Asenne ratkaisee – myös opinnäytetyössä

Proakatemian markkinointi- ja viestintävastaava Juuli pyysi tammikuun alussa, että voisinko kirjoittaa Proakatemian blogiin tekstin opinnäytetyöstäni. Valmistuin kuukausi sitten ja tutkintotodistuksen välissä oli TAMKin parhaan AMK -opinnäytetyön stipendi. Vierähti viikko, toinen ja kolmas, ja edelleen teksti oli kirjoittamatta. En tiennyt mistä aloittaa. Mistä oikein kirjoittaisin? Kerronko opinnäytetyöprosessista, tärkeimmistä opeistani vai löytämistäni tutkimustuloksista? Pohdin asiaa monien kanssa, joista yksi oli vuosi sitten Proakatemialta valmistunut, ja niin ikään TAMKin parhaan opinnäytetyön tunnustuksen saanut Annika Virtanen.

Annika mainitsi asiaa pallotellessamme, että kuinka harmittavan usein opinnäytetyö nähdään pakollisena pahana, sellaisena asiana, joka nyt vain pitää saada tehtyä pois alta. Mitä jos ajatuksen kääntäisikin toisin päin? Annika sanoi, että hänen mielestään opinnäytetyö on sitä, mitä siitä itse tekee. Sen voi pakollisen pahan sijasta nähdä myös tilaisuutena ja näyttönä omasta osaamisestaan tulevaisuutta ajatellen. Suoritammehan kaikki kuitenkin opinnot itseämme varten.

Tähän liittyen jäin pohtimaan asenteen ja motivaation merkitystä.

Asenne- ja motivaatio-ongelmat ovat nimittäin itselleni tuttuja, sillä tämä opinnäytetyö ei ollut ensimmäiseni. Olen valmistunut vuonna 2011 Tampereen yliopistosta kasvatustieteen kandidaatiksi.

Koko yliopisto-opintojen ajan taistelin sen kanssa, ettei ala tuntunut minulle sopivalta. Kun tuli aika tehdä kandidaatin työ, oli se vielä viimeinen ärsyttävä puristus. Miksi ihmeessä sellainen pitää edes tehdä? Keksin hädissäni yleispätevän aiheen, joka ei motivoinut minua. Tiesin, että kandintyölläni tai sen tuloksilla ei tule olemaan arvoa kenellekään. Oli ahdistavaa, koska tehtävää oli edessä niin paljon, eikä sen tekeminen kiinnostanut.

Hiljalleen muut vuosikurssistani alkoivat saada opinnäytetyönsä valmiiksi, mutta itse en edennyt mihinkään. Lopulta muut valmistuivat, minä en.

Olin häpeissäni.

Pääsin kuitenkin heti koulutustani vastaavaan työhön ilman valmista tutkintoa. Tein töitä, mutta koko ajan takaraivossani jyskytti tunne, että opinnäytetyö tulisi saada tehtyä. Ymmärsin hiljalleen, että jos opinnäytetyön tekeminen venähtää, se on huomattavasti vaikeampaa saattaa enää loppuun. Ympärillä ei enää ole luokkatovereiden vertaistukea, opintojen rutiineja ja työelämä mukavine kuukausipalkkoineen on liian houkutteleva. Lopulta vajaan vuoden päästä tajusin, että jos en tee kandintyötäni loppuun nyt, tuskin teen sitä enää ikinä. Otin itseäni niskasta kiinni, pyysin kaksi viikkoa palkatonta vapaata ja rykäisin työn valmiiksi. Valmistuin.

Mitä opin tästä opinnäytetyöstä? En paljoakaan. Se oli se pakollinen paha, eikä asenteeni ollut kunnossa. Ja sen opinnäytetyön takia en valmistunut ajoissa.

 

Uusi yritys

 

Kun neljän vuoden päästä tästä aloitin opinnot TAMKssa, alkoi psyykkaus tulevaa opinnäytetyötä varten. Muistot aiemmasta kummittelivat mielessä ja päätin, että nyt muuten valmistutaan ajoissa! Tällä kertaa etsin itselleni aiheen, joka motivoi. Haluan tehdä työn, jolla todella on arvoa jollekin.

Puolitoista vuotta sitten aloin etsiä kiinnostavaa aihetta. Kysyin itseltäni, mitä haluan oppia? Minkälaiset aiheet saavat minut motivoitumaan työntekoon? Millä tavoin voisin opinnäytetyön kautta luoda verkostoja tulevaisuutta varten?

