Jokaisella on oma tiensä: Tiimioppimisen maastaviejän tarina

Ensimmäisenä vuotena Proakatemialla katsellessa vanhempia menestyviä tiimejä,
sekä ihmisiä niissä tiimeissä tulee usein melko epävarma olo. He näyttävät itsevarmoilta
menestyjiltä ja pieni pelko hiipii puseroon “Onko minusta oikeasti tähän?”. Tämän takia alumnien tarinat ja kokemukset auttavat sekä rohkaisevat meitä ensimmäisen vuoden “pinkkuja” näkemään omaa potentiaalia ja etsimään rohkeammin omaa polkua. Seuraavaksi lyhykäisyydessään tiimioppimisen maastaviejän Maria Ruokosen tarina.

Maria Ruokonen valmistui Extempo osuuskunnasta vuonna 2013. Tämän jälkeen hän on perustanut Less Miserables nimisen osuuskunnan yhdessä Lauri Holjan kanssa ja nyt hän vie Proakatemian opiskelumallia kansainvälisille markkinoille. Mariankin tie yrittäjäksi on ollut sattumien summa. Hänellä oli jo vahva halu kansainvälisyyteen ennen akatemiaa ja hän päätyikin Akatemian ensimmäiseen tiimiin, jolla oli alusta asti määriteltynä teemana kansainvälisyys.

Annamari Könnölä, Lauri Holja, Maria Ruokonen, Nina Widén, Raine Luntta, Matias Koistinen, Akseli Cairns ja Allan Palmroth.

Maailmanympärysmatkalle lähdössä: Annamari Könnölä, Lauri Holja, Maria Ruokonen, Nina Widén, Raine Luntta, Matias Koistinen, Akseli Cairns ja Allan Palmroth.

Koko Extempo-tiimin taivalta leimasi vahva yhtenäisyys ja kunnianhimo. Tiimi jäikin historiaan tiiminä, joka teki Final Campillä, eli Akatemia tiimien perinteisellä viimeisellä yhteisellä reissulla, matkan maailman ympäri. Tiimin 2,5 vuotinen matka ei sujunut ilman ongelmia ja konflikteja. Tiimi perustettiin kahdentoista hengen osuuskuntana, mutta koska tiimiyrittäminen vaatii motivoitunutta asennetta, itsensä johtamiskykyä ja täyttä sitoutumista, päättyi Extempon Proakatemia-aika kahdeksan sitkeimmän jäsenen voimin.

Maria toimi viimeisen puolen vuoden ajan Business leaderina ja hänen haasteenaan oli motivoida tiimiä viimeiseen puristukseen ennen Final Campia. Hänellä oli jo kokemusta aikaisemmin johtamisesta Proakatemian kansainvälisen ryhmän vastaavana, joka huolehtii mm. kansainvälisistä vieraista Akatemialla. Maria kokee johtamisotteensa valmentavana ja hänen tavoitteenaan on haastaa yksilön ylittämään itsensä.

Maria Fidzillä

Maria Fidzillä

Silti hienojen projektien esimerkkinä toimiminen Tampereen Flamenco viikkojen tuottajana ja useiden johtamistehtävien jälkeen Marian polku Proakatemian jälkeen oli vielä epäselvä lähdettäessä Final Campille. Kuitenkin Laurin kanssa löytyi yhteinen mielenkiinto jatkaa kansainvälisyyden polkua. “Final Campillä Tamkin kautta tuli kyselyä, että olisiko kiinnostusta lähteä Barcelonan konferenssiin vetämään esitys”. Tähän Maria ja Lauri tarttuivat saaden arvokasta näkemystä tiimioppimismallin markkina-arvosta. Tämän jälkeen Marian kontaktien kautta löytyi ensimmäinen maksava asiakas Barcelonasta.

Barcelonan konferenssia varten Maria ja Lauri, apunaan TAMKin valmentaja Timo Nevalainen, muotoilivat tiimioppisen akateemista maailmaa kiinnostavaksi malliksi ja tällä tiellä he ovat edelleenkin. Kahden hengen osuuskunnan kunnianhimoisena visiona on, että “kaikilla maailman nuorilla olisi mahdollista valita tämän kaltainen koulutusmuoto”.

