Ikimuistoinen loppuhuipentuma

Marraskuussa 2015 koitti Incoren kauan odottama hetki – reissu Brasiliaan! Kyseessä oli Final Camp, joka on jokaisen proakatemialaisen opintoihin kuuluva kansainvälinen osio. Se tehdään koko tiimin voimin juuri ennen valmistumista, ja koska Final Campin tulee sisältää kansainvälisyyttä, on kyseessä usein ulkomailla tehtävä projekti. Olimme Incoressa päättäneet jo hyvissä ajoin suunnata Etelä-Amerikkaan, ja keväällä 2015 suunnitelmat tarkentuivat kahteen Brasiliassa tehtävään projektiin.

Pitkien järjestelyjen jälkeen pääsimme vihdoin reissuun, ja se tuntui epätodelliselta. Oliko meillä oikeasti ennen valmistumista edessä enää kolme viikkoa Brasiliassa? Uskottava se oli viimeistään siinä vaiheessa, kun pääsimme Rion kautta Salvadorin hiekkarannalle.

Salvadorissa koitti reissun ensimmäinen projekti, Rails Girls. Rails Girls on Suomessa syntynyt yhteisö, joka järjestää naisille suunnattuja, tekniikan ja koodaamisen ymmärtämistä edistäviä ilmaistapahtumia. Rails Girlsissä tehtävänämme oli opastaa osallistujia ja auttaa paikallisia järjestäjiä juoksevien asioiden hoitamisessa. Vaikka kielimuuri tuntui välillä hankalalta, oli palkitsevaa päästä auttamaan upean tapahtuman järjestämisessä! 

4_Proakatemia_Brasilia

Kuva: Viivi Ahola

Rails Girlsin ja ihanaan Salvadorin kaupunkiin tutustumisen jälkeen vuorossa oli Vitória -rannikkokaupunki Salvadorin ja Rio de Janeiron välissä. Vitórian lentokentällä meitä vastassa oli iso joukko paikallisia opiskelijoita, jotka toimivat meidän ja englantia puhumattomien opiskelijoiden välisinä tulkkeina viikonloppuna järjestetyssä innovointitapahtumassa. Vitórian innovointitapahtuma järjestettiin paikallisella yliopistolla. Osallistujina oli joukko opiskelijoita ja opettajia, joiden tehtävänä oli kehittää yhteiskuntaa auttavia tuotteita tai palveluita eteenpäin. Saimme kunnian toimia osallistujien sparraajina.

3_Proakatemia_Brasilia  5_Proakatemia_Brasilia

Tutustuimme meitä kentällä vastassa olleisiin ihaniin opiskelijoihin paremmin Vitóriassa vietetyn viikon aikana, jolloin he näyttivät meille kotikaupunkiaan ja olivat meille korvaamattomana apuna sekä tapahtumassa, että sen ulkopuolella. Heidän kanssaan pääsimme muun muassa kiipeämään Morro do Moreno -nimiselle vuorelle ja käymään kaupungin historiallisessa keskustassa.

Jätettyämme hyvästit uusille brasilialaisille ystävillemme, lensimme Rio de Janeiroon, josta osa incorelaisista otti paluulennon Suomeen. Suurin osa porukastamme jäi kuitenkin vielä Rioon viettämään hyvin ansaittua lomaa ennen koleaan Suomeen paluuta. Viiden päivän aikana ehdimme nauttia auringosta hotellin kattouima-altaalla, vierailla lähes 400 metriä korkealla Sokeritoppavuorella, ottaa selfieitä Jeesus-patsaan kanssa, piipahtaa kuuluisalla Copacabanan rannalla ja tehdä paljon muuta!

Kuva: Oona Räty

Vaikka jokaisen reissu oli hieman erilainen henkilöstä riippuen, on se varmaa, että jokainen meistä pääsi nauttimaan Proakatemia-ajan hedelmistä aurinkoisessa Brasiliassa, ja viettämään lomaa opinnäytetöiden valmistumisen päätteeksi ennen työnhaun alkamista.

8_Proakatemia_Brasilia  9_Proakatemia_Brasilia

 

Venla Kekäläinen

Incore
Kuvat: Venla Kekäläinen, ellei kuvaaja erikseen mainittu.

Kuukauden alumni: Tuomas Eivola

Kuukauden alumniKuukauden Alumni on kuukausittain ilmestyvä blogisarja Proakatemian blogissa. Sarjassa esitellään Akatemialta valmistuneita menestyneitä Alumneja ja tallennetaan heidän tarinansa Proakatemian yhteisölle. Nämä tarinat auttavat ymmärtämään minkälaisen matkan proakatemialainen kulkevat 2,5 vuoden aikana.

 

Vuoden ensimmäinen esiteltävä alumnimme on Tuomas Eivola. 33-vuotias Eivola on valmistunut Proakatemialta jouluna 2005. Hän opiskeli tiimiyrittäjyyttä Persoona-nimisessä tiimissä.

Mitä teet nykyään?

Sivupersoonan toimitusjohtaja nyt kuudetta vuotta.

Mitä osaamista se vaatii? Miten omaa osaamista on tullut kehitettyä tässä matkan varrella?