Etsiskelin opinnäytetyön aihetta kuukausia. Pohdin, mietin ja kyselin. Puolen vuoden jälkeen minulla oli lopulta neljä vaihtoehtoa kiinnostavilta toimeksiantajilta. Päädyin valitsemaan toimeksiantajaksi Y-kampuksen, jonka kanssa olin tehnyt yhteistyötä jo pitkään opintojeni varrella. Minusta on hienoa, että he vievät yrittäjyyden ja Proakatemia -tyyppisen oppimismallin ilosanomaa laajemmalle Tampereen korkeakouluverkostossa. Siinä asiassa halusin auttaa heitä.

Opinnäytetyön teemaksi valikoitui yhä laajemman yhteisön luominen Y-kampuksen ympärille. Proakatemia -opintojen aikana olin itse kiinnostunut yhteisöllisyydestä teemana. Mietin usein, että miten niin vahva yhteisö kuin Proakatemia oikein rakentuu? Entä millaiset tekijät yleisesti luovat pohjan menestyville yhteisöille?

Lähdin tutkimaan aihetta kirjallisuudesta, tein haastatteluja ja benchmarkkasin menestyneitä opiskelijoiden yrittäjyysyhteisöjä Aalto-yliopistossa, Turussa ja Stanfordin yliopistossa. Mitä enemmän sain työni kautta keskusteltua inspiroivien ihmisten kanssa ja mitä enemmän opin, sitä innostuneempi olin.

Tietenkään jokainen hetki opinnäytetyön teossa ei ollut juhlaa. Välillä turhautti, kun huomasin etten saa työstäni niin hyvää, kuin halusin. Ja välillä väsytti. Kuitenkin kaiken työnteon keskellä, hyvissä ja huonoissa hetkissä, minua kantoi juuri se motivaatio aiheeseen. Opinnäytetyön aikana sain oppia ja kehittää itseäni aiheessa, josta inspiroidun. Uskon, että juuri tästä syystä halusin jakaa saamani opit myös muille, ja sitä kautta sain opparini tällä kertaa onnistumaan. Itselleni oli myös ratkaisevaa, että tein pitkäjänteistä työtä kiinnostavan aiheen löytämiseksi. Se oli kuitenkin suhteessa pieni vaivannäkö ja panostus siihen, että sain tehdä mielekästä työtä 15 opintopisteen edestä.

Tämä toinen opinnäytetyömatkani oli huomattavasti mukavampi kulkea kuin se ensimmäinen. Tällä kertaa asenne ja motivaatio syntyivät siitä päätöksestä, että haluan saada aikaan arvoa toimeksiantajalleni ja samalla kehittää itseäni kiinnostavan yhteisö -teeman parissa. Nyt tiedän, mistä melko yksinkertaisista rakennusaineista menestyvät yhteisöt ponnistavat.

Joten lopulta se mitä haluamme Annikan kanssa sanoa: kaikki lähtee asenteesta. Jos opinnäytetyön tekeminen on vielä edessäsi, mieti: näetkö opinnäytetyön pakollisena pahana, vai kannattasiko kuitenkin siihen käytettävä aika ja energia hyödyntää johonkin itseä motivoivaan tai vaikka uralla eteenpäin vievään? Sillä harvoin opintojen jälkeen työelämässä tulee enää tilaisuutta, jossa voit paneutua niin syvälle johonkin uuteen, kiinnostavaan aihealueeseen.

Käytä siis aikasi hyvin ja hyvään.

 

 

Jos haluat tutustua kahden edellisvuoden yrittäjyyden ja tiimijohtamisen yksikön opiskelijoiden nappaamiin TAMKin parhaiden opinnäytetöiden tunnustuksen saaneisiin töihin:

Annika Virtanen, 2016 AMK: TYKY- ja syntymäpäiväpalvelupakettien suunnittelu. Case: Tampere-talo 

Merja Palin, 2017 YAMK: Luova brändi. Suunnittelija Merja Palin – Rakkaudesta suomalaiseen luontoon

Jenna Mäkelä, 2017 AMK: Menestyvän opiskelijayhteisön rakentuminen. Case: Y-kampus 

Alumn of the month: Mika Kuusisto

Kuukauden alumniHow does it feel to establish a company, raise its turnover up to several millions and eventually sell the company, and all within just 1.5 years? What about Proakatemia’s role behind the success? Mika Kuusisto, a graduate from Hype cooperative (2013) will reveal the answers to these questions.

What are you working on at the moment?

I’m the CEO of Kopla Games and one of its four founders. I run the company and take care of developing its business. For the last 1.5 years, my main task has been ensuring that the company has money in the bank. I’ve raised multiple funding rounds, secured a publishing contract and public funding, as well as sold the company. This year, I’m focusing on growing the company, recruiting great new people and inducting them to the house. Then we will think about what kind of an organisation and strategy we want to create.

What is Kopla Games?

Kopla Games is a mobile game startup. The company was established in January 2015 by four friends who all have a background in creating the famous Angry Birds mobile game.

