Maaliskuun alumnimme on vuonna 2001 Proakatemian historian ensimmäisestä tiimistä eli Villivisiosta valmistunut Patrik Korhonen. Vuosien varrella on ehtinyt tapahtua paljon. Missä hän on nyt?
Mitä teet tällä hetkellä?
Toimin 9 vuotta Sanoma Media Finlandissa – eli Sanomilla – Group Sales Managerina, eli käytännössä johdan 6 KAM:n suurasiakkaiden tiimiä. Vastaamme Printti- ja digimedioiden myynnistä nimetyille Sanoman suurasiakkaille. Taustani on media-alalta, eli toimin 8 vuotta Nelonen Mediassa televisio-, radio- ja videomaailmassa ensin neljä vuotta KAM:na ja sitten toiset nelisen vuotta uusmyynnin vetäjänä.
Mitä osaamista työsi vaatii? Kuinka ylläpidät osaamistasi?
Lehmän hermoja, ymmärtämystä ihmisten erilaisuudesta, johdonmukaisuutta, rauhallisuutta, coachaavaa asennetta, esimies-, johtamis- ja kuuntelutaitoa, innostumisen taitoa, paineensietokykyä, myynti- ja neuvottelutaitoa sekä esiintymistaitoa. Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin. Käytännössä vastaan siitä, että me yhdessä onnistumme. Esimiehen tärkein tehtävä on toimia onnistumisen mahdollistajana, myynnin agitaattorina ja motivaattorina.
Luen paljon alan kirjallisuutta. Harjoittelen käytännössä eri tilanteita, joissa joudun toimimaan, koska asiasta lukeminen ja sen kokeminen on kaksi täysin eri asiaa. Voin harjoitella esitystäni kymmeniä kertoja etukäteen, jotta itse esitystilanteessa olen varmasti valmistautunut. Luin The Arnoldin elämänkerran, jossa hän kertoi harjoittelevansa puheitaan kymmeniä kertoja etukäteen. Hän merkkaa jokaisen harjoituskerran tikkukirjanpidolla ylös, jotta näkee työn määrän konkreettisesti. Tätä olen itsekin alkanut noudattaa; määrissä olen vielä vähän jäljessä Arnoldiin verrattuna.
Tähänhän Proakatemiakin kiteytyy, tekemällä oppimiseen lukemisen lisäksi.
Näiden lisäksi toki käyn kouluttautumassa työn ohessa, mitä suosittelen kaikille lämpimästi. Omaan osaamiseensa kannattaa aina panostaa. Hyvä ystäväni on toiminut hyvänä esimerkkinä tästä, eli hän kouluttautuu koko ajan itsenäisesti työnsä ohessa. Hänellä on aina käynnissä jokin koulutus, joka kehittää juuri sitä osa-aluetta, mikä juuri sillä hetkellä kiinnostaa. Välttämättä se ei edes liity hänen työhönsä suoranaisesti, vaan siihen, mikä häntä KIINNOSTAA. Tätä aion itsekin jatkossa tehdä enemmän, oli se sitten perhokalastus tai muutosjohtaminen.
Mitä teit valmistuttuasi? Miltä akatemian jälkeinen elämä tuntui?
Proakatamian jälkeen veri veti takaisin Helsinkiin, josta olen kotoisin. Työtilanne ei ollut hyvä markkinoilla silloinkaan, ja jouduin tekemään työtä entisessä kesätyöpaikassani hedelmätukussa tilausten täyttäjänä (=lemppasin hedelmiä FIN-lavoille) ennen kuin sain oman alan töitä. Tämäkin on hyvä tiedostaa, eli harvalla tärppää heti, ja se vaatii pitkää pinnaa ja aktiivisuutta. Akatemian jälkeinen elämä tuntui siis hieman hankalalta, ja tulin pohtineeksi, olisiko sittenkin pitänyt jatkaa Villivisiossa vielä valmistumiseni jälkeen.
Sain lopulta työpaikan Keskosta K-Plussa Oy:stä, joka hallinnoi Plussa-korttia. Työn sain Proakatemiassa luomieni suhteiden kautta. Vedin Visio-projektia, kun se ensi kerran tehtiin, ja yhtenä yrityksenä mukana oli K-Plussa Oy. Pidin yhteyttä valmistumiseni jälkeen silloiseen yrityksen toimitusjohtajaan, joka vinkkasi minulle avoimesta paikasta, johon saattaisin olla sopiva. Lopulta minut valittiin työhön, jossa toimin kouluttajana Keskon ketjujen myyjille liittyen Plussa-korttiin ja Plussa-luottokorttiin.
Tämän jälkeen kohtalo vei yrityskaupan myötä Nordeaan, jossa toimin rahoituspäällikkönä 4 vuotta, ja sitten vihdoin media-alalle, jolla edelleenkin työskentelen. Tällä alalla olen ainakin toistaiseksi omimmillani; nopea tahti ja muuttuva markkina motivoi.
Mikä on paras muistosi Proakatemialta?
Ei oikeastaan ole yhtä, joka olisi yli muiden. Toki ekat kaupat ja Visio-projekti olivat kokonaisuutena hienoja. Ja se jännä tunne, kun oltiin pioneereja ja ensimmäisiä TAMK:n koeputkilapsosia akatemian osalta. Mutta ehkäpä isoimpana ne yhteiset sitsit koko tiimin kanssa, jossa kehitettiin ja kehityttiin. Yhteenkuuluvuuden tunne ja palo oli käsinkosketeltavissa, ja siitä jäi hyvät muistot.
Mitä Proakatemialta on ikävä?
Ihmisiä ja sitä tekemisen meininkiä. Ei huolta huomisesta –asennetta. Mitä väliä, jos epäonnistutaan, ainakin ollaan koitettu –fiilistä. Sitä pientä sinisilmäisyyttä on myöskin ikävä. Näitä asioita toivoisin olevan enemmän nykyisessä korporaatiomaailmassakin.
Mikä oli mielestäsi tärkein oppi tai koppi Proakatemialta?
Uskalla tehdä asioita! Kuuntele muita – tiedät jo, mitä omasta suustasi tulee.
Mitä terveisiä lähettäisit nykyisille akatemialaisille ja Proakatemialle hakemista harkitseville?
Nykyisille tsempit; kun tarpeeksi hakkaa päätä seinään, niin kallo vahvistuu!
Uusille hakijoille suosittelen miettimään tarkasti, mitä ja miten haluaa opiskella. Proakatemia ei ole kaikkien paikka – eikä pidäkään olla. Niille, jotka kokevat, että oppimismalli on aidosti sopiva ja innostava itselle, niin go for it; kyyti on taattua.
Saku Laaksonen
