Proakatemian jokavuotiset myyntipäivät vietettiin jälleen lokakuun lopulla. Myyntipäivien jännitys piilee siinä, että kaikki kyllä tiedämme jo reilusti etukäteen, että myyntipäivät ovat tulossa, mutta on vielä täysi arvoitus, mitä noiden kolmen päivän aikana tapahtuu. Arvoitukseksi jää itse myyntipäiviin asti mitä tuotteita myydään ja missä, mihin rooliin omassa tiimissä päätyy ja ennen kaikkea tietysti se, mikä tiimi voittaa ja millä rahasummalla!
Tänä vuonna myytäviksi tuotteiksi ja palveluiksi oli valittu taas Proakatemialla kehittyneitä projekteja, eli Pitstop ja Kulttuurikahvila Laikku. Hurmassa koimme Kulttuurikahvila Laikun lahjakorttien ja lounaskorttien myynnin huomattavasti hankalammaksi, kuin Pitstop -lahjakorttien myynnin, joten panostimme Pitstopiin. Hurma myikin Pitstopia eniten koko akatemialla myyntipäivien aikana, vaikka jäimmekin kilpailussa lopulta kolmansiksi.
Uskon, että puhun nyt koko tiimin puolesta, kun sanon, että Hurmassa kuitenkaan myyntipäivien isoimmat opit eivät liittyneet myytäviin tuotteisiin, myyntiargumentteihin, kylmäsoittoihin, ständimyyntiin tai ylipäätään myyntiin. Hurman isoimmat opit liittyivät tiimiin, tiimimme toimintaan sekä siihen, mitä ensi vuoden myyntipäivillä ja muissakin haastavissa tilanteissa tehdään tiiminä paremmin!
Pidimme heti myyntipäivien jälkeisessä pajassa motorolan myyntipäivistä, jossa kaivettiin esille kaikki ne asiat, jotka menivät hyvin, kaikki ne, jotka menivät huonosti sekä kaikki ne, jotka jäivät hampaankoloon. Motorolassa nousi esille muutamia juttuja, jotka liittyivät itse myyntiin: saatiin myyntipäivien järjestäjien puolesta yksi ständipaikka, mutta oman aktiivisuuden ansiosta oltiin lopulta neljässä eri pisteessä pitämässä ständiä, liian pitkät spiikit puhelimessa tai ständillä eivät toimi, vaan asiakas on koukutettava nopeasti ja ensi vuonna pitää panostaa puhelinmyyntiin ja yritysmyyntiin enemmän. Kuitenkin iso osa palautteesta, jota myyntipäivien purku -pajassa kävimme lävitse, koski tiimin toimintaa ja tiimin yksilöiden toimintaa tiimissä.
Hurmassa oli selkeä haaste tiimin jäsenten eriasteinen sitoutuminen myyntipäiviin sekä tiimiin myyntipäivien aikana tai ehkä jopa se, että sitoutumisesta tiimiin viestittiin eri tavoin. Joku toinen oli jättänyt omat treenit ja pelit välistä, koska halusi olla koko myyntipäivien ajan paikalla tukemassa tiimiä, kun taas joku toinen lähti kesken päivän treeneihin, koska koki tarvitsevansa liikuntaa ja palautumista, jotta voi taas seuraavana päivänä olla parhaimmillaan auttamassa tiimiä eteenpäin.
Useampi meistä, minä mukaan lukien, myös valitsi olla pois tiimin yhteisistä hetkistä myyntiajan ulkopuolella myyntiajan sijaan. Ajattelimme, että on tärkeämpää olla paikalla silloin kun myydään ja että jos jostain voi joustaa, se on se yhteinen fiiliskierros, joka käydään illalla päivän päätteeksi tiimin kanssa. Ei se ole niin tärkeää päästä joka ilta kertomaan omia fiiliksiä tai kuuntelemaan muiden. Ei sillä voiteta myyntipäiviä, vaan myymällä voitetaan!
Noiden ajatusten kanssa olimme kuitenkin väärässä ja metsään mentiin. Se, että osa päätti päivänsä aiemmin ja osa palasi vielä akatemialle päättämään päivän yhdessä aiheutti pahaa mieltä meissä jokaisessa: he, jotka lähtivät aiemmin kotiin, potivat syyllisyyttä ja he, jotka vielä jatkoivat pitkää päivää, kokivat olevansa epäreilussa tilanteessa.
Kuten valmentajamme Joonas Koivumaakin myyntipäivien alussa sanoi, myyntipäivien kaksi tärkeintä asiaa ovat tiimi ja kehittyminen. Ei myynti, ei voitto, ei eurot, ei kilpailu. Tiimi ja kehittyminen.
Sen me kyllä ehdottomasti Hurmassa opimme ja kantapään kautta. Tilanteessa kuin tilanteessa, tiimi menee aina kaiken muun edelle. Tiimi on haastavissa tilanteissa tärkein, ei myynti, ei eurot eikä mikään muukaan. Ainoastaan tiimi. Vaikka ajattelimme, että ei myyntipäiviä voiteta ottamalla omaa aikaa tai taukoja myyntiajasta, ei myyntipäiviä kyllä selvästikään voitettu niinkään, että otetaan omaa aikaa tiimin yhteisistä hetkistä.
Joten jatkossa, olipa kyse sitten ensi kevään Mini Sales Daysta, seuraavista myyntipäivistä tai mistä tahansa muusta haasteesta, jonka eteen tiiminä päädymme, mietimme varmasti kahdesti, ennen kuin asetamme jotain muuta tiimin edelle.
täyttävä Erno on valmistunut Proakatemialta vuonna 2010 Vastakaiku-tiimin kanssa. Otetaanpa selvää, että mitä Ernolle kuuluu nykyään?
Hankala kysymys, hmm. Sitä kun on jo tällainen vanha tekijä, niin joutuu jo hieman kaivelemaan asioita. Se on varmaankin se, minkä moni muukin meidän tiimiläinen nostaa esille. Olimme viimeisenä vuotenamme opiskelureissulla Pariisissa. Sen reissun aikana sitten se Islannin tuhkapilvi räjähti ja me jäimme sinne Ranskaan jumiin. Siellä sitten totesimme, ettei me voida lähteä paluulennolle, mutta onneksi Veijon rajattomalla luottokortilla saimme pidennettyä hotelliaikaamme. Sen jälkeen rupesimme miettimään kuumeisesti, että miten pääsisimme Pariisista kotiin. Lopulla lähdimme sellaisella todella hienolla luotijunalla, TGV:llä, Ranskan halki pohjoiseen. Muistelisin, että ne junaliput maksoivat enemmän kuin se meidän hotellimajoitus siellä Pariisissa yhteensä. Kun lennot eivät kulje, niin paikkoja on vähän tarjolla ja niiden hinnat ovat myös sitten sen mukaisia. Menimme sitten Saksaan, jossa olimme vähän aikaa, ja muistaakseni tulimme sieltä sitten laivalla takaisin Suomeen. Puolentoista viikon reissu venähti kaikkiaan noin kolmen viikon mittaiseksi. Mutta yhdessä mietimme, että on sitä maailmassa huonompiakin paikkoja kuin olla jumissa kesäisessä Ranskassa.
