Kuukauden alumni: Effiina Jalonen

by with No Comment Alumnit

Kuukauden alumni -sarjamme on herätetty jälleen pienen tauon jälkeen henkiin. Tällä kertaa pääsemme kurkistamaan vuonna 2016 Noste-tiimistä valmistuneen Effiina Jalosen ajatuksiin.

Nimi, ikä, tiimi ja valmistumisvuosi

Effiina Jalonen, 28v, Noste, valmistumisvuosi 2016

Mitä Effiina puuhailet nykyään?

Mulla on aika monta rautaa tulessa!

Pyöritän ystäväni Lindan kanssa Luo Maailma -nimistä luomispajaa. Teemme muun muassa markkinointi- ja viestintäalan projekteja yrityksille, mutta sen lisäksi teemme myös paljon muuta. Toimitamme esimerkiksi omaa Balladi-nimistä verkkolehteä. Kaikkien bisnesohjeiden vastaisesti me emme ole halunneet rajoittaa tekemistämme vain johonkin yhteen tiettyyn osa-alueeseen, sillä osaamme niin paljon muutakin. Työn lisäksi Luo Maailma on meille tapa toteuttaa luovuutta, oli se sitten kirjoittamisen, valokuvaamisen tai vaikkapa taidenäyttelyn muodossa.

Taide ja kulttuuri on lähellä sydäntäni ja työskentelen tällä hetkellä myös tuottajana Turun ylioppilasteatterin uusimmassa produktiossa. Godota odottaessa –niminen näytelmäkirjallisuuden klassikko saa ensi-iltansa maaliskuun alussa.

Ja jotta aika ei kävisi pitkäksi ja tekeminen loppuisi kesken, teen iltaisin personal trainerin hommia Motivus-kuntosalilla.

Mitä osaamista sinulta vaaditaan? Miten omaa osaamista on tullut kehitettyä tässä matkan varrella?

Itsensä johtaminen on kaiken osaamisen keskiössä kun työskentelee useamman projektin parissa samaan aikaan. Määritän onneksi itse työaikani ja olen onnistunut järjestämään aikatauluni niin, että kaikille töille on riittävästi aikaa.

Kaikkea työhön vaadittavaa osaamista olen kehittänyt ihan vaan tekemällä ja testaamalla erilaisia asioita – kirjoittamista oppii kirjoittamalla ja valmentamista valmentamalla.

Suurin oppi on kuitenkin tullut itsetutkiskelun ja omien rajojen löytämisen myötä. Aina ei ole pakko paahtaa tukka putkella, vaan joskus on myös ihan ok levätä. Saa myös olla heikko ja sen saa myös sanoa ääneen.

Miltä akatemian jälkeinen elämä tuntui, kuinka pääsit mukaan työelämään? 

Muutamaa kuukautta ennen valmistumista aloitin työskentelyn eräässä viestintäfirmassa ja siellä tapasin kollegani Lindan. Toukokuussa sanoin palkkatöille soronoo ja käynnistimme Lindan kanssa Luo Maailman. Sillä tiellä ollaan edelleen enkä ole hetkeäkään katunut päätöstä lähteä yrittäjäksi.

Jo akatemia-aikana huomasin itsessäni uupumisen ja väsymisen merkkejä, mutta en silloin antanut itselleni lupaa levätä. Tunsin syyllisyyttä siitä, että en saanut omasta mielestäni asioita tarpeeksi aikaan, mutta en ymmärtänyt että loma ja lepo olisi ollut paikallaan. Akatemia-aika on niin lyhyt ja piti saada mahdollisimman paljon aikaiseksi. Olisinpa edes ymmärtänyt ottaa lomaa heti valmistumisen jälkeen, mutta olin jo päässyt töihin, joten siihen ei ollut aikaa. Vauhti vaan kiihtyi valmistumisen jälkeisenä keväänä ja toukokuussa Luo Maailmaa perustaessamme olin aika valmista kauraa. Kesä meni levätessä ja viime syksy itseäni keräillessä. Nyt kaikki on onneksi hyvin ja virtaa riittää ihan eri tavalla kuin esimerkiksi vuosi sitten. Arvostan myös nykyään itseäni ja omaa osaamistani enemmän.

Mikä on paras muistosi Proakatemialta?

Minulla nousee aina hymy huulille ja tippa linssiin kun muistelen kaikkia niitä kilpailuja, jotka Nosteen kanssa voitimme – myyntipäiviä, tiimidiiliä ja muita. Niinä hetkinä me olimme todellinen huipputiimi! Puhalsimme yhteen hiileen ja jokainen Nostelainen antoi kaikkensa voiton eteen. Sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta on vaikea ylittää millään!

Ikimuistoinen oli myös Final Camp, jonka vietimme Kaliforniassa. Teimme projektiosuuden Riekes Centerissä San Fransiscon liepeillä, jonka jälkeen ajoimme pienemmän porukan kanssa rannikkoa pitkin Los Angelesiin muutamaksi yöksi. Rakastuin Santa Cruzissa käydessämme surffaamiseen ja seuraava matkakohteeni onkin oltava aaltojen äärellä.

Miltä proakatemialaisuus sinusta tuntuu tänä päivänä?

Akatemia-aika oli merkittävän iso ajanjakso elämässäni ja ilman sitä en olisi nyt tässä. Proakatemialaisuus merkitsee minulle sitkeyttä ja rohkeutta yrittää epäonnistumisista huolimatta. Kaikki akatemialta valmistuneet tulevat aina olemaan proakatemialaisia, sillä Proakatemia on iso perhe, johon kuuluu koko loppuelämän.

Mitä on ikävä Akatemialta?

Eniten ikävöin akatemia-aikaisia ystäviäni. Muutin heti valmistumisen jälkeen Turkuun, joten emme näe kauhean usein.

Mikä oli tärkein oppi tai koppi Akatemialta, joka on jäänyt käteen?

Suurin ja merkittävin asia, jonka Proakatemia-aikana opin on se, miten valtava merkitys on ihmisillä kenen kanssa työskentelet. Kannattaa kerätä ympärille hyviä tyyppejä, joiden kanssa kemiat kohtaa ja jaatte elämässä samanlaiset arvot. Silloin voitte yhdessä saavuttaa hurjimpiakin unelmia!

Akatemian kautta ymmärsin myös, että projektiluonteinen työ sopii minulle hyvin. “Kasista neljään” saman asian parissa tahkominen on pidemmän päälle puuduttavaa ja tarvitsen vaihtelua, jotta mieli pysyy virkeänä. Siksi tämän hetkinen työtilanteeni sopii minulle todella hyvin.

Minkälaisia terveisiä haluaisit lähettää nykyisille proakatemialaisille?

Nauttikaa elämästä ja pitäkää hauskaa yhdessä! Tehkää, kokeilkaa ja yrittäkää, mutta älkää ottako asioita liian vakavasti ja älkää pelätkö epäonnistumista – ne kuuluvat elämään.

 

alumniYhteystiedot

Effiina Jalonen

p. 0440787425

effiina@luomaailma.fi

Kuukauden alumni: Miia Maijala

by with No Comment AlumnitProakatemia

Kuukauden alumni -sarjassamme kolmas tänä vuonna on Miia Maijala, 33v, vuonna 2014 Versio-tiimistä valmistunut. Mitä Miia puuhailee nyt?

Mitä Miia puuhailet nykyään?

Kuukauden alumniOlen oululainen yrittäjä omassa yhden naisen yrityksessäni Mozaik Minds Oy:ssä. Pääasiallinen työyhteisöni ja henkinen kotini on Filosofian Akatemia, joka on Helsingissä päämajaa pitävä tutkimus- konsultointi- ja valmennusyritys. Tällä
hetkellä noin 80% työajastani käytän suomalaisen työelämän mullistamiseen valmentaen Filosofian Akatemialla yritysjohtoa ja esimiehiä tulevaisuuden työn taitoihin, kuten sisäisen motivaation johtamiseen ja itseohjautuvuuteen. Loput 20% ajastani käytän opiskeluihini ratkaisukeskeiseksi työnohjaaja-valmentajaksi Oulun Yliopistolla. Teen myös yksilö- ja ryhmätyönohjausta, esimerkiksi yrittäjien mentorointia Intotalon yrittäjävalmennuksissa. Verkostot ovat edelleen laajat ja pieni tarttumapinta akatemiamaailmaan tulee mm. tällä hetkellä Art of Hosting -fasilitointikoulutuksen järjestämisestä yhdessä parin Tiimiakatemia-alumnin kanssa.

Mitä osaamista sinulta vaaditaan? Miten omaa osaamista on tullut kehitettyä tässä matkan varrella?

Sekä valmentajan että työnohjaajan työssä tulee olla tietoinen ja kiinnostunut työelämästä ilmiötasolla; seurata trendejä, yhteiskunnan muutoksia, tuoreinta tutkimusta ja alan kirjallisuutta. Yksi tärkeimpiä taitoja on osata olla aidosti läsnä, kuunnella ja kysyä oikeita kysymyksiä. Viitekehyksinä positiivisen psykologian ja ratkaisukeskeisyyden ajattelutavat tuntuvat omilta ja luontevilta. Molemmissa työrooleissa on olennaista pystyä työntämään oma ego ja pätemisen tarve taustalle, jotta voi aidosti auttaa ja mahdollistaa toisen kehittymistä. Työssäni vaaditaan toki myös mm. projektinhallintataitoja, itsensä johtamista, priorisointia, tiimityöskentelyä. On pystyttävä joustamaan ja oppimaan uutta jatkuvasti. Fasilitointi-, ryhmätyöskentely- ja dialogitaidot ovat tärkeitä. Teen myös somemarkkinointia, suunnittelen tapahtumia, teen tarjouksia ja myyntikäyntejä. Olen valmistunut Tiimimestareista tiimivalmentajaksi, käynyt näyttötutkintomestarikoulutuksen ja nyt käynnissä oleva työnohjaajakoulutus kestää 2,5 vuotta. Luen jatkuvasti alan kirjallisuutta ja artikkeleita.

