Vuosigaala 2017

Olen käytännössä syntynyt festivaaliaidan toiselle puolen. Tarkempaa selvitystä en ole lähtenyt ihan mielenterveydellisistä syistä tekemään, mutta osaan kuvailla maailman vaikeinta kysymystä seuraavasti: musiikki, ihmiset, yhteisöllisyys, ilo. Muun muassa näitä mä haluan tehdä isona.

Proakatemialle päädyin vahingossa. Tiesin viettämieni välivuosien jälkeen, että haluan olla joskus tuottamassa tapahtumia. Perusjäävinä tamperelaisena kotitonttuna hylkäsinkin kulttuurituottajan opinnot puhtaasti maantieteellisistä syistä. TAMKin liiketalouden opintojen alettua, kävin seuraavan keskustelun erään nimeltä mainitsemattoman Mikael Juntusen kanssa:

– Hae ihmeessä Eetu Proakatemialle. Sopis sun kaltaselle tekijälle.
– Voiko siellä tehdä tapahtumia?
– Voi, ja teet.

Haaste mikä voitettiin

Reilut kaksi vuotta myöhemmin makaan pää kipeänä sängyssäni koleana keskitalven aamuna. Takana on muutama päivä sitten taputeltu, Proakatemian historian toinen Vuosigaala. Ensimmäinen tapahtuma, jonka voin sanoa alusta loppuun itse järjestäneeni. Pää on tällä kertaa kipeä ihan puhtaasta stressin tyhjyydestä, kun viisituntinen ilta ja noin 150-päinen yleisö on jo jäänyt takavasemmalle.

Viikko oli raskas, mutta opettavainen. Fyysiset työtunnit jäivät vielä vuoden 2010 Sonispheren varjoon, mutta henkisesti mentiin astetta suuremmilla kierrosluvuilla. Olin nääs luvannut juontaa yli kolmetuntisen tapahtuman, ja tontti piti kuulemma hoitaa hyvin. Juontokeikkoja takana nolla. Ei se mitään.

Juontaja

Yksi Proakatemian arvoista on rohkeus. En muista miten rohkeus määritellään, mutta yritetään: onnistuin mielestäni erinomaisesti omassa roolissani. Loin tavoitteita, otin vastaan haasteita ja ylitin itseni niissä kaikissa. Arvoja ei tule ajatelleeksi kuin usein vasta jälkikäteen. Yleensä ne kulkevat yhdessä, ja ohjaavat näkymättömästi omaa toimintaa.

Vastasin tapahtumassa myös itselleni tärkeästä asiasta eli musiikista. Kokosin tapahtumaan house bändiksi porukan, joka ei tuntenut entuudestaan toisiaan. Olihan se nyt aika coolia, että joku kutsu sua kaiken sen säädön jälkeen tuottajaksi.

– Parhaiten hoidettu briiffi koskaan.
– Kiitos viä! Oli hianoo soittaa ja tutustua, hiano olla keikalla ku Eetu hoiti kaiken niin särmästi.

Itse kun ajattelin, että tieto pukukoodista tuli liian myöhään ja jakamani infopaketti oli muotoilultaan liian epäselvää. Ei parane miettiä liikaa, sillä pahin vastustaja on piru pääkopassa. Välillä se kivi täytyy vain viskaista silmät kiinni, ja toivoa että ikkunassa helisee.

Kollaasi

Tapahtuman takana toimiva tiimi

Proakatemialla opiskelu on kuin kolikon heittoa hämyisessä kapakassa – useimmiten tässä pelissä vastaan tulee hyviä, joskus taas huonoja asioita. Mutta ne kaikki opettavat ja antaa eväitä tulevaa varten.

Mielestäni tähän mennessä suurin ja tärkein lahja, minkä Proakatemia on antanut, on ihmiset, joihin on täällä ollessa päässyt tutustumaan. Olen saanut täältä ystäviä, kavereita, työtovereita ja yhtiökumppaneita. Joitain vielä yhdessä ja ainoassa paketissa. Niin kun nuorelle koltiaiselle vuosia sitten sanottiin; älä koskaan unohda, että joku näistä voi olla joskus sun pomosi. Luultavasti ei, mutta toivottavasti kyllä. Talo täynnä tekijöitä!

Tästä johtuen en voi ottaa kunniaa tapahtumasta itselleni – satuin vaan olemaan nopein kirjoittamaan. Mukana Vuosigaalan tuotannossa oli erään valmistuneen opiskelijan sanoin puhdas All Stars -tiimi. On hieno työskennellä ammattilaisten kanssa, mutta vielä hienompaa, kun kyseessä ovat ammattitaitoiset ystävät. Paineet oli ensimmäisestä Vuosigaalasta laitettu aika kovaksi, mutta kuten vuosi sitten edeltäjämmekin jo kirjoitti – lupaukset on tehty lunastettavaksi.

Kiitos Mikko, että kutsuit mukaan ja luotit muhun ja muihin. Muun muassa se tekee susta johtajan, jolle tällaset kotibileet menee kuin vettä vaan. Kiitos Aleksi, Kajsa, Miitu, Annika, Riina, Pinja ja Asko. Ilman teitä meno olisi muistuttanut pelkästään c-luokan stand uppia. Hienoa heittäytymistä ja yhteenpelaamista. Toivottavasti työskennellään jatkossakin yhdessä.

Haluan vielä lopuksi kiittää paikalle rahtautunutta juhlaväkeä, jok’ikistä avustanutta apukättä sekä rytmiryhmää koko tiimin puolesta. Toivomme jälleen parempaa suoritusta ensi vuonna.

Loppukuva

“Asiat on tehty tehtäväksi. Ne vain täytyy aloittaa. Staffipassi kerrallaan kohti unelmia.”

Eetu Ruusukallio
Tuottaja, Vuosigaala 2017
Ote

Menestymisen avaimet

Sain kunnian pitää 20.12.2016 Tampereen ammattikorkeakoulun valmistumisjuhlassa valmistuvan opiskelijan puheenvuoron. Valmistuvia opiskelijoita oli edustettuina useilta eri aloilta. Puheenvuoron tuli olla suunnattu kaikille valmistuville ja siksi valitsin puheeni aiheeksi rohkeuden sekä tulevaisuuden, koska koen, että minulla oli niistä aiheista tärkeää sanottavaa muille valmistuville.

Kaikkiaan TAMKista valmistuu joulukuussa noin 700 opiskelijaa ja siksi myös valmistumisjuhlat pidettiin kahdessa osassa. Proakatemian opiskelijat saivat todistuksensa klo 13.00 alkavassa juhlassa. Juhlassa olivat puhumassa myös Konepajat Oy:n toimitusjohtaja Juhani Lehti sekä TAMKin vararehtori Marja Sutela. Tästä blogitekstistä voit lukea TAMKin valmistumisjuhlassa pitämäni puheen:

“Heillä joilla on unelmia, on myös tulevaisuus” – Eleanor Roosevelt

“Olen Annika Virtanen ja valmistun tänään tradenomiksi Tampereen ammattikorkeakoulusta. Olen opiskellut viimeiset kaksi ja puoli vuotta Proakatemialla, Tamkin yrittäjyyden yksikössä ja minulle on suuri kunnia olla puhumassa teille täällä tänään. Ihan ensin haluaisin kiittää Tampereen ammattikorkeakoulua, sen henkilökuntaa sekä meidän valmistuvien perheitä. Puhun varmasti kaikkien valmistuvien puolesta, kun sanon että te teitte tutkinnon saavuttamisen mahdolliseksi.

Meillä Proakatemialla on viisi arvoa. Ne ovat luottamus, rohkeus, teot, oppiminen ja menestyminen. Uskon että nämä arvot eivät koske vain Proakatemian opiskelijoita, vaan kaikkia meitä opiskelijoita, ellei jopa meitä kaikkia tässä salissa.

