaisia projekteja teemme. No – minäpä yritän kertoa.

10665843_10152749000717806_3510613113719684045_nOlemme pilottihanke. Tiimissämme on tällä hetkellä yhdeksän fysioterapiaopiskelijaa ja kolme sosionomiopiskelijaa. Kovinkaan moni asia ei ollut selvä kun polkumme Proakatemiassa alkoi. Kaikki koulutuksiemme opettajat eivät ole olleet koko haastavan hankkeen kannalla, ja tämä on vaikeuttanut siirtymistä pois normaaliopetuksesta. Syksyllä teimme osan opinnoista ihan normaaliryhmän mukana ja päällekkäisyyksiä syntyi. Paljon on sitä ammattiosaamista, eli substanssiosaamista johon on saatava tieto ja taito, eikä vielä ole näyttöä, että toisellakin tavalla voisi oppia. Proakatemiaopiskeluun kun ei olla tehty vielä omaa opetussuunnitelmaa. Haaste meille on nopealla aikajänteellä löytää omaa ammattiosaamistamme ja oppimistavoitteitamme vastaavia projekteja, joista joku olisi valmis maksamaan. Esimerkiksi sosiaalialalla olisi vaikka kuinka paljon tekemistä lasten, nuorten, perheiden, vanhusten ja vammaisten hyvinvoinnin,  jaksamisen ja osallisuuden parantamiseksi, mutta kuka maksaa laskun? Se ei ole meille ihan vielä auennut.

Siispä teemme osan projekteista hyvin pienellä rahalla, tai ilmaiseksi. Tiedän – ei kovin hyvää bisnestä. Jostain on kuitenkin aloitettava, toimintamalleja kehitettävä ja verkostoja luotava.

Varsinkin sosiaalipuolella tyypillisimmät työllistäjätahot ovat kuntasektori ja järjestökenttä, joilla kummallakaan ei ole tällä hetkellä varoja maksaa mistään ylimääräisestä. Sosionomiopiskelijoina kysymmekin itseltämme: haluammeko lähteä markkinoimaan esimerkiksi tykypäiviä, joista jotain voisi laskuttaa vai auttaa niitä sosiaalisen tuen tarvitsijoita, joiden auttamiseen meidät on koulutettu?

IMG_3402Yksi hanke, jonka saimme hyvin palauttein loppuun, ja jota nyt jatkojalostamme eteenpäin myytäväksi, on ”Sosiaalinen kuntosali yli 55-vuotiaille”. Ajatus on olla kehittämässä kuntosalien tarjontaa eläköityville ja jo eläkkeellä oleville sellaiseksi, että salilta voi löytää myös sosiaalisen kohtaamisen paikan. Tämän myötä on oletettavaa, että asiakkaat sitoutuvat toimintaan paremmin ohjelman ollessa monipuolisesti ja vaihtelevasti suunniteltu. Olemme rakentaneet toiminnan ryhdittämiseksi vuosiympyrän, jossa teema vaihtuu kuukausittain. Kuukauden alussa teemasta keskustellaan ja kuntosaliohjelma vaihtuu. Mallissa tulee vähän kuin huomaamatta huomioitua kaikki hyvän kunnon ylläpitämiseen tarvittavat osa-alueet.

Syksyllä toteutimme Itä-Suomen yliopiston laajaan huono-osaisuustutkimukseen liittyvän osuuden Nervin terveyspisteessä huumeiden käyttäjien parissa. Toteutimme haastattelut ja osallistuimme tuloksien koodaamiseen ja raportointiin. Pisteet tilastotieteisiin napsahti mukavasti oikean projektin myötä Winha-järjestelmään. Rahaakin saimme.

