Kuukauden alumni: Juha Viherväs

Kesäkuun alumnimme on vuonna 2011 Poikkeama-tiimistä valmistunut Juha Viherväs. Kysyimme, mitä 28-vuotiaan yrittäjän elämään kuuluu tänä päivänä, sekä millaista on perustaa yritys yhdessä kanssa-akatemialaisen kanssa.

Mitä teet tällä hetkellä?

Perustin tänä keväänä vanhan akatemialaiskaverini Ilpo Ryynäsen ja kahden muun kollegan kanssa oman verkkomarkkinointiin erikoistuneen asiantuntijatoimiston, OIKIO Digital Performance Agencyn. Olemme kaikki partnereina yrityksessä, ja meillä on vuosien kokemus alalta. Tällä hetkellä arkinen tekemiseni on yhdistelmä myyntiä, firman pyörittämistä sekä asiantuntijatyötä.

Perustimme yrityksen vasta pari kuukautta sitten, mutta olimme ilmeisen oikeaan aikaan liikenteessä. Nuoresta iästämme huolimatta olemme jo ylittäneet kannattavuuskynnyksen ja saaneet palkkatason turvattua. Ensimmäiset rekrytoinnit käynnistyvät kesän jälkeen.

Melkoista hässäkkää, siis.

Mitä osaamista työsi vaatii?

Olen varsin myyntiorientoitunut kaveri, mistä on ollut apua yrityksemme alkutaipaleella. Jos euroja valuisi vain ulospäin, ei tämä toiminta kauaa jatkuisi.

Itse verkkomarkkinointi alana on siirtynyt ulkoistamisesta enemmän asiantuntijatyöhön. Kuten kaikenlaisessa asiantuntijatyössä, parhaita tekijöitä yhdistää

1. Vahva alaosaaminen – jotta tietää mitä on mahdollista tehdä ja tunnistaa alan lainalaisuudet
2. Näkemykset – jotta osaa arvioida mitä seuraavaksi pitäisi tehdä &
3. Selkeät viestintätaidot – jotta onnistuu myymään ideansa eteenpäin asiakkaalle ja saamaan niitä toteutukseen asti.

Miten omaa osaamista on tullut kehitettyä matkan varrella?

Luontainen innostus alaa kohtaan on liki pakollista menestyäkseen. Akatemian jälkeen kirjojen lukeminen on jäänyt itselläni vähemmälle ja olen siirtynyt enemmän blogien ja yksittäisten artikkeleiden liki päivittäiseen lukemiseen. Alalla järjestetään myös paljon mielenkiintoisia seminaareja ja tapahtumia, joihin olen aktiivisemmin ryhtynyt osallistumaan vasta viime aikoina. Alan ulkopuoliset tilaisuudet ja kirjallisuus ovat kuitenkin kaikessa rehellisyydessä jääneet vähemmälle.

Todellinen osaaminen on kasvanut kuitenkin vain tekemällä. Siihen ei valitettavasti ole oikoteitä, ja silloinkin riskinä on urautua tekemään samoja juttuja, mitä on aina tehnyt. Vaativat asiakkaat kuitenkin luovat jatkuvasti uusia haasteita, jotka pakottavat haastamaan oman tekemisen päivittäin.

Mitä olet tehnyt akatemian jälkeen?

Olin onnekkaassa tilanteessa heti valmistuttuani, kun minut headhuntattiin Helsinkiin verkkomarkkinoinnin silloiseen toimialan johtavaan yritykseen, Estimeen. Estimellä aloitin asiakkuusvastaavana, jolloin tein paljon uusasiakashankintaa sekä projektijohtamista. Tein niitä tehtäviä lähes kahden vuoden ajan, kunnes yritysoston myötä onnistuin siirtymään asiantuntijapuolelle, ja minusta tuli nk. myyvä konsultti. Myyvänä konsulttina minulla säilyi edelleen projektien myyntivastuu, mutta pääsin itsekin toteuttamaan ratkaisuja web-analytiikan, taktisen mainonnan ja hakukoneoptimoinnin saralla. Lisäksi pidin kymmenittäin kokopäivän koulutuksia asiakkaille.

Taustastani johtuen lähestyin asioita uudesta näkökulmasta, ja onnistuin viestimään niitä tehokkaasti myös asiakkaille. Päädyin lopulta arvostettuun asemaan, ja pääsin kehittämään yksikkömme suurimpien asiakkaiden verkkoliiketoimintaa.

Toisen yritysoston jälkeen halusin tehdä asioita uudella tavalla. Löysin muita samanmielisiä kollegoita, joiden kanssa perustimme nykyisen yrityksemme.

Hyppy palkkatyöstä yrittäjäksi tuli hieman yllättäen, mutta on asia mitä en ole joutunut katumaan. Kaikkiaan olen ollut hyvin onnekas työurani varrella ja siitä hyvin kiitollinen.

Olette perustaneet yrityksen yhdessä Ilpo Ryynäsen kanssa, joka on myös valmistunut Proakatemialta ja samasta tiimistä.

Teittekö akatemia-aikana yhteisiä projekteja?

Useitakin! Eniten teimme yhdessä Pilotteja.

Oliko valmistumisvaiheessa aavistusta yhteisestä yrityksestä?

Ei millään tapaa. Valmistumisen jälkeen minä suuntasin Helsinkiin, Ilpo maailmalle. Olimme kuitenkin kiinnostuneita samasta alasta, minkä myötä Ilpo myöhemmin päätyi Momondolta kanssani samaan paikkaan töihin. Yksi asia johti toiseen, ja tässä sitä ollaan.