Helmikuun alussa Maria lähtee Sloveniaan Maribor nimiseen kaupunkiin, jossa on kiinnostusta perustaa Proakatemian kaltainen tiimioppimisen yksikkö. Hänen mukaansa yrittäjyydessä on hienointa: “Yrittäjät voivat vaikuttaa asioihin. Vaikka ollaan pieniä tekijöitä, niin voidaan olla mukana muutoksessa”. Tässä linkki Less Miserablesin sivuille: http://lessmiserables.com/

Juuso Koivuniemi,
Noste 360°

Viikko Akatemialla

Viikko pärähtää tuttuun tapaan käyntiin matkailutiimimme Eventan viikkopalaverilla maanantaiaamuna Pala Cafessa. Käymme läpi tiimin yhteisiä asioita ja missä mennään projektien suhteen. Palaverin jälkeen kaikki hajaantuvat yleensä omiin puuhiinsa. Itselläni iltapäivä vierähtää sähköposteihin vastaillessa ja juoksevia asioita hoitaessa.

Tiistaiaamun vietän Kuntokadulla ihmetellen venäjän koukeroita. Tunnin jälkeen kipaisemme lounaan kautta akatemialle, jossa meillä on erikoispaja, jota vetää 15 ulkomaalaista valmentajaa akatemian kaltaisista oppimisympäristöistä. Paja on tiimin yhteinen oppimistilaisuus, joita on kaksi kertaa viikossa yleensä neljä tuntia kerrallaan. Tässä pajassa valmentajat pureutuvat kohtaamiimme haasteisiin niin tiiminä, yksilöinä kuin yksittäisissä projekteissakin.

Pajan jälkeen suuntaamme muutaman tiimiläisen kanssa vielä Technopolikselle Suureen kasvuseminaariin, jossa on puhujia pohtimassa eri näkökulmista, minkälaisilla teoilla saataisiin Suomen talous nousuun. Tilaisuus herätti paljon ajatuksia ja oli yllättävän mielenkiintoinen. Paikalla oli muun muassa Anne Berner ja Esa Kaikkonen Metsä Group Oy:stä.

Keskiviikkona osallistun johtamisen soluun. Solu on vähän niin kuin paja, mutta siihen osallistujat ovat kerääntyneet eri tiimeistä yhteen, koska ovat kiinnostuneita tietystä aiheesta ja haluavat saada siitä lisää tietoa. Yhdessä saamme varmasti mielenkiintoista pohdintaa aikaan johtamisesta kutsumalla vierailijoita soluun, lukemalla kirjallisuutta aiheesta ja peilaamalla niistä saamiamme oppeja käytännön tilanteisiin esimerkiksi akatemialla.

Niin kuin pajassakin, oppiminen ei ole luentomaista tiedon kaatamista päähän, vaan keskustelua. Dialogin avulla syvennymme asioihin ja opimme jakamalla omia kokemuksiamme ja tietoja sekä kuuntelemalla muita. Pajan tai solun vetäjät vastaavat siitä, että keskustelu pysyy aiheessa ja ohjaavat keskustelua tarvittaessa herättelevillä kysymyksillä.

Solun jälkeen tapaamme Eventan Vilman kanssa erään projektin merkeissä. Edessä on tapaaminen, jossa toivomme saavamme sopimuksen aikaan. Olemme valmistelleet projektia ideoinnilla, pohtimalla hinnoittelua sekä palaveeraamalla asiakkaan kanssa. Projektilla saisimme parhaassa tapauksessa 10 000 euron liikevaihdon Eventalle, joten haluamme ehdottomasti saada sen. Ei ainoastaan rahan, mutta myös oppien ja tulevaisuuden mahdollisuuksien vuoksi.

