Kuukauden alumni -sarjamme on herätetty jälleen pienen tauon jälkeen henkiin. Tällä kertaa pääsemme kurkistamaan vuonna 2016 Noste-tiimistä valmistuneen Effiina Jalosen ajatuksiin.
Nimi, ikä, tiimi ja valmistumisvuosi
Effiina Jalonen, 28v, Noste, valmistumisvuosi 2016
Mitä Effiina puuhailet nykyään?
Mulla on aika monta rautaa tulessa!
Pyöritän ystäväni Lindan kanssa Luo Maailma -nimistä luomispajaa. Teemme muun muassa markkinointi- ja viestintäalan projekteja yrityksille, mutta sen lisäksi teemme myös paljon muuta. Toimitamme esimerkiksi omaa Balladi-nimistä verkkolehteä. Kaikkien bisnesohjeiden vastaisesti me emme ole halunneet rajoittaa tekemistämme vain johonkin yhteen tiettyyn osa-alueeseen, sillä osaamme niin paljon muutakin. Työn lisäksi Luo Maailma on meille tapa toteuttaa luovuutta, oli se sitten kirjoittamisen, valokuvaamisen tai vaikkapa taidenäyttelyn muodossa.
Taide ja kulttuuri on lähellä sydäntäni ja työskentelen tällä hetkellä myös tuottajana Turun ylioppilasteatterin uusimmassa produktiossa. Godota odottaessa –niminen näytelmäkirjallisuuden klassikko saa ensi-iltansa maaliskuun alussa.
Ja jotta aika ei kävisi pitkäksi ja tekeminen loppuisi kesken, teen iltaisin personal trainerin hommia Motivus-kuntosalilla.
Mitä osaamista sinulta vaaditaan? Miten omaa osaamista on tullut kehitettyä tässä matkan varrella?
Itsensä johtaminen on kaiken osaamisen keskiössä kun työskentelee useamman projektin parissa samaan aikaan. Määritän onneksi itse työaikani ja olen onnistunut järjestämään aikatauluni niin, että kaikille töille on riittävästi aikaa.
Kaikkea työhön vaadittavaa osaamista olen kehittänyt ihan vaan tekemällä ja testaamalla erilaisia asioita – kirjoittamista oppii kirjoittamalla ja valmentamista valmentamalla.
Suurin oppi on kuitenkin tullut itsetutkiskelun ja omien rajojen löytämisen myötä. Aina ei ole pakko paahtaa tukka putkella, vaan joskus on myös ihan ok levätä. Saa myös olla heikko ja sen saa myös sanoa ääneen.
Miltä akatemian jälkeinen elämä tuntui, kuinka pääsit mukaan työelämään?
Muutamaa kuukautta ennen valmistumista aloitin työskentelyn eräässä viestintäfirmassa ja siellä tapasin kollegani Lindan. Toukokuussa sanoin palkkatöille soronoo ja käynnistimme Lindan kanssa Luo Maailman. Sillä tiellä ollaan edelleen enkä ole hetkeäkään katunut päätöstä lähteä yrittäjäksi.
Jo akatemia-aikana huomasin itsessäni uupumisen ja väsymisen merkkejä, mutta en silloin antanut itselleni lupaa levätä. Tunsin syyllisyyttä siitä, että en saanut omasta mielestäni asioita tarpeeksi aikaan, mutta en ymmärtänyt että loma ja lepo olisi ollut paikallaan. Akatemia-aika on niin lyhyt ja piti saada mahdollisimman paljon aikaiseksi. Olisinpa edes ymmärtänyt ottaa lomaa heti valmistumisen jälkeen, mutta olin jo päässyt töihin, joten siihen ei ollut aikaa. Vauhti vaan kiihtyi valmistumisen jälkeisenä keväänä ja toukokuussa Luo Maailmaa perustaessamme olin aika valmista kauraa. Kesä meni levätessä ja viime syksy itseäni keräillessä. Nyt kaikki on onneksi hyvin ja virtaa riittää ihan eri tavalla kuin esimerkiksi vuosi sitten. Arvostan myös nykyään itseäni ja omaa osaamistani enemmän.
Mikä on paras muistosi Proakatemialta?
Minulla nousee aina hymy huulille ja tippa linssiin kun muistelen kaikkia niitä kilpailuja, jotka Nosteen kanssa voitimme – myyntipäiviä, tiimidiiliä ja muita. Niinä hetkinä me olimme todellinen huipputiimi! Puhalsimme yhteen hiileen ja jokainen Nostelainen antoi kaikkensa voiton eteen. Sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta on vaikea ylittää millään!
Ikimuistoinen oli myös Final Camp, jonka vietimme Kaliforniassa. Teimme projektiosuuden Riekes Centerissä San Fransiscon liepeillä, jonka jälkeen ajoimme pienemmän porukan kanssa rannikkoa pitkin Los Angelesiin muutamaksi yöksi. Rakastuin Santa Cruzissa käydessämme surffaamiseen ja seuraava matkakohteeni onkin oltava aaltojen äärellä.
Miltä proakatemialaisuus sinusta tuntuu tänä päivänä?
Akatemia-aika oli merkittävän iso ajanjakso elämässäni ja ilman sitä en olisi nyt tässä. Proakatemialaisuus merkitsee minulle sitkeyttä ja rohkeutta yrittää epäonnistumisista huolimatta. Kaikki akatemialta valmistuneet tulevat aina olemaan proakatemialaisia, sillä Proakatemia on iso perhe, johon kuuluu koko loppuelämän.
Mitä on ikävä Akatemialta?
Eniten ikävöin akatemia-aikaisia ystäviäni. Muutin heti valmistumisen jälkeen Turkuun, joten emme näe kauhean usein.
Mikä oli tärkein oppi tai koppi Akatemialta, joka on jäänyt käteen?
Suurin ja merkittävin asia, jonka Proakatemia-aikana opin on se, miten valtava merkitys on ihmisillä kenen kanssa työskentelet. Kannattaa kerätä ympärille hyviä tyyppejä, joiden kanssa kemiat kohtaa ja jaatte elämässä samanlaiset arvot. Silloin voitte yhdessä saavuttaa hurjimpiakin unelmia!
Akatemian kautta ymmärsin myös, että projektiluonteinen työ sopii minulle hyvin. “Kasista neljään” saman asian parissa tahkominen on pidemmän päälle puuduttavaa ja tarvitsen vaihtelua, jotta mieli pysyy virkeänä. Siksi tämän hetkinen työtilanteeni sopii minulle todella hyvin.
Minkälaisia terveisiä haluaisit lähettää nykyisille proakatemialaisille?
Nauttikaa elämästä ja pitäkää hauskaa yhdessä! Tehkää, kokeilkaa ja yrittäkää, mutta älkää ottako asioita liian vakavasti ja älkää pelätkö epäonnistumista – ne kuuluvat elämään.
Yhteystiedot
Effiina Jalonen
p. 0440787425
effiina@luomaailma.fi
Add a Comment
You must be logged in to post a comment