Monthly Archives: maaliskuu 2017

Proakatemia on vaikeeta mieltää korkeakouluksi. Meillä ei oo tenttejä tai luentoja. Ei opettajia, professoreita saatikka arvosanoja. Täällä ei määritellä mitä kursseja täytyy olla käytynä, jotta saat tutkintosi suoritettua. Eikä meillä niitä kurssejakaan sen puolesta ole. Siitä huolimatta tästä yhteisöstä valmistuu ihmisiä, jotka toimivat omien alojensa huipputehtävissä. Missä tahansa muualla tällainen vapaus kuulostaa absurdilta horinalta, joka ei johda mihinkään mutta meillä se on arkipäivää.

Oon saanut läpi opiskeluni paljon närää aikaseksi ryhmätöissä. Monelle korkeakoulussa tärkein asia on arvosana. Sillä ei ole väljä, ymmärsitkö oppimaasi asiaa, kunhan osaat toistaa sen. Eikä se ole opiskelijoiden syy. He ovat oppineet ja heille opetetaan, että millään muulla ei ole väljä kuin arvosanalla. Miksi ruveta kokeilemaan jotain uutta, epämiellyttävää ja vaikeaa, kun joku on jo aurannut polun jota kulkea. Ja jos vahingossakaan kokeilet ja epäonnistut, muistuttaa sinua siitä arvosanasi.

Kun aloitin elokuussa Proakatemialla yksi ensimmäisistä projekteista, johon sotkeuduin, oli Sieniboxi. Projekti johon en aikonut tikullakaan koskea. Tai näin ainakin ilmoitin Sieniboxin perustajille. Tuotteen kyseenalainen maine ja lähes mahdottomalta näyttävä myynti houkuttelivat kuitenkin liikaa.

Alussa käytiin tapamaassa paria jälleenmyyjää, joista toinen ei halunnut jatkaa tuotteen myyntiä, sillä eivät kokeneet sitä tuotetta toimivaksi. Toisella oli myyty 1 tuote 6kk aikana, joka tuli reklamaation kera takaisin. Täys farssi.

Markkinointi oli yhtä hakuammuntaa ja myyntiä tuli joillekin hassuille tutuille. Tehtiin jopa muutama prototyyppi uudelle tuotteelle, jälleenmyyjien ohjeilla. Ja ne vasta pommeja olikin. Koko projekti olisi arvosanoina näyttänyt 0 marraskuun loppuun asti. Epäonnistumista toinen toisen perään. Jälkeen päin mietittynä tässä vaiheessa taidettiin saavuttaa paskojen ideoiden lakipiste.

Päätimme edelleen olla luovuttamatta ja lähteä kokeilemaan Facebookin ja Instagramin maksullista markkinointia. Tietotaitomme tästä perustui n.5min googlettamiseen.

Myimme verkkokaupasta viikossa enemmän kuin verkkokaupan koko vuoden myynti yhteensä oli ollut.

Toissa viikolla muuten kuvattiin Sieniboxin mainosmateriaalia, jossa keikistelen S-koon tuubihame päällä. En millään malta odottaa miten meidän asiakkaat ottaa sen vastaan. Varsinkin kun olemme kohtuullisen hyvin selvillä tuotteen käyttäjistä. Voin paljastaa, että kaikki data kertoo meille tämän projektin myynnin loppuvan tähän. Mutta kuka tietää, ennen kuin kokeilee.

Ne lampaat? Tarhassa tehdään niin kuin käsketään. Peruskoulussa tehdään niin kuin käsketään. Toisella asteella tehdään niin kuin käsketään ja korkeakoulussa tehdään niin kuin käsketään. Pian huomaat, että koko yhteiskunta on yksi lampaiden laidunmaa.

Proakatemialla saat ite päättää ootko lammas, paimen vai yksisarvinen. Ei ole ketään sanomassa miten ja mitä opiskelet.

Elämästä erityisen elämisen arvoista tekee eteenpäin menemisen mahdollisuus. Se on useimpien mielestä arvokkaampi valinta kuin paikallaan pysyminen, puhumattakaan taaksepäin menemisen vaihtoehdosta. Oppiminen itsessään ja jossakin asiassa paremmaksi tuleminen tuottaa mielihyvää, jota emme muualta saa.

Psykologi Carol Dweck on tutkinut yli 30 vuotta älykkyyttä ja hän on tutkimuksissaan osoittanut, että meillä oppijoilla on olemassa kahta eri älykkyyden lajia. Ensimmäistä ryhmää määrittää ajatus, jossa omat ominaisuutemme ovat pääosin pysyviä koko elämämme ajan. Niiden kanssa on opeteltava elämään ja oppiminen tapahtuu olemassa olevien lahjakkuuksien asettamissa raameissa. Tällaista ajattelua hän kutsuu muuttumattomuuden asenteeksi (fixed mindset). Toinen ryhmä ajattelee, etteivät ominaisuudet ole kiveen hakattuja, vaan kaikkia perusominaisuuksia voidaan kehittää ponnistelemalla ja harjoittelemalla. Tällaista asennetta Dweck kutsuu kasvun asenteeksi (growth mindset).

Kumpaan ryhmään sinä samaistut? Tai voitko jopa valita oman asenteesi? Sanotaanhan, että asenne ratkaisee – millainen asenne?

Muuttumattomuuden asenteen omaava ihminen kokee menestyvänsä, kun onnistuu siinä mihin on ryhtynyt. Oli se sitten hyvä arvosana tentistä tai maaliintulo maratonilla. Kasvun asenteen ihminen hyväksyy epäonnistumisen ja tuntee menestystä tehdessään parhaansa, oppiessaan ja kehittyessään. Periksiantamaton ja sitkeä eteenpäin meneminen tarjoaa kasvun asenteen ihmiselle superonnistumisen mahdollisuuden. Mahdollisuuden saavuttaa jotain, mitä ei todennäköisesti itse osaa vielä hahmottaa, mutta joka lopulta on väistämätön seuraus muutoksesta, joka itsessä tapahtuu.

