Syksy on alkanut Proakatemialla vauhdilla. Vauhtia lisäävät meidän vastavalmistuneet tilat Tampereen Ammattikorkeakoulun pääkampuksella. Proakatemian omat tilat löytyvät nykyään TAMK:in C-siivestä kerroksesta 2.
Uusista tiloista löytyvät mm. kolme pajahuonetta, useita hiljaisen työn huoneita, tiimitila, podcast-studio, oleskelutila sekä keittiö. Uusi työympäristö on otettu innokkaasti vastaan. Tässä Proakatemian tiimiyrittäjän sekä valmentajan mietteitä muutosta:
Julia Koski, tiimiyrittäjä
Uusissa tiloissa ehdottomasti plussaa on se, että olemme lähellä TAMK:in ”palveluita”. Esimerkiksi on helpompi ottaa kursseja, käyttää SportTunia sekä kirjastoa. Mutta kyllä jään kaipaamaan Finlaysonin maisemia ja sitä työpöhinää.
Minusta muutos tuo aina jotain uutta. Proakatemia on tällä hetkellä murroksessa ja rakennamme jotain uutta ja hianoa, mikä lähtee meistä opiskelijoista. Innolla odotan mitä tämä muutos tuo tullessaan!
Salla Nieminen, valmentaja
Finlaysonilta lähteminen oli haikeaa, omasta näkökulmasta ehkä eniten siksi, että entisenä tiimiyrittäjänä yhdistän tiloihin paljon muistoja: se fiilis, kun tiimijakojen jälkeen istuttiin Koskessa, katseltiin ympärillemme ja mietittiin, että mitä ihmettä seuraavaksi tapahtuu. Kun ensimmäisen kerran soitettiin tiimin kanssa tonnikelloa, kun voitettiin myyntipäivät ja pompittiin niin, että tiimikaveri Minnan puhelin lensi Stagen kattoon sillä sekunnilla, kun tiimin nimi mainittiin. Kun joku meidän tiimistä sai tunnustuksen ja koko tiimi kannusti niin, että kuului varmaan Talenomille asti. Kaikki ne kummalliset vääntämiset pajoissa ja oman valmentajan, Liisan, rehellinen pajakommentti “Anteeksi, en kuunnellut, ajattelin muuta.” Ja sitten kaikki ne ihan kummalliset illat ja yöt(??) milloin minkäkin haasteen, kilpailun tai innovoinnin parissa – sitä naurun ja meemien sekä opin määrää.
Lista on loputon. Valmentajan roolissa ehdin olla Finlaysonilla vain lyhyen aikaa, mutta muistan etenkin sen innostuksen, kun pääsin olemaan muiden aisaparina valmentajana ja oppimaan viisaammilta. Ihailin Villeä, jonka kanssa pääsin valmentamaan jo tiimiyrittäjänä. Muistan myös Syntren, joka sai minut herkistymään Money in Business -kurssilla yllättämällä syntymäpäivämuistamisella. Ja tietysti muistan kaikki ne tilanteet, joihin pääsin ensimmäistä kertaa tiimivalmentajana Crevion kanssa.
Uusiin tiloihin siirtyminen hirvitti ehkä siksi, että jotenkin sitä luulee noiden muistojen häviävän jonnekin. Kyllähän sitä koskea tuijottelisi mielellään, mutta olen jo nyt huomannut, että samaan tapaan tuijottelen nyt kahvion ikkunoista sisäpihalle. Onko maisema yhtä kaunis? No ei. Onko vaikutus sama? Minulle on. Ulos tuijottelu on tapani prosessoida päivän aikana kertyneitä muistoja. Voin nyt jo mainita pari: muistan Kunniakuja-päivän, jolloin puhujat kiipesivät lavan puutteessa vuorollaan työmaatikkaille, jotta kaikki näkisivät, kuka puhuu. Ja minä muistan kaikki ne aamut keittiössä, kun Eevi saapuu paikalle, laittaa iskelmän soimaan ja yhtäkkiä kaikki ovat yhtä hymyä, vaikka kello on kahdeksan aamulla.
Minulle nämä muistot on se, mikä tekee Proakatemialla tekemisestä merkityksellistä. Ei näin hienoa työpaikkaa tai yrittäjien keskittymää ole missään muualla, joten minulle on oikeastaan yhdentekevää, millaiset seinät siinä ympärillä on. Nyt minun lempparipaikkani on kahvio, ehkäpä juuri siksi, että siellä niitä muistoja on ehtinyt iskelmän lomassa jo syntyä.
Tervetuloa vierailemaan meillä osoitteessa Kuntokatu 3 C 2!
Kevät on saapunut Tampereelle ja korkeakoulujen yhteishaku on päättynyt. Tänä vuonna Proakatemialle haki ennätysmäärä opiskelijakandidaatteja ja valintakoekutsuja valmistellaan parasta aikaa. Omat muistomme hakuajasta ovat paikoittain painuneet johonkin ulottumattomiin, mutta jotain on jäänyt kirkkaasti mieleen. Yksi näistä asioista on se, kuinka kipeästi halusimme valmistautua tulevaan koitokseen valintakokeiden suhteen ja kuinka vaikealta tuntui saada mitään konkreettista näkökulmaa siihen, mitä on etukäteen tehtävissä oman koulupaikkansa lunastamiseksi. Nyt ensimmäisen vuoden opintojen jälkeen olemme monta kokemusta rikkaampia ja tiedämme jo hieman tarkemmin mihin soppaan me lusikkamme oikein tuuppasimmekaan. Haluamme omistaa tämän tekstin teille, jotka kärsimättöminä päivitätte sähköpostianne ja odottelette Proakatemian valintakoekutsua. Aiomme nyt antaa teille jotain, mitä itse olisimme toivoneet saavamme ja vinkkaamme rajan tältä puolelta, kuinka voitte valmistautua tuleviin valintakokeisiin.
Niina kuuluu Proakatemian International Relations tiimiin, jossa hänen tehtäviinsä kuuluu englanninkielisen podcastin juontaminen. Podcastin aiheet keskittyvät tänä vuonna bisnekseen ja opiskeluun Proakatemialla ja aiheet on kohdennettu juuri Proakatemiasta kiinnostuneille ja siellä jo opiskeleville. Koska meidän puntti ei haasteiden edessä tutise, päätimme toteuttaa tämän podcast-jakson IRT:n podcastissä, eli englanniksi. Tämä on myös hyvää harjoitusta teille hakijat, koska olette matkalla kaksikieliseen yhteisöön!