During the first year we raised 800 000 euros on two funding rounds and signed a publishing contract. Our dream was to sell the company one day if everything goes well. We were struck by luck and the company was already sold after one and a half years.

We’ll continue running Kopla Games in Tampere with the same spirit as before. Our goal is to create a top-level mobile game. Our plan is to do to action game genre the same that Supercell did to strategy gaming: To introduce them to mass market audiences.

Our first game, Nonstop Knight was released recently. The start was promising and the game got four million new players during the first month. We’ll continue to grow the game and bring new players to it – business around it is going strong.

We will make more games in the future. Nonstop Knight hasn’t reached our vision of a global hit game but it is the first step to the right direction. We didn’t have a great idea of a game in mind when we founded Kopla Games but rather strong ideas about how we wanted to work. Through our experience we have seen what are the sensible ways to strive for a world class hit game. For me, the book Lean Startup was the most inspiring one during my time in Proakatemia and it is also behind our company’s product philosophy.

What kind of know-how does your work require?

Passion and learning. For example, nothing hasn’t prepared me to raise money for the company. However, what I did learn in Proakatemia was how to search for information and adapt it to my needs.

In my work I also need people skills. Initially, I was a computer science student and I still describe myself as a nerd. During my time at Proakatemia I learnt to operate with all kinds of people. So many things in business depend on interpersonal skills. My work requires a certain kind of attitude: I always have to be ready to change the direction. I have to analyze and reflect on how things work. In case they don’t, it’s my job to improve the defunct processes.

Having high tolerance for uncertainty and willingness to take risks are also imperative. Our company was sold to German Flare Games in the Summer. It is always a challenge to collaborate internationally with someone who doesn’t share the same space together with you. In Proakatemia, I understood how

important it is to create trust. I have put this lesson to good use and from the start, we have tried to see each other face to face in order to build trust. We often visit Germany and the Germans come to visit us here. Trust is always the starting point for good communication.

How have you improved your own skills during the path?

One of the best things I picked up from Proakatemia was learning to read books. Although, only during the last couple years I’ve really got keen on reading and looking for knowledge. It’s important to have a passion for reading, exploring and doing research on different kinds of things. These things should also be put into a critical perspective, and tried out in practice.

What have you done after Proakatemia?

Before founding Kopla Games, I worked with computer games as a producer for two years. That way I could gain expertise in what I wanted to do. I learned how it is like to make games, what kind of challenges there are in the trade and what it means to lead a team in that environment. I started working on games already during my studies in Proakatemia, and I remember that I said in the last cottage retreat session that I have founded my own company by the time I’m thirty years old but the great opportunity for that presented itself a bit earlier. I feel that it was crucial to accumulate expertise of game industry before founding my own company. Proakatemia gives you the zest and desire to learn new things but what was missing was the practical working experience.

What’s the best memory during your time in Proakatemia?

The trip to abroad! We saved money with Hype for 1.5 years and just before graduation we flew off to Amsterdam, Barcelona and Mauritius. During the trip we documented our thoughts about young entrepreneurs and their opinions on entrepreneurship in different countries.

In Proakatemia I often pushed myself to performing, which I did not have earlier experience of. Many of my fellow academians encouraged me with such comments as “You’re quite good at this!” and “This could be something to hold on to!”. Performing is nowadays extremely important in my job. I have a lot of conversations with investors, and I was also publicly speaking to one hundred people in Germany just a couple of weeks ago. I still do get nervous when I have to perform, and it never feels natural for me. But the vibes during now and then are still the same.

I also remember enjoying lots of the cottage retreat too, They were a brilliant tool for teaming up. From the very beginning we’ve arranged these retreats with Kopla Games as well. After all it’s where initially started the company. We pondered on things like what is actually Kopla Games and what to we want to become. We still hold on to our tradition: last week we had our retreat on a sauna boat!

What kinds of projects did Hype do during their studies in Proakatemia?

During the first autumn, we created the “Palvelu lahjaksi” (“Service for a Gift”) product concept. The whole team worked on the project and it was a good opportunity to get to know each other and build trust. Hype also created the Visio Junior event concept. We organised the event and practiced selling. The sales experience that I gained from that project has been invaluable in my current work. We also ran a café “Skå”

in the local shopping mall. That taught us to understand the figures on a balance sheet and we noticed how hard it is to run a feasible cafeteria business. Hype still has the same WhatsApp channel and we keep in touch on a yearly basis. Travelling has also remained a tradition that we keep up with a small group of people. Next, we’re going on a cruise to Tallinn and we’ve also convinced Veijo (Hype’s Coach) to join us!

How do you feel about Proakatemia today?

I have an enourmous respect towards the system, and the things I was able to learn during the process. Proakatemia has definitely been an imporant factor during my career. I did feel sometimes like an outsider for being the only one who wanted to do things related to technology and games. Proakatemia can have an impact of molding people into the same shape, but I feel like I managed to adjust Proakatemia to the way I wanted my path to be.