Tämä viikko on hieman epätavallinen, sillä loppuviikko kuluu yhdessä koko akatemian kanssa laivaseminaarissa. Siihen kuuluu yhteinen seminaari sekä illallinen, jossa jaetaan halutut akatemian arvopalkinnot: luottamus, rohkeus, teot, oppiminen ja menestyminen.

Ajanhallinta on yksi ensimmäisiä asioita, joita opin Proakatemialla. Alussa rästihommat kasaantuivat ja stressasivat, kun niille ei varannut aikaa. Kelasin vain päässäni asioita, joita pitäisi tehdä ja käytin stressaamiseen aivan tolkuttomasti aikaa. Nyt jos minun täytyy tehdä jotain, maalaan kalenteristani aikaa, jolloin keskityn asian tekemiseen. Näin minun ei tarvitse huolehtia siitä, tuleeko asia hoidettua. Kun kalenterin pilkkoo näin osioihin, niin sitä ei tule täytettyä liikaa, koska enempää ei kalenteriin mahdu niin kuin ei päiväänkään yksinkertaisesti saa lisää tunteja.

Tässä vähän tavanomaisempi viikko.

Tässä vähän tavanomaisempi viikko.

Viikko akatemialla on täysin sitä, mitä siitä itselleen tekee. Pitkiä päiviä, jos lähtee kaikkeen mukaan tai sitten tyhjää, jos ei saa aikaiseksi mitään. Olen sitä mieltä, että kaikki mitä menestymiseen tarvitaan, on halu tehdä. Sen jälkeen kaikki riippuu tavoitteista, joita itselleen asettaa ja siitä, onko halua löytää keinoja niiden saavuttamiseen. Ei voi tehdä täysin mitä lystää, koska olemme tiimiyrittäjiä ja on mentävä myös tiimin sekä perustamamme yrityksen ehdoilla. Mutta juuri tiimi ja yritys mahdollistavat sen, että voi myös kehittää itseään eteenpäin. Afrikkalainen sananlasku kiteyttää aika hyvin akatemian oppimisajatuksen: ”If you want to go fast, go alone. If you want to go far, go together.”

Jenni Korhonen,
Eventa Creative

Kaikki menee lopulta paljon paremmin kuin hyvin

Ensimmäinen puoli vuotta Akatemialla on mennyt (yllätys, yllätys) erittäin nopeasti. Viime syksy lähti käyntiin perustamalla tiimitoverien kanssa 17 henkisen Noste 360° osuuskunnan. Aluksi kalenteri näytti pelottavan tyhjältä, ja pelko siitä, olenko sittenkään oikeassa paikassa, alkoi hiipimään mieleen. Paljon oli asioita jotka kiinnostivat, mutta se, miten kiinnostavista asioista saa käytännön projekteja, oli vielä täysin auki.

Vihreä Joulu -tapahtuma Tampere-talossa 13.12.2014

Vihreä Joulu -tapahtuma Tampere-talossa 13.12.2014

Ensimmäinen oma projekti lähti tavallaan vahingossa käyntiin innovoimalla tiimikaveri Sonja Uotilan kanssa ekologisuuteen ja eettisyyteen liittyviä liikeideoita. Kiinnostus tapahtumatuotantoa kohtaan sai liikkeelle idean Vihreästä Joulusta, myyntitapahtumasta ennen joulua, jossa esillä olisivat eettiset ja ympäristön kannalta paremmat vaihtoehdot joululahjoiksi. Yhtäkkiä huomasin olevani projektin projektipäällikkö ja keskellä tapahtumatuotannon kaaosta. Monien läheltä piti katastrofien kautta, tapahtuma meni lopulta mainiosti, ja etenkin projektista saadun opin määrä oli huimaava.

Syksyn aikana voitettiin pelkoja ja monia mörköjä. Projektipäällikön tehtävä, jota aikaisemmin olisin kammoksunut, sai minut kiinnostumaan tehtävästä entistä enemmän. Ja nyt sitä ollaankin seuraavalle kesälle tai syksylle ajoittuvan uuden tapahtuman projektipäällikkö. Myös salainen haave päästä esiintymään ja puhumaan ihmisille sai hieman tuulta alleen.