Olkaapa hyvät: Wings of Academy – 5 tips to get the most out of entrance examination
Se “yrittäjätyyppi”
Kuten kaikissa korkeakoulujen valintakokeissa, myös Proakatemialla vaaditaan tiettyjä ominaisuuksia. Proakatemialle haettaessa henkilön persoonaan kiinnitetään kuitenkin huomattavasti enemmän huomiota, kuin hänen opintomenestykseensä. Proakatemian virallinen tutkinto-ohjelma on Yrittäjyys ja tiimijohtaminen, joten hakuprosessissa painotetaan valmiutta yrittäjämäiseen työskentelyyn ja tiimityötaitoihin.
Yrittäjyyttä tukevat tietyt piirteet ihmisen persoonallisuudessa. Näitä ovat esimerkiksi itsenäisyys, riskinottokyky, kunnianhimo ja innovatiivisuus (Suomi.fi-verkkotoimitus 2019). Nämä ominaisuudet eivät yksinään tee kenestäkään hyvää yrittäjää, mutta helpottavat yrittäjämäisen elämäntavan omaksumisessa. Yrittäjältä vaaditaan monenlaisia taitoja, jotka vaihtelevat hieman toimialan mukaan. Ensimmäisen opiskeluvuoden puolivälissä opiskelijat jaetaan tiimiyrityksiin persoonallisuustestien perusteella. Ja koska erilaisuus on rikkaus myös tiimityöskentelyssä, tiimit halutaan rakentaa mahdollisimman monipuolisesti eri persoonallisuustyypeistä. Siksi on ilmiselvää, että myös hakuprosessissa halutaan löytää erilaisia yrittäjätyyppejä. Älä siis suotta yritä tunkea itseäsi kuvitteelliseen “yrittäjätyypin” muottiin, vaan ole rohkeasti oma itsesi ja näytä millaisen persoonan sinä toisit tiimiin.
Tiimiyrittäjäksi päästään yhdessä
Yleisten tutkinto-ohjelman valintakriteerien lisäksi Proakatemialle päästäkseen hakijan tulee osoittaa potentiaalia toimia yrittäjänä ja halua toimia tiimissä. Proakatemian opiskelumetodit ovat kovin käytännönläheiset ja opiskelijat ottavat paljon vastuuta opinnoistaan. Tämän vuoksi on tärkeää, että tiimissä mennään yhdessä eteenpäin, eikä puutteelliset yksilösuoritukset pääse liiaksi jarruttamaan muiden opintoja – puhutaan tiimioppimisesta.
Tiimioppiminen on vuorovaikutukseen ja kollektiiviseen ajatteluun perustuva oppimismetodi, jossa tiimin kanssa jaetaan tavoitteet, vastuut ja kehitys. Opettajan sijaan tiimillä on valmentaja, jonka rooli on mahdollistaa oppiminen, ja vastuu oppimisesta on tiimillä itsellään. Tiimioppiminen vaatii tiimiläisiltä sitoutumista, luottamusta ja vuorovaikutustaitoja. Parhaimmillaan tiimioppiminen on silloin, kun tiimi pystyy hyödyntämään kokemuksiaan ja niiden reflektointia yhteiseen kasvuun ja kehitykseen. (Jolkkonen, 2017.)
Kootut vinkit valmistautumiseen
Podcast-jaksossa keskustellaan paitsi meidän omista kokemuksistamme, myös siitä mitä Proakatemialla opiskelu vaatii ja millaisiin asioihin valintaprosessissa kiinnitetään huomiota. Pyysimme podcastiin vieraaksi Proakatemian tiimivalmentajan, Hanna Sarakedon, joka vastaa Proakatemian hakuprosessista vuonna 2022. Ihan ensimmäiseksi vinkiksi Saraketo (2022) nostaa sen, että valintakokeisiin kannattaa tulla hyvin nukkuneena, koska silloin olet parhaimmillasi. Tämän lisäksi, kokosimme teille tärkeimmät neuvot yhden listauksen alle. Tässä siis viisi vinkkiä, kuinka pystyt näyttämään kyntesi valintakokeessa:
1. Ole utelias
George Loewensteinin tietoaukon teorian (eng. Information gap theory) mukaan uteliaisuus herää, kun puuttuva tieto aiheuttaa meissä epävarmuutta, joka motivoi etsimään lisää tietoa aiheesta. Myös positiivisten kokemusten hakeminen voi herättää uteliasuuden. (Siefen 2021, 13) Uteliaisuus on siis ihmisen halua oppia ja kokea uutta sekä tietää enemmän. Kyselemällä ja kuuntelemalla aktiivisesti muita ihmisiä, oppii jatkuvasti lisää ympäristöstään. Ota selvää, kyseenalaista ja ole kiinnostunut myös muista ihmisistä haastattelutilanteessa. Vaikka haluat varmasti kertoa kaiken itsestäsi, anna tilaa myös muille.
2. Uskalla heittäytyä
Proakatemialla joudut työskentelemään jatkuvasti epämukavuusalueella ja epävarmuuksien keskellä. Joudut luultavasti myös valintakokeessa tilanteeseen, jossa et ole parhaimmillasi. Vaikka olisit kuinka epävarma tilanteessa, yritä joka tapauksessa parhaasi. Jos uskallat laittaa itsesi kunnolla likoon, pärjäät niin valintakokeissa, kuin opinnoissakin.
3. Valmistaudu improvisoimaan
Saat luultavasti haastattelutilanteessa eteesi tehtävän, johon ei ole oikeaa ratkaisua, eikä sinulla ole välttämättä edes työkaluja ratkaista sitä. Improvisoi ja yritä parhaasi. Luovuutta löytyy varmasti sinultakin, joten kaiva se esiin. Ketään ei haittaa, jos epäonnistut.
4. Muista tilannetaju
Tilannetajua on taito hahmottaa elettävä hetki kokonaisuutena. Kun hahmottaa tilanteeseen vaikuttavat tekijät, voi sopeuttaa omaa toimintaansa tilanteen parhaaksi. Tilannetaju on merkittävä työkalu tämän päivän työelämässä. (Åhman & Gustafsberg 2017, 20) Valintakoe on jännittävä tilanne, joka varmasti vaikeuttaa tilanteen lukutaitoa, mutta muista hengittää ja ota välillä aikaa tilanteen havainnointiin. Mikäli mahdollista, koita laukaista jännitystä, koska vapautuneessa ilmapiirissä onnistutte kaikki paremmin. Muista, ettei ole noloa kertoa, jos jännittää.
5. Hyödynnä tiimityö
Proakatemialla tiimityöskentelytaito on kaikki kaikessa. Ryhmähaastattelutilanteessa olet vuorovaikutuksessa muiden kanssa, ja on sanomattakin selvää, että tiimityötaitojasi testataan. Älä varasta siis showta, vaan anna myös muulle tiimille tilaa työskennellä. Yhdessä voitte saada aikaan jotain hienoa!
