toukokuu 2016 – Proakatemia

Karkeloiden kesää kohti

Me esipinkut, eli ensi syksynä Proakatemialla aloittavat tiimit, saimme kunnian osallistua ensimmäistä kertaa Proakatemian Kevätkarkeloihin 13.5.2016. Jos olen oikein ymmärtänyt, Kevätkarkeloiden ideana on kokoontua yhteen, käydä läpi kuluneen kevään ja vuoden tapahtumat sekä juhlistaa alkavaa kesää.

Tiimien puolesta tarjolla oli heti sisään astuessa boolia ja herkullista pientä purtavaa. Alkuhöpinöiden jälkeen kokoonnuimme stagelle seuraamaan ohjelmaa. Ilta alkoi Gossip Girlin juorujen ja perinteisen sisäsiittoisuustutkimuksen tulosten merkeissä. Tapahtumassa nimettiin ja palkittiin niin kuuminta projektitiimiä kuin kevään mielenkiintoisinta tapahtumaa.

Hoteimmaksi projektitiimiksi äänestettiin Footpool eli Eventan Aleksi Kauppinen ja Rasmus Kanervisto.

Gossip Girlin paljastusten jälkeen siirryttiin virallisiin palkitsemisiin. Kirjapistehattu löysi uuden omistajansa, Eventan Ville Timolan, ja vuoden parhaana uutena akatemialaisena palkittiin myös mavi-tiimissä vaikuttanut Otteen Jenna Mäkelä, joka on luonut positiivista ilmapiiriä ja toimeen tarttuvaa asennetta ympärilleen.

Vuoden paras uusi akatemialainen: Jenna Mäkelä

Illan ohjelmaan sisältyi myös kansainvälisten asioiden ja markkinointiviestinnän tiimien uusien vastaavien julkistus nykyisten päälliköiden toimesta. Uudeksi kansainvälisten asioiden päälliköksi valittiin Otteen Jane Nurmala ja markkinointiviestinnän päälliköksi samaisen tiimin Emmi Kurru. Uudet päälliköt ottivat tehtävänsä innolla vastaan, ja lupailivat uusia, virkistäviä tuulia tiimien toimintaan. Myös nykyinen apuvalmentaja Tuukka Tuovinen luovutti propellilippiksensä myötä tehtävänsä Otteen Mikko Kivirannalle. Ote edustaa siis vahvasti ensi lukukaudella.

Uusi apuva Mikko Kiviranta, mavi-jehu Emmi Kurru sekä kv-päällikkö Jane Nurmala. Onnea uusiin haasteisiin!

Tiimiyrittäjien lisäksi palkittiin myös valmentajia. Vuoden parhaan valmentajan palkinnon pokasi Tanja “Tirri” Verho.

Markkinointiviestinnän tiimi halusi myös muistaa mediassa Proakatemian näkyvyyteen eniten panostavaa tiimiä aivan upouudella Mediamyllytys-palkinnolla. Historian ensimmäisen palkinnon nappasi tänä vuonna Motive!

Motiven some-vastaava Eetu Välkkynen heittäytyi mediamyllytyshuumassa tiiminsä neitojen käsivarsille.

Myös päävalmentaja Veijo Hämäläinen muisteli kulunutta vuotta.

Ohjelma päättyi nostalgisesti Suvivirren lauluun, kuten kaikkiin kevätjuhliin kuuluu, ja ilta jatkui iloisesti rennon seurustelun merkeissä. Osa juhlijoista siirtyi vielä jatkobileisiin Kaijakkaan. Näin ensikertalaiselle Kevätkarkeloista jäi mieleen rento ja iloinen, mutta kuitenkin juhlava ja yhteisöllinen tunnelma, johon meidätkin otettiin avosylin vastaan.

