Proakatemian arvot perustana tulevaisuuden menestykselle

Olen viimeisen vuoden aikana saanut huikean mahdollisuuden olla mukana Proakatemian kansainvälisyystoiminnassa. Tätä kautta olen pohtinut paljon vierailijoiden kanssa sitä, mihin meidän konseptimme ylipäätään perustuu. Melkeinpä jokaisen kanssa on esille noussut suurimpana asiana Proakatemian arvot.

Olen itsekin siinä samalla tajunnut, kuinka mahtava arvopolku meillä on ja miten tiimit näitä arvoja seuraamalla voivat parhaimmillaan kehittyä huipputiimeiksi. Halusinkin tässä esseessä avata arvopolkuamme uusille pinkuille, eli tänä vuonna Proakatemialla opintonsa aloittaneille opiskelijoille, sekä myös mahdollisesti tuleville esipinkuille. Nämä arvot kun jokainen tiimi pitää mielessään, tulee Proakatemia taival olemaan varmasti menestyksekäs. Kaikkienhan Proakatemialla tulisi tietää meidän arvot, mutta niille jotka eivät niitä vielä tiedä, tässä vielä kertauksena: Luottamus -> Rohkeus -> Teot -> Oppiminen -> Menestys.

Luottamus on arvoista ensimmäinen ja kaiken toiminnan kivijalka. Proakatemian alussa luottamusta rakennetaan erilaisilla tapahtumilla kuten kastajaisilla sekä mökkipajalla. Mökkipajassa jokainen tiimi käy läpi henkilökohtaiset oppimissopimukset, joissa kerrotaan siitä mitä on tehnyt ennen Proakatemiaa, mitä haluaa tulevaisuudessa täällä vielä tehdä ja miten sinne pääsee. Ensimmäisessä oppimissopimuksessa on erityisen tärkeää, että jokainen kertoo tiimilleen rehellisesti menneisyydestään ja myös sellaisia arkaluontosia asioita, joita ei välttämättä kerrota kaikille. Jokainen muu tiimin jäsen kuuntelee ja kunnioittaa toisen puheenvuoroa ja mökkipajassa puhutuista asioista ei kerrota ulospäin kenellekään muulle. Tämä on ensimmäinen askel siihen, että tiimissä kaikki luottavat toisiinsa. Tämän jälkeen päästäänkin toiseen arvoon eli rohkeuteen.

Mitä on rohkeus? Omasta mielestäni rohkeus on sitä, että uskaltaa toteuttaa asioita omista peloista huolimatta. Kun luotat omaan tiimiisi uskallat tehdä asioita, joita et välttämättä yksin lähtisi tekemään. Proakatemialla rohkeus näkyy siinä, että uskalletaan lähteä tekemään projekteja, joissa myös riski epäonnistua on mukana. Tästä erittäin hyvänä esimerkkinä on Eventan poikien virtuaalielämysliike Portaali. Iso hatun nosto heille siitä, kuinka he uskalsivat lähteä kokeilemaan jotain sellaista, mitä ei aikaisemmin Tampereella ole vielä tehty. Tässäkin heidän takanaan on koko tiimin tuki, joka tuo heille turvaa ja apuja, mikäli sellaisia tarvitaan.

Kolmas ja neljäs arvo ovat teot ja oppiminen, ja ne liittyvät suuresti yhteen. Proakatemialla halutaan, että tiimiyrittäjät eivät ainoastaan suunnittele asioita, vaan että niitä omia suunnitelmia ja unelmia aletaan toteuttaa. Kun asioita alkaa oikeasti tehdä, niin matkalle osuu varmasti myös paljon virheitä ja vastoinkäymisiä, mutta myös onnistumisia. Näistä kaikista kokemuksista opitaan, ja paljon enemmän kuin miettimällä tai lukemalla kirjoista miten asiat tulisi tehdä.

Kun virheistä ja onnistumisista opitaan, on varma, että tulevaisuudessa tulee menetystä. Tämän takia menestys on arvopolussa viimeisenä. Proakatemialta valmistuneiden tuloksetkin sen osoittavat, että tämä polku toimii, kun sitä uskaltaa seurata.

Tässä vielä tiivistettynä arvopolku: Kun luotat tiimiisi jäseniin, uskallat tehdä ja kokeilla asioita. Kun teet asioita, opit virheistä ja onnistumisista. Kun opit näistä tekemistäsi asioista, tulet tulevaisuudessa menestymään. Yksinkertaista, mutta totta.

Mitä Proakatemialla muka oppii?

Proakatemialla meillä ei ole luentoja, opettajia, saati tenttejä. Sen sijaan me teemme projekteja oman mielenkiinnon mukaan, opettajan roolin on korvannut valmentaja ja tiiminäytöt ovat oppimismallimme tenttejä. Voisi kuvitella, että tällaisen oppimismallin hyödyntäminen olisi täysi farssi. Monet kysyvätkin minulta, että kuinka meitä sitten arvioidaan tai mitä hyötyä tästä koulutuksesta on, jos emme saa mistään numeroita. Itse asiassa kyllä meitä arvioidaan, mutta sitä ei tee valmentajat, vaan toiset yritykset ja toimeksiantajat. Ja parhaimmat saa siitä vielä rahaa tai uusia projekteja. Meitä harvemmin arvioidaan myöskään yksilöinä, sillä olemmehan me tiimiyrittäjiä. Sitä paitsi, kuka työelämässä muutenkaan antaa työsuorituksista numeroita?

 

Ulkopuolisen korviin Proakatemia voi kuulostaa joltain huru-ukkojen lahkolta ja höpöhöpö-akatemialta, jossa yrittäjiksi itseään kutsuvat opiskelijat luulevat tekevänsä töitä. Eihän siellä edes opeteta mitään. Mielestäni tämä ei kuitenkaan kovin huono koulu voi olla, sillä 99 % valmistuneista suosittelisi Proakatemiaa muillekin. Itse ainakin koen oppineeni kahdeksan kuukauden aikana, jonka olen Akatemialla viettänyt, enemmän kuin koko ensimmäisenä vuotena yhteensä. Varsinkin tiiminäytöt ovat oppimisen paikkoja. Valehtelematta voin väittää, että jokainen, joka tiiminäyttöihin osallistuu, oppii valtavasti tiimistään ja tiimityöskentelystä.

 

Tiiminäytöt, joihin myös 26.4. järjestetty tiimidiilikin kuuluu, ovat sanansa mukaisesti tiimissä tehtäviä näyttöjä siitä, mitä olemme oppineet. Ne on kuitenkin ovelasti naamioitu kilpailuiksi, sillä suurin osa Proakatemialla opiskelevista ovat kilpailuhenkisiä. Kilpailullinen asetelma saa meidät tiiminä tekemään enemmän kuin kaikkemme voiton eteen. Tiimidiili oli tänä vuonna yksi päiväinen. Päivässä tiimien piti suunnitella kiinalaisille turisteille matkailupalveluita. Kukaan muu kuin tiimi ja sen projektipäällikkö ei päätä, millä tavalla vastaamme tehtävän antoon. Tuomarit arvostelevat lopputuloksen vain sen toteutettavuuden, skaalautuvuuden ja asiakasymmärryksen kannoilta. Lisäpisteitä saa, jos lopputulos tuottaa liikevaihtoa omalle tiimille. Kaikki muu oli tiimin päätettävissä.

