Kaiken takana on opiskelija part. 2

Proakatemia tarjoaa laajan skaalan erilaisia palveluita, ja näihin lukeutuu myös kansainväliset palvelut. Kuten toissaviikolla kerroimme Akatemian opiskelijoiden olevan vastuussa markkinointiviestinnästämme, myös tarjoamamme kansainväliset palvelut ovat opiskelijoiden käsissä. Tähän on ihan oma tiiminsä, jonka toimintaa avaa tämän lukuvuoden kv-päällikkö Joni.

Kuten moni Proakatemian toimintaa seurannut tietää, niin Kansainvälinen tiimimme on tänä lukuvuonna ottanut isoja askeleita ammattimaisemman ja määrätietoisemman toiminnan suuntaan. Tekijöistä, jotka tähän kehitykseen ovat johtaneet sekä syksyn opettavaisista kokemuksista voi lukea Proakatemian vuosikirjasta.

Tämän vuoden puolella on oppeja sitten alettu tuoda käytäntöön. Jyväskylän isoveljeltämme Tiimiakatemialta tuotiin ajatus hostaus­palvelun brändäämisestä sekä selkeästä viestinnästä asiakkaan suuntaan. Tämän seurauksena syntyi maaliskuussa Learning Scope Proakatemia. Jotta kykenemme varmemmin konkretisoimaan palvelua myös asiakkaan suuntaan, loimme palvelullemme markkinointimateriaaliksi Proakatemian nettisivujen lyhyen esittelyn lisäksi sähköisen esitteen sekä mainosvideon, joista molemmista saa jo hieman osviittaa siitä, mistä tässä upeassa oppimismallissamme oikein on kysymys.

Tärkeintä koko palvelun uudistamisessa kuitenkin oli luoda vieraidemme hostauksiin selkeä rakenne, jota kv ­tiimi voi tulevina vuosina muokata asiakaspalautteiden kautta yhä paremmaksi. Jo nyt kykenemme tarjoamaan hyvinkin kattavan katsauksen siihen, mitä Proakatemialla opiskeleminen vaatii yksilöltä, tiimiltä ja koko yhteisöltä; millaisia opiskelijat täällä ovat, ja mitä mallin avulla voi lopulta oppia ja saavuttaa. Ja mikä parasta, olemme kuluneen vuoden aikana oppineet rutkasti joustavuutta tarjoamiemme pakettien toteutuksen suhteen.

Oppia on haettu myös Learning Scopen kaltaisten koulutuspalveluiden myynnistä. Maaliskuussa istuttiin alas Less Miserablesin Maria Ruokosen ja koulutusvientiä opinnäytetyössään käsitelleen Sami Lehdon kanssa. Tuosta sessiosta kumpusi paljon tietoa etenkin Pirkanmaan alueella vaikuttavista koulutusvientiä edistävistä yrityksistä ja organisaatioista. Tämän lisäksi olemme saaneet diamme Finnpartnershipin kiertävään Suomi­-esitykseen, ja tapaamme Team Finlandin edustajan vielä tämän kuun aikana. Myös nopean toiminnan erikoismiehemme Pepen ponnistelut koulutusviennin aloittamiseksi ovat paitsi kasvattaneet oppia, myös käynnistäneet prosessin tiimin ensimmäisen koulutusviennin keikan suorittamiseksi Boliviaan.

12272941_1084905924882389_577025646_n

Kv-tiimi Lontoossa. Tiimiin kuuluivat tänä vuonna Jenni Kohtamäki, Anna Jaakkola, Joni Parviainen, Eetu Häkkinen ja Ville Salminen sekä kuvasta puuttuvat Peter Perttula, Jane Nurmala ja Emmiina Kivelä.