Meneillään on ”Liikettä koko ikä” –hanke, josta odotamme paljon. Asenteellista muutosta nyt ensin. Haluaisimme myös puuttua lasten ja nuorten ravintotottumuksiin ja järjestää perheleirejä. Useamman toimijan toteuttamassa perhevoimalassa olemme mukana toteuttamassa ohjelmaa tukea tarvitseville vanhemmille ja lapsille kolmen viikon välein kokoontuvassa ryhmässä. Muutamat meistä tekevät harjoittelua vanhusten parissa ja kolme tiimistämme harjoittelee ulkomailla. Fysioterapiapuolella olemme aloittaneet yhteistyön TAYS:n kanssa.

10359519_10203341652441639_1217125482673258939_nHigh Rollereista olette ehkä jo kuulleetkin tai toimistossamme poikenneet ovat sellaisen saattaneet jo nähdä. Meillä on yksinoikeudella Pirkanmaan jälleenmyynti ja joukossamme on rullan käytön kouluttajia. Uutta putkirullassa on nyt se, että siinä on jalat!

Osaamistavoitteemme rakentuvat opintosuunnitelman mukaan ja näitä osaamisalueita meidän tulee projekteihimme ja pajoihimme löytää. Ykköstavoite ei sen takia ole rahan tekeminen. Yrittäjyysmuotoinen ja projektien kautta opiskelu on silti mielekästä ja opettaa paljon enemmän kuin luennoilla istuminen. On vapautta ja vastuuta, ja se jos mikä kasvattaa. Jokaisesta projektista on tehtävä kirjalliset selvitykset, joista käy ilmi mitä ja miten olemme sen kautta oppineet. Sen jälkeen saamme opintopisteet ja ”winhaukset”. Tämä takia olemme nyt esimerkiksi vähentäneet paja–aikoja, koska niistä kertyviä tunteja ei saada mahdutettua mihinkään opintopisteitä kerryttävään opintokokonaisuuteen. Projektorit, proseminaarit, laivaseminaarit sun muut Proakatemian yhteiset tapahtumat täytyy nekin erikseen miettiä, että mihin ne kerryttävät opintopisteitä. Tämä selittää sen, ettemme ole aina ihan heti ja täysillä kaikessa mukana, mikä muilla kuuluu Proakatemia-opiskeluun. Joillakin on myös se tilanne, että opintopisteet tulevat keväällä täyteen. Silti, koska aikamme Proakatemiassa on vain puolitoista vuotta uskoisin, että suurin osa porukasta jatkaa tuon ajan loppuun siinäkin toivossa, että jotain pysyvää saataisiin rakennettua.

Toivomme, että tämä kaikki saa jatkossa selkeämmän muodon ja ihan oman vaihtoehtoisen opintosuunnitelman, jossa on Proakatemiaan kuuluvat tavat ja osallistumisvelvoitteet huomioitu ja pisteytetty jo valmiiksi. Mottomme on laulun sanoin: ”Tää on parasta just nyt”. Olemme vaikeuksista huolimatta täysillä mukana luomassa uutta ja raivaamassa tietä tuleville opiskelijoille vaihtoehtoiseen ja mielekkääseen tapaan opiskella.

Elina Vettenranta, sosionomopiskelija
Innote osk – Hyvinvoinnin Proakatemia

Viikko Akatemialla

Viikko pärähtää tuttuun tapaan käyntiin matkailutiimimme Eventan viikkopalaverilla maanantaiaamuna Pala Cafessa. Käymme läpi tiimin yhteisiä asioita ja missä mennään projektien suhteen. Palaverin jälkeen kaikki hajaantuvat yleensä omiin puuhiinsa. Itselläni iltapäivä vierähtää sähköposteihin vastaillessa ja juoksevia asioita hoitaessa.

Tiistaiaamun vietän Kuntokadulla ihmetellen venäjän koukeroita. Tunnin jälkeen kipaisemme lounaan kautta akatemialle, jossa meillä on erikoispaja, jota vetää 15 ulkomaalaista valmentajaa akatemian kaltaisista oppimisympäristöistä. Paja on tiimin yhteinen oppimistilaisuus, joita on kaksi kertaa viikossa yleensä neljä tuntia kerrallaan. Tässä pajassa valmentajat pureutuvat kohtaamiimme haasteisiin niin tiiminä, yksilöinä kuin yksittäisissä projekteissakin.

