Kuukauden essee: Harjoitus ei tee mestaria, vaan harjoitus ja riittävä uni

by with No Comment Kuukauden essee

Johdanto

Tämän esseen pohjana toimii aikaisempi kirjoitukseni ”asiaa nukkumisesta”, jossa esittelin unen kokonaisvaltaista merkitystä ihmiselle. Tämän esseen tarkoituksena on enemmänkin käydä läpi asioita nukkumisen ja oppimisen yhteydestä, sekä antaa vinkkejä, joilla jokainen voi parantaa omaa untaan. Mainittakoon, että asiat ovat yleistyksiä, eivätkä tietenkään toimi samalla tavalla jokaiselle.

 

Miten uni auttaa oppimista?

Oppiminen, oli kyseessä sitten uusi kieli tai pallon heittäminen, vaatii aivoiltamme paljon. Uusien sanojen oppiminen vieraalla kielellä vaatii usean aivoalueen saumatonta yhteistyötä, ja pallon heittämiseen vaaditaan ensin ajatus heittämisestä, jonka jälkeen karkeaa ja hienomotorista hienosäätöä aivojen eri osilta, ja lopulta hermopiuhoja pitkin käsky kulkeutuu lihaksille.

Sanonta ”old habits die hard” pätee myös opittuihin asioihin, kuten ajatus- ja liikemalleihin. Uuden asian oppiminen synnyttää uusia hermoratoja aivoissamme, kun taas jo olemassa olevan asian muuttaminen vaatii hermoratojen muuttamista, mikä on prosessina huomattavasti paljon pidempi. On esitetty, että yöunen aikana vähän käytetyt hermoyhteydet kuolevat pois, ja paljon käytetyt hermoverkot vahvistuvat. Tämän teorian mukaan esimerkiksi ”fake it til you make it” -asenne ja positiivisuuden korostaminen elämässä voi tuottaa jopa aivotasolla hyviä tuloksia. Uudet yhteydet tosin syntyvät vain, jos saamme riittävästi unta. Ilman tätä keskimäärin kahdeksan tunnin päivittäistä ajanjaksoa, olemassa olevat hermoverkostot jatkavat olemassaoloaan, eikä uusille verkostoille anneta mahdollisuutta muodostua.

Ihmisen unesta, palauttavaksi uneksi mielletty syvä uni (S3-S4) tapahtuu alkuyöstä, ja oppimista edistävä REM-uni taas ilmenee loppuyöstä. Karkeasti ajateltuna siis syvä uni palauttaa, REM-uni auttaa oppimista. Asia ei ole kuitenkaan niin yksinkertainen. Myös nREM-unen, eli vaiheiden S1-S4 on todettu edistävän oppimista merkittävästi. NREM-uni siirtää muistot lyhytkestoisesta muistista pitkäkestoiseen muistiin, ja REM-unen aikana eri muistojen välille luodaan linkkejä jotka auttavat tietojen soveltamisessa. Erityisesti S2-vaihe, jota esiintyy eniten unien viimeisen kahden tunnin aikana, auttaa muistijälkien luomisessa. Tämän muistia parantava vaikutus näkyy sillä aivoalueella, mikä on joutunut tekemään eniten töitä edeltävänä päivänä. Jos esimerkiksi käyttää aikansa uuden motorisen taidon oppimiseen, yöllä tämän S2-vaiheen aktiivisuus näkyy eniten motorisen aivokuoren alueella. Aivokuvantamistutkimuksilla ollaan huomattu, että juuri kävelemään opettelevilla lapsilla tämä S2-vaiheen aikainen aktiivisuus lisääntyy merkittävästi, minkä takia lapsi voi oppia kävelemään nopeasti, ja oppia muitakin motorisia taitoja.

Onko sillä muka oikeasti terveyden kannalta niin suurta merkitystä jos nukkuu liian vähän?

Nuorilla aikuisilla, opiskelijoilla, unen merkitystä ei voi liikaa korostaa. Jonkin uuden asian oppimisen jälkeinen seuraava yö vaikuttaisi olevan kaikista tärkein ennuste tietyn taidon pysyvyyden kannalta. Lähes koko yön kestävä pänttääminen voi ehkä toimia yhteen tai kahteen kokeeseen, mutta aivojen terveyden ja pitkäkestoisen muistamisen kannalta tämä strategia ei ole kovinkaan järkevä. Huonosti nukutulla yöllä voi olla ikävä noidankehämainen vaikutus. Otetaan esimerkkinä kokeeseen lukeminen, josta todennäköisesti jokaisella lukijalla on jonkinlaista kokemusta. Kokeeseen lukeminen aloitetaan maanantaina, ja seuraava yö nukutaan huonosti. Edellispäivänä opeteltu asia ei jää kovin hyvin mieleen, ja nyt tiistaina on entistä vaikeampi opiskella ja täytyy tehdä enemmän työtä uuden oppimisen eteen. Ehkä kofeiini auttaisi? Koe on ylihuomenna ja kahvi antaa virtaa opiskeluun. Avaan esseen loppupuolella kofeiinin vaikutuksia aivoissa, mutta iltapäivällä nautittu kofeiiniannos voi vaikuttaa elimistössä vielä nukkumaanmenoajan jälkeenkin. Puolivaloilla opiskeltu asia ei jää hyvin mieleen, ja seuraava yön unet voivat jäädä taas lyhyiksi. Keskiviikkoaamuna saattaa väsyttää entistä enemmän, ja vaikka ei väsyttäisikään, todennäköisesti edellispäivän asiat eivät ole jääneet hyvin mieleen. Eilen itsestäänselvyydeltä vaikuttanut yhtälö tai lauseoppi tuntuukin nyt taas kovin hankalalta, ja jo luettuja asioita voi joutua kertailemaan uudestaan. Koetta edeltävän yön unet jäivät vähäisiksi viime hetken pänttäämisen vuoksi. Koe voi mennä sen luonteesta riippuen hyvin, mutta esimerkiksi esseekokeessa vastaukset saattavat olla sekavia ja huonosti jäsenneltyjä. Aivoissa kuhisee, mutta mistään ajatuksesta ei oikein saa kunnolla kiinni.