Juuli Tappura,

tuleva Eventalainen

Kuukauden alumni: Susan Råberg-Vikkula

Toukokuun alumnimme on Susan Råberg-Vikkula. Susan valmistui Proakatemian järjestyksessään kolmannesta osuuskunnasta, Crazydeasta, joulukuussa 2003. Nykyisin hän työskentelee toimitusjohtajana Kiinteistönhuolto Råberg Oy:ssä, jonka hänen isänsä perusti vuonna 1982.

Mitä teet tällä hetkellä?

Yrittäjänä työni on toimitusjohtajan perusarkea: hallinnointia ja liiketoimintaa. Meillä on pieni yritys, jossa teen joskus itsekin kenttätyötä. Saatan ajaa lakaisukonetta tai tehdä lumitöitä. Olen vähän sellainen ”jokapaikanhöylä”.

Nyt olen periaatteessa äitiyslomalla 1-vuotiaan poikani kanssa, mutta ei yrittäjä pysty pitämään äitiyslomaa. Välillä ollaan töissä ja siellä hän menee huoltomiehen sylistä syliin ja minä hoidan hommia. Käyn myös ohjaamassa ryhmäliikuntatunteja paikallisella salilla.

Mitä osaamista työsi vaatii?

Työni vaatii erittäin systemaattista johtamista. Töiden organisointi on yrityksessämme ehdottoman tärkeää, sillä saamme jatkuvasti akuutteja ja vähemmän akuutteja työtehtäviä. Jos esimerkiksi tapahtuu vesivuoto, tulee minun hoitaa työntekijä siihen saman tien.

Yrityksessämme on 14 työntekijää, joista puolet on miehiä ja puolet naisia. Olen vuosien varrella saanut huomata, että kummatkin vaativat hieman erilaista johtamista.

Työni edellyttää myös taloudellista näkemystä. Tulee osata tulkita numeroita, ja miten saada ne paremmiksi. Kalustomme on isoa, ja tehtäviini kuuluu suurten kauppojen neuvotteleminen, oli kyseessä sitten traktori tai lakaisukone.

Miten omaa osaamista on tullut kehitettyä matkan varrella?

Suoritin YAMK-tutkinnon Proakatemialla, ja tein lopputyön johtamisjärjestelmän kehittämisestä. Olen aina tykännyt lukea johtamiseen liittyvää kirjallisuutta, erityisesti johtamisen psykologiaa.

Tällä hetkellä olen Porin Yrittäjien hallituksessa. Siellä tulee puhuttua toisten yrittäjien kanssa, ja heiltä saa uusia näkökulmia. Vaikka toimiala olisi kaikilla eri, johtaminen työnä on samanlaista meillä kaikilla. Kantapään kautta on tullut opittua myös paljon.

Mitä olet tehnyt Akatemian jälkeen?

Toimin vähän aikaa myyntisihteerinä eräässä yrityksessä. Olisin luultavasti jatkanut työssä pidempäänkin, mutta isäni nukkui pois yllättäen, ja päädyin jatkamaan kiinteistönhuoltoyritystämme.

Mikä on paras muisto akatemialta?

Hienointa oli, kun saimme isompia projekteja valmiiksi. Esimerkiksi Avo-koulutusmessujen jälkeen oli upea fiilis!

Pidin myös uusien projektien aloittamisesta. Tuntui mahtavalta alkaa suunnittelemaan ja miettimään, miten projekti käynnistetään.

Osuuskuntamme loppumatka Playa de las Americasiin oli sekin ikimuistoinen.

Miltä Proakatemialaisuus tuntuu tänä päivänä?

Olen erittäin ylpeä Proakatemian läpikäymisestä. Itseäni hymyilyttää ihmiset, jotka sanovat: ”olisipa hienoa suorittaa koulutus tällä ja tällä tavalla”. On hauska kertoa heille, että no niin, olen itse suorittanut opinnot tuolla tavalla jo 15 vuotta sitten, se ei ole mikään uusi juttu. On ollut upea huomata, että olemme olleet edelläkävijöitä.

Mietin usein, etten olisi tällä tavoin pärjännyt ja pystynyt ottamaan yritystämme haltuun, jos olisin käynyt ”tavallisen” liiketalouden koulutuksen.

