Unelmista totta

Sanotaan, että Proakatemia on unelmien koulu. Tämänhän voi käsittää hyvinkin monella tapaa, mutta ainakin yhden omista unelmistani pääsin toteuttamaan juuri Proakatemian ansiosta, kun kv-tiimimme matkasi Brasilian Sao Pauloon sekä Rio de Janeiroon. Matka oli myös Proakatemian mittapuulla historiallinen, sillä tämä oli ensimmäinen kerta, kun kv-tiimi matkustaa solmimaan kansainvälisiä suhteita Euroopan ulkopuolelle! Pelkästään lomailusta ei siis todellakaan ollut kyse vaan matkan aikana kävimme esittelemässä Proakatemiaa ja tiimioppimista neljässä eri yliopistossa sekä yhdessä yrityksessä.

Alkuun haluan kertoa hiukan tämän reissun taustoja. Proakatemian kv-tiimillähän on aina ollut tarkoituksena edistää Proakatemian tunnettavuutta kansainvälisesti ja tänä vuonna raudanluja päällikkömme Jane päätti jo lukuvuoden alussa, että matkamme kohdistuisi Euroopan ulkopuolelle. Viime vuoden lokakuussa Proakatemialla oli vierailemassa kolmen päivän ajan ryhmä brasilialaisia opettajia ja oppilaita professori Antonion johdolla. Pidimme kv-tiimin kanssa heille kolmen päivän ajan ohjelmaa ja tutustuimme henkilökohtaisestikin heihin hyvin, sillä vietimme heidän kanssaan aikaa myös iltaisin. Brasilialaiset ihastuivat Proakatemiaan ja olivat tyytyväisiä meidän vieraanvaraisuuteemme, joten he kutsuivat meidät vastavuoroisesti käymään heidän kotikaupungissaan Sao Paulossa. Siitä lähtikin sitten ajatus, että teemme tämän vuoden matkamme Sao Pauloon ja siinä sivussa käymme tietenkin myös Rio de Janeirossa.

Ennen matkaa teimme paljon selvittely työtä ja sovimme tapaamisia paikallisten yliopistojen kanssa. Olihan matkan päätarkoitus kuitenkin viedä Proakatemian tietoisuutta eteenpäin. Matkaan lähdimme 11.4 kuuden hengen porukalla, johon kuuluivat Hanna (Eventa), Henriikka (Massive), Jane ja Anna (Ote), Aleksi (Total) ja kv-tiimin valmentajan roolissa Sotku. Muut Kv- tiimin jäsenet joutuivat erinäisistä syistä jäämään Suomeen, mikä oli sinänsä harmi, sillä onhan koko vuoden kv-tiimin menestys ollut myös heidän ansiotaan.

Sao Pauloon lennot kestivät yhteensä noin 16 tuntia välilaskujen kanssa ja paikanpäälle saavuimme 12.4 klo 04:50 paikallista aikaa. Ensimmäinen päivä oli heti melko rankka, sillä olimme sopineet tapaamiset paikalliseen design yritykseen Mais Packingiin klo 12 sekä Mackenzien yliopistoon klo 19. Mais Packing yritys oli kiinnostunut kaverijohtamisesta, joten pidimme heille siitä workshopin ja tutustuimme samalla yrityksen työntekijöihin. Tämän jälkeen suuntasimme Mackenzie yliopistolle, sillä tuossa 11 miljoonan asukkaan kaupungissa 10 kilometrin matkaankin saattoi ruuhkien takia kulua 2 tuntia. Mackenzie yliopistolla tapasimme Antonion, joka halusi, että pidämme hänen oppilailleen workshopin visuaalisesta ajattelusta, joten näin myös teimme.

Seuraavana päivänä vuorossa oli jälleen kaksi tapaamista Anhembi Morumbi sekä Senac yliopistoissa. Anhembi Morumbi yliopistossa tapasimme opettajan Roberta Sogayarin, joka on kiinnostunut tiimioppimismallista ja myös pitänyt tähän malliin perustuvaa kurssia omassa yliopistossaan. Hänen kanssaan keskustelimme muun muassa siitä, että mitä jos Proakatemia sijaitsisi joskus myös Sao Paulon kaupungissa.. Se jäänee nähtäväksi tulevaisuudessa. Tämän jälkeen suuntasimme Senac yliopistoon, jonka opiskelupiirissä opiskelee 3,5 miljoonaa opiskelijaa ympäri Brasilian. Siellä tapasimme miehet nimeltä Clovis sekä Leandro, jotka molemmat olivat hyvin kiinnostuneita tiimioppimisesta ja mahdollisesta yhteistyöstä Proakatemian kanssa. Senacissa toteutettiin jo monia kursseja tiimioppimis –tyylillä, sillä Clovis oli joskus käynyt tiimimestarit koulutuksen ja tuonut sieltä oppeja tähän yliopistoon. Tutustuimme yliopistolla myös erilaisiin osastoihin. Mielenkiintoisin niistä oli IOS kurssi, jossa oppilaat kehittivät Applelle erilaisia uusia appeja ja Apple puolestaan kustansi jokaiselle upouudet laitteet ja maksoivat heidän keksinnöistään.

Kaksi ensimmäistä päivää olivat melko kiireisiä, joten pari viimeistä päivää Sao Paulossa menivät paikallisten opastuksella erilaisia nähtävyyksiä kierrellessä. Toki myös iltaisin kävimme hiukan katsomassa brasilialaista yöelämää ja täytyy sanoa, etteivät hävinneet suomen naiset tanssitaidoissa kyllä yhtään paikallisille naisille.

Rio de Janeirossa oli sitten tarkoitus ottaa hiukan rennommin, mutta sinnekin olimme silti sopineet yhden tapaamisen COPPEAD yliopistoon. Tässä yliopistossa pääsimme tutustumaan heidän kansainväliseen maisteriohjelmaansa sekä oppilaisiin, joita oli 10 eri maasta. Tällä reissulla heräsi varsinkin kohta valmistuvien Annan ja Janen silmissä ajatus siitä, että josko tulevaisuuden maisteriopintojen yliopisto olisikin Rio de Janeiron lämmössä. Paikalliset oppilaat olivat myöskin todella mukavia ja he veivätkin meidät tutustumaan viimeisenä iltana paikallisten nuorten yöelämään. Muuten Rion ohjelma koostui upeaan kaupunkiin tutustuessa. Kävimme päivien aikana muun muassa Jeesus- patsaalla, sokeritoppa vuorella, Santa teresan rappusilla, jalkapallo pelissä sekä Rion isoimmassa favelassa Rocinhassa. Päivien aikana myös Ipaneman ja Cobacabanan kuuluisat rannat tulivat tutuiksi.

Päällimmäisenä matkasta jäi mieleeni paikallisten mahtava vieraanvaraisuus, käsittämätön ihmispaljous, kontaktit ja ystävät tulevaisuutta varten, upeat maisemat ja tietenkin näin miehen näkökulmasta kauniit naiset ja caipirinha drinkit, joita naisten epävirallisten laskujen mukaan join matkan aikana 23 kappaletta. Matkalla opin myös arvostamaan oman maamme turvallisuutta, puhtautta ja tasa-arvoisuutta. Matka lähensi myös kv-tiimimme jäseniä ja kaikki ovat varmasti samaa mieltä kanssani siitä, että tämä ei jäänyt viimeiseksi matkaksi Brasiliaan.