Hirveästi paljon on taas vettä virrannut Tammerkoskessa, vaikka korona tuli ja vei meidät koteihimme olemaan etäisesti yhteyksissä. Maailmalta tulvii hurjia lukuja altistumisesta, tartunnoista ja kuolemista. Lempäälässä uutiset tuntuvat kovin kaukaisilta. Pirkanmaan tartuntalukema tälle päivää oli 13 (15.11.2020 klo 14.49).
Tauti ei meillä pahemmin näy, eikä toivottavasti tule näkymäänkään. Se, mitä korona on tuonut tullessaan, on epävarmuus. Mitään ei voi oikein suunnitella, kun ei tiedä, mitä tapahtuu. Tai jos suunnitellaan, jollain välähtää koronavilkku ja kaikki menee uusiksi, siirtyy tai peruuntuu. Melkoista on, hataraa ja hapuilua, tämä oleminen.
Epävarmuus ajaa helposti varovaisuuteen ja eimihinkään-tilaan. Ei pysty tarttumaan mihinkään, ei pysty tekemään mitään, ei kannata aloittaa mitään… You name it. Samaan aikaan karavaani kulkee ja koronakoirat haukkuvat. Maailma ei pysähdy ja asiat etenevät – Amerikkaankin valittiin uusi presidentti, joka ei onneksi ole Trumppi. Meillä on siis toivoa.
Kuuntelin Ilona Rauhalan ja Ira Langen podcastin epävarmuudessa lepäämisestä. He käsittelivät pelkoja ja avoinna olemista osana johtajuutta ja ihmisyyttä. Keskustelu soljui asioissa, jotka estävät vuorovaikutuksen ja yhdessä kehittymisen, asioiden käsittelyn rakentavasti. Keskeinen elementti teemassa oli epävarmuudessa lepääminen. Usein keskitytään siihen, kuinka paljon siedetään epävarmuutta ja pelkoja.
Naiset käänsivät ajattelun päälaelleen; mitä jos lepäisitkin epävarmuudessa? Tietämättömyydessä, siinä ettei ratkaisuja vielä ole, ihmisenä olemisen vaikeudessa tai helppoudessa? Ei tarvitse sietää ja pinnistellä, kun voi levätä tilassa, jossa mikään ei ole varmaa ja kaikki on mahdollista. Ulkoiset haasteet ovat helpommin hallittavissa, kun sisällä on lepotila. Ja tiedätkö; innostus voi syntyä, kun uskallat olla epävarmuudessa.
Sisäinen lepotila epävarmuuden keskellä antaa meille mahdollisuuden olla läsnä ja kohdata toinen ihminen. Rauhala ja Lange tiivistävät ajatuksen niin, että kohtaamalla toisen avoimesti voimme rakentaa kyvykkyyttä toisissa ihmisissä. Innostua. Ja levätä hetkessä, epävarmassakin sellaisessa – oli se tovi tiimin kanssa pajassa, viikkopalaverissa tai kumppanin kanssa keittiön pöydän ääressä.
Miten sitten levätä epävarmuudessa tai edes tässä hetkessä? Moni meistä hengittää pinnallisesti, mikä heikentää läsnäoloa automaattisesti. Pintahengityksen sijaan syvä, tietoinen hengitys auttaa paikantamaan paitsi ajatukset, myös oman olemisensa, juuri tähän hetkeen (Lintukangas 2020). Hengittämällä avaat itsesi olemaan avoin ja läsnä tilanteessa, jossa pelot saattavat kuikuilla olkapään yli ja luoda epävarmuutta. Anna niiden olla ja hengitä. Lepää epävarmuudessa ja pelkojen keskellä, niin me muutkin teemme. Kyllä tämä tästä.
Kirjoittanut: Tanja (Tirri) Verho
Kuva: Konsta Linkola