Ensimmäinen arvoista on luottamus, jolla on monta merkitystä. Uskon että tärkeintä on luottaa itseensä. Itseluottamus on sitä, että uskoo omiin taitoihinsa ja kykyihinsä ja uskaltaa unelmoida ja uskaltaa asettaa itselleen vaativiakin tavoitteita.

Meidän on myös luotettava toisiimme. Oma opiskeluaikani olisi ollut hyvin erilaista, jos ei ympärilläni olisi ollut ihmisiä tai tiimiä, johon luottaa. Lisäksi on luotettava tulevaisuuteen. On luotettava omiin unelmiin ja siihen, että niiden ei tarvitse jäädä vain unelmiksi vaan niiden saavuttaminen on omasta asenteesta kiinni.

Toinen arvoista on rohkeus. Rohkeus on päätös tehdä asioita pelosta huolimatta. Rohkeus on sitä, että uskaltaa tehdä myös virheitä ja epäonnistua. Rohkeus on kuin lihas, jota harjoittamalla se vahvistuu. Omalta mukavuusalueelta poistuminen ja uusien asioiden kokeileminen vaatii aina rohkeutta mutta, jos haluaa saavuttaa jotain mitä ei vielä ole, on tehtävä jotain mitä ei ole ennen tehnyt.

Kolmantena arvona ovat teot. Me kaikki valmistuvat olemme tehneet tähän mennessä todella paljon töitä, jotta voimme juhlia tänään tutkinnon saamista. Valmistumisen jälkeen osa meistä ehkä jatkaa opiskelua, osa siirtyy työelämään ja osa ei vielä tiedä mitä tulevaisuudessa tekee. Mieluisan työn löytäminen ei ole itsestäänselvyys. Sanotaan, että on suudeltava muutamaa sammakkoa ennen prinssin löytymistä ja sama pätee varmasti työpaikan etsimiseen. On ehkä olemassa onnekkaita, jotka löytävät unelmiensa työn ensi yrittämällä, mutta uskon että useimpien kohdalla sen oikean löytäminen vaatii aikaa, töitä ja tekoja. Älä ole liian vaativa sen suhteen, mihin seuraavan askeleen tulee johtaa. Anna tilaa uusille mahdollisuuksille ja haasta itseäsi.

Neljäs arvo on oppiminen. Kuten äsken mainitsin että olemme tehneet paljon töitä, jotta voimme juhlia valmistumista tänään, mutta sitäkin enemmän olemme varmasti oppineet. Omalla kohdalla isoimmat opit ovat tulleet perus oppituntien ulkopuolelta. Erikseen on tietotaito, joka kuuluu tutkintoon ja erikseen ovat ne muut opit, joita opiskelu on tuonut mukanaan. Itse olen opiskelujen aikana oppinut esimerkiksi tiimin merkityksestä ja rohkeudesta. Vaikka tutkintotodistus monella meistä on samanlainen, lähdemme silti maailmalle yksilöinä tästä koulusta.

Frank Martela kirjassaan Valonöörit varoittaa keskittymästä liikaa asioihin, joissa jo on hyvä. Omaa unelma-ammattia etsiessä ei kannata keskittyä vain siihen mitä on jo oppinut vaan siihen mitä haluaa oppia ja mistä on innostunut. Helposti into oppia uutta vie pidemmälle, kuin vanhan jo opitun tekeminen.

Viimeinen viidestä arvosta on menestyminen. Jokainen ymmärtää menestymisen omalla tavallaan ja menestymisen mittarit ovat jokaisella omanlaiset. Toinen mittaa menestystä tuijottamalla pankkitilin saldoa ja toinen mittaa menestystä verkostojen määrällä. Toiselle menestyminen on matkustelua ja toiselle taas se voi olla tasapainoisten lasten kasvattamista. Menestyminen elämässä ei ole fakta vaan se on tunne. Jokainen itse määrittelee onko menestynyt – kukaan muu ei voi sitä tehdä.

Itse ymmärrän menestymisen niin, että on onnellinen. Onnellisuustutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että ihmissuhteet ovat keskeisimpiä onnellisuuden lähteitä. Ei kannata miettiä siis pelkästään sitä mitä elämässä haluaa tehdä, vaan myös samalla sitä kenen kanssa päivänsä haluaa viettää.

Uskon, että kaikilla meillä täältä tänään valmistuvilla ovat menestymisen avaimet käsissään ja kaikki mahdollisuudet menestyä itselle merkityksellisellä tavalla. Tämä on yhden aikakauden loppu. Tutut ja turvalliset opiskelut jäävät nyt taakse ja jokainen meistä saa itse päättää minkä alku tämä hetki on. Nyt on aika unelmoida isosti ja lähteä rakentamaan haluamaansa tulevaisuutta.

And last I would like to say couple words in english. I want to congratulate all of you who are graduating today. This is a new beginning for all of us and we don’t know what future holds. I think we should all keep in mind these three simple rules of life:

1. If you do not go after what you want, you’ll never have it.
2. If you do not ask, the answer will always be no.
3. If you do not step forward, you will always be in the same place.

Thank you. Kiitos.

noste360

Yrittäminen on sitä, ettei luovuta

Matkani Proakatemialla alkaa lähestyä loppuaan ja samalla on aika tiivistää ajatukset kuluneesta vuodesta. Proakatemialla opitaan tekemällä, mutta myös jakamalla omia oppeja muiden kanssa. Siksi koen suorastaan velvollisuudekseni kertoa yhteisölle vuoden mittaisesta matkastani kuplapalloyrittäjänä.

Kesällä 2015 pääsin mukaan projektiin nimeltä Kuplapallo. Kesätyönäni roudailin siis kuplapalloja ympäri Tamperetta ja kävin vetämässä kuplapallopelejä erilaisille porukoille. Välillä kuplassa höykytettiin polttarisankaria, välillä taas yhteentörmäilyä harrastivat työporukat. Olin aina ollut sitä mieltä, että kesällä pitää tehdä mieluiten fyysistä työtä ja ehdottomasti ulkona, joten kuplapallon peluuttaminen sopi minulle kuin nyrkki silmään.

Alkutalvesta 2016 minulle tarjoutui mahdollisuus ostaa Kuplapalloliiketoiminta. Tiimin tukemana syntyi päätös ottaa haltuun Kuplapallo, joka muuten on Eventan tähänastisista projekteista suurin. Kevään aikana tajusin myös, että tulisin tekemään opinnäytetyöni Kuplapalloon liittyen, sillä aikaa on vain rajallisesti käytettävissä. Opparini tulisi joka tapauksessa viemään jotakin yritystä askeleen eteenpäin, miksi siis ei omaani? Opinnäytetyöni aiheeksi muodostui liiketoiminnan kehittäminen ja kasvu ja sitä voi käydä lueskelemassa Theseuksessa, mikäli jäät kaipaamaan aiheesta lisälukemista.

Nyt minulla on lähes vuosi kuplapalloyrittäjän arkea takana. Vaikka Proakatemialla on kaksi ja puoli vuotta nyt opittu yhdessä yrittämällä, olen alkanut vasta tämän viimeisen vuoden myötä ajatella itseäni yrittäjänä. Kun on ollut pidemmän ajan yksin vastuussa liiketoiminnasta, alkaa valjeta esimerkiksi mitä tarkoitetaan yrittäjän palkalla tai yrittäjän lomilla. Kumpikin ovat pitkälti epävarmoja muuttujia. Yrittäjyys on vaatinut jaksamista ja riskinsietokykyä, mutta toisaalta se on antanut myös vapauksia. Tänä vuonna olen matkustanut enemmän kuin koskaan elämäni aikana! Toisaalta, palkkatyössä lomat ovat lomaa ilman sähköposteja, puheluita ja huolta siitä sujuvatko asiat poissa ollessani. Koen viimeisen vuoden aikana oppineeni hurjasti asioita, jotka koulivat minusta yrittäjän, mutta myös entistä ymmärtäväisemmän työntekijän.