Monesta asiasta pitää tietää jotain, kuitenkaan ei tarvitse tietää Tuomas Eivolasyvemmin mistään tietystä asiasta vaan hyvät ihmiset ympärillä auttavat. Yli puolet työajasta menee käytännössä ihmisten kanssa keskustelemiseen ja ajatusten sparrailuun. Asetetaan ja seurataan tavoitteita, vaihdetaan ajatuksia, kysytään kuulumisia. Asioiden johtaminen on loppujen lopuksi pienessä osassa.

Kuuntelutaitoa on pitänyt harjoitella paljon. On pitänyt opetella kysymään oikeita kysymyksiä ja haastamaan ihmisiä. Pakko on paras opettaja.

Miltä Akatemian jälkeinen elämä tuntui? Kuinka pääsit mukaan työelämään?

Ensimmäinen vuosi oli vaikea. Aloitin työnhaun myöhään, ja pääsin vasta parin kuukauden jälkeen myymään kännyköitä, jonka jälkeen jatkoin kirjanpitohommiin ja sitten Sivupersoonaan palvelukordinaattoriksi. 10 kuukautta tein muita hommia, ennen kuin päädyin takaisin Sivupersoonan. Eli käytännössä palkkatöissä olen ollut Akatemian jälkeen. Pieniä omia pöytälaatikkoyrityksiä on tullut viriteltyä, esimerkkinä Notkeat Sedät tapahtumatoimisto, jonka tunnuslauseena oli ”flexiibiliä joustavuutta”.

Mikä on paras muistosi Proakatemialta?

Yhtenä tulee mieleen Akatemian sisäisen tiedotuslehden Tömpsyn tekeminen, jota kokoonnuttiin kerran kuukaudessa pienellä porukalla väsäämään. Mieleen tulee myös Proakatemian synttäreissä esitetyn dokumentin Yrityksessä omat kiikarit kuvaaminen, joka on siis parodioitu versio Ylen Kiikarissa oma yritys –dokumentista, jonka kuvauksissa olimme mukana. Synttäreillä esitetyssä dokumentissa käytiin humoristisesti läpi Persoonan projekteja kulissien takaa. Totta kai tehtiin myös paljon upeita projekteja ja nautittiin opiskelijaelämästä.

Mitä on ikävä Proakatemialta?

Ikävä on pajakulttuuria, eli säännöllistä aikaa, jolloin pystytään jutustelemaan ja kehittymään tiimin kanssa yhdessä. Työelämässä aikaa on hankalampi järjestää samalla tavalla. Sivupersoonassa tälläinen tapaaminen onnistutaan ehkä kuukausitasolla järjestämään. Pajoissa pystyi rikastamaan omaa ajatteluaan ja tuomaan omia ajatuksiaan esille. Jotain Alumneille järjestettävää yhteistä voisi miettiä vieläkin. Aikansa kuitenkin kutakin, joten ei sinänsä kaipausta takaisin Akatemialle.

Mikä oli tärkein oppi tai koppi Proakatemialta, joka auttaa nykyisissä hommissa?

Ne jutut, jotka saattoivat tuntua turhilta, ovatkin ajan kuluessa muuttuneet merkityksellisiksi. Juurikaan turhia hommia ei tehdä, joten kaikki kannattaa tehdä huolella. Yleensä sen jälkeenpäin huomaa, jos on luistanut jostain.

Terveiset nykyisille akatemialaisille ja Akatemialle hakemista harkitseville!

Opiskeluaika on loppujen lopuksi lyhyt, ja ammatillisesti kannattaa kokeilla kaikkia kiinnostavia töitä. Availkaa ovia valmiiksi Akatemian aikana, esimerkiksi vierailemalla yrityksissä, jolloin on helpompi jatkaa työelämään tai yrittäjyyteen.

 

EXTRA: Sivupersoonan tarina

Persoonaa päätettiin jatkaa valmistumisen jälkeen markkinointiviestinätoimistona. Yksi jatkavista persoonista oli aiemmalta koulutukseltaan viiittomakielen tulkki. Tampereen kaupunki kilpailutti viittomakielen palvelut samoihin aikoihin meidän valmistumisen kanssa. Alun perin ydinajatus oli järjestää yrittäjyyskoulutusta freelancereina aiemmin toimineille tulkeille, joille oman yrityksen perustaminen tuntui vieraalta. Tulkkaustoiminnan alkaessa 1.3.2006 listoilla oli kuitenkin yli 20 viittomakielen tulkkia.

Sivupersoonan oli tarkoitus toimia näppärästi hyvän raportointijärjestelmän turvin markkinointiviestintätoimiston ohessa. Aputoiminimen työt alkoivat kuitenkin viedä suunniteltua enemmän aikaa ja toimistolle tarvittiin lisää käsiä. Tuomas palasi yritykseen pienen tauon jälkeen syksyllä 2006.

Vuonna 2010 taantuman seurauksena päätettiin markkinointiviestintäpalvelut lopettaa kannattamattomina. Nimi ’Persoona’ vaihdettiin Tulkkipalvelut Sivupersoonaksi, ja tulkkauspalveluista tuli yhtiön ainoa toimiala. Nykyään Sivupersoona toimii laajasti kommunikaatiopalveluiden kentällä. Tavoitteemme on tehdä kommunikaatiosta esteetöntä ja mahdollistaa asiakkaidemme tasavertainen osallistuminen. Keskeisiä palveluita ovat viittomakielen tulkkauksen lisäksi puhevammaisten tulkkauspalvelut, opetuspalvelut, puheterapia sekä erilaiset tukipalvelut, kuten viittomakielinen perhetyö ja omaishoidon lomitus.