Kuten yllä totesin, päivällä opitut asiat jäävät mieleen huomattavasti paljon paremmin, jos yöunet ovat riittävän pitkät. Univajeella on kuitenkin muitakin seurauksia, kuin vain muistia, luovuutta ja älyllistä suorituskykyä tuhoava vaikutus. Näihin kuuluvat muun muassa altistukset erilaisiin sairauksiin vastustuskyvyn heiketessä. Univaje on salakavala, sillä sitä ei välttämättä itse huomaa. Ihminen myös tottuu helposti huonompaan suorituskykyyn, eikä jatkuvaa sairastelua, unohteluja tai hajamielisyyttä välttämättä osata laittaa univajeen piikkiin. Sanonta ”kuolema kuittaa univelat” toivottavasti kuolee itse pian pois, sillä tämänkaltainen ylisuorittamisen mentaliteetti tuottaa usein vain huonoja tuloksia, tai tuloksia vakavillakin seurauksilla. Miksi siis suorittaa puolivaloilla liian pitkiä päiviä, kun voisi nukkua kunnolla, olla päiväsaikaan tehokkaampi, ja ylipäätään nauttia elämästä enemmän täysin levänneenä ja täynnä energiaa? Miksi elää elämää suorittamalla, kun siitä voi nauttia ja käyttää energiansa itsensä toteuttamiseen?

Vinkkejä hyvään uneen

Matthew Walker esittää kirjassaan ”Why We Sleep: The New Science of Sleep and Dreams” 12 vinkkiä, joilla todennäköisesti saa parannettua unen laatua. Olen kirjoittanut näiden alle myös hieman omaa pohdintaa. Vinkit vaikuttavat melko yksinkertaisilta, ja niin ne toki ovatkin. Omiin nukkumistottumuksiin kannattaa suhtautua kriittisesti, sillä huomaan itsekin välillä tekeväni asioita, joiden vuoksi nukun tavallista huonommin. Näihin kuuluvat muun muassa myöhäisillan Netflixin katsominen tai videopelit.

 