Eläessämme edelleen uusien tilojen käynnistämässä yhteisön murroskohdassa, lienee nyt oivallinen tilaisuus muuttaa myös kv-tiimin rakennetta. Ensi vuonna aloittavassa tiimissä tulevat uuden kv­-päällikön lisäksi jatkamaan kaikki nyt ensimmäistä vuottaan Proakatemialla viettävät tiimin jäsenet. Ja koska tiimillä on suhteellisen selkeä yhteinen tavoite, sopinee mentorointiin pohjautuva organisaatio tiimille erittäin hyvin. Kyseinen kuvio toki vaatii, että niin sanotut kv­seniorit ovat varsinkin alkusyksystä erityisen sitoutuneita hommaansa, jotta tiimin uusien tulokkaiden kouluttaminen asiantunteviksi hosteiksi sujuu mahdollisimman tehokkaasti ja ongelmitta.

IMG_0832

Kaiken kaikkiaan olemme mielestäni tämän lukuvuoden aikana onnistuneet merkittävästi parantamaan paitsi toimintamme rakenteita, myös kv­-tiimin roolia yhteisömme keskuudessa ja koko instituutiomme kehittämisessä. Mutta nytpä vasta alkaakin haasteista suurin: Miten tekemämme muutokset vakinaistetaan ja hyödynnetään, jotta kehityskäyrää jatketaan yhä voimakkaampana? Mitkä ovat seuraavat konkreettiset askeleet? Näihin kysymyksiin saadaan varmasti vastauksia viimeistään ensi syksynä, kun uusi ja uljas Proakatemian kansainvälinen tiimi aloittaa matkansa kohti entistäkin tehokkaampaa erikoistiimiä. Wanhana kv­-patuna voinkin erittäin luottavaisena katsoa vierestä, kun uusi porukka ottaa ohjat entistäkin tiukemmin käsiinsä, ja ohjaa laivan kohti suurempia seikkailuja. Tästä ei minulla ole epäilystäkään.

Cheers! It’s been an amazing ride! 🙂

 

Joni Parviainen,

KV-päällikkö 2015-2016

Kiivisio

3D-printtaus meillä ja muualla

Mitä se on?

Suomalainen peruskuluttaja on verraten vielä suhteellisen tietämätön 3D-tulostamisen maailmasta. Onhan meillä toki täällä pohjolassa kotimaiset tulostinvalmistajat Prenta ja miniFactory, mutta kuka niistä puhuu? Missä ylipäätään voi normaali suomalainen kuluttaja sattumalta törmätä 3D-tulostukseen?

Projektiryhmämme on nyt parin kuukauden ajan yrittänyt myydä kotimaisiin verrattuna edullisia hollantilaisia Mamba3D-printtereitä pääasiassa puheluilla yrityksille. Näihin puheluihin perustuen rohkenen väittää, että suurin osa tamperelaisista yrityksistä tarvitsee toistaiseksi korkeintaan vain luotettavaa tulostuspalvelua, eikä omalle printterille tunnu löytyvän käyttöä. Tähän varmasti vaikuttaa epävakaa taloudellinen tilanteemme, mutta myös fakta ettei suurin osa yrittäjistä vielä tiedä, mitä kaikkea 3D-tulostimella voi tulostaa, saati miten koko tulostusprosessi toimii.

Wikipedian mukaan 3D-tulostus on virtuaalisen mallin tuotteistamista fyysiseksi esineeksi 3D-tulostimen avulla. Materiaaleina eli filamentteina voidaan käyttää erilaisia muovivalmisteita (PLA, ABS), nylonia tai vaikkapa puukyllästettä. Esimerkiksi juuri Mamba3D-tulostimella voi tulostaa 20cmx20cmx20cm kokoisen tulostusalaan sopivia muovisia varaosia, mallikappaleita tai vaikkapa lelufiguureja. Printteriä voi myös hyödyntää arkipäiväisissä huoltotilanteissa. Esimerkiksi huonekaluihin on kätevää tulostaa pieniä varaosia. Mikäli 3D-mallinnus taipuu, voi osan tehdä täysin mittojen mukaan itse, mutta myös esimerkiksi Thingiversestä ja muilta valmiita 3D-malleja tarjoavilta nettisivustoilta voi tehdä yllättäviäkin löytöjä.