How did it feel like to be a Business Information Systems’ student in Proakatemia?

We started the studies in 2011 and I told everyone that “Hey, Netflix, Twitch and other streaming services are a big thing in the states and we have none of that in Finland. How about we bring one of those here!?” This got no one else excited. In Proakatemia, the diversity enriches activities but also makes them harder when people want to do completely different things. It is really difficult to get 20 people to walk to the same direction when some of them want to create a Netflix and some of them run a café.

In the end of the day, the best things were those projects that we did together as a team. In those projects you learned how to work with very different people than with whom I was used to working with in my own field. In Proakatemia, everybody were business people while here I work mostly with programmers and graphic artists.

I believe that studies in Proakatemia are useful in any kind of work. Proakatemia has given me a better basis for this job than I could have gotten from anywhere else. Even though, I still don’t have those IT skills, which is why I ended up as a producer. When you cannot design, draw or code, all there’s left to do is to lead people.

Proakatemia enables students from many different fields to do things. Even if you were an IT student who is not interested in business, I believe that in Proakatemia you will learn to build websites better than in the main campus. Projects are dropping to your hands in millions and you can also make money out of them in Proakatemia. For coders, Proakatemia may not be the right place, though.

What do you miss the most in Proakatemia?

There was always a good vibe in Proakatemia.

I remember well the first days spent in Proakatemia. I instantly realized that I’m in a quite different place than what the main campus is like. The folks had much more drive, enthusiasm and passion for things. Although there are similar people in the main campus too, I still feel like the enormous amount of people effectively kills the vibe in there. There is just something great about the Finlayson area and it looks like the new premises have maintained that as well.

The kind of cosy and homelike feeling is something that we have strived for in our present office too. In here, you don’t get the nine-to-five feeling, which you don’t get in Proakatemia either.

kuukauden alumni proakatemia

kuukauden alumni proakatemia

What were the most important things you learned in Proakatemia that help you in your current work?

People skills, building a team, and reading and looking for information. Also, a certain kind of “business hustle” where you try to get things done with scarce resources. In Proakatemia, we often had zero resources and, thinking back, many of the things we did there now feel quite silly and small time. Still, building a startup is very similar: At first you don’t have any resources and then you have some but still not enough.

In Proakatemia, I gained a basic understanding of starting a company and team dynamics and I wasn’t scared of starting a company after Proakatemia. Proakatemia left me with a feeling that things can also be worked out as long as you just work, study and talk. It could be this “Trust the process.”

Your greetings to current people in Proakatemia and for those interested in applying to Proakatemia?

I think Proakatemia is the best place for those interested in entrepreneurship. I would also like to challenge folks to think bigger! In our Hype business cards, it said: “Think Big, Get Hyped!”

Kuukauden alumni: Mika Kuusisto

Kuukauden alumniMiltä tuntuu 1,5 vuoden aikana perustaa yritys, kasvattaa sen liikevaihto useisiin miljooniin ja siinä samassa vielä myydäkin tämä firma? Entä mitä eväitä Proakatemia antoi tähän kaikkeen? Kysymyksiin vastaa vuonna 2013 Hype-osuuskunnasta valmistunut Mika Kuusisto.

Mitä teet tällä hetkellä?

Olen Kopla Gamesin toimitusjohtaja ja yksi sen neljästä perustajasta. Pyöritän yritystä ja huolehdin liiketoiminnan kehittämisestä. Viimeiset 1,5 vuotta päätehtäväni on ollut yksinkertaisesti varmistaa, että yrityksellä on rahaa pankissa. Olen nostanut useamman rahoituskierroksen, hankkinut meille julkaisijan ja julkista rahoitusta sekä myynyt yrityksen.

Tänä vuonna keskiössä on yrityksen kasvattaminen sekä uusien mahtavien tyyppien rekrytointi ja heidän saattaminen sisään taloon. Seuraavaksi mietimme, millaisen organisaation ja strategian haluamme luoda.

Mikä on Kopla Games?

Kopla Games on mobiilipeli-startup. Yrityksen perusti tammikuussa 2015 neljä kaverusta, joilla kaikilla on tausta Angry Birds -pelin tekemisessä.

Ensimmäisenä vuonna nostimme 800 000 euroa kahdella rahoituskierroksella ja solmimme julkaisusopimuksen. Haaveenamme oli, että jos joku päivä menee todella hyvin, niin firma ehkä myydään. Kävikin aika suuri ”mäihä” ja yritys myytiinkin jo puolentoista vuoden päästä.

