Aloitin vuodenvaihteessa Proakatemian uutena ja innokkaana päävalmentajana. Visiomme inspiroi ja sai ajatuksen laukalle – mitä on olla uuden yrittäjyyden esikuva tässä ajassa?
Sitten tuli korona. Hiipi takavasemmalta ja yllättäen, vaikka kuinka seurasi uutisia ja varautui. Hetkessä olimme keskellä kriisiviestintää ja annoimme ohjeita epävarmassa tilanteessa proakatemialaisille.
Suomenniemi on ennen näkemättömän voimallisten toimien myötä hiljentynyt hissuttelemaan etänä kaikkea mahdollista. Alkuvuoden kuhina hiipui ensin vierailujen, valmennusten ja projektien peruutusten, sitten THL:n ja hallitusten antamien ohjeistusten myötä. Tilamme ovat olleet viimeiset päivät tyhjillään.
Sen sijaan sähköiset kanavat rätisevät, kun reilun sadan hengen yhteisö rakentuu uudestaan etävälineiden ehdoilla. ”Kuuluuko? Kuuletko minua?” ”Onko Martta vielä mukana?” ”Laitatko kameran pois päältä, niin ääni kuuluu paremmin?”
Uudelleenjärjestäytymisen seasta kantautuu erilaisia tunnelmia. Yksi ei oikein tiedä, mitä tekisi. Pystyykö tässä nyt enää mihinkään. Toinen skannaa innoissaan mahdollisuuksia tienata aloittavan tiimiyrityksen kassaan vähän euroja, kolmas tuskailee omaa saamattomuuttaan, vaikka tekemistä riittäisi. Itsensäjohtamisen taitoja testataan kuulemma huolella.
Tiimiyrittäjämme ovat ihmetelleet olosuhteita ja viattomasti kysyneet, miten tällaisessa tilanteessa yleensä toimitaan. Ei ole ollut tällaisia olosuhteita. On ollut sotia, lamaa, nousukautta, influenssa-aaltoja, Trumppi ja Euroviisut vuodesta 1956, mutta ei koskaan koronan veroista tilannetta. Kukaan ei tiedä. Tarkkailemme valistuneita arvauksia ja teemme epätäydellisiä päätöksiä, jotta voimme päättää uudestaan, kun tiedämme paremmin. Olemme maailmanlaajuisesti erikoisessa tilanteessa, joka pakottaa meidät arvioimaan toimintaamme monelta eri kantilta.
Ilmaston kannalta maapallo kiittää. Venetsiassa kanavat ovat kirkastuneet, Kiinassa tornitalot näkyvät savusumun hälvettyä, erilaiset ilmakehämittaukset ovat tuloksiltaan parempia kuin aikoihin. Se on silti kaukainen asia, kun samaan aikaan tillotat alituista korona-uutistulvaa ja kuulet, miten yritys toisensa jälkeen pelkää, ettei selviä. Koronan aiheuttamat kerrannaisvaikutukset ovat vielä arvailujen varassa, kun yritetään pelastaa se, mitä pelastettavissa on. Terveys ja yhteiskunnan kantokyky. Hallitus on linjannut, että yrityksiä autetaan. Yrittäjyyden ja tiimijohtamisen kehdossa pidämme peukut pystyssä, että näin todella on.
Asioilla on tapana järjestyä, sanotaan. Italiasta alkaneet iltalaulut ovat rantautuneet meillekin. Yhteisöllisyys ja heikommista huolehtiminen ovat tulleet osaksi toimintaamme myös Proakatemialla. Alkukankeuden jälkeen arkemme rakentuu uudelleen, kun sovimme uusista toimintatavoista ja alamme nähdä mahdollisuuksia rajoitusten sijaan. Yksi tiimiyrityksistämme viritteli jo virtuaalisia afterworkeja – kaikkea on kokeiltava.
Nuoret ja nohevat kysyvät, miten voivat auttaa ympärillä kamppailevia yrityksiä. Proakatemian tiimiyritykset painivat samojen ongelmien kanssa kuin liki kaikki muutkin; projektit peruuntuvat, kassan kestokykyä lasketaan, pohditaan vaihtoehtoisia toimia. Samaan aikaan ne tukevat toisiaan, toistensa projekteja, liiketoimia ja ideoita. Tästä selvitään.
Yksi osa uuden ajan yrittäjyyttä on luottamus hetkeen, itseen, tiimiin ja tulevaisuuteen. Harjoittelemme sitä koronan tarjoamalla korkean paikan leirillä. Kyse on Proakatemian tärkeimmästä arvosta. Kun luottamus on kunnossa, löytyy rohkeutta kokeilla uusia asioita. Rohkeuden kera edetään tekoihin, joiden myötä oppiminen lisääntyy. Oppiminen synnyttää menestystä.
Menestyksen määritelmä voisi juuri nyt olla selviytyminen terveinä ja seleväjärkisinä, oli kyse yksilöistä tai yrityksistä. Mehän selviämme. Yhdessä.
Proakatemia on TAMKin yrittäjyyden yksikkö, jossa luodaan parempaa maailmaa tiimiyrittäjyyden tarjoamilla keinoilla. Hae Proakatemialle täällä!
Teksti: Tanja “Tirri” Verho
Kuva: Lotta Lehtikevari