Pajan jälkeen suuntaamme muutaman tiimiläisen kanssa vielä Technopolikselle Suureen kasvuseminaariin, jossa on puhujia pohtimassa eri näkökulmista, minkälaisilla teoilla saataisiin Suomen talous nousuun. Tilaisuus herätti paljon ajatuksia ja oli yllättävän mielenkiintoinen. Paikalla oli muun muassa Anne Berner ja Esa Kaikkonen Metsä Group Oy:stä.

Keskiviikkona osallistun johtamisen soluun. Solu on vähän niin kuin paja, mutta siihen osallistujat ovat kerääntyneet eri tiimeistä yhteen, koska ovat kiinnostuneita tietystä aiheesta ja haluavat saada siitä lisää tietoa. Yhdessä saamme varmasti mielenkiintoista pohdintaa aikaan johtamisesta kutsumalla vierailijoita soluun, lukemalla kirjallisuutta aiheesta ja peilaamalla niistä saamiamme oppeja käytännön tilanteisiin esimerkiksi akatemialla.

Niin kuin pajassakin, oppiminen ei ole luentomaista tiedon kaatamista päähän, vaan keskustelua. Dialogin avulla syvennymme asioihin ja opimme jakamalla omia kokemuksiamme ja tietoja sekä kuuntelemalla muita. Pajan tai solun vetäjät vastaavat siitä, että keskustelu pysyy aiheessa ja ohjaavat keskustelua tarvittaessa herättelevillä kysymyksillä.

Solun jälkeen tapaamme Eventan Vilman kanssa erään projektin merkeissä. Edessä on tapaaminen, jossa toivomme saavamme sopimuksen aikaan. Olemme valmistelleet projektia ideoinnilla, pohtimalla hinnoittelua sekä palaveeraamalla asiakkaan kanssa. Projektilla saisimme parhaassa tapauksessa 10 000 euron liikevaihdon Eventalle, joten haluamme ehdottomasti saada sen. Ei ainoastaan rahan, mutta myös oppien ja tulevaisuuden mahdollisuuksien vuoksi.

Tämä viikko on hieman epätavallinen, sillä loppuviikko kuluu yhdessä koko akatemian kanssa laivaseminaarissa. Siihen kuuluu yhteinen seminaari sekä illallinen, jossa jaetaan halutut akatemian arvopalkinnot: luottamus, rohkeus, teot, oppiminen ja menestyminen.

Ajanhallinta on yksi ensimmäisiä asioita, joita opin Proakatemialla. Alussa rästihommat kasaantuivat ja stressasivat, kun niille ei varannut aikaa. Kelasin vain päässäni asioita, joita pitäisi tehdä ja käytin stressaamiseen aivan tolkuttomasti aikaa. Nyt jos minun täytyy tehdä jotain, maalaan kalenteristani aikaa, jolloin keskityn asian tekemiseen. Näin minun ei tarvitse huolehtia siitä, tuleeko asia hoidettua. Kun kalenterin pilkkoo näin osioihin, niin sitä ei tule täytettyä liikaa, koska enempää ei kalenteriin mahdu niin kuin ei päiväänkään yksinkertaisesti saa lisää tunteja.

Tässä vähän tavanomaisempi viikko.

Tässä vähän tavanomaisempi viikko.

