Alumniesittely: Ville Nieminen / Seepramedia

On taas aika alumnimaanantain ja jälleen yksi Proakatemian alumneista pääsee ääneen! Tällä kertaa oman tarinansa meille kertoo Ville Nieminen Akatemian alkutaipaleelta tiimistä nimeltä Seepramedia. Ville on todellinen automies ja onkin tehnyt omasta intohimostaan itselleen ammatin ja uran! Annetaanpa miehen kertoa meille lisää:

Valmistuin Seepramedia-tiimistä 2000-luvun lopulla. Aloitettiin 2007, silloin vielä oltiin ensimmäinen vuosi ensin Teiskontiellä ja sieltä sisäisessä haussa haettiin Finlaysoninkujalle. Itse aloitin siellä tietojenkäsittelyn puolella.

Tiimin yhteydenpito on kyllä jäänyt melko minimiin viime vuosien aikana, vaikka tyyppien tekemisiä tuleekin aina somen kautta seurailua 🙂

 

Jo akatemia-aikoina hyppäsin mukaan meidän silloin tuoreeseen perheyritykseen vetäjäksi, ja loppuajan opintoihin liittyvät työt ja opinnäytetyökin tuli tehtyä siihen projektiin. Jälkeenpäin ajateltuna nopeat kymmenen vuotta tuli sen yrityksen nimissä tehtyä kansainvälistä businesta. Paljon matkapäiviä ja paljon nähtyjä maita ja maanosia. Valtavasti oppia, ja niin ylä- kuin alamäkiäkin. Isompi alamäki tuli vastaan 2017 ja yritys päätettiin hakea konkurssiin.

 

Opiskeluaikoinakin olin jo tunnettu automiehenä, lähes koko ikäni olin niiden kanssa pelannut ja aikaisempaa yritystoimintaakin korjaamo- sekä vuokra-autopuolella oli perheemme kesken taustalla ennen akatemia-aikoja. Se business myytiin uuden alta pois. Autot kuitenkin jäivät elämään ja niiden kanssa tuli edelleen touhuttua vaikka työhön ne eivät (nyt voi sanoa väliaikaisesti) kuuluneetkaan.

 

Tiimimme oli aina kova unelmoimaan ja suunnittelemaan tulevaa, ja hulluimpiakaan ideoita ei ajettu alas. Lievästä hulluudesta meidät seeprat aina tunnettiinkin. Kaikki oli meille mahdollista. Useammassakin unelmointipajassa kerroin yhdeksi yksittäiseksi haavekseni, että minulla olisi joskus oma autokauppa. Visio oli mielikuvia myöten mielessä kirkas, mutta ei oikeestaan koskaan ohjannut tekemistä aktiviisesti suoraan nykypäivän tilanteeseen. Ei vielä edes siinä vaiheessa kun nykyinen yrityksemme vuonna 2016 perustettiin.

 

Loppuvuonna 2016 sanoin ystävälleni Nuorkauppakamarimme pitkällä lounaalla, että minulla olisi idea uudesta kanavasta tuoda autoja Suomeen, lähtisitkö kokeilemaan? Asia jäi hautumaan, mutta ei kuitenkaan pitkäksi aikaa sillä alle kuukausi tästä olimme uuden yrityksen perustaneet. Liikeideamme oli yksinkertaisesti tuoda autoja ja myydä niitä täällä kumppaneiden kautta eteenpäin.

 

Tällä kaavalla mentiinkin ensimmäinen vuosi. Autoja ostettiin muiden töiden ohessa sen mitä ehdittiin ja sen mitä rahaa riitti. Keväällä 2017 tehtiin päätös silloisen perheyrityksemme konkurssiin hakemisesta ja oli aika miettiä mitä oikeesti tehdä isona. Kesän ajan pohdimme moniakin erilaisia yrityskomboja, usko perinteiseen autokauppaan ei vielä kantanut niin pitkälle että olisimme uskaltaneet heittää kaikki munat yhteen koriin.

 

Erilaisten mutkien kautta homma kuitenkin eskaloitui siihen että tammikuussa 2018 palkkasimme ensimmäisen ulkopuolisen myyjän myymään autojamme – kumpikin olimme silloin vielä tahoillamme töissä muualla, eikä vielä tässä vaiheessakaan ollut ajatusta että itse päätyisimme täysipäiväisesti autokaupan tiskin taakse. Oli kuitenkin aika alkaa etsimään kunnollista liiketilaa Nokialla sijainneen varastohallimme korvaajaksi.

 

Maaliskuussa 2018 avattiin ensimmäinen Auto Sinulle – liike Tampereen Lakalaivaan ja hommat alkoi virallisesti. Vapun jälkeen olimme molemmat perustajajäsenetkin jo täysipäiväisesti autokauppiaita. Yksi unelma toteutui melkeinpä huomaamattaan. Aloittaessamme liikettä meillä oli parikymmentä autoa ja myytävää haalittiin tutuilta ja tuntemattomilta. Nyt vuosi myöhemmin, meillä on myytävää kalustoa liki 130kpl ja työllistämme itsemme mukaan lukien yhteensä 7 henkilöä. Ja jälleen olemme toimitiloja metsästämässä – isommat pitäisi löytää nopeallakin aikavälillä. Asioilla on tapana järjestyä.

 

Mitä me sitten tarjoamme? Auto Sinulle tarjoaa palvelut laajasti käytettyjen autojen saralle. Myymme vanhat autot pois myyntitilin kautta, vaihtoautot liikkeestämme sekä tuomme tilauksesta autoja Euroopasta yksityisille asiakkaille sekä autoliikkeille. Lisätietoja löytyy www.autosinulle.com | @autosinulle

 

Akatemialta jääneistä opeista on varmasti isoimpana jäänyt elämään tuo tiimimme huikea usko tulevaan – jos se ei siellä syntynyt niin ainakin vahvistui ja tiedostui. Toisena tiimin merkitys. Akatemialta jäi tarve ympäröidä itseni ihmisillä kenen kanssa on hyvä ja mukava tehdä hommia.

 

Kiitos Ville tarinasi jakamisesta ja parhainta menestystä bisneksiin!

Kuukauden essee: Läsnäolo ja psykologinen turva pohjana luottamukselle

Proakatemialla luetaan paljon kirjoja ja kirjoitetaan niistä esseitä. Esseissä peilataan oppimaansa ja opit jaetaan muille yhteiseen Esseepankkiimme. Joka kuukausi Projektorissa valitaan yksi kirjoitus kuukauden esseeksi. Tämän kuun esseeksi valittiin pinkkutiimi Apajan Ida Laaksosen essee psykologisesta turvasta.

Apajan perustaminen on saanut minut pohtimaan tarkemmin luottamusta ja sen rakentumista. Tiimin aloitusvaiheesta olen erityisen kiitollinen meille kaikille, sillä olemme osaksi jopa huomaamatta rakentaneet vahvaa turvallisuuden pohjaa tiimiyrityksellemme. Miia Järvilehdon seminaarissa ymmärsin, mitä tiimissämme on tapahtunut heti alusta lähtien.

 

Olemme rakentaneet psykologista turvaa. Se pohjautuu luottamukseen ja avoimuuteen, joiden avulla on mahdollista kokea yhteenkuuluvuutta ja vastuuta tiimin sisällä. Psykologinen turva on pohjana myös huipputiimeissä. Kun tiimissä on luottamusta ja rohkeutta, se uskaltaa ottaa askeleen kohti tuntematonta ja selviää kriisitilanteista.

 

Luottamuksen rakentumiseen vaikuttaa henkilökohtaiset kokemukset luottamuksesta. Tunnen luottamuksen tiimimme sisälle, mutta en ole vielä täysin avoin. Luottamuksen rakentaminen vaatii aikaa ja kukin persoona lämpenee eri aikaan. Itse olen melko hitaasti lämpenevä uusille ihmisille. Ennen tiimin perustamista ajattelin, että luottamuksen rakentaminen tulee olemaan haasteellista. Omalle kohdalleni osuneet kokemukset ovat tuoneet minulle epävarmuutta ja pelon tunteita sosiaalisista tilanteista. Olen muutaman kuukauden aikana ylittänyt itseni, olemalla avoin ja haavoittuva muiden edessä. On osattava olla rohkea, vaikka ei olisi täysin varma vielä, sillä ei kukaan meistä ole. Siksi rakennamme ja kehitämme luottamusta yhdessä.

 

Tiimin vastuulla on luoda ilmapiiri, jonka avulla yksilö tuntee itsensä hyväksytyksi sellaisena kuin on. Tiimillemme tehdyssä hyvinvointikyselyssä huomasimme, että yksilöiden itseluottamuksessa on parannettavaa. Olemme olleet tiimi vasta tammikuusta lähtien, joten epävarmuus on ihan okei. Tärkeintä on, että suunta kohti luottamusta ja avoimuutta on oikea. Itsensä arvostaminen ja arvokkaaksi kokeminen auttaa tiimiä menestymään, sillä jokaisen mielipiteillä on väliä. Omien mielipiteiden ilmaisu avoimesti ja asioiden kyseenalaistaminen vie tiimiä eteenpäin.

 

Keskustelimme hetki sitten tiimin kanssa non-verbaalisesta viestinnästä. Ymmärsin, että luottamuksen rakentamiseen liittyy paljon muutakin kuin sanotut asiat. Maaret Kallio kirjoittaa kirjassaan katseen ja kosketuksen toimivan sosiaalisina signaaleina ihmisten välillä. (Kallio, 2017) Eleiden avulla viestimme toisillemme hyväksynnästä ja turvallisuudesta. Aidon läsnäolon kautta voimme antaa toisillemme oikeanlaisia signaaleja ja vältymme väärinymmärryksiltä. Olen pysähtynyt monissa tilanteissa miettimään läsnäoloa. Olenko oikeasti läsnä? Kuuntelenko?

