Opinnäytetöiden helmiä: Älylaitekoulutuksen tuotteistaminen

Myös Proakatemialla opiskelijoiden viimeisiä tuotoksia ennen valmistumista on opinnäytetyö. Nyt alkuvuodesta esittelemme viime jouluna valmistuneiden opiskelijoiden opinnäytetöitä.

Alumni täällä moro! Nyt kun nuoremmat opiskelijatkin alkavat aloittelemaan opinnäytetyöprosessejaan, ajattelin kertoa hieman omasta opparistani. Opinnäytetyöni Älylaitekoulutuksen tuotteistaminen – Kohderyhmänä ikääntyneet poikkeaa tavanomaisesta kahdella tapaa: se on kirjoitettu yhdessä opiskelijakollegani Ella Oran kanssa, ja siinä toimi toimeksiantajana me itse.

Idea opinnäytetyön aiheesta lähti, kun olimme suunnittelemassa älylaitekoulutusta Tampereen Kauppaseuran jäsenille. Proakatemia mahdollisti meille sen, että pystyimme tekemään opinnäytetyömme omasta projektistamme ja käyttämään siihen kuluvan ajan hyödyksemme. Koska meitä oli kaksi opinnäytetyöntekijää, oli selvää että työn laajuus on suurempi ja asioihin paneudutaan syvemmällä tasolla.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli älylaitekoulutuksen prototypointi, testaaminen sekä tuotteistaminen. Sen runkona toimi palvelumuotoilun prosessi, ja koulutuksen kehityksessä käytettiin monipuolisesti palvelumuotoilun työkaluja. Prototypointi lähti liikkeelle ikääntyneiden oppimiseen tutustumisella ja kouluttamisen teorialla. Näiden tietojen päälle oli hyvä lähteä rakentamaan palvelua. Palvelumuotoilun yksi keskeisimpiä käsitteitä on asiakasymmärrys, johon paneuduimme ahkerasti mm. kyselytutkimuksen kautta ja Kauppaseuran toiminnanjohtajan kanssa keskustelemalla.

Prototyypistä muodostui kuuden viikon kurssi, jonka aikana osallistujille opetettiin perusteita viestintäsovelluksista, pilvipalveluista, mobiilipankista, somesta, tietoturvasta, yksityisyydestä ja Youtubesta. Se testattiin Tampereen Kauppaseuralla kevään 2017 aikana, jonka jälkeen palasimme suunnittelupöydän ääreen ja veimme koulutusta eteenpäin konseptoinnin menetelmin. Olimme keränneet prototyypistä palautetta kyselylomakkeella, havainnoimalla ja tarkastelemalla osallistujien oppimiskäyrää. Palautteen pohjalta koulutuksen eri osa-alueita paranneltiin ja saatiin luotua kehitetty palvelu.

Olen tyytyväinen opinnäytetyöprosessin kulkuun ja siihen mitä saimme aikaan. Yhteistyömme sujui hyvin, sillä vaikka persoonat välillä kolisivatkin, olimme tottuneet tekemään projekteja yhdessä ja meillä oli hyvin samanlaiset työskentelytavat. Opin opinnäytetyöprosessin myllerryksessä palvelumuotoilun periaatteet, joita voin hyödyntää nyt työelämään astuessani. Arvolupaus ja asiakaslähtöisyys ovat elementtejä, joista en tule jatkossa luopumaan ja joista haluan oppia vieläkin lisää.

Mikäli opinnäytetyö herätti kiinnostuksesi, klikkaa tästä ja löydät työmme kokonaisuudessaan!

 

ÄLYLAITEKOULUTUS

Asenne ratkaisee – myös opinnäytetyössä

Proakatemian markkinointi- ja viestintävastaava Juuli pyysi tammikuun alussa, että voisinko kirjoittaa Proakatemian blogiin tekstin opinnäytetyöstäni. Valmistuin kuukausi sitten ja tutkintotodistuksen välissä oli TAMKin parhaan AMK -opinnäytetyön stipendi. Vierähti viikko, toinen ja kolmas, ja edelleen teksti oli kirjoittamatta. En tiennyt mistä aloittaa. Mistä oikein kirjoittaisin? Kerronko opinnäytetyöprosessista, tärkeimmistä opeistani vai löytämistäni tutkimustuloksista? Pohdin asiaa monien kanssa, joista yksi oli vuosi sitten Proakatemialta valmistunut, ja niin ikään TAMKin parhaan opinnäytetyön tunnustuksen saanut Annika Virtanen.

Annika mainitsi asiaa pallotellessamme, että kuinka harmittavan usein opinnäytetyö nähdään pakollisena pahana, sellaisena asiana, joka nyt vain pitää saada tehtyä pois alta. Mitä jos ajatuksen kääntäisikin toisin päin? Annika sanoi, että hänen mielestään opinnäytetyö on sitä, mitä siitä itse tekee. Sen voi pakollisen pahan sijasta nähdä myös tilaisuutena ja näyttönä omasta osaamisestaan tulevaisuutta ajatellen. Suoritammehan kaikki kuitenkin opinnot itseämme varten.