Itselleni Proakatemian oppimistyyli sopi hyvin. Esimerkiksi kirjojen lukemisesta tuli sen jälkeen tapa. Jos en tiedä jotain, alan etsimään tietoa ja selvitän ongelman. Tuntuu, ettei ole mitään, mitä ei pystyisi ratkaisemaan.

Mitä on ikävä akatemialta?

Meidän tiimiämme tietysti. Harva tulee enää koskaan saamaan ympärilleen sellaista porukkaa. Ymmärsimme toisiamme, ja puhuimme samaa kieltä. Kaikilla oli palo ja ammattiylpeys tehdä työtä. Tuntuu, että tänä päivänä on paljon sellaisia ”joojoo” –tyyppejä, jotka sanovat tekevänsä, mutta eivät lopulta saa aikaan mitä lupasivat.

Ikävöin myös yhdessä tekemistä ja yhteistä vastuunkantamista. Nykyään työni on aikalailla sen vastakohta, yksinäistä puurtamista.

Proakatemialla pystyi kokeilemaan erilaisia asioita. Myöhemmin elämässä ei saa enää sellaista tilaisuutta, jossa pääset tekemään juuri sitä, mitä haluat tehdä. Vain taivas oli silloin rajana. Jos halusit Proakatemialla toteuttaa jotain, niin sitten teit. Se tilaisuus kannattaa hyödyntää.

Mikä oli tärkein oppi tai koppi akatemialta, joka auttaa nykyisessä työssä?

Olen vähän sellainen suorittaja, ja haluan kaikki-heti-nyt, joten: luota prosessiin. Se oli hyvä oppi, jota joudun edelleen toistelemaan itselleni. Vaikka kuinka haluaisi kaiken tapahtuvan heti, joskus on hyvä nukkua yön yli.

Terveiset nykyisille akatemialaisille ja akatemialle hakemista harkitseville!

Tee unelmistasi totta! Proakatemia on ainut paikka, missä tuo on niin helppoa. Pystyt toteuttamaan unelmasi työelämässäkin, mutta silloin ei ole vastaavaa tukiverkostoa ympärillä. Uskalla myös ottaa riskejä ja epäonnistua. Sekin on Proakatemialla helpompaa.

Hakemista harkitseville: Tiedosta, oletko oikeasti yrittäjähenkinen vai et. Ei kannata pelkästään ajatella, että ”vitsit olisi kiva olla yrittäjä”. Jos ei omaa sitä asennetta, mitä yrittäjänä vaaditaan, Proakatemialla ei tule pärjäämään, eikä se silloin ole mukava paikka. Täytyy tiedostaa, mitä yrittäjyys on, jolloin ei tule yllätyksenä, että siellä tehdään kunnolla töitä. Mutta, jos olet yrittäjähenkinen, Proakatemia on ihan loistava paikka!

Jenna Mäkelä

Ote

Rokkia hyvän asian puolesta

Pilke on Proakatemian perintöprojekti, joka on järjestetty jo 14 vuoden ajan. Tänä vuonna viidettä kertaa Stay Up Late –teemaisena hyväntekeväisyyskonserttina järjestetty Pilke rokattiin Pakkahuoneella ja Klubilla keskiviikkona 11.5.2016. Stay Up Late –konsepti on lähtöisin Iso-Britanniasta, ja sen perusideana on tarjota kehitysvammaisille ihmisille yhdenvertainen illanviettomahdollisuus. Usein esimerkiksi avustajien työajat estävät osallistumisen iltatapahtumiin.

Tapahtuman järjestäminen aloitettiin syyskuussa 2015. Kahdeksan hengen projektiryhmämme jäsenet olivat Eventan, Efektin, Otteen ja Motiven tiimiyrittäjiä. Halusimme uudistaa tapahtumaa aiempien vuosien palautteen perusteella. Valitsimme lahjoituskohteeksi Vimmart – Yhdenvertaisen taiteen oppilaitoksen tuki ry:n. Vimmart tarjoaa kaikille yhdenvertaisen mahdollisuuden opiskella taiteita. Oppilaitoksen pääkohderyhmänä on erityistä tukea tarvitsevat ihmiset.