 

Läsnäolo ja mieli ovat osana ihmisten kohtaamista. Oman mielen hienovarainen hallinta ja ajatusten kohdistaminen aiheeseen ovat taitolaji. Avain mielentasapanoon on omien ajatusten hyväksyminen sellaisina, kun ne ovat. Sitä kautta myös toisten ymmärtäminen ja kuuntelu on helpompaa. Läsnäolo luo turvallisuuden tunnetta ja luottamusta. Olen miettinyt itseäni erilaisissa tiimin tilanteissa ja koen, että tiimin jäsenten läsnäololla on suuri vaikutus tilanteiden kehitykseen.

 

Dialogin parantamiseksi olemme tiiminä harjoitelleet kuuntelua. Ihminen ei voi olla toisen kanssa läsnä, kuuntelematta. (Kallio, 2017) Minulle kuuntelulla on iso merkitys. Koen, että kuuntelu on osa muiden huomioimista, joka synnyttää luottamuksen ja turvallisuuden tunteen. Hyvän itsetunnon rakentamiseksi on tärkeää kokea tulevansa kuulluksi. Pyrin aina olemaan läsnä ihmisten kanssa ja sitä kautta tasapainottamaan mieltäni. Olen tässä ja nyt en vielä huomisessa päivässä. Tiimissämme koetaan, että välillä on vaikea löytää tasapainoa kuuntelemisen ja puhumisen välille, mutta sitä harjoittelemme yhdessä.

 

Minulle psykologisen turvan kokemus perustuu tunteeseen siitä, että muut välittävät ja ovat läsnä. Haluamme tiiminä jatkuvasti kehittyä ja uskomme, että hyvän perustan rakentaminen kantaa meitä kohti menestystä. Matkalla ei saa unohtaa pohjaa, jota luomme ja jalostamme koko ajan. Tiimi muuttuu jatkuvasti ja siksi myös psykologinen turva saattaa välillä järkkyä. Uskon, että psykologista turvaa ei luoda pohjaksi vain kerran, vaan se muuttuu jatkuvasti. Jokaisella jäsenellä on rooli tiimissä, jos joku lähtee tai uusia jäseniä tulee lisää, luottamus rakennetaan uudelleen. Muovaamme tulevaisuuttamme tiiminä samalla, kun kehitymme yksilöinä. Tulevaisuuden huipputiimi koostuu erilaisista persoonista, jotka ovat valmiita seikkailuun turvallisen pohjan ansiosta.

Alumniesittely: Tanja “Tirri” Verho / Sivupersoona

Tällä kertaa esittelyyn pääsee monelle akatemialaiselle hyvin tuttu hahmo, nimittäin valmentajamme Tanja “Tirri” Verho! Tirri on myös Proakatemian kasvatti ja tämä rempseä savolainen onkin ollut mukana monenlaisissa projekteissa. Annetaanpa Tirrin kertoa lisää!

1. Milloin olet ollut akatemialla, missä tiimissä?
Olipa kerran Persoona osk Tampere, joka perustettiin syksyllä 2003 ja päätti proakatemiallisen
taipaleensa jouluna 2005 ensimmäisenä tiiminä, josta valmistuivat kaikki jäsenet. Tämä
historiallinen teko oli niin suurenmoista, että meille tarjoiltiin erikseen kakkukahvit
valmistumispäivänä.

2. Pitääkö tiimi edelleen yhteyttä?
Kyllä ja ei. Maanmainio, myös valmentaja Merviön kouluttanut Persoona näkyy edelleen vuosittain
Proakatemian synttäreillä erivahvuisissa kokoonpanoissa. Muutoin pidämme koko tiimin voimin
yhteyttä harvakseltaan, mutta taidamme kaikki olla enemmän tahi vähemmän yhteyksissä
erinäisissä kokoonpanoissa. Akatemia-aika nivoi Persoonasta sellaisen porukan, että tarpeen tullen olen ollut yhteyksissä tyyppeihin – melkoisia osaajia meistä on kasvanut.

3. Mitä teet nykyään (yritys, toimiala), miten päädyit sinne, miksi?
No ööö, olen Proakatemialla valmentajana? Proakatemialle päädyin toteuttamaan unelmaani. Kun
valmistuin ja olin toiminut Pitkäsen Hanskun kanssa tehokaksikkona apuvan roolissa, päätin, että
joku päivä tulen takaisin valmentajaksi. Vuosikymmenen se vei, mutta täällä ollaan – vasta 2015
vastasin myöntävästi Veijon kutsuun. Hetki oli oikea ja koin, että minulla saattaisi olla jopa
annettavaa. Tässä uskossa olen edelleen, enkä kuuntele/kuule vastaväitteitä. Ahhahahhaaa.
Jos tätä ei kysytty, niin voidaan tarkastella kysymystä myös yritysten kautta. Meillä on kolme
virmaa; Sivupersoona, Joiku of Life sekä Kolmas Persoona. Sivupersoona tarjoaa erityisryhmien
kommunikaatiopalveluita, ja omistajuuden lisäksi toimin myös hallituksen puheenjohtajana. Joiku
of Life on eläkeläishoitajien työ- ja hyvinvointiyhteisö, joka tarjoaa kokemusrikkaita hoitajia
erilaisiin sijaistustarpeisiin. Tässä virmassa olen hallituksen jäsen. Kolmas Persoona on puolestaan
inspiroiva unelma-alusta, joka tarjoilee palvelumuotoilua erämaassa apua huutaville. Tsihihiii, että lähtee.

Päädyn asioihin ja paikkoihin sanomalla kyllä. Luvattoman usein innostun monesta asiasta ja sitten sitä mietitään, että jahas, mitenkäs nyt suu pannaan. Voiton puolella olen kyllä vahvasti, paljon olisi jäänyt kokematta, jos en olisi lähtenyt mukaan.

4. Miten akatemialta saadut opit näkyvät nykyään liiketoiminnassa?
Virmoissa akatemian opit näkyvät avoimena suhtautumisena asioihin, tiedon hakemisessa
tarpeeseen ja tarpeettomuuteen, huikeina innovointitaitoina, haluna kehittyä ja kehittää sekä tiimin arvon ymmärtämisenä. Tärkein on kuitenkin arvot ja arvojen merkitys arjessa – yrityksissämme ne toimivat päätösten pohjana ja ohjenuorana.

5. Onnistumisia ja haasteita yrityksen taipaleella?
Jaahas. Sivupersoona on 13-vuotias yritys, joka työllistää noin 80 henkilöä ja vaihtaa kolme
miljoonaa euroa. Onhan se mellevä saavutus, kun pysähtyy oikein ajattelemaan. Joikun kanssa elämme erilaista arkea, startuppi kun on – viime vuosi oli haasteellinen tiimin ja toiminnan kannalta, mutta nyt kun tilikausi lähenee loppuaan, näytästää siltä, että liikevaihto tuplaantuu. Tavoitteena on kasvaa vauhdilla, joten työt eivät lopu.

6. Mitä seuraavaksi?
Jaa-a. Omat yritykset ja hallitustyö antavat perspektiiviä, joka on tervetullutta valmentajan työhön. Nyt elellään sellaisessa tilanteessa, että mietiskelen vaihtoehtoja – etsiäkö lisäkoulutusta valmentamiseen, hallitustyöhön ja liiketoiminnan kehittämiseen vai johonkin muuhun, mihin? Olen utelias ja kiinnostunut monesta asiasta, joten en yhtään epäile, ettenkö kohta ole oppimassa digipitsin nypläyksen perusteita fasilitoinnin apuna tai maalaamassa tauluja mielenhallinnan kehittämiseksi. Siis thaaaide tuntuu vetävän puoleensa. Ehkä. Kahtellaan. Hätäkös tässä, valamiissa mualimassa.

On se kyllä melkoinen leidi! Kiitos Tirrille haastattelusta! Tässä vielä linkkejä Tirrin yrityksiin:

www.sivupersoona.com
www.kolmaspersoona.fi
www.joikuoflife.fi

Alumniesittely: Martta Riihimäki / HUIMAdivisioona

Tänään alumnimaanantaita tähdittää alumni Proakatemian historian alkutaipaleelta. Martta Riihimäki on päässyt akatemian jälkeen työskentelemään ulkomailla erilaisissa mielenkiintoisissa työtehtävissä, annetaan hänen vastauksiensa kertoa meille lisää!

Milloin olet ollut akatemialla, missä tiimissä? Pitääkö tiimi edelleen yhteyttä?

2004-2006, HUIMAdivisioonassa. Tiimi pitää yhteyttä hieman vaihdellen. Suomessa asuvat tiimiläiset ehkä enemmänkin, mutta koska itse olen asunut viimeiset 9 vuotta ulkomailla, yhteydenpito on ollut hieman passiivisempaa. Eri tapahtumissa tulee aina välillä tavattua osan kanssa ja sen lisäksi pidetään yhteyttä eri kanavissa silloin tällöin.

Mitä teet nykyään (yritys, toimiala), miten päädyit sinne, miksi?

Olen Ruotsin maajohtaja IT-alan yrityksessä, Sympalla. (HR-järjestelmä) www.sympa.com.

Päädyin Sympalle viisi vuotta sitten maaliskuussa 2014 kun yritykseen haettiin ensimmäistä työntekijää Ruotsiin. Aloitin partnerimyynnissä, mutta siirryin Pohjoismaiden myyntijohtajaksi työskenneltyäni vuoden ajan yrityksessä ja viimeiseksi viime kesänä nykyiseen tehtävään maajohtajaksi. Olen asunut vuodesta 2010 asti Ruotsissa ja ennen Sympaa ollut viemässä kahta ruotsalaista yritystä Suomen markkinoille, joten kun vastaan tuli haaste tuoda suomalainen yritys Ruotsiin oli haasteeseen tietysti tartuttava!

