Alumniesittely: Ville Nikunen / Ideareaktori

On aika alumnimaanantain ja taas yhden Proakatemian alumnin esittelyn! Tällä kertaa haastatteluun pääsi kymmenisen vuotta sitten Proakatemian ovet sulkenut Ville Nikunen Ideareaktori-tiimistä. Ville on päässyt toteuttamaan unelmiaan akatemian jälkeen videotuotannon parissa. Ei muuta kuin kysellään hieman Villeltä, minkälaiset eväät Proakatemia hänelle tarjosi ja mitä mies tällä hetkellä puuhaa!

 

Kuka olet ja milloin olet ollut akatemialla, missä tiimissä?

Olen Nikusen Ville, toinen Visual Worksin osakkaista (toinen osakkaista on myös entinen akatemialainen Markus Malvisalo).

Akatemiaopinnot tuli suoritettua syksyn 2007 ja joulun 2009 välillä. Proakatemialla olin osana Ideareaktori tiimiä ja Ideareaktorin voimin teimme kaikkea verkkosivuista erilaisten markkinointihommien kautta videotuotantoon. Meidän videotiimi oli käsittääkseni Proakatemian historian ensimmäinen.

Pitääkö tiimi edelleen yhteyttä?

Yhteyttä vanhoihin tiimiläisiin tulee pidettyä edelleen säännöllisen epäsäännöllisesti. Isossa kuvassa Proakatemian aikana syntyi monta ystävyyssuhdetta, joita tulee vaalittua viikottain.

 

Mitä teet nykyään? Miten päädyit sinne?

Opintojen ollessa loppusuoralla päätimme Markus Malvisalon ja Rasilan Hannen kanssa jatkaa lupaavan oloista videoliiketoimintaa. Tänä päivänä Visual Works, jonka perustimme, lähestyy jo 10-vuotis rajapyykkiä ja työllistää neljän täysipäiväisen tekijän lisäksi ison nipun freelancereita kuukausittain. Visual Worksin päämaja sijaitsee Helsingissä, jossa koimme olevan paremmat mahdollisuudet menestymiseen kuin muualla Suomessa. Nykyään studiollamme pitää majaansa myös kaksi valokuvaajaa, joiden kanssa teemme tiivistä yhteistyötä.

Minun työnkuviini kuuluu yrityksen hallinnollisten tehtävien lisäksi myyntiä, konseptointia, treatmenttien eli  visuaalisten esitysten rakentamista asiakkaalle siitä mitä olemme heille tarjoamassa, tuottamista, alihankintasuhteiden hoitamista ja kaikkea muuta taivaan ja maan väliltä. Oman tekemiseni keskiössä on vahvasti moniosaavuus ja kokonaisuuksien hallinta. Yksityiskohdat ja videoiden teknisen toteuttamisen jätän niille, jotka ovat niissä asioissa parempia kuin minä ja minun roolini onkin pitää huoli, että toteutetut filmit vastaavat tarkoitustaan ja asiakkaidemme niille asettamia tavoitteita.

Kulunut reilu yhdeksän vuoden matka on ollut upea. Olemme päässeet työskentelemään kotimaisten kärkibrändien lisäksi useiden artistien ja yhteisöjen kanssa. Tässä työssä kehittyminen on melko konkreettista ja innostavaa. Lisäksi markkinoinnin parissa työskentelemällä saa näköalapaikan kotimaiseen yrityskenttään ja sen monimuotoisuuteen. Meidän alalla klisee, että jokainen päivä on erilainen, pitää täysin paikkaansa.

 

Miten akatemialta saadut opit näkyvät nykyään liiketoiminnassa?

Tänä päivänä akatemia näkyy tekemisessämme “toiminnan juurina”. Akatemialla opittu rohkeus uskoa omaan tekemiseen on asia, joka nousee keskusteluissamme usein esiin. Saimme myös juuri pakettiin ylemmät AMK-opinnot, joiden myötä saimme mahdollisuuden käydä liiketoimintaamme läpi juurta jaksain eri kulmista. Rehellisesti sanottuna koulunkäynti ei ole ikinä ollut yhtä antoisaa kuin YAMK-opintojen aikana.

 

Onnistumisia ja haasteita yrityksen taipaleella?

Isoin onnistuminen liittyy mielestäni siihen, että kehitymme jatkuvasti siihen suuntaan, jonne haluamme mennä. Lisäksi työskentely lahjakkaiden ja ammattitaitoisten ihmisten ja asiakkaiden kanssa on inspiroivaa ja antaa työn tekemiselle ison merkityksen.