POHDINTA
Proakatemian pääsykokeisiin on vaikea opiskella etukäteen. Hakuprosessissa ei etsitä valmiita menestyjiä, vaan avoimia ja uteliaita ihmisiä, jotka ovat valmiita laittamaan itsensä likoon oppiakseen joka päivä uutta. Haastattelutilanne kannattaa nähdä myös mahdollisuutena kurkata Proakatemian kulissien taakse ja opiskelutapoihin. Pääsykokeissa on mahdollista tutustua yhteisöön ja tavata nykyisiä opiskelijoita. Heidän kanssaan voi keskustella avoimesti koulutuksesta ja kysyä itseä askarruttavia kysymyksiä.
Meidän valintakokeissamme haastattelu tapahtui pandemia- rajoitusten vuoksi etänä, eikä meillä ollut mahdollisuutta tutkia opiskeluympäristön etukäteen. Tommi ei ollut käynyt Proakatemialla kertaakaan ennen opintojen alkamista ja se heijastui tietämättömyytenä, niin toimintatapojen, kuin vaatimustasonkin suhteen. Proakatemia vaatii laaja-alaista sitoutumista tiimiin ja yhteisöön. Tämän tietäminen ja ymmärtäminen helpottaa oman motivaation tarkastelua sen suhteen, onko valmis itseohjautuvaan opiskeluun intensiivisessä yhteisössä.
Lopuksi haluamme vielä kannustaa olemaan rehellinen itselleen ja arvioida vilpittömästi omaa sopivuutta Proakatemialle ja toisinpäin. Tämä todella on perinteisestä opiskelusta poikkeava paikka, eikä yksinkertaisesti sovi kaikille. Proakatemia on inspiroiva yhteisö ja täynnä mahdollisuuksia, mutta se voi myös viedä helposti mukanaan. Täällä tarvitsee resilienssiä ja kykyä priorisoida sitoutuakseen. Proakatemia haastaa yksilöä ja tiimiä ja teemme “opintovierailuja” epämukavuusalueillemme tämän tästä. Päävalmentajamme, Tanja Verhon sanoin: “Sen saat, minkä annat”.Jos olet valmis pistämään puita uuniin, saat sellaisen roihun, jolla kamina meinaa räjähtää, mutta jos et ole valmis laittamaan itseäsi likoon, ei kokonaisen tiiminkään tulitikut riitä sytyttämään märkää puuta.
Lähteet:
Jolkkonen, J. 2017. Tiimioppiminen – ollako vai eikö olla?. Tiimiakatemian blogi. Artikkeli julkaistu 8/2017. Viitattu 29.4.2022. https://tiimiakatemia.com/blogi/jari-jolkkonen/
Saraketo, H. Tiimivalmentaja. 2022. Haastattelu 28.4.2022. Tampere Proakatemia
5 tips to get the most out of entrance examination. 2022. Wings of Academy. 28.04.2022. Viitattu 29.04.2022. https://anchor.fm/s/48138060/podcast/rss
Siefen, H. Uteliaisuuden taito. 2021. 1.painos. Tuuma-kustannus. Jyväskylä
In the beginning of this year, Proakatemia has welcomed two Swiss foreign exchange teampreneurs or, as we call them, “the Swiss kids”. Yann and Nicolas are from Team Academy HES-SO Valais/Wallis where they too study Entrepreneurship and Team Leadership. In this Spring semester, they will be joining team Flip to experience the team learning of Proakatemia. Let’s see how they have been feeling so far!
Answering one of the most important questions- why exchange?; why here?- both wanted to take the opportunities given and experience something different. For Nicolas it had been a wish for a long time to visit Northern Europe and get a taste of life here, however, Yann hoped to meet new people and see how entrepreneurs take action abroad.
Both had been very used to experiencing the more south-like interactions with people, therefore moving here brought some challenges. One of those was the small talk and random encounters with people. As Yann says: “If you don’t go to people, they won’t come to you. People here are nice, you just have to break the ice and give it some time.” Nicolas has had similar situations- especially when naming addresses, going through certain services, or at the shopping store, where you spend more time fighting the language barrier and translating all the labels than doing the actual shopping.
When it comes to expectations from the exchange, Yann wishes to experience more learning tools and approaches, since Finland is well-known for its unique educational system. However, he supposes that this is probably a matter of time since they have only been here for about a month. Nicolas, on the other hand, cannot wait to see the northern lights. As he admitted to himself: “I thought it is something that happens everywhere here, but it turns out that we have to be patient with those.”
Nature and culture are aspects that the “Swiss kids” are looking forward to experiencing even more. For example, ice swimming, going to Lapland, trying winter sports, or just enjoying some traditional Finnish food are a must on their bucket-list whilst here.
Although they have only been here for a month, Nicolas and Yann both keep their minds open when it comes to envisioning their future of, perhaps, even living here. They appreciate Tampere’s ways of being a city, but not losing the touch with nature, as well as keeping everything in a close, comfortable reach. Since these guys enjoy socialising, the challenging aspect of the pandemic might also have an impact when thinking about a future here. However, they admit how much they appreciate the lifestyle people have- more balanced food, working ethics, and taking care of the well-being in general.
Although the exchange journey in Finland had started quite slowly and stressfully- spending time arranging the accommodation or having no solid plan for the first weeks, the exchange teampreneurs have already had a few realisations and learnings here. They share that, when beginning a life in a new country, you don’t have a lot to do. You are not tied to anything. You wake up and you have nothing to do- no hobbies, no duties- it is almost strange. However, it also gives time to reflect. You can think- so what is it that I really like to do? Not just because I have been used to it or must do it because of obligations. “It creates my free time very productive since I can try new things and give possibilities a chance,” says Nicolas. “I am starting to really tap into my entrepreneurial mindset because I am not forced to do anything, but I feel that I want to- that’s why I’m searching and looking for opportunities. This opened my eyes that I actually want to be an entrepreneur and it’s not just because of the circumstances.”
As we have seen, exchange student life can get unpredictable at times. A few things they can suggest for others coming here are to stay curious, to ask questions, and to not shy away. Stay open-minded and don’t worry about not knowing what to do- it is in those times that they have learned the most.
After the interview with Yann and Nicolas, we also had a small pop quiz to test how much they know about Finland. I suppose that the highlight of it was them guessing that Patrik Laine is the inventor of Nokia, or that the Finnish national instrument is an electric guitar or tube. But, hey.. it is at these moments when we learn!
Thank you, Nicolas and Yann, for getting to know you and your experience as exchange teampreneurs in Finland a bit closer. Truly hope that the semester here brings you new inspiration and amazing memories.