 

Niinpä lähdimmekin tiimini Totalin, kanssa vastaamaan kiinalaismatkaajien kasvavaan terveysturismiin. Suunnittelimme neljän päivän terveysloman, johon kuului erilaisia terveyttä edistäviä suomalaisia luonnonkeinoja, kuten saunomista, kuppausta sekä itse kerätyistä metsänantimista tehtäviä ruokia. Myös Suomen puhdas ilma ja raikas vesi houkuttelevat kiinalaisia Suomeen, sillä ne ovat asioita, joita Kiinassa ei ole. Korostimmekin näitä ominaisuuksia palvelussamme. Sloganiksemme muodostui: Fresh life with natural resources. Koko palvelupaketin nimi on Breathe Finland, mikä tarkoittaa sekä elämystä Suomessa että suomalaisen puhtaan ilman hengittämistä.

 

Päivän aikana opimme niin kiinalaisesta kulttuurista kuin toisistammekin. Välillä oli niitä hetkiä, kun huudettiin, raivottiin ja suututtiin toisillemme, mutta hetken päästä olimme kaikki taas yhtä, loistavasti toimivaa tiimiä. Lopuksi tietenkin jännitimme yhdessä ja juhlimme onnistumistamme. Se on sitä tiimihenkeä aidoimmillaan, ja syy, miksi opiskelu Proakatemialla on niin mahtavaa. Kaikki kuohunta ja siitä yli pääseminen vain vahvistaa tiimiä ja loppujen lopuksi tekee siitä huipun – timantithan tunnetusti syntyvät kovan paineen alla.

Vaikka emme voittaneetkaan tiimidiiliä, olen silti ylpeä tiimistäni. Kuten Cheek laulaa kappaleessaan Äärirajoille “kävi miten kävi, voittajat ei pelkää hävii”, tunsin tiimini voittajaksi, sillä ylitimme itsemme. Toimimme selvästi parhaiten paineen alla ja paransimmekin suoritustamme huomattavasti viimeisen puolen tunnin aikana. Tuomarit antoivat arvosanaksi asteikolla 1-5 numeron 4,08. Kaikki tämä on oppia ja saamme aineksia seuraavaan tiiminäyttöön. Kaikista upeinta on huomata, kuinka tiimi kehittyy näyttöjen välillä. Tämän vuotisen tiimidiilin oppi ei kuitenkaan tähän lopu. Saimme aikaan niin valmiin palvelupaketin, että aiomme viedä projektia eteenpäin mahdollisimman pian. Itse koen oppivani enemmän tällaisella tyylillä kuin tentteihin pänttäämällä. Ja samalla tehdään vielä liikevaihtoa!

 

Minä Brändinä

Aikaisemmin brändi tunnettiin yritysmaailman käsitteenä, asiana jonka parissa työskentelivät siitä kiinnostuneet ammattilaiset, mutta josta ei juurikaan muiden tarvinnut välittää.

Nykyään jo yli 80% alle kaksi vuotiaista omaa digitaalisen jalanjäljen, joten enää ei brändi ole vain yritysmaailman käsite, kaikilla on oma henkilökohtainen brändinsä kiitos sosiaalisen median ja internetin yleisestikin.

Koska kaikilla on nykään oma brändinsä, on ainoa valintasi joko tehdä brändistäsi paras mahdollinen ja hyödyntää sen koko potentiaali, tai jättää sen hyödyt käyttämättä.

Mikäli haluat hyödyntää koko henkilökohtaisen brändisi potentiaalin, ensimmäiseksi kannattaa määritellä oman osaamisesi erikoisalueet.

Oletko taitava myyjä? Osaatko taikoa nettisivuja kuin tyhjästä? Kenties kynä on kohdallasi miekkaa mahtavampi, ja osaat kirjoittaa parhaat tarinat ja esseet?

Oli taitosi mikä tahansa, varmista, että se on sinulle mieleinen. Ei kannata rakentaa omaa brändiä koodaamisen ympärille, jos sinua kiinnostaa enemmän 1800-luvun lopun ragtime-musiikki!

Seuraavaksi kannattaa luoda verkkoprofiilistasi mahdollisimman houkutteleva. Omat nettisivut ovat todella hyödylliset ja sosiaalinen media kannattaa ottaa kunnolla haltuun, sillä sen avulla voit hallita brändiäsi tehokkaasti.

Facebook ja Instagram tilit kannattaa muuttaa yksityisiksi mikäli tavoitteenasi on saavuttaa yritysmaailmassa näkyvyyttä ja et halua henkilökohtaisen elämäsi näkyvän kaikille. Mikäli taas olet perustanut esimerkiksi fitness blogin, on Instagram todella hyödyllinen työkalu sinulle ja se kannattaa pitää julkisena.

Mikäli haluat julkaista kuvia baari-illoista, sukujuhlista ja kaikesta siltä väliltä, kannattaa se tehdä Facebookissa, mutta pitää kohtuus mielessä. Työnhaussa esimerkiksi liialliset kännikuvat saattavat hankaloittaa työpaikan saamista jos ne päätyvät haastattelijan silm

Kun verkkoprofiilisi on kunnossa ja oma osaamisesi kartoitettu, on aika hankkia näkyvyyttä.

Lätäkön takana Ameriikan maailmassa käytetään tähän  hyvin usein guest blogging nimellä kulkevaa tekniikkaa, eli kirjoitetaan vierailevana kirjoittajana jonkun toisen yrityksen tai henkilön blogiin artikkeli.

Ajatuksena on kirjoittaa tunnetumpaan ja enemmän ihmisiä tavoittavaan blogiin, jotta sen tuoma julkisuus ja mahdolliset vierailija määrät ovat mahdollisimman suuria. Vastaavasti blogin omistaja saa ilmaiseksi, tai joidenkin kirjoittajien ja blogien kohdalla korvausta vastaan, hyvän kirjoituksen mahdollisimman pienellä vaivalla.

LinkedInissä kannattaa myös julkaista kirjoituksia, jotka voivat liittyä työelämään tai mihin tahansa muuhun sopivaan aiheeseen. Kummitytön kuvia siellä ei kannata julkaista.

Verkostoituminen on myös erittäin kannattavaa ja suositeltavaa, ja siihen on hyvä panostaa. Mitä suuremman verkoston onnistut rakentamaan, sitä useampia tilaisuuksia ja ovia sinulle voi aueta tulevaisuudessa.

Muista siis että olet myös itse brändi, joten brändää tulevaisuuden suunnitelmistasi totta!

Vuosigaala 2017

Olen käytännössä syntynyt festivaaliaidan toiselle puolen. Tarkempaa selvitystä en ole lähtenyt ihan mielenterveydellisistä syistä tekemään, mutta osaan kuvailla maailman vaikeinta kysymystä seuraavasti: musiikki, ihmiset, yhteisöllisyys, ilo. Muun muassa näitä mä haluan tehdä isona.

Proakatemialle päädyin vahingossa. Tiesin viettämieni välivuosien jälkeen, että haluan olla joskus tuottamassa tapahtumia. Perusjäävinä tamperelaisena kotitonttuna hylkäsinkin kulttuurituottajan opinnot puhtaasti maantieteellisistä syistä. TAMKin liiketalouden opintojen alettua, kävin seuraavan keskustelun erään nimeltä mainitsemattoman Mikael Juntusen kanssa:

– Hae ihmeessä Eetu Proakatemialle. Sopis sun kaltaselle tekijälle.
– Voiko siellä tehdä tapahtumia?
– Voi, ja teet.