Miten akatemialta saadut opit näkyvät nykyään liiketoiminnassa?

Meidän tiimimme Sympalla on vuosien aikana kasvanut yhdestä kahteenkymmeneen, joten monet akatemialta tutut tiimiytymisen vaiheet on tullut käytyä taas uusien tiimien kanssa läpi. Proakatemian opit ovat kyllä tulleet tarpeeseen!

Onnistumisia ja haasteita yrityksen taipaleella?

Kasvu on ollut huimaa, sekä työntekijöiden määrässä että asiakkaiden määrässä. Ruotsissa tiimi on tuplaantunut vuoden aikana, eli tekemistä on sekä tiimin rakentamisessa, bisneksen kasvattamisessa että kasvun ja skaalautuvuuden varmistamisessa.

Suurimpia onnistumisia ehdottomasti viimeisten 5 vuoden aikana kasvatettu asiakaskunta (+100 uutta asiakasta Skandinaviassa), onnistuneet pitkäaikaiset asiakassuhteet, tunnettuuden lisääminen (mikä näkyy tietysti suoraan kasvussa ja luvuissa), sekä koko yrityksen markkina-arvon kasvattaminen uusien markkinoiden onnistuneiden avausten myötä.

Isoimmat haasteet ovat liittyneet kasvuun; oikeiden ihmisten rekrytoiminen, tiimin kasvaminen ja tasapainoilu sen välillä, että pitää tehdä tulosta lyhyellä tähtäimellä ja samaan aikaan rakentaa kasvua pitkällä tähtäimellä.

Mitä seuraavaksi?

Sympan kasvutarina jatkuu, uusien markkinoiden ja kasvavien tiimien myötä. Mitä omalle kohdalle tulevaisuudessa tuleekaan vastaan, jää nähtäväksi. Mitä suuremmalla todennäköisyydellä myynnin ja johtamisen parissa jatkan vielä pitkään. Ja nyt tosiaan Sympalla vielä isommalla kasvuvaihteella!

 

Kiitos Martta Riihimäki haastattelusta ja paljon tsemppiä tulevaan! Martta kehottaa kaikkia vielä tsekkailemaan Sympan urasivuja, sillä heillä on rekry auki lähes jatkuvasti useaan eri maahan. Tällä hetkellä heillä on avoinna muutamia paikkoja Suomeen, Ruotsin lisäksi, kannattaa käydä kurkkaamassa!

www.sympa.com

Alumniesittely: Jonne Välilä / Versio

Tänään Alumnimaanantaita tähdittää Jonne Välilä, joka on valmistunut Proakatemialta seitsemisen vuotta sitten. Akatemia-aikansa hän vietti Versio-tiimissä vuosina 2010-2012. Tärkeimpänä Akatemialta saatuna oppina Välilä painottaa jatkuvaa ja elinikäistä oppimista. Hän on ottanut sen myös koulun jälkeen ohjaamaan toimintaansa. Kuulemma valmistumisen jälkeen kirjojen luku ja seminaareissa käyminen unohtui hetkeksi, mutta nyt hän on taas muistanut niiden merkityksen. Jonne kertoo opiskelevansa lähes päivittäin jotain uutta, hyvinä tiedonlähteinä hän pitää perinteisten kirjojen lisäksi äänikirjoja, seminaareja, kursseja sekä erilaisia webinaareja.

Proakatemialla Jonnen suurin yksittäinen menestystekijä on ollut se, että hän on ymmärtänyt hyödyntää muiden ihmisten tietoa ja malleja, eikä ole väkisin yrittänyt keksiä kaikkea itse. Oman tiiminsä Version kanssa Jonne pitää vielä yhteyttä silloin tällöin, osan kanssa enemmän. Opintojen jälkeen he ovat yrittäneet ainakin kerran vuodessa kokoontua porukalla ja vaihtaa kuulumisia

Proakatemian jälkeen Jonne Välilä halusi löytää työkseen sellaisen bisneksen, jota voi pyörittää aika- ja paikkariippumattomana. Tällä hetkellä hän pyörittää yritystä nimeltä Investhink Oy ja he ovat keskittyneet erilaisiin verkkokauppatoimintoihin, konsultointipalveluihin ja sijoitustoimintaan. Hän halusi myös, että liiketoimintamallissa skaalauksessa ja tuotossa ei ole kattoa, verkkokauppayrittäjänä toimiminen Amazon.com -alustalla on toiminut hänelle todella hyvin.

Jonne kertoo, että kansainvälisessä verkkokauppaliiketoiminnassa riittää mitä yllättävämpiä haasteita, jotka taas  toisaalta pitävät tekemisen mielenkiintoisena. Omanlaisia haasteita tuottaa varmasti se, että yrityksen toiminta on ympäri maapalloa asiakkaista tekijöihin. Välilän yrityksen asiakkaat ovat nimittäin pääosin Jenkeissä, toimittajat Kiinassa ja työntekijöitä löytyy Filippiineiltä. On varmasti mielenkiintoista päästä työskentelemään niin monen eri taustaisen ihmisen kanssa!

Proakatemialla painotetaan paljon oman ajankäytön optimointia ja delegoinnin taitamista. Jonnelle isoimpia oivalluksia on ollut se, että ollakseen oikeasti yrittäjä, täytyy osata vapauttaa itsensä helpoista perusrutiineista ja osata ulkoistaa ne muille. Tiimiyrittäjyyden opit pätevät siis tässäkin, et voi aina tehdä kaikkea itse, vaan sinun täytyy osata rakentaa toimiva tiimi yritystoiminnan ympärille, jotta pystyt maksimoimaan kannattavuutesi. Tiimityöskentelyn voima on mittaamaton.

Jonnen uravalinta kuulostaa todella mielenkiintoiselta! Proakatemialta pystyy ponnistamaan niin monenlaisiin erilaisiin työtehtäviin ja tehdä todellakin juuri sitä työkseen, mistä on aina unelmoinut. Tulevaisuudessa Jonnella on ajatuksena luoda uusia brändejä ja kasvattaa liiketoimintaa entisestään. Tavoitteena on saada tänä vuonna miljoonan myynti rikki. Uskomme että tämä kaveri pystyy siihen kyllä helposti! Tsemppiä Jonnelle tulevaan ja kiitos kun pääsimme haastattelemaan jälleen yhtä upeaa Proakatemian alumnia. 🙂

 

Investhink Oy:n löydät näistä kanavista:

www.investhink.fi

Facebook

 

 

Alumniesittely: Ville Nikunen / Ideareaktori

On aika alumnimaanantain ja taas yhden Proakatemian alumnin esittelyn! Tällä kertaa haastatteluun pääsi kymmenisen vuotta sitten Proakatemian ovet sulkenut Ville Nikunen Ideareaktori-tiimistä. Ville on päässyt toteuttamaan unelmiaan akatemian jälkeen videotuotannon parissa. Ei muuta kuin kysellään hieman Villeltä, minkälaiset eväät Proakatemia hänelle tarjosi ja mitä mies tällä hetkellä puuhaa!

 

Kuka olet ja milloin olet ollut akatemialla, missä tiimissä?

Olen Nikusen Ville, toinen Visual Worksin osakkaista (toinen osakkaista on myös entinen akatemialainen Markus Malvisalo).

Akatemiaopinnot tuli suoritettua syksyn 2007 ja joulun 2009 välillä. Proakatemialla olin osana Ideareaktori tiimiä ja Ideareaktorin voimin teimme kaikkea verkkosivuista erilaisten markkinointihommien kautta videotuotantoon. Meidän videotiimi oli käsittääkseni Proakatemian historian ensimmäinen.

Pitääkö tiimi edelleen yhteyttä?

Yhteyttä vanhoihin tiimiläisiin tulee pidettyä edelleen säännöllisen epäsäännöllisesti. Isossa kuvassa Proakatemian aikana syntyi monta ystävyyssuhdetta, joita tulee vaalittua viikottain.

 

Mitä teet nykyään? Miten päädyit sinne?

Opintojen ollessa loppusuoralla päätimme Markus Malvisalon ja Rasilan Hannen kanssa jatkaa lupaavan oloista videoliiketoimintaa. Tänä päivänä Visual Works, jonka perustimme, lähestyy jo 10-vuotis rajapyykkiä ja työllistää neljän täysipäiväisen tekijän lisäksi ison nipun freelancereita kuukausittain. Visual Worksin päämaja sijaitsee Helsingissä, jossa koimme olevan paremmat mahdollisuudet menestymiseen kuin muualla Suomessa. Nykyään studiollamme pitää majaansa myös kaksi valokuvaajaa, joiden kanssa teemme tiivistä yhteistyötä.

Minun työnkuviini kuuluu yrityksen hallinnollisten tehtävien lisäksi myyntiä, konseptointia, treatmenttien eli  visuaalisten esitysten rakentamista asiakkaalle siitä mitä olemme heille tarjoamassa, tuottamista, alihankintasuhteiden hoitamista ja kaikkea muuta taivaan ja maan väliltä. Oman tekemiseni keskiössä on vahvasti moniosaavuus ja kokonaisuuksien hallinta. Yksityiskohdat ja videoiden teknisen toteuttamisen jätän niille, jotka ovat niissä asioissa parempia kuin minä ja minun roolini onkin pitää huoli, että toteutetut filmit vastaavat tarkoitustaan ja asiakkaidemme niille asettamia tavoitteita.