Toimiva työyhteisö tarvitsee luottamusta ja avointa viestintää. Tämä ilmenee Proakatemian opiskelijoiden Aune Lampisen ja Auri Saarelaisen opinnäytetyöstä, joka toteutettiin toimeksiantona kotimaiselle, kansainvälisesti toimivalle yritykselle.
Toimeksiantajan työyhteisö painii uuden haasteen edessä: kuinka johtaa toimivaa työyhteisöä ja kuinka tehdä se yhdenvertaisesti, jos tiimejä on useita samassa toimistossa. Korona-pandemian jälkeen monien yritysten työn teon tapa on muuttunut ja etenkin johtoasemassa toimivat ovat uuden tilanteen edessä.
Hybridityöyhteisössä luottamukseen vaikuttaa erityisen paljon esimerkiksi yrityksen palautekulttuuri, sekä tapa, miten pelisäännöt sovitaan. Vuorovaikutuksellisuus on hybridityöyhteisössä erityisen tärkeää.
Hybridiyhteisön johtamisesta ei ole toistaiseksi tehty paljoa kotimaisia tutkimuksia, joten opinnäytetyö tarjoaa yhteiskunnallisesti merkittävää uutta tietoa! Opinnäytetyö tuo apua ja pohjaa tiimin johtamiselle oppaan avulla juuri korona-pandemian jälkeisessä tilanteessa.
Kurkkaa opinnäytetyön helppolukuinen opas toimivan hybridiyhteisön johtamiseen! Opas on hyödynnettävissä monenlaisiin eri yrityksiin, erityisesti niihin, joiden toimintatavat ovat pysyneet samoina vuosia tai jopa vuosikymmeniä.
A new academic year has begun, and new faces have appeared in the corridors of Proakatemia. It’s always interesting to hear how different people have ended up here so we met with Katrina and Doneé and asked them to tell their own stories!
Application process
Katrina and Doneé have just started their studies in the English program. Katrina moved to Finland from Latvia a month ago and Doneé moved here from South Africa in June. Doneé has lived in Finland before, but for Katrina this is her first time in Finland.
Doneé has always been interested in entrepreneurship and business and was first aiming to the international business program in TAMK. She then came across Proakatemia’s Youtube videos and got really interested in Proakatemia and ended up here instead. She thinks that a multicultural environment is more beneficial for her compared to studying just in her home country.
Katrina never thought she would study entrepreneurship or that entrepreneurship would be a real option for her. Katrina sought information about all the possibilities in which she could study in English in Finland when Proakatemia’s team leadership program caught her attention. Then she also found Proakatemia’s Youtube videos and thought that Proakatemia seemed like a really nice place and people seemed really open here.
So, Proakatemia’s Youtube videos played a big role for both Katrina and Doneé in the decision to study here. Katrina says it was important for her to see how Proakatemia’s facilities really looked like and what kind of people were studying here since she had never been to Finland before.
Creating the foundations
Katrina and Doneé feel that they have a great atmosphere in their international team, and it has been interesting to hear all the different stories and share information about different cultures. Now students focus on getting to know each other and building group dynamics and team spirit. They think it’s going to be hard when they must try to separate friendship and business. Both are interested in seeing how this dynamic develops.
Settling in a new country and city has also been a bit difficult. Katrina says that she likes Tampere a lot and the big reason for that is that nature is such a big part of the city. However, sometimes she feels like she’s living a double life because all her friends and family are in Latvia and now, she has all these new people she sees every day. Katrina says she tries to be more present and really enjoy the time given here.
International students have a different situation than students in the Finnish program, as they form a team together when students on in the Finnish degree program are divided into different teams at the end of the year. Katrina and Doneé say they already think about the different roles that people are going to take when putting up their own company. They also remind each-other that they need to remember and learn certain things so they can then use that information when they do business together. Katrina and Doneé think it’s a privilege that they can already think those things in their team.
Katrina and Doneé both feel that they are closer with the older international team, Flip Solutions, than other Finnish speaking students. They think it is because they share the same team space and they have also spent time with the older international students when they only see students from the Finnish program about once a week. Katrina and Doneé feel that students from Finnish and English programs are definitely coming along but it would be nice to have more interaction and see the Finnish program students more often so that they can create a stronger connection with them.
We can’t wait to see how these students’ journeys continue!
Proakatemia ei toimisi ilman valmentajia, ja nyt tahdomme nostaa heistä yhden esille! Valmentajien upea joukko on Proakatemian tiimeille iso tuki yhteisellä matkalla ja emme tarpeeksi tästä suuresta työstä kiitä. Ensimmäistä kertaa Proakatemian historiassa valmentaja on jäämässä eläkkeelle ja tahdomme nyt osoittaa suuret kiitokset hänelle yhteisten muistojen kautta!
Liisa Heinonen on toiminut Proakatemian valmentajana huikeat 10,5 vuotta. Nyt tie Proakatemialla tulee päätökseen, kun eläkepäivät odottavat ja on aika muistella tätä muistorikasta ja antoisaa matkaa yhdessä. Tässä artikkelissa pääsetkin lukemaan Liisan omia kokemuksia valmentajamatkastaan Proakatemialla, sekä muiden valmentajien ja Liisan valmentaman tiimin muistoja ja kokemuksia Liisasta!
Näin Liisa kommentoi omaa Proakatemia matkaansa:
Mahtava aika akatemialla! Täällä opiskelijat oppivat yhdessä yrittämällä ja me valmentajat olemme tukemassa heitä tässä. Työ on ollut todella vaihtelevaa ja monipuolista ja ehdoton rikkaus on ollut toisaalta aivan mahtava työyhteisö eli valmentajien tiimi ja toisaalta työskentely yrittäjähenkisten, aktiivisten ja motivoituneiden nuorten kanssa. Jokainen päivä on ollut erilainen ja joka päivä on saanut oppia uutta. Nyt kun korona-aika on lopettanut matkustamisen, olen herännyt huomaamaan myös sen, kuinka kansainvälistä työni on ollut. Kuluneisiin vuosiin on mahtunut ikimuistoisia matkoja, kiinnostavia kansainvälisiä tapahtumia ja ihania vierasryhmiä.
Keskeistä on itselleni ollut usko tähän malliin eli siihen, että asiat opitaan parhaiten, kun päästään tekemään niitä oikeasti käytännössä ja kerätään aitoa palautetta asiakkailta ja kollegoilta. Hienoa on ollut myös jatkuva kehittäminen ja aina parempien toimintamallien ja -tapojen etsiminen. Olen ollut myös etuoikeutettu, kun olen saanut olla valmentamassa näitä uudenlaisen oppimisen ajatuksia myös monille opettajaryhmille sekä Tunin sisällä että ulkopuolella.