Tähän liittyen jäin pohtimaan asenteen ja motivaation merkitystä.

Asenne- ja motivaatio-ongelmat ovat nimittäin itselleni tuttuja, sillä tämä opinnäytetyö ei ollut ensimmäiseni. Olen valmistunut vuonna 2011 Tampereen yliopistosta kasvatustieteen kandidaatiksi.

Koko yliopisto-opintojen ajan taistelin sen kanssa, ettei ala tuntunut minulle sopivalta. Kun tuli aika tehdä kandidaatin työ, oli se vielä viimeinen ärsyttävä puristus. Miksi ihmeessä sellainen pitää edes tehdä? Keksin hädissäni yleispätevän aiheen, joka ei motivoinut minua. Tiesin, että kandintyölläni tai sen tuloksilla ei tule olemaan arvoa kenellekään. Oli ahdistavaa, koska tehtävää oli edessä niin paljon, eikä sen tekeminen kiinnostanut.

Hiljalleen muut vuosikurssistani alkoivat saada opinnäytetyönsä valmiiksi, mutta itse en edennyt mihinkään. Lopulta muut valmistuivat, minä en.

Olin häpeissäni.

Pääsin kuitenkin heti koulutustani vastaavaan työhön ilman valmista tutkintoa. Tein töitä, mutta koko ajan takaraivossani jyskytti tunne, että opinnäytetyö tulisi saada tehtyä. Ymmärsin hiljalleen, että jos opinnäytetyön tekeminen venähtää, se on huomattavasti vaikeampaa saattaa enää loppuun. Ympärillä ei enää ole luokkatovereiden vertaistukea, opintojen rutiineja ja työelämä mukavine kuukausipalkkoineen on liian houkutteleva. Lopulta vajaan vuoden päästä tajusin, että jos en tee kandintyötäni loppuun nyt, tuskin teen sitä enää ikinä. Otin itseäni niskasta kiinni, pyysin kaksi viikkoa palkatonta vapaata ja rykäisin työn valmiiksi. Valmistuin.

Mitä opin tästä opinnäytetyöstä? En paljoakaan. Se oli se pakollinen paha, eikä asenteeni ollut kunnossa. Ja sen opinnäytetyön takia en valmistunut ajoissa.

 

Uusi yritys

 

Kun neljän vuoden päästä tästä aloitin opinnot TAMKssa, alkoi psyykkaus tulevaa opinnäytetyötä varten. Muistot aiemmasta kummittelivat mielessä ja päätin, että nyt muuten valmistutaan ajoissa! Tällä kertaa etsin itselleni aiheen, joka motivoi. Haluan tehdä työn, jolla todella on arvoa jollekin.

Puolitoista vuotta sitten aloin etsiä kiinnostavaa aihetta. Kysyin itseltäni, mitä haluan oppia? Minkälaiset aiheet saavat minut motivoitumaan työntekoon? Millä tavoin voisin opinnäytetyön kautta luoda verkostoja tulevaisuutta varten?

Etsiskelin opinnäytetyön aihetta kuukausia. Pohdin, mietin ja kyselin. Puolen vuoden jälkeen minulla oli lopulta neljä vaihtoehtoa kiinnostavilta toimeksiantajilta. Päädyin valitsemaan toimeksiantajaksi Y-kampuksen, jonka kanssa olin tehnyt yhteistyötä jo pitkään opintojeni varrella. Minusta on hienoa, että he vievät yrittäjyyden ja Proakatemia -tyyppisen oppimismallin ilosanomaa laajemmalle Tampereen korkeakouluverkostossa. Siinä asiassa halusin auttaa heitä.

Opinnäytetyön teemaksi valikoitui yhä laajemman yhteisön luominen Y-kampuksen ympärille. Proakatemia -opintojen aikana olin itse kiinnostunut yhteisöllisyydestä teemana. Mietin usein, että miten niin vahva yhteisö kuin Proakatemia oikein rakentuu? Entä millaiset tekijät yleisesti luovat pohjan menestyville yhteisöille?

Lähdin tutkimaan aihetta kirjallisuudesta, tein haastatteluja ja benchmarkkasin menestyneitä opiskelijoiden yrittäjyysyhteisöjä Aalto-yliopistossa, Turussa ja Stanfordin yliopistossa. Mitä enemmän sain työni kautta keskusteltua inspiroivien ihmisten kanssa ja mitä enemmän opin, sitä innostuneempi olin.