Miltä akatemian jälkeinen elämä tuntui, kuinka pääsi mukaan työelämään? 

Minun Akatemiapolkuni ei ollut se tavanomaisin. Samaan aikaan, kun aloitin Akatemiaopinnot, sain tietää olevani raskaana. Sain kaksi lasta Akatemia-aikana sekä juuri ennen toisen lapsen syntymää muutin takaisin kotipaikkakunnalleni Ouluun. Olin tekemässä viimeistä 24h innovointia 5-viikkoisen vauvan kanssa 😉 Työmahdollisuuksien suhteen en olisi malttanut aivan vielä lähteä Tampereelta. Kuitenkin tiedostin, että jotta voin toteuttaa itseäni pienten lasten kanssa yrittäjänä, tukiverkot ovat supertärkeät ja muutimme takaisin 10 vuoden poissaolon jälkeen. Oulussa aloitin verkostojen rakentamisen alusta jo äitiysvapaalla tutustumalla paikalliseen yrittäjyyden oppimisen ekosysteemiin. Aloitin vapaaehtoisena järjestämällä startup-tapahtumia ja pikkuhiljaa aloin saada laskutettavaa työtä. Minulla oli vahva matkailualan tausta ohjelmapalvelupuolelta ja päädyin tuottamaan mm. Polar Bear Pitchingiä, Lumo-valofestivaalia, yritystapahtumia ja olin myös osakkaana myyntiseminaareja järjestävässä yrityksessä. Samaan aikaan kasvatin valmennuspuolta eli mm. valmensin tiimivalmentajia Tiimiakatemia Globalin kanssa sekä ohjasin yritysjohtamisen erikoisammattitutkinnon tekijöitä Intotalon valmennuksissa.

Olen ennakkoluulottomasti tehnyt viime vuosien varrella hyvin erilaisia töitä hyvin erilaisten toimijoiden kanssa. Olen työskennellyt yrittäjänä, freelancerina, laskutusosuuskunnan kautta, osakkaana, verkoston jäsenenä yhteistyökumppaneinani yritysten lisäksi mm. Oulun kaupunki, non-profit organisaatioita ja oppilaitoskenttää. Akatemia-aikana ja sen jälkeen olin intohimoisen kiinnostunut yrittäjyyskasvatusasioista ja tiimivalmennuksesta oppilaitospuolella. Olen tehnyt paljon töitä pienyrittäjien ja startup-yrittäjien kanssa ja nykyään taas enemmän isojen yritysten ja organisaatioiden kanssa. Olen tukenut Oulun ammattikorkeakoulun Terwa-akatemian syntymistä olemalla mukana sen suunnittelussa, opiskelijahaussa, ohjausryhmässä ja valmentamalla sen valmentajia.

Mikä on paras muistosi Proakatemialta?

Paljon yksittäisiä onnistumisen kokemuksia; puhujareissu Manchesteriin osuustoimijoiden konferenssiin, eka iso koko tiimin yhteinen Reino&Aino proggis, luovien yrittäjien yhteisön valmentaminen, yrittäjyyskasvatusseminaarin järjestäminen, oman tiimin antama tunnustus hyvästä työstä. Ehkä isoimpana kolahduksena ahaa-elämys siitä, että näinkin voi oppia ja kuinka nerokas konsepti tämä onkaan. Olin etsinyt omaa uutta suuntaa työelämässä ja kokenut monenlaista, ja koin akatemia-ajan todella vahvasti omaksi jutukseni ihan alusta asti. Nautin tiimioppimisesta ja Proakatemian tarjoamista mahdollisuuksista. Ja ne ihmiset ja se yhteisöhän oli ihan ainutlaatuinen <3

Miltä proakatemialaisuus sinusta tuntuu tänä päivänä?

Olen superylpeä siitä, että olen opiskellut Proakatemialla. En olisi osannut arvata, kuinka päivittäin olen hyötynyt siellä oppimistani taidoista. Kuinka valmennan yritys- ja koulumaailmaa niihin samoihin lainalaisuuksiin, mihin kasvamme akatemialla ns. itsestäänselvyyksinä. Olen kokenut jotain, mistä moni vain haaveilee tai minkä olemassaoloa moni ei pysty edes kuvittelemaan. Olen myös hurjan kiitollinen Proakatemian valmentajaheimosta, jolla on iso paikka sydämessäni edelleen. Opinnot siellä avasivat silmäni aivan uudenlaiselle uralle ja tajusin, että oppivien organisaatioiden kehittäminen on todellakin minun juttuni.

Mitä on ikävä Akatemialta?

Yhteishenkeä. Toisten tukemista. Valmista verkostoa. Samanhenkisiä ihmisiä. Pajoja. Kokeilemisen, seikkailun ja oppimisen pelikenttää.

Mikä oli tärkein oppi tai koppi Akatemialta, joka on jäänyt käteen?

Proakatemian arvojen kautta tuli jo alussa tutuksi se, että luottamuksen rakentuminen on huipputiimin työskentelyn elinehto. Sisäisen motivaation johtamisen viitekehyksessä se liittyy psykologiseen turvaan ja on minkä tahansa hyvin toimivan organisaation edellytys. Myös ”luota prosessiin” on edelleen ajankohtainen. Kokemusperäinen tieto tiimioppimisesta, tiimiyrittäjyydestä ja itseohjautuvuudesta antaa etulyöntiaseman, kun vie näitä asioita ”akatemian ulkopuoliseen maailmaan” eli tosielämään ;). 12- ja 24h innovoinneista oppi myös paljon.

miia_maijala_06

Kuva: Olli Luoma-aho / Feeniks Visual

Minkälaisia terveisiä haluaisit lähettää nykyisille proakatemialaisille?

Proakatemiaopinnot eivät sovi kaikille. Siellä täytyy sietää epävarmuutta ja asioiden ensimmäistä kertaa tekemistä, koska siellä opitaan yrittäjyyttä. Tiimioppimisessa on todella tärkeää heittäytyä, antaa muille itsestään, sitoutua tiimin toimintaan ja tuoda oma osaaminen tiimin käyttöön. Toisinaan Proakatemialle päätyy yksinsuorittajia, jotka ajattelevat, että voivat vain ”ottaa” muilta, mutta se ei toimi eikä ole reilua. Proakatemialla oppii aidosti työelämätaitoja, kuten myyntiä, palautteen antamista ja vastaanottamista ja reflektointia. Projektejaan ei kannata valikoida liikaa vaan alusta asti tehdä ja kokeilla ennakkoluulottomasti kaikkea mahdollista. Esimerkiksi itse menin opiskeluaikoina Art of Hosting -koulutukseen tietämättä siitä lähes mitään ja nyt järjestän sellaisia itse. Ei haittaa, vaikkei tiedä mikä kiinnostaa tai mitä haluaa ”isona” tehdä. Pikku hiljaa huomaa, mistä tykkää, mistä ei, ja pystyy koko ajan tuunaamaan omaa oppimistaan haluamaansa suuntaan, juuri oman näköiseksi ammattitaidoksi. Missään koulussa ei opi tuntemaan itseään niin hyvin kuin Proakatemialla, ja se on yksi tärkeimpiä oppeja mitä voi saada.

 

Kiitos Miia! 

Yhteystiedot:

Miia Maijala
maijalamiia@gmail.com

 

Kuukauden alumni: Erno Syvälahti

by with No Comment AlumnitMyyntiProakatemia

Vuoden ensimmäinen alumnimme on Erno Syvälahti. Tänä vuonna 31 vuotta Kuukauden alumnitäyttävä Erno on valmistunut Proakatemialta vuonna 2010 Vastakaiku-tiimin kanssa. Otetaanpa selvää, että mitä Ernolle kuuluu nykyään?

 

Mitä teet tällä hetkellä?

Tällä hetkellä työskentelen yrityksessä nimeltä HappyOrNot. Olen ollut siellä valmistumisestani lähtien, ja oikeastaan jo ennen sitä. Opintojeni loppupuolella tapasin Heikki Väänäsen, joka on yksi yrityksen perustajajäsenistä. HappyOrNot oli silloin vasta alkutaipaleellaan, ja kun teimme sinne Proakatemialta tutkimusta, niin mietin, että tähän yritykseen olisi päästävä jotenkin mukaan. Vuosi oli 2009 ja yrityksellä oli silloin oli käynnissä ensimmäisiä asiakastestejä, mutta kaikki oli vielä uutta ja ilmassa oli paljon kysymysmerkkejä. Opinnäytetyöni ohella tein sinne samalla myös palkatonta myyntityötä.

Mitä teit valmistuttuasi? Miltä akatemian jälkeinen elämä tuntui?

Kun sain opinnäytetyöni valmiiksi, niin sovimme, että jään yrityksen palvelukseen töihin. Varsinaista taukoa ei siis tullut, vaan sain pehmeän laskun suoraan työelämään. Sillä hetkellä olin yrityksen neljäs työntekijä. Tällä hetkellä yritys työllistää noin 50 henkilöä. Siinä on päässyt ruohonjuuritasolta näkemään, että miten yritys kasvaa ja tulos kehittyy. Itse olen päässyt toiminaan erilaisissa rooleissa: Suomimyyntiä ja aluemyyntiä, joiden lisäksi olin vuoden verran myyntijohtajana. Viimeiset pari vuotta olen vastannut Pohjoismaista, Ranskasta ja Lähi-Idästä, jotka ovat meille hyvin merkittäviä markkina-alueita.

