Proakatemialla on perinteisesti järjestetty vuorovuosittain joko laivaseminaari tai vaihtoehtoisesti (sika/töttöröö)maaseminaari, jolloin koko akatemian porukka on pakannut läppärit ja muistiinpanovälineet mukaansa ja lähtenyt kohti tuntematonta. Perinteisesti seminaarin kohde on pidetty salaisuutena parhaan mukaan niin pitkälle kuin mahdollista, joskin laivaseminaareilla ei kovin montaa vaihtoehtoa kohdemaasta ole ollut tarjolla.
Laiva-/maaseminaari on aikanaan ollut vuoden huipennus, joka on pitänyt sisällään virallisen seminaariosuuden ja iltajuhlan. Laiva-/maaseminaari on useimmiten järjestetty joko loppuvuodesta tai heti alkuvuodesta. Seminaariosuus on käytetty akatemian kehittämiseen, ja iltajuhlassa on puolestaan jaettu palkintoja ja.. kröhöm… ”jatkokehitetty” yhteisöllisyyttä. Iltajuhlan osuudessa on jaettu Proakatemian arvo-, myyntimyyrä- ja kirjapistehattupalkinnot sekä annettu eteenpäin vastuu Tömpsystä ja Sisäsiittoisuustutkimuksesta. Lisäksi iltajuhlassa on jaettu päävalmentaja Veijon myöntämä kiertopalkinto, Hohka, joka jaetaan vaihtelevin perustein ansioituneille akatemialaisille. Tärkeimpänä ja arvokkaimpana palkintona iltajuhlan lopussa on julkistettu akatemian Hall of Fameen ikuistettavat, ansioituneimmat ja yhteisön kannalta merkityksellisimmät yksilöt jokaisesta tiimistä.
Laiva/maaseminaareilla on ollut paljon vaikutusta akatemian yhteishengen ja kulttuurin luomisessa. Onhan reissuilla suurin osa ajasta käytetty kuitenkin yhteisön kehittämiseen.
Potkiaiset puolestaan ovat perinteisesti olleet tammikuun ensimmäisen viikon perjantaina koko akatemian yhteisenä juhlana, jolloin valmistuneet akatemialaiset on nimensä mukaisesti potkittu pois. Potkiaisten kunniavieraina ovat tottakai olleet valmistuneet akatemialaiset, ja heitä varten on luotu erilaisia ohjelmanumeroita. Valmistuvien tiimien valmentajat ovat muun muassa pitäneet puheita, vuoden kohokohtia (onnistumisia ja epäonnistumisia) on muisteltu valmistuvien tiimien näkökulmasta, ja nuoremmat tiimit ovat valmistelleet erilaisia ohjelmanumeroita tulevia alumneja viihdyttääkseen. Potkiaiset eivät maksa valmistuville mitään, vaan nuoremmat tiimit ovat vastuussa juhlien järjestämisestä potkittaville. Tällä tavalla systeemi on pyörinyt jo useita vuosia, jolloin junnutiimit tulevat ”maksaneiksi myös omat potkiaisensa” järjestäessään huikeita juhlia valmistuville.
Kuulin alkusyksystä ensimmäistä kertaa valmentajilta ajatuksesta laiva-/maaseminaarin lopettamisesta, sen perinteiden yhdistämisestä potkiaisten perinteiden kanssa, ja kokonaan uuden tapahtuman luomisesta näiden tilalle. Pidin ajatusta alusta alkaen hyvänä, sillä onhan meillä kuitenkin puolivuosittain Proakatemiapäivät, jolloin akatemiaa kehitetään aina ajankohtaisimman tarpeen mukaisesti. Laiva-/maasemma oli kustannuksiltaan suhteellisen kallis niin tiimiläisille, kuin Proakatemiallekin; bussikuljetukset on maksettu Proakatemian vuosibudjetista, ja akatemian opiskelijamäärän kasvaessa ei porukka enää olisi ihan yhdellä, eikä kahdellakaan linjurilla liikkunut. Lisäksi jo työelämään tai yrittäjiksi siirtyneitä valmistuneita akatemialaisia usein palkittiin tapahtumassa, johon he eivät syystä tai toisesta päässeet osallistumaan, jolloin he eivät myöskään päässeet nauttimaan heille kuuluneista kunnianosoituksista.