Kopla Gamesin toiminta jatkuu Tampereella samalla meiningillä kuin ennenkin. Tavoitteenamme on luoda maailman hittitason mobiilipeli. Aiomme siis tehdä saman toimintaroolipeli-genrelle kuin mitä Supercell teki strategiapeleille: esittelemme sen massayleisölle.

Vastikään julkaistiin ensimmäinen pelimme Nonstop Knight. Sillä on mennyt lupaavasti ja ensimmäisen kuukauden aikana peli sai 4 miljoonaa käyttäjää. Kasvatamme peliä edelleen, ja tuomme sille lisää käyttäjiä; bisnes sen ympärillä on vahvaa.

Tulevaisuudessa teemme lisää pelejä. Nonstop Knight ei ole vielä tavoittanut visiotamme maailmanluokan hittipelistä, mutta se on ensimmäinen askel oikeaan suuntaan.

Kun perustimme Kopla Gamesin, meillä ei ollut mitään mahtavaa ideaa pelistä. Pikemminkin meillä oli vahvat ajatukset siitä, millä tavoin haluamme työskennellä. Kokemuksemme kautta olemme nähneet, mitkä ovat ne järkevät tavat etsiä maailmanluokan hittipeliä. Lean Startup -kirja oli itselle kaikkein liikuttavin teos Proakatemian aikana, ja se toimii yrityksemme tuotefilosofian takana.

Kopla Games Proakatemia

Millasta osaamista työsi vaatii?

Intohimoa ja oppimista. Mikään ei ole valmentanut minua esimerkiksi siihen, miten yritykselle hankitaan rahoitusta. Proakatemialla opin kuitenkin sen, miten haen tietoa ja sovellan sitä.

Työssäni tarvitaan myös ihmistaitoja. Tulen tietojenkäsittelyn puolelta ja kuvailen itseäni edelleen nörtiksi. Akatemialla opin toimimaan kaikenlaisten ihmisten kanssa. Niin moni asia yritystoiminnassa on aina ihmissuhdetaidoista kiinni.

Työni vaatii tietynlaista asennetta olla jatkuvasti valmiina muuttamaan suuntaa. Pitää analysoida ja reflektoida miten asiat toimivat ja parantaa toimimattomia prosesseja.

Ehdotonta on myös korkea sietokynnys epävarmuudelle sekä riskinottohalu.

Yrityksemme myytiin kesällä saksalaiselle Flaregamesille. Kansainvälisessä yhteistyössä on aina haaste työskennellä jonkun kanssa, joka ei ole kanssasi samassa tilassa. Proakatemialla ymmärsin, kuinka tärkeää luottamuksen luominen on. Tätä oppia olen hyödyntänyt ja olemme alusta asti pyrkineet näkemään toisiamme paljon kasvokkain ja luomaan sitä kautta luottamusta. Vierailemme usein Saksassa ja saksalaiset täällä. Luottamus on aina lähtökohta hyvälle kommunikaatiolle.

Miten omaa osaamista on tullut kehitettyä matkan varrella?

Yksi parhaista opeistani Proakatemialta oli oppia lukemaan kirjoja. Tosin vasta viimeisen parin vuoden sisällä olen päässyt kunnolla vauhtiin ja rakastunut lukemiseen sekä tiedon hankkimiseen. Tulee olla palo lukea, tutkia ja selvittää asioita, sekä pohtia niitä kriittisesti ja kokeilla opittua käytännössä.

Mitä olet tehnyt akatemian jälkeen?

Ennen Kopla Gamesin perustamista toimin kaksi vuotta tuottajana pelien parissa. Sitä kautta sain substanssiosaamista siitä, mitä halusin tehdä. Opin, millaista on tehdä pelejä, millaisia haasteita alalla on ja mitä tiimin johtaminen tarkoittaa siinä ympäristössä.

Aloitin pelihommat jo akatemian aikana. Muistan sanoneeni viimeisessä mökkipajassa, että siihen mennessä kun täytän kolmekymmentä, olen perustanut oman yrityksen. Mutta tosi hyvä mahdollisuus siihen tulikin jo aiemmin.

Koen, että oli kriittistä kerryttää pari vuotta substanssiosaamista pelialasta ennen oman yrityksen perustamista. Akatemialta saa innostuksen ja palon oppia asioita, mutta käytännön kokemus itse tekemisestä jäi puuttumaan.

Paras muistosi akatemialta?

Ulkomaanreissu! Hype säästi 1,5 vuotta rahaa img_3403reissua varten ja juuri ennen valmistumistamme lähdimme Amsterdamiin, Barcelonaan ja Mauritiukselle. Kuvasimme matkalla dokumenttia, jossa fiilistelimme eri maiden nuorten yrittäjien näkökulmia ja ajatuksia yrittäjyydestä.

