Proakatemian markkinointi- ja viestintävastaava Juuli pyysi tammikuun alussa, että voisinko kirjoittaa Proakatemian blogiin tekstin opinnäytetyöstäni. Valmistuin kuukausi sitten ja tutkintotodistuksen välissä oli TAMKin parhaan AMK -opinnäytetyön stipendi. Vierähti viikko, toinen ja kolmas, ja edelleen teksti oli kirjoittamatta. En tiennyt mistä aloittaa. Mistä oikein kirjoittaisin? Kerronko opinnäytetyöprosessista, tärkeimmistä opeistani vai löytämistäni tutkimustuloksista? Pohdin asiaa monien kanssa, joista yksi oli vuosi sitten Proakatemialta valmistunut, ja niin ikään TAMKin parhaan opinnäytetyön tunnustuksen saanut Annika Virtanen.
Annika mainitsi asiaa pallotellessamme, että kuinka harmittavan usein opinnäytetyö nähdään pakollisena pahana, sellaisena asiana, joka nyt vain pitää saada tehtyä pois alta. Mitä jos ajatuksen kääntäisikin toisin päin? Annika sanoi, että hänen mielestään opinnäytetyö on sitä, mitä siitä itse tekee. Sen voi pakollisen pahan sijasta nähdä myös tilaisuutena ja näyttönä omasta osaamisestaan tulevaisuutta ajatellen. Suoritammehan kaikki kuitenkin opinnot itseämme varten.
Tähän liittyen jäin pohtimaan asenteen ja motivaation merkitystä.
Asenne- ja motivaatio-ongelmat ovat nimittäin itselleni tuttuja, sillä tämä opinnäytetyö ei ollut ensimmäiseni. Olen valmistunut vuonna 2011 Tampereen yliopistosta kasvatustieteen kandidaatiksi.
Koko yliopisto-opintojen ajan taistelin sen kanssa, ettei ala tuntunut minulle sopivalta. Kun tuli aika tehdä kandidaatin työ, oli se vielä viimeinen ärsyttävä puristus. Miksi ihmeessä sellainen pitää edes tehdä? Keksin hädissäni yleispätevän aiheen, joka ei motivoinut minua. Tiesin, että kandintyölläni tai sen tuloksilla ei tule olemaan arvoa kenellekään. Oli ahdistavaa, koska tehtävää oli edessä niin paljon, eikä sen tekeminen kiinnostanut.
Hiljalleen muut vuosikurssistani alkoivat saada opinnäytetyönsä valmiiksi, mutta itse en edennyt mihinkään. Lopulta muut valmistuivat, minä en.
Olin häpeissäni.
Pääsin kuitenkin heti koulutustani vastaavaan työhön ilman valmista tutkintoa. Tein töitä, mutta koko ajan takaraivossani jyskytti tunne, että opinnäytetyö tulisi saada tehtyä. Ymmärsin hiljalleen, että jos opinnäytetyön tekeminen venähtää, se on huomattavasti vaikeampaa saattaa enää loppuun. Ympärillä ei enää ole luokkatovereiden vertaistukea, opintojen rutiineja ja työelämä mukavine kuukausipalkkoineen on liian houkutteleva. Lopulta vajaan vuoden päästä tajusin, että jos en tee kandintyötäni loppuun nyt, tuskin teen sitä enää ikinä. Otin itseäni niskasta kiinni, pyysin kaksi viikkoa palkatonta vapaata ja rykäisin työn valmiiksi. Valmistuin.
Mitä opin tästä opinnäytetyöstä? En paljoakaan. Se oli se pakollinen paha, eikä asenteeni ollut kunnossa. Ja sen opinnäytetyön takia en valmistunut ajoissa.
Uusi yritys
Kun neljän vuoden päästä tästä aloitin opinnot TAMKssa, alkoi psyykkaus tulevaa opinnäytetyötä varten. Muistot aiemmasta kummittelivat mielessä ja päätin, että nyt muuten valmistutaan ajoissa! Tällä kertaa etsin itselleni aiheen, joka motivoi. Haluan tehdä työn, jolla todella on arvoa jollekin.
Puolitoista vuotta sitten aloin etsiä kiinnostavaa aihetta. Kysyin itseltäni, mitä haluan oppia? Minkälaiset aiheet saavat minut motivoitumaan työntekoon? Millä tavoin voisin opinnäytetyön kautta luoda verkostoja tulevaisuutta varten?