Uuden tapahtuman luonne ja ilme sai nopeasti raamit jo pelkän uuden nimensä vuoksi. Laiva-/maasemma ja potkiaisperinne yhdistettäisiin Proakatemian Vuosigaalaksi, jonka tarkotuksena on olla tyylikäs ja arvokas iltajuhla, joka yhdistää laiva-/maasemman ja potkiaisten tärkeimmät sisällöt yhteen tapahtumaan. Luvassa olisi siis muun muassa mielenkiintoista, puheita, palkitsemisia ja yhteisöllisyyden kehittämistä!
Puitteet kohdillaan.
Nyt on noin kuukausi kulunut Proakatemian historian ensimmäisestä Vuosigaalasta ja voin näin jälkeenpäin todeta, että tapahtuma oli kokonaisuudessaan varsin onnistunut. Akatemialta pois potkituiltakaan ei ole vieläkään kuulunut valituksia tapahtumasta, eli voin olettaa että homma sujui pääosin hyvin heidänkin mielestään.
Heti alusta alkaen tavoitteena oli saada jotain suurta ja ennenäkemätöntä aikaan. Olimmehan sentään yhdistämässä kahta erittäin tärkeää juhlaa yhdeksi. Kaiken lisäksi olin mennyt aikanaan lupailemaan edeltäneelle apuvalmentajalle, Sinille, olevani kokenut tapahtumanjärjestäjä, ja että seuraavista potkiaisista tulisi ikimuistoiset.
Projektiryhmään valikoitui pieni ja tehokas porukka, joiden kanssa tapahtuman suunnittelu lähtikin lentoon. Aloitimme tapahtuman teeman ideoinnilla, ja sytyimme kaikki eniten ajatuksesta järjestää ”viimeinen laivaseminaari” Proakatemialla. Teeman päälle heiteltiin paljon ajatuksia pienistä yksityiskohdista niin sisustuksen, tarjoilujen ja ohjelmankin suhteen. Proakatemian uudet hulppeat tilat sisutettaisiin laivaksi, alakerran sisäänkäynti saisi toimia terminaalina ja valmistuneiden tiimien mukaan M/S Vinncorellaksi ristitty laiva lopuksi upotettaisiin, ja koko laivasemmaperinne saisi mennä siinä samalla. ”Uppoamisen” myötä saimme myös hyvän perusteen ajaa juhlijat jatkoille mahdollisimman ripeästi, jotta tapahtuman purkaminen ja siivoaminen ei venyisi kovin myöhälle aamuyöhön.
Tapahtuman konkreettisten raamien myötä saimme vastuualueita jaettua projektitiimin kesken, ja loppu olikin sitten puhdasta järjestelyä ja harjoittelua. Oli todella hieno kokemus valmistella ja toteuttaa tapahtumaa näin mahtavan projektiryhmän kanssa. Erittäin suuret kiitokset laivaposselle!
Tapahtuman aikaansaanutta huikeata porukkaa: Saku Laaksonen, Tuukka Tuovinen, Eetu Ruusukallio, Ella Ora, Petteri Nieminen, Meeri Kangasmäki, Joni Parviainen, Suvi Mathlin, Kajsa Lundell ja Annika Virtanen. Kuvasta puuttuu: Jussi Paakkinen ja Anna Jaakkola.
Oli kunnia olla mukana luomassa uutta perinnettä akatemialle. Nyt lähtötaso on asetettu sopivan haastavaksi ensivuoden tapahtumanjärjestäjille, ja uutta suuntaa on viitoitettu. Odotan suurella mielenkiinnolla, kuinka mahtava tapahtuma ensi vuoden Vuosigaalasta saadaan aikaiseksi!
Tuukka Tuovinen,
Vuosigaalan projektipäällikkö