  1. Mene nukkumaan aina samaan aikaan, ja vastaavasti herää samaan aikaan joka päivä – myös viikonloppuisin.
  • Tämän asian Walker esittää jopa tärkeimpänä kaikista vinkeistä. Ihminen ei sopeudu hyvin unirytmin muutoksiin, mutta vuorotyöläisille tämänkaltainen rytmi ei ole mahdollinen. Vuorotyöläisillä esiintyykin paljon stressiä sekä ylipainoa, esimerkiksi siksi, että vähillä unilla aivot haluavat nopeasti rasvaista ja energiapitoista ravintoa ja ihmisen aineenvaihdunnassa tapahtuu myös muutoksia.
  • Mikäli viikonloppuna unet maistuisivat pitkään ja unta tulee 10 tuntia perjantain ja lauantain, sekä lauantain ja sunnuntain välisinä öinä, on hyvin todennäköistä, että arkena uni ei ole riittävää. Kymmenen tunnin yöunet eivät kuitenkaan riitä kuittaamaan univelkoja, joita on käytännössä lähes mahdoton kuitata pois. Univelka ei toimi kuten pankista lainan nosto, vaan karhuaja tulee nopeasti vaatimaan jotakin hyvinvoinnista, korkojen kera.
  1. Älä urheile 2-3 tuntia ennen nukkumaanmenoa.
  • Urheilua suositellaan vähintään 30min päivittäin, ja illalla kevyt liikkuminen voi olla hyvä. Kovatehoinen liikunta nostaa kehon lämpötilaa, ja tämä puolestaan vaikeuttaa unen saantia.
  • Kovatehoinen iltapuntti kannattaa siis unen laadun näkökulmasta jättää vähemmälle, ja tehdä sen sijaan mieluummin esimerkiksi kevyt koko vartalon avaava huolto, jooga tai taiji.
  1. Vältä kofeiinia ja nikotiinia, ainakin iltapäivällä
  • Kahvi, tee, virvoitusjuomat ja suklaa sisältävät kofeiinia, joka on nikotiinin tavoin piristävä aine. Kofeiini vaikuttaa Ihmisen väsymyksen tunteesta vastaa adenosiini-niminen välittäjäaine, jonka pitoisuus kasvaa päivän mittaa. Tietyn kynnyksen ylittyessä ihminen kokee itsensä uniseksi. Adenosiinipitoisuus vähenee unen aikana, ja on alhaisimmillaan aamulla kun ihminen herää. Kofeiinin kemiallinen muoto on samannäköinen kuin adenosiinin, ja se sitoutuu adenosiinin reseptoreihin aivoissa. Kofeiini siis estää adenosiinia tekemästä omaa työtään. Tämän jatkuessa aivot alkavat tuottaa lisää adenosiinireseptoreita, ja välittäjäaineen pitoisuus voi taas kasvaa. Tämä näkyy päällepäin kofeiinin toleranssin kasvuna, sillä kofeiinia tarvitaan aina lisää ja lisää täyttämään uudet adenosiinireseptorit.
  • Kofeiinipitoista juomaa EI kuitenkaan kannata kulauttaa kurkusta alas heti ensimmäisenä aamulla. Kofeiini vaikuttaa myös stressihormoni kortisolin pitoisuuksiin ylläpitävästi. Herätessä kortisolia on päivän ajankohdista eniten elimistössä, ja sen pitoisuus pienenee huomattavasti parissa tunnissa. Kroonistunut, pitkäaikainen stressi johtuu osaltaan jatkuvasti koholla olevista kortisolitasoista. Jos siis mahdollista, aamukahvi kannattaa sijoittaa ei heti heräämisen jälkeen, vaan esimerkiksi juuri ennen kotoa lähtöä tai vasta työpaikalla. Aamulla kannattaa sen sijaan juoda esimerkiksi lasillinen vettä, joka virkistää ja nesteyttää elimistöä.
  • Kofeiinin vaikutus voi kestää elimistössä jopa kahdeksan tuntia, joten iltapäivällä nautittu kahvi voi hyvinkin vaikuttaa vielä illalla nukkumaan mentäessä.
  1. Vältä alkoholia ennen nukkumaanmenoa
  • Alkoholi rentouttaa ja auttaa toki nukahtamaan, mutta unen laatu kärsii. Lasillisella punaviiniä, tai tölkillisellä olutta voi olla psykologisestikin rentouttava vaikutus, mutta jo muutama alkoholiannos vähentää REM-unen määrää.
  1. Vältä raskasta ateriointia ja juomista ennen nukkumaanmenoa
  • Kevyt iltapala on hyväksi, sillä nälkäisenäkään ei ole hyvä mennä nukkumaan. Lisäksi, eräässä tutkimuksessa (Trommelen & Van Loon 2016) huomattiin, että 40 gramman proteiinimäärä ennen nukkumaanmenoa stimuloi proteiinisynteesiä, ja voisi näin auttaa esimerkiksi lihaskasvussa. 40 grammaa proteiinia kuitenkin vaatii usein proteiinijuomaa, joka sisältää runsaasti nestettä. Nesteiden nauttiminen illalla voi herättää yöllä vessaan, ja näin katkaista yhtenäisen unen.
  1. Jos mahdollista, vältä lääkkeitä, joilla voi olla vaikutusta uneen.
  • Lääkkeiden pakkausselosteita kannattaa lukea, ja varsinkin jos kokee nukkuvansa huonosti, kannattaa kysyä lääkäriltä lääkkeenoton ajankohtaa.
  1. Älä ota päiväunia kello 15 jälkeen. Myöhäiset päiväunet voivat vaikeuttaa unen saantia illalla
  • Esimerkiksi kevyt liikuntatuokio tai happihyppely voi tuoda virkeyttä loppupäivää ajatellen.
  1. Rentoudu ennen nukkumaanmenoa
  • Tee jotakin rentouttavaa, lue esimerkiksi kirjaa. Kannattaa kuitenkin välttää Netflixin katsomista, sillä televisiosta tuleva sininen valo pitää aivot virkeänä, ja vaikeuttaa siten nukkumista.
  1. Mene lämpimään kylpyyn tai suihkuun ennen nukkumaanmenoa
  • Lämmin vesi saa pintaverenkierron virtaamaan, jolloin kehon lämpötila laskee merkittävästi. Alhainen kehonlämpö taas auttaa nukahtamista. Kuumotuksen tunne ei tarkoita sitä, että kehon lämpötila nousee, vaan juuri päinvastoin.
  1. Pimeä, viileä ja laitevapaa makuuhuone
  • Optimaalinen huoneen lämpötila on noin 19 celciusastetta. Käytä mahdollisuuksien mukaan verhoja, sälekaihtimia tai silmämaskia.
  • Älä käytä puhelinta juuri ennen nukkumaanmenoa. Sosiaalinen media pitää aivot hereillä, ja pahimmassa tapauksessa voi nähdä jotakin mieltä kiihottavaa, joka sitoo ajatukset, nostattaa pulssia, vilkastuttaa hormonitoimintaa, ja pitää näin hereillä.
  1. Yritä saada auringonvaloa joka päivä
  • Suomen vuodenajat ja auringon määrä huomioiden, voi kokeilla käyttää aamuisin esimerkiksi kirkasvalolamppua.
  1. Älä makaa sängyssä valveilla
  • Jos et saa unta noin 20 minuuttiin, nouse ylös ja tee jotakin renotuttavaa, ja kokeile sitten uudestaan. On normaalia, että stressi ja päivän tapahtumat mietityttävät, ja on parempi hyväksyä se, kuin murehtia sitä, että ei saa tarvittavaa unimäärää. Ihminen selviytyy kognitiivisista tehtävistä yllättävän hyvin univajeessakin, mutta se vain vaatii enemmän energiaa ja voi vaatia pidemmän palautumisajan kuin täysin levänneenä.