Haastavaa työn tekemisestä tekee työn projektiluontoisuus. Koko ajan pitää pitää rauta kuumana ja jokainen keikka pitää myydä erikseen sisään. Tästä syntyvä paine saattaa ajoittain tuntua hieman kuluttavalta. Koen kuitenkin, että tämä on pieni hinta siitä, että saa tehdä jotain mistä aidosti nauttii.

 

Mitä seuraavaksi?

Seuraavaksi keskitymme brändimme kehittämiseen ja käynnissä olevien projektien naulaamiseen. Oman markkinoinnin kehittäminen on toinen iso teema, jonka parissa tulemme seuraavaksi työskentelemään. Suutarin lapsella ei ole kenkiä vai miten se nyt menikään. Toivottavasti saadaan tämä myytti rikottua 🙂

 

Visual Worksin upeaa duunia voi käydä tsekkaamassa näistä linkeistä:

www.visualworks.fi

IG: @vwposse

FB: https://www.facebook.com/IRvisualworks/

 

Kuukauden essee: Yliväsymyksen kynnyksellä – Sekava matka sekavaan mieleen

Proakatemialla luetaan paljon kirjoja ja kirjoitetaan niistä esseitä. Esseissä peilataan oppimaansa ja opit jaetaan muille yhteiseen Esseepankkiimme. Joka kuukausi Projektorissa valitaan yksi kirjoitus kuukauden esseeksi. Tämän kuun esseeksi valittiin Hurma Projektien Karoliina Kovalaisen essee, jossa käsitellään yliväsymyksestä ja stressistä selviytymistä.

Jo pienestä pitäen olen ollut luonteeltani periksiantamaton perfektionisti, joka ei anna itselleen lupaa rauhoittua. Tai jos kerran rauhoitun, alitan välittömästi oman rimani, jota en oikeastaan ole edes asettanut. Muita ohjeistan rauhoittumaan ja vähentämään tehtäviään, koska se helpottaa. Kuitenkin omassa mielessäni kuohuu, ja käyn täysin ylikierroksilla. Ulkokuoreni on kova, enkä halua antaa sen pehmittyä liikaa, jotta en pääse omasta mielestäni turhan helpolla.

Kirjoitan tätä tekstiä sängylläni mahdollisesti pienissä ”kuumehöyryissä”, sillä annoin parin viikon flunssataistelun jälkeen flunssalle vihdoin periksi ja vetäydyin sängyn pohjalle. Syy sille, että annoin itselleni ”luvan sairastaa” on se, että sain kevään toistaiseksi suurimman tehtäväni tiimissä päätökseensä.

Hurma suoritti eilen pääosin minun johtamanani todella haastavan, mutta silti erityisen innostavan 12H-innovoinnin. Olen odottanut innovointia siitä asti, kun sain kaupat toimeksiantajan kanssa sovittua marraskuussa. Nyt se odotettu päivä vihdoin koitti, ja yhdessä tiimiläiseni Kiian kanssa suunnittelimme päivän rakenteen äärettömällä tarkkuudella niin, että onnistuisimme kerrankin pysymään aikatauluissa ja ratkaisu olisi mahdollisimman kattava. Saimme arvosanaksi numeron 4. Se ylitti odotuksemme täysin! Mutta sitten tulee vastaan taas se sama ajatus, kuin monessa muussakin suorituksessa; en koe, että projektijohtajana, saati projektitiimiläisenä olisin onnistunut tehtävissäni tarpeeksi hyvin.

Olen jo useampia viikkoja, ehkä jopa kuukausia kokenut jonkin asteista stressiperäistä uupumusta. Välillä tuntuu, että olen hyödytön, kun en mielestäni tee tarpeeksi, mutta välillä taas koen olevani todella pahan kiireen keskellä, eikä vuorokausi riitä juuri mihinkään. Minä en riitä mihinkään. Koen tekeväni parhaani ja antavani itsestäni irti kaiken, mitä annettavana on – niin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla. Mutta se ei riitä. Aina tulee jokin vastoinkäyminen tai koen, että joku muu olisi kuitenkin tehnyt tehtäväni huomattavasti paremmin. Tämän tekstin kirjoittamisen voisi varmasti suorittaa paremmin, mutta koetan nyt antaa itsestäni kaiken, minkä irti saan. On päästävä tiimin esseepisterajoihin, ja samalla avattava omaa mieltäni kirjoittamalla, kun se ei suullisesti onnistu.