Jäädessäni nyt vuoden vaihteessa eläkkeelle haluan kiittää kaikkia entisiä ja nykyisiä opiskelijoita, valmentajakollegoita, yhteistyökumppaneita ja kaikkia muita, joiden kanssa olen saanut työskennellä näiden vuosien aikana. Varmaan minun kohdallani pätee sama kuin valmistuvien opiskelijoidenkin – ihminen voi lähteä Proakatemialta, mutta Proakatemia ei koskaan lähde ihmisestä.
Proakatemian valmentajat kertovat Liisasta näin:
” Tapasimme ensimmäisen kerran TAMKin valmentajavalmennuksissa, jota olit vetämässä. Ne valmentajavalmennukset ovat merkittävin syy siihen, että uskaltauduin hakeutumaan Proakatemialle valmentajaksi. Saan nyt tehdä unelmaduunia unelmayhteisössä. Kiitos siitä! Vaikka yhteinen taipaleemme jäi lyhyeksi, jään ihailemaan viisauttasi ja tyyneyttäsi ”
-Mikael Lindell
” Liisa on kollegana henkilö, jolta on aina löytynyt aikaa auttaa. Hän kääntyy kohti, eleillään ilmaisee olevansa läsnä – ei tässä ole kiire minnekään, kerro vaan, minua kiinnostaa. Hän ei hätiköi kommenteissaan tai kysymyksissään vaan huokaisee ensin, katsoo kattoon, palaa sitten katsekontaktiin ja ryhtyy auttamaan tilanteen vaatimalla tavalla.
Liisalla on asiat ns. järjestyksessä. Valmennuksilla on struktuuri, ja dokumentit löytyvät. Hänen järjestelmällisyytensä on pelastanut akatemian monesta pinteestä, kun esimerkiksi puuttuvaa tietoa on alettu metsästää jostain.
Kun Liisa nauraa, hänen kasvonsa syttyvät kauttaaltaan ja ilo läpäisee koko ihmisen. Hän on hyvä tarinankertoja ja jakaa mielenkiintoisella tavalla kaikenlaisia kokemuksia, olivat ne sitten tomaattien viljelyyn, meille kaikille tutuksi tulleen mökin remontteihin, sen laituriin tai joutseniin, veden kielelle nostattaviin gourmet-kokemuksiin tai valmentamiseen liittyviä asioita. Hätiköimättömänä puurtajana Liisa on antanut arvokkaan panoksen yhteisölle. Kiitos.”
– Hanna Saraketo
” Minulle Liisa on ollut kollegana omalla esimerkillään johtaja todella monessa asiassa: Mielenrauhan säilyttämisessä, opiskelijoista ja heidän kasvustaan innostumisessa, välittämisessä, ahkeruudessa, ammattimaisuudessa, joka näkyy myös hänen valmentamissaan tiimeissä, sekä ennen kaikkea tekemällä oppimisen kautta kerrytetyssä viisaudessa.
Aloitin Liisan kanssa Proakatemian valmentajana samaan aikaan syksyllä 2010 ja minulla on ollut ilo ja kunnia kasvaa hänen kanssaan valmentajana ja ihmisenä ja oppia hänen käytännöllisestä viisaudestaan ja ammattimaisuudestaan. Liisan valmentamat tiimit on helppo tunnistaa draivista asiantuntijuuden kartuttamiseen ja ammattimaisesta työotteesta ja sama ote näyttää jatkuvan myös valmistumisen jälkeen. Olen erittäin kiitollinen kaikesta Liisan kanssa tekemästäni yhteistyöstä ja keskusteluista, joissa olen saanut kasvaa hänen kanssaan nuorempana valmentajana. Koska ihmisellä ei voi olla liikaa viisautta ympärillään, toivon näiden keskustelujen jatkuvan jatkossakin. ”
-Timo Nevalainen
” Liisa on meijän Äiti Amma Teresa, jonka lämpö aaltoilee kauas ja kärsivällisyys on ihhailtavaa. Hiljainen tarkkailija osallistuu olemalla läsnä ja lausumalla kokoavia, tarkkanäköisiä ja analyyttisiä arvioita, mielipiteitä ja kehitysehotuksia. Hänellä on ehtymätön tietopankki oppareiden ohjaamiseen, tiimioppimiseen ja valmentajien valmentamiseen liittyen. Äkkiseltään voisi luulla, että Liisa ei pahemmin hermostu. Jos ja kun kuulet Lissun päästävän pahan sanan, ole varuillasi. Hän on aina valmis kuuntelemaan ja auttamaan, eikä epäröi pyytää itsekään apua. Yhteistyö Liisan kanssa on ollut luonnikasta, sujuvaa ja turvallista. Liisa on eläkeläispäivänsä ansainnut, ja toivottavasti pääsee niistä nauttimaan Italian auringossa golfaten ja hyvästä viinistä ja ruuasta nautiskellen.”
-Tanja Verho
” Liisa on lämminsydäminen mestarivalmentaja, joka teki minuun vaikutuksen jo useampi vuosi sitten, kun tutustuin häneen tiimivalmentajakoulutuksessa. Liisa oli valmentajana ja minä valmennuksen osallistujana. Liisa käynnisti minussa “kaipuun merelle” eli sytytti kipinän valmentajuutta kohtaan!
Tänä syksynä olen todennut, että Liisalla on ollut aina aikaa sparrailla ja mentoroida uutta kollegaansa! Tiedän, että Liisalla on ollut paljon töitä syksyn aikana, mutta silti hän ei ole antanut tämän vaikuttaa näihin tilanteisiin. Hänen kanssaan on ollut aina tunne, että aikaa on ja ehdimme hyvin syventyä keskusteltaviin aiheisiin.
Lisäksi Liisan kanssa on ollut todella mukava tehdä yhdessä töitä. Yhteiset tiimivalmentajakoulutus -kokemukset ovat jääneet hyvin positiivisina muistoina mieleeni. Suuri kiitos Liisalle kaikesta, mitä olet antanut minulle!