Parasta on, kun projektissa pääsee toteuttamaan itseään. Oli työtehtävä sitten visuaalista toteutuksen tekemistä, kirjoittamista tai asioiden organisointia, olennaisinta on, että saa tuntea itsensä tärkeäksi. Onnistumisen kokemukset ja Flow-tila tekevät työnteosta mahtavaa.

Parasta on, kun projektissa pääsee toteuttamaan itseään. Oli työtehtävä sitten visuaalista toteutuksen tekemistä, kirjoittamista tai asioiden organisointia, olennaisinta on, että saa tuntea itsensä tärkeäksi. Onnistumisen kokemukset ja Flow-tila tekevät työnteosta mahtavaa.

Kuplapalloyrittäjänä olen päässyt johtamaan kaikkia liiketoiminnan osa-alueita itse: taloutta, markkinointia, tuotekehitystä ja asiakaspalvelua. Olen päässyt tekemään katelaskelmia ja budjetteja, olen opetellut hakukoneoptimointia, vastaillut asiakkaiden kyselyihin ja samalla olen ollut toimitusjohtaja, joka pesee iltaisin likaisia pelipaitoja. Moni Proakatemialle hakeva haluaa olla se yrittäjä, joka käärii tuohta yrityksessä, jossa joku muu tekee työt. Väittäisin kuitenkin, että aika harva yrittäjä on päässyt suoraan huipulle tekemättä itse ensin valtavasti likaista duunia. Itse koen, että yrittäjän on pakko olla perillä kaikista osa-alueista, jotta hän osaa hankkia niihin itseään paremman työntekijän. Aluksi on kuitenkin tiedettävä kaikesta kaikki ja opeteltava loput.

Koen, että yrittäminen on jatkuvaa oppimista ja kehittämistä. Oppi tulee itsestään, mutta kehittymisen eteen tarvitsee nähdä vaivaa. Kehittäminen tarkoittaa sitä, että kyseenalaistaa nykyisiä toimintamalleja, kuuntelee asiakkaita ja etsii tapoja palvella asiakkaita tänään paremmin kuin eilen. Kehittäminen on sitä, että pitää silmät ja korvat auki. Keitä asiakkaani ovat? Miksi he eivät päädy ostamaan? Mitä voisin tehdä paremmin?

Yrittäjyys on saanut minut katselemaan myös muita yrityksiä uusin silmin. Liian moni yritys on jämähtänyt paikoilleen. He tekevät asiat kuten ne on aina tehty ja pärjäävät jotenkuten päivästä toiseen. Yrittäjät valittelevat huonoja aikoja ja pistävät kukkaron nyörit umpisolmuun. Karmivaltahan se tuntuu investoida silloin, kun tulovirrat kuihtuvat, mutta todellisuudessa huonoina aikoina pitäisi taistella eikä nääntyä. Yrittäjyys on sitä, että valitsee yrittämisen luovuttamisen sijaan.

Yrityksen kehittäminen on pieniä asioita yrittäjän arjessa. Kuplapallon tapauksessa se tarkoitti asiakaskyselyitä, asiakaspolun tutkimista, sosiaalisen median markkinointia ja nettisivujen uudistamista. Pieniä askelia, joilla viedään toimintaa eteenpäin. Ja samalla etsitään niitä isoja harppauksia, joilla voidaan viedä liiketoiminta seuraavalle tasolle. Iso harppaus voi olla esimerkiksi uusi tuote, palvelu tai toimiala. Mikä on se markkina tai kilpailuetu, jolla yritys pysyy askeleen edellä kilpailijoitaan? Kaikkein tärkeintä yrityksen kehittämisessä on kuitenkin yrittäjän halu viedä yritystä eteenpäin. Ja kun löytyy halua, löytyy myös tapoja viedä liiketoiminta seuraavalle tasolle.

Yrittäjyys ja opinnot, kuplapallo ja opinnäytetyö, käytäntö ja teoria ovat kulkeneet tämän viimeisen vuoden ajan tiiviisti käsi kädessä. Olen päässyt tekemällä oppimisen ytimeen: luottanut prosessiin, mennyt mukavuusalueeni ulkopuolelle sekä saanut oppeja ja koppeja (nämä kliseet voin nyt lopullisesti poistaa sanavarastostani). Koen, että sain Proakatemialta enemmän kuin uskalsin koskaan ajatellakaan, ja toivon yhtä antoisia kokemuksia kaikille uusille ja jatkaville tiimiyrittäjille.

Vilma Linna, Eventa Creative Osk

Hyvinvointialan tiimiläisenä Proakatemialla

Istuimme Y-kampuksen stagella tammikuussa 2015, koska lukujärjestykseen oli merkitty joku Kick off-tilaisuus. Menimme paikalle hieman epäröiden ja ihmetellen. Lavalla oli innokas Innote hehkuttamassa uudenlaista opintopolkua. Aluksi ajatus yrittäjyydestä hirvitti, mutta edellinen hyvinvointialan tiimi rohkaisi hakemaan Proakatemialle. Vaikka ensin olimme epäluuloisia ja lähes täysin tietämättömiä Proakatemiasta ja hyvinvointialan tiimistä, heti tilaisuuden jälkeen olimme valmiita hakemaan tällaiseen opiskelumuotoon. Ajatus itselle mieluisten projektien toteuttamisesta houkutti enemmän kuin luennoilla istuminen.

Syksyllä 2015 sitten aloitimme opinnot Proakatemialla uusissa, hienoissa tiloissa. Perustimme 16 hengen voimin osuuskunta Motiven. Tiimimme koostuu sosionomi- ja fysioterapeuttiopiskelijoista. Olemme toinen hyvinvointialan tiimi Proakatemian historiassa, joten tämä on koko Proakatemian yhteisölle melkoisen uusi juttu. Ensimmäinen hyvinvointialan tiimi on ollut ”tien raivaaja”, joiden jalan jäljissä me jatkamme toisena pilottiryhmänä.

Ensimmäinen syksy vierähti yritystä perustaessa, Tamkilla lasten ja nuorten fysioterapia- jakson harjoitustunneilla, viiden viikon harjoittelussa, pajoissa Proakatemialla, opinnäytetyön suunnittelussa sekä projektien ja kirjapisteiden parissa. Jokainen tiimiläinen sai konkreettisesti tutustua siihen, mitä on ajankäytön hallinta ja stressin sietokyky. Syksyn aikana sanonta ”kun toiselle kumartaa, niin toiselle pyllistää” kävi toteen. Kun oli harjoittelussa, oli tunne, että pitäisi olla projektien parissa ja kun taas oli pajassa, oli tunne, että pitäisi olla harjoittelussa. Illat täyttyivät kirjapisteiden ja harjoitteluraportin näpyttelystä, joten vapaa-aika ja sosiaalinen elämä jäivät lähes olemattomaksi. Vaikka työtä oli enemmän kuin tarpeeksi, ensimmäinen puolivuosi Proakatemialla oli opettavaisin koko opiskelu-uramme aikana.

Terveyden- ja hyvinvointialan opiskelijana olemme joutuneet yritysasioissa painimaan moraalikysymysten äärellä. Etenkin aluksi projektien hinnoittelussa mietimme liikaa, paljonko asiakkailta voidaan ”pyytää” rahaa palveluistamme. Hinnoittelu olikin yksi yrittämisen haasteista, johon meillä ei ollut entuudestaan pohjaa peruskoulutuksesta. Syksyn jälkeen heräsimme siihen todellisuuteen, että rahaa olisi tehtävä, jotta yritys pyörisi. Rahalliset paineet ohjasivat meitä myös järkevämpään hinnoitteluun. Syksyn aikana olimme myös kantapään kautta oppineet, miten päivät järjestellään niin, että niistä selvitään vähemmällä stressillä. Jouduimme puntaroimaan, miten yhdistämme ammatilliset harjoittelut ja rahan tienaamisen. Hyvinvointialalla harjoittelujen rahapolitiikka on valitettavasti edelleen nurinkurinen: koulu maksaa harjoittelupäivistämme työelämäyhteistyökumppaneilleen. Palkallisen harjoittelupaikan saaminen on siis hyvinvointialalla äärimmäisen vaikeaa. Siksi olemme käyneet pohdintoja siitä, onko tärkeintä kartuttaa oman alan ammattitaitoa esimerkiksi harjoittelun muodossa vai kerätä rahaa vähemmän oman alan projektien muodossa.