Kaiken kaikkiaan myyntisyklit ovat tällä alalla pitkiä ja asiakkainen kalastamiseen voi kulua vuosiakin. Tuotteen pitää olla kunnossa, mutta eritoten myyntipuolen pitää olla kunnossa. Olemme nähneet paljon yrityksiä, joiden tuoteportfolio on aika kehno, mutta ne osaavat tehdä myyntityönsä niin hyvin, että asiakkaat ottavat ne tuotteet.

Mikä on paras muisto Proakatemialta?

Erno SyvälahtiHankala kysymys, hmm. Sitä kun on jo tällainen vanha tekijä, niin joutuu jo hieman kaivelemaan asioita. Se on varmaankin se, minkä moni muukin meidän tiimiläinen nostaa esille. Olimme viimeisenä vuotenamme opiskelureissulla Pariisissa. Sen reissun aikana sitten se Islannin tuhkapilvi räjähti ja me jäimme sinne Ranskaan jumiin. Siellä sitten totesimme, ettei me voida lähteä paluulennolle, mutta onneksi Veijon rajattomalla luottokortilla saimme pidennettyä hotelliaikaamme. Sen jälkeen rupesimme miettimään kuumeisesti, että miten pääsisimme Pariisista kotiin. Lopulla lähdimme sellaisella todella hienolla luotijunalla, TGV:llä, Ranskan halki pohjoiseen. Muistelisin, että ne junaliput maksoivat enemmän kuin se meidän hotellimajoitus siellä Pariisissa yhteensä. Kun lennot eivät kulje, niin paikkoja on vähän tarjolla ja niiden hinnat ovat myös sitten sen mukaisia. Menimme sitten Saksaan, jossa olimme vähän aikaa, ja muistaakseni tulimme sieltä sitten laivalla takaisin Suomeen. Puolentoista viikon reissu venähti kaikkiaan noin kolmen viikon mittaiseksi. Mutta yhdessä mietimme, että on sitä maailmassa huonompiakin paikkoja kuin olla jumissa kesäisessä Ranskassa.

Miltä Proakatemialaisuus tuntuu nykyään?

Proakatemia alkaa olla itsessään jo sen verran kaukainen asia, ettei se varsinaisesti enää tunnu kovinkaan paljoa. Ympäristö, ihmiset ja asiat muovautuvat vääjäämättä kohti uusi asioita. Proakatemialla ihmiset hakevat vielä kovasti niitä omia polkujaan, ja ehkä juuri se oman polun hakeminen tuntuu tällä hetkellä kaukaiselta. Proakatemia sopii toisille hyvin ja toisille vähemmän hyvin, mutta itse sain valtavasti oppia koko sen matkan ajan – kengännauhabudjetilla konkreettiseen tekemiseen.

Onko jotain sellaista, mitä ikävöit Proakatemian ajalta?

Saman ikäpolven näkeminen on vähentynyt merkittävästi, kun ihmisillä on omat urat, perheet ja niin edelleen. Tavallaan se on väistämätöntä. Sitä näkemistä ikävöin eniten.

Mitä konkreettista hyötyä Proakatemiasta oli – tärkeä koppi tai oppi?

Sitten kun perusasiat ovat juurtuneet, tiimi pystyssä ja tekeminen selvää, niin ei ole enää niin oleellista, että minkälaisia palavereja täällä pidetään. Loppu viimeksi asiakkailta se raha kuitenkin saadaan. Varsinkin aikaisemmin hiottiin tuotteita jopa äärimmilleen, jonka jälkeen ne vasta saatettiin markkinoilla. Sen jälkeen usein huomasi, ettei se tuote ollutkaan yhtään sellainen, mitä asiakkaat haluavat. Koko ajan olisi hyvä miettiä, mitä ikinä tekeekin, että miten saamme siitä rahaa. Se tarkoittaa myyntiä, myyntiä ja vielä kerran myyntiä.

Terveiset nykyisille akatemialaisille ja Proakatemialle hakemista harkitseville?

Proakatemialla ei tarvitse stressata niin paljoa. Jälkeenpäin näen, että ei se ole niin oleellista, että mitä projekteja on tehnyt. Lähinnä projektit ovat olleet liitännäinen siihen, että ketä on päässyt tapaamaan. Hyvä verkostoituminen on ollut avain siihen, että moni on päässyt juuri niihin paikkoihin, joissa vaikuttaa nykyään. Projektit ovat toki tärkeä osa kokonaisuutta, mutta opiskelijamandaatilla on mahdollisuus tutustua yrityksiin ja siellä oleviin ihmisiin varsin matalalla kynnyksellä. Yritykset pääsääntöisesti arvostavat todella paljon opiskelijoita.

 

Riku Mäki

Menestymisen avaimet

by with No Comment AkatemialaisetAlumnitOpiskeluProakatemiaTapahtumat

Sain kunnian pitää 20.12.2016 Tampereen ammattikorkeakoulun valmistumisjuhlassa valmistuvan opiskelijan puheenvuoron. Valmistuvia opiskelijoita oli edustettuina useilta eri aloilta. Puheenvuoron tuli olla suunnattu kaikille valmistuville ja siksi valitsin puheeni aiheeksi rohkeuden sekä tulevaisuuden, koska koen, että minulla oli niistä aiheista tärkeää sanottavaa muille valmistuville.

Kaikkiaan TAMKista valmistuu joulukuussa noin 700 opiskelijaa ja siksi myös valmistumisjuhlat pidettiin kahdessa osassa. Proakatemian opiskelijat saivat todistuksensa klo 13.00 alkavassa juhlassa. Juhlassa olivat puhumassa myös Konepajat Oy:n toimitusjohtaja Juhani Lehti sekä TAMKin vararehtori Marja Sutela. Tästä blogitekstistä voit lukea TAMKin valmistumisjuhlassa pitämäni puheen:

“Heillä joilla on unelmia, on myös tulevaisuus” – Eleanor Roosevelt

“Olen Annika Virtanen ja valmistun tänään tradenomiksi Tampereen ammattikorkeakoulusta. Olen opiskellut viimeiset kaksi ja puoli vuotta Proakatemialla, Tamkin yrittäjyyden yksikössä ja minulle on suuri kunnia olla puhumassa teille täällä tänään. Ihan ensin haluaisin kiittää Tampereen ammattikorkeakoulua, sen henkilökuntaa sekä meidän valmistuvien perheitä. Puhun varmasti kaikkien valmistuvien puolesta, kun sanon että te teitte tutkinnon saavuttamisen mahdolliseksi.

Meillä Proakatemialla on viisi arvoa. Ne ovat luottamus, rohkeus, teot, oppiminen ja menestyminen. Uskon että nämä arvot eivät koske vain Proakatemian opiskelijoita, vaan kaikkia meitä opiskelijoita, ellei jopa meitä kaikkia tässä salissa.

Ensimmäinen arvoista on luottamus, jolla on monta merkitystä. Uskon että tärkeintä on luottaa itseensä. Itseluottamus on sitä, että uskoo omiin taitoihinsa ja kykyihinsä ja uskaltaa unelmoida ja uskaltaa asettaa itselleen vaativiakin tavoitteita.

Meidän on myös luotettava toisiimme. Oma opiskeluaikani olisi ollut hyvin erilaista, jos ei ympärilläni olisi ollut ihmisiä tai tiimiä, johon luottaa. Lisäksi on luotettava tulevaisuuteen. On luotettava omiin unelmiin ja siihen, että niiden ei tarvitse jäädä vain unelmiksi vaan niiden saavuttaminen on omasta asenteesta kiinni.

Toinen arvoista on rohkeus. Rohkeus on päätös tehdä asioita pelosta huolimatta. Rohkeus on sitä, että uskaltaa tehdä myös virheitä ja epäonnistua. Rohkeus on kuin lihas, jota harjoittamalla se vahvistuu. Omalta mukavuusalueelta poistuminen ja uusien asioiden kokeileminen vaatii aina rohkeutta mutta, jos haluaa saavuttaa jotain mitä ei vielä ole, on tehtävä jotain mitä ei ole ennen tehnyt.

Kolmantena arvona ovat teot. Me kaikki valmistuvat olemme tehneet tähän mennessä todella paljon töitä, jotta voimme juhlia tänään tutkinnon saamista. Valmistumisen jälkeen osa meistä ehkä jatkaa opiskelua, osa siirtyy työelämään ja osa ei vielä tiedä mitä tulevaisuudessa tekee. Mieluisan työn löytäminen ei ole itsestäänselvyys. Sanotaan, että on suudeltava muutamaa sammakkoa ennen prinssin löytymistä ja sama pätee varmasti työpaikan etsimiseen. On ehkä olemassa onnekkaita, jotka löytävät unelmiensa työn ensi yrittämällä, mutta uskon että useimpien kohdalla sen oikean löytäminen vaatii aikaa, töitä ja tekoja. Älä ole liian vaativa sen suhteen, mihin seuraavan askeleen tulee johtaa. Anna tilaa uusille mahdollisuuksille ja haasta itseäsi.

Neljäs arvo on oppiminen. Kuten äsken mainitsin että olemme tehneet paljon töitä, jotta voimme juhlia valmistumista tänään, mutta sitäkin enemmän olemme varmasti oppineet. Omalla kohdalla isoimmat opit ovat tulleet perus oppituntien ulkopuolelta. Erikseen on tietotaito, joka kuuluu tutkintoon ja erikseen ovat ne muut opit, joita opiskelu on tuonut mukanaan. Itse olen opiskelujen aikana oppinut esimerkiksi tiimin merkityksestä ja rohkeudesta. Vaikka tutkintotodistus monella meistä on samanlainen, lähdemme silti maailmalle yksilöinä tästä koulusta.