Projektitiimi: Tanja Riihimäki, Joonas Oksamo, Heli Hekkanen, Anna Jaakkola, Oona Nikama, Emmi Kurru, Jonna Lipponen (projektipäällikkö) ja Saku Laaksonen

Ideoimme yhdessä Vimmartin kanssa tapahtumaa, ja yksi idea nousi yli muiden. Halusimme nostaa tapahtuman kantavaksi teemaksi yhdessä tekemisen. Ajatuksena oli tuoda suomalaiset ammattimuusikot ja artistit esiintymään yhdessä Vimmartin opiskelijoiden kanssa samalle lavalle samaan aikaan. Tämän ajatuksen pohjalta lähdimme etsimään esiintyjiä tapahtumaan. Hyödynsimme omia kontaktejamme, ja tapahtumaan esiintymään lähtivät Pentti Hietanen perheineen, Pauli Hanhiniemi, Heikki Hela sekä Hauli Bros. Viime hetkillä mukaan esiintyjäkaartiin liittyi myös Dave Lindholm. Ideamme myyminen esiintyjille oli aika helppoa; olimmehan itse innoissamme tulevasta tapahtumasta.

Pentti Hietanen ja Heikki Hela lavalla Vimmart Stay Up Late-yhtyeen kanssa

Pentti Hietanen lavalla Heini-vaimon ja Voice of Finlandista tuttujen tyttäriensä Iinan ja Roosan kanssa

Mies ja kitara – Dave Lindholm

Pauli Hanhiniemi ja Hauli Bros

Wärjäämö oli järjestänyt tanssiesityksen Klubin lavalle tauon ajaksi.

Tärkeässä roolissa tapahtuman onnistumisessa olivat yhteistyökumppanit. Saimmekin useita yrityksiä, järjestöjä ja säätiöitä tukemaan tapahtumaamme, ja näin mahdollistamaan tämän huikean illan! Erityisen merkittävä oli Tukilinjalta saamamme 2000 euron apuraha tapahtuman järjestämiskuluihin.

Tapahtuma onnistui todella hyvin. Tunnelma oli lämmin, kävijöillä oli todella hauskaa, ja esiintyjistämme pidettiin. Kokonaisuudessaan meininki oli erittäin hyvä! Haasteena oli tavoittaa suuri yleisö pienellä markkinointibudjetilla. Tähän kannattaa ensi vuonna panostaa. Toivottavasti saamme syksyllä taas uuden innokkaan projektiryhmän järjestämään Pilkettä ja nostamaan sen vielä uudelle tasolle!

Pilke2016-20

Konsertin kaikki esiintyjät nousivat yhdessä lavalle viimeistä kappaletta varten.

“Mikä on sinun unelmasi muusikkona?” “Se toteutui juuri.”

Lisää kuvia nähtävillä täällä.

Tanja Riihimäki

Motive

Minullako lukihäiriö? En mä mikään tyhmä oo!

Pienestä lapsesta asti tiesin olevani erilainen. Sanoin talon kattoa vihreäksi, vaikka tarkoitin keltaista. En ikinä oppinut kertotaulua, ja en oikein muista edes aakkosjärjestystä. Minulla menee vieläkin sekaisin kaksoiskonsonantit ja P, D ja B -kirjaimet.

Koko peruskoulun ajan pyysin päästä lukihäiriötesteihin, sillä huomasin, että joudun tekemään ysin eteen enemmän töitä kuin muut. Pyyntöihini vastattiin vain, että en mä mikään tyhmä oo. Lukivaikeus ei kuitenkaan tarkoita laiskuutta, tyhmyyttä tai älyllistä hitautta.