Haaste mikä voitettiin

Reilut kaksi vuotta myöhemmin makaan pää kipeänä sängyssäni koleana keskitalven aamuna. Takana on muutama päivä sitten taputeltu, Proakatemian historian toinen Vuosigaala. Ensimmäinen tapahtuma, jonka voin sanoa alusta loppuun itse järjestäneeni. Pää on tällä kertaa kipeä ihan puhtaasta stressin tyhjyydestä, kun viisituntinen ilta ja noin 150-päinen yleisö on jo jäänyt takavasemmalle.

Viikko oli raskas, mutta opettavainen. Fyysiset työtunnit jäivät vielä vuoden 2010 Sonispheren varjoon, mutta henkisesti mentiin astetta suuremmilla kierrosluvuilla. Olin nääs luvannut juontaa yli kolmetuntisen tapahtuman, ja tontti piti kuulemma hoitaa hyvin. Juontokeikkoja takana nolla. Ei se mitään.

Juontaja

Yksi Proakatemian arvoista on rohkeus. En muista miten rohkeus määritellään, mutta yritetään: onnistuin mielestäni erinomaisesti omassa roolissani. Loin tavoitteita, otin vastaan haasteita ja ylitin itseni niissä kaikissa. Arvoja ei tule ajatelleeksi kuin usein vasta jälkikäteen. Yleensä ne kulkevat yhdessä, ja ohjaavat näkymättömästi omaa toimintaa.

Vastasin tapahtumassa myös itselleni tärkeästä asiasta eli musiikista. Kokosin tapahtumaan house bändiksi porukan, joka ei tuntenut entuudestaan toisiaan. Olihan se nyt aika coolia, että joku kutsu sua kaiken sen säädön jälkeen tuottajaksi.

– Parhaiten hoidettu briiffi koskaan.
– Kiitos viä! Oli hianoo soittaa ja tutustua, hiano olla keikalla ku Eetu hoiti kaiken niin särmästi.

Itse kun ajattelin, että tieto pukukoodista tuli liian myöhään ja jakamani infopaketti oli muotoilultaan liian epäselvää. Ei parane miettiä liikaa, sillä pahin vastustaja on piru pääkopassa. Välillä se kivi täytyy vain viskaista silmät kiinni, ja toivoa että ikkunassa helisee.

Kollaasi

Tapahtuman takana toimiva tiimi

Proakatemialla opiskelu on kuin kolikon heittoa hämyisessä kapakassa – useimmiten tässä pelissä vastaan tulee hyviä, joskus taas huonoja asioita. Mutta ne kaikki opettavat ja antaa eväitä tulevaa varten.

Mielestäni tähän mennessä suurin ja tärkein lahja, minkä Proakatemia on antanut, on ihmiset, joihin on täällä ollessa päässyt tutustumaan. Olen saanut täältä ystäviä, kavereita, työtovereita ja yhtiökumppaneita. Joitain vielä yhdessä ja ainoassa paketissa. Niin kun nuorelle koltiaiselle vuosia sitten sanottiin; älä koskaan unohda, että joku näistä voi olla joskus sun pomosi. Luultavasti ei, mutta toivottavasti kyllä. Talo täynnä tekijöitä!

Tästä johtuen en voi ottaa kunniaa tapahtumasta itselleni – satuin vaan olemaan nopein kirjoittamaan. Mukana Vuosigaalan tuotannossa oli erään valmistuneen opiskelijan sanoin puhdas All Stars -tiimi. On hieno työskennellä ammattilaisten kanssa, mutta vielä hienompaa, kun kyseessä ovat ammattitaitoiset ystävät. Paineet oli ensimmäisestä Vuosigaalasta laitettu aika kovaksi, mutta kuten vuosi sitten edeltäjämmekin jo kirjoitti – lupaukset on tehty lunastettavaksi.

Kiitos Mikko, että kutsuit mukaan ja luotit muhun ja muihin. Muun muassa se tekee susta johtajan, jolle tällaset kotibileet menee kuin vettä vaan. Kiitos Aleksi, Kajsa, Miitu, Annika, Riina, Pinja ja Asko. Ilman teitä meno olisi muistuttanut pelkästään c-luokan stand uppia. Hienoa heittäytymistä ja yhteenpelaamista. Toivottavasti työskennellään jatkossakin yhdessä.

Haluan vielä lopuksi kiittää paikalle rahtautunutta juhlaväkeä, jok’ikistä avustanutta apukättä sekä rytmiryhmää koko tiimin puolesta. Toivomme jälleen parempaa suoritusta ensi vuonna.

Loppukuva

“Asiat on tehty tehtäväksi. Ne vain täytyy aloittaa. Staffipassi kerrallaan kohti unelmia.”

Eetu Ruusukallio
Tuottaja, Vuosigaala 2017
Ote

Menestymisen avaimet

Sain kunnian pitää 20.12.2016 Tampereen ammattikorkeakoulun valmistumisjuhlassa valmistuvan opiskelijan puheenvuoron. Valmistuvia opiskelijoita oli edustettuina useilta eri aloilta. Puheenvuoron tuli olla suunnattu kaikille valmistuville ja siksi valitsin puheeni aiheeksi rohkeuden sekä tulevaisuuden, koska koen, että minulla oli niistä aiheista tärkeää sanottavaa muille valmistuville.

Kaikkiaan TAMKista valmistuu joulukuussa noin 700 opiskelijaa ja siksi myös valmistumisjuhlat pidettiin kahdessa osassa. Proakatemian opiskelijat saivat todistuksensa klo 13.00 alkavassa juhlassa. Juhlassa olivat puhumassa myös Konepajat Oy:n toimitusjohtaja Juhani Lehti sekä TAMKin vararehtori Marja Sutela. Tästä blogitekstistä voit lukea TAMKin valmistumisjuhlassa pitämäni puheen:

“Heillä joilla on unelmia, on myös tulevaisuus” – Eleanor Roosevelt

“Olen Annika Virtanen ja valmistun tänään tradenomiksi Tampereen ammattikorkeakoulusta. Olen opiskellut viimeiset kaksi ja puoli vuotta Proakatemialla, Tamkin yrittäjyyden yksikössä ja minulle on suuri kunnia olla puhumassa teille täällä tänään. Ihan ensin haluaisin kiittää Tampereen ammattikorkeakoulua, sen henkilökuntaa sekä meidän valmistuvien perheitä. Puhun varmasti kaikkien valmistuvien puolesta, kun sanon että te teitte tutkinnon saavuttamisen mahdolliseksi.

Meillä Proakatemialla on viisi arvoa. Ne ovat luottamus, rohkeus, teot, oppiminen ja menestyminen. Uskon että nämä arvot eivät koske vain Proakatemian opiskelijoita, vaan kaikkia meitä opiskelijoita, ellei jopa meitä kaikkia tässä salissa.

Ensimmäinen arvoista on luottamus, jolla on monta merkitystä. Uskon että tärkeintä on luottaa itseensä. Itseluottamus on sitä, että uskoo omiin taitoihinsa ja kykyihinsä ja uskaltaa unelmoida ja uskaltaa asettaa itselleen vaativiakin tavoitteita.

Meidän on myös luotettava toisiimme. Oma opiskeluaikani olisi ollut hyvin erilaista, jos ei ympärilläni olisi ollut ihmisiä tai tiimiä, johon luottaa. Lisäksi on luotettava tulevaisuuteen. On luotettava omiin unelmiin ja siihen, että niiden ei tarvitse jäädä vain unelmiksi vaan niiden saavuttaminen on omasta asenteesta kiinni.