Frank Martela kirjassaan Valonöörit varoittaa keskittymästä liikaa asioihin, joissa jo on hyvä. Omaa unelma-ammattia etsiessä ei kannata keskittyä vain siihen mitä on jo oppinut vaan siihen mitä haluaa oppia ja mistä on innostunut. Helposti into oppia uutta vie pidemmälle, kuin vanhan jo opitun tekeminen.

Viimeinen viidestä arvosta on menestyminen. Jokainen ymmärtää menestymisen omalla tavallaan ja menestymisen mittarit ovat jokaisella omanlaiset. Toinen mittaa menestystä tuijottamalla pankkitilin saldoa ja toinen mittaa menestystä verkostojen määrällä. Toiselle menestyminen on matkustelua ja toiselle taas se voi olla tasapainoisten lasten kasvattamista. Menestyminen elämässä ei ole fakta vaan se on tunne. Jokainen itse määrittelee onko menestynyt – kukaan muu ei voi sitä tehdä.

Itse ymmärrän menestymisen niin, että on onnellinen. Onnellisuustutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että ihmissuhteet ovat keskeisimpiä onnellisuuden lähteitä. Ei kannata miettiä siis pelkästään sitä mitä elämässä haluaa tehdä, vaan myös samalla sitä kenen kanssa päivänsä haluaa viettää.

Uskon, että kaikilla meillä täältä tänään valmistuvilla ovat menestymisen avaimet käsissään ja kaikki mahdollisuudet menestyä itselle merkityksellisellä tavalla. Tämä on yhden aikakauden loppu. Tutut ja turvalliset opiskelut jäävät nyt taakse ja jokainen meistä saa itse päättää minkä alku tämä hetki on. Nyt on aika unelmoida isosti ja lähteä rakentamaan haluamaansa tulevaisuutta.

And last I would like to say couple words in english. I want to congratulate all of you who are graduating today. This is a new beginning for all of us and we don’t know what future holds. I think we should all keep in mind these three simple rules of life:

1. If you do not go after what you want, you’ll never have it.
2. If you do not ask, the answer will always be no.
3. If you do not step forward, you will always be in the same place.

Thank you. Kiitos.

noste360

Alumn of the month: Mika Kuusisto

by with No Comment AkatemialaisetAlumnitProakatemia

Kuukauden alumniHow does it feel to establish a company, raise its turnover up to several millions and eventually sell the company, and all within just 1.5 years? What about Proakatemia’s role behind the success? Mika Kuusisto, a graduate from Hype cooperative (2013) will reveal the answers to these questions.

What are you working on at the moment?

I’m the CEO of Kopla Games and one of its four founders. I run the company and take care of developing its business. For the last 1.5 years, my main task has been ensuring that the company has money in the bank. I’ve raised multiple funding rounds, secured a publishing contract and public funding, as well as sold the company. This year, I’m focusing on growing the company, recruiting great new people and inducting them to the house. Then we will think about what kind of an organisation and strategy we want to create.

What is Kopla Games?

Kopla Games is a mobile game startup. The company was established in January 2015 by four friends who all have a background in creating the famous Angry Birds mobile game.

During the first year we raised 800 000 euros on two funding rounds and signed a publishing contract. Our dream was to sell the company one day if everything goes well. We were struck by luck and the company was already sold after one and a half years.

We’ll continue running Kopla Games in Tampere with the same spirit as before. Our goal is to create a top-level mobile game. Our plan is to do to action game genre the same that Supercell did to strategy gaming: To introduce them to mass market audiences.

Our first game, Nonstop Knight was released recently. The start was promising and the game got four million new players during the first month. We’ll continue to grow the game and bring new players to it – business around it is going strong.

We will make more games in the future. Nonstop Knight hasn’t reached our vision of a global hit game but it is the first step to the right direction. We didn’t have a great idea of a game in mind when we founded Kopla Games but rather strong ideas about how we wanted to work. Through our experience we have seen what are the sensible ways to strive for a world class hit game. For me, the book Lean Startup was the most inspiring one during my time in Proakatemia and it is also behind our company’s product philosophy.

What kind of know-how does your work require?

Passion and learning. For example, nothing hasn’t prepared me to raise money for the company. However, what I did learn in Proakatemia was how to search for information and adapt it to my needs.

In my work I also need people skills. Initially, I was a computer science student and I still describe myself as a nerd. During my time at Proakatemia I learnt to operate with all kinds of people. So many things in business depend on interpersonal skills. My work requires a certain kind of attitude: I always have to be ready to change the direction. I have to analyze and reflect on how things work. In case they don’t, it’s my job to improve the defunct processes.

Having high tolerance for uncertainty and willingness to take risks are also imperative. Our company was sold to German Flare Games in the Summer. It is always a challenge to collaborate internationally with someone who doesn’t share the same space together with you. In Proakatemia, I understood how

important it is to create trust. I have put this lesson to good use and from the start, we have tried to see each other face to face in order to build trust. We often visit Germany and the Germans come to visit us here. Trust is always the starting point for good communication.

How have you improved your own skills during the path?

One of the best things I picked up from Proakatemia was learning to read books. Although, only during the last couple years I’ve really got keen on reading and looking for knowledge. It’s important to have a passion for reading, exploring and doing research on different kinds of things. These things should also be put into a critical perspective, and tried out in practice.

What have you done after Proakatemia?

Before founding Kopla Games, I worked with computer games as a producer for two years. That way I could gain expertise in what I wanted to do. I learned how it is like to make games, what kind of challenges there are in the trade and what it means to lead a team in that environment. I started working on games already during my studies in Proakatemia, and I remember that I said in the last cottage retreat session that I have founded my own company by the time I’m thirty years old but the great opportunity for that presented itself a bit earlier. I feel that it was crucial to accumulate expertise of game industry before founding my own company. Proakatemia gives you the zest and desire to learn new things but what was missing was the practical working experience.

What’s the best memory during your time in Proakatemia?

The trip to abroad! We saved money with Hype for 1.5 years and just before graduation we flew off to Amsterdam, Barcelona and Mauritius. During the trip we documented our thoughts about young entrepreneurs and their opinions on entrepreneurship in different countries.

In Proakatemia I often pushed myself to performing, which I did not have earlier experience of. Many of my fellow academians encouraged me with such comments as “You’re quite good at this!” and “This could be something to hold on to!”. Performing is nowadays extremely important in my job. I have a lot of conversations with investors, and I was also publicly speaking to one hundred people in Germany just a couple of weeks ago. I still do get nervous when I have to perform, and it never feels natural for me. But the vibes during now and then are still the same.

I also remember enjoying lots of the cottage retreat too, They were a brilliant tool for teaming up. From the very beginning we’ve arranged these retreats with Kopla Games as well. After all it’s where initially started the company. We pondered on things like what is actually Kopla Games and what to we want to become. We still hold on to our tradition: last week we had our retreat on a sauna boat!

What kinds of projects did Hype do during their studies in Proakatemia?

During the first autumn, we created the “Palvelu lahjaksi” (“Service for a Gift”) product concept. The whole team worked on the project and it was a good opportunity to get to know each other and build trust. Hype also created the Visio Junior event concept. We organised the event and practiced selling. The sales experience that I gained from that project has been invaluable in my current work. We also ran a café “Skå”

in the local shopping mall. That taught us to understand the figures on a balance sheet and we noticed how hard it is to run a feasible cafeteria business. Hype still has the same WhatsApp channel and we keep in touch on a yearly basis. Travelling has also remained a tradition that we keep up with a small group of people. Next, we’re going on a cruise to Tallinn and we’ve also convinced Veijo (Hype’s Coach) to join us!

How do you feel about Proakatemia today?

I have an enourmous respect towards the system, and the things I was able to learn during the process. Proakatemia has definitely been an imporant factor during my career. I did feel sometimes like an outsider for being the only one who wanted to do things related to technology and games. Proakatemia can have an impact of molding people into the same shape, but I feel like I managed to adjust Proakatemia to the way I wanted my path to be.

How did it feel like to be a Business Information Systems’ student in Proakatemia?

We started the studies in 2011 and I told everyone that “Hey, Netflix, Twitch and other streaming services are a big thing in the states and we have none of that in Finland. How about we bring one of those here!?” This got no one else excited. In Proakatemia, the diversity enriches activities but also makes them harder when people want to do completely different things. It is really difficult to get 20 people to walk to the same direction when some of them want to create a Netflix and some of them run a café.

In the end of the day, the best things were those projects that we did together as a team. In those projects you learned how to work with very different people than with whom I was used to working with in my own field. In Proakatemia, everybody were business people while here I work mostly with programmers and graphic artists.

I believe that studies in Proakatemia are useful in any kind of work. Proakatemia has given me a better basis for this job than I could have gotten from anywhere else. Even though, I still don’t have those IT skills, which is why I ended up as a producer. When you cannot design, draw or code, all there’s left to do is to lead people.

Proakatemia enables students from many different fields to do things. Even if you were an IT student who is not interested in business, I believe that in Proakatemia you will learn to build websites better than in the main campus. Projects are dropping to your hands in millions and you can also make money out of them in Proakatemia. For coders, Proakatemia may not be the right place, though.

What do you miss the most in Proakatemia?

There was always a good vibe in Proakatemia.

I remember well the first days spent in Proakatemia. I instantly realized that I’m in a quite different place than what the main campus is like. The folks had much more drive, enthusiasm and passion for things. Although there are similar people in the main campus too, I still feel like the enormous amount of people effectively kills the vibe in there. There is just something great about the Finlayson area and it looks like the new premises have maintained that as well.