Akatemialla ajoin itseni monta kertaa esiintymään, mistä ei ollut aiempaa kokemusta. Moni akatemialainen tsemppasi, että ”sähän teet tätä aika hyvin” ja ”tässä voisi olla jotain!”. Esiintyminen onkin supertärkeätä nykyisessä työssäni. Keskustelen paljon sijoittajien kanssa ja viimeksi pari viikkoa sitten olin Saksassa puhumassa sadan hengen yleisölle. Edelleen esiintyminen jännittää tosi paljon, eikä se ikinä tunnu tulevan luonnostaan. Mutta fiilikset ovat silti samat kuin puhuessani vaikka Hypen 24h:ssa tai Pilotissa.

Parhaita hetkiä olivat myös mökkipajat. Ne ovat loistava työkalu tiimiytymiseen. Kopla Games on alusta saakka pitänyt mökkipajoja parin kuukauden välien. Mökkipajasta ponnistimme myös liikkeelle: mietimme mitä Kopla Games on ja mitä haluamme olla. Edelleen pidämme perinteestä kiinni: viime viikolla pidimme mökkipajamme paljulautalla!

Millaisia projekteja Hype teki Proakatemian aikana?

Ensimmäisenä syksynä loimme Palvelu lahjaksi –tuotteen. Koko tiimi oli mukana projektissa, ja se oli hyvä tilaisuus tutustua sekä luoda luottamusta.

Hype konseptoi myös Visio juniorin. Järjestimme tapahtuman sekä harjoittelimme myyntiä. Siitä saadusta myyntikokemuksesta on ollut nykyisessä työssäni korvaamatonta hyötyä.

Pidimme lisäksi Skå –kahvilaa Koskikeskuksessa. Se opetti ymmärtämään lukuja ja huomasimme, kuinka vaikea onkaan pyörittää järkevää kahvilabisnestä.

Hypellä on edelleen sama Whatsapp-kanava, ja olemme yhteyksissä vuosittain. Matkustamisesta on jäänyt myös perinne, jota pienellä porukalla jatketaan. Seuraavaksi lähdemme Tallinnan ristelylle, jonne Veijokin on ylipuhuttu mukaan!

Miltä proakatemialaisuus tuntuu tänä päivänä?

Itselläni on mieletön respect sitä kohtaan, mitä kaikkea siellä oppi. Proakatemia on ollut tärkeä askel oman urani näkökulmasta. Koin tosin välillä olevani ulkopuolinen, sillä olin ainut, joka halusi tehdä teknologiaan ja peleihin liittyviä juttuja. Proakatemialaisuus saattaa helposti pistää porukkaa samanlaiseen muottiin. Tuntuu kuitenkin, että olen saanut räätälöityä proakatemialaisuuden siihen mitä haluankin olla.

Miltä tuntui olla tietojenkäsittelyn opiskelija Proakatemialla?

Aloitimme opinnot 2011, ja olin kaikille, että ”hei Netflix, Twitch ja muut videostriimauspalvelut on iso juttu Jenkeissä, eikä mitään sellaista ole Suomessa. Mitä jos tuotaisiin sellainen tänne!?”. No ei kukaan muu ollut innoissaan siitä.

Proakatemialla monipuolisuus rikastuttaa, mutta toisaalta hankaloittaa tiimien toimintaa siinä vaiheessa, kun ihmiset haluavat tehdä ihan eri juttuja. On tosi vaikea saada 20 tyyppiä kävelemään samaan suuntaan, kun osa haluaa tehdä Netflixiä ja osa pyörittää kahvilaa.

Loppujen lopuksi parhaita asioita olivat kuitenkin ne projektit, jotka tehtiin tiimin kanssa yhdessä. Siinä oppi työskentelemään hyvin toisenlaisten ihmisten kanssa, kun mihin olin omalla alallani tottunut. Proakatemialla kaikki olivat bisnesihmisiä, kun taas itse työskentelen täällä ohjelmoijien ja graafikoiden kanssa.

Uskon Proakatemia -opinnoista olevan hyötyä kaikissa töissä. Akatemia on antanut itselleni paremmat lähtökohdat tähän duuniin, kuin mitä olisin saanut mistään muualta. Tosin, en osaa vieläkään niitä tietojenkäsittelyn taitoja, joten sen takia ajauduin tuottajaksi. Kun ei osannut suunnitella, piirtää tai koodata, jäi jäljelle ihmisjohtaminen.

Proakatemia mahdollistaa monien alojen opiskelijoille tekemistä. Vaikka olisit tietojenkäsittelyn opiskelija, joka ei ole kiinnostunut bisneksestä, uskon että opit Proakatemialla tekemään paremmin vaikka nettisivuja kuin Kuntokadun puolella. Akatemialla tippuu miljoonia web-projekteja käsiin, ja siellä voit 2,5 vuotta tehdä rahaa projekteilla. Ohjelmoijille tosin akatemia ei ehkä ole oikea paikka.