Toki olemme tehneet myös oman alan projekteja, kuten työhyvinvointi- ja vesiliikuntaryhmienohjausta, mutta fysioterapiaa fysioterapianimikkeellä emme voi toteuttaa ennen virallista ammattitutkintoa. Vaikka kaikki projektit eivät ole liittyneet suoranaisesti omaan alaamme, ei ole kuitenkaan yhtään projektia, joka ei olisi tuonut tärkeää osaamista.

Mitä Proakatemia on meille kokonaisuudessaan antanut? Rutkasti myynti- ja markkinointikokemusta, luottamusta omaan osaamiseen, yrittäjämäistä asennetta, valmiuksia työelämään, laajat verkostot, työelämän yhteistyökumppaneita, oppia tiimityöskentelyyn, epävarmuuden sietokykyä sekä rohkeutta mennä epämukavuusalueelle. Vaikka Proakatemiassa opiskeluaika on meillä lyhyt, vain 1,5 vuotta, näillä eväillä on turvallista siirtyä työelämään ja jättää Motive uusien hyvinvointialan tiimiläisten osaaviin käsiin.

 

Talvisin terveisin pian valmistuvat fysioterapeuttiopiskelijat
Linnea Koistinen & Suvi Tuomisto
Motive 16 Osk

kuva1

Ciao, Motive!

Elokuun 27. Päivänä vuonna 2016 tapahtui jotain historiallista: Motive lähti ensimmäisenä hyvinvointialan tiiminä Proakatemian perinteen mukaiselle Final Campille. Motive on järjestyksessään toinen Proakatemialla toimiva hyvinvointialan tiimiyritys, joka koostuu fysioterapeutti- ja sosionomiopiskelijoista. Final Campin perinteet sen sijaan juontavat juurensa Proakatemialla monen vuoden taakse. Se on kansainvälinen etappi, joka odottaa valmistumisen kynnyksellä olevaa tiimiä ja sen sisällön suunnittelusta vastaa tiimi itse. Final Campin tavoitteena on kannustaa tiimiä viemään omaa osaamistaan esimerkiksi projektien muodossa myös Suomen rajojen ulkopuolelle. Matkakohteeksi Motivelle valikoitui Italia, Toscanan maakunta ja sieltä kaunis ja idyllinen pieni Sinalungan kylä. Projektien hankinta Italiasta osoittautui odotettua hankalammaksi, etenkin kun kukaan tiimistämme ei hallitse italian kielen saloja ja Italian päässä englanninkielen taidossa on monin paikoin toivomisen varaa. Lukemattomien vastauksitta jääneiden yhteydenottojen ja muutamien onnellisten sattumien (sekä kovan työn) jälkeen saimme kuin saimmekin kaksi erilaista projektia sovittua viikon reissumme ajalle.

Reissua edeltävän puolen vuoden aikana tehtiin järjestelyjä niin matkan kuin projektienkin osalta. Yhteyshenkilöitä kontaktoitiin ja projektien sisältöjä pohdittiin. Reissua odotettiin ja jännitettiin. Kun lähtöaamu vihdoin koitti, oli kaikki (suurin piirtein) järjestyksessä ja reissu saattoi alkaa! Pitkän matkustuspäivän ja erityisen jännittävän ja sykettä nostavan Roomasta Toscanaan johtaneen ajomatkan jälkeen saavuimme perille Sinalungaan ja majoituimme huvilallemme myöhään illalla. Seuraava aamu menikin lähinnä tiluksia ja maisemia ihaillessa ja nutellapainotteista aamupalaa nauttiessa. Saimme todeta, että maisemat Toscanassa ovat juuri niin upeita kuin postikorteissa ja idyllisissä maalaisromanttisissa elokuvissa kuvataan.

kuva1

Huvilan patiolta avautuivat upeat maisemat viiniviljelmineen

Ensimmäinen projektipäivä koitti ja suuntasimme huvilastamme muutaman kilometrin päässä sijaitsevaan pieneen 140 asukkaan kylään, Farnetellaan. Projektin tiimoilta olimme kontaktoineet paikallista kyläyhdistystä ja paikan päällä meitä odottikin Suomen ja Italian lipuin sekä tervetuliaiskyltein koristeltu kyläyhdistyksen talo kyläläisineen. Meidän oli tarkoitus päästä tutustumaan kyläläisiin sekä heidän avullaan paikallisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin ja kuulemaan heidän kokemuksiaan niiden toimivuudesta. Kylän asukkaista suurin osa oli ikääntyneitä ja englanninkielen taitoa ei juuri löytynyt. Meidän onneksemme neljä kylästä jo pois muuttanutta opiskelijaa ilmoittautuivat meille tulkeiksi ja kommunikointi onnistui englannin kielellä. Nuoret esittelivät meille kylää ja kertoivat sen kiehtovasta historiasta. Kierroksen jälkeen keräännyimme jälleen kylätalolle ja oli ihana nähdä, kuinka moni kyläläinen oli saapunut paikalle. Istuimme yhdessä juttelemaan ja vaihtamaan kokemuksia paikallisista sosiaali- ja terveyspalveluista. Eroavaisuuksia Suomen sosiaali- ja terveysjärjestelmään oli paljon ja päällimmäisenä mieleen jäi ikääntyvien henkilöiden kohdalla perheen ja läheisten merkitys. Italiassa ei juurikaan ole palvelutaloja tai vanhainkoteja, vaan ikääntyneitä hoidetaan kotona läheisten ja kotisairaanhoidon voimin. Paikalliset olivat hyvin kiinnostuneita myös meidän sosiaali- ja terveysjärjestelmästämme ja kokemuksia ja ajatuksia vaihdettiin puolin ja toisin. Illan päätteeksi kylätalon terassille kannettiin pöydät ja tuolit ja kokoonnuimme yhdessä syömään illallista kyläläisten kanssa. Kielimuuri ei latistanut tunnelmaan, päinvastoin! Laululla ja naurulla paikattiin yhteisen kielen puuttuminen. Projektipäivä oli kokonaisuudessaan onnistunut ja oli hienoa päästä tutustumaan paikallisiin ja vaihtamaan ajatuksia heidän kanssaan. Puhumattakaan mielettömän hyvästä ruuasta.

Farnetellaan tutustumassa paikallisten opiskelijoiden kanssa

Farnetellaan tutustumassa paikallisten opiskelijoiden kanssa

Ihania kohtaamisia kyläläisten kanssa

Ihania kohtaamisia kyläläisten kanssa

Toisena projektipäivänä suuntasimme muutaman kymmenen kilometrin päässä sijaitsevaan Sienan kaupunkiin, jossa tarkoituksemme oli mennä tutustumaan Vammaiskeskukseen, il Laboratorioon, joka on pyörinyt kaupungissa vapaaehtoisvoimin jo 30 vuotta. Kontakti vammaiskeskukseen löytyi Italiassa asuvan Suomalaisen yhteyshenkilömme kautta; hänen kauttaan otimme yhteyttä Happy Free Bikersin –nimiseen yhdistykseen, jolla on jaosto sekä Suomessa että Italiassa. Happy Free Bikersin italian jaoston jäsenet tekevät vapaaehtoistyötä vammaiskeskuksessa.

Aluksi suuntasimme Sienassa paikallisen yhteyshenkilömme hotellille nauttimaan lounaasta ennen vammaiskeskukselle siirtymistä. Lounaalle seuraamme liittyi erityisopettajaksi opiskeleva italialainen nuori nainen, joka oli suorittanut työharjoittelunsa meillä Suomessa, Hollolan Salpakankaan koulussa. Vaihdoimme ajatuksia Suomen ja Italian koulumalleista erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden kohdalla ja pääsimme kuulemaan hänen kokemuksiaan Suomesta. Lounaan jälkeen olikin aika lähteä kohti vammaiskeskusta.

