Nyt asiaan. Oma aikani Proakatemialla alkaa olla lopussa. Tämä kaksi ja puoli vuotta ovat olleet vähintäänkin vuoristorataa, vapaapudotus kuvaisi myös hyvin tätä kokemusta. Otsikosta se ei selviä, mutta nyt olisi luvassa minun tarinani.
Olen jo melko pitkään ollut kiinnostunut yrittäjyydestä. Vapaus, haasteet ja oman itsensä sekä unelmien toteuttaminen työn kautta olivat suuria houkutuksia. TAMKille lähdin ainoastaan Proakatemia mielessä ja itselleni oli hyvinkin selvää, että koulu vaihtuisi, jos sisään en pääsisi. Onnekseni runnoin itseni sisään, vaikka nimeltä mainitsematon haastattelija oli omien sanojensa mukaan ajatellut, että ei ota minua sisään. Kuulemma urheilu-urani veisi liikaa aikaa. Onnekseni hänen mielensä muuttui haastattelun myötä.
Hommat toimii, kun ne pistetään toimimaan.
Monelle on jo varmasti selvinnyt, että markkinointi ja sosiaalinen media ovat hyvinkin lähellä sydäntäni. Tosin moni ei sitä tiedä, että olin kaksi kuukautta ennen Proakatemialle saapumista vasta perustanut blogin, Twitterissä olin twiitannut noin 40 kertaa, Facebookissa ei vielä ollut fanisivua eikä Instagramista ollut tietoakaan. Puhumattakaan mysteeristä nimeltä älypuhelin.
En todellakaan tiennyt, että sosiaalinen media ja markkinointi olivat niitä omia juttuja, kun ensimmäisessä pajassa istuin. En oikein tiennyt, että mitähän nyt. Samoilla fiiliksillä varustettuja ihmisiä istui sekä vasemmalla, että oikealla puolella penkeissä. Tiesin kuitenkin, että täältä ei lähdetä ilman oikeita eväitä ja selkeää tulevaisuutta. Minä en aio valmistua työkkäriin tai fiiliksillä, että tämän koulun jälkeen aletaan etsiä, että mikähän se oma juttu voisi olla.
Sanoin moniin projekteihin ja erilaisiin juttuihin kyllä, mutta osasin sanoa myös ei. Olin käsi ojossa jokaisessa seminaarissa, verkostoitumistilanteessa ja messuilla. Tähän päälle ne omat mukavuusalueet pistettiin kyllä uusiksi. Niin ja ehkä tärkein: en odottanut, että minulle pedattaisiin mitään tai joku tekisi minun puolestani jotain. Lähdin tekemään itse.
Tietenkin jossain kohtaa matkan varrella (joskus ennen matkan aloitusta ja joskus vasta lopussa) kysyin tiimiltä tai tiimin yksittäisiltä ihmisiltä apua tai heitä projekteihin mukaan. Valmentaja-Liisaakin pariin otteeseen konsultoitiin. Tiimiä en unohtanut. Menin ”nakkeihin” ja autoin johtoryhmäläisiä aina mahdollisuuksien mukaan, vaikka aina ei kiinnostanut. Viimeisenä vuotena hoidin Tuumalle Prosemmaan Nordic Business Forumin perustajan Jyri Lindenin puhumaan ja järjestin meille Final Campin Vihterpaluun.
Vaikka täällä ollaan itseä varten, ei tiimiä saa unohtaa.
Välillä on ollut rankkaa… joskus suoraan sanottuna täydellistä p*skaa. Niinkin raskasta, että jossain kohtaa mietin, että lähden menemään koko Akatemialta. Tiimit tehdään ”väkisin” ihmisistä, joista suurin osa ei ole itselle tuttuja. Tähän yhtälöön lisätään täydellisen erilaiset tavoitteet, taustat, luonteet, osaaminen, kiinnostus tekemiseen, taso ja ominaisuudet, niin eihän se koskaan mene kuin elokuvissa. Mikä auttoi? Ymmärtäminen, että ei sinun kaikista tarvitse tykätä. Jokaisesta henkilöstä ei tule sinun parasta kaveriasi, ei edes ok:ta kaveria. Tästä huolimatta toimeen täytyy tulla. Yhteisissä jutuissa puhalletaan yhteen hiileen ja annetaan kaikkensa. Palautetta yritetään antaa päin naamaa asiallisesti. Joskus siinä onnistutaan hyvin, joskus huonosti. Joskus purraan sitä hammasta, kun hetkellisesti on pakko. Välillä nauretaan ja välillä tahdotaan ampua itseään naamaan.
Joskus hymyiltiin ja joskus tapeltiin.
Isoista haasteista, niin henkilökohtaisessa elämässäni sekä muutenkin, huolimatta valmistun ajallani 19.12. Opparistani tuli nelonen. Tuumalle paukahti Fordin toimeksiannosta 4 ja Akaan prokkiksesta 4,3. Itselleni on tullut Proakatemialla opiskelun aikana useita eri työtarjouksia. Vedin kuukausi sitten Lastenklinikoiden Kummien Ry:n toimitusjohtajalle Twitter – koulutuksen. Parille muulle yrittäjälle tein sellaisen viikko sitten ja yhdeksälle tein konsultointeja somea koskien. Jatkan suoraan työelämään yhdessä maailman siisteimmässä työpaikassa Urheiluhullu -nimikkeellä. Työssäni käyn urheilutapahtumissa, testaan lajeja ja ostan tavaroita sekä kirjoitan niistä someen. Toiminimi tulee pystyyn, koska pari sosiaalisen median koulutusta on jo myyty keväälle ja kyselyitä tulee edelleen. Urheilu-ura jatkuu ja toivon mukaan siellä mennään melko pitkälle myös sekä kentällä, että vaikuttajana sen ulkopuolella.
Kaksi ja puoli vuotta on todella lyhyt aika. Se, valmistutko Proakatemialta työkkäriin, yrittäjäksi, maailman matkaajaksi, kassalle, ketjujohtajaksi, konsultiksi tai joksikin muuksi, riippuu täysin sinusta itsestäsi.
Yrittäjäasenteella, Noora Toivo
Tuuma Creative
Add a Comment
You must be logged in to post a comment