Tämä hetki.
Arki pyörii omien valintojen ympärillä. Tekeminen keskittyy siihen mitä rakastaa, kun jaksaa silloin tällöin käyttää pari tuntia aamuista paperihommiin. Ei tarvitse herätä vielä seitsemältä, kahdeksan tai yhdeksän riittää aivan hyvin. Pöydän toisella puolella istuu niin hyvä tyyppi, ettei sitä oikein välillä meinaa uskoa todeksi. Hörpätään kahvia ja nauretaan jollekin älyttömyydelle. Ja tehdään töitä – tehdään töitä enemmän kuin koskaan ennen.
Olemme täysipäiväisiä yrittäjiä. Onnellinen fiilis – uskalsimme tehdä sen, eikä päivääkään ole tarvinnut katua. Iltaisin voi olla tyytyväinen itseensä, yhtiökumppaniinsa ja yritykseensä, odottaa innolla jo seuraavaa päivää. Mutkia on tulossa väistämättä matkaan (elämällä on sellainen luonne), ja varmasti kohtaamme myös tienristeyksiä ilman liikennevaloja, mutta mieli on luottavainen. Tulkoon. Me pystymme kääntämään ratista ja jos ei muu auta, niin alamme itse ohjaamaan liikennettä.
Syksyllä 2012 istuimme siinä samassa ringissä muiden poltelaisten kanssa, jännittyneinä siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kuka avaisi suunsa? Emme me ainakaan. Olimme ujoja ja hiljaisia, sivusta seuraajia ja kuuntelijoita. “Kylläpä tuo tyttö puhuu paljon”, “onpa tuolla pojalla luja luonne ja selvää sisältä kumpuavaa vaikutusvaltaa”, “olenkohan liian ujo ja hiljainen tähän joukkoon” taisi pyöriä molempien päässä. Ja kuitenkin – uskoimme oikean paikan löytyneen. Ja olimme oikeassa.
Tiimistä tuli kuin toinen perhe, joka kasvatti rehellisyydellä ja rakkaudella. Opimme avaamaan suumme. Ei mennyt kovinkaan kauaa, että uskalsimme jo väittää vastaan. Sen kaiken mahdollisti tasan yksi asia: luottamus omaan tiimiin. Kasvoi rohkeus uskaltaa aina vähän enemmän, kokeilla vielä vähän pidemmälle. Soittaa ison yrityksen toimitusjohtajalle. Kysyä suoraan, “ostatko?” Luvata asiakkaalle että homma hoituu, me teemme. Ja me teimme. Ja teimme. Ja teimme.
Toinen oppi kysytyksi, ammattitaitoiseksi graafikoksi täysin omalla työllään. Toinen loi kaupungin tapahtumakentälle useammankin uuden, kannattavan tapahtuman. Kielitaito vahvistui itsenäisesti ja eri puolilla maailmaa. Markkinointi vei mennessään. Molemmat halusivat luoda jatkuvasti uutta. Tehdä erilailla. Molempia ajoi hiljainen mutta voimakas kunnianhimo, päämääränä oli menestyä.
Ja sama päämäärä meillä on edelleen. Emme löytäneet toisiamme kuin vasta koulun loppumetreillä, mutta se jos mikä kertoo kasvusta. Taitomme täydensivät toisiaan, ja parin työpäivän jälkeen ei voinut tehdä muuta kuin ihmetellä: miten ihmeessä emme ole tehneet yhdessä jo aiemmin. Mutta nyt teemme, ja se on tärkeintä. WILD Lanseeraus on pian tehnyt pilottinsa ja uudet kampanjat ovat alkamaisillaan. Kaksi naista menee täysillä eteenpäin ja uskoo kaiken olevan mahdollista juuri sillä semisti liian hullulla tavalla, joka luo tähän maailmaan uutta.
Palataan siis asiaan (eli ottakaa yhteyttä) – ja hei, ottakaa villisti, niin voitte ottaa chillisti!
Täydellä sydämellä,
Mandi & Emilia
Add a Comment
You must be logged in to post a comment