Tulin juuri töistä kotiin ja kello lähenee jo myöhäistä iltaa.
 Käytin tarkoituksella sanaa ”töistä” sillä Proakatemialla
 opiskelu on ennemminkin todellista työtä kuin opiskelua.
 Väsyttää ihan pirusti, jalkoja särkee ja ulkomuoto muistuttaa
 enemmän zombia kuin ihmistä, kun raahustan bussipysäkiltä kotiin.
Haukkailen samalla omenaa kun käynnistän läppärini, sillä vielä
 pitäisi hoitaa muutama projektiin liittyvä homma ennen kuin pääsen
 yöunille. Avaan silti uuden Word-tiedoston ja alan kirjoittaa tätä
 tekstiä.
Feminaari sai alkunsa kun kyllästyimme käymään tapahtumissa, jotka
 olivat joko miesten pönötysseminaareja tai naisille suunnattuja
 hömppäiltoja ja yrittäjyyttä käsittelevät seminaarit pyörivät
 aina lähes poikkeuksetta huonon taloustilanteen tai muiden haasteiden
 ympärillä. Näimme, että tässä on meidän tilaisuutemme ja
 päätimme järjestää positiivisen ja inspiroivan seminaaritapahtuman
 itse.
Tahdoimme tapahtumaamme puhujiksi henkilöitä, jotka sopivat Feminaarin
 teemaan ja joilla on paljon sanottavaa sekä yrittäjyydestä, että
 bisneksestä. Saammekin paikan päälle melkoisen kattauksen
 menestyneitä suomalaisia naisia:
* Anne Berner (Suomen liikenne- ja viestintäministeri)
 * Katja Ståhl (median monitoiminainen ja yrittäjä)
 * Ilona Rauhala (psykologiseen valmentamiseen erikoistunut yrittäjä)
 * Tiia Vanhatapio (yksi Suomen menestyneimpiä muotisuunnittelijoita)
 * Annika Virtanen (yrittäjäopiskelija Proakatemialta)
Tämä on tähän astisen yrittäjäurani isoin projekti sillä
 tapahtuman järjestäminen sisältää tuhansia erilaisia liikkuvia
 osa-alueita, joita pitää hallita erikseen ja huomioida samaan aikaan
 kokonaiskuvaa samalla kun päässä pyörii miljoona eri ajatusta ja
 tunneskaala heittelee päivässä monta kertaa laidasta laitaan.
Tällaisessa projektissa on aina omat riskinsä – Mitä jos joku
 puhuja peruu tai sairastuu? Saammeko tällä lipun hinnalla
 riittävästi osallistujia paikalle? Selviämmekö kustannuksista? Mitä
 jos tapahtumapaikka jostain syystä lahoaa?
Yrittäjän on silti pakko olla valmis ottamaan riskejä sillä pelot
 saattavat tulla ja mennä ajatuksissa päivän mittaan monta kertaa.
Silti yksi tunne on ylitse muiden: Puhdas onni ja varma luottamus omaan
 tiimiin ja tähän projektiin.
Vaikka väsyttää, vaikka välillä ahdistaa ja vaikka vapaa-ajasta
 voin tällä hetkellä vain uneksia, olen kiitollinen, että saan olla
 juuri tässä ja toteuttaa suurempaa visiotani – parempaa
 yrityskultturia Suomessa.
Yrittäjällä on vapaus tehdä mitä haluaa ja jahdata unelmiaan ja se
 on mielestäni yrittäjyydessä kaikkein hienointa. Menestymisen
 mahdollisuuksia on kaikkialla ja voit saavuttaa
 päämäärätietoisuudella ja ahkeruudella kuinka isoja unelmia
 tahansa.
Olen kiitollinen Proakatemialle, koska ilman sitä en opiskelijana saisi
 näitä kaikkia mahdollisuuksia.
Olen kiitollinen tiimilleni, joka taistelee kanssani samalla intohimolla
 ja uskolla loppuun asti.
Lisäksi olen kiitollinen itselleni, että jaksoin raataa ensimmäisen
 liiketalouden vuoden pakolliset opinnot hampaat irvessä, jotta
 ylipäätään pääsin Proakatemialle.
Olen ollut vasta ensimmäisen vuoden Proakatemialla, mutta meinaa tulla
 itku, kun mietin, että tämä on jo puolentoista vuoden päästä ohi.
 Proakatemialla kasvetaan henkisesti vahvemmiksi ja näiden kokemusten
 ansiosta olen luottavainen tulevaisuuteen ja valmistumista kohtaan. Ei
 haittaa, että epäonnistuu, tärkeintä on nousta ylös ja jatkaa
 yrittämistä!
Yrittäjyysseminaari Feminaari järjestetään Tampere-talossa perjantaina 18.9.2015 klo 17.00.
 Liput ja lisätietoa Feminaarista löytyvät nettisivulta www.feminaari.fi
Teksti on julkaistu aikaisemmin myös Tamkin Blogissa.
Effiina Jalonen,
 Noste 360



Add a Comment
You must be logged in to post a comment