Huomaan päivien mittaan väsyväni yhä vain enemmän. Luulin jo, että väsymys olisi vihdoin ohi, kun hommatkin ovat vähentyneet syksystä huomattavasti. Mutta tässä olen taas ja muistelen muun muassa eilistä itkunpurkaustani innovoinnin keskellä siitä, että en halua pitchata Hurman ratkaisua toimeksiantajille, koska olen epäonnistunut ja tiimiläiset ovat väsyneitä. Illalla klo 21.

Kuten tekstistäni voi huomata, tiedostan pääosin ne hetket, joissa yliväsymys ottaa valtaa ehkä jopa naurettavallakin tavalla. Tänään voin nauraa sille, että eilen itkin pienestä, lopulta mielessäni kuitenkin hölmön suureksi kasvaneesta, ylireagoinnista. Olen tietoinen, etten voi itse vaikuttaa kaikkeen ja olla kaikessa paras. Annan itselleni ylireagointini huomattua lähes aina ns. anteeksi, mutta aina tulee uusi hetki, jolloin minä ja tekemiseni eivät riitä. On taitanut syntyä uupumuksen polku, jolta en osaa vielä poiketa voimavarojen lisääntymisen, innostumisen polulle (Manka, M-L. Stressikirja, 2015).

Stressin ja uupumuksen tason tulkitsemiseksi luin Marja-Liisa Mankan Stressikirja – Mistä virtaa? vuodelta 2015. Minuun kolahti hurjan kovasti kirjan luku, jossa avataan teoria ”Stressitalosta”.

 

Kuva 1. Marja-Liisa Manka. Stressikirja, 2015. ”Stressitalo”

Stressitalo on asteikko stressin ja samalla uupumuksen tasosta. Ensimmäisen tason stressi ei tässä kuviossa ole sitä parasta mahdollista, eli positiivista stressiä. Ensimmäisellä tasolla stressin merkit ovat suhteellisen vähäisiä, lyhytkestoisia ja ilmenevät tilapäisesti. Tämän tason stressiä kokeva henkilö kokee henkistä väsymystä yleensä päivän lopuksi. Hän kokee olonsa riittämättömäksi ja turhautuu melko helposti etenkin muiden ihmisten seurassa. Fyysisiä oireita voivat olla päänsärky ja vatsa- sekä selkäkivut. Päivittäisten tehtävien vaatimustaso tuntuu ehkä liian kovalta käytettävissä oleviin resursseihin nähden. Ensimmäisen tason stressiä läpikäyvä kokee mahdollisesti lieviä unihäiriöitä ja saattaa heräillä aamuöisin.

Toisen asteen stressissä merkit ja oireet ovat tulleet näkyvämmiksi, kestävät kauemmin ja niistä on vaikea päästä eroon. Innostus on hiipumassa ja pettymyksen tunteet ovat tulleet jokapäiväisiksi. Yleinen mielenkiinto itseä kohtaan on ollut kadoksissa vähintään kuukauden. Toisen asteen stressiä kokeva tylsistyy ja turhautuu, ja se valtaa hänen mielensä. Hän tuntee kalenterin hallitsevan elämäänsä, eikä kykene oikein virkistäytymään. Tällainen henkilö saattaa kokea esimerkiksi viikon mittaisia masennuksen, ärtymyksen ja stressinpurkausten jaksoja. Hän usein myös nukkuu levottomasti läpi yön.

Kolmas aste on Stressitalon tasoista alin, mutta myös kriittisin. Kolmannen asteen stressissä ihminen on lopen uupunut, eikä koe kykenevänsä enää mihinkään. Hänelle on saattanut jo kehittyä jokin fyysinen sairaus tai vakava masennus.

Ehkä onnekseni, koen olevani tasolla yksi. Jotkut ”oireeni” viittaavat myös tasoon kaksi, mutta enemmän itseäni löydän silti ensimmäiseltä tasolta. Stressitekijät ovat huomattavan samanlaisia kuin uupumuksenkin. Molemmat alkavat kytemään usein siitä, että kalenteri tulee ylibuukattua, jolloin lepo ja rentoutuminen jäävät vähäiseksi, välillä jopa olemattomaksi.