Kulunut reilu yhdeksän vuoden matka on ollut upea. Olemme päässeet työskentelemään kotimaisten kärkibrändien lisäksi useiden artistien ja yhteisöjen kanssa. Tässä työssä kehittyminen on melko konkreettista ja innostavaa. Lisäksi markkinoinnin parissa työskentelemällä saa näköalapaikan kotimaiseen yrityskenttään ja sen monimuotoisuuteen. Meidän alalla klisee, että jokainen päivä on erilainen, pitää täysin paikkaansa.

 

Miten akatemialta saadut opit näkyvät nykyään liiketoiminnassa?

Tänä päivänä akatemia näkyy tekemisessämme “toiminnan juurina”. Akatemialla opittu rohkeus uskoa omaan tekemiseen on asia, joka nousee keskusteluissamme usein esiin. Saimme myös juuri pakettiin ylemmät AMK-opinnot, joiden myötä saimme mahdollisuuden käydä liiketoimintaamme läpi juurta jaksain eri kulmista. Rehellisesti sanottuna koulunkäynti ei ole ikinä ollut yhtä antoisaa kuin YAMK-opintojen aikana.

 

Onnistumisia ja haasteita yrityksen taipaleella?

Isoin onnistuminen liittyy mielestäni siihen, että kehitymme jatkuvasti siihen suuntaan, jonne haluamme mennä. Lisäksi työskentely lahjakkaiden ja ammattitaitoisten ihmisten ja asiakkaiden kanssa on inspiroivaa ja antaa työn tekemiselle ison merkityksen.

Haastavaa työn tekemisestä tekee työn projektiluontoisuus. Koko ajan pitää pitää rauta kuumana ja jokainen keikka pitää myydä erikseen sisään. Tästä syntyvä paine saattaa ajoittain tuntua hieman kuluttavalta. Koen kuitenkin, että tämä on pieni hinta siitä, että saa tehdä jotain mistä aidosti nauttii.

 

Mitä seuraavaksi?

Seuraavaksi keskitymme brändimme kehittämiseen ja käynnissä olevien projektien naulaamiseen. Oman markkinoinnin kehittäminen on toinen iso teema, jonka parissa tulemme seuraavaksi työskentelemään. Suutarin lapsella ei ole kenkiä vai miten se nyt menikään. Toivottavasti saadaan tämä myytti rikottua 🙂

 

Visual Worksin upeaa duunia voi käydä tsekkaamassa näistä linkeistä:

www.visualworks.fi

IG: @vwposse

FB: https://www.facebook.com/IRvisualworks/

 

Alumniesittely: Marianne Kankaisto / Suuntaviitta

Aloitamme uuden juttusarjan, jossa Proakatemialta valmistuneet alumnit pääsevät kertomaan, missä he ovat nyt ja minkälainen matka heillä on Proakatemian jälkeen ollut kuljettavana. Luvassa on paljon inspiroivia tarinoita yrittäjyydestä ja siitä, minkälaiset eväät Proakatemian opiskelijat saavat mukaansa koulustamme valmistuttuaan!

Ensimmäisessä esittelyssä ääneen pääsee melkein kymmenen vuotta sitten valmistunut alumni Suuntaviitta-tiimistä, Marianne Kankaisto!

 

Moi, olen Marianne Kankaisto, Fitnessvalmentaja / Personal Trainer -yrittäjä Tampereelta. Opiskelin Proakatemialla vuodet 2009-2011 Suuntaviitta-tiimissä. Proakatemialla minua kiinnosti alkuun markkinointi, sitten enemmän muoti ja vahvimmin kiinnostukseksi muodostui hyvinvointi; ravitsemus, liikunta sekä psyykkinen hyvinvointi. Kurssitin itseäni mm. pukeutumisen stailaajaksi ja olin eräässä lyhytelokuva-projektissa puvustajana. Lukemani kirjallisuus painottui paljon hyvinvointiin ja järjestin hyvinvointi-soluja jne.

Opintojen aikana kehittelimme parin muun proakatemialaisen kanssa ideaa maahantuoda muoti-vaatemerkkejä, joita täällä ei vielä ollut. Idea kuivui kuitenkin kasaan, mutta perustin silti itselleni toiminimen, Mymes. Aloin kehittämään ideaa lifestyle hyvinvointivaateliikkeestä, jossa sporttisten vaatteiden lisäksi olisi salaattibaari. Samoihin aikoihin äitini oli sanoutumassa irti töistään ja houkuttelinkin hänet mukaan kumppanikseni. Päätin ottaa yritysideani liiketoimintasuunnitelman tekemisen opinnäytetyöni aiheeksi. Hakeuduin myös erääseen vaateliikkeeseen töihin oppiakseni. Muutin toiminimeni osakeyhtiöksi, ja aloimme etsiä sopivaa liiketilaa. Lopulta löysimme toimitilan, mutta harmiksemme siellä ei voitu ruokaa laittaa, joten päädyimme jättämään salaattibaari-idean ja keskittymään vaatteisiin.

 

 

Pyöritimme vaatekauppaa vajaan kahden vuoden ajan, jonka aikana samalla kouluttauduin ravintovalmentajaksi, Personal Traineriksi sekä ryhmäliikuntaohjaajaksi. Päädyimme jättämään vaateliike-toiminnan, sillä emme saaneet toimintaa kannattavaksi ja laskiskelimme, ettei liike tule tuottamaan tarpeeksi pidemmälläkään ajalla. Haasteena oli Tampereen tuulipuku-tyyli sekä se, että monet kävivät meillä sovittamassa vaatteitaan ja ostivat ulkomailta halvemmalla saman tuotteen. Ala vaihtuikin sukkelaan muodista ja kivijalkaliikkeen pyörittämisestä liikunta- ja ravitsemuspalveluiden tuottamiseen. Äitini jatkoi yrityksessämme taloushallinnon puolella.

Nyt olen tehnyt valmennustöitä kuuden vuoden ajan ja samalla jatkuvasti kouluttautunut lisää. Olen erittäin iloinen, että lähdin kokeilemaan kivijalkaliikkeen pyörittämistä. Se opetti valtavasti! Mutta olen myös onnellinen, että löysin tämän nykyisen alan, joka selkeästi on vielä enemmän sitä, mitä haluan tehdä. Viime aikoina olen erikoistunut valmentajana fitnessvalmennukseen “tavallisten” asiakkaiden lisäksi. Oma kilpalajini onkin Body Fitness. Tällä hetkellä yritykseni haasteena on tunnettavuus. Olen hyvin kouluttautunut, pätevä valmentaja, mutta näkyvyyden saaminen vaatii pitkäjänteistä työtä. Tulevana projektinani on perustaa kisatiimi ja ensimmäiset kilpalijani ovat kisaamassa vuonna 2020.

Proakatemialta sain paljon rohkeutta lähteä yrittämään. Lisäksi Proakatemia opetti verkostoitumisen tärkeyden yrittäjän elämässä. Proakatemia antoi varmasti erittäin paljon hiljaista tietoa, jota on vaikea sanoiksi pukee ja eritellä. Tänä syksynä tuleekin Suuntaviitan perustaisesta 10 vuotta täyteen. Olisi hienoa kokoontua tiimin kesken juhlistamaan! Nykyään olen ollut enää lähinnä kahden tiimiläiseeni yhteydessä.

Mariannen löydät näistä kanavista:

Facebook: Marianne Kankaisto

YouTube: Marianne Kankaisto

Instagram: marianne_kankaisto

http://mariannekankaisto.fi/

 

Kuukauden alumni: Effiina Jalonen

Kuukauden alumni -sarjamme on herätetty jälleen pienen tauon jälkeen henkiin. Tällä kertaa pääsemme kurkistamaan vuonna 2016 Noste-tiimistä valmistuneen Effiina Jalosen ajatuksiin.

Nimi, ikä, tiimi ja valmistumisvuosi

Effiina Jalonen, 28v, Noste, valmistumisvuosi 2016

Mitä Effiina puuhailet nykyään?

Mulla on aika monta rautaa tulessa!

Pyöritän ystäväni Lindan kanssa Luo Maailma -nimistä luomispajaa. Teemme muun muassa markkinointi- ja viestintäalan projekteja yrityksille, mutta sen lisäksi teemme myös paljon muuta. Toimitamme esimerkiksi omaa Balladi-nimistä verkkolehteä. Kaikkien bisnesohjeiden vastaisesti me emme ole halunneet rajoittaa tekemistämme vain johonkin yhteen tiettyyn osa-alueeseen, sillä osaamme niin paljon muutakin. Työn lisäksi Luo Maailma on meille tapa toteuttaa luovuutta, oli se sitten kirjoittamisen, valokuvaamisen tai vaikkapa taidenäyttelyn muodossa.

Taide ja kulttuuri on lähellä sydäntäni ja työskentelen tällä hetkellä myös tuottajana Turun ylioppilasteatterin uusimmassa produktiossa. Godota odottaessa –niminen näytelmäkirjallisuuden klassikko saa ensi-iltansa maaliskuun alussa.

Ja jotta aika ei kävisi pitkäksi ja tekeminen loppuisi kesken, teen iltaisin personal trainerin hommia Motivus-kuntosalilla.

Mitä osaamista sinulta vaaditaan? Miten omaa osaamista on tullut kehitettyä tässä matkan varrella?

Itsensä johtaminen on kaiken osaamisen keskiössä kun työskentelee useamman projektin parissa samaan aikaan. Määritän onneksi itse työaikani ja olen onnistunut järjestämään aikatauluni niin, että kaikille töille on riittävästi aikaa.

Kaikkea työhön vaadittavaa osaamista olen kehittänyt ihan vaan tekemällä ja testaamalla erilaisia asioita – kirjoittamista oppii kirjoittamalla ja valmentamista valmentamalla.

Suurin oppi on kuitenkin tullut itsetutkiskelun ja omien rajojen löytämisen myötä. Aina ei ole pakko paahtaa tukka putkella, vaan joskus on myös ihan ok levätä. Saa myös olla heikko ja sen saa myös sanoa ääneen.