Toinen arvoista on rohkeus. Rohkeus on päätös tehdä asioita pelosta huolimatta. Rohkeus on sitä, että uskaltaa tehdä myös virheitä ja epäonnistua. Rohkeus on kuin lihas, jota harjoittamalla se vahvistuu. Omalta mukavuusalueelta poistuminen ja uusien asioiden kokeileminen vaatii aina rohkeutta mutta, jos haluaa saavuttaa jotain mitä ei vielä ole, on tehtävä jotain mitä ei ole ennen tehnyt.

Kolmantena arvona ovat teot. Me kaikki valmistuvat olemme tehneet tähän mennessä todella paljon töitä, jotta voimme juhlia tänään tutkinnon saamista. Valmistumisen jälkeen osa meistä ehkä jatkaa opiskelua, osa siirtyy työelämään ja osa ei vielä tiedä mitä tulevaisuudessa tekee. Mieluisan työn löytäminen ei ole itsestäänselvyys. Sanotaan, että on suudeltava muutamaa sammakkoa ennen prinssin löytymistä ja sama pätee varmasti työpaikan etsimiseen. On ehkä olemassa onnekkaita, jotka löytävät unelmiensa työn ensi yrittämällä, mutta uskon että useimpien kohdalla sen oikean löytäminen vaatii aikaa, töitä ja tekoja. Älä ole liian vaativa sen suhteen, mihin seuraavan askeleen tulee johtaa. Anna tilaa uusille mahdollisuuksille ja haasta itseäsi.

Neljäs arvo on oppiminen. Kuten äsken mainitsin että olemme tehneet paljon töitä, jotta voimme juhlia valmistumista tänään, mutta sitäkin enemmän olemme varmasti oppineet. Omalla kohdalla isoimmat opit ovat tulleet perus oppituntien ulkopuolelta. Erikseen on tietotaito, joka kuuluu tutkintoon ja erikseen ovat ne muut opit, joita opiskelu on tuonut mukanaan. Itse olen opiskelujen aikana oppinut esimerkiksi tiimin merkityksestä ja rohkeudesta. Vaikka tutkintotodistus monella meistä on samanlainen, lähdemme silti maailmalle yksilöinä tästä koulusta.

Frank Martela kirjassaan Valonöörit varoittaa keskittymästä liikaa asioihin, joissa jo on hyvä. Omaa unelma-ammattia etsiessä ei kannata keskittyä vain siihen mitä on jo oppinut vaan siihen mitä haluaa oppia ja mistä on innostunut. Helposti into oppia uutta vie pidemmälle, kuin vanhan jo opitun tekeminen.

Viimeinen viidestä arvosta on menestyminen. Jokainen ymmärtää menestymisen omalla tavallaan ja menestymisen mittarit ovat jokaisella omanlaiset. Toinen mittaa menestystä tuijottamalla pankkitilin saldoa ja toinen mittaa menestystä verkostojen määrällä. Toiselle menestyminen on matkustelua ja toiselle taas se voi olla tasapainoisten lasten kasvattamista. Menestyminen elämässä ei ole fakta vaan se on tunne. Jokainen itse määrittelee onko menestynyt – kukaan muu ei voi sitä tehdä.

Itse ymmärrän menestymisen niin, että on onnellinen. Onnellisuustutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että ihmissuhteet ovat keskeisimpiä onnellisuuden lähteitä. Ei kannata miettiä siis pelkästään sitä mitä elämässä haluaa tehdä, vaan myös samalla sitä kenen kanssa päivänsä haluaa viettää.

Uskon, että kaikilla meillä täältä tänään valmistuvilla ovat menestymisen avaimet käsissään ja kaikki mahdollisuudet menestyä itselle merkityksellisellä tavalla. Tämä on yhden aikakauden loppu. Tutut ja turvalliset opiskelut jäävät nyt taakse ja jokainen meistä saa itse päättää minkä alku tämä hetki on. Nyt on aika unelmoida isosti ja lähteä rakentamaan haluamaansa tulevaisuutta.

And last I would like to say couple words in english. I want to congratulate all of you who are graduating today. This is a new beginning for all of us and we don’t know what future holds. I think we should all keep in mind these three simple rules of life:

1. If you do not go after what you want, you’ll never have it.
2. If you do not ask, the answer will always be no.
3. If you do not step forward, you will always be in the same place.

Thank you. Kiitos.

noste360

Yrittäminen on sitä, ettei luovuta

Matkani Proakatemialla alkaa lähestyä loppuaan ja samalla on aika tiivistää ajatukset kuluneesta vuodesta. Proakatemialla opitaan tekemällä, mutta myös jakamalla omia oppeja muiden kanssa. Siksi koen suorastaan velvollisuudekseni kertoa yhteisölle vuoden mittaisesta matkastani kuplapalloyrittäjänä.

Kesällä 2015 pääsin mukaan projektiin nimeltä Kuplapallo. Kesätyönäni roudailin siis kuplapalloja ympäri Tamperetta ja kävin vetämässä kuplapallopelejä erilaisille porukoille. Välillä kuplassa höykytettiin polttarisankaria, välillä taas yhteentörmäilyä harrastivat työporukat. Olin aina ollut sitä mieltä, että kesällä pitää tehdä mieluiten fyysistä työtä ja ehdottomasti ulkona, joten kuplapallon peluuttaminen sopi minulle kuin nyrkki silmään.

Alkutalvesta 2016 minulle tarjoutui mahdollisuus ostaa Kuplapalloliiketoiminta. Tiimin tukemana syntyi päätös ottaa haltuun Kuplapallo, joka muuten on Eventan tähänastisista projekteista suurin. Kevään aikana tajusin myös, että tulisin tekemään opinnäytetyöni Kuplapalloon liittyen, sillä aikaa on vain rajallisesti käytettävissä. Opparini tulisi joka tapauksessa viemään jotakin yritystä askeleen eteenpäin, miksi siis ei omaani? Opinnäytetyöni aiheeksi muodostui liiketoiminnan kehittäminen ja kasvu ja sitä voi käydä lueskelemassa Theseuksessa, mikäli jäät kaipaamaan aiheesta lisälukemista.

Nyt minulla on lähes vuosi kuplapalloyrittäjän arkea takana. Vaikka Proakatemialla on kaksi ja puoli vuotta nyt opittu yhdessä yrittämällä, olen alkanut vasta tämän viimeisen vuoden myötä ajatella itseäni yrittäjänä. Kun on ollut pidemmän ajan yksin vastuussa liiketoiminnasta, alkaa valjeta esimerkiksi mitä tarkoitetaan yrittäjän palkalla tai yrittäjän lomilla. Kumpikin ovat pitkälti epävarmoja muuttujia. Yrittäjyys on vaatinut jaksamista ja riskinsietokykyä, mutta toisaalta se on antanut myös vapauksia. Tänä vuonna olen matkustanut enemmän kuin koskaan elämäni aikana! Toisaalta, palkkatyössä lomat ovat lomaa ilman sähköposteja, puheluita ja huolta siitä sujuvatko asiat poissa ollessani. Koen viimeisen vuoden aikana oppineeni hurjasti asioita, jotka koulivat minusta yrittäjän, mutta myös entistä ymmärtäväisemmän työntekijän.