Etsiskelin opinnäytetyön aihetta kuukausia. Pohdin, mietin ja kyselin. Puolen vuoden jälkeen minulla oli lopulta neljä vaihtoehtoa kiinnostavilta toimeksiantajilta. Päädyin valitsemaan toimeksiantajaksi Y-kampuksen, jonka kanssa olin tehnyt yhteistyötä jo pitkään opintojeni varrella. Minusta on hienoa, että he vievät yrittäjyyden ja Proakatemia -tyyppisen oppimismallin ilosanomaa laajemmalle Tampereen korkeakouluverkostossa. Siinä asiassa halusin auttaa heitä.
Opinnäytetyön teemaksi valikoitui yhä laajemman yhteisön luominen Y-kampuksen ympärille. Proakatemia -opintojen aikana olin itse kiinnostunut yhteisöllisyydestä teemana. Mietin usein, että miten niin vahva yhteisö kuin Proakatemia oikein rakentuu? Entä millaiset tekijät yleisesti luovat pohjan menestyville yhteisöille?
Lähdin tutkimaan aihetta kirjallisuudesta, tein haastatteluja ja benchmarkkasin menestyneitä opiskelijoiden yrittäjyysyhteisöjä Aalto-yliopistossa, Turussa ja Stanfordin yliopistossa. Mitä enemmän sain työni kautta keskusteltua inspiroivien ihmisten kanssa ja mitä enemmän opin, sitä innostuneempi olin.
Tietenkään jokainen hetki opinnäytetyön teossa ei ollut juhlaa. Välillä turhautti, kun huomasin etten saa työstäni niin hyvää, kuin halusin. Ja välillä väsytti. Kuitenkin kaiken työnteon keskellä, hyvissä ja huonoissa hetkissä, minua kantoi juuri se motivaatio aiheeseen. Opinnäytetyön aikana sain oppia ja kehittää itseäni aiheessa, josta inspiroidun. Uskon, että juuri tästä syystä halusin jakaa saamani opit myös muille, ja sitä kautta sain opparini tällä kertaa onnistumaan. Itselleni oli myös ratkaisevaa, että tein pitkäjänteistä työtä kiinnostavan aiheen löytämiseksi. Se oli kuitenkin suhteessa pieni vaivannäkö ja panostus siihen, että sain tehdä mielekästä työtä 15 opintopisteen edestä.
Tämä toinen opinnäytetyömatkani oli huomattavasti mukavampi kulkea kuin se ensimmäinen. Tällä kertaa asenne ja motivaatio syntyivät siitä päätöksestä, että haluan saada aikaan arvoa toimeksiantajalleni ja samalla kehittää itseäni kiinnostavan yhteisö -teeman parissa. Nyt tiedän, mistä melko yksinkertaisista rakennusaineista menestyvät yhteisöt ponnistavat.
Joten lopulta se mitä haluamme Annikan kanssa sanoa: kaikki lähtee asenteesta. Jos opinnäytetyön tekeminen on vielä edessäsi, mieti: näetkö opinnäytetyön pakollisena pahana, vai kannattasiko kuitenkin siihen käytettävä aika ja energia hyödyntää johonkin itseä motivoivaan tai vaikka uralla eteenpäin vievään? Sillä harvoin opintojen jälkeen työelämässä tulee enää tilaisuutta, jossa voit paneutua niin syvälle johonkin uuteen, kiinnostavaan aihealueeseen.
Käytä siis aikasi hyvin ja hyvään.
Jos haluat tutustua kahden edellisvuoden yrittäjyyden ja tiimijohtamisen yksikön opiskelijoiden nappaamiin TAMKin parhaiden opinnäytetöiden tunnustuksen saaneisiin töihin:
Annika Virtanen, 2016 AMK: TYKY- ja syntymäpäiväpalvelupakettien suunnittelu. Case: Tampere-talo
Merja Palin, 2017 YAMK: Luova brändi. Suunnittelija Merja Palin – Rakkaudesta suomalaiseen luontoon
Jenna Mäkelä, 2017 AMK: Menestyvän opiskelijayhteisön rakentuminen. Case: Y-kampus
Add a Comment
You must be logged in to post a comment