Paljon on itsestä kiinni, miten paljon Akatemiasta saa irti. Rehellisesti sanottuna olisin voinut tehdä paljon enemmän ensimmäisen puolen vuoden aikana, mutta tämä on jo hyvä alku. Yksi tavoitteistani onkin päästä pois ”olisi pitänyt” ja ”olisin voinut” -ajattelusta, ja tarttua kaikkiin tilaisuuksiin niiden tullessa vastaan.

Monin tavoin Akatemia-aika on ollut sitä mitä odottikin. Oma vastuu opiskelujen etenemisestä on suuri ja omia pelkoja pitää kohdata. Jotkut asiat ovat silti tulleet yllätyksenä. Suurimpana niistä Proakatemian yhteisöllisyys. Pohdit ääneen jotain ongelmaa toimistossa ja nurkan takaa joku huikkaa siihen vastauksen. Myös lukemattomat yhteiset tilaisuudet, kuten Proakatemian syntymäpäivät ja viimeisempänä laivaseminaarimatka Tallinnaan ajavat yhteisöllisyyttä eteenpäin.

Kiinnostus yrittäjyyteen ja etenkin halu saada itsestään enemmän irti ajoi hakemaan Akatemialle. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että Akatemia oli juuri oikea valinta minulle. Olen jo päässyt toteuttamaan joitain pienempiä unelmiani ja saanut huomattavasti enemmän luottamusta itseeni ja omiin kykyihini.

Minulla on suuret odotukset keväälle, sekä loppu Akatemia-ajalle. Paljon olen jo tähän mennessä oppinut, mutta paljon on vielä kehitettävää. Suurin oppi tähän mennessä on se, että lähtemällä rohkeasti toteuttamaan ideoita ja omia unelmiaan pääsee jo pitkälle. Vaikka asiat eivät aina mene niin kuin odottaa ja suunnittelee, niin kaikki menee lopulta paljon paremmin kuin hyvin, kun vaan lähtee tekemään.

Leena Korteniemi,
Noste 360°

Polte goes Brazil

polteProakatemialla jokaisen tiimin opintoihin kuuluu Final Camp, eli jonkinlainen kansainvälinen projekti. Final Campin sisällön saa jokainen tiimi suunnitella itse. Ainoana vaatimuksena on, että sen täytyy sisältää kansainvälistä yhteistyötä. Projektin saa toteuttaa halutessaan Suomessa, mutta useimmiten tiimit tahtovat valmistumisensa kynnyksellä lähteä maailmalle. Alku vuodesta Poltteen Final Camp kohde oli vielä avoin ja suunnittelusta vastuun ottivat Ossi Ojala ja Miika Alanko. Polte antoi pojille vapaat kädet suunnittelun suhteen, joten he tarttuivat toimeen ja alkoivat selvittää mahdollisia kohteita ympäri maailmaa.

Pienen metsästyksen jälkeen pojat löysivät potentiaalisen matkakohteen TAMKin kontaktien kautta ja he päättivätkin aika pikaisesti, että Polte lähtee Brasilian Sao Pauloon tekemään yhteistyötä paikallisen koulun, Rio Brancon kanssa. Siitä alkoi keväästä asti kestänyt sähköpostien vaihdanta Brasilian suuntaan ja poltelaisten mieliin iskostui yksi lause hyvin vahvasti: Polte goes Brazil.

Reissu tuntui keväällä vielä erittäin kaukaiselta, mutta syksyn edetessä alkoi jokaiselle konkretisoitua, että olemme oikeasti lähdössä koko tiimin voimin toiselle puolelle maailmaa. Syksyn aikana Proakatemialla vieraili paljon brasilialaisia, jotka pelottelivat maan olevan erittäin vaarallinen. He olivat etenkin huolissaan siitä, kuinka paljon huomiota herätämme vaaleutemme takia. Olimme saaneet monelta taholta kuulla, että rikollisuus kukoistaa Brasiliassa maan suurien tuloerojen takia ja viimeistään siinä vaiheessa moni meistä tytöistä alkoi jännittää, että mihin sitä oikein on tullut lupauduttua. Siitä huolimatta jokainen odotti matkaa innolla.