Tietenkään jokainen hetki opinnäytetyön teossa ei ollut juhlaa. Välillä turhautti, kun huomasin etten saa työstäni niin hyvää, kuin halusin. Ja välillä väsytti. Kuitenkin kaiken työnteon keskellä, hyvissä ja huonoissa hetkissä, minua kantoi juuri se motivaatio aiheeseen. Opinnäytetyön aikana sain oppia ja kehittää itseäni aiheessa, josta inspiroidun. Uskon, että juuri tästä syystä halusin jakaa saamani opit myös muille, ja sitä kautta sain opparini tällä kertaa onnistumaan. Itselleni oli myös ratkaisevaa, että tein pitkäjänteistä työtä kiinnostavan aiheen löytämiseksi. Se oli kuitenkin suhteessa pieni vaivannäkö ja panostus siihen, että sain tehdä mielekästä työtä 15 opintopisteen edestä.

Tämä toinen opinnäytetyömatkani oli huomattavasti mukavampi kulkea kuin se ensimmäinen. Tällä kertaa asenne ja motivaatio syntyivät siitä päätöksestä, että haluan saada aikaan arvoa toimeksiantajalleni ja samalla kehittää itseäni kiinnostavan yhteisö -teeman parissa. Nyt tiedän, mistä melko yksinkertaisista rakennusaineista menestyvät yhteisöt ponnistavat.

Joten lopulta se mitä haluamme Annikan kanssa sanoa: kaikki lähtee asenteesta. Jos opinnäytetyön tekeminen on vielä edessäsi, mieti: näetkö opinnäytetyön pakollisena pahana, vai kannattasiko kuitenkin siihen käytettävä aika ja energia hyödyntää johonkin itseä motivoivaan tai vaikka uralla eteenpäin vievään? Sillä harvoin opintojen jälkeen työelämässä tulee enää tilaisuutta, jossa voit paneutua niin syvälle johonkin uuteen, kiinnostavaan aihealueeseen.

Käytä siis aikasi hyvin ja hyvään.

 

 

Jos haluat tutustua kahden edellisvuoden yrittäjyyden ja tiimijohtamisen yksikön opiskelijoiden nappaamiin TAMKin parhaiden opinnäytetöiden tunnustuksen saaneisiin töihin:

Annika Virtanen, 2016 AMK: TYKY- ja syntymäpäiväpalvelupakettien suunnittelu. Case: Tampere-talo 

Merja Palin, 2017 YAMK: Luova brändi. Suunnittelija Merja Palin – Rakkaudesta suomalaiseen luontoon

Jenna Mäkelä, 2017 AMK: Menestyvän opiskelijayhteisön rakentuminen. Case: Y-kampus 

Kuukauden alumni: Effiina Jalonen

Kuukauden alumni -sarjamme on herätetty jälleen pienen tauon jälkeen henkiin. Tällä kertaa pääsemme kurkistamaan vuonna 2016 Noste-tiimistä valmistuneen Effiina Jalosen ajatuksiin.

Nimi, ikä, tiimi ja valmistumisvuosi

Effiina Jalonen, 28v, Noste, valmistumisvuosi 2016

Mitä Effiina puuhailet nykyään?

Mulla on aika monta rautaa tulessa!

Pyöritän ystäväni Lindan kanssa Luo Maailma -nimistä luomispajaa. Teemme muun muassa markkinointi- ja viestintäalan projekteja yrityksille, mutta sen lisäksi teemme myös paljon muuta. Toimitamme esimerkiksi omaa Balladi-nimistä verkkolehteä. Kaikkien bisnesohjeiden vastaisesti me emme ole halunneet rajoittaa tekemistämme vain johonkin yhteen tiettyyn osa-alueeseen, sillä osaamme niin paljon muutakin. Työn lisäksi Luo Maailma on meille tapa toteuttaa luovuutta, oli se sitten kirjoittamisen, valokuvaamisen tai vaikkapa taidenäyttelyn muodossa.

Taide ja kulttuuri on lähellä sydäntäni ja työskentelen tällä hetkellä myös tuottajana Turun ylioppilasteatterin uusimmassa produktiossa. Godota odottaessa –niminen näytelmäkirjallisuuden klassikko saa ensi-iltansa maaliskuun alussa.

Ja jotta aika ei kävisi pitkäksi ja tekeminen loppuisi kesken, teen iltaisin personal trainerin hommia Motivus-kuntosalilla.

Mitä osaamista sinulta vaaditaan? Miten omaa osaamista on tullut kehitettyä tässä matkan varrella?

Itsensä johtaminen on kaiken osaamisen keskiössä kun työskentelee useamman projektin parissa samaan aikaan. Määritän onneksi itse työaikani ja olen onnistunut järjestämään aikatauluni niin, että kaikille töille on riittävästi aikaa.

Kaikkea työhön vaadittavaa osaamista olen kehittänyt ihan vaan tekemällä ja testaamalla erilaisia asioita – kirjoittamista oppii kirjoittamalla ja valmentamista valmentamalla.