Vihdoin lukiossa ensimmäisen äikän aineen kirjoitettuani, opettaja passitti minut lukihäiriötestiin. Keskivaikea lukivaikeus. Halleluja, mikä helpotus! Pääsin erityisopettajan oppiin, jossa yhdessä etsittiin vaihtoehtoisia oppimistekniikoita.

Erilaisten oppijoiden liiton mukaan jonkinasteista oppimisvaikeutta esiintyy noin 20—25 % väestöstä, ja lukivaikeutta on arviolta 6—10 % väestöstä. Oppimisvaikeuksien yleisyyden vuoksi monipuolista tukea on tarjolla. Olen nyt ammattikorkeakouluopintojeni loppusuoralla, ja TAMKissa olen saanut tukea lukivaikeuteeni pääsykokeista lähtien: lisäaika ja tietokoneenkäyttöoikeus tenteissä, pidemmät kirjaston kirjojen laina-ajat, tukiopetusmahdollisuus, enemmän tulostuspisteitä…

Puolessa välissä opintojani haastoin itseni, kun hain Proakatemiaan. Tiesin, että Proakatemiassa tullaan lukemaan paljon kirjoja ja kirjoittamaan esseitä. Juuri sitä, mitä inhoan yli kaiken! Kirjoista, raporteista ja esitelmistä olen selvinnyt, kun olen löytänyt oppimisen ilon: innostava oppimisympäristö, mielenkiintoiset aiheet ja minulle juuri sopivan haastavat teokset. On kuitenkin aikoja, jolloin edes innostus aiheeseen tai värikalvot (apuväline lukivaikeuteen) eivät auta kirjaimia pysymään riveillä hyppimättä. Tällöin turvaudun lukemisesteisten Celia-sivustoon, josta olen löytänyt myös osan tenttikirjoistani äänikirjoina. Äänikirjat auttaa myös siinä, että teksti jää paremmin päähän tai ylipäätään ymmärrän sisällön!

Lähipiirissäni on jo muodostunut vitsiksi minun keksimäni hölmöt, uudet sanat ja lyhenteet asioille. En tee sitä hauskuttaakseni, vaan kun ihan oikeasti en juuri sillä hetkellä muista hakemaani sanaa. Myöskin hyvien ystävienkin nimet saattavat unohtua varsinkin, jos olen yhtään jännittynyt. Jännittäminen aiheuttaa puheeseeni pientä änkytystä ja entistä enemmän sitä, etten osaakaan taivuttaa sanoja kieliopillisesti oikein tai lauseen sanajärjestys muuttuu ihan hassuksi.

Lukivaikeus ei ole este oppimiselle. Täytyy tehdä enemmän töitä oppimisen eteen ja löytää juuri itselle sopivat tekniikat. Jos joku yhtään epäilee itselleen lukivaikeutta, kannustan sen tutkimiseen. Lukivaikeuden diagnosointi antaa oikeuden apuvälineihin ja tukeen, joista tavallisetkin oppijat ovat joskus kateellisia. On helpottavaa saada syy sille, että oppii hitaammin kuin muut. Ettei olekaan tyhmä, kun ei opi.

https://www.celia.fi

http://www.erilaistenoppijoidenliitto.fi

Heli Hekkanen,

Motive

Käytännön duunilla tulosta

Nosteen yrittäjäopiskelijat järjestivät viime keväänä ja syksynä Tampereella ja Pirkkalassa huippunopean Pitstop-renkaanvaihtopalvelun. Tänä keväänä palvelu järjestettiin jo kolmatta kertaa, jonka kunniaksi renkaanvaihtoa tarjottiin yhteensä kolmella toimipisteellä: Tampereella P-Hämpissä, Pirkkalassa IKH:n parkkipaikalla ja Jyväskylässä Seppälän liikealueella.