Lopuksi

Jos koet tekeväsi kaikkesi sen eteen, että saat hyvät yöunet, mutta olet aamuisin erittäin väsynyt, koet usein, ettei sinulla riitä energiaa suorittaa päivää tehokkaasti loppuun, huomaat tarvitsevasi yhä enemmän piristeitä pysyäksesi virkeänä, voi olla, että kärsit jostakin unihäiriöstä. Tässä tapauksessa kannattaa hakeutua lääkäriin, tai testauttaa unesi laatu uniklinikalla. Pelkkä sykemittarin antama lukema unen laadusta ei kerro juurikaan unen laadusta, vaan kokonaisvaltaiseen tutkimukseen vaaditaan useampi anturi ja aivosähkökäyrä, joka antaa tarkempaa dataa eri univaiheista. Täydellinen unitutkimus voi olla kertaluontoisesti melko kallis, mutta kyseessä on kuitenkin jopa tärkein hyvinvoinnin tukipilari josta kannattaa pitää hyvää huolta. Unitutkimuksesta voi saada Kela-korvausta, joten tämä kannattaa myös huomioida.

 

Lähteet:

PowerfulJRE. 2018. Joe Rogan Experience #1109 – Matthew Walker. Podcast. https://youtu.be/pwaWilO_Pig

Trommelen, J., Van Loon, L. 2016. Pre-Sleep Protein Ingestion to Improve the Skeletal Muscle Adaptive Response to Exercise Training. https://www.mdpi.com/2072-6643/8/12/763

Walker, M. 2017. Why We Sleep: The New Science of Sleep and Dreams. (Storytel, äänikirja)

Kuukauden essee: Ei kehnoille pomoille

by with No Comment Kuukauden esseeProakatemia

Kehnot pomot ympärilläni on kolmas kirja Thomas Eriksonin väriluokituskirjoista, jotka pohjautuvat DISA-malliin. Kyseinen kirja kertoo, minkälainen näkökulma DISA-mallilla on työelämässä, niin johtajan kuin työntekijän näkökulmasta. Tässä esseessä en käsittele tarkemmin, minkälaisia piirteitä mikäkin värityyppi edustaa. Sen sijaan keskityn, mitä oppeja sain kirjasta johtamiseen.

 

Voimme kokea todella hankalaksi joskus työskentelyn työpaikalla joko työkaverin tai pomon kanssa. Erilaiset persoonat voivat aiheuttaa meissä kummastusta sekä hämmennystä. Parhaiten ymmärrämme yleensä henkilöitä, jotka ovat samankaltaisia kuin itse olemme. Jos henkilö toimii ja kommunikoi vastakkaisella tavalla kuin me itse, on meidän hankala yksinkertaisesta ymmärtää häntä. Tällaiset toistuvat tilanteet voivat johtaa ärsytykseen ja myöhemmin jopa työpaikan ilmapiirin laskuun. Erikson antaa näihin tilanteisiin kirjassa ratkaisuja. Hän kertoo jokaisen värin piirteistä, mikä yleensä tietyissä väreissä ärsyttää ja miten oikeasti nämä henkilöt toimivat. Hän myös kertoo minkälaisia ongelmia voi ilmetä tiettyjen värien yhteistyöskentelystä.

 

”Esimieheltä on sinisilmäistä ja joskus suorastaan tyhmää olla käsittelemättä työntekijöidensä eroavaisuuksia. Se kuuluu keskeisesti johtamiseen. ” (Erikson 2018, 151) Näin Erikson ilmaisee erilaisuuksien ymmärtämisen tärkeyden toiminta- ja viestintätavoissa etenkin johtajan näkökulmasta. Jos haluaa olla tehokas viestijä, on ymmärrettävä laajasti mistä ihmisten persoonallisuudet koostuvat.

 

Uskon vahvasti ajatukseen, että ihmisen täytyy ensiksi tuntea itsensä hyvin, jonka kautta hän pystyy ymmärtämään myös muita. Eriksonin mukaan hyvin itsensä tuntevat pomot pärjäävät paremmin, viestivät paremmin ja näiden kautta he ansaitsevat työntekijöiden luottamuksen helpommin. Tämän takia johtajan itsetuntemuksella on suuresti väliä. Ei riitä, että tietää millaisia työntekijät ovat toiminta- ja viestintätavoiltaan. Ensisijaisesti on tunnettava itsensä ja omat tavat. Siitä on hyvä aloittaa rakentaa ihmistuntemusta.

Itsetuntemus vaikuttaa myös moniin muihin tekijöihin työpaikalla. Esimerkiksi stressinsietokykyyn. Erilaiset persoonallisuudet käyttäytyvät eri tavalla stressitilanteissa. Luonnollisesti johtajan on ensisijaisesti hyvä tunnistaa oma stressikäyttäytyminen, mutta tämän lisäksi on tärkeää huomioida muiden persoonallisuuksien stressikäyttäytyminen, jotta pystyy ymmärtämään paremmin työntekijöitä ja mahdollisesti myös auttamaan heitä.

