Syksyllä mietin samaa kuin aina ennenkin oppimissopimusta tehdessäni: mikä minusta tulee isona? Minua kiinnostaa brändäys, markkinointi ja tiimijohtaminen. Olen intohimoinen valo- ja videokuvaaja ja erityisesti videotuotanto kiehtoo minua. Innostun luovista aloista ja rakastan käyttää luovuuttani ja tehdä asioita eritavalla kuin muut. Tarvitsen siihen kuitenkin tiimin ympärilleni. Lisäksi yrittäjyys on minulle kuin elämäntapa. Haluan kuitenkin tehdä paljon muutakin kuin näitä asioita. Välillä tuntuu, että kaikilla muilla on selvät tulevaisuuden näkymät ja tavoite, jota kohti pyrkiä. Minua puolestaan kiinnostaa liian moni asia, jotta malttaisin keskittyä yhteen ja luoda siitä itselleni uran. Proakatemia on siitä hyvä paikka, että siellä voin toteuttaa näitä kaikkia intohimojani yhtä aikaa. Mutta entäs sitten kun lähden Proakatemialta?
Oppimissopimusta tehdessäni mietin näitä kaikkia asioita, kunnes yhtäkkiä se pälkähti päähäni: unelma-ammattini. En tiedä missä mieleni sopukoissa se on lymyillyt tämän ajan, sillä en ole ikinä tietoisesti edes ajatellut sitä. Onhan se harvinainen ammatti Suomessa. Se kuitenkin tiivistää kaiken sen, mitä rakastan – ja paljon muuta. Minusta tulee artistimanageri! Kun kerroin sen tiimilleni, hekin valaistuivat. Miksi kukaan ei ollut aiemmin keksinyt sitä, sillä sehän on juuri minun näköinen ammatti! Tiimiläiseni kehottivat tutustumaan naiseen nimeltä Carla Ahonius. Hän manageroi Cheekiä, Chisua sekä Jenni Vartiaista. Carlasta tuli uusi esikuvani.
Luin Radio Novan artikkelin Pääosassa taustalla: Artistimanageri Carla Ahonius (julkaistu 7.11.2015). Se antoi hyvän kuvan, mitä artistimanagerin työ oikeasti on. Ahonius kertoo siinä tekevänsä kaikkea maan ja taivaan väliltä. Joillekin artisteille hän pyörittää firmojen asioita, budjetoi, neuvottelee ja suunnittelee niin markkinointia kuin kiertueitakin. Hän mainitsee pitävänsä tässä alassa siitä, ettei koskaan tiedä mitä tapahtuu. Samaistun tähän täysin.
Suomessa artistimanagerointi on alkutekijöissä, eikä heidän työstään juurikaan puhuta, Ahonius harmittelee. Hän itsekin oli aiemmin sitä mieltä, ettei kotimainen artisti tarvitse manageria, mutta on nyt huomannut, kuinka paljon on pystynyt auttamaan suojattejaan. Olisiko esimerkiksi Cheek saavuttanut samanlaista suosiota ilman Carlaa? Moni ei huomaa managerin ja tiimin merkitystä artistin menestyksen taustalla, mutta harva siihen on yksin pystynyt. Miksi sitten suomalaisilla artisteilla ei olisi tarvetta ammattitaitoiselle managerille?
Suoraa tietä artistimanageriksi ei ole, sillä alalle ei ole Suomessa yhtäkään koulutusta. Musiikkibisneksen ymmärtämisen lisäksi managerin tarvitsee osata juuri niitä asioita, joita itse opiskelen Proakatemialla: yrittäjyyttä ja sen kaikkia osa-alueita, tiimijohtamista, markkinointia, brändäystä… Proakatemia antaa paremmat eväät kohti unelmaani kuin mikään muu koulutus olisi ikinä antanut.
Unelma toteutuu
Helsingin Olympiastadionilla harjoitellaan Cheekin konsertteja. On elokuu 2014, ja keikkoihin on enää muutama päivä.
Yhtäkkiä artistin valtaa epäusko. Hänelle tulee tunne, että esiintymispaikka on liian iso. Treenien tauolla Carla Ahonius valaa uskoa Cheekiin.
Kun ensimmäinen konsertti Olympiastadionilla alkaa, kaikki sujuu suunnitelmien mukaan. Ahonius seisoo lavan sivussa ja itkee onnesta. Tästä hetkestä hän on unelmoinut vuodesta 1991 lähtien.
Ahonius katsoi silloin Madonnan Blond Ambition -kiertueesta kertovaa dokumenttia, jossa laulajan veli auttoi supertähteä vaatteiden vaihdossa lavan alla.
Ahonius ajatteli tuolloin, että noin siistiä työtä hänkin haluaa tehdä.
– Toisen konsertin päivänä sanoin Jarelle, että sä olet mun Madonna.
yle.fi (luettu 11.11.2017)
Toivon, että jonain päivänä pääsen sanomaan omalle artistilleni ”sä olet mun Cheek.”