Yrittäjä hyötyy epäilemättä kasvun asenteesta. Yrittäjällä on kyky nähdä mahdottomuuksissa mahdollisuuksia, vaikka pieniäkin, sekä asettaa itsensä tilanteisiin, joissa onnistumista ei voi varmistaa. Hän tarttuu toimeen, vaikka lopputulos on epävarma, koska tietää ponnistelun itsessään olevan vaivan arvoista. Ehkä juuri tämän takia yrittäjä on selvitysten mukaan palkansaajaa onnellisempi työssään ja elämässään.

Merkittävissä onnistumisissa yksin ponnistelu ei riitä. Monimutkaisissa asioissa tarvitaan monenlaisia näkökantoja. Kasvun asenne auttaa kuuntelemaan, antamaan itselleen vuoron vaikuttua toisten näkökannoista. Se synnyttää arvoa tuottavia keskusteluja, oivaltamisen apuja ja merkityksellisiä takaisinkytkentöjä. Onkin kannattavaa hakea omalle edistymiselle suotuisat olosuhteet – oikeat ihmiset ympärille.

Kasvun asenteella kannattaa huolella miettiä mitä haluaa, koska todennäköisyys sen saavuttamisessa on hämmästyttävän korkea. Olennaista on oikean asenteen lisäksi luottaa itseensä, ihmisiin ympärillään ja tietenkin prosessiin.

Kuukauden alumni -sarjassamme toinen tänä vuonna on Kimmo Kumpulainen, aikoinaan Proakatemian ensimmäisestä tiimistä valmistunut. Kimmo aloitti opinnot Villivisio tiimissä ja on valmistunut vuonna 2002. Mitä Kimmolle kuuluu nyt?

Mitä nykyään puuhailet?

Olen kahden yrityksen Start Up -yrittäjä. Toinen on SkillzzUp Oy, joka on opettajille tarkoitettu ohjelmisto yksilöllisen oppimisen visualisointiin. Lisäksi olen mukana uunituoreessa Polar Partners -yrityksessä, joka on sitten koulutusvientiyhtiö. Olen siis SkillzzUpin toimitusjohtajana ja Polar Partnersin hallituksen puheenjohtajana.

Minkälaista osaamista nykyinen työsi vaatii?

Minun täytyy tietää ja ymmärtää opetuksesta, opetusteknologiasta ja ohjelmistokehityksestä. Olemme mukana kansainvälisessä bisneksessä, joten kielitaito on tärkeää. Voisin mainita myös sopimusoikeudelliset asiat ja verkoston johtamisen. Myös koulutustaitoja esimerkiksi livenä tai skypellä, mitä teen oikeastaan hyvinkin paljon.

Mitä kaikkea olet ehtinyt puuhailla valmistumisen jälkeen?

Valmistumiseni jälkeen minua pyydettiin pitämään yhtä kurssia mainonnasta kauppaoppilaitokselle. Hiljattain sen jälkeen lähdin Villivisiosta pois ja menin sinne kokopäiväisesti opettamaan. Sitä uraa ehdinkin tehdä käytännössä 14 vuotta, josta pari vuotta toimin koulutuspäällikkönä. Nyt viimeiset pari vuotta olen ollut yrittäjänä.

Miltä tuntui siirtyä ns. oikeaan elämään Proakatemian jälkeen, näin tiiviistä yhteisöstä?

Proakatemialla tottui siihen, että ympärillä on paljon helposti innostuvia ihmisiä, joiden kanssa voi lähteä kokeilemaan erilaisia ideoita. Huomasin valmistumisen jälkeen ettei työelämässä ole niin vahvasti samanhenkisiä ihmisiä samassa paikassa kuin Proakatemialla. Se oli oikeastaan sellainen ensimmäinen herätys.

Mikä on paras muistosi akatemialta?

Kun saatiin ensimmäiset omat tilat Proakatemialle ja muutimme tuohon Itäiselle kadulle. Oman tiimin ja oman firman saaminen oli huikea juttu ja jotain niin erilaista, mitä oli aiemmin kokenut. Itse koin paljon henkistä kasvua ensimmäisten kuukausien aikana, joka oli itselleni tosi iso juttu. Ja yksi parhaista jutuista on se, kun niin moni hyvä yrittäjätyyppi löysi toisensa!

Miltä proakatemialaisuus tuntuu nyt?

Olen huomannut kuinka siitä on ollut itselleni hyötyä taitojen puolesta, kokemuksen puolesta ja verkostoitumisen puolesta. Oon löytänyt monia nykyisiä tai entisiä työkavereita  myös muista Proakatemian tiimeistä. Akatemia-ajoilta minulla on ikävä syvällisiä lannotus-sessioita (toim. Huom. Kimmo tarkoittaa lannotus-sessiolla pajoja), kun on aikaa pohtia jotain asiaa syvällisesti.

Mitkä ovat jääneet tärkeimmiksi opeiksi ja kopeiksi akatemialta?

Ehkä se, että tutustu avoimesti uusiin ihmisiin ja auta kaikkia ketä pystyt niin yleensä saat ansiosi mukaan.
Terveisinä nykyisille akatemialaisille haluan sanoa, että opiskella voi aina ja kannattaakin tehdä aina. Tsemppaan pitään yhteyttä ihmsiin! Ihmiset kuitenkin pyörittää tätä maailmaa.

Yhteystiedot

Kimmo Kumpulainen
p. 050 530 9028
kimmo.kumpulainen@polarpartners.fi