Mitä on ikävä akatemialta?

Proakatemialla oli aina hyvä fiilis ja viba.

Muistan hyvin tutustumispäivän, jolloin tulin ensimmäistä kertaa akatemialle. Tajusin heti, että nyt ollaan tultu ihan erilaiseen mestaan kuin mitä Kuntokatu on. Porukalla oli paljon enemmän draivia, innostusta ja intohimoa. Vaikka samanlaisia tyyppejä on Kuntokadunkin puolella, siellä ilmapiiri tappaa valitettavan tehokkaasti sen viban, kun jengiä on niin paljon. Finlaysonissa vaan on jotain mahtavaa ja nykyiset uudetkin tilat näyttävät säilyttäneen ilmapiirin hyvin.

Proakatemian tyylistä kotoisaa tunnelmaa on pyritty saamaan myös meidän nykyiseen toimistoomme. Täällä ei tule sitä ysistä viiteen-fiilistä, mitä ei tule akatemiallakaan.

img_3407

Mitkä olivat tärkeimmät opit akatemialta, jotka auttavat nykyisessä työssä?

Ihmistaidot, tiimin luominen sekä lukeminen ja tiedonhaku. Myös tietynlainen “bisneshustlaus”, jossa pienillä resursseilla yritetään saada jotain aikaiseksi. Proakatemialla oli käytössä yleensä nollaresurssit, ja jälkikäteen ajatellen monet siellä tehdyt asiat tuntuu aika hölmöiltä ja pienesti ajatelluilta. Startup-meininki kuitenkin on hyvin samanlaista: aluksi ei ole yhtään resursseja, ja sitten vähän, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi.

Proakatemialla sai myös perusymmärryksen yrityksen perustamisesta ja tiimidynamiikasta. Itseäni ei akatemian jälkeen jännittänyt lähteä perustamaan yritystä. Akatemia jätti sellaisen fiiliksen, että kaikki asiat saa aina selvitettyä kunhan vain teet, tutkit ja puhut. Se taitaa olla tämä: luota prosessiin.

Terveiset nykyisille akatemialaisille ja akatemialle hakemista harkitseville?

Mun mielestä Proakatemia on paras paikka yrittäjyydestä kiinnostuneille.

Haluaisin myös haastaa jengiä ajattelemaan isommin! Hypen käyntikortissa luki: ”Think big, get hyped!”

Terveiset kaikille hypeläisille, jotka lukee ja Veijolle!

Kuukauden alumni: Susan Råberg-Vikkula

Kuukauden alumniToukokuun alumnimme on Susan Råberg-Vikkula. Susan valmistui Proakatemian järjestyksessään kolmannesta osuuskunnasta, Crazydeasta, joulukuussa 2003. Nykyisin hän työskentelee toimitusjohtajana Kiinteistönhuolto Råberg Oy:ssä, jonka hänen isänsä perusti vuonna 1982.

 

Mitä teet tällä hetkellä?

Yrittäjänä työni on toimitusjohtajan perusarkea: hallinnointia ja liiketoimintaa. Meillä on pieni yritys, jossa teen joskus itsekin kenttätyötä. Saatan ajaa lakaisukonetta tai tehdä lumitöitä. Olen vähän sellainen ”jokapaikanhöylä”.

Nyt olen periaatteessa äitiyslomalla 1-vuotiaan poikani kanssa, mutta ei yrittäjä pysty pitämään äitiyslomaa. Välillä ollaan töissä ja siellä hän menee huoltomiehen sylistä syliin ja minä hoidan hommia. Käyn myös ohjaamassa ryhmäliikuntatunteja paikallisella salilla.

Mitä osaamista työsi vaatii?

Työni vaatii erittäin systemaattista johtamista. Töiden organisointi on yrityksessämme ehdottoman tärkeää, sillä saamme jatkuvasti akuutteja ja vähemmän akuutteja työtehtäviä. Jos esimerkiksi tapahtuu vesivuoto, tulee minun hoitaa työntekijä siihen saman tien.

Yrityksessämme on 14 työntekijää, joista puolet on miehiä ja puolet naisia. Olen vuosien varrella saanut huomata, että kummatkin vaativat hieman erilaista johtamista.

Työni edellyttää myös taloudellista näkemystä. Tulee osata tulkita numeroita, ja miten saada ne paremmiksi. Kalustomme on isoa, ja tehtäviini kuuluu suurten kauppojen neuvotteleminen, oli kyseessä sitten traktori tai lakaisukone.

Miten omaa osaamista on tullut kehitettyä matkan varrella?

Suoritin YAMK-tutkinnon Proakatemialla, ja tein lopputyön johtamisjärjestelmän kehittämisestä. Olen aina tykännyt lukea johtamiseen liittyvää kirjallisuutta, erityisesti johtamisen psykologiaa.

