Aloitin tiimiyrittäjyysopinnot Proakatemialla tänä syksynä. Muutos suuresta koululaitoksesta tiiviiseen ja visuaalisesti kauniiseen oppimisympäristöön oli suuri. Varsinkin aluksi koin olevani todella hukassa uusien asioiden kanssa, tuntemattomien ihmisten keskellä. Erityisesti kaikki Proakatemian lempinimet erilaisille asioille olivat aivan hepreaa.
Aluksi hieman jopa hävetti mennä kysymään muilta apua, sillä tiedän väen olevan kiireistä. On kuitenkin uskallettava ottaa askel toisen suuntaan ja avata suu. Ei kannata pohtia asiaa puhki vain yksin toimistossaan!
Olenkin useasti mennyt Proakatemialla kysymään apua minulle ennestään tuntemattomalta henkilöltä. Hän on lopettanut työnsä ja kertonut, että kysymyksille on aina aikaa. Vastaus ei tule vain olan yli huikkaamalla, vaan oikeasti käännytään kuuntelemaan toista ihmistä. Lopuksi vielä pyydetään rohkeasti kysymään lisää ja kerrotaan, ettei tyhmiä kysymyksiä ole!
Täällä yhteisössä lähtökohtana on, että autettava auttaa. Koska vanhoja tiimiläisiä on autettu alkuun, niin hekin haluavat auttaa meitä uusia. Oletuksena on, että mekin sitten tulemme auttamaan seuraavia mahdollisimman paljon. Ei kannata pitää omia viisauksia vain itsellään, vaan opit ja kopit jaetaan. Itse ainakin odotan kovasti, että saan jakaa tietoni sitten seuraaville tiimeille!
Toki tärkeää on oppimisen prosessi – vastausta ei pidä antaa suoraan. Siten se ei estä ajatuksen luovuutta ja oppimista kokemuksen kautta. Oikeastaan suorien vastauksien sijaan annetaankin neuvoja ja jaetaan omia kokemuksia, joista voi ottaa suuntaa.
Proakatemialla on omia kanavia, joissa on sekä nykyisiä että jo valmistuneita akatemialaisia. Muistan jo kesällä ihmetelleeni, kuinka nopeasti sieltä saa vastauksen esitettyyn kysymykseen. Proakatemia on ihana yhteisö, jossa toisia autetaan pyyteettömästi.
”Sillä jokainen, joka apua saa, sitä joskus tajuu myös antaa…” -Pave Maijanen
Heli Hekkanen
Add a Comment
You must be logged in to post a comment