Miltä akatemian jälkeinen elämä tuntui, kuinka pääsit mukaan työelämään? 

Muutamaa kuukautta ennen valmistumista aloitin työskentelyn eräässä viestintäfirmassa ja siellä tapasin kollegani Lindan. Toukokuussa sanoin palkkatöille soronoo ja käynnistimme Lindan kanssa Luo Maailman. Sillä tiellä ollaan edelleen enkä ole hetkeäkään katunut päätöstä lähteä yrittäjäksi.

Jo akatemia-aikana huomasin itsessäni uupumisen ja väsymisen merkkejä, mutta en silloin antanut itselleni lupaa levätä. Tunsin syyllisyyttä siitä, että en saanut omasta mielestäni asioita tarpeeksi aikaan, mutta en ymmärtänyt että loma ja lepo olisi ollut paikallaan. Akatemia-aika on niin lyhyt ja piti saada mahdollisimman paljon aikaiseksi. Olisinpa edes ymmärtänyt ottaa lomaa heti valmistumisen jälkeen, mutta olin jo päässyt töihin, joten siihen ei ollut aikaa. Vauhti vaan kiihtyi valmistumisen jälkeisenä keväänä ja toukokuussa Luo Maailmaa perustaessamme olin aika valmista kauraa. Kesä meni levätessä ja viime syksy itseäni keräillessä. Nyt kaikki on onneksi hyvin ja virtaa riittää ihan eri tavalla kuin esimerkiksi vuosi sitten. Arvostan myös nykyään itseäni ja omaa osaamistani enemmän.

Mikä on paras muistosi Proakatemialta?

Minulla nousee aina hymy huulille ja tippa linssiin kun muistelen kaikkia niitä kilpailuja, jotka Nosteen kanssa voitimme – myyntipäiviä, tiimidiiliä ja muita. Niinä hetkinä me olimme todellinen huipputiimi! Puhalsimme yhteen hiileen ja jokainen Nostelainen antoi kaikkensa voiton eteen. Sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta on vaikea ylittää millään!

Ikimuistoinen oli myös Final Camp, jonka vietimme Kaliforniassa. Teimme projektiosuuden Riekes Centerissä San Fransiscon liepeillä, jonka jälkeen ajoimme pienemmän porukan kanssa rannikkoa pitkin Los Angelesiin muutamaksi yöksi. Rakastuin Santa Cruzissa käydessämme surffaamiseen ja seuraava matkakohteeni onkin oltava aaltojen äärellä.

Miltä proakatemialaisuus sinusta tuntuu tänä päivänä?

Akatemia-aika oli merkittävän iso ajanjakso elämässäni ja ilman sitä en olisi nyt tässä. Proakatemialaisuus merkitsee minulle sitkeyttä ja rohkeutta yrittää epäonnistumisista huolimatta. Kaikki akatemialta valmistuneet tulevat aina olemaan proakatemialaisia, sillä Proakatemia on iso perhe, johon kuuluu koko loppuelämän.

Mitä on ikävä Akatemialta?

Eniten ikävöin akatemia-aikaisia ystäviäni. Muutin heti valmistumisen jälkeen Turkuun, joten emme näe kauhean usein.

Mikä oli tärkein oppi tai koppi Akatemialta, joka on jäänyt käteen?

Suurin ja merkittävin asia, jonka Proakatemia-aikana opin on se, miten valtava merkitys on ihmisillä kenen kanssa työskentelet. Kannattaa kerätä ympärille hyviä tyyppejä, joiden kanssa kemiat kohtaa ja jaatte elämässä samanlaiset arvot. Silloin voitte yhdessä saavuttaa hurjimpiakin unelmia!

Akatemian kautta ymmärsin myös, että projektiluonteinen työ sopii minulle hyvin. “Kasista neljään” saman asian parissa tahkominen on pidemmän päälle puuduttavaa ja tarvitsen vaihtelua, jotta mieli pysyy virkeänä. Siksi tämän hetkinen työtilanteeni sopii minulle todella hyvin.

Minkälaisia terveisiä haluaisit lähettää nykyisille proakatemialaisille?

Nauttikaa elämästä ja pitäkää hauskaa yhdessä! Tehkää, kokeilkaa ja yrittäkää, mutta älkää ottako asioita liian vakavasti ja älkää pelätkö epäonnistumista – ne kuuluvat elämään.

 

alumniYhteystiedot

Effiina Jalonen

p. 0440787425

effiina@luomaailma.fi

Marraskuun essee: Minkä värinen idiootti näkyy Joharin ikkunasta?

Marraskuun esseen kirjoittajat ovat Veera Hautala ja Maija Laurikkala-Dewes Motivesta.

 

Johdanto

Mitä yhteistä on kahdella punaisella tyypillä sekä hr-tehtävillä? Aivan, emme mekään tiedä. Motiven hr-tiimin vetovastuuseen hyppäsimme kaikkea muuta kuin ihmiskeskeisinä ihmisinä sen periaatteen varassa, että vain epämukavuusalueella voi tapahtua kasvua. Tämä on kahden hr-tiimiläisen soluessee koskien erään hr-tiimin vetämän pajan valmistelua ja ohjaamista. Punaisina pyrimme kertomaan kaiken lyhyesti ja ytimekkäästi, ilman turhia jaaritteluja. Siispä suoraan asiaan (sisältö löytyy tiivistettynä myös täältä – erityisesti, jos olet punainen).

Kesällä 2017 päätimme Motiven uutena hr-tiiminä jatkaa aikaisempien hr-tiimien työtä erilaisten persoonallisuuksiemme yhteensovittamiseksi. Aikaisemmin olimme tehneet persoonallisuustestin Briggs-Myersin mukaan syksyllä 2016 sekä uusineet kevään 2017 aikana jo esipinkkuina tekemämme Belbinin tiimiroolitestin, josta Anton on kirjoittanut lukemisen arvoisen esseen. Kevään aikana kartoitimme myös motivaatiotekijöitämme Reissin teorian mukaan, mistä ovat kirjoittaneet esseitä ainakin yksi jos toinenkinmotivelainen. Nyt valitsimme tiimihengen työstämiseen kyseisiä testejä täydentävän näkökulman eli sen, miten oma ajattelu- ja toimintatapa tuntuu usein vain oikeutetulta ja loogiselta mutta ympärillä muut tuntuvat olevan idiootteja. Ajatuksen paradoksihan piilee siinä, että jos jokainen kokee ympärillään olevan idiootteja, tarkoittaa se samaa kokijan itsensäkin suhteen. Aiheesta on ruotsalainen Thomas Erikson kirjoittanut kirjan nimeltä ”Idiootit ympärilläni – Kuinka ymmärtää muita ja itseään” (Atena 2017). ”Idiootit ympärilläni” oli Motiven pajan aiheena sen jälkeen, kun jokainen motivelainen oli lukenut kirjan.

 

Idiootit ympärilläni eri väreissä

Thomas Erikson on jakanut ihmisten luonteenpiirteet erilaisiin väriryhmiin osoittaakseen, kuinka erilaisia ihmiset ovat ja kuinka eri tavoin he toimivat eri tilanteissa. Tosin erilaisuuksissa on löydettävissä yhteneväisyyksiä, keskenään samanlaisia käyttäytymis- ja reagointitapoja. Keskenään yhtenevät piirteet Erikson on luokitellut neljään eri väriryhmään, joita ovat punainen, keltainen, vihreä ja sininen. Jokaiselle värille on kuvattu tyypillisiä käyttäytymis- ja reagointitapoja sekä sitä, kuinka muut ihmiset näkevät ja kokevat tietyn värisen ihmisen.

Esimerkiksi punainen kokee olevansa tarmokas, energinen, kunnianhimoinen, voimakas, kilpailuhenkinen, suora, nopea, ratkaisukeskeinen, päättäväinen ja määrätietoinen. Punaiselle nämä ovat pelkästään positiivisia asioita ja tärkeitä arvoja, joiden avulla voidaan saavuttaa suuria. Punaisen käyttäytyminen tosin saattaa näyttäytyä muille siten, että punainen on voimakastahtoinen, komenteleva jyrä, joka on kärsimätön, kontrolloiva, omapäinen ja töykeä eikä tippaakaan yhtä kiinnostunut muista ihmisistä kuin asioista. Punainen suuttuu voimakkaasti ja usein – tosin punaisen suuttuessa, kun kuppi niin sanotusti menee nurin, kyse on kuin snapsilasillisesta, joka kaatuu helposti tyhjäksi asti mutta tyhjenee saman tien ja syntynyt vahinko kuivuu nopeasti. Snapsilasin tavoin punaisen suuttumuslasi kaatuu nopeasti ja täysin mutta kaikki haihtuu nopeasti, kuten punaisen suuttumuskin. (Erikson 2017, 32, 87, 242)

Keltainen taas kokee itsensä ulospäin suuntautuneeksi, positiiviseksi, kekseliääksi, innostavaksi, avoimeksi, joustavaksi, spontaaniksi ja optimistiseksi. Keltaiselle tärkeintä on mukava tunnelma, positiivinen fiilis, muuten mistään ei tule mitään. Toisen väriselle keltaisen käyttäytyminen saattaa näyttäytyä keskittymiskyvyttömyytenä, levottomuutena, liiallisena puhumisena, pinnallisuutena, ehdottomuutena, oikkuiluna sekä itsekeskeisyytenä. Suuttuessaan keltaiset ovat nopeita kuten kaikessa muussakin, loukkaantumiskynnys on matalalla erityisesti silloin, kun kritiikki koskee heitä itseään. Jos punaisen kupin kaatumista kuvaa snapsilasi, keltaisella kyse on maitolasista, johon mahtuu enemmän energiaa ja egoa kuin snapsilasiin. Maitolasin täyttymistä on tosin helppo seurata vierestäkin, keltaisen suuttuminen kyllä näkyy selkeästi lähipiiriin eikä keneltäkään jää huomaamatta, jos keltainen ei ole hyvällä mielellä. Samoin kuin punaisella, suuttumus menee ohi suhteellisen nopeasti – tosin maitolasillisen haihtumiseen kestää hetken pitemmän aikaa. (Erikson 2017, 46, 98-100, 243-244)