The kind of cosy and homelike feeling is something that we have strived for in our present office too. In here, you don’t get the nine-to-five feeling, which you don’t get in Proakatemia either.

kuukauden alumni proakatemia

kuukauden alumni proakatemia

What were the most important things you learned in Proakatemia that help you in your current work?

People skills, building a team, and reading and looking for information. Also, a certain kind of “business hustle” where you try to get things done with scarce resources. In Proakatemia, we often had zero resources and, thinking back, many of the things we did there now feel quite silly and small time. Still, building a startup is very similar: At first you don’t have any resources and then you have some but still not enough.

In Proakatemia, I gained a basic understanding of starting a company and team dynamics and I wasn’t scared of starting a company after Proakatemia. Proakatemia left me with a feeling that things can also be worked out as long as you just work, study and talk. It could be this “Trust the process.”

Your greetings to current people in Proakatemia and for those interested in applying to Proakatemia?

I think Proakatemia is the best place for those interested in entrepreneurship. I would also like to challenge folks to think bigger! In our Hype business cards, it said: “Think Big, Get Hyped!”

Kuukauden alumni: Juha Viherväs

by with No Comment AlumnitProakatemia

Kuukauden alumniKesäkuun alumnimme on vuonna 2011 Poikkeama-tiimistä valmistunut Juha Viherväs. Kysyimme, mitä 28-vuotiaan yrittäjän elämään kuuluu tänä päivänä, sekä millaista on perustaa yritys yhdessä kanssa-akatemialaisen kanssa.

 

Mitä teet tällä hetkellä?

Perustin tänä keväänä vanhan akatemialaiskaverini Ilpo Ryynäsen ja kahden muun kollegan kanssa oman verkkomarkkinointiin erikoistuneen asiantuntijatoimiston, OIKIO Digital Performance Agencyn. Olemme kaikki partnereina yrityksessä, ja meillä on vuosien kokemus alalta. Tällä hetkellä arkinen tekemiseni on yhdistelmä myyntiä, firman pyörittämistä sekä asiantuntijatyötä.

Perustimme yrityksen vasta pari kuukautta sitten, mutta olimme ilmeisen oikeaan aikaan liikenteessä. Nuoresta iästämme huolimatta olemme jo ylittäneet kannattavuuskynnyksen ja saaneet palkkatason turvattua. Ensimmäiset rekrytoinnit käynnistyvät kesän jälkeen.

Melkoista hässäkkää, siis.

Mitä osaamista työsi vaatii?

Olen varsin myyntiorientoitunut kaveri, mistä on ollut apua yrityksemme alkutaipaleella. Jos euroja valuisi vain ulospäin, ei tämä toiminta kauaa jatkuisi.

Itse verkkomarkkinointi alana on siirtynyt ulkoistamisesta enemmän asiantuntijatyöhön. Kuten kaikenlaisessa asiantuntijatyössä, parhaita tekijöitä yhdistää

  1. Vahva alaosaaminen – jotta tietää mitä on mahdollista tehdä ja tunnistaa alan lainalaisuudet
  2. Näkemykset – jotta osaa arvioida mitä seuraavaksi pitäisi tehdä &
  3. Selkeät viestintätaidot – jotta onnistuu myymään ideansa eteenpäin asiakkaalle ja saamaan niitä toteutukseen asti.

JuhaViherväs Poikkeama ProakatemiaMiten omaa osaamista on tullut kehitettyä matkan varrella?

Luontainen innostus alaa kohtaan on liki pakollista menestyäkseen. Akatemian jälkeen kirjojen lukeminen on jäänyt itselläni vähemmälle ja olen siirtynyt enemmän blogien ja yksittäisten artikkeleiden liki päivittäiseen lukemiseen. Alalla järjestetään myös paljon mielenkiintoisia seminaareja ja tapahtumia, joihin olen aktiivisemmin ryhtynyt osallistumaan vasta viime aikoina. Alan ulkopuoliset tilaisuudet ja kirjallisuus ovat kuitenkin kaikessa rehellisyydessä jääneet vähemmälle.

Todellinen osaaminen on kasvanut kuitenkin vain tekemällä. Siihen ei valitettavasti ole oikoteitä, ja silloinkin riskinä on urautua tekemään samoja juttuja, mitä on aina tehnyt. Vaativat asiakkaat kuitenkin luovat jatkuvasti uusia haasteita, jotka pakottavat haastamaan oman tekemisen päivittäin.

Mitä olet tehnyt akatemian jälkeen?

Olin onnekkaassa tilanteessa heti valmistuttuani, kun minut headhuntattiin Helsinkiin verkkomarkkinoinnin silloiseen toimialan johtavaan yritykseen, Estimeen. Estimellä aloitin asiakkuusvastaavana, jolloin tein paljon uusasiakashankintaa sekä projektijohtamista. Tein niitä tehtäviä lähes kahden vuoden ajan, kunnes yritysoston myötä onnistuin siirtymään asiantuntijapuolelle, ja minusta tuli nk. myyvä konsultti. Myyvänä konsulttina minulla säilyi edelleen projektien myyntivastuu, mutta pääsin itsekin toteuttamaan ratkaisuja web-analytiikan, taktisen mainonnan ja hakukoneoptimoinnin saralla. Lisäksi pidin kymmenittäin kokopäivän koulutuksia asiakkaille.

Taustastani johtuen lähestyin asioita uudesta näkökulmasta, ja onnistuin viestimään niitä tehokkaasti myös asiakkaille. Päädyin lopulta arvostettuun asemaan, ja pääsin kehittämään yksikkömme suurimpien asiakkaiden verkkoliiketoimintaa.

Toisen yritysoston jälkeen halusin tehdä asioita uudella tavalla. Löysin muita samanmielisiä kollegoita, joiden kanssa perustimme nykyisen yrityksemme.

Hyppy palkkatyöstä yrittäjäksi tuli hieman yllättäen, mutta on asia mitä en ole joutunut katumaan. Kaikkiaan olen ollut hyvin onnekas työurani varrella ja siitä hyvin kiitollinen.

Olette perustaneet yrityksen yhdessä Ilpo Ryynäsen kanssa, joka on myös valmistunut Proakatemialta ja samasta tiimistä.

Teittekö akatemia-aikana yhteisiä projekteja?

Useitakin! Eniten teimme yhdessä Pilotteja.

Oliko valmistumisvaiheessa aavistusta yhteisestä yrityksestä?

Ei millään tapaa. Valmistumisen jälkeen minä suuntasin Helsinkiin, Ilpo maailmalle. Olimme kuitenkin kiinnostuneita samasta alasta, minkä myötä Ilpo myöhemmin päätyi Momondolta kanssani samaan paikkaan töihin. Yksi asia johti toiseen, ja tässä sitä ollaan.

Millaista on perustaa yritys entisen opiskelukollegan kanssa?

Ilpo on mahtava, kekseliäs tyyppi ja täysin oikealla alalla!

Yrityksen perustaminen entisen opiskelukollegan kanssa on varmaankin varsin samanlaista kuin hyvän ystävän kanssa, joka Ilpo on. Olemme Ilpon kanssa hyvin erilaisia persoonia, ja meillä on omat tapamme kommunikoida – itse olen joskus/usein varsin suorapuheinen ja asiakeskeinen, Ilpo taas vähemmän. Ristiriitatilanteissa meillä on ollut afrikkalainen tapamme käsitellä asioita – nahistellaan nopeasti, todetaan, että hyvä tästä tulee ja homma jatkuu.

On aina riski sekoittaa ystävät ja raha keskenään. Meillä on Ilpon kanssa kuitenkin yhteinen visio siitä, mitä haluamme saavuttaa sekä arvostamme toisiamme paljon, niin ammatillisesti kuin persooninakin. Ne ovat perustuskiveämme ja liki välttämättömiä elementtejä, kun kaverit pyörittävät yhteistä yritystä.

Eroaako mielestäsi työskentely proakatemialaisen kanssa ei-akatemialaisen kanssa työskentelystä?

Samanmieliset ihmiset löytävät kyllä toisensa, koulutustaustasta riippumatta. Akatemialaisilla on kuitenkin ehkä yleisesti ottaen enemmän korostunut halukkuus ja rohkeus kokeilla asioita, mikä on todella kullanarvoista työelämässä.

Akatemia-aikana kaikilla on hyvä mahdollisuus yrittää, onnistua ja myös epäonnistua. Näiden kokemusten myötä rohkeus saada asioita toteutukseen ja halukkuus nk. työntää kädet saveen on ehkä se piirre, mikä erottaa akatemialaiset muista.

Yhteiskuva

Ilpo Ryynänen ja Juha Viherväs

Paras muistosi akatemialta?

Projekteista ylivoimaisesti suurin haaste ja onnistuminen oli olla mukana kokoomuksen Sofia Vikmanin ensimmäisessä eduskuntavaalikampanjassa. Sofia antoi projektitiimillemme suurista paineista huolimatta paljon vastuuta, mikä lopulta palkittiin huikealla äänisaaliilla.

Unohtumattomin kokemus oli kuitenkin kävelytempauksemme, kun kävelimme lähes koko tiimin kanssa Jethro Rostedtin sponssaamana Tampereelta Turkuun kantaen heidän hervotonta mainosbanderollia. Se oli juuri niin typerää kuin miltä se kuulostaakin, enkä tekisi sitä enää toiste. En myöskään vaihtaisi sitä mihinkään.

Miltä proakatemialaisuus tuntuu tänä päivänä?

On vuosi vuodelta hienompaa nähdä, millaisiin paikkoihin akatemialta on mahdollista ponkaista: WeDesignin Esa Nikkilä Tiketin toimitusjohtajana, Hypen jätkien huikea eTasku-menestys, liki viikottaiset uutiset Villivision voittamista kilpailutuksista ja monia, monia muita huikeita saavutuksia. Proakatemialaisuus on edelleen asia, josta voi olla ylpeä.