Koska uupumus ja stressi johtuvat ensisijaisesti yliväsymyksestä, on ensiapu tietysti lepo. Nyt, kun kuumeilu antoi minulle vihdoin syyn levätä, koetan pitää siitä kiinni ja parannella itseni kunnolla niin itse flunssasta kuin myös stressistä ja yliväsymyksestä. Ensi viikolla pääsenkin onneksi reiluksi viikoksi muutaman ihanan tiimiläiseni sekä monen muun opiskelijan kanssa tutustumaan uusiin maisemiin Kosovon Pristinaan. Jospa irtiotto arjesta toisi hieman lisäbuustia arjen ikävyyksiin, ja se innostuneisuuskin kasvaisi taas, kun mieli saa hetken lomailla kaikesta ”oikeasta” työnteosta ja opinnoista. Samalla kuitenkin opintopisteet kertyvät, joten en pistä pahakseni ollenkaan!

Alumniesittely: Marianne Kankaisto / Suuntaviitta

Aloitamme uuden juttusarjan, jossa Proakatemialta valmistuneet alumnit pääsevät kertomaan, missä he ovat nyt ja minkälainen matka heillä on Proakatemian jälkeen ollut kuljettavana. Luvassa on paljon inspiroivia tarinoita yrittäjyydestä ja siitä, minkälaiset eväät Proakatemian opiskelijat saavat mukaansa koulustamme valmistuttuaan!

Ensimmäisessä esittelyssä ääneen pääsee melkein kymmenen vuotta sitten valmistunut alumni Suuntaviitta-tiimistä, Marianne Kankaisto!

 

Moi, olen Marianne Kankaisto, Fitnessvalmentaja / Personal Trainer -yrittäjä Tampereelta. Opiskelin Proakatemialla vuodet 2009-2011 Suuntaviitta-tiimissä. Proakatemialla minua kiinnosti alkuun markkinointi, sitten enemmän muoti ja vahvimmin kiinnostukseksi muodostui hyvinvointi; ravitsemus, liikunta sekä psyykkinen hyvinvointi. Kurssitin itseäni mm. pukeutumisen stailaajaksi ja olin eräässä lyhytelokuva-projektissa puvustajana. Lukemani kirjallisuus painottui paljon hyvinvointiin ja järjestin hyvinvointi-soluja jne.

Opintojen aikana kehittelimme parin muun proakatemialaisen kanssa ideaa maahantuoda muoti-vaatemerkkejä, joita täällä ei vielä ollut. Idea kuivui kuitenkin kasaan, mutta perustin silti itselleni toiminimen, Mymes. Aloin kehittämään ideaa lifestyle hyvinvointivaateliikkeestä, jossa sporttisten vaatteiden lisäksi olisi salaattibaari. Samoihin aikoihin äitini oli sanoutumassa irti töistään ja houkuttelinkin hänet mukaan kumppanikseni. Päätin ottaa yritysideani liiketoimintasuunnitelman tekemisen opinnäytetyöni aiheeksi. Hakeuduin myös erääseen vaateliikkeeseen töihin oppiakseni. Muutin toiminimeni osakeyhtiöksi, ja aloimme etsiä sopivaa liiketilaa. Lopulta löysimme toimitilan, mutta harmiksemme siellä ei voitu ruokaa laittaa, joten päädyimme jättämään salaattibaari-idean ja keskittymään vaatteisiin.

 

 

Pyöritimme vaatekauppaa vajaan kahden vuoden ajan, jonka aikana samalla kouluttauduin ravintovalmentajaksi, Personal Traineriksi sekä ryhmäliikuntaohjaajaksi. Päädyimme jättämään vaateliike-toiminnan, sillä emme saaneet toimintaa kannattavaksi ja laskiskelimme, ettei liike tule tuottamaan tarpeeksi pidemmälläkään ajalla. Haasteena oli Tampereen tuulipuku-tyyli sekä se, että monet kävivät meillä sovittamassa vaatteitaan ja ostivat ulkomailta halvemmalla saman tuotteen. Ala vaihtuikin sukkelaan muodista ja kivijalkaliikkeen pyörittämisestä liikunta- ja ravitsemuspalveluiden tuottamiseen. Äitini jatkoi yrityksessämme taloushallinnon puolella.

Nyt olen tehnyt valmennustöitä kuuden vuoden ajan ja samalla jatkuvasti kouluttautunut lisää. Olen erittäin iloinen, että lähdin kokeilemaan kivijalkaliikkeen pyörittämistä. Se opetti valtavasti! Mutta olen myös onnellinen, että löysin tämän nykyisen alan, joka selkeästi on vielä enemmän sitä, mitä haluan tehdä. Viime aikoina olen erikoistunut valmentajana fitnessvalmennukseen “tavallisten” asiakkaiden lisäksi. Oma kilpalajini onkin Body Fitness. Tällä hetkellä yritykseni haasteena on tunnettavuus. Olen hyvin kouluttautunut, pätevä valmentaja, mutta näkyvyyden saaminen vaatii pitkäjänteistä työtä. Tulevana projektinani on perustaa kisatiimi ja ensimmäiset kilpalijani ovat kisaamassa vuonna 2020.