Parasta on, kun projektissa pääsee toteuttamaan itseään. Oli työtehtävä sitten visuaalista toteutuksen tekemistä, kirjoittamista tai asioiden organisointia, olennaisinta on, että saa tuntea itsensä tärkeäksi. Onnistumisen kokemukset ja Flow-tila tekevät työnteosta mahtavaa.

Parasta on, kun projektissa pääsee toteuttamaan itseään. Oli työtehtävä sitten visuaalista toteutuksen tekemistä, kirjoittamista tai asioiden organisointia, olennaisinta on, että saa tuntea itsensä tärkeäksi. Onnistumisen kokemukset ja Flow-tila tekevät työnteosta mahtavaa.

Kuplapalloyrittäjänä olen päässyt johtamaan kaikkia liiketoiminnan osa-alueita itse: taloutta, markkinointia, tuotekehitystä ja asiakaspalvelua. Olen päässyt tekemään katelaskelmia ja budjetteja, olen opetellut hakukoneoptimointia, vastaillut asiakkaiden kyselyihin ja samalla olen ollut toimitusjohtaja, joka pesee iltaisin likaisia pelipaitoja. Moni Proakatemialle hakeva haluaa olla se yrittäjä, joka käärii tuohta yrityksessä, jossa joku muu tekee työt. Väittäisin kuitenkin, että aika harva yrittäjä on päässyt suoraan huipulle tekemättä itse ensin valtavasti likaista duunia. Itse koen, että yrittäjän on pakko olla perillä kaikista osa-alueista, jotta hän osaa hankkia niihin itseään paremman työntekijän. Aluksi on kuitenkin tiedettävä kaikesta kaikki ja opeteltava loput.

Koen, että yrittäminen on jatkuvaa oppimista ja kehittämistä. Oppi tulee itsestään, mutta kehittymisen eteen tarvitsee nähdä vaivaa. Kehittäminen tarkoittaa sitä, että kyseenalaistaa nykyisiä toimintamalleja, kuuntelee asiakkaita ja etsii tapoja palvella asiakkaita tänään paremmin kuin eilen. Kehittäminen on sitä, että pitää silmät ja korvat auki. Keitä asiakkaani ovat? Miksi he eivät päädy ostamaan? Mitä voisin tehdä paremmin?

Yrittäjyys on saanut minut katselemaan myös muita yrityksiä uusin silmin. Liian moni yritys on jämähtänyt paikoilleen. He tekevät asiat kuten ne on aina tehty ja pärjäävät jotenkuten päivästä toiseen. Yrittäjät valittelevat huonoja aikoja ja pistävät kukkaron nyörit umpisolmuun. Karmivaltahan se tuntuu investoida silloin, kun tulovirrat kuihtuvat, mutta todellisuudessa huonoina aikoina pitäisi taistella eikä nääntyä. Yrittäjyys on sitä, että valitsee yrittämisen luovuttamisen sijaan.

Yrityksen kehittäminen on pieniä asioita yrittäjän arjessa. Kuplapallon tapauksessa se tarkoitti asiakaskyselyitä, asiakaspolun tutkimista, sosiaalisen median markkinointia ja nettisivujen uudistamista. Pieniä askelia, joilla viedään toimintaa eteenpäin. Ja samalla etsitään niitä isoja harppauksia, joilla voidaan viedä liiketoiminta seuraavalle tasolle. Iso harppaus voi olla esimerkiksi uusi tuote, palvelu tai toimiala. Mikä on se markkina tai kilpailuetu, jolla yritys pysyy askeleen edellä kilpailijoitaan? Kaikkein tärkeintä yrityksen kehittämisessä on kuitenkin yrittäjän halu viedä yritystä eteenpäin. Ja kun löytyy halua, löytyy myös tapoja viedä liiketoiminta seuraavalle tasolle.

Yrittäjyys ja opinnot, kuplapallo ja opinnäytetyö, käytäntö ja teoria ovat kulkeneet tämän viimeisen vuoden ajan tiiviisti käsi kädessä. Olen päässyt tekemällä oppimisen ytimeen: luottanut prosessiin, mennyt mukavuusalueeni ulkopuolelle sekä saanut oppeja ja koppeja (nämä kliseet voin nyt lopullisesti poistaa sanavarastostani). Koen, että sain Proakatemialta enemmän kuin uskalsin koskaan ajatellakaan, ja toivon yhtä antoisia kokemuksia kaikille uusille ja jatkaville tiimiyrittäjille.

Vilma Linna, Eventa Creative Osk

Hyvinvointialan tiimiläisenä Proakatemialla

Istuimme Y-kampuksen stagella tammikuussa 2015, koska lukujärjestykseen oli merkitty joku Kick off-tilaisuus. Menimme paikalle hieman epäröiden ja ihmetellen. Lavalla oli innokas Innote hehkuttamassa uudenlaista opintopolkua. Aluksi ajatus yrittäjyydestä hirvitti, mutta edellinen hyvinvointialan tiimi rohkaisi hakemaan Proakatemialle. Vaikka ensin olimme epäluuloisia ja lähes täysin tietämättömiä Proakatemiasta ja hyvinvointialan tiimistä, heti tilaisuuden jälkeen olimme valmiita hakemaan tällaiseen opiskelumuotoon. Ajatus itselle mieluisten projektien toteuttamisesta houkutti enemmän kuin luennoilla istuminen.

Syksyllä 2015 sitten aloitimme opinnot Proakatemialla uusissa, hienoissa tiloissa. Perustimme 16 hengen voimin osuuskunta Motiven. Tiimimme koostuu sosionomi- ja fysioterapeuttiopiskelijoista. Olemme toinen hyvinvointialan tiimi Proakatemian historiassa, joten tämä on koko Proakatemian yhteisölle melkoisen uusi juttu. Ensimmäinen hyvinvointialan tiimi on ollut ”tien raivaaja”, joiden jalan jäljissä me jatkamme toisena pilottiryhmänä.

Ensimmäinen syksy vierähti yritystä perustaessa, Tamkilla lasten ja nuorten fysioterapia- jakson harjoitustunneilla, viiden viikon harjoittelussa, pajoissa Proakatemialla, opinnäytetyön suunnittelussa sekä projektien ja kirjapisteiden parissa. Jokainen tiimiläinen sai konkreettisesti tutustua siihen, mitä on ajankäytön hallinta ja stressin sietokyky. Syksyn aikana sanonta ”kun toiselle kumartaa, niin toiselle pyllistää” kävi toteen. Kun oli harjoittelussa, oli tunne, että pitäisi olla projektien parissa ja kun taas oli pajassa, oli tunne, että pitäisi olla harjoittelussa. Illat täyttyivät kirjapisteiden ja harjoitteluraportin näpyttelystä, joten vapaa-aika ja sosiaalinen elämä jäivät lähes olemattomaksi. Vaikka työtä oli enemmän kuin tarpeeksi, ensimmäinen puolivuosi Proakatemialla oli opettavaisin koko opiskelu-uramme aikana.

