Helmikuun alumnimme on Piia Pennanen. Tänä vuonna 32 vuotta täyttävä Piia on valmistunut Proakatemialta vuonna 2006 Huima Divisioona-tiimin kanssa. Mitä hänelle kuuluu nyt?
Mitä teet tällä hetkellä?
Toimin yrittäjänä kuudetta vuotta, ja viimeiset neljä vuotta olen omistanut kuntosalin. Liikuntakeskus Vida sijaitsee Vantaalla, ja meiltä löytyy kaksi erillistä kuntosalia, joista toinen on vain naisille, monipuolinen valikoima ryhmäliikuntaa sekä personal training-palvelut. Käytännössä vastaan salin pyörityksestä kaikkinensa; työnkuvaan kuuluu kaikkea mahdollista laskutuksesta ja mainonnasta asiakaspalveluun ja remppahommiin. Vuoden alusta olen ollut äitiysvapaalla, ja päävastuu on siirretty toisille. Itse seurailen tapahtumia tämän vuoden sivusta. Hyvin tuntuu homma toimivan näinkin!
Mitä osaamista työsi vaatii? Kuinka ylläpidät osaamistasi?
Täytyy osata aika monipuolisesti kaikkea mahdollista – kuten sanottu teen aivan kaikkea laidasta laitaan. Ehkä tärkeintä on osata kuunnella asiakkaita, ja toisaalta hypätä heidän saappaisiinsa, ja kehittää toimintaa sen mukaan. Tärkeää on myös ollut koota hyvä tiimi, jotta homma toimii. Meidän hyvät ja ammattitaitoiset jumppaohjaajat ovat kullanarvoisia! Pidän osaamistani yllä opiskelemalla jatkuvasti uutta, joko liikunnan ja ravitsemuksen puolelta tai yrittäjyyden ja liiketoimintaosaamisen puolelta. Tällä hetkellä opiskelen akatemialla ylempää AMK-tutkintoa. Tästä on ollut jo nyt puolen vuoden jälkeen iso hyöty yritykselleni, sillä käytännössä kaikki työt tehdään omalle yritykselle. Uutta näkökulmaa ja ajatuksia tekemiseen saa jatkuvasti, ja iso osa on siirtynyt myös käytäntöön samantien.
Mitä teit valmistuttuasi? Miltä akatemian jälkeinen elämä tuntui?
Olin palkkatöissä vajaat kolme vuotta, mutta en kuitenkaan oikein löytänyt sitä “juttuani”. Viimeisimmässä työpaikassani tympäännyin totaalisesti työnkuvan toimettomuuteen, ja aloin tosissani miettimään, mitä haluaisin oikeasti tehdä. Koska liikunta on aina ollut tärkeässä roolissa elämässäni, päätin lähteä kouluttautumaan lisää liikunta-alalle, ja laittaa oman yrityksen pystyyn. Ensin toimin personal trainerina ja vedin ryhmävalmennuksia. Sitten kuvioihin tuli puheet omasta kuntosalista, ja onnekseni se toteutuikin jopa yllättävän nopealla aikataululla.
Mikä on paras muisto Proakatemialta?
Parhaat muistot liittyvät ystäviin, joita sain akatemialta. Ja tietty akatemian bileet, sen mitä niistä nyt muistaa. 🙂 Meidän tiimin final camp -matka Thaimaahan oli myös yksi parhaista jutuista.
Mitä Proakatemialta on ikävä? Mitä voisi kehittää?
Yhteisöllisyyttä ja innokasta toimeen tarttumista on ikävä. Vaikka onneksi meidän salillakin vallitsee huippu yhteisöllinen henki, ja sitä yritämme myös aktiivisesti luoda lisää.
Akatemialla voisi näin jälkeen päin ajatellen kehittää tiimin toimivuutta selkeällä johtamisella. Päätöksenteko 20 henkilön kesken ei ainakaan meillä ollut aina kovin helppoa, ja kaiken maailman asioita pyöriteltiin turhankin kauan. Mielipiteitä kun oli välillä yhtä monta kuin tiimiläisiäkin.
Mikä oli tärkein oppi tai koppi Proakatemialta?
1. Tekemällä oppii lähes kaiken.
Tätä olen tarvinnut yrittäjyyteni aikana paljon. Jatkuvasti tulee eteen asioita, joista minulla ei ole hajuakaan, mutta sitten lähdetään selvittämään, ja kohta sitä osaakin jo esim. sähkökytkennöistä yllättävän paljon. 😉
2. Ei voita, jos ei koita – uskallus lähteä tekemään sitä, mihin tuntee paloa.
Ulkopuoliset ovat monesti ihmetelleet rohkeuttani hypätä yrittäjäksi. Itse en kokenut sen vaativan sen kummempaa rohkeutta, piti vaan saada asiat järjestymään oikein.
Terveiset nykyisille akatemialaisille ja Proakatemialle hakemista harkitseville?
Suosittelen hakemaan akatemialle, jos yrittäjyys oikeasti kiinnostaa. Silloin akatemiavuosista saa paljon irti. Nykyisille tsemppiä ja hyviä projekteja! 🙂
Jonna Lipponen