Proakatemialta sain paljon rohkeutta lähteä yrittämään. Lisäksi Proakatemia opetti verkostoitumisen tärkeyden yrittäjän elämässä. Proakatemia antoi varmasti erittäin paljon hiljaista tietoa, jota on vaikea sanoiksi pukee ja eritellä. Tänä syksynä tuleekin Suuntaviitan perustaisesta 10 vuotta täyteen. Olisi hienoa kokoontua tiimin kesken juhlistamaan! Nykyään olen ollut enää lähinnä kahden tiimiläiseeni yhteydessä.

Mariannen löydät näistä kanavista:

Facebook: Marianne Kankaisto

YouTube: Marianne Kankaisto

Instagram: marianne_kankaisto

http://mariannekankaisto.fi/

 

Tässä hetkessä, juon kahvia

Tässä hetkessä, juon kahvia

Olen aiemminkin kirjoittanut hengityksestä ja läsnäolosta. Ne ovat asioita, mitkä ovat tällä hetkellä pinnalla ja trendikkäitäkin avainsanoja niin työ- kuin vapaa-ajan elämässäkin. Tällä kertaa, kun kahvikupin ääressä selasin vanhoja lehtiä ja leikkasin sivuja muita tarkoituksia varten, niin repäisin myös yhden sivun eri kasaan.

Siinä lukee isoin kirjaimin hiljentyminen avaa mielen.

Meditaatio on läsnäoloa tässä hetkessä ja tietoiseksi tulemista.

Vaikka nämä sanat – meditaatio, läsnäolo, hengitys ovat yhä enemmän pinnalla, niin ymmärrämmekö niiden merkityksen? Tässä revityssä sivussa sanotaan se jotenkin helposti – kun juon kahvia, juon kahvia. Kun kävelen, niin todella vain kävelen.

Syyllistyn itsekin usein siihen, että yritän tehdä monta asiaa kerralla. Kun kaikista tehokkainta, viisainta ja sitä kuuluisaa, merkityksellistä läsnäoloa edistävää olisi keskittyä yhteen asiaan kerralla, tehdä yksi asia kerralla. Juoda kahvi rauhassa, ei maksaa laskua, vastata puhelimeen ja laittaa tiskikonetta päälle samaan aikaan. Juoda vain kahvia.

Meditaatio lievittää stressiä, ahdistusta, helpottaa kipuja ja vähentää levottomuutta. Se ei ole taikatemppuja tai mitään ihmeellistä huuhaata. Se voi olla kahvin juomista ja keskittymistä siihen hetkeen. Se voi olla myös jatkuvaa – meditointia ryhmässä, joogassa, kotona tai miten se jokaiselle tuntuukaan mielekkäältä. Sitä kannattaa kokeilla ja nauttia pienistä muutoksista ja oivalluksista.

Itse aloitin tammikuun alussa joogan alkeet, jossa huomasin, että keskitymme fyysisten harjoitusten lisäksi juurikin hengitykseen, rentoutukseen ja joissain joogalajeissa ja osissa myös meditaatioon. Olen inspiroitunut. Niin. Voisiko olla mahdollista saavuttaa ulkoisista asioista riippumaton onnellisuus tietoisella läsnäololla?

Millainen oli Marian ja Jonsun täydellinen projekti asiakasymmärryksen parissa Pirkanmaa 2021 -hankkeelle?

Proakatemialla yrittäjäopiskeluiden keskiössä ovat projektit. Valmistuaksemme yrittäjyyden tradenomeiksi, opintojemme osana on suoritettava 1200 tuntia projektiopintoja muiden osa-alueiden lisäksi. Proakatemialla määritellään projektiksi sellainen opiskelu, missä sinulla on maksava asiakas. Toki nautimme kirjojen lukemisesta ja seminaarien kuuntelusta – ja ylipäätään innostumme kaikesta opiskelusta Proakatemian tiimiopiskelumallin tavoilla, mutta myönnettäköön, että kaikesta kivasta – nämä projektiopinnot ovat kaikkein parhainta. Projektien toteutus on yrittäjyyttä parhaimmillaan: tuotamme palveluita tai tuotteita asiakkaalle ja saamme testata liiketoimintaideoidemme todellista kannattavuutta käytännössä.