Liisan valmennettava tiimi, Promisia kommentoi valmentajaansa näillä sanoilla:
”Liisa on aina läsnä ja kuuntelee tarkasti. Vaikka hän ei paljoa puhele, on hänen sanansa painava silloin, kun tilanne sitä vaatii. Liisassa asuu paitsi rautainen ammattilainen, myös herttainen ja lempeä ihminen. Hänen myhäilynsä paljastaa tilanteessa kuin tilanteessa, jos opiskelijat ovat onnistuneet tehtävissään. Toisaalta markkinointia opettaessaan Liisan on kerrottu todenneen ”Mulla ei oo niille mitään opetettavaa, mä vaan pidän näitä tunteja”. Sellainen Liisa on. Hän tulee paikalle ja isoja juttuja alkaa tapahtua. Promisiakin sai 24h:sta kaksi vitosta, vaikka Liisa totesi haasteeseen valmistautuessa tiimiläisilleen, että ”ei hän varmaan koskaan ole nähnyt mitään sääntöjä”. Pajatilanteissa Liisa ei useinkaan sano mitään ja hänpä saattaa toisinaan jättää ennakkotehtävänkin tekemättä, koska ”ajatteli muuta”, kuten hän itse kerran lausahti. Esimerkiksi kehityskeskusteluissa hän antaa sitten todella teräviä neuvoja ja kysyy oikeita kysymyksiä. Liisa on tehnyt pitkän ja ansiokkaan valmentajauran – nyt on ansaittujen eläkepäivien aika. ”
Koko Proakatemia tahtoo kiittää Liisaa näistä yhteisistä vuosista ja toivottaa antoisia eläkepäiviä, sekä ihanaa joulun odotusta!
Hirveästi paljon on taas vettä virrannut Tammerkoskessa, vaikka korona tuli ja vei meidät koteihimme olemaan etäisesti yhteyksissä. Maailmalta tulvii hurjia lukuja altistumisesta, tartunnoista ja kuolemista. Lempäälässä uutiset tuntuvat kovin kaukaisilta. Pirkanmaan tartuntalukema tälle päivää oli 13 (15.11.2020 klo 14.49).
Tauti ei meillä pahemmin näy, eikä toivottavasti tule näkymäänkään. Se, mitä korona on tuonut tullessaan, on epävarmuus. Mitään ei voi oikein suunnitella, kun ei tiedä, mitä tapahtuu. Tai jos suunnitellaan, jollain välähtää koronavilkku ja kaikki menee uusiksi, siirtyy tai peruuntuu. Melkoista on, hataraa ja hapuilua, tämä oleminen.
Epävarmuus ajaa helposti varovaisuuteen ja eimihinkään-tilaan. Ei pysty tarttumaan mihinkään, ei pysty tekemään mitään, ei kannata aloittaa mitään… You name it. Samaan aikaan karavaani kulkee ja koronakoirat haukkuvat. Maailma ei pysähdy ja asiat etenevät – Amerikkaankin valittiin uusi presidentti, joka ei onneksi ole Trumppi. Meillä on siis toivoa.
Kuuntelin Ilona Rauhalan ja Ira Langen podcastin epävarmuudessa lepäämisestä. He käsittelivät pelkoja ja avoinna olemista osana johtajuutta ja ihmisyyttä. Keskustelu soljui asioissa, jotka estävät vuorovaikutuksen ja yhdessä kehittymisen, asioiden käsittelyn rakentavasti. Keskeinen elementti teemassa oli epävarmuudessa lepääminen. Usein keskitytään siihen, kuinka paljon siedetään epävarmuutta ja pelkoja.
Naiset käänsivät ajattelun päälaelleen; mitä jos lepäisitkin epävarmuudessa? Tietämättömyydessä, siinä ettei ratkaisuja vielä ole, ihmisenä olemisen vaikeudessa tai helppoudessa? Ei tarvitse sietää ja pinnistellä, kun voi levätä tilassa, jossa mikään ei ole varmaa ja kaikki on mahdollista. Ulkoiset haasteet ovat helpommin hallittavissa, kun sisällä on lepotila. Ja tiedätkö; innostus voi syntyä, kun uskallat olla epävarmuudessa.
Sisäinen lepotila epävarmuuden keskellä antaa meille mahdollisuuden olla läsnä ja kohdata toinen ihminen. Rauhala ja Lange tiivistävät ajatuksen niin, että kohtaamalla toisen avoimesti voimme rakentaa kyvykkyyttä toisissa ihmisissä. Innostua. Ja levätä hetkessä, epävarmassakin sellaisessa – oli se tovi tiimin kanssa pajassa, viikkopalaverissa tai kumppanin kanssa keittiön pöydän ääressä.
Miten sitten levätä epävarmuudessa tai edes tässä hetkessä? Moni meistä hengittää pinnallisesti, mikä heikentää läsnäoloa automaattisesti. Pintahengityksen sijaan syvä, tietoinen hengitys auttaa paikantamaan paitsi ajatukset, myös oman olemisensa, juuri tähän hetkeen (Lintukangas 2020). Hengittämällä avaat itsesi olemaan avoin ja läsnä tilanteessa, jossa pelot saattavat kuikuilla olkapään yli ja luoda epävarmuutta. Anna niiden olla ja hengitä. Lepää epävarmuudessa ja pelkojen keskellä, niin me muutkin teemme. Kyllä tämä tästä.
Proakatemian myyntipäivät ovat vuotuinen perinne, jossa Proakatemian ensimmäisen ja toisen vuoden tiimiyritykset kilpailevat tosiaan vastaan siitä kuka tiimi tekee suurimman myynnin kilpailun aikana. Toimeksiantajat määrittelevät tuotteidensa provisiomallin. Kilpailun henkeen kuuluu myös se, että voittaja tiimi vie kaikkien tiimien provisiot. Tänä vuonna myyntipäivät voitti ensimmäisen vuoden tiimiyritys Revena Osk. Myyntiä kolmen päivän aikana Revenalle kertyi 20 116 € sekä koko Proakatemian myyntitulos oli huimat 66054,11€, joka on 10 000€ enemmän, kuin viime vuonna ja samalla Proakatemian kovin myyntitulos.
Kilpailu ajoittuu syksylle ja tänä vuonna se kesti kolme päivää. Viime keväänä Proakatemian uusi valmentaja Toni Lehtimäki käynnisti innovaatiokilpailun, jossa tiimiyrittäjät kilpailivat siitä, kuka saa tuotteensa myyntipäiville myytäväksi.
Myyntipäivien 2020 tuotteiksi valikoitui Carccia, irtokarkkien kotiinkuljetuspalvelu, Kuntoakatemia, hyvinvointi ja kuntovalmennuspalvelut sekä Herkkä Snacks, linssin muotoinen uutuus herkku.
Revenan matka myyntipäivillä
Syksyn starttasimme asettamalla yrityksellemme tavoitteet, joista yksi oli myyntipäivien voitto. Kävimme tiimin kesken dialogia siitä, mitkä ovat seuraavat askeleet, jotta pääsemme tavoitteeseen. Päätimme kasata projektitiimin, joka vastaa myyntipäivien suunnittelusta ja vetämisestä. Projektipäälliköksi myyntipäiville valikoitu Nelly Lähteenmäki, joka kokosi itselleen projektitiimin hyödyntäen Belbinin tiimiroolimalleja. Projektitiimiin lähti mukaan Kukka-Maaria Halme sekä Matilda Tella. Belbinien hyödyntäminen projektitiimin kasauksessa tuotti tulosta ja piankin ensimmäisissä palavereissa projektitiiminä päätimme, että johdamme projektin kulkua yhdessä ja tasavertaisesti.