Terveyden- ja hyvinvointialan opiskelijana olemme joutuneet yritysasioissa painimaan moraalikysymysten äärellä. Etenkin aluksi projektien hinnoittelussa mietimme liikaa, paljonko asiakkailta voidaan ”pyytää” rahaa palveluistamme. Hinnoittelu olikin yksi yrittämisen haasteista, johon meillä ei ollut entuudestaan pohjaa peruskoulutuksesta. Syksyn jälkeen heräsimme siihen todellisuuteen, että rahaa olisi tehtävä, jotta yritys pyörisi. Rahalliset paineet ohjasivat meitä myös järkevämpään hinnoitteluun. Syksyn aikana olimme myös kantapään kautta oppineet, miten päivät järjestellään niin, että niistä selvitään vähemmällä stressillä. Jouduimme puntaroimaan, miten yhdistämme ammatilliset harjoittelut ja rahan tienaamisen. Hyvinvointialalla harjoittelujen rahapolitiikka on valitettavasti edelleen nurinkurinen: koulu maksaa harjoittelupäivistämme työelämäyhteistyökumppaneilleen. Palkallisen harjoittelupaikan saaminen on siis hyvinvointialalla äärimmäisen vaikeaa. Siksi olemme käyneet pohdintoja siitä, onko tärkeintä kartuttaa oman alan ammattitaitoa esimerkiksi harjoittelun muodossa vai kerätä rahaa vähemmän oman alan projektien muodossa.

Toki olemme tehneet myös oman alan projekteja, kuten työhyvinvointi- ja vesiliikuntaryhmienohjausta, mutta fysioterapiaa fysioterapianimikkeellä emme voi toteuttaa ennen virallista ammattitutkintoa. Vaikka kaikki projektit eivät ole liittyneet suoranaisesti omaan alaamme, ei ole kuitenkaan yhtään projektia, joka ei olisi tuonut tärkeää osaamista.

Mitä Proakatemia on meille kokonaisuudessaan antanut? Rutkasti myynti- ja markkinointikokemusta, luottamusta omaan osaamiseen, yrittäjämäistä asennetta, valmiuksia työelämään, laajat verkostot, työelämän yhteistyökumppaneita, oppia tiimityöskentelyyn, epävarmuuden sietokykyä sekä rohkeutta mennä epämukavuusalueelle. Vaikka Proakatemiassa opiskeluaika on meillä lyhyt, vain 1,5 vuotta, näillä eväillä on turvallista siirtyä työelämään ja jättää Motive uusien hyvinvointialan tiimiläisten osaaviin käsiin.

 

Talvisin terveisin pian valmistuvat fysioterapeuttiopiskelijat
Linnea Koistinen & Suvi Tuomisto
Motive 16 Osk

kuva1

Ciao, Motive!

Elokuun 27. Päivänä vuonna 2016 tapahtui jotain historiallista: Motive lähti ensimmäisenä hyvinvointialan tiiminä Proakatemian perinteen mukaiselle Final Campille. Motive on järjestyksessään toinen Proakatemialla toimiva hyvinvointialan tiimiyritys, joka koostuu fysioterapeutti- ja sosionomiopiskelijoista. Final Campin perinteet sen sijaan juontavat juurensa Proakatemialla monen vuoden taakse. Se on kansainvälinen etappi, joka odottaa valmistumisen kynnyksellä olevaa tiimiä ja sen sisällön suunnittelusta vastaa tiimi itse. Final Campin tavoitteena on kannustaa tiimiä viemään omaa osaamistaan esimerkiksi projektien muodossa myös Suomen rajojen ulkopuolelle. Matkakohteeksi Motivelle valikoitui Italia, Toscanan maakunta ja sieltä kaunis ja idyllinen pieni Sinalungan kylä. Projektien hankinta Italiasta osoittautui odotettua hankalammaksi, etenkin kun kukaan tiimistämme ei hallitse italian kielen saloja ja Italian päässä englanninkielen taidossa on monin paikoin toivomisen varaa. Lukemattomien vastauksitta jääneiden yhteydenottojen ja muutamien onnellisten sattumien (sekä kovan työn) jälkeen saimme kuin saimmekin kaksi erilaista projektia sovittua viikon reissumme ajalle.

Reissua edeltävän puolen vuoden aikana tehtiin järjestelyjä niin matkan kuin projektienkin osalta. Yhteyshenkilöitä kontaktoitiin ja projektien sisältöjä pohdittiin. Reissua odotettiin ja jännitettiin. Kun lähtöaamu vihdoin koitti, oli kaikki (suurin piirtein) järjestyksessä ja reissu saattoi alkaa! Pitkän matkustuspäivän ja erityisen jännittävän ja sykettä nostavan Roomasta Toscanaan johtaneen ajomatkan jälkeen saavuimme perille Sinalungaan ja majoituimme huvilallemme myöhään illalla. Seuraava aamu menikin lähinnä tiluksia ja maisemia ihaillessa ja nutellapainotteista aamupalaa nauttiessa. Saimme todeta, että maisemat Toscanassa ovat juuri niin upeita kuin postikorteissa ja idyllisissä maalaisromanttisissa elokuvissa kuvataan.

kuva1

Huvilan patiolta avautuivat upeat maisemat viiniviljelmineen

Ensimmäinen projektipäivä koitti ja suuntasimme huvilastamme muutaman kilometrin päässä sijaitsevaan pieneen 140 asukkaan kylään, Farnetellaan. Projektin tiimoilta olimme kontaktoineet paikallista kyläyhdistystä ja paikan päällä meitä odottikin Suomen ja Italian lipuin sekä tervetuliaiskyltein koristeltu kyläyhdistyksen talo kyläläisineen. Meidän oli tarkoitus päästä tutustumaan kyläläisiin sekä heidän avullaan paikallisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin ja kuulemaan heidän kokemuksiaan niiden toimivuudesta. Kylän asukkaista suurin osa oli ikääntyneitä ja englanninkielen taitoa ei juuri löytynyt. Meidän onneksemme neljä kylästä jo pois muuttanutta opiskelijaa ilmoittautuivat meille tulkeiksi ja kommunikointi onnistui englannin kielellä. Nuoret esittelivät meille kylää ja kertoivat sen kiehtovasta historiasta. Kierroksen jälkeen keräännyimme jälleen kylätalolle ja oli ihana nähdä, kuinka moni kyläläinen oli saapunut paikalle. Istuimme yhdessä juttelemaan ja vaihtamaan kokemuksia paikallisista sosiaali- ja terveyspalveluista. Eroavaisuuksia Suomen sosiaali- ja terveysjärjestelmään oli paljon ja päällimmäisenä mieleen jäi ikääntyvien henkilöiden kohdalla perheen ja läheisten merkitys. Italiassa ei juurikaan ole palvelutaloja tai vanhainkoteja, vaan ikääntyneitä hoidetaan kotona läheisten ja kotisairaanhoidon voimin. Paikalliset olivat hyvin kiinnostuneita myös meidän sosiaali- ja terveysjärjestelmästämme ja kokemuksia ja ajatuksia vaihdettiin puolin ja toisin. Illan päätteeksi kylätalon terassille kannettiin pöydät ja tuolit ja kokoonnuimme yhdessä syömään illallista kyläläisten kanssa. Kielimuuri ei latistanut tunnelmaan, päinvastoin! Laululla ja naurulla paikattiin yhteisen kielen puuttuminen. Projektipäivä oli kokonaisuudessaan onnistunut ja oli hienoa päästä tutustumaan paikallisiin ja vaihtamaan ajatuksia heidän kanssaan. Puhumattakaan mielettömän hyvästä ruuasta.