Mitä on ikävä akatemialta?

Näiden kysymysten jälkeen tuli pieni hinku päästä pitämään pajaa vanhojen poikkeamalaisten kanssa. Poikkeamalaiset eivät koskaan ole olleet erityisen tunnettuja akatemian yhteistilaisuuksiin osallistumisessa, joten koko porukkaa näkee vain harvoin.

Mikä oli tärkein oppi tai koppi akatemialta, joka auttaa nykyisessä työssä?

Pilotit, 12H:t ja 24H:t ovat mielestäni puhdasta kultaa työelämässä. Mitä parempi olet nk. spitballaamaan asioita eli miettimään ratkaisuehdotuksia ongelmiin lennosta, sitä suuremmassa kysynnässä tulet työelämässä olemaan. Se ei millään tapaa ole tyypillinen ominaisuus, mutta innovoinnit ovat täydellinen tapa sen harjoittamiseen.

Hyvä paineensietokyky sekä kyky tuottaa ratkaisuja ongelmiin lyhyessä ajassa ovat lopulta ehkä eniten omaakin uraani määrittäneitä piirteitä.

Terveiset nykyisille akatemialaisille ja akatemialle hakemista harkitseville?

Mielestäni akatemiaa voi ajatella eräänlaisena testilaboratoriona, jossa on mahdollisuus yrittää, kokeilla ja löytää se oma juttunsa. Jos et ole harkitsemassa uraa talouden parissa, rutiininomaiset tai simppelit projektit voivat olla riski. Jos lähtisin akatemiaan uudelleen, niin pilotoisin niin perhanasti.

Itse en valmistumisen jälkeen pitänyt oman yrityksen perustamista millään tapaa itseisarvona, vaan lähdin hakemaan kokemusta työelämästä. Mielestäni yrityksen perustaminen vakiintuneelle toimialalle edellyttää vahvaa ammattitaitoa, mitä harvoin on vielä opiskelun päätteeksi kertynyt tarpeeksi. Myyntiä ei kukaan yrittäjä pääse karkuun, joten siitä pitää oppia nauttimaan ajoissa – auttamalla asiakasta unohtaa myymisen.

Kuukauden alumni: Susan Råberg-Vikkula

by with No Comment AlumnitProakatemia

Kuukauden alumniToukokuun alumnimme on Susan Råberg-Vikkula. Susan valmistui Proakatemian järjestyksessään kolmannesta osuuskunnasta, Crazydeasta, joulukuussa 2003. Nykyisin hän työskentelee toimitusjohtajana Kiinteistönhuolto Råberg Oy:ssä, jonka hänen isänsä perusti vuonna 1982.

 

Mitä teet tällä hetkellä?

Yrittäjänä työni on toimitusjohtajan perusarkea: hallinnointia ja liiketoimintaa. Meillä on pieni yritys, jossa teen joskus itsekin kenttätyötä. Saatan ajaa lakaisukonetta tai tehdä lumitöitä. Olen vähän sellainen ”jokapaikanhöylä”.

Nyt olen periaatteessa äitiyslomalla 1-vuotiaan poikani kanssa, mutta ei yrittäjä pysty pitämään äitiyslomaa. Välillä ollaan töissä ja siellä hän menee huoltomiehen sylistä syliin ja minä hoidan hommia. Käyn myös ohjaamassa ryhmäliikuntatunteja paikallisella salilla.

Mitä osaamista työsi vaatii?

Työni vaatii erittäin systemaattista johtamista. Töiden organisointi on yrityksessämme ehdottoman tärkeää, sillä saamme jatkuvasti akuutteja ja vähemmän akuutteja työtehtäviä. Jos esimerkiksi tapahtuu vesivuoto, tulee minun hoitaa työntekijä siihen saman tien.

Yrityksessämme on 14 työntekijää, joista puolet on miehiä ja puolet naisia. Olen vuosien varrella saanut huomata, että kummatkin vaativat hieman erilaista johtamista.

Työni edellyttää myös taloudellista näkemystä. Tulee osata tulkita numeroita, ja miten saada ne paremmiksi. Kalustomme on isoa, ja tehtäviini kuuluu suurten kauppojen neuvotteleminen, oli kyseessä sitten traktori tai lakaisukone.

Miten omaa osaamista on tullut kehitettyä matkan varrella?

Suoritin YAMK-tutkinnon Proakatemialla, ja tein lopputyön johtamisjärjestelmän kehittämisestä. Olen aina tykännyt lukea johtamiseen liittyvää kirjallisuutta, erityisesti johtamisen psykologiaa.

Tällä hetkellä olen Porin Yrittäjien hallituksessa. Siellä tulee puhuttua toisten yrittäjien kanssa, ja heiltä saa uusia näkökulmia. Vaikka toimiala olisi kaikilla eri, johtaminen työnä on samanlaista meillä kaikilla. Kantapään kautta on tullut opittua myös paljon.

Mitä olet tehnyt Akatemian jälkeen?Susan Råberg Proakatemia

Toimin vähän aikaa myyntisihteerinä eräässä yrityksessä. Olisin luultavasti jatkanut työssä pidempäänkin, mutta isäni nukkui pois yllättäen, ja päädyin jatkamaan kiinteistönhuoltoyritystämme.

Mikä on paras muisto akatemialta?

Hienointa oli, kun saimme isompia projekteja valmiiksi. Esimerkiksi Avo-koulutusmessujen jälkeen oli upea fiilis!

Pidin myös uusien projektien aloittamisesta. Tuntui mahtavalta alkaa suunnittelemaan ja miettimään, miten projekti käynnistetään.

Osuuskuntamme loppumatka Playa de las Americasiin oli sekin ikimuistoinen.

Miltä Proakatemialaisuus tuntuu tänä päivänä?

Olen erittäin ylpeä Proakatemian läpikäymisestä. Itseäni hymyilyttää ihmiset, jotka sanovat: ”olisipa hienoa suorittaa koulutus tällä ja tällä tavalla”. On hauska kertoa heille, että no niin, olen itse suorittanut opinnot tuolla tavalla jo 15 vuotta sitten, se ei ole mikään uusi juttu. On ollut upea huomata, että olemme olleet edelläkävijöitä.

Mietin usein, etten olisi tällä tavoin pärjännyt ja pystynyt ottamaan yritystämme haltuun, jos olisin käynyt ”tavallisen” liiketalouden koulutuksen.

Itselleni Proakatemian oppimistyyli sopi hyvin. Esimerkiksi kirjojen lukemisesta tuli sen jälkeen tapa. Jos en tiedä jotain, alan etsimään tietoa ja selvitän ongelman. Tuntuu, ettei ole mitään, mitä ei pystyisi ratkaisemaan.

Mitä on ikävä akatemialta?

Meidän tiimiämme tietysti. Harva tulee enää koskaan saamaan ympärilleen sellaista porukkaa. Ymmärsimme toisiamme, ja puhuimme samaa kieltä. Kaikilla oli palo ja ammattiylpeys tehdä työtä. Tuntuu, että tänä päivänä on paljon sellaisia ”joojoo” –tyyppejä, jotka sanovat tekevänsä, mutta eivät lopulta saa aikaan mitä lupasivat.

Ikävöin myös yhdessä tekemistä ja yhteistä vastuunkantamista. Nykyään työni on aikalailla sen vastakohta, yksinäistä puurtamista.

Proakatemialla pystyi kokeilemaan erilaisia asioita. Myöhemmin elämässä ei saa enää sellaista tilaisuutta, jossa pääset tekemään juuri sitä, mitä haluat tehdä. Vain taivas oli silloin rajana. Jos halusit Proakatemialla toteuttaa jotain, niin sitten teit. Se tilaisuus kannattaa hyödyntää.

Mikä oli tärkein oppi tai koppi akatemialta, joka auttaa nykyisessä työssä?

Olen vähän sellainen suorittaja, ja haluan kaikki-heti-nyt, joten: luota prosessiin. Se oli hyvä oppi, jota joudun edelleen toistelemaan itselleni. Vaikka kuinka haluaisi kaiken tapahtuvan heti, joskus on hyvä nukkua yön yli.

Terveiset nykyisille akatemialaisille ja akatemialle hakemista harkitseville!

Tee unelmistasi totta! Proakatemia on ainut paikka, missä tuo on niin helppoa. Pystyt toteuttamaan unelmasi työelämässäkin, mutta silloin ei ole vastaavaa tukiverkostoa ympärillä. Uskalla myös ottaa riskejä ja epäonnistua. Sekin on Proakatemialla helpompaa.

Hakemista harkitseville: Tiedosta, oletko oikeasti yrittäjähenkinen vai et. Ei kannata pelkästään ajatella, että ”vitsit olisi kiva olla yrittäjä”. Jos ei omaa sitä asennetta, mitä yrittäjänä vaaditaan, Proakatemialla ei tule pärjäämään, eikä se silloin ole mukava paikka. Täytyy tiedostaa, mitä yrittäjyys on, jolloin ei tule yllätyksenä, että siellä tehdään kunnolla töitä. Mutta, jos olet yrittäjähenkinen, Proakatemia on ihan loistava paikka!

 

Jenna Mäkelä

Ote

Kuukauden alumni: Antti Vuento

by with No Comment AkatemialaisetAlumnitProakatemia

Kuukauden alumniHuhtikuun alumnimme on Antti Vuento. Vuonna 2010 Vastakaiku-tiimistä valmistunut 31-vuotias, Akatemialla paremmin Sotkuna tunnettu Antti on löytänyt tiensä monipuolisten käänteiden kautta takaisin Proakatemialle. Mitä hänelle kuuluu nyt?

Mitä teet tällä hetkellä?