Viikko akatemialla on täysin sitä, mitä siitä itselleen tekee. Pitkiä päiviä, jos lähtee kaikkeen mukaan tai sitten tyhjää, jos ei saa aikaiseksi mitään. Olen sitä mieltä, että kaikki mitä menestymiseen tarvitaan, on halu tehdä. Sen jälkeen kaikki riippuu tavoitteista, joita itselleen asettaa ja siitä, onko halua löytää keinoja niiden saavuttamiseen. Ei voi tehdä täysin mitä lystää, koska olemme tiimiyrittäjiä ja on mentävä myös tiimin sekä perustamamme yrityksen ehdoilla. Mutta juuri tiimi ja yritys mahdollistavat sen, että voi myös kehittää itseään eteenpäin. Afrikkalainen sananlasku kiteyttää aika hyvin akatemian oppimisajatuksen: ”If you want to go fast, go alone. If you want to go far, go together.”

Jenni Korhonen,
Eventa Creative

Kaikki menee lopulta paljon paremmin kuin hyvin

Ensimmäinen puoli vuotta Akatemialla on mennyt (yllätys, yllätys) erittäin nopeasti. Viime syksy lähti käyntiin perustamalla tiimitoverien kanssa 17 henkisen Noste 360° osuuskunnan. Aluksi kalenteri näytti pelottavan tyhjältä, ja pelko siitä, olenko sittenkään oikeassa paikassa, alkoi hiipimään mieleen. Paljon oli asioita jotka kiinnostivat, mutta se, miten kiinnostavista asioista saa käytännön projekteja, oli vielä täysin auki.

Vihreä Joulu -tapahtuma Tampere-talossa 13.12.2014

Vihreä Joulu -tapahtuma Tampere-talossa 13.12.2014

Ensimmäinen oma projekti lähti tavallaan vahingossa käyntiin innovoimalla tiimikaveri Sonja Uotilan kanssa ekologisuuteen ja eettisyyteen liittyviä liikeideoita. Kiinnostus tapahtumatuotantoa kohtaan sai liikkeelle idean Vihreästä Joulusta, myyntitapahtumasta ennen joulua, jossa esillä olisivat eettiset ja ympäristön kannalta paremmat vaihtoehdot joululahjoiksi. Yhtäkkiä huomasin olevani projektin projektipäällikkö ja keskellä tapahtumatuotannon kaaosta. Monien läheltä piti katastrofien kautta, tapahtuma meni lopulta mainiosti, ja etenkin projektista saadun opin määrä oli huimaava.

Syksyn aikana voitettiin pelkoja ja monia mörköjä. Projektipäällikön tehtävä, jota aikaisemmin olisin kammoksunut, sai minut kiinnostumaan tehtävästä entistä enemmän. Ja nyt sitä ollaankin seuraavalle kesälle tai syksylle ajoittuvan uuden tapahtuman projektipäällikkö. Myös salainen haave päästä esiintymään ja puhumaan ihmisille sai hieman tuulta alleen.

Paljon on itsestä kiinni, miten paljon Akatemiasta saa irti. Rehellisesti sanottuna olisin voinut tehdä paljon enemmän ensimmäisen puolen vuoden aikana, mutta tämä on jo hyvä alku. Yksi tavoitteistani onkin päästä pois ”olisi pitänyt” ja ”olisin voinut” -ajattelusta, ja tarttua kaikkiin tilaisuuksiin niiden tullessa vastaan.

Monin tavoin Akatemia-aika on ollut sitä mitä odottikin. Oma vastuu opiskelujen etenemisestä on suuri ja omia pelkoja pitää kohdata. Jotkut asiat ovat silti tulleet yllätyksenä. Suurimpana niistä Proakatemian yhteisöllisyys. Pohdit ääneen jotain ongelmaa toimistossa ja nurkan takaa joku huikkaa siihen vastauksen. Myös lukemattomat yhteiset tilaisuudet, kuten Proakatemian syntymäpäivät ja viimeisempänä laivaseminaarimatka Tallinnaan ajavat yhteisöllisyyttä eteenpäin.