Vihreät pitävät itseään luotettavina, ystävällisinä, kärsivällisinä, rauhallisina, huolehtivaisina, lojaaleina ja avuliaina. Vihreät ovat kaikkien kavereita. Ulospäin, muun värisille, vihreä voi kaiken mukavan lisäksi vaikuttaa myös pidättyväiseltä, vaisulta, passiiviselta, latistavalta ja rutiinien kaipuussaan joustamattomalta ja jopa negatiiviselta. Vanhan sanonnan mukaan ”kärsivällisen miehen raivoa on syytä varoa” – samaa pätee vihreään. Vihreä ei kerro kenellekään, mistä kaikesta kerää sisälleen kaikessa hiljaisuudessa suuttumusta, joka kerääntyy kuin suureen tynnyriin. Tynnyri täyttyy pikkuhiljaa mutta kun se täyttyy, tulvii tynnyrillinen suuttumusta yli hurjalla voimalla. Silloin ei ole enää mitään tehtävissä ja jälkien korjaaminen kestää kauan. Vihreä ei siis näytä pientä suuttumustaan mutta silloin harvoin kun suuttuu, on suuttuessaan pitkävihainen, leppymätön ja muistaa vielä pitkän ajan jälkeenkin suuttumuksensa syyt ja tunteet. (Erikson 2017, 58, 106-109, 245)

Siniset puolestaan ovat järjestelmällisiä, loogisia, tarkkoja, perfektionisteja, huolellisia, varovaisia, yksityiskohtaisia ja objektiivisia. Sininen pitää yksityiskohtaisuutta tärkeänä arvona kaikissa yhteyksissä. Muille sinisten käyttäytyminen saattaa näkyä siten, että mitään ei tapahdu ennen kuin sille on järkevä ja looginen selitys ja kaikki asiat tapahtuvat tiukasti ennalta määrätyssä järjestyksessä vasta, kun kaikki on selvää, perusteltua, valmisteltua, tarkistettua ja vielä kerran varmistettua. Siniset vaikuttavat helposti myös etäisiltä vastarannankiiskiltä, jotka jarruttavat toimintaa. Sinisen suuttuminen muistuttaa vihreän tynnyriä, tosin sinisen tynnyri on varustettu paineentasausventtiilillä – millä Erikson kuvaa sinisen usein toistuvaa tyytymättömyyttä. Sininen kertoo herkästi havaitsemistaan puutteista, mikä koetaan muiden taholta jatkuvana valittamisena. Mutta jatkuvan, pienen suuttumisen purkamisen ansiosta sinisen tyytymättömyys ei kasva yhtä suureksi ylivuotavaksi suuttumukseksi kuin vihreällä. Sinisen suuttumus/tyytymättömyys pysyy paineen tasauksen avulla hallinnassa, joskin jatkuvana. (Erikson 2017, 69, 119-124, 247)

 

Sävyjä ja värisekoituksia

Bongasitko itsesi monesta eri ryhmästä? Motiven pajassa nousi alkuun voimakasta kritiikkiä värilokerointia kohtaan, sillä moni koki olevansa toisaalta yhden värinen, toisaalta toisen värinen. Moni koki myös, ettei persoonallisuuksia voi luokitella tiukasti neljään eri lokeroon – vaikka siniselle motivelaiselle lokerointi tuntuikin helpottavalta. Täytyy muistaa, että värit eivät ole mitään absoluuttisia, persoonallisuutta rajaavia totuuksia vaan suurimmalla osalla ihmisistä on piirteitä useammasta eri väristä. Erikson korostaa, että yhdestä ihmisestä löytyy monelle värille tyypillistä käyttäytymistä ja harva meistä edustaa puhtaasti yhtä väriä. Myös erilaiset tilanteet vaikuttavat siihen, millaiset piirteet ihmisessä pääsevät valloilleen vuorovaikutuksessa muiden kanssa tai reaktiona ulkoiseen ärsykkeeseen. Esimerkiksi työelämässä ihminen saattaa näkyä punaisena, mutta vapaa-ajalla ja kotona hänestä tulee esiin keltaisia piirteitä. Stressitilanteessa ihminen voi käyttäytyä itselleen poikkeavasti keltaisen tavoin tai muuttua siniseksi, oli oma väri mikä tahansa. Joskus jollekin tietylle värille tyypillinen käyttäytyminen voi olla jopa ihmisen tietoinen valinta: esimerkiksi, jos jostain syystä haluaa jonkun kanssa pitäytyä nopeassa, tiivistetyssä, asiakeskeisessä vuorovaikutuksessa antamatta omasta persoonallisuudestaan liikaa alttiiksi, voi toinen leimata koko persoonan näiden kohtaamisten perusteella punaiseksi. Tai jos itselleen stressaavaa, painostavaa tunnelmaa keventääkseen ryhtyy täyttämään tilaa kepeällä, pulppuavalla puheella pyrkien tunnelmannostatukseen, saattaa se vaikuttaa ulospäin keltaisemmalta kuin henkilö todellisuudessa onkaan. Sitä, miten sama ihminen voi eri ihmisten silmin näyttää eri väriseltä, voi selittää Joharin ikkunan avulla.

 

Joharin ikkuna

Se, mikä ihmisestä näkyy ulospäin niin tiedostetusti kuin tiedostamatta, on peruste kognitiivisessa psykologiassa 1950-luvulla kehitetylle Joharin ikkunan teorialle. Johari –nimitys tulee keksijöidensä, Joseph Luftin ja Harry Inghamin, etunimien alkukirjaimista. Joharin ikkuna kuvastaa vuorovaikutustilanteita ihmisten välisissä rajapinnoissa, joissa näkyy ja vaikuttaa erilaisia asioita kahteen suuntaan kuin ikkunan läpi. Eri tilanteissa ja eri ihmisten välillä ikkuna on erilainen. Joharin ikkuna on hyvä työkalu, kun halutaan kehittää esimerkiksi itsetuntemusta, vuorovaikutustaitoja, tiimiä ja tiimin sisäistä ymmärrystä ja ryhmädynamiikkaa. (Valmennus Oy Liitos 2013, SelfAwareness 2013)

Joharin ikkunassa on neljä eri ruutua (kuva 1): 1. avoin, 2. sokea, 3. salattu ja 4. pimeä ruutu. Avoin ruutu tarkoittaa ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa sitä, mitä ihminen itse tietää itsestään ja haluaa näyttää vuorovaikutusikkunan läpi myös muille ja minkä toisetkin näkevät. Sokea ruutu tarkoittaa taas sitä, mikä näkyy ihmisestä muille tämän itsensä asiaa tiedostamatta. Salattu ruutu tarkoittaa niitä salaisa asioita, jotka ihminen itse itsestään tietää ja tuntee mutta haluaa salata ne muilta. Pimeä ruutu puolestaan tarkoittaa sellaisia ihmiseen vaikuttavia asioita, joita ihminen itsekään ei tiedä olevan olemassa. Pimeän ruudun asioita muutkaan eivät tiedä tai tunne. Neljä ruutua muodostavat ikkunakuvion, jossa on kaksi akselia: toisessa suunnassa avoimuus ja toisessa palautteen käsittely. Avoimuuden akselilla ihminen voi valita, paljonko paljastaa itsestään, kuinka avoimesti on vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Valittu taso avoimuudessa sekä palautteen määrässä ja käsittelyssä vaikuttaa eri ikkunaruutujen kokoon toistensa suhteen: avoin ikkuna kasvaa, kun kertoo avoimesti asioistaan ja on oma itsensä. Eri tilanteissa sopiva ikkunoiden keskinäinen koko voi vaihdella. Avoimen ikkunan suuri koko kertoo ilmapiiristä, jossa jokainen uskaltaa jakaa ja kertoa itsestään sekä kysyä palautetta toiminnastaan muilta. (Valmennus Oy Liitos 2013)

 

Kuva 1: Joharin ikkunan malli SelfAwareness (2013) sivuston mukaan. 

 

Käyttäytymisen ymmärtäminen

Jokaisella on varmasti ollut niitä hetkiä, kun ympärillä olevat ihmiset ovat käyttäytyneet suorastaan idioottimaisesti. Et voi käsittää, miten joku laukoo asioita suoraan tai et ymmärrä mistä on kyse, kun asioista keskustellaan kierrellen ja kaarrellen sanomatta mitään suoraan. Tunnistamalla oman ja muiden värin, voi ymmärtää paremmin toisten ihmisten käyttäytymistä. Ymmärtämistä syventää, jos tiedostaa Joharin ikkunan neljä ruutua. Koimme molemmat oppineemme paljon sekä itsestämme että muista, kun luimme tämän kirjan. Näin punaisina ihmisinä ymmärrämme, että asioiden suoraan sanominen ei läheskään aina ole se paras tapa saada viestiä perille. Keskenämme tulemme loistavasti toimeen – kerrankin joku sanoo asiat suoraan, nopeasti ja tehokkaasti! Mutta kirjan ansiosta ymmärrämme, että esimerkiksi vihreää ihmistä saattaa jokin loukkaavaksi koettu ilmaisu jäädä harmittamaan pitkäksikin aikaa, vaikkemme enää itse edes muista mistä on kyse. Sinistä puolestaan voi hirvittää punaisen vauhti ryhtyä toimeen mahdollisimman nopeasti (eli punaisen mielestä tehokkaasti).