 

Työnantajana on tärkeää tunnistaa ratkaiseva tekijä työntekijöiden työpanoksessa, joka on motivaatio. Erikson kirjoittaa, että: ”Ihmisen motivaationa toimii pohjimmiltaan se, mille hänen sydämensä sykkii.” (Erikson 2018, 113) Motivaatio antaa energiaa ja se saa suoriutumaan paremmin. Motivaation tärkeyden perusteella Erikson kertookin, miksi työnantajan kannattaisi paneutua työhaastattelussa hakijan motivaatiotekijöihin kokemuksen ja osaamisen sijaan. Hän kertoo, että motivaation ja käyttäytymisen pitäisi olla ensisijalla haastattelussa, koska jos hakijalta puuttuu osaamista, sen voi hänelle opettaa kurssien muodossa tai muut osaavat työntekijät voivat auttaa. Mutta jos hakijan motivaatio tai arvot ovat täysin vastakkaisia oman tai organisaation kanssa, sitä ei voi korjata millään vaan se aiheuttaa hankaluuksia.

 

Työnantajan näkökulmasta opin myös, ettei työntekijän laiskuus tai saamattomuus aina johdu vain hänestä tai siitä, että hän olisi yksinkertaisesti laiska ja saamaton. Syitä voi olla muita, jotka ovat korjattavissa, jos ne vain huomataan ajoissa. Esimerkiksi vika voi olla johtajassa. Johtaja ei välttämättä osaa johtaa oikealla tavalla kyseistä työntekijää.

Mieleenpainuvin esimerkki tällaisesta tapauksesta oli miehestä, joka oli pyytänyt apua kirjan kirjoittajalta, Eriksonilta. Kyseinen mies toimi jonkinlaisessa vastuutehtävässä yrityksessä. Hänen työpäivänsä olivat aivan liian pitkiä. Koko päivän hän auttoi muita työntekijöitä ja teki hommia, jotka eivät oikeastaan kuuluneet edes hänelle. Vasta muiden lähtiessä kotiin työpäivän päätyttyä, hän pääsi oikean työnsä kimppuun. Hän kertoi, kuinka häntä erityisesti ärsytti eräs työntekijä nimeltä Kenneth. Kenneth oli kuulemma täysin saamaton ja haahuili ympäriinsä ja lopulta mies aina päätyi tekemään hänen työnsä. Erikson sitten kysyi, että tietääkö Kenneth hänen viisi tärkeintä työtehtäväänsä. Mies naureskeli ja sanoi, ettei varmasti tiedä. Sitten Erikson kysyi mieheltä tietääkö hän, mitkä ovat Kennethin viisi tärkeintä työtehtävää, eikä mies osannut vastata. Kuinka huonosti työnsä hoitava Kenneth voisi tehdä hyvin työnsä, kun oma pomo ei edes tiedä, mikä on oikeastaan hänen työnkuvauksensa?

Tämän jälkeen mies kirjoitti Kennethille paperille ylös hänen tärkeimmät työtehtävänsä, jotta se olisi Kennethille mahdollisimman selvää. Myöskin tämä auttaa, jos töitä on paljon ja työntekijän tulee osata valita, mitkä ovat kaikista tärkeimmät asiat hoitaa ensisijaisesti. Kun Erikson neuvoi miestä, hän arveli, että Kenneth on sellainen työntekijä, joka tarvitsee suoraa ja selkeää ohjeistusta. Tiettyjä värejä taas sellainen voisi vihastuttaa.

 

”Johtajan tärkein taito on osata kommunikoida työntekijöidensä kanssa. Saada viesti perille, olipa se mikä tahansa.” (Erikson 2018, 31)

Viestintä on kaiken A ja O. Työnantajan tehtävä on ottaa selville millä tavoin kannattaa kommunikoida erilaisille työntekijöille. Valitettavaa on, että samanlaisella tavalla viesti ei mene perille aivan jokaiselle. Mietin myös, että ellei tiedä kuinka lähestyä työntekijää tai kuinka esimerkiksi hänen unohtumattomat työtehtävät saisi hoidetuksi, voi asiasta kysyä työntekijältä suoraan mutta kohteliaasti. Jos nyt kyseessä on esimerkiksi tapaus, että työntekijä unohtelee asioita, jotka on neuvottu monta kertaa. Voi työnantaja kysyä: ” Mitä voisimme tehdä, että sinä muistaisit tulevaisuudessa? Minkälaista muutosta sinä kaipaisit, jotta asia etenee?” Silloin työntekijä saa rauhassa miettiä eikä vastausta anneta hänelle valmiiksi.

 

Kirjassa käsiteltiin erilaisien henkilöiden yhteensopivuutta työelämässä väriluokituksen perusteella. Johtajuuden näkökulmasta oli todella mielenkiintoista lukea minkälaiset värit sopivat parhaiten yhteen tietyn johtajavärin kanssa. Yleensä samanväriset tai lähekkäin olevat värit ominaisuuksiltaan sopivat parhaiten yhteen. Ja taas toisistaan kauimpana olevat värit sopivat vähiten yhteen, kuten esimerkiksi sininen ja keltainen. Kuitenkin asiassa on kääntöpuoli, koska erilaisuudet parhaimmillaan voivat täydentää toisiaan. Sen tapahtuminen ei ole kuitenkaan aivan yksinkertaista, koska ymmärrys voi täysin puuttua. Taitava johtaja osaa kuitenkin viestiä oikealla tavalla ja käsitellä erilaisia persoonallisuuksia.