Farnetellaan tutustumassa paikallisten opiskelijoiden kanssa

Farnetellaan tutustumassa paikallisten opiskelijoiden kanssa

Ihania kohtaamisia kyläläisten kanssa

Ihania kohtaamisia kyläläisten kanssa

Toisena projektipäivänä suuntasimme muutaman kymmenen kilometrin päässä sijaitsevaan Sienan kaupunkiin, jossa tarkoituksemme oli mennä tutustumaan Vammaiskeskukseen, il Laboratorioon, joka on pyörinyt kaupungissa vapaaehtoisvoimin jo 30 vuotta. Kontakti vammaiskeskukseen löytyi Italiassa asuvan Suomalaisen yhteyshenkilömme kautta; hänen kauttaan otimme yhteyttä Happy Free Bikersin –nimiseen yhdistykseen, jolla on jaosto sekä Suomessa että Italiassa. Happy Free Bikersin italian jaoston jäsenet tekevät vapaaehtoistyötä vammaiskeskuksessa.

Aluksi suuntasimme Sienassa paikallisen yhteyshenkilömme hotellille nauttimaan lounaasta ennen vammaiskeskukselle siirtymistä. Lounaalle seuraamme liittyi erityisopettajaksi opiskeleva italialainen nuori nainen, joka oli suorittanut työharjoittelunsa meillä Suomessa, Hollolan Salpakankaan koulussa. Vaihdoimme ajatuksia Suomen ja Italian koulumalleista erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden kohdalla ja pääsimme kuulemaan hänen kokemuksiaan Suomesta. Lounaan jälkeen olikin aika lähteä kohti vammaiskeskusta.

Vammaiskeskuksen asiakkaat ovat pääasiassa aikuisia, jo koulunsa lopettaneita henkilöitä ja he viettävät keskuksessa iltapäivän erilaisten aktiviteettien parissa. Näytelmien, musikaalien ja erilaisten retkien toteutus kuuluu vammaiskeskuksen arkeen. Keskus tarjoaa asiakkailleen yhdessä tekemistä, kohtaamisia sekä mahdollisuuden päästä näkemään ja kokemaan uutta. Ilmapiiri keskuksessa oli välitön ja lämmin, kaikki touhusivat saman pöydän ympärillä, oli naurua ja höpötystä. Seinät oli vuorattu valokuvilla erilaisista vuosien varrelle mahtuneista esityksistä ja retkistä. Hyvä mieli ja välittäminen huokui koko tilasta. Meidät otettiin lämpimästi vastaan ja pääsimme heti mukaan keskuksen toimintaan. Vietimme aikaa keskuksen asiakkaiden kanssa, askartelimme, leikimme ja lauloimme. Kokemus oli lämmin ja mieleenpainuva ja keskuksen ohjaajien toiminnassa oli paljon sellaista vilpittömyyttä, jota toivoisi näkevän vielä enemmän myös Suomessa.

Vammaiskeskuksen väkeä

Vammaiskeskuksen väkeä

Illan päätteeksi meidät kutsuttiin vammaiskeskuksen johtajattaren kotitilalle illalliselle. Kotitila sijaitsi niin ikään Sienassa, Toscanan idyllisellä maaseudulla ja pääsimme nauttimaan mielettömistä, itse tehdyistä ruuista ja kokemaan paikallista kulttuuria aidoimmillaan.

Illallista paikalliseen tapaan

Illallista paikalliseen tapaan

Sienan projekti poiki meille Motiven fysioterapeuttiopiskelijoille vielä paikanpäällä yhden tutustumiskäynnin; pääsimme seuraavana päivänä opastetulle kierrokselle paikalliseen kuntoutukseen painottuvaan kylpylään. Kylpylän reumatologi esitteli kylpylää ja kertoi tarjottavista hoidoista ja palveluista sekä erilaisista kylpylän altaista ja niiden kuntouttavista vaikutuksista. Pääsimme testaamaan veden kuntouttavaa vaikutusta itse ja pulahtamaan altaisiin, rentouttava vaikutus todettiin käytännössä!

Konseptina Final Camp mieletön, myös näin hyvinvointialan opiskelijan näkökulmasta. Se rohkaisee opiskelijoita kansainvälisille vesille, avaa uusia ovia ja etenkin mahdollistaa kosketuksen sellaisiin kokemuksiin, joihin muuten ei turistireissuilla ole mahdollisuutta. Omaan ammattiin ja sen toimintaympäristöön tutustuminen sekä keskusteleminen toisen kulttuurin edustajan kanssa on silmiä avaavaa ja antaa omaan työhön uusia näkökulmia. Pääsimme omalla Final Campillamme näkemään ja kokemaan Italian kulttuuria hyvin autenttisessa ympäristössä, ei ainoastaan turistin näkökulmasta. Kielimuurikaan ei näyttänyt paikallisia haittaavan, vaan monet juttelivat meille hyväntuulisina italiaksi, vaikka ilmeemme muistuttivat varmasti enemmän tai vähemmän kysymysmerkkejä. Eräs valveutunut tiimiläisemme oli kuitenkin jo ennen reissua opiskellut youtuben ihmeellisestä maailmasta italian kielen alkeita, joka osoittautui kullanarvoiseksi taidoksi. Myös me muut tiimiläiset pääsimme käytännössä niitä opiskelemaan ja ”Non capisco” oli fraasi, jota jokainen pääsi käyttämään viikon aikana.

Motiven Final Camp oli kokonaisuudessaan onnistunut ja ihana päätös vuoden kestäneelle rutistukselle. Projektien lomassa ehdimme onneksi hieman lomaillakin. Vielä kuitenkin painetaan viimeiset kuukaudet hommia ennen uuden, valmistumisen jälkeisen seikkailun alkamista!

Aurinkoa altaalla Motiven tapaan

Aurinkoa altaalla Motiven tapaan

Arrivederci,

Sanni, Motive

17v

Ikävä lokakuu?

Nordic Business Forum

Proakatemialla oli jälleen mahdollisuus päästä seuraamaan Nordic Business Forumiin livelähetystä. Tänä vuonna tapahtuman teemana olivat digitalisaatio, markkinointi ja yrityskulttuuri. Tuttuun tapaan puhujiksi oli saatu haalittua maailman kärkikaartia, kuten Gary Waynerchuk, Dick Costolo, Seth Godin ja Ed Catmull.

Kun prosessoin jälkikäteen tapahtuman antamaa sisältöä, niin päällimmäiseksi nousi ajatus siitä, että elämme ihmiskunnan historiassa hyvin poikkeuksellisia aikoja. Uusi teknologia mahdollistaa uusia ja ennennäkemättömiä mahdollisuuksia. Näiden lisäksi yksilön vaikutusmahdollisuudet ovat suuremmat kuin koskaan ennen. Kuten moni puhujakin totesi, näiden suuntausten uskotaan vain kiihtyvän, kun globaali ulottuvuus syvenee entisestään.

3D-tulostus, tekoäly, robotiikka ja lisätty todellisuus tulevat muuttamaan maailmaamme ennenäkemättömällä tavalla. Ne tulevat heijastumaan työelämämme nopeammin kuin arvaammekaan, minkä lisäksi uudet teknologiat mahdollistavat paljon uudenlaisia liiketoiminnan kasvu-uria. Monet näistä tulevaisuuden teknologoista voidaan nähdä joko uhkina tai mahdollisuuksina, mutta parhaiten muutoksessa tulevat selviytymään ketterät toimijat, joilla on kykyä muuntautua vallitsevien olosuhteiden mukaisiksi.