Elämän täyttää kolme kovaa kokonaisuutta, eli työkseni olen Tiimivalmentaja Proakatemialla, jonka lisäksi arjessa kulkee mukana melkolailla maaliviivalla olevat maisteriopinnot Ihmisen ja Teknologian välisen vuorovaikutuksen koulutusohjelmassa. Kesäisin, kun on hieman hiljaisempaa tuolla koulutusrintamalla, pyöritän Frisbeegolfiin liittyvän Hattumies-brändin toimintaa kiertueiden, tuotemyynnin ja yleisen fribahörhön elkein.

Mitä osaamista työsi vaatii? Miten omaa osaamista on tullut kehitettyä matkan varrella?

Sekavan kokonaisuuden keskellä eläminen kulminoituu epävarmuuden ja kaaoksen sietokykyyn. Satunnaisten tapahtumien, jatkuvasti kehittyvien kokonaisuuksien ja uusien mahdollisuuksien seassa surffaaminen on välistä raskasta, mutta äärimäisen palkitsevaa. Hyvin monet asiat täytyy oppia juoksusta, ja yleensä opetuksestakin vastaa itse. Osaaminen kehittyykin jatkuvan uteliaisuuden ja kokeilemisen kautta. Osa jutuista onnistuu, osa taas ei. Maisteriopinnot tuo kokoajan eteen uutta tietoa itseä kiinnostavalta alalta, joka samalla tukee työtä tiimivalmentajana, sekä avaa mahdollisuuksia kokeilla kiinnostavia juttuja käytännössä Hattumiehen hommissa.

Toinen todella tärkeä osaaminen tai kyky on vuorovaikutus ihmisten kanssa. Jo kauan sitten omaksuttu periaate siitä, että jokainen ihminen on lähtökohtaisesti hyvä ja kiinnostava, kantaa tässä pitkälle. Kiehtovaksi vuorovaikutuksen tekee se, että sen voi oppia vain olemalla vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Jokainen Akatemialla tai frisbeeradoilla vastaantuleva ihminen on kiehtova mahdollisuus, sillä jokainen osaa tai tietää jotain uutta ja hienoa, jonka voi kertoa tarinan kautta; mulle onnellinen maailma rakentuu noiden tarinoiden varaan.

Sit on tietenkin sekalainen läjä taitoja ja temppuja kuvankäsittelystä innovaatiotekniikoihin, joita on tarttunut mukaan matkan varrelta, ja joista on hyötyä aina silloin tällöin.

Mitä olet tehnyt Akatemian jälkeen?

Proakatemian loppupuolella viritelty Sotku Oy (heh) sai lopun, jota toimarimme Kärkkäisen Ville kuvaili
Jumaltenrannan nousuna ja tuhona. Kunnianhimoinen proggis kaatui omaan mahdottomuuteensa, ja opintojen loppuun haaveiltu suuri menestys olikin meidän kohdalla varsin tuhnu. Täytyi siis keksiä jotain muuta, ja niin valmistumisen jälkeen syntyi tarina nimeltä Roisto Oy.

Sotku Antti Vuento ProakatemiaTuo yhteisöllistä kulttuurintuotantoa ja sekalaista sosiaalista mediaa tuottanut lafka nykäistiin pystyyn neljän muun kaverin kanssa. Mukana oli Proakatemialaisia kolmesta eri tiimistä ja kahdelta ”vuosikurssilta” sekä kirjailija-poliisi Mikko Karppi. Starttirahat ja Protomon kiihdyttämö valjastettiin käytäntöön, ja alettiin luomaan niin paljon hyvää kuin osattiin. Seuraavien vuosien aikana tuotettiin ja julkaistiin mm. maailman ensimmäinen Twitterissä kirjoitettu romaani ”Todellisuudesta Toiseen” sekä Pirunmeri ja Festarikalevala -nimiä kantaneet kirjalliset spektaakkelit.

Loppupuolesta Roiston elinkaarta olin Proakatemialla satunnaisesti tuurailemassa ja sivutoimisesti muutenkin mukana toiminnassa. Mutta toiminnan lakattua, löysivät kaikki Roiston jäsenet omanlaista hommaansa, ja minä päädyin Budapestiin paikalliseen Tiimiakatemiaan valmentajaksi. Vuoden pesti Unkarissa opetti paljon, ja sieltä olikin kätevää palata sitten takaisin Proakatemialle, ja sillä tiellä olen vieläkin.

Mikä on paras muisto akatemialta?

Tää on paha kysymys kyllä, sillä hyviä muistoja on paljon. Tuhkaseikkailu Pariisissa kaikkine käänteineen, matka jenkkeihin Oklahomaan ottamaan osaa paneelikeskusteluun kaikenmaailman professoreiden kanssa, ”hakua jatketaan” –tuomio, kun olin ainoa hakija tiedottajaksi, potkijaiset, ekat soitteluproggikset ja esiintyminen Siltasen Anttina, kun soitin satunnaiselle firmalle, ja monet monet monet hyvät hetket muodostanee kokonaisuuden, jota voidaan sanoa parhaaksi muistoksi.

Miltä Proakatemialaisuus tuntuu tänä päivänä?

Proakatemialaisuus tuntuu arvokkaalta ja etuoikeudelta, niin muistot opiskelijan osuudesta, kuin valmentaminen päivittäin. Akatemia on täynnä mahdollisuuksia, uteliaisuutta, tunteita, kämmejä, onnistumisia ja kokoajan eteenpäin menevää voimaa. On huikeeta olla osa tuota kokonaisuutta.

Opiskelu on varmasti nykyään erilaista. Kyllä meidän aikana kaikki oli aivan toisin…

Mitä on ikävä akatemialta?

Hyvin pitkälti kaikkeen, mitä on ikävä, pääsee käsiksi suojatyöp… työllistymisen johdosta. Valmentajana on toki välillä ikävä aikaa opiskelijana ja sitä maailmanomistajan fiilistä, kun voi porukalla tehdä tai pähkäillä vaan päivät läpeensä. Meidän osalta ja toiminnassa tuo jälkimmäinen puoli painottui aika vahvasti.

Mikä oli tärkein oppi tai koppi akatemialta, joka auttaa nykyisissä hommissa?

Kyky nähdä asiat monelta kantilta, uteliaisuuden kautta, on auttanut lähes kaikessa, mitä on tullut tehtyä. Yhdistettynä yhteisön voimaan ja yhdessä vietettyyn aikaan ja hauskanpitämiseen on tuloksena hyvinkin voittoisa kombinaatio. Melko pitkälti ollaan kaikki, asemasta ja historiasta riippumatta, vain ihmisiä. On tärkeetä osata olla hyvä muita kohtaan, silti unohtamatta omia tavoitteita ja mahdollisuuksia.

Terveiset nykyisille akatemialaisille ja akatemialle hakemista harkitseville!

Morjestellaan nykyisten ja tulevien kanssa Akatemialla, kun nähdään. Akatemialle hakeminen ja mukaan pääseminen voi olla mullistava kokemus, mutta kuten edelliset kuukauden alumnit ovat todenneet, se ei kuitenkaan välttämättä sovi kaikille. Jos kuitenkin itsensä haastaminen, oppiminen ja rajattomat mahdollisuudet kiinnostaa, ja niiden eteen on valmis tekemään pirusti duunia, niin kannattaa ehdottomasti hakea mukaan.

 

Joonas Oksamo,

Ote

Kuukauden alumni: Patrik Korhonen

by with No Comment AkatemialaisetAlumnitProakatemia

Pay-Alumni_Black_rot

Maaliskuun alumnimme on vuonna 2001 Proakatemian historian ensimmäisestä tiimistä eli Villivisiosta valmistunut Patrik Korhonen. Vuosien varrella on ehtinyt tapahtua paljon. Missä hän on nyt?

 

Mitä teet tällä hetkellä?

Toimin 9 vuotta Sanoma Media Finlandissa – eli Sanomilla – Group Sales Managerina, eli käytännössä johdan 6 KAM:n suurasiakkaiden tiimiä. Vastaamme Printti- ja digimedioiden myynnistä nimetyille Sanoman suurasiakkaille. Taustani on media-alalta, eli toimin 8 vuotta Nelonen Mediassa televisio-, radio- ja videomaailmassa ensin neljä vuotta KAM:na ja sitten toiset nelisen vuotta uusmyynnin vetäjänä.

Mitä osaamista työsi vaatii? Kuinka ylläpidät osaamistasi?

Lehmän hermoja, ymmärtämystä ihmisten erilaisuudesta, johdonmukaisuutta, rauhallisuutta, coachaavaa asennetta, esimies-, johtamis- ja kuuntelutaitoa, innostumisen taitoa, paineensietokykyä, myynti- ja neuvottelutaitoa sekä esiintymistaitoa. Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin. Käytännössä vastaan siitä, että me yhdessä onnistumme. Esimiehen tärkein tehtävä on toimia onnistumisen mahdollistajana, myynnin agitaattorina ja motivaattorina.

Luen paljon alan kirjallisuutta. Harjoittelen käytännössä eri tilanteita, joissa joudun toimimaan, koska asiasta lukeminen ja sen kokeminen on kaksi täysin eri asiaa. Voin harjoitella esitystäni kymmeniä kertoja etukäteen, jotta itse esitystilanteessa olen varmasti valmistautunut. Luin The Arnoldin elämänkerran, jossa hän kertoi harjoittelevansa puheitaan kymmeniä kertoja etukäteen. Hän merkkaa jokaisen harjoituskerran tikkukirjanpidolla ylös, jotta näkee työn määrän konkreettisesti. Tätä olen itsekin alkanut noudattaa; määrissä olen vielä vähän jäljessä Arnoldiin verrattuna.