 

Minua kiehtoo suuresti erilaiset persoonallisuudet. Kun luen täysin erilaisista persoonallisuuksista kuin mitä itse olen, avautuu minulle jollain tapaa täysin uusi maailma. Täysin erilaiset ajattelu- ja toimintamallit. Haluan toimia hyvänä johtajana ja etenkin ymmärtäväisenä sellaisena. Etenkin haluan olla hyvä viestimään asiani. Haluan pystyä motivoimaan erilaisia persoonallisuuksia työssään enkä ainoastaan niitä, joita itse kykenen ymmärtämään.

Suosittelen aivan jokaista lukemaan kyseisen kirjan. Se oli todella ajattelua avartava. Uskon, että siitä on hyötyä kaikille riippumatta siitä, oletko työntekijä vai työnantaja. Lisäksi molemmat näkökannat käsitellään kirjassa ja mikä sen parempaa, kuin ymmärtää asiat molemmilta kannoilta. Voit myös hyvin lukea kirjan, vaikka et olisi lukenut aiempia kirjoja, kunhan tiedät DISA-mallin pääpiirteittäin.

Kuukauden essee: Läsnäolo ja psykologinen turva pohjana luottamukselle

by with No Comment Kuukauden esseeOpiskeluProakatemia

Proakatemialla luetaan paljon kirjoja ja kirjoitetaan niistä esseitä. Esseissä peilataan oppimaansa ja opit jaetaan muille yhteiseen Esseepankkiimme. Joka kuukausi Projektorissa valitaan yksi kirjoitus kuukauden esseeksi. Tämän kuun esseeksi valittiin pinkkutiimi Apajan Ida Laaksosen essee psykologisesta turvasta.

Apajan perustaminen on saanut minut pohtimaan tarkemmin luottamusta ja sen rakentumista. Tiimin aloitusvaiheesta olen erityisen kiitollinen meille kaikille, sillä olemme osaksi jopa huomaamatta rakentaneet vahvaa turvallisuuden pohjaa tiimiyrityksellemme. Miia Järvilehdon seminaarissa ymmärsin, mitä tiimissämme on tapahtunut heti alusta lähtien.

 

Olemme rakentaneet psykologista turvaa. Se pohjautuu luottamukseen ja avoimuuteen, joiden avulla on mahdollista kokea yhteenkuuluvuutta ja vastuuta tiimin sisällä. Psykologinen turva on pohjana myös huipputiimeissä. Kun tiimissä on luottamusta ja rohkeutta, se uskaltaa ottaa askeleen kohti tuntematonta ja selviää kriisitilanteista.

 

Luottamuksen rakentumiseen vaikuttaa henkilökohtaiset kokemukset luottamuksesta. Tunnen luottamuksen tiimimme sisälle, mutta en ole vielä täysin avoin. Luottamuksen rakentaminen vaatii aikaa ja kukin persoona lämpenee eri aikaan. Itse olen melko hitaasti lämpenevä uusille ihmisille. Ennen tiimin perustamista ajattelin, että luottamuksen rakentaminen tulee olemaan haasteellista. Omalle kohdalleni osuneet kokemukset ovat tuoneet minulle epävarmuutta ja pelon tunteita sosiaalisista tilanteista. Olen muutaman kuukauden aikana ylittänyt itseni, olemalla avoin ja haavoittuva muiden edessä. On osattava olla rohkea, vaikka ei olisi täysin varma vielä, sillä ei kukaan meistä ole. Siksi rakennamme ja kehitämme luottamusta yhdessä.

 

Tiimin vastuulla on luoda ilmapiiri, jonka avulla yksilö tuntee itsensä hyväksytyksi sellaisena kuin on. Tiimillemme tehdyssä hyvinvointikyselyssä huomasimme, että yksilöiden itseluottamuksessa on parannettavaa. Olemme olleet tiimi vasta tammikuusta lähtien, joten epävarmuus on ihan okei. Tärkeintä on, että suunta kohti luottamusta ja avoimuutta on oikea. Itsensä arvostaminen ja arvokkaaksi kokeminen auttaa tiimiä menestymään, sillä jokaisen mielipiteillä on väliä. Omien mielipiteiden ilmaisu avoimesti ja asioiden kyseenalaistaminen vie tiimiä eteenpäin.

 

Keskustelimme hetki sitten tiimin kanssa non-verbaalisesta viestinnästä. Ymmärsin, että luottamuksen rakentamiseen liittyy paljon muutakin kuin sanotut asiat. Maaret Kallio kirjoittaa kirjassaan katseen ja kosketuksen toimivan sosiaalisina signaaleina ihmisten välillä. (Kallio, 2017) Eleiden avulla viestimme toisillemme hyväksynnästä ja turvallisuudesta. Aidon läsnäolon kautta voimme antaa toisillemme oikeanlaisia signaaleja ja vältymme väärinymmärryksiltä. Olen pysähtynyt monissa tilanteissa miettimään läsnäoloa. Olenko oikeasti läsnä? Kuuntelenko?

 

Läsnäolo ja mieli ovat osana ihmisten kohtaamista. Oman mielen hienovarainen hallinta ja ajatusten kohdistaminen aiheeseen ovat taitolaji. Avain mielentasapanoon on omien ajatusten hyväksyminen sellaisina, kun ne ovat. Sitä kautta myös toisten ymmärtäminen ja kuuntelu on helpompaa. Läsnäolo luo turvallisuuden tunnetta ja luottamusta. Olen miettinyt itseäni erilaisissa tiimin tilanteissa ja koen, että tiimin jäsenten läsnäololla on suuri vaikutus tilanteiden kehitykseen.