Aloitimme myyntipäivien suunnittelun sillä, että purimme Revenan tarpeet ja toiveet koskien myyntiä sekä reflektoimme Revenan aiempia kokemuksia myyntikilpailuista. Revenan yksi vahvuuksista on myynti, moni yrityksemme jäsenistä omaakin paljon myyntikokemusta, joten suoranaista myyntikoulutusta emme siis tarvinneet vaan pikemmin ohjausta ja tukea tiimityöskentelyyn. Yhdessä projektitiimin kesken päätimmekin lähteä tavoittelemaan sitä, että kaikilla olisi hauskaa myyntipäivillä.
Kohti voittoa
Mietimme jo etukäteen, miten tulemme voittamaan. Pidimme useita pajoja myyntipäivistä ja saimme apua edellisen vuoden voittaja tiimiltä. Tiesimme, että voitto vaatii paljon myyntiä ja isoja kauppoja, mutta myös hyvän ja kannustavan ilmapiirin. Huonolla fiiliksellä ei päästä huipputiimikokemukseen.
Projektitiimi piti huolen siitä, että tiimiytymiseen panostettiin ennen myyntipäiviä. Tutustuimme myös tarkasti myytäviin tuotteisiin ja niiden myyntivaltteihin. Saimme tiimimme mukaan ensimmäisen vuoden opiskelijoita, joilla ei ole vielä omaa tiimiyritystä. Heidät oli jaettu kilpaileviin tiimeihin tasaamaan tiimien henkilömääriä. Ymmärsimme heti projektitiiminä, että mikäli saamme nämä esipinkut osaksi tiimiämme ja motivoitua myymään, he ovat todella suuri voimavara meille. Siksi myös ensimmäisen vuoden opiskelijat olivat mukana tiimiytymässä sekä pajoissa, joissa tutustuttiin myytäviin tuotteisiin.
Laskimme edellisen vuoden myyntiin pohjaten, kuinka paljon meidän tulisi myydä mitäkin tuotetta, jotta voittaisimme. Teimme siis tarkan tuote- ja päiväkohtaisen budjetin tuolle kolmelle päivälle, ja seurasimme sen etenemistä koko myyntipäivien ajan.
Projektitiiminä teimme yhteisiä suunnitelmia ja ohjenuoria noille kolmelle päivälle, mutta tärkeimmäksi myynnin kannalta osoittautui annettu vapaus. Jokainen toimi myyntipäivien aikana juostavasti ja yksilöille annettiin vapaus tehdä myyntiä itselleen sopivalla tavalla. Tämä lisäsi yksilöiden motivaatiota ja oli varmasti yksi avaimista voittoon.
Voiton huumaa, iloa, naurua ja kyyneleitä
Kun olimme myyneet kolmen päivän ajan aamusta iltaan sekä antaneet kaikkemme kokoonnuimme Väinölinnan aukiolle voittogaalaan. Voittojuhlassa julkistettiin myyntipäivien 2020 voittaja, kunniamaininnat sekä toimeksiantajien omat palkinnot.
Revena voitti toimeksiantajan Herkän palkinnot eniten Herkkää myynyt tiimi, jossa palkintona oli saunailta Hämeenkadun kattohuoneistossa sekä Sanni Turunen Revenasta voitti palkinnon, eniten herkkää myynyt yksilö.
Olimme jännittäneet voittoa yhdessä koko perjantain, koska kukaan meistä ei tiennyt miten toiset tiimit ovat myyneet kolmen päivän aikana. Kun myyntipäivien voittajatiimi oltiin julkistamassa, keräännyimme kädet toistemme olkapäillä odottamaan ja kuulimme sanat: “voittajatiimi 2020 on Revena” pakahduimme ilosta, aloimme hyppimään sekä itkimme. Voitto merkitsi Revenalle paljon, sillä kevään myrskyn selättäneenä tunnelma oli käsinkosketeltava ja vihdoin olimme koko tiiminä tehneet yhdessä jotain uskomatonta. Tapahtuma ei ollut ainoastaan merkittävä itse voittamisen vaan myös tiimityön kannalta. Kasvoimme tiiminä ja opimme toisistamme paljon uutta koko projektin aikana. Uutena tiimiyrityksenä tulemme tekemään vielä paljon töitä yhdessä ja vaikeina hetkinä, tämä on se tunne, johon haluamme palata. Vaikka myyntipäivät olivat rankka rutistus, antoi se meille paljon enemmän, mitä osasimme odottaa.
Olen virtuaalifasilitaattori, mutta mitä se siis käytännössä tarkoittaa?
Virtuaalifasilitointi on virtuaalisesti eli etänä tapahtuvaa fasilitointia. Perinteinen fasilitointi on ryhmätyöskentelyn suunnittelua, organisointia ja johtamista työskentelyn tavoitteiden saavuttamiseksi. Tällainen fasilitoitava etäryhmätyöskentely voi olla esimerkiksi työpaja, kokous, asiakasraati, koulutus tai luento.
Virtuaalifasilitoinnin ydintä on suunnitella etänä tapahtuva ryhmätyöskentely sellaiseksi, että osallistuminen ja yhdessä työskentely on kaikille mukana oleville helppoa ja miellyttävää – samalla tilaisuuden tavoitteet saavuttaen.
Yksinkertainen esimerkki virtuaalifasilitoinnista on etäluennon virtuaalifasilitointi – se voisi esimerkiksi pääpiirteittäin olla seuraavanlaista:
Kerron opiskelijoille etukäteen, että tällä kertaa ei ollakaan luokkahuoneessa, vaan luento onkin Zoomissa.
Annan opiskelijoille tarkan ohjeistuksen, kuinka osallistuminen Zoomissa omalta tietokoneelta tapahtuu.
Kutsun ja teknisen ohjeistuksen yhteydessä kerron myös siitä, minkälaista läsnäoloa osallistujilta odotetaan. Esimerkiksi “Luennon ensimmäinen tunti on lähinnä kuuntelua, joten aamupalan syöminen samalla onnistuu, mutta luennon toinen tunti sisältää keskustelevaa ryhmätyöskentelyä, jolloin pidetään mikit & kamerat auki ja tehdään tehtäviä yhdessä.”
Avaan Zoomissa tilaisuuden vartin ennen luennon alkua, jotta opiskelijat ehtivät vielä testailla, että oman tietokoneen tekniikka toimii Zoomissa.
Luento alkaa reippaalla aloituksellani Zoomissa sovittuna kellonaikana.