Nordic Business Forum ei ole vain mediakohulla ja suurilla odotusarvoilla luotu tapahtuma. Se on inspiraation vehreä keidas, jonka katveessa saa nauttia virkistävän annoksen näkymiä tulevaisuudesta. Pidä kiinni tuolista, kuuntele ja nauti kyydistä.

 

Proakatemian syntymäpäivät

Lokakuussa oli jälkeen aika juhlia perinteisiä syntymäpäiviä ja nostaa malja jo hiljalleen murrosiän loppusuoralle päässeelle Proakatemialle. 17-vuotiaan pahimmat kasvukivut alkavat olla jo takanapäin, mutta edessä pilkottaa paljon uusia elämänvaiheita, joiden haasteisiin saamme tulevaisuudessa olla vastaamassa. Tällä hetkellä Proakatemia on isompi kuin koskaan ja kasvu tuleekin olemaan varmasti yksi sellainen asia, joka tulee asettamaan tulevaisuudessa omat haasteensa. Mutta haaste on meille akatemialaisille asia, jonka käännämme kulttuurissamme mahdollisuudeksi.

Kaiken kaikkiaan syntymäpäivät olivat jälleen upea tapahtuma, jossa tulevat opiskelijat, nykyiset opiskelijat ja alumnit saivat kohdata toisiaan. Syntymäpäivät ovatkin yksi vuoden parhaimmista tapahtumista, kun sitä mietitään sisäisestä verkostoitumisnäkökulmasta. Oli myös ilahduttavaa huomata, että moni tuleva opiskelija oli saapunut paikan päälle. Tavan mukaan tapahtumasta eniten hullaantuneimmat saattoivatkin jatkaa kiihkeää verkostoitumista vielä pikkutunneille saakka, ja kuten uusvanha sanonta kuuluu, ”ei ole olemassa asiaa, jota kaikki akatemialaiset eivät tietäisi huomenna”. Joka tapauksessa Proakatemian yksi suurimmista vahvuuksista onkin juuri se, että tietoa ja osaamista jaetaan – paikasta, ajasta ja kilometreistä riippumatta.

 

17v

Proakatemian syntymäpäivät

Proakatemian liikuntapäivä

Lokakuussa Ote järjesti jo perinteeksi muodostuneen liikuntapäivän. Liikuntapäivä on vuosittain järjestettävä tapahtuma, joka kokoaa yhteen kaikki Proakatemialla olevat tiimit ”leikkimielisen” kilpailun merkeissä. Tänäkin vuonna koettiin suuria tunteita: riemua, surua, verta ja hikeä – kaikkea sitä, mikä on läsnä usein vain laadukkaassa huippu-urheilussa.

Tällä kertaa lajikirjoon oli päässyt jalkapallo, jota päästiin nauttimaan varsin kauniissa syyssäässä, Pyynikin urheilukentällä. Kentällä riittikin meteliä ja melskettä kuin kuuluisilla Rio de Janeiron karnevaaleilla. Toisinaan kentänlaidalle saattoikin kajahtaa muutamia ”tuhannen tulimmaista”-tyyppisiä huudahduksia, jotka säestivät kiihkeätempoisten otteluiden tunnelmaa myös ohikulkijoille. Onneksi mitään käden murtumista pahempaa ei tällä kertaa sattunut, vaan ensiapuun suuntautuva ihmismäärä pysyi jokseenkin kohtuullisena.

Värikkäiden vaiheiden ja intensiivisten taisteluiden jälkeen voittajakin saatiin lopulta ratkaistua. Kiihkeässä loppuottelussa kohtasivat Massive ja Eventa, joista Eventa vei loppuottelun nimiinsä tiukin lukemin 2-1. Eventa sai näin ollen kunnian haalia työpisteensä koristeeksi tuon himoitun palkintopokaalin ja suuren määrän muiden tiimien antamaa glooriaa.

 

Eventa

Eventa

Yhteenveto

Kun näiden tapahtumien väliin nivotaan vielä vastaperustetun Total-tiimimme asiat ja erilaisista projekteista kertyneet kokemukset, niin ei voi muuta kuin todeta, että siitä kuuluisasta ikävästä lokakuusta ei ollut tietoakaan. Tapahtumia, toimintaa ja vaarallisia tilanteita on riittänyt läpi koko lokakuun alkupuoliskon. Näillä eväillä kelpaa jatkaa taas retkeä eteenpäin ja kohti uusia seikkailuja.

 

Täällä Riku Mäki ja Proakatemia

Mitä Tampere3:sta tulee? Ideatori 28.9.2016

Kolmen korkeakoulun muodostama suhde Tampere3 näkyy jo nyt opiskelijan arjessa. Uudet Y-kampukset ovat avautuneet Tampereen teknilliselle yliopistolle ja Tampereen yliopistolle, ja opiskelijoilla on mahdollisuus valita kursseja oman korkeakoulunsa ulkopuolelta. Tämä on tietenkin vasta alkusoittoa. Tulevat vuodet tuovat yhä konkreettisemman muutoksen opiskelijoiden arkeen.

Proakatemian tiimiyritykset Eventa ja Noste 360 ovat mukana järjestämässä TAMKin Ideatoria tuoden oman mausteensa tähän korkeakoulukeitokseen. Tulevaisuudessa Tampere3:n ansiosta Proakatemiankin opiskelijat pääsevät entistä tiiviimmin tekemään yhteistyötä myös Tampereen yliopiston opiskelijoiden kanssa. Tästä osaamisten törmäytyksestä voi seurata mitä huikeampia bisnesideoita.

 

Tämän kertaisella Ideatorilla aiheena on vision vieminen käytäntöön. Tämä vaikuttamismahdollisuus halutaan antaa sekä meille opiskelijoille, että korkeakoulujen henkilökunnalle. Ideapisteitä on kolme:

  • Tulevaisuuden osaaminen – mitä Tampere3 voi tarjota?
  • Mitä odotat opintojen ohjaukselta ja palveluilta?
  • Oma panokseni strategiatyöhön.

Tarkoituksena pisteillä on selvittää niitä arjen asioita, jotka Tampere3:n tulee ottaa huomioon ja parhaita kanavia saada opiskelijat vaikuttaamaan tähän prosessiin. Näiden lisäksi aiheena on miten Tampere3.ssa annettavan koulutuksen tulisi vastata työelämän haasteisiin.

“Tampere3:sta valmistuu kansainvälisesti ja monitieteisesti taitavia osaajia, joita tulevaisuuden yhteiskunta ja työelämä odottavat. Opiskelijoiden itsensä räätälöimistä opintopoluista rakentuu poikkitieteisiä yliopisto- ja ammattikorkeakoulututkintoja. “

Totuus on, että suurin kohderyhmä johon muutos vaikuttaa ovat opiskelijat. Tampere3 tuo loistavia mahdollisuuksia ja samalla myös pelottavalta vaikuttavia muutoksia. Nyt on se vaihe, jossa voimme omalla panoksellamme vaikuttaa muutokseen ja tuoda esille opiskelijanäkökulmasta ne isoimmat arjen pulmatilanteet.

 

Kolmen korkeakoulun suhde tulee onnistumaan parhaalla tavalla vain ja ainoastaan hyödyntämällä myös opiskelijoiden antamaa näkökulmaa. Minut ja muut Ideatoria pitävät opiskelijat löydät Tampereen ammattikorkeakoulun b-siivestä ravintolan edustalta 28.9.2016 klo 9.00-11.30. Ohjelmassa on paljon muutakin mielenkiintoista. Nähdään siellä!