 

Dialogin parantamiseksi olemme tiiminä harjoitelleet kuuntelua. Ihminen ei voi olla toisen kanssa läsnä, kuuntelematta. (Kallio, 2017) Minulle kuuntelulla on iso merkitys. Koen, että kuuntelu on osa muiden huomioimista, joka synnyttää luottamuksen ja turvallisuuden tunteen. Hyvän itsetunnon rakentamiseksi on tärkeää kokea tulevansa kuulluksi. Pyrin aina olemaan läsnä ihmisten kanssa ja sitä kautta tasapainottamaan mieltäni. Olen tässä ja nyt en vielä huomisessa päivässä. Tiimissämme koetaan, että välillä on vaikea löytää tasapainoa kuuntelemisen ja puhumisen välille, mutta sitä harjoittelemme yhdessä.

 

Minulle psykologisen turvan kokemus perustuu tunteeseen siitä, että muut välittävät ja ovat läsnä. Haluamme tiiminä jatkuvasti kehittyä ja uskomme, että hyvän perustan rakentaminen kantaa meitä kohti menestystä. Matkalla ei saa unohtaa pohjaa, jota luomme ja jalostamme koko ajan. Tiimi muuttuu jatkuvasti ja siksi myös psykologinen turva saattaa välillä järkkyä. Uskon, että psykologista turvaa ei luoda pohjaksi vain kerran, vaan se muuttuu jatkuvasti. Jokaisella jäsenellä on rooli tiimissä, jos joku lähtee tai uusia jäseniä tulee lisää, luottamus rakennetaan uudelleen. Muovaamme tulevaisuuttamme tiiminä samalla, kun kehitymme yksilöinä. Tulevaisuuden huipputiimi koostuu erilaisista persoonista, jotka ovat valmiita seikkailuun turvallisen pohjan ansiosta.

Kuukauden essee: Yliväsymyksen kynnyksellä – Sekava matka sekavaan mieleen

by with No Comment Kuukauden essee

Proakatemialla luetaan paljon kirjoja ja kirjoitetaan niistä esseitä. Esseissä peilataan oppimaansa ja opit jaetaan muille yhteiseen Esseepankkiimme. Joka kuukausi Projektorissa valitaan yksi kirjoitus kuukauden esseeksi. Tämän kuun esseeksi valittiin Hurma Projektien Karoliina Kovalaisen essee, jossa käsitellään yliväsymyksestä ja stressistä selviytymistä.

Jo pienestä pitäen olen ollut luonteeltani periksiantamaton perfektionisti, joka ei anna itselleen lupaa rauhoittua. Tai jos kerran rauhoitun, alitan välittömästi oman rimani, jota en oikeastaan ole edes asettanut. Muita ohjeistan rauhoittumaan ja vähentämään tehtäviään, koska se helpottaa. Kuitenkin omassa mielessäni kuohuu, ja käyn täysin ylikierroksilla. Ulkokuoreni on kova, enkä halua antaa sen pehmittyä liikaa, jotta en pääse omasta mielestäni turhan helpolla.

Kirjoitan tätä tekstiä sängylläni mahdollisesti pienissä ”kuumehöyryissä”, sillä annoin parin viikon flunssataistelun jälkeen flunssalle vihdoin periksi ja vetäydyin sängyn pohjalle. Syy sille, että annoin itselleni ”luvan sairastaa” on se, että sain kevään toistaiseksi suurimman tehtäväni tiimissä päätökseensä.

Hurma suoritti eilen pääosin minun johtamanani todella haastavan, mutta silti erityisen innostavan 12H-innovoinnin. Olen odottanut innovointia siitä asti, kun sain kaupat toimeksiantajan kanssa sovittua marraskuussa. Nyt se odotettu päivä vihdoin koitti, ja yhdessä tiimiläiseni Kiian kanssa suunnittelimme päivän rakenteen äärettömällä tarkkuudella niin, että onnistuisimme kerrankin pysymään aikatauluissa ja ratkaisu olisi mahdollisimman kattava. Saimme arvosanaksi numeron 4. Se ylitti odotuksemme täysin! Mutta sitten tulee vastaan taas se sama ajatus, kuin monessa muussakin suorituksessa; en koe, että projektijohtajana, saati projektitiimiläisenä olisin onnistunut tehtävissäni tarpeeksi hyvin.

Olen jo useampia viikkoja, ehkä jopa kuukausia kokenut jonkin asteista stressiperäistä uupumusta. Välillä tuntuu, että olen hyödytön, kun en mielestäni tee tarpeeksi, mutta välillä taas koen olevani todella pahan kiireen keskellä, eikä vuorokausi riitä juuri mihinkään. Minä en riitä mihinkään. Koen tekeväni parhaani ja antavani itsestäni irti kaiken, mitä annettavana on – niin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla. Mutta se ei riitä. Aina tulee jokin vastoinkäyminen tai koen, että joku muu olisi kuitenkin tehnyt tehtäväni huomattavasti paremmin. Tämän tekstin kirjoittamisen voisi varmasti suorittaa paremmin, mutta koetan nyt antaa itsestäni kaiken, minkä irti saan. On päästävä tiimin esseepisterajoihin, ja samalla avattava omaa mieltäni kirjoittamalla, kun se ei suullisesti onnistu.