Tällä hetkellä olen Porin Yrittäjien hallituksessa. Siellä tulee puhuttua toisten yrittäjien kanssa, ja heiltä saa uusia näkökulmia. Vaikka toimiala olisi kaikilla eri, johtaminen työnä on samanlaista meillä kaikilla. Kantapään kautta on tullut opittua myös paljon.

Mitä olet tehnyt Akatemian jälkeen?Susan Råberg Proakatemia

Toimin vähän aikaa myyntisihteerinä eräässä yrityksessä. Olisin luultavasti jatkanut työssä pidempäänkin, mutta isäni nukkui pois yllättäen, ja päädyin jatkamaan kiinteistönhuoltoyritystämme.

Mikä on paras muisto akatemialta?

Hienointa oli, kun saimme isompia projekteja valmiiksi. Esimerkiksi Avo-koulutusmessujen jälkeen oli upea fiilis!

Pidin myös uusien projektien aloittamisesta. Tuntui mahtavalta alkaa suunnittelemaan ja miettimään, miten projekti käynnistetään.

Osuuskuntamme loppumatka Playa de las Americasiin oli sekin ikimuistoinen.

Miltä Proakatemialaisuus tuntuu tänä päivänä?

Olen erittäin ylpeä Proakatemian läpikäymisestä. Itseäni hymyilyttää ihmiset, jotka sanovat: ”olisipa hienoa suorittaa koulutus tällä ja tällä tavalla”. On hauska kertoa heille, että no niin, olen itse suorittanut opinnot tuolla tavalla jo 15 vuotta sitten, se ei ole mikään uusi juttu. On ollut upea huomata, että olemme olleet edelläkävijöitä.

Mietin usein, etten olisi tällä tavoin pärjännyt ja pystynyt ottamaan yritystämme haltuun, jos olisin käynyt ”tavallisen” liiketalouden koulutuksen.

Itselleni Proakatemian oppimistyyli sopi hyvin. Esimerkiksi kirjojen lukemisesta tuli sen jälkeen tapa. Jos en tiedä jotain, alan etsimään tietoa ja selvitän ongelman. Tuntuu, ettei ole mitään, mitä ei pystyisi ratkaisemaan.

Mitä on ikävä akatemialta?

Meidän tiimiämme tietysti. Harva tulee enää koskaan saamaan ympärilleen sellaista porukkaa. Ymmärsimme toisiamme, ja puhuimme samaa kieltä. Kaikilla oli palo ja ammattiylpeys tehdä työtä. Tuntuu, että tänä päivänä on paljon sellaisia ”joojoo” –tyyppejä, jotka sanovat tekevänsä, mutta eivät lopulta saa aikaan mitä lupasivat.

Ikävöin myös yhdessä tekemistä ja yhteistä vastuunkantamista. Nykyään työni on aikalailla sen vastakohta, yksinäistä puurtamista.

Proakatemialla pystyi kokeilemaan erilaisia asioita. Myöhemmin elämässä ei saa enää sellaista tilaisuutta, jossa pääset tekemään juuri sitä, mitä haluat tehdä. Vain taivas oli silloin rajana. Jos halusit Proakatemialla toteuttaa jotain, niin sitten teit. Se tilaisuus kannattaa hyödyntää.

Mikä oli tärkein oppi tai koppi akatemialta, joka auttaa nykyisessä työssä?

Olen vähän sellainen suorittaja, ja haluan kaikki-heti-nyt, joten: luota prosessiin. Se oli hyvä oppi, jota joudun edelleen toistelemaan itselleni. Vaikka kuinka haluaisi kaiken tapahtuvan heti, joskus on hyvä nukkua yön yli.

Terveiset nykyisille akatemialaisille ja akatemialle hakemista harkitseville!

Tee unelmistasi totta! Proakatemia on ainut paikka, missä tuo on niin helppoa. Pystyt toteuttamaan unelmasi työelämässäkin, mutta silloin ei ole vastaavaa tukiverkostoa ympärillä. Uskalla myös ottaa riskejä ja epäonnistua. Sekin on Proakatemialla helpompaa.

Hakemista harkitseville: Tiedosta, oletko oikeasti yrittäjähenkinen vai et. Ei kannata pelkästään ajatella, että ”vitsit olisi kiva olla yrittäjä”. Jos ei omaa sitä asennetta, mitä yrittäjänä vaaditaan, Proakatemialla ei tule pärjäämään, eikä se silloin ole mukava paikka. Täytyy tiedostaa, mitä yrittäjyys on, jolloin ei tule yllätyksenä, että siellä tehdään kunnolla töitä. Mutta, jos olet yrittäjähenkinen, Proakatemia on ihan loistava paikka!

 

Jenna Mäkelä

Ote