Millaista on perustaa yritys entisen opiskelukollegan kanssa?

Ilpo on mahtava, kekseliäs tyyppi ja täysin oikealla alalla!

Yrityksen perustaminen entisen opiskelukollegan kanssa on varmaankin varsin samanlaista kuin hyvän ystävän kanssa, joka Ilpo on. Olemme Ilpon kanssa hyvin erilaisia persoonia, ja meillä on omat tapamme kommunikoida – itse olen joskus/usein varsin suorapuheinen ja asiakeskeinen, Ilpo taas vähemmän. Ristiriitatilanteissa meillä on ollut afrikkalainen tapamme käsitellä asioita – nahistellaan nopeasti, todetaan, että hyvä tästä tulee ja homma jatkuu.

On aina riski sekoittaa ystävät ja raha keskenään. Meillä on Ilpon kanssa kuitenkin yhteinen visio siitä, mitä haluamme saavuttaa sekä arvostamme toisiamme paljon, niin ammatillisesti kuin persooninakin. Ne ovat perustuskiveämme ja liki välttämättömiä elementtejä, kun kaverit pyörittävät yhteistä yritystä.

Eroaako mielestäsi työskentely proakatemialaisen kanssa ei-akatemialaisen kanssa työskentelystä?

Samanmieliset ihmiset löytävät kyllä toisensa, koulutustaustasta riippumatta. Akatemialaisilla on kuitenkin ehkä yleisesti ottaen enemmän korostunut halukkuus ja rohkeus kokeilla asioita, mikä on todella kullanarvoista työelämässä.

Akatemia-aikana kaikilla on hyvä mahdollisuus yrittää, onnistua ja myös epäonnistua. Näiden kokemusten myötä rohkeus saada asioita toteutukseen ja halukkuus nk. työntää kädet saveen on ehkä se piirre, mikä erottaa akatemialaiset muista.

Ilpo Ryynänen ja Juha Viherväs

Paras muistosi akatemialta?

Projekteista ylivoimaisesti suurin haaste ja onnistuminen oli olla mukana kokoomuksen Sofia Vikmanin ensimmäisessä eduskuntavaalikampanjassa. Sofia antoi projektitiimillemme suurista paineista huolimatta paljon vastuuta, mikä lopulta palkittiin huikealla äänisaaliilla.

Unohtumattomin kokemus oli kuitenkin kävelytempauksemme, kun kävelimme lähes koko tiimin kanssa Jethro Rostedtin sponssaamana Tampereelta Turkuun kantaen heidän hervotonta mainosbanderollia. Se oli juuri niin typerää kuin miltä se kuulostaakin, enkä tekisi sitä enää toiste. En myöskään vaihtaisi sitä mihinkään.

Miltä proakatemialaisuus tuntuu tänä päivänä?

On vuosi vuodelta hienompaa nähdä, millaisiin paikkoihin akatemialta on mahdollista ponkaista: WeDesignin Esa Nikkilä Tiketin toimitusjohtajana, Hypen jätkien huikea eTasku-menestys, liki viikottaiset uutiset Villivision voittamista kilpailutuksista ja monia, monia muita huikeita saavutuksia. Proakatemialaisuus on edelleen asia, josta voi olla ylpeä.

Mitä on ikävä akatemialta?

Näiden kysymysten jälkeen tuli pieni hinku päästä pitämään pajaa vanhojen poikkeamalaisten kanssa. Poikkeamalaiset eivät koskaan ole olleet erityisen tunnettuja akatemian yhteistilaisuuksiin osallistumisessa, joten koko porukkaa näkee vain harvoin.

Mikä oli tärkein oppi tai koppi akatemialta, joka auttaa nykyisessä työssä?

Pilotit, 12H:t ja 24H:t ovat mielestäni puhdasta kultaa työelämässä. Mitä parempi olet nk. spitballaamaan asioita eli miettimään ratkaisuehdotuksia ongelmiin lennosta, sitä suuremmassa kysynnässä tulet työelämässä olemaan. Se ei millään tapaa ole tyypillinen ominaisuus, mutta innovoinnit ovat täydellinen tapa sen harjoittamiseen.

Hyvä paineensietokyky sekä kyky tuottaa ratkaisuja ongelmiin lyhyessä ajassa ovat lopulta ehkä eniten omaakin uraani määrittäneitä piirteitä.

Terveiset nykyisille akatemialaisille ja akatemialle hakemista harkitseville?

Mielestäni akatemiaa voi ajatella eräänlaisena testilaboratoriona, jossa on mahdollisuus yrittää, kokeilla ja löytää se oma juttunsa. Jos et ole harkitsemassa uraa talouden parissa, rutiininomaiset tai simppelit projektit voivat olla riski. Jos lähtisin akatemiaan uudelleen, niin pilotoisin niin perhanasti.

Itse en valmistumisen jälkeen pitänyt oman yrityksen perustamista millään tapaa itseisarvona, vaan lähdin hakemaan kokemusta työelämästä. Mielestäni yrityksen perustaminen vakiintuneelle toimialalle edellyttää vahvaa ammattitaitoa, mitä harvoin on vielä opiskelun päätteeksi kertynyt tarpeeksi. Myyntiä ei kukaan yrittäjä pääse karkuun, joten siitä pitää oppia nauttimaan ajoissa – auttamalla asiakasta unohtaa myymisen.