Luennon aluksi kerron päivän aiheen ja mitä tänään on tavoitteena oppia.
Kysyn tämän jälkeen, onko luennon aiheeseen liittyviä toiveita tai odotuksia, ja pyydän kertomaan näistä chat-viestillä yhteisessä Zoomin chatissä.
Luennon aikana jaan opiskelijat välillä pienryhmiin(=breakout rooms) hetkeksi tekemään yhdessä tehtäviä oman pienen ryhmän kanssa.
Tehtäviä varten jaan chatin kautta jokaiselle ryhmälle linkin omaan valkotauluun, jossa pienryhmätyöskentely tapahtuu. Olen etukäteen tehnyt ryhmille nämä omat valkotaulut ja kirjoittanut valkotauluihin valmiiksi tehtävänannon, jotta luennon aikana voin vain nopeasti kopioi-liitä -klikkauksilla jakaa linkit.
Luennon aikana käytän myös koko ryhmän yhteistä valkotaulua, johon pyydän jokaista kirjoittamaan jotain, mitä uutta on luennon aikana oivaltanut. Tämän jälkeen pyydän jokaista lukemaan Flingan taululta muiden oivallukset ja tykkäämään kaikista oivalluksista omasta mielestään parasta.
Luennon päätteeksi pyydän palautetta Mentimeterin avulla. Mentimeterin kanssa saan palautteen kerättyä ja jaettua osallistujille muutamassa minuutissa ja voin palautteen avulla kehittyä yhä paremmaksi etätilaisuuksien fasilitoinnissa.
Aloitin vuodenvaihteessa Proakatemian uutena ja innokkaana päävalmentajana. Visiomme inspiroi ja sai ajatuksen laukalle – mitä on olla uuden yrittäjyyden esikuva tässä ajassa?
Sitten tuli korona. Hiipi takavasemmalta ja yllättäen, vaikka kuinka seurasi uutisia ja varautui. Hetkessä olimme keskellä kriisiviestintää ja annoimme ohjeita epävarmassa tilanteessa proakatemialaisille.
Suomenniemi on ennen näkemättömän voimallisten toimien myötä hiljentynyt hissuttelemaan etänä kaikkea mahdollista. Alkuvuoden kuhina hiipui ensin vierailujen, valmennusten ja projektien peruutusten, sitten THL:n ja hallitusten antamien ohjeistusten myötä. Tilamme ovat olleet viimeiset päivät tyhjillään.
Sen sijaan sähköiset kanavat rätisevät, kun reilun sadan hengen yhteisö rakentuu uudestaan etävälineiden ehdoilla. ”Kuuluuko? Kuuletko minua?” ”Onko Martta vielä mukana?” ”Laitatko kameran pois päältä, niin ääni kuuluu paremmin?”
Uudelleenjärjestäytymisen seasta kantautuu erilaisia tunnelmia. Yksi ei oikein tiedä, mitä tekisi. Pystyykö tässä nyt enää mihinkään. Toinen skannaa innoissaan mahdollisuuksia tienata aloittavan tiimiyrityksen kassaan vähän euroja, kolmas tuskailee omaa saamattomuuttaan, vaikka tekemistä riittäisi. Itsensäjohtamisen taitoja testataan kuulemma huolella.
Tiimiyrittäjämme ovat ihmetelleet olosuhteita ja viattomasti kysyneet, miten tällaisessa tilanteessa yleensä toimitaan. Ei ole ollut tällaisia olosuhteita. On ollut sotia, lamaa, nousukautta, influenssa-aaltoja, Trumppi ja Euroviisut vuodesta 1956, mutta ei koskaan koronan veroista tilannetta. Kukaan ei tiedä. Tarkkailemme valistuneita arvauksia ja teemme epätäydellisiä päätöksiä, jotta voimme päättää uudestaan, kun tiedämme paremmin. Olemme maailmanlaajuisesti erikoisessa tilanteessa, joka pakottaa meidät arvioimaan toimintaamme monelta eri kantilta.
Ilmaston kannalta maapallo kiittää. Venetsiassa kanavat ovat kirkastuneet, Kiinassa tornitalot näkyvät savusumun hälvettyä, erilaiset ilmakehämittaukset ovat tuloksiltaan parempia kuin aikoihin. Se on silti kaukainen asia, kun samaan aikaan tillotat alituista korona-uutistulvaa ja kuulet, miten yritys toisensa jälkeen pelkää, ettei selviä. Koronan aiheuttamat kerrannaisvaikutukset ovat vielä arvailujen varassa, kun yritetään pelastaa se, mitä pelastettavissa on. Terveys ja yhteiskunnan kantokyky. Hallitus on linjannut, että yrityksiä autetaan. Yrittäjyyden ja tiimijohtamisen kehdossa pidämme peukut pystyssä, että näin todella on.
Asioilla on tapana järjestyä, sanotaan. Italiasta alkaneet iltalaulut ovat rantautuneet meillekin. Yhteisöllisyys ja heikommista huolehtiminen ovat tulleet osaksi toimintaamme myös Proakatemialla. Alkukankeuden jälkeen arkemme rakentuu uudelleen, kun sovimme uusista toimintatavoista ja alamme nähdä mahdollisuuksia rajoitusten sijaan. Yksi tiimiyrityksistämme viritteli jo virtuaalisia afterworkeja – kaikkea on kokeiltava.
Nuoret ja nohevat kysyvät, miten voivat auttaa ympärillä kamppailevia yrityksiä. Proakatemian tiimiyritykset painivat samojen ongelmien kanssa kuin liki kaikki muutkin; projektit peruuntuvat, kassan kestokykyä lasketaan, pohditaan vaihtoehtoisia toimia. Samaan aikaan ne tukevat toisiaan, toistensa projekteja, liiketoimia ja ideoita. Tästä selvitään.
Yksi osa uuden ajan yrittäjyyttä on luottamus hetkeen, itseen, tiimiin ja tulevaisuuteen. Harjoittelemme sitä koronan tarjoamalla korkean paikan leirillä. Kyse on Proakatemian tärkeimmästä arvosta. Kun luottamus on kunnossa, löytyy rohkeutta kokeilla uusia asioita. Rohkeuden kera edetään tekoihin, joiden myötä oppiminen lisääntyy. Oppiminen synnyttää menestystä.
Menestyksen määritelmä voisi juuri nyt olla selviytyminen terveinä ja seleväjärkisinä, oli kyse yksilöistä tai yrityksistä. Mehän selviämme. Yhdessä.
Proakatemia on TAMKin yrittäjyyden yksikkö, jossa luodaan parempaa maailmaa tiimiyrittäjyyden tarjoamilla keinoilla. Hae Proakatemialle täällä!