Vammaiskeskuksen asiakkaat ovat pääasiassa aikuisia, jo koulunsa lopettaneita henkilöitä ja he viettävät keskuksessa iltapäivän erilaisten aktiviteettien parissa. Näytelmien, musikaalien ja erilaisten retkien toteutus kuuluu vammaiskeskuksen arkeen. Keskus tarjoaa asiakkailleen yhdessä tekemistä, kohtaamisia sekä mahdollisuuden päästä näkemään ja kokemaan uutta. Ilmapiiri keskuksessa oli välitön ja lämmin, kaikki touhusivat saman pöydän ympärillä, oli naurua ja höpötystä. Seinät oli vuorattu valokuvilla erilaisista vuosien varrelle mahtuneista esityksistä ja retkistä. Hyvä mieli ja välittäminen huokui koko tilasta. Meidät otettiin lämpimästi vastaan ja pääsimme heti mukaan keskuksen toimintaan. Vietimme aikaa keskuksen asiakkaiden kanssa, askartelimme, leikimme ja lauloimme. Kokemus oli lämmin ja mieleenpainuva ja keskuksen ohjaajien toiminnassa oli paljon sellaista vilpittömyyttä, jota toivoisi näkevän vielä enemmän myös Suomessa.

Vammaiskeskuksen väkeä

Vammaiskeskuksen väkeä

Illan päätteeksi meidät kutsuttiin vammaiskeskuksen johtajattaren kotitilalle illalliselle. Kotitila sijaitsi niin ikään Sienassa, Toscanan idyllisellä maaseudulla ja pääsimme nauttimaan mielettömistä, itse tehdyistä ruuista ja kokemaan paikallista kulttuuria aidoimmillaan.

Illallista paikalliseen tapaan

Illallista paikalliseen tapaan

Sienan projekti poiki meille Motiven fysioterapeuttiopiskelijoille vielä paikanpäällä yhden tutustumiskäynnin; pääsimme seuraavana päivänä opastetulle kierrokselle paikalliseen kuntoutukseen painottuvaan kylpylään. Kylpylän reumatologi esitteli kylpylää ja kertoi tarjottavista hoidoista ja palveluista sekä erilaisista kylpylän altaista ja niiden kuntouttavista vaikutuksista. Pääsimme testaamaan veden kuntouttavaa vaikutusta itse ja pulahtamaan altaisiin, rentouttava vaikutus todettiin käytännössä!

Konseptina Final Camp mieletön, myös näin hyvinvointialan opiskelijan näkökulmasta. Se rohkaisee opiskelijoita kansainvälisille vesille, avaa uusia ovia ja etenkin mahdollistaa kosketuksen sellaisiin kokemuksiin, joihin muuten ei turistireissuilla ole mahdollisuutta. Omaan ammattiin ja sen toimintaympäristöön tutustuminen sekä keskusteleminen toisen kulttuurin edustajan kanssa on silmiä avaavaa ja antaa omaan työhön uusia näkökulmia. Pääsimme omalla Final Campillamme näkemään ja kokemaan Italian kulttuuria hyvin autenttisessa ympäristössä, ei ainoastaan turistin näkökulmasta. Kielimuurikaan ei näyttänyt paikallisia haittaavan, vaan monet juttelivat meille hyväntuulisina italiaksi, vaikka ilmeemme muistuttivat varmasti enemmän tai vähemmän kysymysmerkkejä. Eräs valveutunut tiimiläisemme oli kuitenkin jo ennen reissua opiskellut youtuben ihmeellisestä maailmasta italian kielen alkeita, joka osoittautui kullanarvoiseksi taidoksi. Myös me muut tiimiläiset pääsimme käytännössä niitä opiskelemaan ja ”Non capisco” oli fraasi, jota jokainen pääsi käyttämään viikon aikana.

Motiven Final Camp oli kokonaisuudessaan onnistunut ja ihana päätös vuoden kestäneelle rutistukselle. Projektien lomassa ehdimme onneksi hieman lomaillakin. Vielä kuitenkin painetaan viimeiset kuukaudet hommia ennen uuden, valmistumisen jälkeisen seikkailun alkamista!

Aurinkoa altaalla Motiven tapaan

Aurinkoa altaalla Motiven tapaan

Arrivederci,

Sanni, Motive

Alumn of the month: Mika Kuusisto

Kuukauden alumniHow does it feel to establish a company, raise its turnover up to several millions and eventually sell the company, and all within just 1.5 years? What about Proakatemia’s role behind the success? Mika Kuusisto, a graduate from Hype cooperative (2013) will reveal the answers to these questions.

What are you working on at the moment?

I’m the CEO of Kopla Games and one of its four founders. I run the company and take care of developing its business. For the last 1.5 years, my main task has been ensuring that the company has money in the bank. I’ve raised multiple funding rounds, secured a publishing contract and public funding, as well as sold the company. This year, I’m focusing on growing the company, recruiting great new people and inducting them to the house. Then we will think about what kind of an organisation and strategy we want to create.

What is Kopla Games?

Kopla Games is a mobile game startup. The company was established in January 2015 by four friends who all have a background in creating the famous Angry Birds mobile game.

During the first year we raised 800 000 euros on two funding rounds and signed a publishing contract. Our dream was to sell the company one day if everything goes well. We were struck by luck and the company was already sold after one and a half years.

We’ll continue running Kopla Games in Tampere with the same spirit as before. Our goal is to create a top-level mobile game. Our plan is to do to action game genre the same that Supercell did to strategy gaming: To introduce them to mass market audiences.

Our first game, Nonstop Knight was released recently. The start was promising and the game got four million new players during the first month. We’ll continue to grow the game and bring new players to it – business around it is going strong.

We will make more games in the future. Nonstop Knight hasn’t reached our vision of a global hit game but it is the first step to the right direction. We didn’t have a great idea of a game in mind when we founded Kopla Games but rather strong ideas about how we wanted to work. Through our experience we have seen what are the sensible ways to strive for a world class hit game. For me, the book Lean Startup was the most inspiring one during my time in Proakatemia and it is also behind our company’s product philosophy.

What kind of know-how does your work require?

Passion and learning. For example, nothing hasn’t prepared me to raise money for the company. However, what I did learn in Proakatemia was how to search for information and adapt it to my needs.

In my work I also need people skills. Initially, I was a computer science student and I still describe myself as a nerd. During my time at Proakatemia I learnt to operate with all kinds of people. So many things in business depend on interpersonal skills. My work requires a certain kind of attitude: I always have to be ready to change the direction. I have to analyze and reflect on how things work. In case they don’t, it’s my job to improve the defunct processes.

Having high tolerance for uncertainty and willingness to take risks are also imperative. Our company was sold to German Flare Games in the Summer. It is always a challenge to collaborate internationally with someone who doesn’t share the same space together with you. In Proakatemia, I understood how

important it is to create trust. I have put this lesson to good use and from the start, we have tried to see each other face to face in order to build trust. We often visit Germany and the Germans come to visit us here. Trust is always the starting point for good communication.

How have you improved your own skills during the path?

One of the best things I picked up from Proakatemia was learning to read books. Although, only during the last couple years I’ve really got keen on reading and looking for knowledge. It’s important to have a passion for reading, exploring and doing research on different kinds of things. These things should also be put into a critical perspective, and tried out in practice.

What have you done after Proakatemia?

Before founding Kopla Games, I worked with computer games as a producer for two years. That way I could gain expertise in what I wanted to do. I learned how it is like to make games, what kind of challenges there are in the trade and what it means to lead a team in that environment. I started working on games already during my studies in Proakatemia, and I remember that I said in the last cottage retreat session that I have founded my own company by the time I’m thirty years old but the great opportunity for that presented itself a bit earlier. I feel that it was crucial to accumulate expertise of game industry before founding my own company. Proakatemia gives you the zest and desire to learn new things but what was missing was the practical working experience.