Projektin takana ovat Proakatemian Noste 360 -tiimin neljä nuorta tiimiyrittäjää: Tuukka Tuovinen, Kaarle Putti, Janne Taisto ja Joonas Jaskari, jotka toimivat vaihtajina edelleen Pitstop Hämpin renkaanvaihtopisteellä. ”Ideoimme tämänkaltaista renkaanvaihtopalvelua jo syksyllä 2014, josta on tultukin jo melkoinen matka. Hyvällä porukalla on ollut mukava tehdä töitä suunnitteluvaiheesta aina myöhemmin projektin kehittämiseen asti”, kertoo projektipäällikkö Tuovinen.

Pitstopin konsepti, jonka tärkeimpinä teemoina ovat nopeus ja erinomainen palvelu, on kaikilla toimipisteillä sama: renkaat vaihdetaan alle 10 minuutissa, jonka ajan asiakas voi odottaa paikan päällä, tai käydä halutessaan esimerkiksi kaupoilla tai kuntosalilla. Renkaanvaihdon hinta on 30 €. Renkaanvaihto rengaspesulla maksaa 40 €, jolloin asiakas saa poisvaihdetut renkaat pestyinä, kuivattuina ja pussitettuina matkaansa.

Tiimiyrittäjät keräävät renkaanvaihdolla pääomaa Proakatemian perinteikästä opintoihin kuuluvaa Final Camp -ulkomaanprojektia varten. Final Campin idea on lyhykäisyydessään tehdä valmistumisen kynnyksellä tiimin kanssa vielä yksi yhteinen projekti, jolla tulee olla kansainvälinen toimeksiantaja.

Pitstopin perustajat valmistuvatkin jo ensi jouluna ja ovat lähdössä tiiminsä kanssa Kaliforniaan Final Campille, jossa projektin toimeksiantajakin on jo tiedossa. Pirkkalan renkaanvaihtajilla on samanlaiset tarkoitusperät rahankeruun suhteen, tosin heillä Final Camp ja valmistuminen ovat edessä vasta vuoden 2017 jouluna ja reissun kohde tarkentuu näin ollen vasta myöhemmin. Jyväskylässä renkaita vaihtoivat JAMKin Tiimiakatemian opiskelijat Osuuskunta Globaattorista.

“Meillä on riittänyt Tampereella ihan mukavasti asiakkaita, ja olemme saaneet todella positiivista palautetta. Tämän takia viime syksynä aloimme miettimään konseptin laajentamista toiselle paikkakunnalle. Tammikuussa Jyväskylässä vierailtuamme Osk Globaattorin porukka Tiimiakatemialta innostuikin ajatuksesta toteuttaa renkaanvaihto Pitstopin brändillä myös Jyväskylässä”, kertoo projektin markkinoinnista vastaava Putti.

Projektin laajentumisen johdosta Pitstop-palvelulle avattiin myös uudet nettisivut, www.pitstoppi.fi, josta pystyi varaamaan helposti ajan renkaanvaihdolle. Tänä keväänä renkaita vaihdettiin Tampereella 29.3. alkaen ja Jyväskylässä 4.4. alkaen. Pitstop Hämppi myös pidensi ensimmäistä kertaa aukioloaikojaan vielä viikolla, koska kelit eivät suosineet ensimmäistä “vaihtoviikkoa”.

Kevään 2016 jälkeen Pitstopin nettisivuilta löytyvä laskuri pysähtyi lukemiin 1223 asiakasta ja 4892 vaihdettua rengasta. Tuon automäärän kun laittaa peräkkäin jonoon, niin mittaa tulee väkisinkin sellaiset 5-6 kilometriä. Siinä on muutama tunti vierähtänyt renkaita vaihtaessakin. Pitstop Hämppi oli edelleen suurin asiakasmagneetti, mutta Pirkkalan ja Seppälän toimipisteet komppasivat hyvillä automäärillä hekin.

Mitä seuraavaksi? Tuttavallisemmin “Varikkosonneiksi” itseään kutsuvalla Pitstop-ryhmällä on virityksiä moneenkin suuntaan, mutta ainoa täysin varma asia on ensi syksynä kyseisen palvelun uudestaan tarjoaminen ja edelleen laajentaminen.

Kaarle Putti,

Noste 360