Maailmalla mennään 3D-tulostuksessa jo hurjaa vauhtia.

Tammikuussa kuului Kiinasta melkoinen tarina. Paikallinen yritys nimeltään Winsun kertoi rakentaneensa kokonaisen talon 3D-tulostetuista materiaaleista. Eikä siinä vielä kaikki, sillä jo viime vuoden maaliskuussa yritys väitti tulostaneensa 10 taloa 24 tunnissa printterillä, joka käyttää materiaaleina maarakennus- ja teollisuusjätettä. Tällä tavoin vältytään rakennusjätteeltä 30-60%, voitetaan rakennusajassa 50-70% ja työvoimakustannuksissa 50-80%. Joko heräsi härmäläisen insinöörin kiinnostus?

Helmikuussa suomalainen verkkolehti MPCkin uutisoi kickstarterissa valtavan suosion saaneesta kanadalaisvalmisteisesta piirilevy-printteristä Voltera V-Onesta, joka keräsi kuukaudessa 500 000 dollaria joukkorahoituskampanjallaan ja nimettiin vastikään Popular Sciencen vuoden 2015 kymmenen parhaan keksinnön joukkoon. Vastaavanlaisia printtereitä on toki muuallakin, mutta ei läheskään näin edullisesti. Harvardin yliopiston hiljattain esittelemä laite kustantaa noin 8500 dollaria, kun taas V-Onen voi tilata tällä hetkellä hintaan 2199 $.

Ehkä mielenkiintoisin uutinen kuultiin kuitenkin maaliskuussa, kun Californiassa majaansa pitävä Carbon3D toi yleisölle CLIP-tekniikkaa (Continuous Liquid Interface Production) hyödyntävän tulostimensa, jonka väitetään tulostavan 25-100 kertaa tavallista tulostinta nopeammin! CLIP-tekniikka perustuu kulhossa vaikuttavan materiaalin, hapen ja valon välisten reaktioiden hallintaan. Tällä tavoin vältytään 2D-kerrosten toistoon perustuvalle tekniikalle ominaiselta, kerrosten välisistä eroista johtuvalta, epätarkkuudelta. Kyseistä tekniikkaa hyödyntäen voidaan tulostaa todella vahvoja materiaaleja ja vaihtoehtoisesti materiaaleja, jotka ovat elastisia. Nopeutensa ansiosta printterillä voidaan siis jopa tulostaa esineitä itse-korjaavasta materiaalista. Turhaan ei Carbon3D:n toimitusjohtaja, tohtori Joseph DeSimone, ted.comille pitämässään puheessa toistellut sanaa ‘’game-changing’’.

Myös lähempänä tavallista kuluttajaa tapahtuu.

Kävin itse vastikään Lontoossa tutustumassa Cinter Designin 3D-hubiin, joka samalla vastaa paikallisten printtaushubien keskinäisestä viestinnästä ja aktiviteeteista. He viestivät toisilleen aktiivisesti 3D-tulostukseen liittyvistä tapahtumista ja trendeistä, järjestävät koulutus ja verkostoitumistapahtumia sekä jakavat luomiaan 3D-malleja. Vastaavanlainen yhteistyöverkosto olisi täydellinen kehittämään suomalaista printtauskulttuuria suuntautumaan ulospäin (kohti asiakkaita). Tällä hetkellä melkeinpä ainoa edes samantyyppistä toimintaa näkyvästi järjestävä taho on Tampereen 3D Crush Cafe, joka järjestää 3D-printtauksen peruskursseja tiloissaan noin kuukausittain. Viestintäkanavina Lontoossa toimivat sosiaalisen median pääsivustot sekä hubs.comin foorumi. En näe yhtäkään syytä miksei samankaltainen verkottuminen toimisi Suomessakin.

Joni Parviainen,
Kiivisio