What’s the best memory during your time in Proakatemia?

The trip to abroad! We saved money with Hype for 1.5 years and just before graduation we flew off to Amsterdam, Barcelona and Mauritius. During the trip we documented our thoughts about young entrepreneurs and their opinions on entrepreneurship in different countries.

In Proakatemia I often pushed myself to performing, which I did not have earlier experience of. Many of my fellow academians encouraged me with such comments as “You’re quite good at this!” and “This could be something to hold on to!”. Performing is nowadays extremely important in my job. I have a lot of conversations with investors, and I was also publicly speaking to one hundred people in Germany just a couple of weeks ago. I still do get nervous when I have to perform, and it never feels natural for me. But the vibes during now and then are still the same.

I also remember enjoying lots of the cottage retreat too, They were a brilliant tool for teaming up. From the very beginning we’ve arranged these retreats with Kopla Games as well. After all it’s where initially started the company. We pondered on things like what is actually Kopla Games and what to we want to become. We still hold on to our tradition: last week we had our retreat on a sauna boat!

What kinds of projects did Hype do during their studies in Proakatemia?

During the first autumn, we created the “Palvelu lahjaksi” (“Service for a Gift”) product concept. The whole team worked on the project and it was a good opportunity to get to know each other and build trust. Hype also created the Visio Junior event concept. We organised the event and practiced selling. The sales experience that I gained from that project has been invaluable in my current work. We also ran a café “Skå”

in the local shopping mall. That taught us to understand the figures on a balance sheet and we noticed how hard it is to run a feasible cafeteria business. Hype still has the same WhatsApp channel and we keep in touch on a yearly basis. Travelling has also remained a tradition that we keep up with a small group of people. Next, we’re going on a cruise to Tallinn and we’ve also convinced Veijo (Hype’s Coach) to join us!

How do you feel about Proakatemia today?

I have an enourmous respect towards the system, and the things I was able to learn during the process. Proakatemia has definitely been an imporant factor during my career. I did feel sometimes like an outsider for being the only one who wanted to do things related to technology and games. Proakatemia can have an impact of molding people into the same shape, but I feel like I managed to adjust Proakatemia to the way I wanted my path to be.

How did it feel like to be a Business Information Systems’ student in Proakatemia?

We started the studies in 2011 and I told everyone that “Hey, Netflix, Twitch and other streaming services are a big thing in the states and we have none of that in Finland. How about we bring one of those here!?” This got no one else excited. In Proakatemia, the diversity enriches activities but also makes them harder when people want to do completely different things. It is really difficult to get 20 people to walk to the same direction when some of them want to create a Netflix and some of them run a café.

In the end of the day, the best things were those projects that we did together as a team. In those projects you learned how to work with very different people than with whom I was used to working with in my own field. In Proakatemia, everybody were business people while here I work mostly with programmers and graphic artists.

I believe that studies in Proakatemia are useful in any kind of work. Proakatemia has given me a better basis for this job than I could have gotten from anywhere else. Even though, I still don’t have those IT skills, which is why I ended up as a producer. When you cannot design, draw or code, all there’s left to do is to lead people.

Proakatemia enables students from many different fields to do things. Even if you were an IT student who is not interested in business, I believe that in Proakatemia you will learn to build websites better than in the main campus. Projects are dropping to your hands in millions and you can also make money out of them in Proakatemia. For coders, Proakatemia may not be the right place, though.

What do you miss the most in Proakatemia?

There was always a good vibe in Proakatemia.

I remember well the first days spent in Proakatemia. I instantly realized that I’m in a quite different place than what the main campus is like. The folks had much more drive, enthusiasm and passion for things. Although there are similar people in the main campus too, I still feel like the enormous amount of people effectively kills the vibe in there. There is just something great about the Finlayson area and it looks like the new premises have maintained that as well.

The kind of cosy and homelike feeling is something that we have strived for in our present office too. In here, you don’t get the nine-to-five feeling, which you don’t get in Proakatemia either.

kuukauden alumni proakatemia

kuukauden alumni proakatemia

What were the most important things you learned in Proakatemia that help you in your current work?

People skills, building a team, and reading and looking for information. Also, a certain kind of “business hustle” where you try to get things done with scarce resources. In Proakatemia, we often had zero resources and, thinking back, many of the things we did there now feel quite silly and small time. Still, building a startup is very similar: At first you don’t have any resources and then you have some but still not enough.

In Proakatemia, I gained a basic understanding of starting a company and team dynamics and I wasn’t scared of starting a company after Proakatemia. Proakatemia left me with a feeling that things can also be worked out as long as you just work, study and talk. It could be this “Trust the process.”

Your greetings to current people in Proakatemia and for those interested in applying to Proakatemia?

I think Proakatemia is the best place for those interested in entrepreneurship. I would also like to challenge folks to think bigger! In our Hype business cards, it said: “Think Big, Get Hyped!”

Mitä Tampere3:sta tulee? Ideatori 28.9.2016

Kolmen korkeakoulun muodostama suhde Tampere3 näkyy jo nyt opiskelijan arjessa. Uudet Y-kampukset ovat avautuneet Tampereen teknilliselle yliopistolle ja Tampereen yliopistolle, ja opiskelijoilla on mahdollisuus valita kursseja oman korkeakoulunsa ulkopuolelta. Tämä on tietenkin vasta alkusoittoa. Tulevat vuodet tuovat yhä konkreettisemman muutoksen opiskelijoiden arkeen.

Proakatemian tiimiyritykset Eventa ja Noste 360 ovat mukana järjestämässä TAMKin Ideatoria tuoden oman mausteensa tähän korkeakoulukeitokseen. Tulevaisuudessa Tampere3:n ansiosta Proakatemiankin opiskelijat pääsevät entistä tiiviimmin tekemään yhteistyötä myös Tampereen yliopiston opiskelijoiden kanssa. Tästä osaamisten törmäytyksestä voi seurata mitä huikeampia bisnesideoita.

 

Tämän kertaisella Ideatorilla aiheena on vision vieminen käytäntöön. Tämä vaikuttamismahdollisuus halutaan antaa sekä meille opiskelijoille, että korkeakoulujen henkilökunnalle. Ideapisteitä on kolme:

  • Tulevaisuuden osaaminen – mitä Tampere3 voi tarjota?
  • Mitä odotat opintojen ohjaukselta ja palveluilta?
  • Oma panokseni strategiatyöhön.

Tarkoituksena pisteillä on selvittää niitä arjen asioita, jotka Tampere3:n tulee ottaa huomioon ja parhaita kanavia saada opiskelijat vaikuttaamaan tähän prosessiin. Näiden lisäksi aiheena on miten Tampere3.ssa annettavan koulutuksen tulisi vastata työelämän haasteisiin.

“Tampere3:sta valmistuu kansainvälisesti ja monitieteisesti taitavia osaajia, joita tulevaisuuden yhteiskunta ja työelämä odottavat. Opiskelijoiden itsensä räätälöimistä opintopoluista rakentuu poikkitieteisiä yliopisto- ja ammattikorkeakoulututkintoja. “

Totuus on, että suurin kohderyhmä johon muutos vaikuttaa ovat opiskelijat. Tampere3 tuo loistavia mahdollisuuksia ja samalla myös pelottavalta vaikuttavia muutoksia. Nyt on se vaihe, jossa voimme omalla panoksellamme vaikuttaa muutokseen ja tuoda esille opiskelijanäkökulmasta ne isoimmat arjen pulmatilanteet.

 

Kolmen korkeakoulun suhde tulee onnistumaan parhaalla tavalla vain ja ainoastaan hyödyntämällä myös opiskelijoiden antamaa näkökulmaa. Minut ja muut Ideatoria pitävät opiskelijat löydät Tampereen ammattikorkeakoulun b-siivestä ravintolan edustalta 28.9.2016 klo 9.00-11.30. Ohjelmassa on paljon muutakin mielenkiintoista. Nähdään siellä!