 

Mistä meidän projektissa oli kyse?

Asiakkaamme oli Pirkanmaan liitto ja Pirkanmaa 2021 -hanke, ja heitä edusti Marika Järvinen ja Eeva Halme. He tekevät maakunta- ja sote-uudistuksen valmistelutyötä ja meillä oli tähän liittyen työn alla asiakasymmärryksen kasvattaminen terveyskeskuksien palveluiden kehittämisen tueksi. Marika on työskennellyt palvelumuotoilun parissa jo kauan ennen kuin useimmat olivat kuulleet koko “palvelumuotoilu” sanaa. Nyt Marika kaipasi apukäsiä ja halusi antaa yrittäjäopiskelijoille työmahdollisuuden: ensin olisi hankittava asiakasymmärrystä kymmenien asiakashaastatteluiden avulla ja näiden pohjalta tehdään asiakasprofilointia – tähän tarvitaan muutama alasta kiinnostunut yrittäjän alku! Olimme jo ehtineet opiskella palvelumuotoilua ja tehneet pienempiä projekteja siihen liittyen, joten Pirkanmaa 2021 -projekti oli juuri sopiva seuraava haaste! Projekti tietysti innosti opiskelemaan taas lisää palvelumuotoilusta, jotta asiakkaalle myyty työ olisi laadultaan parasta mahdollista.

 

“Tulevaisuuden menestyjät ovat ihmiset aidosti huomioivat ja kunnioittavat ammattilaiset.”

Näin toteaa Ahonen kirjassaan Palvelumuotoilu sotessa (julkaistu 2017). Palvelumuotoilun perusperiaate onkin, että toimintaa kehitetään selvittäen millaiset asiakkaat palvelua käyttävät ja miten he palvelun kokevat. Siispä lähdimme kolmeen eri terveyskeskukseen hakemaan asiakasymmärrystä terveyskeskuksien asiakkaita haastattelemalla. Marika ohjasi meitä ja jakoi samalla meille omaa palvelumuotoilun kokemustaan ja osaamistaan. Ison haastattelu-urakan jälkeen oli projektin mielenkiintoisin osuus ja pääsimme koostamaan haastattelujen pohjalta erilaisia asiakasprofiileja. Emme olleet ennen tehneet asiakkaalle asiakasprofiileja, joten tämä tietysti innosti meitä kaivamaan kaiken mahdollisen opin profiloinnista. Lopulta esittelimme Marikalle ja Eevalle laatimamme ja kuvittamamme seitsemän asiakasprofiilia, mitkä nousivat esiin terveyskeskuksien asiakkaiden haastatteluiden pohjalta. Kerroimme, mitä olimme selvittäneet eri asiakasprofiilien käyttäytymismalleista ja tavoista terveyskeskuksien asiakkaina. Marika ja Eeva saivat asiakasprofiileista hyödyllistä tietoa, mitä tarvitaan kun palveluita suunnitellaan ja kehitetään. Asiakasprofiileista keskustellessamme, Marika kertoi olevansa positiivisesti yllättynyt työskentelyymme – ja tämä jos mikä on parasta mitä voi projektin päätteeksi kuulla!

 

Mikä sitten teki projektista niin täydellisen?

Meillä oli keskenämme timanttista tiimityötä ja yhteistyö toimi mutkitta myös asiakkaiden Marikan ja Eevan kanssa, saimme syventää oppejamme ja ymmärrystämme palvelumuotoilusta paljon syvemmälle, saimme haastetta, saimme tärkeän kontaktin ja referenssin –  ja ennen kaikkea, pääsimme tekemään sellaista unelmaduunia, jota haluaisimme valmistuttua tehdä yhdessä päätoimisina yrittäjinä. (Vink vink muut asiakasprofilointityötä tarvitsevat!)

Projekti onnistui ylipäätään molemmin puolin todella hyvin. Marika sai kaipaamaansa nopeaa apua isoon haastattelu-urakkaan sekä asiakasprofiilien selvittämiseen, ja me yrittäjän alkuina pääsimme tekemään meille mieluista ja opettavaista palvelumuotoiluprojektia. Sanoisimme, että täysin win-win situation! Kiitos Pirkanmaa 2021!

 

Kirjoittanut Maria Eskola ja Jonsu Sauvula