saopauloLopulta lähtöpäivä koitti. Olimme edellisenä päivänä suoriutuneet kunnialla valmistuvien tiimien loppunäytöstä, eli 24H:sta, joka oli pituutensa takia aika rankka kokemus. Univaje saattoi vaikuttaa siihen, että tunnelma bussissa kohti lentokenttää oli vähintäänkin levoton. Matka sujui hyvin ja pääsimme pitkien lentojen jälkeen lopulta Sao Pauloon. Lentokentällä meitä odotti Rio Brancon professori sekä kaksi kuljettajaa autoineen. Olimme saman tien erittäin otettuja siitä, kuinka vieraanvaraisia ihmiset Brasiliassa ovat. Saimme myös Rio Brancon opiskelijan kierrättämään meitä nähtävyyksillä yhtenä päivänä.

Mitä Final Campilla tehtiin?

Rio Branco oli kontaktoinut meille omista verkostoistaan viisi yritystä, joille saimme tehdä toimeksiantoja. Olimme saaneet lyhyet kuvaukset toimeksiannoista jo etukäteen, mutta yritysten nettisivujen ollessa portugalinkieliset, valmistautumisemme toimeksiantoihin jäi aika suppeaksi. Saimme koululta IB -opiskelijoita toimeksiantojemme avuksi, mikä osoittautui lopulta erittäin suureksi rikkaudeksi. Oli hämmästyttävää huomata, kuinka vähän brasilialaiset osasivat englantia. Meidän tiimimme kommunikointi toimeksiantajien kanssa jouduttiin hoitamaan täysin IB -opiskelijoiden tulkkauksella, sillä yrityksestä kukaan ei puhunut englantia. Löysimme kuitenkin yhteisen sävelen nopeasti ja pääsimme työn touhuun.

Jokaisella yrityksellä oli tietenkin omat aikataulunsa, jotka myös muuttuivat moneen otteeseen viikon aikana. Olemme itse suomalaisina tottuneet aikatauluissa pysymiseen, mutta Brasiliassa olimme täysin maassa maan tavalla. Nimesimme heidän tapansa toimia mañana-meiningiksi, sillä koskaan ei ollut kiire mihinkään. Se ei meitä haitannut, sillä kerkesimme tutustumaan ihmisiin hyvin ja kaikki osoittivat meitä kohtaan myös erittäin suurta mielenkiintoa.

riobrancoSuurin koppi, josta me suomalaiset voisimme ottaa enemmän mallia, oli brasilialaisten asennoituminen muutoksiin. Mikään ei tuntunut olevan kenellekään ongelma, vaikka suunnitelmat muuttuivat jatkuvasti. Meidänkin pojat joutuivat hieman yllätettyinä paikallistelevision haastatteluun, joka alkujännityksestä huolimatta sujui mallikkaasti. Kukaan ei tuntunut stressaavan mistään, vaan kaiken annettiin mennä omalla painollaan ja asenne iskostui myös meihin nopeasti. Tämä oli mielestäni ehdottomasti yksi Brasilian kulttuurin suurimmista rikkauksista.

Toimeksiantajat olivat erittäin tyytyväisiä tuotoksiimme ja tuntuivat etenkin tykkäävän sellaisista ideoista, jotka pystyimme perustelemaan Suomessa toimiviksi. Monet vaikuttivat ihailevan Suomea ja meidän tapaamme toimia täällä, joten uskomme, että rikastutimme heidän mieliään paljonkin vierailullamme. Viikko Sao Paulossa oli meidän pääsääntöinen Final Camp osuutemme, jonka jälkeen siirryimme vielä viikoksi Rio de Janeiroon innovoimaan tiimimme tulevaisuutta valmistumisen jälkeen, etsimään uusia business ideoita tuotavaksi Suomeen sekä hieman myös nauttimaan olostamme lämpimän auringon alla.

Jonna Hurmansalo,
Projektitoimisto Polte