Suuri seikkailuni

Päätin jo TAMKissa aloittaessani, että aion hyödyntää mahdollisimman paljon eteeni tulevia mahdollisuuksia kansainvälistymiseen. Proakatemialla opiskelu ei ole este vaihtoon lähtemiselle, kunhan vaihdon jälkeisen ajan suunnittelee hyvin. Esimerkiksi projektitunnit eivät kerry vaihdossa ollessa, joten on hyvä tarkistaa, että saa kerrytettyä vaihdosta huolimatta vaaditut tunnit kasaan. Vaihtokoulussa opiskeltavat kurssit hyväksiluetaan osaksi Proakatemian opintoja.

royalpalace
Vietin kevään 2016 Espanjan vilkkaassa pääkaupungissa Madridissa, ja opin tällä matkalla todella paljon. Tavoitteenani oli matkustaa mahdollisimman paljon, jotta saan eniten irti uudesta kulttuurista ja elämästä. Kävin Marokossa sekä Portugalissa, ja Espanjaa tuli kierrettyä paljon, esimerkkeinä Valencia, Barcelona, Malaga, Granada, Toledo ja Ibiza.

cadiz1   aplaza  

Kouluarki Espanjassa

Jos ihan rehellisiä ollaan, vaihtoyliopistoni Universidadakoulu
Rey Juan Carlos ei kuulunut ihan Madridin parhaimmistoon. Toisaalta tämänkin koulurupeaman haluan kääntää voitoksi, ja ainakin voin sanoa oppineeni kärsivällisyyttä ja arvostusta Suomea ja Suomen koulujärjestelmää kohtaan.

Opiskelu oli todella yläastemaista, ja professoreilla oli suuri auktoriteetti. Tehtäviä laskettiin liitutaululle, ja opettaja keräsi kotiläksyjen tekijöiden nimet ylös. Toisaalta itselläni ei ole paljoa kokemusta yliopistomaisesta opiskelusta, ja Proakatemia on saanut minut unohtamaan ammattikorkeakoulun ensimmäisen vuoden opiskelumetodit, joten tämä saattaa olla ihan normaalikin opiskelutapa yliopistossa.

Espanjan taloustilanne on todella huono ja opin vaihdossa oikeasti sen, kuinka hyvin asiat Suomessa ovat, ja kuinka hyvä palkkatasokin on verrattuna Espanjaan. Tapasin yrittäjyydestä kiinnostuneita paikallisia opiskelijoita, ja kun kerroin meidän koulusta ja sen tuomista mahdollisuuksista, se kuulosti heidän korviinsa unelmien koululta. Tajusin sen, että Proakatemia todellakin on ainutlaatuinen koulu, ja aion ottaa viimeisestä puolesta vuodestani kaiken irti.

elescorial

Arkeen paluu etelän auringosta

Arkeen paluu siestan maasta oli ”karu”, sillä vietin vain yhden viikonlopun vapaalla ja menin seuraavana maanantaina jo töihin. Hoidin vaihdossa ollessani itselleni kuukaudeksi palkkatöitä ja toiseksi kuukaudeksi projektin Seinäjoen asuntomessuille, joten en jäänyt tyhjän päälle palatessani Suomeen. Olin kuitenkin jo ehtinyt hieman ikävöidä rakasta kotimaata, joten itselle ei ollut erityisen vaikeaa palata takaisin. Olin jopa jo odottanut elämäni rutinoitumista ja säännöllisyyttä, jota Espanjassa ei aina ollut. Takaisin paluuseen motivoi myös se, että tiedän pääseväni taas talvella reissuun, kunhan teen kesän ahkerasti töitä. Marraskuussa on luvassa Eventa 1.0 Final Camp, ja lähdemme Indonesiaan Balille, joten motivaatio on todella kova!

africa

Afrikan muistoja

Käytännön asioita vaihdon jälkeen oli suhteellisen paljon hoidettavana, piti hoitaa töihin uusi verokortti, sillä postit eivät kulkeneet kunnolla Espanjaan, hankkia vuokra-asunto syksylle, muuttaa osoite takaisin Suomeen, etsiä toimeksiantaja opinnäytetyölle, pyytää vaihtoyliopistolta opintopisteistä todistus muutamaan kertaan ja vielä on kirjoitettavana 12-sivuinen vaihdon jälkeinen raportti.

Ehdin matkalla kokea myös Madridin vuokrasolussa vesivahingon, toimia valokuvamallina ja assistenttina valokuvaaja- ja muotisuunnittelijakämppiksilleni sekä todistaa kaikenlaista draamaa, mitä yhdeksän hengen yhteisasuminen tuo tullessaan. Olen kuitenkin enemmän kuin kiitollinen kokemuksesta, ja tutustuin matkallani erittäin ihaniin sekä vähemmän ihaniin ihmisiin. Opin myös luottamaan siihen, että asiat järjestyvät, ja huomasin pärjääväni vieraassa maassa ja hoitavani asioita espanjaksi, vaikka en kyseistä kieltä vaihtoon lähtiessäni kovin paljoa puhunut. Jos herää kysymyksiä vaihtoon tai Espanjassa asumiseen liittyen, kysykää rohkeasti!

avalencia

Valencia ja uudet ystävät

Hasta luego!

 

Veera Leppäniemi,

Eventa

Vaihtoblogi: veeralepe.wordpress.com

Kauneus unelmana, unelmasta bisnestä

Olemme Ripsihuone Tampereen kosmetologi-ripsimuotoilijat Anne ja Eveliina. Lisäksi olemme TAMKin liiketalouden yrittäjyyslinjan opiskelijoita. Opintojamme Proakatemialla on jäljellä vielä puolitoista vuotta. Tiimimme on Projektitoimisto Efekti, johon kuuluu lisäksemme 13 muuta tiimiyrittäjää. Tämä teksti kertoo siitä, kuinka me kaksi lähdimme toteuttamaan unelmaamme #unelmienkoulussa.

RipsihuoneTampere_Proakatemia

Yrityksemme Ripsihuone Tampere tarjoaa palveluja intohimosta kauneudenhoitoon asiakkaalle sopivimmalla ajalla. Valikoimaamme kuuluvat sekä klassiset ripsienpidennykset että volyymiripsienpidennykset, kestovärjäykset, sokeroinnit ja meikkaukset. Löydät meidät Tampellasta, aivan Tampereen keskustan läheisyydestä. Samoissa tiloissa toimii fysioterapiayritys Proxima Finland, ja saammekin olla osa huikeaa työyhteisöä entisten Proakatemialaisten Artun ja Jessen kanssa.

Ajatus Ripsihuoneen perustamisesta alkoi kyteä viimeRipsihuoneTampere_Proakatemia3 vuoden syksyllä, kun mietimme, miten voisimme
hyödyntää kosmetologi-ripsimuotoilijan koulutustamme yrittäjyysopintoihimme. Molemmat olemme haaveilleet omasta kauneudenhoitoalan yrityksestä, mutta rohkeus hypätä hommaan on puuttunut aiemmin. Aluksi suunnitelmamme olivat paljon pienempiä, ja ajattelimme tekevämme ripsienpidennyksiä omista kodeistamme käsin, laskuttaen yrityksemme kautta.

Vuoden vaihteessa Proximan pojat kyselivät, josko lähtisimme heidän kanssaan etsimään liiketilaa. Hetken mietinnän ja epäröinnin jälkeen uskalsimme heittäytyä mukaan. Lähdimme vauhdilla ja jännittyneinä luomaan omaa yritystämme. Jos silloin olisimme tienneet, kuinka paljon kaiken maailman laskelmien ja suunnitelmien tekeminen veisi aikaamme, olisimme saattaneet harkita koko hommaa uudelleen. Olisimme mieluusti hypänneet suoraan tuotteiden ja brändin suunnitteluun. Jälkeenpäin ajateltuna olemme oppineet valtavasti jo ennen kuin olemme edes päässeet aloittamaan toimintaamme kunnolla.