Suurin oppi on kuitenkin tullut itsetutkiskelun ja omien rajojen löytämisen myötä. Aina ei ole pakko paahtaa tukka putkella, vaan joskus on myös ihan ok levätä. Saa myös olla heikko ja sen saa myös sanoa ääneen.

Miltä akatemian jälkeinen elämä tuntui, kuinka pääsit mukaan työelämään? 

Muutamaa kuukautta ennen valmistumista aloitin työskentelyn eräässä viestintäfirmassa ja siellä tapasin kollegani Lindan. Toukokuussa sanoin palkkatöille soronoo ja käynnistimme Lindan kanssa Luo Maailman. Sillä tiellä ollaan edelleen enkä ole hetkeäkään katunut päätöstä lähteä yrittäjäksi.

Jo akatemia-aikana huomasin itsessäni uupumisen ja väsymisen merkkejä, mutta en silloin antanut itselleni lupaa levätä. Tunsin syyllisyyttä siitä, että en saanut omasta mielestäni asioita tarpeeksi aikaan, mutta en ymmärtänyt että loma ja lepo olisi ollut paikallaan. Akatemia-aika on niin lyhyt ja piti saada mahdollisimman paljon aikaiseksi. Olisinpa edes ymmärtänyt ottaa lomaa heti valmistumisen jälkeen, mutta olin jo päässyt töihin, joten siihen ei ollut aikaa. Vauhti vaan kiihtyi valmistumisen jälkeisenä keväänä ja toukokuussa Luo Maailmaa perustaessamme olin aika valmista kauraa. Kesä meni levätessä ja viime syksy itseäni keräillessä. Nyt kaikki on onneksi hyvin ja virtaa riittää ihan eri tavalla kuin esimerkiksi vuosi sitten. Arvostan myös nykyään itseäni ja omaa osaamistani enemmän.

Mikä on paras muistosi Proakatemialta?

Minulla nousee aina hymy huulille ja tippa linssiin kun muistelen kaikkia niitä kilpailuja, jotka Nosteen kanssa voitimme – myyntipäiviä, tiimidiiliä ja muita. Niinä hetkinä me olimme todellinen huipputiimi! Puhalsimme yhteen hiileen ja jokainen Nostelainen antoi kaikkensa voiton eteen. Sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta on vaikea ylittää millään!

Ikimuistoinen oli myös Final Camp, jonka vietimme Kaliforniassa. Teimme projektiosuuden Riekes Centerissä San Fransiscon liepeillä, jonka jälkeen ajoimme pienemmän porukan kanssa rannikkoa pitkin Los Angelesiin muutamaksi yöksi. Rakastuin Santa Cruzissa käydessämme surffaamiseen ja seuraava matkakohteeni onkin oltava aaltojen äärellä.

Miltä proakatemialaisuus sinusta tuntuu tänä päivänä?

Akatemia-aika oli merkittävän iso ajanjakso elämässäni ja ilman sitä en olisi nyt tässä. Proakatemialaisuus merkitsee minulle sitkeyttä ja rohkeutta yrittää epäonnistumisista huolimatta. Kaikki akatemialta valmistuneet tulevat aina olemaan proakatemialaisia, sillä Proakatemia on iso perhe, johon kuuluu koko loppuelämän.

Mitä on ikävä Akatemialta?

Eniten ikävöin akatemia-aikaisia ystäviäni. Muutin heti valmistumisen jälkeen Turkuun, joten emme näe kauhean usein.

Mikä oli tärkein oppi tai koppi Akatemialta, joka on jäänyt käteen?

Suurin ja merkittävin asia, jonka Proakatemia-aikana opin on se, miten valtava merkitys on ihmisillä kenen kanssa työskentelet. Kannattaa kerätä ympärille hyviä tyyppejä, joiden kanssa kemiat kohtaa ja jaatte elämässä samanlaiset arvot. Silloin voitte yhdessä saavuttaa hurjimpiakin unelmia!

Akatemian kautta ymmärsin myös, että projektiluonteinen työ sopii minulle hyvin. “Kasista neljään” saman asian parissa tahkominen on pidemmän päälle puuduttavaa ja tarvitsen vaihtelua, jotta mieli pysyy virkeänä. Siksi tämän hetkinen työtilanteeni sopii minulle todella hyvin.

Minkälaisia terveisiä haluaisit lähettää nykyisille proakatemialaisille?

Nauttikaa elämästä ja pitäkää hauskaa yhdessä! Tehkää, kokeilkaa ja yrittäkää, mutta älkää ottako asioita liian vakavasti ja älkää pelätkö epäonnistumista – ne kuuluvat elämään.

 

alumniYhteystiedot

Effiina Jalonen

p. 0440787425

effiina@luomaailma.fi