Olen käytännössä syntynyt festivaaliaidan toiselle puolen. Tarkempaa selvitystä en ole lähtenyt ihan mielenterveydellisistä syistä tekemään, mutta osaan kuvailla maailman vaikeinta kysymystä seuraavasti: musiikki, ihmiset, yhteisöllisyys, ilo. Muun muassa näitä mä haluan tehdä isona.
Proakatemialle päädyin vahingossa. Tiesin viettämieni välivuosien jälkeen, että haluan olla joskus tuottamassa tapahtumia. Perusjäävinä tamperelaisena kotitonttuna hylkäsinkin kulttuurituottajan opinnot puhtaasti maantieteellisistä syistä. TAMKin liiketalouden opintojen alettua, kävin seuraavan keskustelun erään nimeltä mainitsemattoman Mikael Juntusen kanssa:
– Hae ihmeessä Eetu Proakatemialle. Sopis sun kaltaselle tekijälle.
– Voiko siellä tehdä tapahtumia?
– Voi, ja teet.
Haaste mikä voitettiin
Reilut kaksi vuotta myöhemmin makaan pää kipeänä sängyssäni koleana keskitalven aamuna. Takana on muutama päivä sitten taputeltu, Proakatemian historian toinen Vuosigaala. Ensimmäinen tapahtuma, jonka voin sanoa alusta loppuun itse järjestäneeni. Pää on tällä kertaa kipeä ihan puhtaasta stressin tyhjyydestä, kun viisituntinen ilta ja noin 150-päinen yleisö on jo jäänyt takavasemmalle.
Viikko oli raskas, mutta opettavainen. Fyysiset työtunnit jäivät vielä vuoden 2010 Sonispheren varjoon, mutta henkisesti mentiin astetta suuremmilla kierrosluvuilla. Olin nääs luvannut juontaa yli kolmetuntisen tapahtuman, ja tontti piti kuulemma hoitaa hyvin. Juontokeikkoja takana nolla. Ei se mitään.
Yksi Proakatemian arvoista on rohkeus. En muista miten rohkeus määritellään, mutta yritetään: onnistuin mielestäni erinomaisesti omassa roolissani. Loin tavoitteita, otin vastaan haasteita ja ylitin itseni niissä kaikissa. Arvoja ei tule ajatelleeksi kuin usein vasta jälkikäteen. Yleensä ne kulkevat yhdessä, ja ohjaavat näkymättömästi omaa toimintaa.
Vastasin tapahtumassa myös itselleni tärkeästä asiasta eli musiikista. Kokosin tapahtumaan house bändiksi porukan, joka ei tuntenut entuudestaan toisiaan. Olihan se nyt aika coolia, että joku kutsu sua kaiken sen säädön jälkeen tuottajaksi.
– Parhaiten hoidettu briiffi koskaan.
– Kiitos viä! Oli hianoo soittaa ja tutustua, hiano olla keikalla ku Eetu hoiti kaiken niin särmästi.
Itse kun ajattelin, että tieto pukukoodista tuli liian myöhään ja jakamani infopaketti oli muotoilultaan liian epäselvää. Ei parane miettiä liikaa, sillä pahin vastustaja on piru pääkopassa. Välillä se kivi täytyy vain viskaista silmät kiinni, ja toivoa että ikkunassa helisee.
Tapahtuman takana toimiva tiimi
Proakatemialla opiskelu on kuin kolikon heittoa hämyisessä kapakassa – useimmiten tässä pelissä vastaan tulee hyviä, joskus taas huonoja asioita. Mutta ne kaikki opettavat ja antaa eväitä tulevaa varten.
Mielestäni tähän mennessä suurin ja tärkein lahja, minkä Proakatemia on antanut, on ihmiset, joihin on täällä ollessa päässyt tutustumaan. Olen saanut täältä ystäviä, kavereita, työtovereita ja yhtiökumppaneita. Joitain vielä yhdessä ja ainoassa paketissa. Niin kun nuorelle koltiaiselle vuosia sitten sanottiin; älä koskaan unohda, että joku näistä voi olla joskus sun pomosi. Luultavasti ei, mutta toivottavasti kyllä. Talo täynnä tekijöitä!
Tästä johtuen en voi ottaa kunniaa tapahtumasta itselleni – satuin vaan olemaan nopein kirjoittamaan. Mukana Vuosigaalan tuotannossa oli erään valmistuneen opiskelijan sanoin puhdas All Stars -tiimi. On hieno työskennellä ammattilaisten kanssa, mutta vielä hienompaa, kun kyseessä ovat ammattitaitoiset ystävät. Paineet oli ensimmäisestä Vuosigaalasta laitettu aika kovaksi, mutta kuten vuosi sitten edeltäjämmekin jo kirjoitti – lupaukset on tehty lunastettavaksi.
Kiitos Mikko, että kutsuit mukaan ja luotit muhun ja muihin. Muun muassa se tekee susta johtajan, jolle tällaset kotibileet menee kuin vettä vaan. Kiitos Aleksi, Kajsa, Miitu, Annika, Riina, Pinja ja Asko. Ilman teitä meno olisi muistuttanut pelkästään c-luokan stand uppia. Hienoa heittäytymistä ja yhteenpelaamista. Toivottavasti työskennellään jatkossakin yhdessä.
Haluan vielä lopuksi kiittää paikalle rahtautunutta juhlaväkeä, jok’ikistä avustanutta apukättä sekä rytmiryhmää koko tiimin puolesta. Toivomme jälleen parempaa suoritusta ensi vuonna.
“Asiat on tehty tehtäväksi. Ne vain täytyy aloittaa. Staffipassi kerrallaan kohti unelmia.”
Eetu Ruusukallio
Tuottaja, Vuosigaala 2017
Ote