”Idiootit ympärillani”-pajassa pääsimme yhdessä purkamaan niitä fiiliksiä, joita kirja oli meissä herättänyt. Pajan alkuun käyty kierros kirjan herättämistä ajatuksista oli melko kaksijakoinen: moni oli pitänyt kirjasta ja saanut oivalluksia omaan toimintaansa parisuhdettaan myöten, kun osalla suhtautuminen kirjaan oli äärimmäisen kriittinen: eihän ihmisiä voi noin karkeasti lokeroida eri väreihin. Kummallisinta oli, miten jokin väri koettiin positiivisemmaksi kuin jokin toinen väri – vaikka kaikissa tyypeissä on niin positiivisia kuin negatiivisiakin piirteitä. Vaatii omaa väriään laajempaa ymmärtämistä nähdä, että oman värityyppinsä mukaiset arvot eivät ole absoluuttisia vaan eri tyyppisillä ihmisillä on erilaiset arvot ja motivaatiotekijät. Kaikki niistä ovat yhtä oikeita, yhtä hyviä, yhtä positiivisia – vain keskenään erilaisia. Niin kuin me ihmisetkin.

Pajan ohjelmaan kuului myös Joharin ikkuna –tehtävä, jossa muut tiimiläiset saivat antaa mielipiteensä kunkin motivelaisen väristä. Joistakin tiimin jäsenistä muiden näkemys oli hyvin yksimielinen, kun jotkut tiimiläiset selvästi näyttäytyvät eri ihmisille eri värisinä. Myös yllätyksiä tuli ilmi: joku piti itseään aivan eri värisenä kuin muut. Näihin eroavaisuuksiin ja niiden syihin pääsee käsiksi pohtimalla Joharin ikkunan ajatusta: mitä haluan kenellekin näyttää? Miksi toimin tilanteissa tavallani ja miltä se muiden silmissä näyttää?

Pajassa tehtiin myös pariharjoitteita, joissa vastattiin parin kaikkiin keksittyihin ehdotuksiin ensin pelkästään kieltävästi ja sen jälkeen pelkästään myöntävästi. Reflektiossa tuli esiin, millaisia tuntemuksia jatkuva ideoiden tyrmääminen saa aikaan – tai miten ihminen reagoi minkä tahansa ehdotuksen varauksettomaan myötäilyyn. Harjoittelimme omien mielipiteiden perustelemista toisille. Näiden asioiden läpi käyminen oli hyväksi meidän tiimille, ja koimme olevamme enemmän samalla viivalla kuin aiemmin. Nyt kun asioista on yhdessä puhuttu, pystyy jokainen entistä paremmin sopeuttamaan omaa toimintaansa muihin ja ymmärtämään miksi joku käyttäytyy niin kuin käyttäytyy.

 

Tuleeko toisen käyttäytyä ”oikein” – eli niin kuin minä toimin

Ellei ymmärrä, että toiset ihmiset voivat toimia toisin kuin itse toimii tai että eri ihmiset pitävät eri asioita tärkeinä kuin omat arvot, voi helposti pitää oikeana vain omaa toimintatapaansa. Silloin on vaarana, että yrittää saada toiset toimimaan oman tahtonsa mukaisesti, mikä estää muita käyttämästä omia vahvuuksiaan. Erikson antaa Idiootit ympärilläni -kirjassaan erinomaisen viihdyttäviä esimerkkejä siitä, miten homogeenisen (eli vain yhdestä väristä koostuvien ihmisten) ryhmän toiminta on kaukana optimaalisesta (Erikson 2017, 307-312). Tiimi on paras silloin, kun siinä on toisiaan täydentäviä persoonallisuuksia, mahdollisimman laaja kirjo osaamista sekä taito toimia yhteen. Tätä Merja Mäkisalo-Ropponen (2016) kuvaa kirjassaan ”Kohti yhdessä tekemisen kulttuuria” termillä myönteinen erilaisuus. Mitä enemmän myönteistä erilaisuutta, sitä paremmat tulokset tiimissä on mahdollista saavuttaa. Myönteinen erilaisuus vaatii ymmärrystä sekä sallivuutta toisten erilaisuuden suhteen ja tilaa antaa ihmisten toimia omana itsenään, silti yhdessä.

Yksi Idiootit ympärilläni –kirjan helmiä on siinä, miten tietyn värityypin ihmistä voidaan houkutella ja motivoida toimimaan enemmän toivottuun suuntaan, pois oman värityyppinsä negatiivisimmista piirteistä. (Punaisina olisimme tiivistäneet kirjan pituutta suunnilleen tähän kappaleeseen.) Esimerkiksi punaisellemuut voivat korostaa, miksi huolellisuus on hyväksi ja että tehokkain toiminta saavutetaan sillä, että toimitaan pelkän tehokkuuden sijaan inhimillisesti ja otetaan myös ihmisten tunteet huomioon – siten saavutetaan tiimissä korkein tehokkuuden aste. Punaiselle on hyvä puhua lyhyesti ja suoraan, punainen ei siitä loukkaannu. Keltaista puolestaan voidaan motivoida toimimaan muussakin kuin hilpeässä mielentilassa kertomalla, että muut saavuttavat hyvän fiiliksen sillä, että tylsä rutiinityö tuottaa tulosta – keltaista on hyvä kehua samassa yhteydessä ja aloittaa juttelu aina suurista visioista yksityiskohtien sijaan. Keltaisen loukkaantumisherkkyys on vain hyväksyttävä. Vihreää voi innostaa toimimaan haluttuun suuntaan sillä, että joku muu on ideoinut hyvän idean, jota lähdetään yhdessä toteuttamaan hyvillä mielin – vihreälle on hyvä antaa ennen toimeen ryhtymistä hetki aikaa pureksia asiaa kuunnellen vakuutteluja siitä, että kaikki sujuu hyvin. Turvallisuudentunne on tärkeätä vihreän kanssa. Sinistä motivoidaan toimimaan nopeammin korostamalla aikataulun ja deadlinen merkitystä ja muistuttamalla, että täydellisen ohella on yhtä tärkeää, että työ saadaan valmiiksi. Pidä huoli sinisen kanssa, että osaat perustella kaiken faktoilla perusteellisesti – ja hyväksy sinisen negatiivisuus sekä epäkohdista muistuttaminen. (Erikson 2017, 149-201)

 

Oman toimintamallin kartoittaminen suoraan hermostosta

Persoonallisuuskartoituksen Briggs-Myersin mukaan, Belbinin tiimiroolitesti sekä värityyppiluokittelukin perustuvat kaikki omaan kognitiiviseen näkemykseen itsestä tai tietoisesti valittuihin vastauksiin. Kun oma ajattelu vaikuttaa vastauksiin, testin tai luokittelun paikkansapitävyys riippuu siitä kuinka rehellinen vastaaja on testissä, kuinka totuudenmukainen kuva vastaajalla on itsestään (huom! Joharin pimeä ikkuna) tai millainen mielentila vastaajalla sattuu olemaan. Epämieluisia ominaisuuksia saattaa tietoisesti tai tiedostamatta hieman lieventää testissä, mikä vaikuttaa tulokseen. Persoonallisuutta voidaan kartoittaa myös sensomotorisen menetelmän avulla suoraan hermostosta, jolloin oma kognitio ei vaikuta tuloksiin.

Kun puhutaan aivojen, aistien ja hermolihasjärjestelmän luontaisesta toiminnasta, puhutaan sensomotoriikasta eli yksilöllisestä tavasta reagoida erilaisiin ärsykkeisiin, tulivat ne ulkoa tai ihmisestä itsestään. Sensomotorisella tavalla reagoida on yhteys persoonallisuuden piirteisiin ja tapoihin käyttäytyä ja toimia. Sensomotoriikka ohjaa myös motorisia toimintoja sekä motivaatiotekijöitä ja henkisiä voimavaroja. Ymmärtämällä yksilön hermoston luontaisen tavan toimia, pystytään yksilön vahvuuksia ja voimavaroja hyödyntämään kokonaisvaltaisemmin. Sensomotoristen testien avulla pystytään selvittämään asettaako yksilö toiminnassaan tiedostamattaan etusijalle hieno- vai karkeamotoriikan, rytmiikan vai kognition. Näitä toimintatapoja kuvataan neljällä kirjainparilla (NF, NT, SF ja ST), lisäksi nämä kirjainparit ilmentyvät jokainen kahdella eri tavalla, jolloin niitä kuvataan kirjaimilla P ja J. Kirjaimet tulevat sanoista: sensor (kokeva tarkkailija), intuitor (aavistava oivaltaja), feeler (ajatteleva), judger (nopeasti mielipiteensä muodostava, suunnittelija) ja perceiver (havaitseva löytäjä). Kirjaimet ovat samat kuin Briggs-Myers kuudentoista persoonallisuuden luokittelussakin, mutta vastaukset saadaan suoraan kehosta ilman oman kognition vaikutusta. Kehosta suoraan määritettynä voi hyvin käydä niin, että esimerkiksi ekstrovertti ihminen paljastuukin todellisuudessa introvertiksi tai punaisesti käyttäytyvä onkin todellisuudessa sininen. Näin sensomotorisen menetelmän avulla on mahdollista saada selville sellaista toimintatapaa tai motivaatiotekijää, joka saattaa olla alun perin Joharin pimeän ruudun takana. (Spinacor: Vahvuuksien löytäminen)

 

Lopuksi

On olemassa kokonainen pakki erilaisia työkaluja, joilla voidaan mallintaa ja tyypitellä ihmisen käyttäytymistä niin vuorovaikutuksessa muihin kuin sisäsyntyisistä tekijöistä käsin. Ulkoa opitut mallit ja ulkokohtaiset ihanteet saavat harvoin ihmisen omia vahvuuksia esiin niin hyvin kuin ihmisestä itsestään lähtevät tekijät. Parhaat voimavarat ovat käytössä silloin, kun ihminen saa toimia omalla vahvuusalueellaan motivoituneena, ymmärtäen muiden toimivan mahdollisesti toisin (silti oikein). Itsetutkiskelua on mahdollista tehdä ilmankin työkaluja mutta miksi jättää apukeinot käyttämättä – entä jos niistä olisikin apua? Olemme tässä esseessä maininneet ainakin Briggs-Myersin 16 persoonallisuustyypin testin, Belbinin tiimiroolianalyysin, Reissin motivaatiotekijät, Eriksonin neljän värityypin teorian sekä sensomotoriseen menetelmään perustuvan profiloinnin. Lisäulottuvuuksia tuo Joharin ikkuna eli se, mitä ihminen itse tiedostaa tai haluaa näyttää itsestään – itsellensä tai muille. Itsensä kehittäminen perustuu itsetuntemukseen ja kaikkea on hyvä peilata tietoon, kehoviesteihin ja muilta saatavaan palautteeseen.