Huomaan päivien mittaan väsyväni yhä vain enemmän. Luulin jo, että väsymys olisi vihdoin ohi, kun hommatkin ovat vähentyneet syksystä huomattavasti. Mutta tässä olen taas ja muistelen muun muassa eilistä itkunpurkaustani innovoinnin keskellä siitä, että en halua pitchata Hurman ratkaisua toimeksiantajille, koska olen epäonnistunut ja tiimiläiset ovat väsyneitä. Illalla klo 21.

Kuten tekstistäni voi huomata, tiedostan pääosin ne hetket, joissa yliväsymys ottaa valtaa ehkä jopa naurettavallakin tavalla. Tänään voin nauraa sille, että eilen itkin pienestä, lopulta mielessäni kuitenkin hölmön suureksi kasvaneesta, ylireagoinnista. Olen tietoinen, etten voi itse vaikuttaa kaikkeen ja olla kaikessa paras. Annan itselleni ylireagointini huomattua lähes aina ns. anteeksi, mutta aina tulee uusi hetki, jolloin minä ja tekemiseni eivät riitä. On taitanut syntyä uupumuksen polku, jolta en osaa vielä poiketa voimavarojen lisääntymisen, innostumisen polulle (Manka, M-L. Stressikirja, 2015).

Stressin ja uupumuksen tason tulkitsemiseksi luin Marja-Liisa Mankan Stressikirja – Mistä virtaa? vuodelta 2015. Minuun kolahti hurjan kovasti kirjan luku, jossa avataan teoria ”Stressitalosta”.

 

Kuva 1. Marja-Liisa Manka. Stressikirja, 2015. ”Stressitalo”

Stressitalo on asteikko stressin ja samalla uupumuksen tasosta. Ensimmäisen tason stressi ei tässä kuviossa ole sitä parasta mahdollista, eli positiivista stressiä. Ensimmäisellä tasolla stressin merkit ovat suhteellisen vähäisiä, lyhytkestoisia ja ilmenevät tilapäisesti. Tämän tason stressiä kokeva henkilö kokee henkistä väsymystä yleensä päivän lopuksi. Hän kokee olonsa riittämättömäksi ja turhautuu melko helposti etenkin muiden ihmisten seurassa. Fyysisiä oireita voivat olla päänsärky ja vatsa- sekä selkäkivut. Päivittäisten tehtävien vaatimustaso tuntuu ehkä liian kovalta käytettävissä oleviin resursseihin nähden. Ensimmäisen tason stressiä läpikäyvä kokee mahdollisesti lieviä unihäiriöitä ja saattaa heräillä aamuöisin.

Toisen asteen stressissä merkit ja oireet ovat tulleet näkyvämmiksi, kestävät kauemmin ja niistä on vaikea päästä eroon. Innostus on hiipumassa ja pettymyksen tunteet ovat tulleet jokapäiväisiksi. Yleinen mielenkiinto itseä kohtaan on ollut kadoksissa vähintään kuukauden. Toisen asteen stressiä kokeva tylsistyy ja turhautuu, ja se valtaa hänen mielensä. Hän tuntee kalenterin hallitsevan elämäänsä, eikä kykene oikein virkistäytymään. Tällainen henkilö saattaa kokea esimerkiksi viikon mittaisia masennuksen, ärtymyksen ja stressinpurkausten jaksoja. Hän usein myös nukkuu levottomasti läpi yön.

Kolmas aste on Stressitalon tasoista alin, mutta myös kriittisin. Kolmannen asteen stressissä ihminen on lopen uupunut, eikä koe kykenevänsä enää mihinkään. Hänelle on saattanut jo kehittyä jokin fyysinen sairaus tai vakava masennus.

Ehkä onnekseni, koen olevani tasolla yksi. Jotkut ”oireeni” viittaavat myös tasoon kaksi, mutta enemmän itseäni löydän silti ensimmäiseltä tasolta. Stressitekijät ovat huomattavan samanlaisia kuin uupumuksenkin. Molemmat alkavat kytemään usein siitä, että kalenteri tulee ylibuukattua, jolloin lepo ja rentoutuminen jäävät vähäiseksi, välillä jopa olemattomaksi.

Koska uupumus ja stressi johtuvat ensisijaisesti yliväsymyksestä, on ensiapu tietysti lepo. Nyt, kun kuumeilu antoi minulle vihdoin syyn levätä, koetan pitää siitä kiinni ja parannella itseni kunnolla niin itse flunssasta kuin myös stressistä ja yliväsymyksestä. Ensi viikolla pääsenkin onneksi reiluksi viikoksi muutaman ihanan tiimiläiseni sekä monen muun opiskelijan kanssa tutustumaan uusiin maisemiin Kosovon Pristinaan. Jospa irtiotto arjesta toisi hieman lisäbuustia arjen ikävyyksiin, ja se innostuneisuuskin kasvaisi taas, kun mieli saa hetken lomailla kaikesta ”oikeasta” työnteosta ja opinnoista. Samalla kuitenkin opintopisteet kertyvät, joten en pistä pahakseni ollenkaan!