Kiinnostus yrittäjyyteen ja etenkin halu saada itsestään enemmän irti ajoi hakemaan Akatemialle. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että Akatemia oli juuri oikea valinta minulle. Olen jo päässyt toteuttamaan joitain pienempiä unelmiani ja saanut huomattavasti enemmän luottamusta itseeni ja omiin kykyihini.

Minulla on suuret odotukset keväälle, sekä loppu Akatemia-ajalle. Paljon olen jo tähän mennessä oppinut, mutta paljon on vielä kehitettävää. Suurin oppi tähän mennessä on se, että lähtemällä rohkeasti toteuttamaan ideoita ja omia unelmiaan pääsee jo pitkälle. Vaikka asiat eivät aina mene niin kuin odottaa ja suunnittelee, niin kaikki menee lopulta paljon paremmin kuin hyvin, kun vaan lähtee tekemään.

Leena Korteniemi,
Noste 360°

Luova Berliini

[lead]Proakatemian markkinointiviestintätiimi käväisi retkellä Berliinissä toukokuun alussa. Tutustuimme berliiniläiseen kulttuuriin sekä tapasimme mielenkiintoisia henkilöitä.[/lead]

Heti ensimmäisenä päivänä tapasimme Anne Ruokamon, joka on perustanut Berliiniin oman yrityksen, Frau Ruokamon. Häneltä saimme paljon tietoa muun muassa kulttuurieroista ja yrityksen perustamisen haasteista. Hän kertoi meille myös muita bisneskulttuuriin liittyviä faktoja. Saksassa se on paljon muodollisempaa kuin Suomessa. Saksassa teititellään lähes poikkeuksetta ja hierarkiasta ei lipsuta yhtä herkästi kuin Suomessa. Siellä työtuntimäärät ovat todella huimia, esimerkiksi media-alalla 60 tuntia voi olla normaali työaika viikossa.

Berlin

Vierailimme myös tuoreessa berliiniläisessä yrityksessä nimeltä intraprenör. Siellä toiminta oli mielestäni kuin suoraan Proakatemialta. He ovat pyrkineet luomaan mukavat ja innovatiiviset puitteet työntekoon. Mielenkiintoista oli mielestäni heidän aamurutiinit. Aamulla 5 minuutin palaveri, palaverin pituudesta piti huolen kello joka pirahti soimaan viiden minuutin kohdalla ja kaikki lähtivät kävelemään omiin työpisteisiinsä. Sen jälkeen oli kaksi tuntia hiljaista työskentelyaikaa, jolloin jokainen hoiti omat hiljaiset hommat pois alta muun muassa sähköposteihin vastailun. Sen jälkeen aloitettiin vasta ns. normaali työnteko. Kuusihenkinen nuorista yrittäjistä koostuva konsulttiyritys oli kyllä mielenkiintoinen ja mukava vierailukohde.

Kävimme myös muun muassa Linkolla, joka on suomalainen start up, joka on luonut automatisoidun CRM-työkalun. Tapasimme myös Nokia HERE:n sosiaalisen median vastaavaa Jere Suikkilaa. Tapaamisilla saimme paljon vinkkejä kansainväliseen yrittäjyyteen sekä sosiaalisessa mediassa toimimiseen.

Berlin

Viikkoomme mahtui myös erilaisten nähtävyyksien tutkiskelua, tutustumista Berliiniläiseen ruoka- ja juomakulttuuriin sekä tietenkin myös hieman shoppailua. Metroilla kulkeminen tuli myös hyvin tutuksi. Ihastelimme moneen otteeseen sitä, kun joutui odottamaan enintään kolme minuuttia metroa. Ei siis tarvinnut tuskastella, jos myöhästyi aiemmasta kyydistä.

Berlin

Mukana retkellä olivat Selina Karjalainen, Ida Hanhiniemi, Viivi Ahola, Sini Kivisalo, Jonna Hurmansalo, Teemu Lipponen, Teppo Tieranta ja valmentaja Liisa Heinonen.