Tähänhän Proakatemiakin kiteytyy, tekemällä oppimiseen lukemisen lisäksi.

Näiden lisäksi toki käyn kouluttautumassa työn ohessa, mitä suosittelen kaikille lämpimästi. Omaan osaamiseensa kannattaa aina panostaa. Hyvä ystäväni on toiminut hyvänä esimerkkinä tästä, eli hän kouluttautuu koko ajan itsenäisesti työnsä ohessa. Hänellä on aina käynnissä jokin koulutus, joka kehittää juuri sitä osa-aluetta, mikä juuri sillä hetkellä kiinnostaa. Välttämättä se ei edes liity hänen työhönsä suoranaisesti, vaan siihen, mikä häntä KIINNOSTAA. Tätä aion itsekin jatkossa tehdä enemmän, oli se sitten perhokalastus tai muutosjohtaminen.

Mitä teit valmistuttuasi? Miltä akatemian jälkeinen elämä tuntui?

Proakatamian jälkeen veri veti takaisin Helsinkiin, josta olen kotoisin. Työtilanne ei ollut hyvä markkinoilla silloinkaan, ja jouduin tekemään työtä entisessä kesätyöpaikassani hedelmätukussa tilausten täyttäjänä (=lemppasin hedelmiä FIN-lavoille) ennen kuin sain oman alan töitä. Tämäkin on hyvä tiedostaa, eli harvalla tärppää heti, ja se vaatii pitkää pinnaa ja aktiivisuutta. Akatemian jälkeinen elämä tuntui siis hieman hankalalta, ja tulin pohtineeksi, olisiko sittenkin pitänyt jatkaa Villivisiossa vielä valmistumiseni jälkeen.

Sain lopulta työpaikan Keskosta K-Plussa Oy:stä, joka hallinnoi Plussa-korttia. Työn sain Proakatemiassa luomieni suhteiden kautta. Vedin Visio-projektia, kun se ensi kerran tehtiin, ja yhtenä yrityksenä mukana oli K-Plussa Oy. Pidin yhteyttä valmistumiseni jälkeen silloiseen yrityksen toimitusjohtajaan, joka vinkkasi minulle avoimesta paikasta, johon saattaisin olla sopiva. Lopulta minut valittiin työhön, jossa toimin kouluttajana Keskon ketjujen myyjille liittyen Plussa-korttiin ja Plussa-luottokorttiin.

Tämän jälkeen kohtalo vei yrityskaupan myötä Nordeaan, jossa toimin rahoituspäällikkönä 4 vuotta, ja sitten vihdoin media-alalle, jolla edelleenkin työskentelen. Tällä alalla olen ainakin toistaiseksi omimmillani; nopea tahti ja muuttuva markkina motivoi.

Mikä on paras muistosi Proakatemialta?Patrik Korhonen_Proakatemia

Ei oikeastaan ole yhtä, joka olisi yli muiden. Toki ekat kaupat ja Visio-projekti olivat kokonaisuutena hienoja. Ja se jännä tunne, kun oltiin pioneereja ja ensimmäisiä TAMK:n koeputkilapsosia akatemian osalta. Mutta ehkäpä isoimpana ne yhteiset sitsit koko tiimin kanssa, jossa kehitettiin ja kehityttiin. Yhteenkuuluvuuden tunne ja palo oli käsinkosketeltavissa, ja siitä jäi hyvät muistot.

Mitä Proakatemialta on ikävä?

Ihmisiä ja sitä tekemisen meininkiä. Ei huolta huomisesta –asennetta. Mitä väliä, jos epäonnistutaan, ainakin ollaan koitettu –fiilistä. Sitä pientä sinisilmäisyyttä on myöskin ikävä. Näitä asioita toivoisin olevan enemmän nykyisessä korporaatiomaailmassakin.

Mikä oli mielestäsi tärkein oppi tai koppi Proakatemialta?

Uskalla tehdä asioita! Kuuntele muita – tiedät jo, mitä omasta suustasi tulee.

Mitä terveisiä lähettäisit nykyisille akatemialaisille ja Proakatemialle hakemista harkitseville?

Nykyisille tsempit; kun tarpeeksi hakkaa päätä seinään, niin kallo vahvistuu!

Uusille hakijoille suosittelen miettimään tarkasti, mitä ja miten haluaa opiskella. Proakatemia ei ole kaikkien paikka – eikä pidäkään olla. Niille, jotka kokevat, että oppimismalli on aidosti sopiva ja innostava itselle, niin go for it; kyyti on taattua.

 

Saku Laaksonen

Eventa

Kuukauden alumni: Piia Pennanen

by with No Comment AlumnitProakatemia

Kuukauden alumniHelmikuun alumnimme on Piia Pennanen. Tänä vuonna 32 vuotta täyttävä Piia on valmistunut Proakatemialta vuonna 2006 Huima Divisioona-tiimin kanssa. Mitä hänelle kuuluu nyt?

Mitä teet tällä hetkellä?

Toimin yrittäjänä kuudetta vuotta, ja viimeiset neljä vuotta olen omistanut kuntosalin. Liikuntakeskus Vida sijaitsee Vantaalla, ja meiltä löytyy kaksi erillistä kuntosalia, joista toinen on vain naisille, monipuolinen valikoima ryhmäliikuntaa sekä personal training-palvelut. Käytännössä vastaan salin pyörityksestä kaikkinensa; työnkuvaan kuuluu kaikkea mahdollista laskutuksesta ja mainonnasta asiakaspalveluun ja remppahommiin. Vuoden alusta olen ollut äitiysvapaalla, ja päävastuu on siirretty toisille. Itse seurailen tapahtumia tämän vuoden sivusta. Hyvin tuntuu homma toimivan näinkin!

Mitä osaamista työsi vaatii? Kuinka ylläpidät osaamistasi?

Piia_Pennanen_ProakatemiaTäytyy osata aika monipuolisesti kaikkea mahdollista – kuten sanottu teen aivan kaikkea laidasta laitaan. Ehkä tärkeintä on osata kuunnella asiakkaita, ja toisaalta hypätä heidän saappaisiinsa, ja kehittää toimintaa sen mukaan. Tärkeää on myös ollut koota hyvä tiimi, jotta homma toimii. Meidän hyvät ja ammattitaitoiset jumppaohjaajat ovat kullanarvoisia! Pidän osaamistani yllä opiskelemalla jatkuvasti uutta, joko liikunnan ja ravitsemuksen puolelta tai yrittäjyyden ja liiketoimintaosaamisen puolelta. Tällä hetkellä opiskelen akatemialla ylempää AMK-tutkintoa. Tästä on ollut jo nyt puolen vuoden jälkeen iso hyöty yritykselleni, sillä käytännössä kaikki työt tehdään omalle yritykselle. Uutta näkökulmaa ja ajatuksia tekemiseen saa jatkuvasti, ja iso osa on siirtynyt myös käytäntöön samantien.

Mitä teit valmistuttuasi? Miltä akatemian jälkeinen elämä tuntui?

Olin palkkatöissä vajaat kolme vuotta, mutta en kuitenkaan oikein löytänyt sitä “juttuani”. Viimeisimmässä työpaikassani tympäännyin totaalisesti työnkuvan toimettomuuteen, ja aloin tosissani miettimään, mitä haluaisin oikeasti tehdä. Koska liikunta on aina ollut tärkeässä roolissa elämässäni, päätin lähteä kouluttautumaan lisää liikunta-alalle, ja laittaa oman yrityksen pystyyn. Ensin toimin personal trainerina ja vedin ryhmävalmennuksia. Sitten kuvioihin tuli puheet omasta kuntosalista, ja onnekseni se toteutuikin jopa yllättävän nopealla aikataululla.

Mikä on paras muisto Proakatemialta?

Parhaat muistot liittyvät ystäviin, joita sain akatemialta. Ja tietty akatemian bileet, sen mitä niistä nyt muistaa. 🙂 Meidän tiimin final camp -matka Thaimaahan oli myös yksi parhaista jutuista.

Mitä Proakatemialta on ikävä? Mitä voisi kehittää?

Yhteisöllisyyttä ja innokasta toimeen tarttumista on ikävä. Vaikka onneksi meidän salillakin vallitsee huippu yhteisöllinen henki, ja sitä yritämme myös aktiivisesti luoda lisää.
Akatemialla voisi näin jälkeen päin ajatellen kehittää tiimin toimivuutta selkeällä johtamisella. Päätöksenteko 20 henkilön kesken ei ainakaan meillä ollut aina kovin helppoa, ja kaiken maailman asioita pyöriteltiin turhankin kauan. Mielipiteitä kun oli välillä yhtä monta kuin tiimiläisiäkin.

Mikä oli tärkein oppi tai koppi Proakatemialta?

1. Tekemällä oppii lähes kaiken.

Tätä olen tarvinnut yrittäjyyteni aikana paljon. Jatkuvasti tulee eteen asioita, joista minulla ei ole hajuakaan, mutta sitten lähdetään selvittämään, ja kohta sitä osaakin jo esim. sähkökytkennöistä yllättävän paljon. 😉

2. Ei voita, jos ei koita – uskallus lähteä tekemään sitä, mihin tuntee paloa.

Ulkopuoliset ovat monesti ihmetelleet rohkeuttani hypätä yrittäjäksi. Itse en kokenut sen vaativan sen kummempaa rohkeutta, piti vaan saada asiat järjestymään oikein.

Terveiset nykyisille akatemialaisille ja Proakatemialle hakemista harkitseville?

Suosittelen hakemaan akatemialle, jos yrittäjyys oikeasti kiinnostaa. Silloin akatemiavuosista saa paljon irti. Nykyisille tsemppiä ja hyviä projekteja! 🙂

 

Jonna Lipponen

Eventa