Alkukesä on ollut toiminnantäyteistä aikaa, ja heinäkuun ensimmäinen päivä avasimme ovemme asiakkaille. Valmistelimme toimintaamme koodailemalla nettisivuja tiimimme Tommin avustuksella, vierailimme pariin otteeseen Ikeassa, tilailimme tuotteita, rakensimme ajanvarausjärjestelmää, toteutimme markkinointa sekä sisustimme ja loimme toimitilasta meidän näköisen. Alkutaival ihan oikeassa liikkeessä on lähtenyt sujumaan hienosti, ja suhtaudumme tulevaan luottavaisin mielin. Olemme ihan täpinöissämme jokaisesta uudesta varauksesta ja jokainen asiakas on kullan arvoinen. Vaikka välillä tuntuu raskaalta, ja hoidettavia asioita on pitkä lista, niin olemme pikkuhiljaa oppineet myös nauttimaan tästä kaikesta täysin siemauksin. Joskus hommaa varjostaa pieni pelko tai stressi tulevasta, mutta onneksi meitä on kaksi ja tarvittaessa myös koko tiimin tuki.

Yhdessä päätimme uskaltaa, ja Ripsihuone Tampere on kirjaimellisesti meidän molempien unelmien yhteensulautuma.

RipihuoneTampere_Proakatemia2

Ps. www.ripsihuonetampere.fi -sivuilla pääsee tutustumaan meihin lisää ja varaamaan aikoja. Lisäksi löydymme Facebookista ja Instagramista. Tervetuloa Tampellaan!

 

Anne Tirronen & Eveliina Kauvosaari,

Efekti

Tiimiyritys pohjana uudelle idealle

Olemme parissa aiemmassa blogitekstissä kfootpool_aariviivatuulleet projektista nimeltään Footpool Finland. Toinen
projektin parissa työskentelevistä tiimiyrittäjistä avaa nyt hieman enemmän Footpoolin tarinaa ja omia tuntojaan yrittäjyydestä.

Tiimiyritys pohjana uudelle idealle

Monesti suurin kynnys yrittäjyydelle on raha. Uuden liikeidean toteuttaminen vaatii täysiä työtunteja, mutta elantokin olisi jostain hankittava. Lisäksi monet ideat vaativat investointeja. Vaihtoehdoiksi usein jäävät kajoaminen säästöihin tai lainan ottaminen. Proakatemia kuitenkin on omalla kohdallani ratkaissut molemmat ongelmat. Ainakin osan arjen menoista voi kattaa opintotuella, jolloin aikaa jää liikeidean kehittämiseen.

Akatemia kestää kaksi ja puoli vuotta, joka on usein kriittisintä aikaa uudelle yrittäjälle. Tuolloin töitä on tehtävä hullun lailla, mutta liiketoiminta ei välttämättä vielä tuota tulosta. Rahoitus pystytään hoitamaan tiettyyn pisteeseen asti tiimiyrityksen sisältä, mikä helpottaa uuden yrittäjän arkea. Osuuskuntaan kertyy kuukausien mittaan rahaa, jota ei välttämättä haluta heti nostaa palkkana. Tällöin on mahdollista tehdä hankintoja projekteille, jotka tuottavat rahat takaisin ajan kuluessa. Opiskelijastatus saattaa myös auttaa neuvottelemaan sponsoreita ja alennuksia projekteihin.

Footpool Proakatemia

Footpoolin pojat palkitiin Proakatemian kevätkarkeloissa vuoden hoteimpana projektitiiminä. Hyvältä näyttää!

Rohkeus ottaa riskejä

Lähdettyämme täysilllä kehittämään Footpoolia, oli sanomattakin selvää, että investointeja on tehtävä. Päätimme jo alkuun, että olemme valmiit investoimaan yhteensä reilu pari tuhatta euroa. Sovimme tiimin kanssa, että osuuskuntamme rahoittaa Footpoolia, ja tappiota tuottaessaan korvaisimme ne tekemällämme muulla työllä. Summa ei ole kovin suuri, mutta omista pusseistamme emme olisi sitä pystyneet maksamaan. Hankimme muunmuassa puutavaraa, tekonurmea ja palloja. Kesän alkaessa olimme jo reilusti ylittäneet asettamamme kahden tuhannen euron rajan. Päätös oli kuitenkin tehty, ja oli vain painettava eteenpäin. Saimme Tampereen kaupungin ja Ote Ratkaisut Osk:n innostumaan ajatuksesta Footpoolista Eteläpuistossa. Kaupunki suostui rahoittamaan projektia, jolloin pystyimme  toteuttamaan Eteläpuiston pelialustan. Nyt heinäkuun alkupuolella olemme jo lähestulkoon omillamme. Lisää hankintoja tehdään jatkuvasti, mutta olemme todistaneet projektin toimivuuden.

received_10206193641666655

Eteläpuistosta löytyy kiinteä pelialusta, jolla kokoakin riittää

P1040091

Eteläpuiston POP UP Kesärannan avajaisissa monet kiinnostuneet kävivät kokeilemassa peliä

Uusi tuote ei ole koskaan valmis

Olemme ensimmäisten joukossa tuomassa uutta lajia Suomeen. Kun aloitimme projektin, emme löytäneet yhtään kilpailijaa, joka tuottaisi täysin samaa palvelua. Nyt kesän tullessa vastaan on tullut jo useampi. Tämä tarkoittaa, että olemme oikeilla jäljillä. Kilpailun kasvu tarkoittaa myös sitä, että omaa tuotetta ja palvelua on jatkuvasti kehitettävä. Me olemme tähän mennessä rakentaneet yhden liikuteltavan ja yhden kiinteän pelialustan, vaihtaneet pääkohderyhmäämme lähes kymmenen kertaa, hakanneet päätä seinään ja riemuinneet. On kuunneltava asiakasta ja mietittävä, mitä me voimme tehdä paremmin.

IMG_20160701_202558

Footpoolia pääsi yhden viikonlopun ajan kokeilemaan myös Helsingin Hernesaaressa

Yrittäjyys on halua luoda uutta ja oppia

Tuntuu, että vasta Footpool on alkanut todella Footpool Proakatemiaavata silmiäni yrittäjyydestä. Olen projektin myötä oppinut
enemmän kuin yhdelläkään kurssilla. Projektin edetessä on välillä saanut tehdä pitkääkin päivää, mutta töitä tekee mieluusti, kun sitä tekee itseään varten. Koko projektiin suhtautuu täysin eri tavalla, kun sen on rakentanut itse alusta asti, ja saa tehdä jotain siistiä. Kun laittaa itsestään likoon näin paljon, menevät myös tunteet aika vuoristorataa. Välillä Footpool on maailman hienoin juttu, ja välillä taas tekisi mieli polttaa koko roska. Tämä on kuitenkin se syy, miksi kaikki eivät ole yrittäjiä. Itse en edes halua tasaista työtä, joka vain hoidetaan ja lähdetään kotiin.

Footpool ei ole ensimmäinen eikä viimeinen projektini Proakatemialla, mutta se on ylivoimaisesti tärkein tähän mennessä. Olemme tyytyväisiä, jos saamme ensi kesän jälkeen myytyä sen jollekin nuoremmalle tiimille, joka jatkaa projektin parissa, ja vie sitä eteenpäin. Tämä on kuitenkin vain minimitavoite, sillä koskaan ei voi tietää, minne tie vie.

 

Footpool Finland on peli jossa yhdistyy biljardin rentous ja jalkapallon intohimo. Liikuteltavan pelialustan voi vuokrata tapahtumaan tai yrityspromootioon. Lisäksi Tampereen Eteläpuistosta löytyy kiinteä jalkapallobiljardi, jossa lajia voi testata pientä maksua vastaan. Käy tutustumassa lisää projektiin:

Katso video!

www.footpool.fi

FB: Footpool Finland

IG: @footpool_finland

#eimitääntaskubilistä

 

Aleksi Kauppinen,

Eventa