Pajassa oli puhetta siitä, onko luokittelun jälkeen ”lupa” käyttäytyä huonosti sillä perusteella, että nyt vain sattuu olemaan jonkin värinen – antaako luokittelu (tavalla tai toisella tehty luokittelu) luvan olla sellainen kuin on vaikka siitä olisi haittaa tiimille. Tätä voisi pohtia tiimin itsensä asettamien tavoitteiden valossa. Itsetuntemus ja itsensä johtaminen ovat avainasioita sille, että voi yltää parhaimpaansa minimisuorituksen sijaan. Oma käsitys itsestä ei aina vastaa muiden käsitystä sinusta – sen ymmärtäminen vaatii myös eri toiminta- ja reagointitapojen tuntemusta sekä joharin ikkunaa. Jotta tiimi saavuttaisi myönteisen erilaisuuden ansiosta parhaan mahdollisen tuloksen, on oltava hyväksyntää ja sallivaa suhtautumista, jopa arvostusta erilaisuutta kohtaan. Lupa käyttäytyä huonosti voikin kääntyä haluksi antaa paras mahdollinen versio itsestään tiimille sen sijaan, että pysyy järkähtämättä omien toimintatapojensa rajoissa. Jos toivoo toisen toimivan ”oikein”, on osattava houkutella toinen toimimaan toivomaansa suuntaan, mikä toimii paremmin motivoivalla vuorovaikutuksella kuin tuomitsemalla erilainen tapa toimia kuin itse toimisi. Motivessa olemme pyrkineet siihen, että käytämme tämän viimeisen syksyn Proakatemialla tehokkaasti oppien ja kehittyen vielä tiiminäkin. Pyrkimyksistä on luotu tavoitteet, joihin on sitouduttu. Toisten ja omien persoonallisuuksien tunnistaminen auttaa meitä kasvamaan tiiminä sekä vie meitä lähemmäksi syksyn isointa koitosta eli 24H:ta. Eikä siitä olisi haittaa, vaikka tietoinen työskentely tämän tiimin kesken auttaisi meistä jokaista valmistumisen jälkeenkin tulevissa haasteissa ja tiimeissä.

Kiitos Motive ja 2.0:n Idioottipajan anti! Hr-tiimin punaiset kiittävät. Pajasta saadun palautteen perusteella myös muutkin osallistujat olivat tyytyväisiä.

 


Lähteet :

Erikson, T. Idiootit ympärilläni – Kuinka ymmärtää muita ja itseään. 2017. Atena Kustannus Oy.

Mäkisalo-Ropponen, M. Kohti yhdessä tekemisen kulttuuria. 2016. Helsinki: Draamatyö

SelfAwareness: Understanding the Johari window model. 2013. http://www.selfawareness.org.uk/news/understanding-the-johari-window-model . Luettu 28.10.2017.

Spinacor: Vahvuuksien löytäminen. https://www.spinacor.com/sensopalvelut/vahvuuksien-loytaminen . (Luettu 28.10.2017).

Valmennus Oy Liitos: Joharin ikkuna. 2013. http://www.joharinikkuna.fi/ . Luettu 28.10.2017.

 


 

Proakatemialla opintoihin kuuluu kirjojen lukeminen ja esseiden kirjoittaminen. Kirjojen ja esseiden aihe on vapaa, mutta useimmiten aiheiden valinta tukee opiskelijan omia kiinnostuksen ja ammatillisen kehittymisen kohteita. 

Tänä vuonna Proakatemialla aloitettiin uusi tapa; kuukauden esseen valinta. Edellisen kuukauden esseen kirjoittaja valitsee aina seuraavan kuukauden esseen. Nämä kuukauden esseet julkaistaan joka kuukausi Projektorissa sekä Proakatemian blogissa.

Kohti kasvua ja kansainvälisyyttä

Proakatemialla järjestettiin tänään keskustelutilaisuus, jossa puhumassa oli Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri, Lenita Toivakka.

Toivakka toi esille monia tärkeitä teemoja yrittäjyyden ja viennin edistämiseksi. Tärkeää olisi luoda turvallinen ja vakaa ja ennakoitava toimintaympäristö PK-yrittäjälle. Verotuksen tulee olla työntekemiseen ja yrittämiseen kannustavaa. Olisi tärkeää myös helpottaa PK-yrittäjän työntekijän palkkausta – koeaika pidemmäksi ja oppisopimuskoulutusjärjestelmää olisi syytä kehittää.

kuva-2

Suomessa kytee monia PK-yrityksiä, joilla on halua kasvaa ja kansainvälistyä. Tarvitaan vain valtiolta näitä kannustavia ja tukevia toimenpiteitä. Toivakka näkee viennissä suuren mahdollisuuden Suomelle, sillä Nokian menestystarina on viimeisimmistä käänteistä huolimatta jättänyt positiivisen kuvan maailmalla suomalaisten osaamisesta. Tätä tunnettavuutta tulisi hyödyntää paremmin uusien tuotteiden ja innovaatioiden maailmalle viemisessä; monet ulkomailla arvostavat suomalaisia tuotteita ja olisivat valmiita myymään niitä eteenpäin. Vientiä ei tarvitse myöskään nykyään ajatella johonkin tiettyyn maahan suuntautuvaksi, sillä verkkokauppa mahdollistaa koko maailman tavoittamisen kotitoimistosta käsin.

Toivakan alustus herätti keskustelua. Suomessa yrittäjä koetaan usein pahana roistona tai surkeana epäonnistujana. Yleisöstä tulikin hieno ehdotus; lanseerataan yrittäjälle uusi termi: työllistäjä. Tämä on todenmukainen termi jo yksinyrittäjän tapauksessakin ja sillä voitaisiin vaikuttaa positiivisesti yleiseen kuvaan yrittäjistä ja yrittämisestä.
kuva-7

Keskustelussa tuli esille myös Venäjän tilanne – monia suomalaisia yrityksiä pakenee Venäjän markkinoilta, vaikka erityisesti Venäjän kotimarkkinoille suuntautuvilla aloilla voisi olla potentiaalia kasvaa tulevaisuudessa. Venäjälle sijoittamisessa tulee kuitenkin ottaa huomioon oma kantokyky ja viennin haasteet.

Yleisöstä toivottiin myös viennin helpottamista pureutumalla kuljetuskustannuksiin; Postilla on hyvä palvelu, mutta se kaipaisi ehkä kilpailijaa rinnalle, joka pakottaisi parempiin ja toimivimpiin ratkaisuihin. Vientiä helpottaisi myös kaupan vapauttamiseen EU:n ulkopuolelle, esimerkiksi USA:han. Kaupan vapauttamisessa tulisi tietenkin ottaa myös huomioon, että tällöin myös ulkomaisilla yrityksillä olisi vapaa kulku Suomeen ja Suomen markkinoille, siksi sopimuksissa tulisi huolehtia Suomen luonnon suojelemisesta ja pohjoismaisten ympäristöarvojen korostamisesta.kuva-6

Keskustelussa nostettiin myös esille ristiriita nykyisen työmarkkinatilanteen kehittymisestä yhä enemmän freelancer- ja keikkapohjaisiin töihin kuitenkin samalla Suomen tukipolitiikan pohjautuessa ajatukseen, että ihmiset ovat joko kokoaikatyössä tai työttömänä.

Tilaisuus oli ajatuksia herättävä. Jos haluaa yrityksenä kasvaa ja kehittyä, Suomen markkinat ovat loppujen lopuksi liian pienet kaikelle erityisosaamiselle, mitä meiltä löytyy. Meillä ollaan usein epävarmoja maailmalle lähtemisestä, ja pelätään että kielitaito ei riitä – kuitenkin Suomi on maa, jossa opiskellaan hyvin paljon vieraita kieliä ja matkustamme paljon näin pieneksi kansaksi. Paljon on Suomessa parannettavaakin muun muassa lainsäädännössä ja yrittämisen helpottamisessa, mutta pääasiassa kasvuun ja kansainvälistymiseen vaaditaan vain rohkeutta ja asennetta tarttua haasteeseen, tukiverkkostoakin löytyy 2013 perustetusta Team Finlandista. Meillä täällä Proakatemiallakin on siis täydet valmiudet lähteä valloittamaan maailmaa – mukaan vain ripaus asennetta ja itseluottamusta; meillä todella osataan, näytetään se maailmalle!

Tilaisuus järjestettiin yhteistyössä Tampereeen ammattikorkeakoulun ja Eurooppatiedotuksen kanssa.

kuva-4